RIVIEN VÄLISSÄ
RIITTEJÄ
Mielleyhtymiä
PENTTI HARJUMAA
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2019
Teoksia lainattavissa kirjastoissa
PENTTI HARJUMAA
Rovaniemi
Painettu
Grano Oy
Rovaniemi 2019
ISBN 978-952-68140-3-2
PENTTI HARJUMAAN
kirjallinen tuotanto
runoja, ajatelmia, mietteitä, tarinoita
huutoja syvyydestä
Tämä nimetön kaupunki…………………..1971
Kyselen kulkijoilta………………………….1972
Lumesta kirje sinulle……………………….1974
Pilvet palasina tiellä………………………. 1976
Unien varassa virralla……………………...1979
Tunturilta tunturille………………………..1981
Uskon kuvia lumessa……………………….1983
Revontulien reunalla……………………….1985
Varjopuheita………………………………..1989
Nyt olen täällä………………………………1992
Aaveriekkoja Lapin mytologiaa……………1994
Näkyjen jäljillä……………………………..1996
Maailma minussa…………………………..1999
Unessa valveilla……………………………..2001
Tyhjän päällä……………………………….2002
Näköalapaikka……………………………...2004
Olemassaolon ihmettelyä
mielentuntureilla kootut runot……………...2005
Kirjeitä tuntemattomalle ystävälle………...2007
Pieniä suuria tappauksia
lapsuudestani………………………………..2008
Sinisen lumen mietteitä……………………..2009
Pohjoisen ääniä……………………………...2009
Sanomatonta………………………………...2012
Uskon salattuja mielikuvia…………………2013
Sanat vailla kotia……………………………2015
Huutavan ääniä nettijulkaisu………………..2016
Kuplasta kuplaan…………………………...2017
Rivien välissä riittejä………………………..2019
Nätti-Jussin tarinoita I II III……………...2013
Pohjoisen savotoilla jätkäkulttuurin piirissä
syntyneitä legendaarisia ylivertaisia hulvattomia
kaskuja.
Toimittanut Pentti Harjumaa
Lapin yliopistokustannus
PENTTI HARJUMAA
Pentti Harjumaa tunnetaan persoonallisena ja
puhuttelevana elämänperusteita tutkivana
ajatusrunoilijana – filosofina. Häntä pidetään
realistisena mystikkona ja humanismin julistajana,
joka tuntureilta käsin kuvaa elämän ja olemassaolon
perusteita: syntymää, rakkautta ja kuolemaa.
Hänen sielunmaisemassaan sekoittuvat tosi ja uni,
vuodenajat näyksi ja utopioiksi ihmisen ikuisesta
ikävästä ja rakkauden kaipuusta.
Hänen kokoelmansa rakentuvat vastakkaisten
tuntojen ja voimien, elämää repivien ristiriitojen
ja paradoksien varaan.
- Elämä on suuri mysteerio. Jokainen ihminen kätkee
sisälleen suuren tarinan ja salaisuuden.
Maailmansyrjä ja kaikki on niin lähellä kuin ohuiden
verhojen takana: Pimeys ja valo, itku ja nauru, taivas
ja helvetti täällä maan päällä.
.
RIVIEN VÄLISSÄ
RIITTEJÄ
I
HUUTO SYVYYDESTÄ ……………………....6 - 29
II
KUKA SINÄ OIKEASTI OLET………………..30 - 89
III
ELÄMÄ ON MERKITYKSIÄ TÄYNNÄ……...82 - 123
Outoja varjoja ja aaveita maailman yllä.
Ihmiset harvoin myöntävät virheitään.
Aina vika on jossakin toisaalla.
Valta tekee ihmisestä sokean.
Ihmiskunta on ajautumassa tyhjän päälle.
Maailmankaikkeudella on salattu tarkoitus.
Ihmisen asuttama planeetta pölyhiukkanen.
Ihmiset pöyhkeilevät täällä.
Kuvittelevat olevansa korvaamattomia.
Hetken päästä kenestäkään ei kuulu enää
koskaan mitään.
Ihmiselämä on täynnä huutoa ja vimmaa
vailla tarkoitusta ja merkitystä.
Maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä ei kenelläkään
ole sen kummempaa roolia.
Ihmisille tapahtuu selittämättömiä kauheita asioita.
Eivätkä mielikuvituksen jumalat voi ihmistä pelastaa.
Kärsimyksiä lievittää.
Ei ole onnellista eikä onnetonta loppua.
Kukaan ei osaa selittää miksi olemme täällä?
Siinä on ihmettelemistä kerrakseen.
Ihminen kierii ahdistuksen kourissa.
Ennen jumalat antoivat elämälle tarkoituksen
ja merkityksen.
Miksi ihmisen elämällä tulisi olla jokin tarkoitus?
Oli niin tai näin, hyvä niin.
Tarkoituksettomuus ja tyhjyys avaa uusia ovia.
Luoda uusia vapauksia ihmisenä olemiselle.
Luoda itse omalle elämälleen tarkoitus ja merkitys.
Ilman että on sidottu määrättyyn rooliin.
Ihminen voi tehdä ja luoda mitä haluaa.
Ihmisen elämää rajoittaa oma tietämättömyys.
Neuvottomuus.
Ylistetty olkoon hyppäys todelliseen
vapauteen.
Hyvän ja pahan ulkopuolelle.
Ihminen voi luoda paratiisin tai helvetin maan
päälle.
Uuden rakastavan ihmisen.
Lumoavan taiteen ja kulttuurin.
Elämän kauneuden.
Oman näköisen merkityksellisen elämän.
Minä huusin, itkin, vapisin ilosta
ihmeellisen elämän edessä.
Minä olen olemassa.
Maailmankaikkeuden tyhjyyden keskellä.
Minä olen.
Jokaisen elämäntarina kätkeytyy ohikiitävään
hetkeen.
Aloitan uuden päivän valoisin mielin.
Herään ja käyn vessassa.
Sytytän keittiöön valon.
Kiehautan kahvit ja kaurapuuron, panen mustikoita sekaan.
Herätän lapset, huolehdin kouluun.
Ajan polkupyörällä töihin.
Päivä on täynnä menemistä ja meininkiä, ajatuksia
ja tunteita.
Eikö päivässä ole tarpeeksi tarkoitusta?
Niin paljon kuin kantaa jaksaa.
Itse kukin voi elää täysillä jos niin tahtoo.
Jokainen voi juuttua synkistelemään ja ruikuttamaan
omaan mitättömyyteensä.
Maailma ja sanat ovat täynnä tyhjien mielikuvien
perässä juoksemista.
Eksyksissä.
Onni juoksi minut kiinni ja huusi hyppää kyytiin
syliin.
Itkin ilosta.
Höyrypäisiä sanoja vastassa joka nurkan takana.
Pelottaa.
On mentävä vain rohkeasti eteenpäin.
Tännekö sanat raahasivat minut oudoille tuntureille?
Sanojen valta on koetuksella.
Väärät sanat eksyttävät ihmisiä.
Sanat kantavat maailman taakkaa.
Kärsimyksiä.
Hirveyksiä.
Häpeällisten sanojen edessä ihminen on suojaton.
Haavoittuvainen.
Rehellisille sanoille ei löydy yösijaa.
Jotkut sanat saavat ihmiset hyvälle tuulelle.
Nauramaan.
Jokaisella on puhevapaus kunhan ei sano mitään
merkittävää.
Potkut saaneet sanat etsivät orpoina yösijaa.
Pohdin sanoilla oikeaa ja väärää.
Sanat lähtevät etsimään onnea.
Vapauden sanoja kaivattuja vieraita.
Varjot pitenevät ilta pimenee.
Sanat hyvästelevät minut haikein mielin.
Kapinalliset sanat änkesivät iholle.
Sanat astuivat varpailleni.
Tarkoittivat muka hyvää.
Tyhjiä sana-aaveita Euroopan yllä.
Olen elävien intohimoisten sanojen puolella.
Se on elämää.
Kunhan kansa säilyy, säilyy elämäkin.
Sitkeä elämä.
Elämä on ristiriitainen paradoksi.
Outojen henkien ja sanojen mahti.
Tämä planeetta pysyy radallaan, minä en.
Henki etsii oikeaa kotia.
Luonto ei ole hyvä eikä paha.
Elämä toistaa loputtomasti itseään.
Iho rajaa maailman.
Nahkapussi luo turvallisen kodin.
Rahalla on taivaallinen voima.
Minä setvin menneitä vuosia.
Olisiko toisenlainen valinta ollut onnellisempi tie?
Sattuman armoilla.
Huima matka maailman läpi.
Typerien sotien ja tappajien seurassa.
Ihminen kutistuu voiman edessä.
Olen ampiaisten piirittämä.
Mieli kääntyilee kuin tuuliviiri.
Sytytän piisiin lämmittävän tulen.
On hyvä olla hetki ilman ajatuksia ja sanoja.
Kurkotan kohti olemisen merkitystä.
Yritin kantaa koko maailman taakkoja.
