1
KUPLASTA KUPLAAN
HARHARETKIÄ
ristiriitaisia mieterunoelmia
PENTTI HARJUMAA
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2017
2
Teoksia lainattavissa kirjastoissa
Pentti Harjumaa
Painettu
Grano Oy
Jyväskylä 2017
ISBN 978-952-68140-2-5
3
PENTI HARJUMAAN tuotantoa
runoja ja mietteitä
Tämä nimetön kaupunki………………1971
Kyselen kulkijoilta……………………...1972
Lumesta kirje sinulle………………… 1974
Pilvet palasina tiellä……………………1976
Unien varassa virralla………………….1979
Tunturilta tunturille……………………1981
Uskon kuvia lumessa……………………1983
Revontulien reunalla……………………1985
Varjopuheita…………………………….1989
Nyt olen täällä……………………………1992
Aaveriekkoja Lapin mytologiaa…………1994
Näkyjen jäljillä…………………………..1996
Maailma minussa………………………..1999
Unessa valveilla………………………….2001
Tyhjän päällä……………………………2002
Näköalapaikka………………………….2004
Olemassaolon ihmettelyä
mielentuntureilla kootut runot………….2005
Kirjeitä tuntemattomalle ystävälle…….2007
Pieniä suuria tappauksia
lapsuudestani……………………………2008
Sinisen lumen mietteitä…………………2009
4
Pohjoisen ääniä………………….2009
Mielen tuulenpesiä………………2010
Sanomatonta……………………..2012
Uskon salattuja mielikuvia…… 2013
Sanat vailla kotia………………..2015
Huutavan ääniä nettijulkaisu……2016
Kuplasta kuplaan………….... .…2017
Nätti-Jussin tarinoita I II III….2013
5
I
MIHIN TÄMÄ MAAILMA ON MENOSSA?..............31-56
II
PITKÄ MATKA NOLLASTA IHMISEKSI………. . ..58-81
III
HÄMMENTÄVÄÄ JOKA ASKELEELLA …… …… 82-105
IV
VÄÄRIÄ EREHDYTTÄVIÄ RAKKAUKSIA………. 106-113
V
ÄLÄ MENETÄ IKINÄ TOIVOA …………………. .114-129
6
KUPLASTA KUPLAAN
HARHARETKIÄ
7
Jokainen on omalla tavallaan outo lintu.
Toisille ja itselle vieras.
Etsin itseäni.
Epäilen ettei minulla ole mitään todellista sanottavaa.
Niin kuin ei muillakaan.
Haen sanojen yksinkertaista kauneutta.
Maailma kukkii sanoissa.
Täällä vilisee varjoihmisiä ja valejumalia.
Mutta pirut ovat aitoja ja oikeita.
Huumorin tajuttomat ihmiset tappavat elämä ilon.
Rakkaudessa ohikiitävä hetki ja ikuisuus läsnä.
Olen ylimaallisten tunteiden alkulähteillä.
8
Kotona omassa kehossa vaikka katto vuotaisi.
Miksi opettaa naisia vihaamaan omaa vartaloaan?
Korjaamaan sitä koska se ei ikinä kelpaa.
Kaikilla tulisi olla tilaa olla olemassa.
Ilman painostusta tai syrjintää.
Ilman uskonnon valejumalien terroria.
Syyllisyyden tunnetta.
Monien silmissä maailma on liian surkea paikka ikuiselle elämälle.
Ihmiskunta sellaisena kuin se nyt on tulee katoamaan.
Vain hullu toivoo jälleen syntymistä tai ikuista elämää.
Riehaantuneet revontulet piristävät illan kulua.
Maailma on pirstoutunut palasiksi.
En usko muuhun kuin mitä näen mikä on.
9
Odotan kesää urakalla.
Halua päästä sisällesi.
Huutaa nautinnon ja elämän riemua.
Ihmiskunnalla on lyhyt muisti.
Historia ei kerro muuta kuin hataria mielikuvia menneestä.
Vailla merkitystä.
Olet hullun maailman vanki.
Tietämättäsi ikivanhojen uskomusten vanki.
Onko sinulla uskallusta katsoa itseäsi suoraan silmiin?
Sydämesi tyhjyyttä.
10
Ihminen ei tiedä mitä rakkaus on.
Mitä hiljaisuus on.
Taivaan valtakunta.
Ei tämä ole oikeaa elämää.
Sanoja, sanoja, sanoja.
Kaikki eksyttäviä tiennäyttäjiä.
Syystaivaalla viipyilevät kuu ja ikävä.
Ihmiset rimpuilevat vale-elämän ansoissa.
Oikea elämä on tavoittamaton haave uni.
Uskonnon suojissa pesii kaksinaamaisia teeskentelijöitä.
Opettele tuntemaan säännöt ja lainpykälät niin tiedät miten rikkoa niitä.
Kaikkialla valerakkautta.
11
Mitä tuumit, onko tämä oikeaa elämää?
Minä sepittelen sanoja tuulelle joka kuuntelee.
Kukaan ei kuuntele ketään.
Entäpä jos lähetän lemmenkirjeitä, herääkö uteliaisuus?
Tirkistelyn aika on ohi.
Nyt katson suoraan sydämeesi ilman taka-ajatuksia.
Jää sulaa. Yön pimeys väistyy. Aamu sarastaa. Sydämeni iloitsee.
Olen puoleksi kotimaani kansalainen ja maailmankansalainen.
Kukaan ei ole vapaa mistään missään.
Ihmiskunta väärällä tiellä.
Oikea tie hukassa.
Ehkä väärää ja oikeaa tietä ei ole olemassakaan?
12
Himo ja rakkaus riepottelevat sydäntäni.
Olen tuuliajolla.
Elämä kierrättää kuolemaa.
Kuolema kierrättää elämää.
Ei kannata masentua. Se tapahtuu mikä tapahtuu.
Kaikki käsittämätöntä samaa unta.
Ihon ikävä kourii sydäntäni.
Kaikki kierrätystavaraa, rakkaus ja puolisokin.
Viha aivan erityisesti.
Ylämäki, alamäki, ylämäki aina edessä uudelleen.
On ilo ikkunasta katsella siivekkäitä lintulaudalla.
Ne vähentävät masennusta, ahdistusta ja stressiä.
13
Missä iässä olin onnellisin, muistelen.
Missä iässä olin onnettomin, muistelen.
Ahdistiko parikymppisenä? Uuvuinko kolmikymppisenä?
Tylsistyinkö töissä keski-ikäisenä?
Masensiko eläkkeelle jääminen?
Onko vanhana eläminen kurjinta aikaa?
Nuorena oli mukavaa rakastella kun oli intohimoa ja energiaa.
Maapallo kiertää aikansa aurinkoa ja häviää.
Miljardien galaksien joukossa sitä ei kukaan huomaa.
Sen pituinen on ihmiskunnan retki.
Sotien repimä tuhottu luonto ja maa.
14
Pilkkanauru on pelottava ase.
Diktaattorit ja valtahuijarit pelkäävät kuollakseen naurunalaiseksi joutumista.
Minä hypin kuplasta kuplaan enkä löydä oikeaa tietä mistään.
Harharetkiä.
Oikean uskon vartijaksi en suostu.
Tänne minut on heitetty keskelle käsittämätöntä elämää.
Elämä on joka päivä uudelleen alkamista ja loppua.
Suloisista viattomista lapsista kuoriutuu aina uusia teurastajia.
Velvollisuuden tuntoisia isänmaan puolesta murhaajia.
Onneksi tapettavia riittää.
Minun elämän taakkana on kaipaus ja ikävä.
Puhtaan lumen ikävä.
15
Minulla on rakkauden ikävä.
Sinun ikävöiminen ei ikinä lopu.
Kuolleita joka kylässä.
Pengoin sydämeni pimeitä loukkoja.
Löysin monta läheltä piti tilannetta.
Vain ihme pelasti.
Olen pysynyt vuosikymmeniä kuin ihmeen kautta hengissä.
Nyt katselen maailmaa ja elämää tyynesti taaksepäin ja eteenpäin.
Kaikki ovat luonnonlakien alaisia.
Eri vapauksia ei kenelläkään.
Vanhat hyvät ajat ovat palaamassa.
Kaikilla köyhillä on yhtälailla kurjaa.
16
Kapitalistit, fasistit, kommunistit kaikki.
Uskovat taistelevansa paremman maailman puolesta.
Tässä leikissä ei ihmishenki maksa mitään.
Huomispäivänä kansojen on pakko olla veljiä keskenään.
Kaikkia odottaa hauta.
Taivas ja helvetti ovat kaikille avoinna.
Keskustelemme avoimesti maailman tilanteesta.
Kukaan ei tiedä siitä enempää.
Kyllä nyt on aika nostaa kissa pöydälle.
Saksan paimenkoiralla ei kaikkia ongelmia ratkaista.
Maailmassa tappajia riittää niin kuin tapettaviakin.
Aurinko paistaa ja kasvojesi edessä pörräävät kimalaiset.
17
Lemmiskelen monen naisen kanssa.
Ei ole valittamista. Ah voi, se on sitä elämää.
Nautin seksistä ja ilahdutan monta etsivää sielua.
Ihminen on yksi eläinlaji.
Olen eläin eläinten joukossa ja nautin siitä.
Taivaanrannalla viipyilevät kultaiset pilvet.
Kuu nousemassa.
Minä tässä tunturin jäkäläkivellä ajattelen sinua.
Sydämeni ja pääni ovat sekaisin.
Tunteiden piinapenkissä viritän surumielisen laulun.
Minä erehdyin luulemaan sinun tunteitasi rehellisiksi ja aidoiksi.
Mutta petyin. Katkerasti petyin.
18
Muista pitää suusi kiinni.
Näin vältät joutumasta silmätikuksi.
Epäilyttäväksi isänmaan viholliseksi.
Sotien historia on vääristelyn historiaa.
Mitä tapahtui todella ja miksi?
Rehellistä tietoa ei löydy mistään.
Maailman ja elämän suru.
Nuorten kasvoilla asuu ilo ja toivo, rohkeus.
Vaikka huomisesta ei ole mitään tietoa.
Maailma ajelehtii järjettömyyden ja hulluuden kaaoksen tiellä.
Tunteiden, vihan ja rakkauden mustassa aukossa.
19
Yhdellä ihmisellä ei ole mitään merkitystä.
Vaikka jokainen puhuu koko ihmiskunnan äänellä.
En kaipaa tämän päivän uskomuksia ja valheita?
Liukkaiden huijareiden puheita.
Sumuiset ajatukset johtavat oudoille poluille.
Huominen hukassa.
Suru ja ilo koskettivat äkisti minua.
Minä itkin pitkin kesää ihmisen kärsimyksiä.
Olen elämän ja kuoleman välissä.
Yritän järjen avulla hallita tunteitani.
Ajattelen surullisena hukkaan heitettyjä päiviä.
Tämäkään päivä ei ollut oikeaa elämää.
20
Ehkä huomenna on kaikki toisin.
Ihmiset ovat uskon uskomusten ja aatteiden vankeja.
Täyttävät elämän tyhjyyttä ja pelkojaan.
Älä pelkää noitia, aaveita, hirviöitä.
Älä pelkää elämää ja kuolemaa.
Lapsuuden pirtinkellon raksutus yhä korvissa.
Pyhätunnelma muistissa.
Mielen sisällä joulun odotus.
Rakkaus ei ikinä kuole.
Kohtalo heittää sydämeeni eteen lähtöjä ja jäähyväisiä.
Paluita ja jälleennäkemisen sykähdyttäviä iloja.
21
Maailmassa vilisee elämän sankareita ja valesankareita.
Hirviöitä ja tappajia.
Kansojen huijareita.
Älä anna hirviöiden tehdä pesää sydämeesi.
Täällä on uskon ja aatteiden vankeja kohtalon armoilla.
Näyttäkää rohkealla mielellä että elämäniloa yhä on.
Tunturin hiljaisuuden taivas.
Paras on oma sisäinen mielenrauha ja onni.
Todellisuus ei tyrkytä itseään.
Se vain on.
Ihmisen mielikuvien todellisuus on jotain muuta.
Minä kuuntelen olemassaolon ääniä.
Lapsen itkua ja naurua.
22
Kuoleman korahduksia, lumihiutaleiden ja talven ääniä.
Otan kantaa vähän kaikkeen enkä oikeastaan mihinkään.
Ylistetty olkoon sammumaton elämänjano ja kaipaus.
Olen valmis seuraamaan rohkeasti elämän intohimoa.
Tässä ohikiitävässä hetkessä.
Mitäpä elämä olisi ilman minua?
Syvän liikutuksen vallassa avasin autiotalon oven.
En ollut yksin.
Ensimmäiseksi näin elävän kärpäsen ikkunalla.
Ilahduin.
Sytytin piisiin lämmittävän tulen.
Valedemokratian valta puistattaa.
23
Ajatteleminen tuottaa tyhjiä mielikuvia ja tunteita.
Sattuma johtaa maailmaa.
Sanattomuudella on suurempi voima kuin puheilla.
Pysyköön tyhjänpuhujat omissa kuplissaan.
En päässyt pakoon ihmispetojen hirveyksiä.
Olin osa ihmiskuntaa.
Vastuuta ei pääse kukaan karkuun.
Kidutettujen ääni kantautuu yli maailman.
Media uskottelee kansan olevan yksimielinen.
Niin kuin talvisodassa.
Joka oli vale ja on yhä vale.
Kansa ei ole koskaan ollut yksimielinen.
24
Televisio pimittää maailman pieneksi tirkistysluukuksi.
Maailma ei ole sitä miltä näyttää.
Jokaisella on oma elämän tarinansa.
Toiset tarinat pantu kansien väliin.
Odottavat tylsinä lukijaansa.
Jotkut tarinat löytävät sattumalta tiensä ihmisten sydämiin.
Vallanpitäjät pelkäävät kuollakseen naurunalaiseksi joutumista.
Minäkin aloitin nauramisen mutta vatsaani sattui.
Elämänkelkasta pudonnut kirkko ja oikean uskon vartijat puistattivat
ja naurattivat minua mennen tullen.
Sielläpähän pyöriköön omassa mehussaan ja kuplassaan.
25
Kun tajusin ettei mikään ole pysyvää helpotti.
Ei pidä yrittää takertua ohikiitäviin hetkiin.
Sanoin päättävästi itselleni: Pelot hiiteen.
Mieluummin elän täysillä tuli mitä tuli.
Aikaa ei voi pysäyttää mutta kellot voi seisauttaa.
Maailma kulkee radallaan ja vähät välittää ajasta ja kelloista.
Ajattelen ajan hurjaa kulua ja elämän lyhyyttä.
Olen ihoni ikävän ensimmäinen kokija.
Minä odotan sinua ja sydämeni vapisee.
Elämisen laatu on vähästä kiinni.
Hei nähkää. Aurinko taas syleilee tuntureita.
26
Yksi ja toinen suree.
Elämän ilo häipynyt minne lie.
Rakkaus karannut taivaan tuuliin.
Minä panen nyt sinut kierrätykseen.
Minä tahdon uuden elämän.
Sinäkin saat uuden elämän.
Maistellaan oikeaa elämää.
Poron kuivan lihan herkkua kaipaan.
Minä olen sinun lapsesi.
Olen yksi ötökkä luonnon keskellä.
Aina ovat inumassa uusia elämyksiä.
Entisetkin ovat sulattamatta.
27
Ei uskoisi miten yksinkertaista elämä on.
Ei tarvitse muuta kuin olla olemassa.
Olen hetken vielä ihminen.
Tulevassa elämässä ehkä kettu tai myyrä.
Onhan se iso juttu.
Lahjaksi saatu elämä sitä ja tätä.
Mahtavaa.
Oikealla kädelläni kurkottelen aurinkoa.
Vasemmalla raavin takapuoltani.
Olen elämänintoa täynnä.
Olet luvannut tänään tulla.
Olen täynnä odotusta.
28
Jokainen on oman elämänsä kokija.
Olemista ja olemassaoloa, onnea ei voi mitata.
Ohikiitävää hetkeä ei voi mitata.
Kuvittelen sinut alleni, päälleni, sisälleni.
Kevätauringon kirkkaudessa kuulen huudon.
Minä täällä.
Onni on kaukainen haaveuni.
Surullista jos elämä jää elämättä.
Elämässä sattuu kaikenlaisia kohelluksia matkalla hautaan.
Kuvittelen sinut lähelleni ihoni ikävän huutoon.
Vaikka välimatkamme on avaruuksien pituinen.
Minä puristelen huohottavaa lihaa.
Tuntuu niin makoisalta.
29
Minä luulin näkeväni sinut oikeasti yöllä unessa.
Olit nuori iloinen nauravainen.
Minä itkin ilosta.
Kaikki on mahdollista tässä elämässä.
Olen täynnä iloa, ihan oikeaa tunteen paloa.