Sorruin niiden alle.
En halua tietää maailman julmuuksista mitään.
Maailma on täynnä kykenemättömiä ihmisiä rakastamaan,
kokemaan tunteita.
Idiootit matkivat toisiaan.
En kestä kylmää tunteetonta katsetta.
Tunteet ovat pinnassa, hän ajattelee niin samalla tavalla.
Se on rakkauden merkki.
Toivon että maailmassa löytyisi enemmän tilaa naurulle
ja ilolle.
Ei maailmaa kannata ottaa niin kuoleman vakavasti.
Oleellista on miltä ihmisestä itsestä tuntuu.
Itsensä huijaaminen ja lohduttaminen on
taitolaji.
Koiran ulkoiluttaminen kolmesti päivässä
auttaa suruun ensi hätään.
Raivoaminen, huutaminen, itkeminen
lattialla käppyrässä ulvominen.
Kaikki ne ovat selviytymiskeinoja.
Tuskan tunteet voi myös pakastaa.
Minussa raivoaa mustasukkaisuutta, katkeruutta,
kateutta, kostoa.
Erosurussani en kyennyt syömään ja nukkumaan.
Oli kova paikka säilyykö järki päässä?
Maailma pursuaa liikaväestöä.
Jos hankit lapsia tuhoat maapallon.
Teet väärin.
Mutta asialla on toinenkin puoli.
Jos lapsien tulo loppuu
maapallo autioituu sadassa vuodessa.
Ilman lapsia ei ihmisellä ole tulevaisuutta.
Toivottavasti maailmassa on aidolle ilolle
ja hymylle tilaa.
Nuorena mietin liikaa mitä muut minusta ajattelevat.
Nyt minulle on samantekevää mitä maailma minusta
ajattelee vai ajatteleeko yhtään mitään.
Hurmaannun naisista joilla on läsnä olemisen
kyky.
Yhtymisen ja taivaallisen hurmion vaisto ja taito.
Oi, kuinka elämä säteilee.
Minä syleilen häntä kukkien niityllä, taivaan valopilvet
kiitävät.
Helvetti on hetkeksi väistynyt.
Maailma ja elämä valaistuvat.
Kuulen pulinaa, seinä vastassa, ovi kiinni.
Nuorilla on oma maailmansa.
Olen pois purjehtiva pilvi taivaanrannalla.
Vuodet ja nimet katoavat.
Olin vaikean valinnan edessä.
Annanko sen tapahtua taivaallisen nautinnon
hurmion tulla.
Se on maailman luonnollisin hetki.
Kohtuuton kasvatustaakka pariksi kymmeneksi vuodeksi.
Yhden illan jutusta.
Suhteetonta.
Kuinka vähästä kaikki on kiinni.
Poden huonoa omaatuntoa, minusta ei ole isäksi.
Olen pelkuri, myönnän sen pitkin hampain.
Kullakin on omat heikkoutensa.
Voittaako maailmassa typeryys ja hulluus?
Mistä ihmiset saavat syyn ja voiman elää?
Listaan hyvän olon aiheita.
Minua ei kiusaa vaikka kukaan ei lue näitä
ajatuksiani.
Se on heidän menetyksensä.
Olla katsomatta maailmaa uusin silmin.
Uskoa vai silmät ummessa valeuutisia.
Harhaan johtavaa mainontaa.
Älä syyllistä ja pakota itseäsi mihinkään.
Älä laihduta, älä lihota itseäsi.
Ole rauhassa aivan tavallinen.
Älä paljasta typeryksille itseäsi
säästyt paljolta.
Ovatko ihmiset jumalten sanansaattajia?
Vai suuria teeskentelijöitä ja huijareita?
Valehtelin itselleni vuosia kuinka onnellinen olin.
Vaikka olin ahdistunut, onneton ja kärsin.
Vietän kaksoiselämää salassa.
Sanat ovat onttoja tyhjiä kuoria.
Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia laumasieluja.
Uskon ja uskomusten orjia.
Toiset pakenevat aaveita.
Toiset yksinäisyyttä ja tyhjyyttä.
Toiset tuntevat eksyneensä väärälle planeetalle.
Toiset etsivät taivaan valtakuntaa.
Toiset pelkäävät helvetin kauhuja.
Toisilla ei elämästä hajuakaan.
Jumalat ja pirut tappelevat pään sisällä.
Kenen joukossa seisot kenen puolella olet?
Varjomaailmasta kukin etsii ulospääsyä.
Minä vain pähkäilen selitän mitä elämä
voisi olla?
Kaikkialla ihmiset elävät väärin.
Kärsivät vatsavaivoista.
Naivat vääriä naisia ja miehiä.
Elävät viheliäistä elämää unelmiensa kanssa.
Odottivat suurta rakkautta, turhaan.
Anna ajatusten ja sanojen lentää.
Niin löydät itsesi vaikka kuusta.
Maailmankaikkeuden peräkylästä.
Tai et mistään.
Taivas lellii sinua, olet erityinen.
Olet merkittävä, ainutlaatuinen.
Luonto panee jokaisen ruumiin atomit uusiokäyttöön
joko enkeliksi tai kissaksi.
Jokainen on merkityksetön ja samalla merkittävä.
Kävelevä ristiriita.
Jokainen elää omassa kuplassaan.
Vale elämää.
En minä valinnut tätä elämää.
Se vain sattui kohdalle sattuman oikusta.
Joka maa on valmis lähettämään nuorukaisia
kuolemaan sotaan.
Roistovaltioita joka puolella maailmaa.
Satuin syntymään aikaan ettei minua tapettu
sankarihautaan.
Yksikään kansakunta ja valtio eivät ole selvinneet
puhtain paperein.
Ovat tehneet rikollisia ja roistomaisia tekoja.
Täällä minä tappajien porukassa.
Hyvällä onnella selviän hengissä satavuotiaaksi.
Avaan sinulle oven.
Mutta en voi varjella sinua.
Täällä pätee vahvemman laki.
Mutta ihminen on sitkeä eläinlaji.
Rottien luokkaa pimeissä koloissa.
Pysytellä hengissä.
Autuaita ovat rauhantekijät.
He saavat periä rauniot ja poltetun maan.
Aloittaa elämisen aina alusta toiveikkain mielin.
Odottaa Jumalalta varjelusta apua turhaan.
Ihmisen elämä on silmänräpäys.
Niin kuin sääski tunturissa.
On, on, ei, ei.
Olemattomuuden ja olevan välissä heiluu miekka
pään päällä.
Kun parkaisen samalla on huutamalla huudettava ei, ei.
Nyt olen täällä maan päällä elämän soihdun kantajana.
Minua vaivaa mikä on totta mikä ei?
Miksi mitalilla on aina kaksi puolta?
Elämä sammuu kuin kynttilän liekki.
Mitä täällä maan päällä on tekeillä?
Voisiko tänne rakentaa paratiisin?
Ilman piruja?
Keltaisten kukkien kenttä joen rannassa hehkuu.
Lehmiä niityllä, levollisina märehtivät.
Ovat täynnä maailmaa.
Levollisuutta.
Älä usko että maailma on läpeensä paha.
II
KUKA SINÄ OIKEASTI OLET
Valtaosa maailman ihmisistä ovat hyviä.
Rakkautta kaipaavia ihmisiä.
Iloisia sovussa eläjiä rauhan lähettiläitä.
Ihmislaji on vasta elämänsä aamussa.
Vasta ilmestynyt valittu kutsuttu kansa.
Toivoa herättävä eläin eläinten joukossa.
Suunnannäyttäjä.
Että kaikki elävät saisivat oman osansa.
Elämän juhlasta.
Uudet sukupolvet ilmestyvät elämän
suurelle näyttämölle.
Olemattomuudesta tulleet.
Olemattomuuteen palaavat.
Tärkeintä on mitä tapahtuu välissä.
Kumpi on tärkeämpi ruumis
vai henki?
Ruumis mätänee ilman henkeä.
Henki tarvitsee asuinsijaksi ruumiin.
Toinen ei pärjää ilman toista.
Ruumiin syvyydestä minä huudan.
Minä täällä.
Sydämeni sykkii.
Joka kerrankin todella herää paluuta ei ole.
Mitä runous ja taide ovat ilman ihon ikävää
ja kaipausta?
Iho on kiintymyksen, rakkauden, eroottisten
tunteiden vastaanottajaa?
Kokija.
Iho on hellyyden mittaria minälle.
Iho suojelee henkeä.
Iho rekisteröi kipua, lämpöä, kylmyyttä.
Iho tunnistaa hyvän ja pahan.
Iho nauttii ja iloitsee hellästä hyväilystä.
Kärsii joutuessaan törmäyskurssille maailman kanssa.
Aivot ovat tajun, tietoisuuden, järjen, hengen
komentokeskus.
Ruumiin rappeuduttua asuinkelvottomaksi
henki joutuu pakenemaan.
Maailmankaikkeus avautuu ulos ja sisälle päin.
Ikuisen ikävän ja rakkauden janon
läpäisemänä.