Sinun silmien kirkkaus avaa minulle väylän katsoa sisällesi syvyyksiin.
Meillä on jotakin salaista tuntematonta sydämiemme yhteyttä.
Alkukesä ja niin lämmintä.
Puhdas raikas ilma, iloitsen.
Sitten nuo riivatut sääsket, sakeana.
Syöksyvät kimppuuni.
Armotta imevät minut veripaukamille, huusin.
30
I
Mihin tämä maailma on menossa?
31
Pöllö huhuaa ja nauraa minulle, ei pidä pienestä säikähtää.
Ei ketään sentään elävältä nyljetä.
Ole rohkea. Ole rauhassa.
Minun suojeluhenki taluttaa minut kotiin.
Oksalla kyyhöttävä varis on osaa ottavainen.
Täällä on hämmästyttävän hyvä yhteishenki ja meininki.
Minä yritän suojautua valeuutisilta.
Ei kaikki ole sitä miltä näyttää.
Hataraa on elää sirpaletiedon varassa.
Mutta elettävä on.
En halua jonkun ulkopuolisen päättävän.
Määrittelevän kuka ja minkälainen olen.
32
Minua puistattaa maailman julmuus.
Epäoikeudenmukaisuus.
Köyhä on tuomittu köyhäksi aina.
Matkapassista ei voi valittaa.
Liput ovat lunastettu lapsuudesta asti.
Täällä on nautinto haaveilla isosti.
Hillitön intohimo jyllää sisälläni.
Tulin rakastamaan ja naimaan sinua.
Tulin etsimään täyttä elämää.
Pyhiä henkiä ja aaveita leijuu ilmassa.
Mitä niillä on mielessä?
Ketä ne pyydystävät?
33
Minä en antaudu kenenkään orjaksi.
Eläville olennoille osaa antaa arvoa kuolleiden valtakunnassa.
Hengettömien jumalien tilalle on luotava uusia eläviä jumalia.
Ilman jumalia ei ihminen pärjää, se on selvä.
Jumalat suojelevat maata ja ruoho viheriöi.
Kaikki elolliset nauttivat elämän lahjasta.
Kaikilla on iloinen mieli.
Kukat loistavat ja tuuli lempeästi humisee.
Elämä on suuri leikkimielinen seikkailu satoi tai paistoi.
Minä sulaudun ja kietoudun sinun syliisi.
Hetki muuttuu ikuiseksi.
Aurinko nousee. Kahvi höyryää.
34
Pääskysiä liitelee ikkunan alla. Koivut hiirenkorvalla.
Vanhoihin jumaliin turvautuvat ovat kauhuissaan uusista jumalista.
Mihin tämä maailma on menossa?
Jokaisen maan valtiovalta ja armeija syyllistyvät ihmisoikeus rikoksiin.
Tarvitaan satatuhatta vuotta ihmisen todelliseen muutokseen.
Muutos vastarinta on luja kuin panssarilasi.
Ohuiden verhojen takana elämä humisee kuin tuuli.
Politiikka on yhteinen teeskentelyn muoto maailman tilasta.
Lujassa uskossa mikään ei muutu.
Todellisuus pakenee näyttelemistä.
Kivillä on korvat piilossa.
Kyllä kivet tuntureilla kuulevat ja näkevät kaiken.
35
Salamyhkäisyys ja selittämätön ruokkivat mieltä.
Jälkiä elävistä olennoista ja ajatuksista poluilla.
Linnut laulavat.
Hämähäkit ovat virittäneet verkkonsa kärpäsille kuoleman ansaksi.
Täällä on kypsiä herkullisia mustikoita herkkusuille.
Niityillä vihreää, keltaista, sinistä, oranssia, punaista.
Kesä kukkii. Kimalaiset pörräävät, perhosia tuulessa.
Kohtalon käsissä elämä.
Niitä näitä joutavia hukkaan valuvia hetkiä.
Todellisuus mykkänä vaiti seuraa väärin eläjiä.
Jossakin vaiheessa seinä tulee vastaan.
36
Jokiäiti nousee tulvana vastaan.
Kalat, porot, ilvekset, joutsenet tietävät sen.
Huuto kiirii yli vaarojen ja jokien.
Elämän rikkaus ja kirjo silmien edessä.
Olen tähtien onnenlapsi.
Haluan juoda elämänmaljan kanssasi tyhjiin.
On täällä eletty ennenkin.
Kymmenentuhatta vuotta sitten ikävöity uutta maata ja taivasta.
Saman auringon ja ison joen varrella.
Sama ilo.
Sama hätä ja juoksu kuolemaa pakoon.
Tulenliekit ja savut samat metsänreunassa pelottavia aaveita.
37
Pyhiä lehmiä laitumella, maitoa ja juustoa tarjolla.
Lampaista lihaa pääsiäispöytään.
Vuosikierroksella monta pyhää vastassa ja juhlapäivää.
Iloa ja pettymystä.
Ei ole alkua eikä loppua.
Olen ikävän ja kaipauksen ikuinen haikailija.
Heräsin kesäaamuna ja kuulin ensimmäisen kerran linnun laulavan.
Ihmettelin. Hämmästelin.
Tällaistako se olemassaolo on?
Olen hämilläni näinkö yksinkertaista elämä on?
Elämä jäi salaisuudeksi.
Siihen on tyytyminen.
38
Mahdottomia vaatimuksia.
On oltava nöyrä alamainen kirkolle ja esivallalle.
Olivatpa ne miten julmia ja väärässä tahansa.
Ei aaveita ja kummituksia tarvitse pelätä.
Eivät kuolleet ole uhka ja vahingoita ketään.
Pahantekijänä on aina joku toinen ihminen.
Toiset ovat eläviä enkeleitä siipineen.
Rakkaus ei alistu vain yhden sydämen asukkaaksi.
Aurinkokunta kiitää tyhjänpäällä kohti kohtaloaan.
Galaksit pakenevat kohti ääretöntä pimeyttä.
Mikä onkaan ihmislapsi?
Hänelle on annettu silmät katsella tähtiä?
Kyky haaveilla olemattomia ja rakastaa elämää.
39
Porkkana on porkkana.
Siemenestä syntyy aina uusi porkkana.
Sinä olet täydellinen nainen.
Silmiesi, korviesi, tissiesi, nenäsi puolesta aina hiuksista varpaisiin asti.
Joku toinen syntyy atomeista kissaksi, varikseksi, ketuksi, pöllöksi.
Kukaan ei häviä olemattomiin.
Kuolemassa ihmisen atomit etsivät vain uuden olomuodon.
Vaikka horsmaksi ja koiranputkeksi.
Toisilla elämä uudistuu itsestään.
Päivät tulevat ja menevät itsestään.
Lapsesta kasvaa aikuinen itsestään.
Toiset panevat elämälle joka päivä pisteen.
40
Aloittavat aamulla alusta.
Ilman tyhjää tilaa ei elämästä tulisi mitään.
Suuri tuntematon takana ja edessä.
Ei hiljaisuutta sanoilla täytetä.
Hellä kosketus ja suudelma ovat tyhjää parempi.
Seinän raosta paistaa aurinko.
Tästä on tulossa mainio päivä.
Ajan henki tekee mielen iloiseksi.
Toisen surulliseksi.
Ei ole alkua eikä loppua.
Eteen aukeaa elämän suuri selittämätön mysteerio.
Ihmiskunta on perimmäisten kysymysten äärellä joka hetki.
Sanat ja ajatukset kätkevät sisälleen rakkautta ja räjähtävää vihaa.
41
Suuria unelmia, maisemia, ihmisiä rajojen yli.
En tiedä oletko sinä vai joku muu?
Mutta ei sillä väliä kunhan olet ihminen.
Arvoitus miksi sama ihana rakkaus muuttuu vihaksi ja hirviöksi?
Jokainen sukupolvi ovat aikansa lapsia.
Niin hyvässä kuin pahassa.
Päivät loittonevat jonnekin pimeään pohjattomaan kuiluun.
Ajallinen syntyy ja katoaa.
Minä mukana.
Maa, tuli ja vesi. Elämä ja kuolema. Kaikki yhtä.
Ketun ja jäniksen, suden ja lampaan, haukan ja riekon kohtalo sama.
Toiselle herkkupala. Toinen pelkäävä paisti.
42
Tietoista ei-tietoista.
Tuntematon tuuli humisi hänen ympärillään.
Minä lohduttelin hänen ikäväänsä ja kaipaustaan.
Sehän on kaikkien tuntevien elävien vitsaus ja osa.
Hapen puute johtaa kuolemaan.