Kaikella on aikansa.
Tämän taivaan alla.
Elämä on kautta aikojen pitänyt puolensa.
Ehtinyt kokea monta ilmastokatastrofia.
Ihmisellä ei mitään hätää.
Haa, minä sieppaan arvaamatta
sydämesi.
Olen seurannut sinua sillä silmällä.
Olet minun makuuni.
Tainnutan mielesi.
Makaan kanssasi.
Hellästi panen sinut tiineeksi.
Niin on maailmaan aina tehty uusia lapsia.
Vanha sukupolvi kaatuu hautaan.
Elämä on sitkeä ilmiö, ei häviä mullistusten edessä.
Ihminen pärjää pohjoisnavan jäätikölläkin.
Saharan kuumalla aavikolla.
Monet ovat nähneet kuoleman
ihan vierestä.
Eivät silti tiedä mitä se on.
Monet ovat nähneet syntymän
ihan viereltä.
Eivät silti tiedä mitä se on.
Arvoitus ei ratkea.
Miksi olet juuri sinä olemassa?
Olet kävelevä ristiriita eläin.
Paradoksien paradoksi..
Lempeä ja julma.
Et osaa kuunnella ihmisen hätää.
Elämä ja kuolema ovat läheisiä kaveruksia
joka päivä.
Jokaiselle on tuttu elämän pituinen kuoleminen.
Elämän päättymisen jälkeen kuolema katoaa
jäljettömiin.
Kuolemaa ei ole.
Hautausmaalla ei kuolemaa ole.
Jokainen hyppiköön omaksi ilokseen.
Huutakoon Jumalaa Perkelettä avukseen.
Laulakoon omaa virttä.
Painikoon ja tapelkoon omien pirujensa kanssa.
Kullakin on omat murheensa ja ilonsa.
Herättyäni muistelen millainen se yhteinen
uni oli.
Lensin kanssasi pilvissä.
Näimme aamunkoiton kajahtavan.
Itkimme ilosta.
Mahdatko olla vielä hengissä?
En vuosiin ole kuullut sinusta pihaustakaan.
Joka päivä muistan sinua.
Lämmintä syliäsi ikuisuuden takaa.
Annetaan ihmisten uskoa hyvään maailmaan.
Eksyn metsään, kysyn puulta kaatolupaa
tulta varten.
Onko totta että tunturi on henkiä täynnä?
Pienet sanat eivät merkitse mitään.
Suuret sanat eivät merkitse mitään.
Kuuntelen tuulen huminaa, kohinaa.
Taivaalle on syntynyt uusi tähti.
Kuulkaa, laitokselta kuului ensi parkaisu.
Tyttövauva haukotteli, nukahti.
Uusi tähti on syntynyt keskelle ei mitään.
Nuku, nuku, nuku rauhassa piisissä palaa
lämmin tuli.
Sytytin tunturin ylle revontulet sinun
elämäsi kunniaksi.
Saavuit sekasortoineen maailmaan.
Mutta eiköhän tästä selvitä henkien suojeluksessa.
Vapisen ilosta, olen niin innoissani.
Linnut laulakoon ylistystä.
Kurkottelen kohti pilviä vasemmalla kädelläni
raavin takapuoltani.
Olenko minä tyhjänpuhuja?
Olen tolkun ihminen.
Toisena hetkenä minua ahdistaa musta aukko.
Elän valossa mieluummin.
Olen valonlapsi.
Sanoissa liekehtii rakkaus.
Ihminen menee yllättävän pienestä rikki.
Usko tuhoaa ja pelastaa.
Maailma on täynnä epämääräisiä vinksahtaneita ihmisiä.
Susia, karhuja, jäniksiä, hiiriä, ötököitä.
On tervettä ja pelottavaa uskoa.
Moni lapsi perii vanhemmiltaan mustavalkoisen
maailmankuvan.
Siitä on vaikea päästä irti.
Ehdoton yksisilmäisyys on vaarallista itselle ja toisille.
Juorut ja valeuutiset leviävät nopeammin kuin
oikeat uutiset.
Luonnossa kaikki syövät toisiaan
pysyäkseen hengissä.
Elämä ja kuolema yhdessä elämän tiellä.
Sota tekee rumaa jälkeä, toisilta vie yläraajan
toisilta alaraajan.
Toisilta ainoan hengen.
Kaikki selitykset vapaudesta ja isänmaasta
ovat valheita.
Hyvin käytetyn elämän jälkeen on hyvä rauhallisin
mielin nukkua pois.
Nuorena kaikki ovat unelmia täynnä avoimen
elämän edessä.
Minä löysin ja valitsin oman tieni ja kuljin sitä.
En pelännyt ongelmia ja esteitä.
Olen valmis taistelemaan oikeuksistani.
Vaikka koko maailma on vastassa.
Tie oli yksinäinen ja tyhjyyden taakka raskas
kantaa.
Kukaan ei osannut minua lohduttaa.
Eikö minulla ole taitoa elää?
Elämä on taitolaji.
Ihmiset iskevät päätänsä tyhjään seinään.
Niin on jos siltä näyttää, sanoi presidentti.
Milloin miltäkin.
Maailma on mielikuvituksen tarinavarasto.
Mielikuvituksen jumalat elävät aikansa ja kadottavat
merkityksensä.
Tilalle syntyy uusia jumalia, nekin katoavat aikanaan
jäljettömiin.
Elämä saa merkityksensä ihmisten yhteisistä
tarinoista.
Kansakunnan uskomuksista, myyteistä ja mielikuvista.
Kun ihmiset lakkaavat uskomasta valtaan se katoaa
hetkessä.
Valtakoplat menettävät petollisen valtansa.
Ihmisten on syytä pelätä eniten omaa itseään.
Historiallisia totuuksia ei ole.
Historia on täynnä mielikuvia ja tarinoita.
Odotin rakkauden kaupunkia.
En pikkusieluisia uskomusten ja uskon orjia.
Omahyväisten teeskentelijöiden laumassa itkin
ja vapisin kuin lapsi.
Kuulin pilvistä äänen tämä on kaikista tunnetuista
maailmoista sittenkin paras.
Täällä elävät voivat syödä toisiaan tyytyväisenä
ja onnellisena.
Kunnes tulevat itse syödyksi.
Minulla ei ole mitään ajateltavaa ja sanottavaa.
Olen tarpeeton tyhjä henki.
Ihminen on alakuloinen surumielinen eläin.
Ihminen ei koe tulevansa kuulluksi ja arvostetuksi.
Luonto ei ole hyvä eikä paha.
Se on vain kehys elämälle.
Elävien on mukauduttava luonnon olosuhteisiin
selviytyäkseen.
Keksittävä keinoja ettei palellu.
Varottava ettei putoa jäihin ja huku.
Luonto ei vihaa eikä rakasta sen kummemmin ketään.
Se vain on jokineen, järvineen, tuntureineen sinisen
taivaan alla.
Yritän ymmärtää maailmaa ja elämää.
Enkä kuitenkaan ymmärrä.
Olen miljardien bakteerien ja virusten piirittämä
käsittämätön henki.
Kukaan ei näytä ohjaavan maan ja taivaan kulkua.
Sattuman varassako tämä kaikki pyörii?
Kaikkiko täällä ovat sattuman lapsia?
Oudossa maassa.
Käsittämätön typerä usko omituisella tavalla
lumoaa.
Olenko minä ihminen vai joku kummitus aave?
Miksi kuolleita nimitetään kuolleiksi?
Vaikka ei ole mitään tietoa.
Hehän voivat elää täyttä päätä toisessa todellisuudessa.
Perille päässeenä onnellisena.
Olen puoleksi elossa ja kuollut.
Ei tästä kannata tehdä numeroa.
En muista viime vuoden puheista sanaakaan.
En päivien kuluista.
Aivan kuin en olisi ollut olemassakaan.
Syntymä tuo tullessaan elämän mukana
myös kuoleman.
Eläimet joutuvat luovuttamaan lihansa toisten syötäväksi.
Elämän ylläpitämiseksi ja jatkumiseksi.
Ihminen on osa luontoa.
Mitä tapahtuu kuolemassa tietoisuudelle ei kukaan
tiedä?
Käsittämätön syntymä, elämä, rakkaus
ja kuolema.
Ei mitään ihmeellistä ja samalla ihmettä kaikki.
Kukin rakentaa itse oman häkkinsä.
Outo linnun ääni kajahtaa metsiköstä.
Onko sillä jokin viesti minulle?
Minun sisälläni asuu outoja henkiä.
Moni on sitä mitä ei ole.
En tiedä millainen haluaisin oikeasti olla.
Olen aamusta iltaan eksyksissä.
Täällä ei tapahduttu koskaan mitään.
Mitä se oikeasti ikuinen elämä on?
Mitä ikuinen rakkaus?
Mitä ikuinen kuolema?
Salaisuuden ovi ei aukea.
Kristitty, muslimi, buddhalainen, homo, hetero.
Mies, nainen, valkoinen, musta, keltainen.
Kaikki ovat kuoleman omia.