Hengittämästä lakkaaminen rajan toiselle puolelle.
Järvi umpijäässä tietää kaloille kuolemaa.
Koivunsilmut aukeavat ja maaäiti herää eloon.
Kimalaiset pörräävät ja luonto iloitsee.
Jokaisella kansalla on omat tapansa ja kulttuurinsa.
Niistävät nenänsä omalla tavallaan.
Toiset ovat kylläisiä toiset nälkäisiä ja rutiköyhiä.
Minä antaudun sinulle luottavaisin mielin.
43
Nukkuvat äänestäjät perustelevat äänettömyyttään.
Kukapa pösilöitä lähtisi tukemaan?
Ja sitä paitsi, ääneni ei kuitenkaan vaikuta mihinkään.
En löytänyt sopivaa ehdokasta.
Mikään ei muutu kuitenkaan.
Kaikki ehdokkaat olivat niin rumia.
Vaaleissa vanhoja ukkoja ja akkoja, perseestä.
Niin kuin kylläkin kaikki.
Valedemokratiaa.
Vielä se uusi aika koittaa.
Iso pyllyinen nuori nainen taputtaa nuoren miehen puheelle.
Maailma on nyt uuden aikakauden kynnyksellä.
44
Arvostettu opettaja sai elantonsa kertomalla historian satuja.
Pappi elätti itsensä uskottelemalla olemattomia.
Huijari elätti itsensä huijaamalla.
Valtiopäivämies laati väärämielisiä lakeja ihmisten kiusaksi.
Hulluuden eri muodoilla ei ole loppua.
Sininen, punainen, valkoinen kuvaa elämän unta.
Jokaisen iho ja identiteetti ovat lainatavaraa.
Luulevat keksineensä kaiken itse.
Ihmiskunta ei ennen tiennyt maan pyörimisestä mitään.
Maan kiertämisestä auringon ympäri.
Eikä se haitannut elämänkulkua.
He näkivät auringon kiertävän maata.
Uskoivat minkä näkivät omin silmin.
45
Onko maailmankaikkeudessa kaikki sattumaa?
Kukaan ei tiedä?
Arveluita ja olettamuksia tähtien synnystä on.
Ei enempää.
Tosia epätosia olettamuksia.
Minä kuvittelen kaikenlaista.
Niin mielelläni olisin Jeesuksen morsian.
Mutta hänellä on niitä enemmän kuin tarpeeksi kiusalle asti.
Puhe on ajatuksen tulkki.
Valepuheita minä pelkään.
Eläköön itse kukin miten parhaaksi näkee ja tahtoo.
Vapaus yli kaiken vaikka henki menisi.
46
Kohtasin sen oikean ja tiesin hänen olevan minun toinen minä.
Tästä alkaa ikuinen taistelu kumpi on enemmän kuin puolikas.
Rakkauden välinen sota, ilo, tuska, ahdistus.
Surullista, mikään ei riitä.
Jokainen syntyy vapaana.
Mutta kaikkialla ihmiset ovat kahleissa.
Maailma kuhisee kuin muurahaispesä.
Näen maailman outona muukalaisen silmin.
Minä kaipaan ja ikävöin oikeaan kotiin.
Minut on heitetty määkyvien lammasten laumaan.
Elämän omakuva häilyy varjona peilissä.
Elämässä on jokaisella kaikki pelissä.
47
Joka puolella tyhjää, tyhjää, uupumusta.
Unelmia ja unilauluja.
Haaveita yhteisestä ajasta toisen sylissä ja sisällä.
En ymmärrä rakkautta joka hetkessä riehuu hirviönä.
Elämä iloitsee elämästä.
Siinä kaikki.
Ehkä kymmenen sadan tuhannen vuoden kuluttua.
Ollaan askeleen päässä paratiisia.
Maallinen ja taivaallinen ovat yhtä ilossa ja surussa.
Tulee aika että kaikki näkevät selvemmin elämän tarkoituksen.
Aineen atomit muuttavat vain olomuotoaan, kuolemaa ei ole.
Kenenkään ei tarvitse pelätä mitään.
48
Elin kerran kauniin joen rannalla punaisessa tuvassa.
Oli punainen tupa ja perunamaa.
Muutamia lehmiä ja lampaita.
Niillä päästiin aina talven yli seuraavaan kesään.
Suurille hillasoille, mustikka ja puolukka maille.
Metsänriistaa oli.
Luontoäiti elätti. Nälkää ei nähty.
Rakkautta oli, piisin tuli lämmitti.
Puuta riitti.
Voi niitä vanhoja hyviä aikoja.
Ikävällä ja kaipauksella lapsuuden taivaallisia hetkiä muistelen.
Kaikki kesän ötökät ja pörriäiset olivat kavereita.
Linnut lauloivat puiden oksilla ja järvessä polski kalaparvi.
49
Salamat välähtelivät ja välkehtivät taivaalla.
Kuivattua poronlihaa oli aitassa.
Vartaassa maukasta mureaa leipää.
Mistään ei ollut puutetta.
Oli rakkautta, toisen välittämistä ja huolenpitoa.
Veljiä ja siskoja pihapiirin joka nurkalla.
Lapsuuden aikoja muistellessa puhkean haikeaan itkuun.
Minulla oli jänis ja varis aljuna.
Olivat ihania leikkikavereita.
Kavala maailma oli jossakin kaukana näkymättömissä.
Ei tarvinnut ymmärtää itseään eikä maailmaa.
Oli vain sisäinen ylimaallinen ilo ja mielen rauha.
50
Pihapiiri liekehti valoa.
Kolmivuotiaana muistan taivaan vuohen huudon kuin eilisen päivän.
Isän olkapäällä kesäpäivän aamuna.
Äärimmäisen henkilökohtainen kokemus on yleistä maailmankaikkeudessa.
Pihapiirin kivet ja kannot, kimalaiset ja perhoset kaikki kotona.
Kertoivat kiehtovia tarinoita ketuista, pöllöistä, hiiristä, karhuista,
laulujoutsenista.
Vapauden tunne on kaikki kaikessa.
Olen kuin perhonen, liitelen tuulen mukana.
Ensirakkauden ilo.
Ensimmäinen seksikokemus oli järistyttävä.
Maailmanmullistus.
51
En voi ymmärtää luonnon mieletöntä tuhlausta.
Kovuutta ja raakuutta.
Miehen yhdessä siemensyöksyssä tuhoutuu kolmesataa miljoonaa siittiösolua.
Niin harvat ja valitut pääsevät maaliinsa.
Miksi kaikki kaunis tapetaan ja tuhotaan?
Heikompia tappamalla ja kiduttamalla.
Muka demokratiaa valekaapuun piiloutuneena.
Joka puolella vilisee uskottavan tuntuista valehtelua.
Jälleen saalistetaan ihmisiä kommunismin ja fasismin jalanjäljille.
Eivätkö nämä höyrypäät ikinä opi mistään mitään?
Veristen aatteiden tiellä?
52
Jokainen on ihmiskunnan täysivaltainen jäsen.
Kaikilla oikeuksilla ja vastuulla.
Minä puhun koko ihmiskunnan suulla.
Tuntemattomat jumalat ja henget riehuvat täällä.
Olen sytyttänyt soihtuni tunturin laelle poroille ja riekoille.
Olen rakastunut sinuun ja minua painaa suru.
Sinä et halua minua.
Olen matkalla en mihinkään.
Silti elän aikani minkä elän.
Kuulin tunturipuron laulavan.
Huomasin purossa polskivan tammukoita.
Paistoin nuotiossa makoisan tammukka aterian.
53
Muistin ja ikävöin ensimmäistä rakkauttani.
Ympärillä kuiskauksia ja huutoja.
Tuulen henkäyksiä, hulluja ajatuksia, näkymättömiä henkiä.
En pelkää mitään.
Aurinko ja kuu paistavat yhtä aikaa tunturin yöttömässä yössä.
Minä sain hänet eräkämppääni.
Nukuimme sylikkäin laverilla.
Nyt hän ääntelee suloisesti allani.
Minä tunnen mielihyvää niin kuin hänkin.
Me soperramme toisillemme epämääräisiä rakkaussanoja.
Hänen sykkivää ihoaan minä en unohda ikinä.
Tämä nainen tuntuu hiuksista varpaisiin asti oikealta.
54
Erottaa oikea väärästä vaatii kokenutta silmää.
Joka kepillä on kaksi päätä.
Elämän erehdykset korvataan uusilla erehdyksillä.
Oikea usko tekee ihmisen sokeaksi.
Minulle riittää yksinkertainen rauhallinen elämä.
Luulitko minua poroksi?
Luulitko minua riekoksi?
Luulitko minua kotkaksi?
Vesi kielellä maistelen poron sydäntä ja lihaa.
Edessä on päivän matka yli tunturin.
Porojen erotusaidalla minä ryystän verta.
Paistan kampsuja verestä.
55
On kiire, on kiire.
Elämä ei odota.
Kaikkea vanhaa vaalitaan kuolleiden luilla.
Kuluneilla fraaseilla, näivettyneillä sanoilla ja ajatuksilla.
Monia ympäröi pelkästään alaston raaka todellisuus.
Maailma välillä itkettää ja välillä naurattaa.
Elämä on iloa ja tuskaa.
Joka päivä uusi päivä edessä.
Iloitsen olemassaolostani.
Varaudun arvaamattomiin sattumiin.
Aika rientää. Kaikki muuttuu.
Mikään ei pysy paikallaan.
56
Ylisanoilla ja alisanoilla outona lintuna elämän läpi.
Telkkaria katsellessani näin maailman liukuvan ohi.
Pyhiä puita, pyhiä kiviä, pyhiä vuoria.
Ihmisen henki on ainutkertainen ja pyhä.
Pyhää valtaa ei ole.
Mutta raakaa mielivaltaa on.
Vallan käsikakkara sotaoikeus teloitutti armotta pelkoon sairastuneita oman maan
kansalaisia.
Palautti hyväntahtoisesti puolisolle ammutun rakkaan miehensä arkussa varoituksella: - Ei
saa avata.
Naisen joutui jatkamaan elämäänsä orpojen pienten lastensa kanssa ylikäymätön murhe
mielessä.
Sankarivainajia käytetään yhä uudelleen ja uudelleen hyväksi nostattamaan isänmaallisia
tunteita ja sotahenkeä.
57
Media elää sananvapauden illuusiossa.
Sanan voima ja voimattomuus.
Ihmiset rakastavat koiria enemmän kuin toisia ihmisiä.
Silitä minua, rutista minua.
Ota syliin. Minussa asuu lapsi.
Minä huudan hulluna rakkautesi perään.
Pitkä matka nollasta ihmiseksi.
Pystytkö rakastamaan takertumatta minuun?
Muistot eivät jätä rauhaan.
Häät jätettiin pitämättä.
Yhteisestä hautapaikasta luovuttiin.
Kuvittelen ja unelmoin mahdottomia.
58
II
Pitkä matka nollasta ihmiseksi
59
Suurilla ja pienillä ajatuksilla on väliä.
Ihminen ja luonto ovat kierrätystavaraa.
Suunniteltu alati uudistuvaksi.
Maata ja ilmaa ei kukaan voi omistaa.
Eikä unia.
Ihminen on naimisissa kuvitelmiensa kanssa.
Ihmisen elämä sattumanvaraista kaaosta.
Kukaan ei tiedä todellisesta Jumalasta mitään.
Eikä Jumala halua tietää meistä mitään.
Jokainen on täällä ensimmäistä ja viimeistä päivää.
Ihmisiä pakotetaan vannomaan.
Uskollisuutta petolliselle isänmaalle.
Lyhyessä elinajassa on tapettava vihollisia niin paljon kuin ehtii.
60
Saatana kätkeytyy Jumalaksi ja Jumala piruksi.
Rauhan mieheksi julistautunut Kristus tapettiin kiduttamalla.
Helvetti on läpi vuorokauden auki kaikille.
Natsien ja kommunistien jälkeläisiä vilisee joka puolella.
Kyttäämässä uutta tulemista.
Valtiot varjelevat lippujaan pyhinä.
Lippujen perässä marssitaan ja kuollaan.
Valtion propaganda ja valeet ovat pysyviä.
Ammattitautina tyhmyys kukoistaa.
Tänne tullaan ilman passia vain kohdun kautta.
Niin yksinkertaista se on.
Ennen minua oli ja jälkeeni jää varmuudella elämää.
61
En ole koskaan ymmärtänyt elämästä mitään.
Silti olen elänyt aivan tavallista normaalia elämää.
Onneksi en tiedä maailman monista hirveyksistä mitään.
Jokaisessa sodassa ovat kaikki häviäjiä.
Kärsimyksiä ei voi sanoilla kuvata.
Valtiovallan julmuuksia ja rikollisia sotia.
Ryöstösotia sotia riehuu kaikkialla.
Kansat ja ihmiset ovat röyhkeitä lurjuksia toisia kohtaan.
Luonto on sokea ja rankka elinympäristö monille eläinlajeille.
Vaalit ovat yksi tapa haalia petollista valtaa toisten kustannuksella.
Tyhjillä lupauksilla ja puheilla.
Opettele päästämään irti.
62
Kirjoita tärkeä kirja itselle.
Kirja odottaa lukijaansa ja ymmärtäjää vaikka sata vuotta.
Päässä suhisee hämmennys mitä täällä tapahtuu?
Rehellinen valehtelija tarvitsee oikeaa tietoa.
Uskollisia kuulijoita.
Oikeaa tietoa ja tietämättömyyttä hallitseva saa kansan puolelleen.
Ihmisoikeudet ovat tiedossa mutta kukaan ei niitä noudata.
Jokaisella sydämellä on salaiset surunsa ja ilonsa.
Olen ohikulkija pienellä planeetalla.
Linnunradan peräkylässä.
Ajelehdin kuplasta toiseen.
Ajatteleeko ja ohjaako minua joku vieras henki?
63
En tiedä onko niitä useampi?
Kuka kuuntelee korvillani, kuka katselee silmilläni?
En tiedä.
Tahdon olla yhtä luonnon kanssa mutta minua pelottaa.
Olenko oikeasti olemassa?
Ajattelu aiheuttaa sisäisiä vallankumouksia.
Pienistä asioista on tullut suuria ja suurista pieniä.
Painovoima on salaperäinen luonnonvoima.
Sitä ei voi petkuttaa eikä kiertää.
Ihmiskunnan rikokset eivät vanhene koskaan.
Elämä voi mennä pahasti pieleen.
Vaikka kukin luulee olevansa oikealla tiellä.
64
Pimeillä poluilla hyvä ja paha kulkevat rinnakkain.
Ihmiset taistelevat aikansa eläneitä aaveita vastaan.
Kirkot olisi suljettava Jumalan pilkan vuoksi.
Armeija ei kouluta miehiä vaan tappajia.
Elämänkelkasta pudonnut kirkko uskoo olemattomia.
Sepittelee kauhutarinoita helvetistä.
Paras tapa luoda tulevaisuutta on tehdä sitä itse.
Lopeta itsesi syyllistäminen ja elä.
Jos halu ja kiima katoavat maailma on pulassa.
Unelmat ovat täynnä kaihoa ja ikävää.
Sodan kurimuksessa tavallisen ihmisen rauhantahto ei ole mitään.
Kansa rimpuilee rikollisten sotalakien kourissa.
65
Tunnettu sotaveteraani muisteli raskaita taisteluita.
Sotilaan elämä on lyhyttäkin lyhyempi.
Tein vain velvollisuuteni.
Tapoin niin monta vihollista kuin vain ehdin ja pystyin.
Tiesin kyllä toisen ihmisen tappamisen olevan rikos.
Mutta ammuin silti kun oli pakko.
Tiesin että valtiovalta syyllistyi rikokseen.
Sankarivainajien luita käytetään yhä hyväksi.
Sankarihaudoilla valepuheilla puolustellaan sotaretkiä.
Sodat ovat ihmiskunnan yhtä häpeällistä rikoshistoriaa ja loppua ei näy.
Maailman laajuinen media yllä pitää yhä sotapropagandaa.
Yleistä mielipidettä johdetaan valeuutisilla tarkoituksella harhaan.
66
Ihminen on pieni ja suuri, suuri ja pieni.
Mitä hän on saanut elämässä aikaan?
Mitä merkitystä sillä on ollut?
Parasta ettei sitä lähde kyselemään ja penkomaan.
Oman sielunrauhansa vuoksi.
Maailma ja elämä jäävät salatuksi arvoitukseksi.
Ihmiselle on totta vain se mihin hän uskoo.
Oli se totta tai ei.
Jos kuulet että ihminen on muuttunut niin älä usko.
Älä menee ansaan.
Ihminen muuttuu hitaasti.
Siihen tarvitaan aikaa ainakin tuhannen tai satatuhatta vuotta.
67
Ihmisiä syntyy kuin kärpäsiä ja kuolee.