Ei ole varmaa pääseekö kukaan koskaan perille.
Polku kulkee yhä ylemmäksi tunturin laelle.
En tiedä odottaako minua kukaan?
Kaikilla sama sukujuuri.
Minä ikuisuuden tällä puolen tässä hetkessä.
En tiedä olenko elävien vai kuolleiden kirjoissa?
Pimeys ja valo välkehtivät avaruuden yli.
Mielipiteitä on kahdenlaisia.
Oikeita ja vääriä, valkoisia ja mustia.
Miksi media julkaisee vääriä mielipiteitä?
On vain mielipiteitä ja itse asiassa ei niitäkään.
Olen kiitollinen.
Olen saanut syntyä ihmiseksi maan päälle.
Parasta olla vain oma itseni.
Tyhjyys leijuu ympärillä.
Kuuntelen pään sisäistä kohinaa.
Kaduttaa mitä tuli sanottua.
Kaduttaa kun pidin suuni kiinni.
Usko on sanojen toisella puolen tavoittamattomissa.
Vähän pintaa raaputtamalla alta paljastuu
julmuus ja pahuus.
Viholliskuvia.
Mustavalkoisia kuvia.
Vuosisatojen synkkä varjo lepää raskaana
ihmiskunnan yllä.
Ahdistunut sääski on virittänyt surullisen laulunsa.
Tasavertaisuus ja oikeudenmukaisuus yhä kaukana.
Lait ovat aina laadittu vahvemman oikeudella.
Ajatuksella ja mielikuvituksella.
Pääset kiinni olemattomaan.
Ikuinen ajaton syntymän ja kuoleman
kiertokulku.
Mielikuvilla ohjataan maailmaa.
Politiikan unissa kävelijät johtavat maailmaa.
Tietämätön tuonpuoleisuuden setviminen taivaasta
ja helvetistä ei johda mihinkään.
Jokainen on tavallinen ja erityinen.
Kun lähden maailman ongelmat jäävät
ennalleen.
Minulle selvisi samanaikaisesti ettei joulupukkia
ja jumalaa oikeasti ole.
Silti niitä juhlitaan ja ylistetään vuodesta toiseen.
Vieraat lähtivät minä jäin yksin.
Mutta en pelännyt yksinäisyyttä.
En ole elämän enkä kuoleman orja.
Jokaiselle on totta se minkä hän todeksi uskoo.
Yhtenä yönä Piru ja Jumala istuivat sohvallani
sulassa sovussa.
En tiennyt oliko se unta vain olinko valveilla?
Säikähdin.
Mitä vikaa olemattomuuden ja tyhjyyden taivaassa?
Tilaa on.
Sydämeni hehkuu nuoruuden yöttömässä yössä.
Sinun sylissäsi ohikiitävän hetken.
Olen ahne seksille ja rakkaudelle.
En usko johdatukseen en kohtaloon.
Uskon sattuman oikkuihin.
Munasolu pyydysti sattumanvaraisesti siittiösolun
syliinsä.
Niin alkoi elämän pituinen seikkailu maailman läpi.
Sattumien leikki.
Elämä on ohimenevä luonnonoikku.
Aurinkokunta katoaa mustaan aukkoon.
Mutta se ei ole kuolleiden ongelma.
Älä turhaa murehdi. Ole huoletta.
Jos pystyt nauramaan maailman mielettömyydelle
ja hulluudelle, helpottaa.
Olet lähempänä tervejärkisyyttä kuin itse tiedätkään.
Älä niele mitään purematta, vatsasi toimii,
maailma hymyilee.
Aivopesty on valmis kuolemaan vapauden harhan vuoksi.
Kuuntele omantunnon heikkoja kuiskauksia.
En ole varma olenko oikealla tiellä?
Tylsien päivien jälkeen elämä maistuu.
Erityisen merkitykselliseltä.
Muistatko kun vannomalla vannoimme rakkautemme
kestävän ikuisesti.
Niin äkkiä kesä meni.
Rakkaus karkasi muuttolintujen matkaan.
En halunnut muuta kuin aivan tavallisen elämän.
Elämänkumppanin pari lasta ja rivitalonpätkän.
Myös virkeän Lapin koiran.
Toiset kyselivät, toiset eivät, elivät vain päivän
kerrallaan.
Toiset odottivat ihmettä, toiset eivät.
Ihmisaivoissa häärii monen sorttisia henkiä.
Hyvät ja pahat joutuvat tuon tuostakin törmäyskurssille.
Elämänvalheiden paljastaminen on raskasta sydäntä
raastavaa työtä.
Tarjosivat hernekeittoa ja kahvia.
Lupasivat kaikkea hyvää kunhan antaisin ääneni heille.
Kun annoin ääneni heille, ajat huononivat ja verotaakka
vain kasvoi.
Minua ei kuunneltu. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.
Nyt olen poliittisesti koditon.
En luovuta ääntäni kenellekään vaikka henki menisi.
Elämä on täynnä arvaamattomia juttuja.
Kuin vuosituhantisesta unesta heränneenä katselen
maailmaa uusin silmin.
Yhdestä elämästä on moneksi.
Enkä tiedä jatkuuko tarina tästä eteenpäin.
On rakkautta yhdistäviä tunteita ja sanoja.
On rakkautta erottavia tunteita ja sanoja.
Elänkö väärin?
Mitä se oikea elämä on?
Minä kaipaan maahan jota ei ole.
Mielikuvitus ei riitä kuvailemaan sitä.
Toivo pesi sydämeni puhtaaksi surusta.
Nyt olen valmis kohtaamaan sinut uutena
ihmisenä.
Vastaan tulee pimeitä ja valoisia päiviä.
Surullisia ja iloisia hetkiä.
Arvaamattomia päiviä.
Tiukan paikan tullen nauru auttaa.
Jos ei auta niin sitten ruma irvistys ja kiroilu.
Keskellä kiireisiä arkipäivän asioita ja tavaroita.
Huutoa, menoa ja meininkiä.
Yhtäkkiä ei ole kiire minnekään.
Mistä löytäisin eläviä sanoja matkaevääksi?
Arvoituksellinen aivoavaruus.
Ihmishengen seikkailu.
Taide ja kirjallisuus, ilo ja suru, tyhjyys vastassa.
Kilpikonna kökötti koko talven liikkumatta huoneen nurkassa.
Miten se sai ajan kulumaan?
Älä välitä mitä sanon.
Ne ovat joka tapauksessa vääriä sanoja ja ajatuksia.
Oikeita ilahduttavia sanoja on vaikea löytää.
Minä harhailen epätoivoisesti kaupungin katuja ja elämän kujia.
Sydämeni hehkuu rakkauden ikävää ja kaipausta.
Onnen löytämiseksi parasta sittenkin olla oman itseni maailman
napa.
Juuri tämän sukupolven kanssa minun on seikkailtava
maailman läpi.
Kanssakulkijoina typeriä ja viisaita, etupäässä kuitenkin
tavallisia tyhjiä päitä.
Rumia ja kauniita.
Toivonsa menettäneitä ja uskon harhoihin hurahtaneita.
Minä laulan elämälle ylityslaulun vaikka hampaat irvissä.
Maailma on naisia puolillaan.
Silti ei löydy sitä oikeaa,
Minä hyvästelen sinut pala kurkussa
kyyneleet silmissä.
En tiedä tapaammeko enää milloinkaan.
En ole kuollut mutta en elossakaan.
Kaipaus pitää minut hengissä.
On jotakin mitä odottaa.
Meillä on rakkauden side, olet olemassa.
Tyhjyyden syvyyksien tiellä kaikilla sama kohtalo.
Valoa ei näy.
Niin yksinkertaista elämä on.
Hän vain lähti sattumalta alulle.
Aloitti kasvamisen ja hengittämisen.
Joka aamu nipistän itseäni.
Olenko vielä elossa.
Lähdenkö etsimään shamaanien jumalia tuntureille?
Kuuntelen puron solinaa, tuulen huminaa, metsän
ja lintujen laulua.
Hiljaisuutta ja perhosen liitelyä ylistän yli kaiken.
Koko aurinkokunta ja maailmankaikkeus katoavat
tyhjyyteen kun aika on.
Kaikki muistotkin katoavat jäljettömiin.
Kaikella on aikansa.
Jäät ryskyen rynnivät eteenpäin.
Jokiäiti nousee tulvana vastaan.
Sydämeni iloitsee kahleista vapaan vesien
villiä riemua..
Oman turvallisuutensa vuoksi on parasta
olla hiljaa.
Niin maailma pyörii.
Aurinko paistaa niin hyville kuin pahoille.
Valta tuomitsee hävinneet sotarikollisiksi.
Valta nostaa omat murhamiehet kunniaan.
Sotasankareiksi.
Ihmiset elävät valheiden välimaastossa tietämättä
oikeaa ja väärää.
Elämän ja kuoleman kiertolaisena.
Toinen lakkaa hengittämästä, toinen aloittaa
hengityksen.
Netin näyttöpääte avaa tien yli maailman.