Mahdoton pysyä laskuissa perässä.
Mahdotonta tietää kärpästen tarkoitusta.
Elämän, syntymisen, kuoleman kehästä vapautuminen on iso juttu.
Jokainen voi saavuttaa oman valaistumisensa.
Idän ajattelun tavoitteena on kukistaa kärsimys.
Maailman ja elämän väliaikaisuus on vain pysyvää.
Kaikki muu on arvaamatonta epävarmaa.
Media on aina ollut valtakoplien uskollinen juoksupoika ja siipeilijä.
Media on ajatusten hautuumaa.
Oi miten kaipaan uutta parempaa maailmaa.
Kesän kukkivaa kauneutta.
68
Syntymä, elämä, rakkaus, kuolema ovat aina läsnä.
Minun on pitänyt oppia lentämään tyhjän päällä.
Mielikuvituksen siivillä.
Jokainen voi oppia nauramaan omalle itselleen.
Omille kommelluksille ja typeryyksille.
Minä huudan elämän iloa ja tuskaa kaikille enkä kenellekään.
Metsä kuuntelee minun huutoani.
Kesän kauneus on puhjennut kukkaan.
Minä sääskenä inisen ja iloitsen mukana.
Sanattoman hiljaisuuden hetkessä asuu ikuisuus.
Elämää suuremman taiteen ylistäminen on roskaa.
Uskonnoista mitään tietämättömät ovat onnekkaita.
69
Oi kuinka monilla on kannettavana valeuskomisen taakka.
Väkivaltainen uskonto tuottaa hengellisiä ruumiita.
Tietämättömät ovat vahvasti ainoassa oikeassa uskossa.
Suuria unelmia ja ihanteita hautovat erehtyvät useammin.
Jos onnen ovi ei aukene sisäänpäin kokeile avata se ulospäin.
Voit löytää yllättävän ystävän.
Älä odota ja vaadi elämältä liikoja.
Toisen kädenojennus, hellä katse ja kosketus riittävät ja tuo iloa.
Kuolemaa ei ole.
Näemme aina jonkun toisen kuolevan.
Mutta kun se tulee omalle kohdalle emme tiedä sitä.
70
Jokainen tekee erehdyksiä ja virheitä.
Ole armollinen itsellesi.
Miksi määritellä väkisin elämän rajoja?
Ihminen valmistaa itse omat häkkinsä.
Sitten ikävöi ja kaipaa vapautta.
Eikä uskalla lähteä häkistä vaikka ovi on auki.
Ihminen on harvoin tyytyväinen elämäänsä.
Aina jää jotakin vaille.
Sellainen on ihminen.
Hän kiertää kapakasta kapakkaan ja repii irti tekoiloa.
Istuu kirkossa ja kuvittelee että Jumala kuulee hänen rukouksensa.
On aina pyytämässä jotakin omaa etua.
71
Usko ja taikausko ovat veljeksiä keskenään.
Toinen rohkaisee toista rukouksin ja sanoin.
Kaikki rakkaus ei mahdu yhteen sydämeen.
Sitä voi jakaa toinen toiselle.
Luulot ja uskomukset ovat uskollisia seuralaisia.
Ei ystävyys, ei rakkaus yksipuolisesti pysy eikä elä.
Kaikki elinvoimaisuus näyttää perustuvan vastarakkauteen.
Totuutta ei ole olemassa enempää kuin valhettakaan.
Ne perustuvat mielikuvituksen selityksiin ja tarinoihin.
Näin hänet vuosien jälkeen enkä tuntenut enää mitään.
Niin kuin hän oli silloin ennen kaikki kaikessa.
Sydämeni ainoa oikea elämäni rakkaus.
72
Miten voi sydän ajan kuluessa niin kylmentyä?
Kadota ikuiseksi ajoiksi vannottu rakkaus maailman tuuliin?
Minä pyydystän elämyksiä.
Samantekevää olivatpa ne oikeita tai vääriä.
Kylmiä tai kuumia. Ikäviä tai iloisia.
Kunhan vain elämä koskettaa varpaista hiuksiin asti.
Elämä on kuuma peruna.
Kyllä minä tyytyisin lentelemään vaikka perhosena.
Kesäpäivän auringossa kilpaa pörräävien kimalaisten kanssa kukasta kukkaan.
Jännittävä elämä, olen silmiä täynnä.
Olen onnekas, olen yhä olemassa.
Monet ovat jo uupuneet matkan varrella.
73
Satuin syntymään tämän järven rannalle.
Ei hullumpi paikka.
Metsä ja taivas ovat kirkkoni.
Saimme tämän kaiken yhdessä kokea.
Ilot ja surut, rakkauden alun ja lopun.
Kaikki on anteeksi annettu ja saatu.
Nyt olemme vapaita kuin taivaan linnut.
Kiitollisella mielellä tähyilen näitä ikiaikojen tuntureita.
Lapsuuteni tuntureita ja kotijärveäni.
Hyvästelen rakkaan maiseman ötökät haikein mielin.
Uusien elävien haltuun.
Eläkää onnellisena täällä luonnon sylissä.
74
Ylistäkää elämää ja olemassaoloa aina kun voitte.
Jokaisella löytyy aihetta kiitokseen surujen ja kyynelten lävitse.
Olen ollut yö ja päivä, pimeys ja valo.
Tässä minä nyt olen en mitään.
Tiedän että sinä olet minua vastassa ja ilo on suuri.
Sanoin kuvaamaton.
Saan nähdä silloin sinut kasvoista kasvoihin kirkastettuna.
En kuvittele että olen pelkkä henki.
Ota minut syliisi, olen nuorta elävää lihaa ja verta.
Olen kaipauksesta ja rakkaudesta sairas.
Tiedän että olet jossakin olemassa.
Ehkä kohtalo saattaa vielä meidät yhteen ja ilo on suuri.
75
Olen nuori ja ihoni on lämmin ja sykkii.
Pyhässä ruumiintalossa asuu rakkauden ikävä.
Haluan maalata koko maailman kaikissa väreissä.
Syntymän, elämän, rakkauden, kuoleman mitään pelkäämättä.
Sanattomasti kertoa kaikki näkemäni.
Hellällä katseella, kosketuksella lähestyn sinua
Kaikki ovat samaa perhettä.
Ketään ei jätetä.
Minä olen ollut näillä tuntureilla aina.
Näkevin silmin ja kuulevin korvin.
Rakkaus sydämessä.
Ihmisenä ihmisten joukossa.
76
Olen lähdössä pitkälle matkalle. Paluu lippua ei ole.
Mutta mitä siitä.
Kiitä ja iloitse tästä ohikiitävästä hetkestä.
Pensaikossa pinkoi metsän uumeniin pelästynyt jänis.
Mutta en päästänyt koiraa jäniksen perään.
Jänikselläkin on oikeus näin ihanana päivänä elää pelosta vapaana.
Pöllö istui hiirenhiljaa puussa.
Seurasi silmä tarkkana heinikossa lymyileviä myyriä.
No, se on hänen tehtävänsä hankkia evästä.
Hengissä pysymisen ehto on tappaa ja syödä toisia.
Sen tietää pöllökin.
Kaikki laulavat omalla tavallaan ja iloitsevat olemassaolosta.
Kuoleman varjon maassa.
77
Elämällä ja luonnolla on pitkä marssi takana.
Tähän on tultu.
Näillä sanoilla ja ajatuksilla minä en pakota ketään mihinkään.
Itse kukin voi ajatella tai olla ajattelematta miten tahtoo.
Vapaasti tarvitsematta pelätä mitään.
Jumalallakaan ei ole mitään vaatimuksia.
Jokainen voi uskoa mihin haluaa.
Vaikka tunturin laella kiviseitaan.
Ei ole olemassa oikeita tai vääriä jumalia.
Kaikilla on sisimmässä oma Jumalansa.
Jokainen voi rukoilla miten parhaaksi näkee.
Mutta jos jokaisen rukous tulisi kuulluksi ihminen olisi hukassa.
Ja kusessa, selvä se.
78
Ihmiset ovat uteliaita ja pitävät silmällä toisiaan.
Mutta silti yllätyksiä tulee ja pelon aiheita.
Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin elää päivä kerrallaan.
Tuli mitä tuli vastaan.
Elämäntaito on vasta todellinen elämäntaito.
Älä pelkää mitään.
Elämä ja kuolema kavereina läsnä joka hetki.
Jokainen on maailmankansalainen.
Kutsuttu ja valittu.
Ei ole mitään suoraa elämän tietä.
On vain tämä läsnä oleva tie ja ohikiitävä hetki.
79
Kaikella on aikansa.
Jokaisella sääskellä on oma elämänsä kesäillassa.
Minä niin kaipaan elävää elämää, iloa ja rakkautta.
Sydämeni huutaa hullua ikävää.
Kaiku vastaa ja toistaa uskollisesti.
Minä täällä.
Sydämeni tuntee selvästi että sinä olet jossakin aivan lähelläni.
Monille usko Jumalaan antaa toivoa elämään.
Pelastuksen tunteen.
Vaikka ei ole mitään tietoa.
Ihminen on hauras ja haavoittuvainen.
Kuinka vähästä voi mennä rikki kuin ilmapallo.
80
Haaveeni, unelmani, rakkauden kaipuun minä sinulta sain.
Muistelin haikeana yhdessä olomme onnellisia hetkiä.
Talven pimeys ja kylmyys jäytää ruumistani ja mieltäni.
Kun maailman ja elämän humpuuki paljastuu herätys on kolkko.
Yksin kaikkialla.
Kenelläkään ei ole ihmelääkettä yksinäisyyden tyhjyyteen.
Kukin taivaan ja helvetin välimaastossa.
Pelkojensa keskellä.
Elän outoa normaalia arkipäivää.
Täällä olen kotona.
Hiljaisuuden sylissä.
Mistä tulevat päivät, minne katoavat päivät?
81
Elämä on kertakäyttö juttu.
Yksi päivä on kuin tuhat vuotta.
Tuhat vuotta kuin yksi päivä.
Olen tämän puolen ja tuon puolen kansalainen.
Taivaan lapsi.
Maapallo omassa kuplassa kiertää vauhdilla aurinkoa ympäri.
Kuin viimeistä päivää.
Linnunradan peräkylässä.
Minä matkassa sääskenä, muurahaisena, pöllönä.
Porona, joutsenena, riekkona.
Tulin jostakin.
Menen jonnekin.
82
III
Hämmentävää joka askeleella
83
Onko kaikki sattumaa?
Näen maailman uudessa valossa.
Odotan uteliaana mitä tapahtuu.
Hyppään kuplasta toiseen.
Kuplasta kuplaan silmät kiinni.
Kuolemassa ei tapahdu mitään erityistä.
Siteitä katkeaa vain tilapäisesti.
Näemme toisella puolen toisemme uusin silmin.
Rakkaus on todellisempaa.
Kuolema ei ole päätepiste.
Elämä on loputon.
Kaikkialla.
84
Muisti etääntyy kohti olemattomuutta.
Hetken päästä kukaan ei muista menneitä sukupolvia.
Aivan kuin he eivät olisi koskaan eläneetkään.
Maan päällä.
Tulevista sukupolvista kukaan ei tiedä mitään.
Maailmankaikkeus kuhisee täynnä tuntematonta elämää.
Elämällä ja kuolemalla ei ole huomista päivää eikä eilistäkään.
Kaikilla vain tämä päivä ohikiitävässä hetkessä.
Tuntematon huominen on tai ei ole.
Koeta olla onnellinen nyt tässä hetkessä.
Älä teeskentele ja kuvittele olemattomia.
Nyt seisot tukevasti maan päällä.
85
Iloa, surua, itkua, tuskaa riittää vauvasta vaariin.
Maailma pyörii hyvän ja pahan kehässä.
Sanat ja kuvat kiertävät ympäri maapalloa sadoilla kanavilla.
Läpi yön pysähtymättä viidellä tuhannella kielellä ja sanoilla.
Sanat ja vihapuheet myrkyttävät ilmapiirin.
Ilman vastuuta.
Itsemurha pommittajat räjäyttelevät viattomia sivullisia kappaleiksi.
Millä kadulla tahansa.
Onneksi myös rakkauden sanat sinkoilevat pitkin maailmaa.
Pitävät elämää yllä.
Maailma ei ole niin musta valkoinen kuin miltä näyttää.
Rottalaumat eivät ole kadonneet mihinkään.
86
Katsoin dokumenttikuvia televisiosta iltamyöhällä.
Natsien juutalaisten irvokkaista kidutuksista ja teloituksista.
Sotien rikokset eivät vanhene koskaan.
Minua oksetti. Itkin.
Minä häpesin ihmiskunnan alennustilaa.
Vapisin inhoa. Näin painajaisunia.
Tällainenko on ihminen petojen peto?
Minä palelen.
Aamu sarastaa, sytytän piisiin tulen ja keitän kahvin.
Katson ulos, näen loputonta pimeää.
Kirjallisuuden tehtävä on puolustaa ihmisyyttä.
Lisätä erilaisuuden sietokykyä.
87
Minua kiusaa ajatus olenko minä ihminen?
Lintu vai kala?
Kaipaan vanhaa hyvää aikaa.
Naapurin isännät tulivat muitta mutkitta pirtin penkille porisemaan karvalakki tiukasti
päässä.
Käytiin kylän kuulumiset läpi.
Joku oli taas lähtenyt rajan toiselle puolen.
Järven takaisessa talossa oli syntynyt vauva.
Suutaria vaivannut kihti oli pahentunut ilmojen myötä.
Kaikki tunsivat myös kylän koirat nimeltä.
Mökin mummoa muistettiin juuri paistetulla lämpimällä leivällä.
Aikakaudet muuttuvat.
Eivät edes muistot ole ikuisia.
88
Toisaalta on, on, ei, ei.
Mutta ei edes maailmanloppu ole ikuinen.
Senkin jälkeen on jotain.
Nuorena oli vaikea sopeutua ihmisten tapoihin ja elämään.
Nyt olen palannut kotikunnaille.
Viljelemään mansikoita ja viinimarjoja.
Hillasoille ja mustikkametsään.
Täällä riittää rauhaa ja hiljaisuutta.
Olen palannut oman itseni luokse.
Elämä on iloista ja surullista yhtä aikaa.
Onnellista ja onnetonta.
Hämmentävää joka askeleella.
89
Ihmiset tappavat toisiaan.
En ole tullut tänne toisia tappamaan ja tulemaan tapetuksi.
En ole syntynyt kenenkään komenneltavaksi.
Enkä ketään komentelemaan.
Haluan olla ihminen.
Minä en viihdy sotahullujen riveissä.
Ikävöin rauhan maata.
Elämä on raju ohikiitävä juttu.
Lahjaksi saatu olemassaolo.
Voit pysähtyä ihailemaan taivaan valopilviä.
Kuuntelemaan tunturipuron solinaa ja rupattelua.
Katselemaan kalojen iloista hyppelyä kesäillassa.
90
Kirjoitan vaikka sanoilla en saa mitään aikaan.
Kukaan ei lue.
Minut on sysätty elämän reunalle.
Jokainen vanhenee ja kuolee aikanaan unohdettuna.
Kuuntelen kirkkaan lähteen pyhän veden solinaa.
En pelkää elämän satua ja unia.
Maailma on erityisen rankka paikka eläville.
En halua päätäni sekoittaa huumeilla.
Tässä on selvin päinkin täysi työ pysyä tolkuissaan.
Olen sekoittanut sydämeni turhan monta kertaa rakkauden vuoksi.
Nyt kuuntelen kun metsän henget laulavat ja lampaat määkyvät.
En aio vähällä luovuttaa.
91
Yön pimeydessä ryömin eteenpäin.
Kirkon hämärässä häärii pimeitä henkiä.
Pimeitä tuntemattomia jumalia ja piruja.
Kello tikittää aikaa.
Kukaan tiedä milloin tulee maailmanloppu.
Maailma mahtuu muutamaan sanaan.
Katson lapsen kirkkaita silmiä, olen lumottu.
Tuttu maisema on outo ja elämä tuntematon.
Tyhjiä sanoja harhailee pitkin katuja.
Yliopistoissa pesii nollatutkijoita päitä sekoittamassa.
Täysinäisissä sairaaloissa jokainen kärsii ja kuolee yksin.
Ihmiselämä on kuin linnun lento taivaankannen yli.
92
Minä kaipaan elävää elämää.
Tunnen että sinä olet kaikkialla läsnä.
Kuulen sinun tuulen huminan.
Maailmankaikkeuden keskus on kaikkialla.
Jokainen on keskellä suurta tuntematonta kohtaloa.
Atomit järjestäytyvät eläviksi ihmisolennoiksi.
Silmiksi, korviksi, hiuksista varpaisiin.
Silmiä hivelevän säteileväksi naiseksi.
Minä otan sinut hellästi syliini, minä tulen.