Pohjoisesta etelään, lännestä itään.
Katson suuren joen yli.
Aurinko kurkistelee metsän takaa.
Ajatukset lentävät kuuhun.
Elämä on alituista eloonjäämistaistelua.
On yritettävä välttää auton alle jäämistä.
Pahojen virusten ja bakteerien päälle karkaamista.
Syövän iskemistä.
Jokainen joka selviää kahdeksankymppiseksi voi
onnitella itseään.
Päivällä ja yöllä ei ole eroa kuolleelle
Sodassa kaatuneelle ei isänmaa eikä vapaus
merkitse mitään.
Silmänräpäys ja elämä ovat ikuisesti ohi.
Ihmisiä polulla, vetten päällä, pilvissä.
Aurinko paistaa niin eläville kuin kuolleille.
Älä tahraa mainettasi valekaapuun kätkeytyneenä.
Sotilas ei koskaan ammu ihmisiä vaan vihollisia.
Ammattitappaja ei pidä lukua kuolleista.
Sotasankari.
Uskoo olevansa kunniallinen kansalainen.
Kaveri kertoi jälleen syntyneensä maan päälle
sata kertaa.
Toisinaan karhuksi, sudeksi, ahmaksi, poroksi.
Riekoksi, joutseneksi, tunturipöllöksi ja ihmiseksi.
Ihmisenä eläminen on ollut vaativin osa yrittää elää
ihmiseksi.
Kukaan täällä ei pärjää yksin.
Jokainen on avuton alasti riisuttuna.
Hylättynä.
Lumet vyöryvät hiihtäjien yli.
Elämällä on hintansa.
Ihmiskunta elää aina vaaran vuosia.
Arkeologi puhdistaa kahdentuhannen vuoden
takaisia kalloja.
Jeesuksen kallo on jäänyt löytymättä.
Joka sukupolvella on omat valtahuijarinsa.
Hirmuhallitsijansa, ammattitappajansa.
Onnellinen se joka säilyttää päänsä.
Kaikilla on kyky ajatella ja nähdä olemattomia.
Jos uskaltaa poiketa arkipäivän polulta.
Ihmisaivoissa tietoisuus vaihtelee.
Ihminen on tietämättään yleisen mielipiteen orja.
Kirkkoihin on aina kätkeytynyt taikausko.
Joka päivä on aloitettava elämä alusta.
Joka päivä kuoltava, peruutuspeiliä ei ole.
Eletty varjokin katoaa.
Taivaan ja helvetin välissä.
Seitsemän miljardia ihmistä loukussa.
Koko luomakunta huokaa.
Kärsivät, nälissään syövät toisiaan.
Kauhistelen pimeän talven pakkasaamua.
Pitkä matka kevään valoon.
On pakko kestää.
Olemmeko unohtaneet toisemme?
Oi, kuulkaa kuolleet ja elävät sielut iloitkaa
aina kun voitte.
Ajan lyhyt silmänräpäys, elämä.
Tuuli puhaltaa tunturien yli.
Aurinkokunnalla ja maalla sama kohtalo.
Syöksyvät päin pimeyttä.
Tuntematonta kohtaloa kohti.
Olen tyhjästä syntynyt maan tomuhiukkanen.
Yhtä kuin en mitään.
Silti taivas syleilee minua.
Olen tähtien poika.
Päätäni pyörryttää.
Jokainen on valittu puhumaan ihmiskunnan äänellä
ja suulla.
Pohjoisessa ja etelässä, lännessä ja idässä.
Kiitä onneasi että sinulla on kovaa maata jalkojesi alla.
Ei kannata kitistä ja kätistä tyhjästä.
Jotakin tapahtuu koko ajan.
Maailma ja elämä ovat täynnä yllätyksiä.
Jos sinulla on silmät auki ja kyky katsoa.
En halua kuulua unissakävelijöiden sukupolveen.
En halua kuulua tappajien porukkaan.
En haluaa huijareiden valevapautta puolustaa.
Uhrata henkeäni.
Täydellisyys on julmuutta.
Kuollut on kuollut.
Elävä on elävä.
Luonnonjumalia ei kuunnella.
Ihmiskunta on hukassa.
Epätodellinen ja vääristynyt maailma.
Jokaisella on oma tarinansa.
Kukaan ei jaksa kuunnella ketään?
Televisio ja media syytävät hölynpölyn tietoa
ympäri maailmaa.
Eivät tiedä mitä todella tapahtuu.
Hämmästyttäviä arvoituksia.
Perimmäisiä kysymyksiä.
Miksi juuri tällainen maailma ja elämä?
Maailmankaikkeudessa?
Luonnonlait muodostuivat otolliseksi.
Elämälle.
Edellytyksellä ja ehdoilla, että kaikki saavat
syödä toisiaan.
Elämä ja kuolema samassa paketissa.
Tieteen mukaan on monia universumeita.
Osa tyhjiä, osa ainetta täynnä, osa varjokaikkeuksia.
Tuntematon elämä tunkeutuu iholle.
Kuumat tunteet sekoittavat pään.
Hiki valuu joka huokosesta.
Joka ei sopeudu ovesta ulos.
Elämä on lihaa, verta ja luita, ääntä ja vimmaa.
Syöksyn halki päivien läpi kohti alkua.
Palaan muistin kotiin turvaan.
Maa, vesi, ilma eivät kuulu kenellekään.
Samalla kaikille.
Rosvot ovat toista maata.
Typerykset ovat valmiita innolla sotaan.
Tunturit ja Helsinki ovat mielentiloja.
Usko on mielentila.
Koko maailma on mielentila.
Todellinen ja epätodellinen uni.
Kukaan ei voi olla enempää eikä vähempää.
Syntymättömät olemattomat huutavat syvyyden yli.
Ulvovat kuin sudet elävien ja kuolleiden maassa.
Aurinkojumala luo kirkkauttaan.
Kukat heidän kauneutensa ylistävät elämää kilpaa.
Poltan kynttilää kahdesta päästä.
Kummastelen tätä hullua maailmaa.
En suostu perässä juoksijaksi.
Monilla ei ketään jonka vuoksi itkeä.
Joka aamu herään valmiiseen maailmaan
ja päivään.
Ei ole valittamista.
Hyppää rohkeasti elämän sekaan.
Sanojen linnut valavat uskoa ja toivoa.
Aurinko paistaa.
Toivon sanat kantavat minua.
En tiennyt että se oli viimeinen tapaaminen.
Itken hiljaa.
Rakkautemme oli kaunis uni.
Ihmiskunta elää henkivaltojen puristuksessa.
Näkymättömien henkien piinaamissa kuplissa.
Ruumis on vain välitila taivaan tähtiin.
Ottakoon kukin vastaan näkyjä ja ajatuksia tai olkoon
ottamatta.
Pyöriköön omassa kuplassaan ja mehussa.
Kuvittelin vähän räväkänpää ja iloisempaa elämää.
Enemmän rakkautta ja toisten ymmärtämistä.
En typeriä moukkamaisia sotia.
En kammottavia tappoaseita toisten pään menoksi.
Piiloudun erämaan kätköihin sivulliseksi.
Maailma ja elämä ovat kaikille avoinna pienimmästä
suurimpaan.
Toisille tylsä paikka.
Toisille suunnattoman rikas ja kaunis.
Olemassaolon paratiisi ja taivaan esikartano.
Aurinko räväytti lämmön päälle.
Lumet sulavat vauhdilla.
Jäät ryskyvät joessa.
Jokiäiti nousi tulvana vastaan.
Tämä on ihmeellisen kaunis maa.
Jos se ei kelpaa painukaa helvettiin.
Jos elämä käy sietämättömän tylsäksi ja tyhjäksi
aina voi keksiä jotakin.
Vaikka hölkätä pitkin metsiä.
Naida itsensä poikki, riehua kylillä.
Revetä uskomaan.
Odottamaan taivasta.
Mutta ensin on oltava valmis kuolemaan.
Vuodet vierivät tyhjän tuhertamisessa jää
elämättä.
Maailmassa on monen sortin mökeltäjää.
Monet yrittävät hyötyä toisten kustannuksella.
Rakentavat pilvenpiirtäjiä niin kuin eläisivät
ikuisesti.
Valtio ja kirkko kiskovat kansalaisilta ilman omatunnon
tuskia rahat.
Tyhjien lupausten ja sanojen pyörittämiseksi.
Köyhiä petkutetaan ja nöyryytetään säälittä.
Jeesus sanoi: - Köyhät teillä on aina keskuudessanne.
Ei kukaan halua sellaista elämää ettei mikään tunnu
miltään.
Herään aamuisin ajatukseen ja tunteeseen ettei tämäkään
päivä kirkastu.
Tuo mitään hyvää ja iloa tullessaan.
Ei toinen tajua toisen todellista ahdistusta ja masennusta.
Ennen kuin itse sairastuu ja kokee sen sydänjuuria myöten.
Jokaisella on oma ilonsa, ahdistuksensa ja taakkansa.
III
ELÄMÄ ON MERKITYKSIÄ TÄYNNÄ
Olen roikkunut vuosikaupalla hengissä puolikuolleena.
Toiset katselivat piilossa voimattomana maailman
meininkiä.
Kommunistit ja natsit vuoronperään veivät toisiaan kilpaa
teloitettavaksi.
Vasta kuolleena hänen kunniansa palautettiin.
Julistettiin merkittäväksi kirjailijaksi ja taiteilijaksi.
Hän raahasi ja kuvasi henkensä uhalla veristä aikakautta.
Hän tunsi kivun ja kärsimyksen.
Kuinka moni elämää ymmärtämätön kuvittelee, että maailman
voi parantaa vihan avulla.
Pikku hitlereitä ja stalineita vilisee joka nurkalla yhä.
Vankilat ja teloitukset ovat arkipäivää.
Tyrannillekin tulee muurien ja vartijoiden läpi
Noutajansa.
Sodassa tappajista tehdään sankareita.
Tämän maailman elämänmeno ei kelpaa kenellekään
esikuvaksi.
Onko tässä taivaan ja helvetin välissä roikkumisessa
mitään tolkkua?
Piinata itseään ja uskoa olemattomia ja yrittää elää tätä
päivää.
Väkivaltaan uskova maailma ei voi sietää rauhanjulistajia
sekoittamassa elämänmenoa.
Niinpä kuten Jeesus, Martin Luther King, Mahatma Gandhi
ja muut rauhanmiehet tapettiin pois tieltä häirikkönä.
Älä jää varjoon ja ääneti jos sinulla on omatunto.
Ihmiset ovat kuulleet väsyksiin asti roistovaltioiden
valheita.
Menneet valtamurhamiehet löytyvät museoista vaarattomina
vahahirviöinä.
Liuta uusia hirviöpäitä odottamassa tilaisuutta luikerrella valtaan.
Ydinsodan pelot hiiviskelevät kuin aaveet maailman yllä.
Roistovaltiot uhkailevat yhä kansakuntia säälittä.
Tarpeen tullen iskemme vihollisen niskaan ydinkärkiohjuksilla
välittämättä seurauksista.
Nämä roistokoplat ovat onnistuneet valhepuheilla saamaan
käsiinsä vallan.
Lait ja väkivalta koneiston armeijan.
Suut sensuroidaan ja tukitaan kansalta.
Köyhät ja rikkaat samassa veneessä.
Kuoleman omia.
Iloitkaa ja surkaa kaikki yhdessä.
Kantakaa ylväästi elämänsoihtua.
Eivät tunturit ja taivas unohda sinua.
Olit kerran täällä.
Jokainen kivi, jokainen atomi on kuolematon.
Muuttolinnut palaavat joka kevät riemusaatossa.
Poronvasojen syntymisen aikaan.
Toiset palvovat toisia patsaita, toiset toisia.
Minä pelkään kivisydämiä.
On toivotonta vastustaa tyhmyyttä toisella
tyhmyydellä.
Veristä aatetta toisella verisellä aatteella.
Täytyy elää.
Usko ja toivo kantaa.
Aika kulkee kahteen suuntaan.
Täällä on sopeuduttava tyhjien sanojen tulvaan.
Ole realisti.
Todellisuus ja arkipäivä ympäröivät sinua.
Mielikuvituksen mahtia ei voi rajoittaa.
Voit kuvitella vapaasti olemattomia.
Lentää pilvissä.
Hyvät kauniit sanat ovat eri asia kuin teot.
Todellisten tekojen mukaan jokainen punnitaan.
Ymmärtämätöntä ja tietämätöntä kansaa on kautta aikojen
huijattu ja johdettu harhaan.
Pienet sielut tekevät maailman pieneksi
suuret suureksi.
Maailman avartaminen onnistuu vaivoin.
Niinpä maailma on täynnä pikkusieluja.
He kuvittelevat omistavansa maan.
Ilman, pilvet, veden.
Ovat valmiita taistelemaan maan palasista ja kukkuloista
verissä päin.
Uusia maan omistelijoita syntyy kuin kärpäsiä.
Onnellisen mieli on vähään tyytyväinen.
Hän näkee elämän päivät lahjana.
Jokainen ihminen on erilainen ja ainutlaatuinen.
Hyviksi kirjoiksi katson kirjat kuin olisin kirjoittanut
ne itse.
Niin samanlainen on ajatuksen juoksu kuin itselläni.
Yksikään ihmiskohtalo ei ole yhdentekevä.
Vaikka se siltä näyttää.
Elämä on pieniä ja suuria merkityksiä täynnä.
Koen nykyisen politiikan ja meiningin kansalle vaarallisena.
Todellista ihmisarvoa ja vapautta loukkaavana.
Älä anna kielen ja sanojen alistaa sinua ahtaisiin
kaavoihin.
Sanoilla voit rohkeasti ja pelottomasti avartaa
maailmankuvaasi.
Harva ymmärtää elämän uudistamisen tarpeen ja
luonteen.
Elämä rientää joka päivä eteenpäin.
Ei elämä vaan sinä raahaat mukanasi vanhaa kamaa.
Harvat ymmärtävät elämän moninaisuutta ja kauneutta.
Mitä elämä parhaimmillaan voisi olla?
Maailma on täynnä huikaisevia luonnon ihmeitä maalla
ja meressä.
Älä vahdi tyhjiä ajatuksia.
Ne eivät johda mihinkään.
Monet juuttuvat tylsään arkipäivään.
Lihovat ja kuolevat pois.
Monilta jää elämä aikomukseksi, elämättä.
Ajatukseksi että pitäisi tehdä jotakin.
Ihminen matkii perinteitä.
Toistelee oppimiaan fraaseja.
Kutsuu sitä elämäksi.
Opettele ajattelemaan ja kysymykset ovat tärkeämpiä
kuin vastaukset.
Ihminen ei tiedä onnentunteesta mitään.
Ilman joutilaisuuden aikaa.
Kokeminen ja tunteminen ovat todellisempaa kuin todellisuus.
Se ylittää rajat ja nousee pilviin.
Jos ihminen olisi tarkoitettu katsomaan taaksepäin
silmät olisivat myös selässä.
Eteenpäin elävän mieli.
Yksikään ei ymmärrä ja näe mihin suuntaan maailma
on menossa.
Silti sadat miljoonat ovat joukolla ja innolla mukana.
Tässä maailmassa on pakko katsoa, ettei joka hulluuden
perään lähde.
Sanan mahti on merkityksellä ladattua kieltä.
Mielikuvia ja tietoa.
Maailman ja todellisuuden ymmärtämistä.
Arvostetut sanankäyttäjät ymmärtävät toisia.
Mielipide-eroista huolimatta.
Poliitikot arvostavat eniten niitä jotka ovat heidän kanssaan
samaa mieltä.
Silmieni avauduttua näen maailman uusin silmin.
Rakkaus on aina ottamista ja antamista, antamista ja ottamista.
Iloitse siitä ja nauti.
Kuuntele ja näe näkymättömiä.
Olet kahden maailman kansalainen.
Onko irvokkaampaa ja iljettävämpää, kenttäpappi
siunaamassa Jumalan nimeen vääriä tekoja ja murhia.
Sodan julmuuksia, teloituksia.
Puhuminen vapaasta maasta ja kansalaisista on huijausta.
Vapaata kansaa ei ole missään maassa.
Jokaisella näkemisellä on omat rajansa.
Jokaisella tietämättömyydellä on omat rajansa.
Vastuu maailman erehdyksistä kuuluu jokaiselle.
Kukaan ei voi niistä paeta.
Ajattelijalla ja kirjailijalla on vasta silloin jotain merkitystä
jos hän on ihmisen ja elämän tulkki.
Jos ei kykene nauramaan omille erehdyksille ja itselleen
ymmärrys elämään on vähäinen.
Kuuntele toista koko sydämellä ja herkällä korvalla.
Ole läsnä.
Siellä missä nähdään ihminen siellä viihtyvät myötätunto, rakkaus
ja elämän kauneus.
Kuka synnyttää yleisen mielipiteen, oikean ja väärän?
Eikö todellista tietoa kukaan halua kuulla?
Kuinka vähän ihminen elää nykyhetkessä?
Ajatukset riippuvat eilisessä tai huomisessa.
Kaikki elämä on tapahtumista, liikettä, meininkiä.
Mitä elämä olisi ollut toisenlainen sen toisen
rakkauden kanssa?
Et voi valita kuin yhden tien kerrallaan.
Muut tiet jäävät pois.
Elä rohkeasti ja säilytä puhdas mieli.
Ihminen on tekojensa summa.
Ihminen on sitä mitä syö.
Olet tuntemattoman mielesi vanki ja orja.
Joiltakin puuttuu valehtelemisen taito ja he joutuvat
puhumaan totta ohi suun.
Elämä ja kuolema eivät ole vastuussa mistään.
Suurin osa maailman kärsimyksistä, kurjuudesta, vääryyksistä
ovat ihmisen itsensä aiheuttamia.
Ihmiskunta elää häpeällisessä alennustilassa.
Käy yhä uudelleen ja uudelleen mielettömiä tuhoisia sotia,
joissa kaikki häviäjiä.
Ihmiset hikoilevat turhien taakkojen alla pelkojen ja kauhun kehässä.
Eivät uskalla elää vapaina henkinä.
Iloita elämän lahjasta.
Ihmiset eivät siedä toisiaan jos naapurit eivät usko samalla tavalla.
Ovat mielettömän ennakkoluuloisia.
Kärsivällisyyteen oppii vain kärsivällisyydellä.
Elämään vain elämällä, kuolemaan vain kuolemalla.
Täydellisessä on varmaan jotain vinossa.
Täydellisyys on julmuutta.
Sivistys on eri asia kuin lukeneisuus.
Kaikki muu on hölynpölyä paitsi se mitä olemme toisillemme.
Jos juokset monen rakkauden perässä menetät lopulta kaikki.
.
Sydämeen jää jäljelle tyhjyys.
Älä asetu maailmassa kenenkään puolelle.
Älä ketään vastaan.
Maailman hahmottamisen myötä kasvaa ymmärrys.
Kuolema avaa elämälle uusia väyliä ja mahdollisuuksia.
Kuolema ei ole loppu.
Jokaisessa asustaa kaksi ihmistä.
Toinen näkyvissä, toinen näkymättömissä.
Ihminen on kahden maan kansalainen.
Ihminen on epätäydellinen ja virheitä täynnä.
Tekoja voi antaa anteeksi itselle ja toisille.
Todellinen rakkaus on loputonta anteeksiantoa.
Ei hyvää parisuhdetta kannata heittää roskiin yhden eikä vielä
kahdenkaan pettämisen takia.
Kansakunnan historia perustuu myytteihin ja valemuistoihin.
On jotakin muutakin kuin näkyvä maailma.
Toisia todellisuuksia.
Kukaan ei tiedä tuonpuoleisesta mitään.
Elämässä voi kestää mitä vain.
Tietämällä että on portti aina auki.
Olemattomuuden rauhan rannalle.
Ihminen on outo itselle.
Ei tunne kumpaakaan minää kuin osittain.
Ihmisen usko on tunnetta ja pelkkää luuloa.
Ihminen rimpuilee tyhmyyden ja tietämättömyyden
hämähäkin verkossa.
Eniten olen oppinut elämäntaitoja aivan tavallisilta
arkipäivän ihmisiltä.
Kirjaviisaus on täydentänyt sitä.
Armeijat ja aseet ovat jokaisen kansakunnan häpeä.
Jokainen sotilas on näkyvä merkki ihmiskunnan alennustilasta.
Typeryydestä ja tyhmyydestä.
Unelma ihmisyydestä on yhä kaukana.
Varoin kenenkään varpaille astumasta.
Enkä antanut kenenkään astua omille varpailleni.
Huomasin elämäni tukalaksi tässä pyrkyrien porukassa.
Istuin avuttomana yksinäisenä, suojattomana.
Yksi ja toinen kävi sivumennen potkaisemassa minua.
Näin ihmiset huolehtivat lähimmäisistään.
Olen niiden puolella jotka yrittävät avata ovia.
Elän päivän kerrallaan huolettomasti ilman syytä
ja tarkoitusta kuin lapsi.
Hyvä etten syntynyt kivikauden aikaan petojen syötäväksi.
Hyvä etten syntynyt mustan surman ja nälkäkausien aikaan.
Ei tämäkään vuosisata ollut hyvä aika syntyä.
Tyhjyys oven takana, mutta en päästä sitä sisälle.
Kuolema on yhtä kuin ei mitään, olematon.
Elämä ja kuolema kuuluvat saumattomasti yhteen.
Ilman toista ei ole toistakaan.
Kuolema palvelee elämää.
Ihminen ei käsitä sitä.
Kirjojen sanoista on paennut elämä.
Kivettyneitä hengettömiä sanoja joka puolella.
Minulla on niin ikävä eläviä sanoja.
Elämä on tyhjiä haaveita täynnä.
Mitä sitten vaikka saavuttaakin jotakin?
Katoavaisuuden maailmassa.
Minua ilahduttavat pelastustarinat.
Masennusten ja ahdistusten kautta löydän lopulta
oman sisäisen rauhan.
Olkoon vaikka se olisi vain kuvittelua.
Ihminen räpiköi aatteen, uskon, myyttien, kuplien
hämähäkin verkossa.
Monilla eliölajeilla on maan päällä miljoonien vuosien
kokemus elämisen vaikeudesta.
Silti sinnikkäästi jatketaan vain eteenpäin.
Vaikka syödyksi tulemisen vaara vaanii joka hetki.
Tekojumalien ja harhojen aaveista ei pääse karkuun.
Eiliselle ja huomiselle ei kukaan mahda mitään.
On vain tämä hetki ja voi tehdä jotakin.
Satojen miljoonien syntymättömien lauma kyttäämässä
pääsyä maan päälle.
Kukaan ei voi valita syntymäänsä.
Paikkaa eikä aikaa.
Millaisen porukan keskelle joutuu.
Ihmiskunnan omissa käsissä on maapallon liikakansoittumisen
pysäyttäminen.
Lopettamalla naiminen.
Niin yksinkertaista se on.
Sadan vuoden kuluttua maan päällä hortoilee vain enää jokunen
horiseva vanhus.
Mutta mahoton on mahoton.
Halua ja kiimaa ei voi hallita ja pysäyttää kukaan.
Maailman lajien liika lisääntymistä eivät pysty pysäyttämään
muu kuin julma nälkäkuolema.
Ihmisen elämä on kuin linnunlento taivaankannen yli.
Jäljelle ei jää mitään.
Eikö maailman ja ihmisen tyhmyydelle mahda kukaan
mitään?
Ihminen voimansa tunnossa kuvittelevat voivansa tehdä
mitä vain.
Tuhota vaikka koko maapallon elämän.
Valtioiden suurmurhamiesten ihannoivia perässä juoksijoita vilisee joka
puolella.
Uskollisia tappajia.
Kuolemakaan ei pysäytä näitä suurmurhamiehiä.
Valtajärjestelmät pysyvät sortoineen.
Isot murhamiehet pulisevat vielä aikansa haudan takaakin.
Kuten mausoleumissa makaavat epätoivoisina Lenin, Mao,
Kim Il-sung, Ho Tsi Minh elävien töllisteltävänä.
Luonnonlakien yli ei voi kukaan kävellä.
Jokainen vain käväisee täällä ja katoaa jäljettömiin.
Miljardien vuosien päästä koko maapalloa ei ole.
Kaikki mitä elämän varrella tunnemme ja koemme on tässä.
Ulkopuolisesta maailmasta ja tuonpuoleisuudesta ei ole
hajuakaan.
Uskomuksia ja luuloja riittää kyllä.
Olemattomuuden ja olevan välissä.
Aamulla pörräävät uudet kärpäset ikkunassa.
Maapallo kiertää aurinkoa, kantaa harteillaan katoavaa
elämää ja ihmislaumaa.
Jokaisella on oma kohtalonsa.
Mikä piru ihmislajia vaivaa?
Tämä maailma syö ihmistä päältä ja sisältä.
Ihmisen itsensä kyhäämä helvetti tulee iholle.
Jokainen tulee tänne parkuen ja lähtee itku kurkussa.
Ei tämä ole niin hyvä paikka elää syrjittynä köyhänä.
Onko tämä maailma jollekin jokin koekenttä?
Ihmiset, myyrät, oravat, porot, riekot, onkilierot, kalat
syövät toisiaan.
Kuka hyötyy tästä näyte ja koe elämästä?
Ajatuksen alkuja ja loppuja.
Löyhkääviä ruumiita ja verilammikoita.
Käskyjä, komentoja, tykinruokaa.
Voiton ja vapauden kuvittelua ja hurmaa.
Valtiaat jakavat vääryydellä oikeutta.
Kuolema iloitsee saadessaan palvella elämää.
En alistu kiusaajien edessä.
Kidutettu ruumiini.
En tunne olevani tyttö enkä poika.
Tunnen olevani välillä naisen ja miehen nahoissa.
Mistä nousee kaipaus?
Maasta nousee kaipaus.
Se on merkki että olen yhä elossa.
Miten ihminen voi paljastaa todellisia ajatuksia
jos niitä ei ole?
Pitäisikö opetella lavertelemaan tyhjää?
Kaikilla on oikeus elää tai ei kenelläkään.
Syntyä, elää, iloita, rakastaa, mennä pois.
Vaihtaa muotoa.
Ihminen oppii tuntemaan itseään vain elämällä.
Pelkkä kuvittelu ei riitä.
Kavahda väärää valetietoa.
Kavahda tietämättömyyttä.
Kavahda myös totuutta joka haavoittaa sydämiä.
Menestyvät ihmiset ovat realisteja.
Osaavat käyttää toisia ihmisiä hyväkseen.
He ovat lauman kellokkaita.
Ihmisen sisäisestä maailmasta ei löydy muuta kuin
pimeyttä.
Epätoivoa, hulluutta ja tyhjyyttä.
Jokaisella on oma Jumalansa.
Muita parempi Jumala.
Masentunut voi keventää ahdistustaan viemällä
koiransa ulos.
Keittämällä väkevät kahvit.
Ne ovat pieniä isoja tekoja arjessa.
Ihmiset ovat elävinään uudenlaista aikaa.
Palaavat aina entisiin ennakkoluuloihin ja uskomuksiin.
Mikään ei näytä muuttuvan tämän auringon alla.
Ihmiset pettyvät ja turhautuvat jos uutta sotaa ei valmistella
ja tule.
Varustautuminen ja sotaharjoitukset maksavat miljoonia
turhaan
Millaisia ihmiskuvia media marssittaa näköisille.
Sellaiselta saadaan maailma näyttämään.
Vaikka todellisuus on aivan jotain muuta.
Saunan kiukaalla on mieli ja höyry on sen kieli.
Kuuntele sitä. Kiduta itseäsi lämmössä ja nauti.
Voiko hiljaisuus huutaa?
Räjäyttää pään hajalle?
Tehdä mielipuoleksi?
Sopivasti hiljaisuutta, sopivasti ääniä.
Se on elämää.
Tunturin hiljaisuus on parantava lääkäri.
Miksi kukaan haluaisi olla samanlainen?
Piehtaroida seuraavat kaksikymmentä vuotta samojen
ennakkoluulojen häkissä?
Elämä on vain ohimenevä ilmiö.
Maailmassa ei ole kivaa ja helppoa.
Parempi olla houkka ja hullu omin neuvoin.
Kuin tyhmän lauman mukana.
Minä kiemurtelen tässä maailman turhien kärsimysten,
ahdistusten, epätoivon verkossa.
Maailmassa on enemmän iloa ja toivoa kuin
epätoivoa, tietäkää se.
Ihmisellä on vapaa tahto itse tehdä omat virheensä.
Laatia elämän ilot ohjenuoraksi
Puolikuollut on ennakkoluuloinen kyvytön mihinkään.
Kukaan ei tiedä mikä on oikein mikä väärin?
Ihminen on sidottu arjen harmaiden tylsien hetkien taakan
kantajaksi.
Jos kaikkien halut toteutuisivat maailma olisi kaamea
paikka elää.
Itse kukin joutuu toisinaan venyttämään omatuntoaan.
Jos sellainen on vielä tallella.
Luonnossa kaiken aikaa lajit piiloutuvat ja hämäämät toisiaan
selviytyäkseen hengissä.
Ihminen on luomakunnan etevin petkuttaja ja valehtelija.
Taiteilija rimpuilee harmaiden värien sekasotkussa.
Ystävät kehuvat, mutta rehellistä palautetta ei saa mistään.
Jos taidekriitikko kirjoittaa jotakin lehteen sekin on mitä sattuu.
Ymmärretty ja nähty väärin.
Vaikka ruumis kuolee atomit eivät katoa minnekään.
Kaikki lopulta pelastuvat ja pääsevät perille.
Minä olen vastahakoinen ennustamaan mitään.
Täällä puolikuolleiden porukassa.
Koko elämäni ja tekemiseni on pitkälti korviketta.
Jollekin mille ei ole sanoja.
Se on räpiköintiä suurella kaikkeuden merellä.
En tarvitse enää näyttämistä ja toisten tunnustamista.
Mutta jos joku löytää sanomisestani jotain niin hyvä.
Tuntuu hyvältä jos on syntynyt jonkinlaista kohtalon
yhteyttä.
Mitä ei voi sanoilla selittää.
Miksi lestadiolaiset ja monet uskontoryhmät käpertyvät
pyörimään vain omissa ahtaissa kuplissaan? Kauhistelevat
ja pelkäävät ahdistuksissaan ulkopuolista maailman menoa.
Vaikka ovet ovat taivasta myöten auki.
Olen yhä epätietoisempi mikä on merkittävää mikä ei.
Maailmassa hölynpölyn taidetta, tauluja ja kirjoja seinät
ja hyllyt täynnä..
Mistä tällainen tietäminen?
Aivan kuin elämää ei olisi ulkopuolella.
Ei kieltä ja sanoja kukaan omista.
Sanat ovat vapaita taivaan lintuja.
Itse kukin sanoille antaa oman merkityksensä.
On räjähtäviä sanoja kuin pommeja.
Ymmärrä sanojen mahti.
Sanoilla on luotu kokonaisia uusia kansoja.
Myyttejä, uskontoja, kulttuureja.
Kaiken jo sanotun voi sanoa ja kirjoittaa uudelleen.
Antaa sanoille uuden merkityksen ja sisällön.
Niin on maailma tehty.
Ilman kuvitelmia ja unia maailma olisi vielä tylsempi paikka.
Aikakausi toistaa mennyttä aikakautta niin kuin vuodenajat
toisiaan.
Sodat toistavat toisiaan, julmuudet ja kidutukset toisiaan.
Sukupolvet ja ihmiset eivät opi historiasta mitään.
Silloin on elettävä kun elämä on.
Kauhua ja pelkoa kylväneet aatteet kommunismi ja fasismi
väijyvät yhä nurkan takana.
Syyllistyivät vuosisadan historian suurimpiin ihmisoikeusrikoksiin.
Murhasivat kymmeniä miljoonia ihmisiä uuden paremman maailman
tieltä.
Ihminen on yksi eläinlaji pelkoa herättävä mahtailija.
Onko alhaisempaa ja iljettävämpää eläinlajia kuin ihminen?
Tuhoaa ja polttaa, ryöstää ja murhaa toisen maan tuntemattomia
tavallisia ihmisiä?
Kirjahyllystä loikkasi kimppuuni aatteilla riehuvia sanoja silmille.
Karjaisin tännekö kirjan kansien väliin mokomat olette piiloutuneet
ja tehneet pesänne?
Mitään raskaampaa en ole pitänyt käsissäni kuin
tyhjyyden taakkaa.
Kaveri kysyy mikä tätä maailmaa vaivaa?
Teitpä vaikean kysymyksen.
Maailma jäänyt jumiin aikansa eläneisiin aatteisiin.
Uskomuksiin, tekojumaliinsa.
Kansat ja ihmiset meuhkaavat omissa kuplissaan.
Eivät uskalla päästää irti.
Pelkäävät menneiden henkien aaveita.
Joillekin elämä on läpihuuto juttu.
Turha sitä on murehtia.
Tietämättömyyden muurin takana asuu valtaosa ihmisiä.
Tavoittamattomissa.
Jokainen elää ja näkee mitä näkee omassa kuplassaan.
Kukin tuntee ja tietää mitättömän vähän mitä tapahtuu
todella.
Mahdollisten maailmojen olemassaolo leijuu mielikuvituksen
varassa.
Kullakin omat mielikuvansa.
Mutta ei hätää valoa pilkottaa.
Ihmiskunta unesta heränneenä syöksyy kohti tuntematonta. .
Tuli vastaan mitä tuli.
Elämä on enemmän kuin raju juttu.
Ylistän sinun rämäpäistä uudistavaa elinvoimaa.
Pienistä ötököistä suurimpaan.
Luonto on ihmeellinen selittämätön taivaan lahja.
(Takakannen teksti)
RIVIEN VÄLISSÄ
RIITTEJÄ
Elämä perustuu maan päällä toisten syömiselle, armottomalle
eri lajien kilpailulle olemassaolosta.
Ihmiskunta on osa luontoa, yksi eläinlaji. Kun ihmiselle kehittyi
kyky kuvitella olemattomia, hän erottautui muusta
luomakunnasta ylivoimaiseksi hallitsevaksi lajiksi. Samalla
ilmaantuivat myös jumalat ohjailemaan ihmisen elämän kulkua.
Ihmiskunnan historia on täynnä ankaraa taistelua nälkää ja
tauteja vastaan. Armotonta vallan käyttöä, sotia, julmaa
alistamista ja sortoa toisia kohtaan.
Rivien välissä teoksessa peilataan ihmisenä olemisen
elämäntuntoja menneisyys taustana. Tämän päivän ihmisiä
vaivaavat pelot julman historian toistumisesta entistä
tuhoisammin seurauksin atomiaseilla. Elämään on tullut mukaan
myös korostunut yksinäisyyden ja tyhjyyden tunnekokemus.
Kysytään että onko elämällä lopulta mitään merkitystä ja
tarkoitusta?
Todellinen ihmisyys on yhä hukassa. Vaikka näin on, elämää on
läpi vuosisatojen kantanut aina kuitenkin viime kädessä eteenpäin
rakkaus, toisista välittäminen ja huolenpito.
Verisestä historiasta huolimatta tämä ihmeellinen planeetta maa
on tunnetusti paras paikka elämälle.
Kauneudelle, rakkaudelle ja ilolle.
Kansi: Merja Vilenius
ISBN 978-952-68140-3-2