Ajattelen niitä autuaallisia yhdessä olon tähtihetkiä.
Maailman kullat ja hopeat kalpenevat niiden rinnalla.
Sen suurempaa onnea ei ole ihmislapsille suotu.
93
Bakteerit ja virukset ovat kavereina.
Rakkautta alkumerestä lähtien tähän päivään.
Matka takana ja matka edessä.
Minä pähkäilen elämän ja kuoleman kehässä.
Kaikki tapahtuu miten tapahtuu.
Eikä siihen ole ihmislapsella mitään sanomista.
Kukin voi etsiä elämänpolkunsa perille asti.
Lumihanget hohtavat kirkkauttaan ja taivaansini äärettömyyttään.
Jokainen voi oman Jumalansa kanssa hiihtää tunturien yli.
Taivaankotiin perille.
Veisata lestadiolaisia siionin lauluja matkan varrella.
Sydämensä pohjasta, ikävän ja kaipauksen tunnossa.
94
Ajalla ei ole alkua eikä loppua.
Mutta ihmisen ja eläimen aika on rajallinen.
Sen jälkeen alkaa ajaton loputon aika.
Käsittämätön ikuisuus.
Äiti-maan sylissä voi köllötellä niin kuin orava pesässä.
Hiljaisuuden metsän puiden alla.
Muistella mennyttä ihmeellistä elämää.
Vasta täällä maan päällä kohtasimme.
Sanoin, sinähän se siinä olet?
Olen tuntenut sinut ikuisesti aina.
Nyt hiihdämme tunturin kämpälle ja keitämme väkevät kahvit.
Onnellisena syleillemme toisiamme tässä hetkessä.
95
Olemme lihaa ja verta.
Ihmeellistä, ihmeellistä.
Olenko tämänpuoleisessa vai tuonpuoleisessa maailmassa?
Valveilla vai unessa?
Aurinko kiertää maata.
Onko se näköharha vai valetta?
Jossakin piilee suuri harha, usko ja luulo.
Haikeana muistelen mennyttä elämääni.
Iloja ja onnenhetkiä niukalti.
Nyt muistelen olemattomiakin täytenä totena.
Vain syntymätön on hyvä ihminen.
Kuollut ihminen ei ole enää paha eikä hyvä.
96
Omatunto on puhdas käyttämättömänä.
Omatunto on valpas vartioimaan naapurin tekemisiä.
Mutta ei itseään.
Onnelliset ovat tylsiä ja ikävystyttäviä.
Minä haluan sinun kanssasi itkeä elämän tuskaa.
Iloita ilman mitään syytä.
Minä kynnän ja siemennän sinun peltosi ilomielin.
Oletko varma että olet valmis?
Jakamaan elämäsi tällaisen houkan haaveilijan kanssa?
Uudet sukupolvet ilmestyvät kuin tyhjästä.
Elämän pelikentälle toivorikkain mielin.
Näkemään maailma uusin silmin.
97
Jonakin päivänä nukun pitkään uneen.
Mikään ei paina.
Mutta en mene kauaksi.
Minne sitä lähtisi omalta synnyin seudultaan.
Ilman ruumistani ja muistiani.
Täällä on hyvää aikaa ajatonta.
Ilman alku ja loppua.
Täällä kuuntelen hiljaisuutta ja ikävöin sinua.
Hiljaisuus laskeutuu erämaan päälle.
Näen ja kuulen kaverien kuorsaavan.
Keitän kamiinan päällä vielä teeveden.
Syön makkara voileivän.
98
Mieli on avoin.
Kuivakausi jatkuu, sydämet eivät vain kohtaa.
Piinallinen kesä.
Luonto kärsii.
Kirjoitan joka päivä sähköpostikirjeitä saamatta vastausta.
Ihmeen kauan olen pysynyt hengissä.
Veristen sotakiihkoilijoiden seurassa.
Onneksi minua ei isänmaan puolesta tapettu.
Kesken nuoruuden kukoistusta sankarihautaan.
Siitä olen kiitollinen kohtalolle.
Katson elämäni loppuun asti.
Pelkäämättä maailmanloppua ja sääskiä.
99
Rakkaus putosi syliin.
Äkkiarvaamatta katosi kuin aave.
Mihinkään tässä maailmassa ei voi luottaa.
Tuijottelen isoa jokea tyhjin mielin.
Toisella rannalla iloinen lapsiparvi polskii virrassa.
Aurinko paistaa ja alan ajatella sinua.
Mieli kohentuu ja muistan että onhan meillä ollut hyviäkin päiviä.
Suljettujen ovien takana asuu pahuus.
Maailmassa tapahtuu paljon hirveyksiä.
Sotahullujen joukkomurhia isänmaan vapauden valekaavun alla.
Kuinka tavallinen ihminen suostuu vallan pelinappulaksi kyselemättä?
On arvoitus.
100
Mitä väliä on sillä olenko oikeassa tai väärässä?
Elämänarvoa on mahdoton arvioida.
Toisille pelkkä olemassaolo on arvo sinänsä ja tarkoitus.
Toisille ei mikään riitä.
Toiset alituisesti haaveilevat jotakin suurempaa.
Ihme kyllä, toiset pienempää.
Tavallista arkipäivää.
Olen väsynyt hengettömiin elävältä kuolleisiin.
Aikansa eläneisiin arvomaailmoihin.
Pinnallisiin mätäneviin sanoihin ja ajatuksiin.
Heidän kirkkoihinsa ja mielikuvitusjumaliensa palvontaan.
Heidän uskoonsa että sotia on aina ollut ja tulee olemaan.
101
He eivät usko ihmisen kehittymiseen ja hyvyyteen.
On totta että ihmisessä on osa eilistä.
Osa huomista ja ylihuomista aikaa.
Eikö ihminen voi kehittyä ihmiseksi?
Lopettaa tappaminen ikiajoiksi?
Eivätkö ihmisten mielikuvajumalat voisi uudistua?
Muuttua todellisiksi rakkauden jumaliksi?
Maan ja taivaan välillä on paljon unelmia.
Tunteeko ihminen itseään?
Ihminen on yksi eläinlaji kokeilun valinkauhassa.
Onko aihetta ihmistä säilyttää hengissä?
Enempää kuin perhosia, muurahaisia, talitiaisia?
102
Ei ole olemassa mitään todisteita tuonpuoleisuudesta.
Missä ihmistä odottaisi joko taivas tai helvetti kiirastulineen.
Ihminen kuolee niin kuin eläinkin.
Ihminen kuollessaan ei menetä mitään.
Lahjaksi saatu ruumis ja henki ovat olleet vain lainassa.
Käytössä ja siinä kaikki.
Ihmisen henki ei ole eläimen henkeä kummempi.
Kuka on kelvollinen neuvomaan toista, miten elää.
Mitä tehdä, minkälainen pitää olla tai ketä palvoa?
Jokainen on ennakkoluulojensa vanki.
Tunnekylmän pinnan alla jylläävät pimeys ja sokeus.
Valheet ja väkivalta.
103
Autuaita ovat tunturit lähellä taivasten valtakuntaa.
Luonto ei valehtele.
Ihmisten rakentamissa kirkoissa asuu pimeys.
Kaksinaamainen valhe.
Julistavat muka rakkauden, armon ja anteeksiannon sanomaa.
Mutta ovat jotain muuta.
Maailma elää viheliäisen kuoleman varjon maassa.
Minä näin että joltakin puuttui silmät.
Toiselta kuulo, kolmannelta jalat, neljänneltä kädet.
Niin monilta järki.
Toiset huusivat kuin eläimet tuskaansa.
Eikä psykiatri puoskareista ollut mitään apua.
104
Toivoa ei näy missään.
Ovatko he totuuden puhujia vai elämän lannistajia?
Ovatko he hyviä vai pahoja tietämättömiä ötököitä?
Tuhansia vuosia alistettujen naisten huuto kaikuu yhä korvissa.
Olen nähnyt täällä suuria ja pieniä miehiä ja naisia.
Ihminen ei selviydy yksin.
Jokainen joutuu turvautumaan toisen ihmisen apuun.
Ihminen seisoo tienhaarassa hämmentyneenä.
Katso, uusi aika on ovella.
Hyttyset olivat täällä kauan ennen meitä.
Myös jäävät meidän jälkeemme.
Jokainen elävä on jotakin erityistä.
105
Se on tunteesta kiinni.
Miltä maailma näyttää?
Pahuuden voimilla on monta piilo paikkaa.
Isänmaan valtakoplalle ei elämän kunnioittaminen merkitse mitään.
Ihmisen hengen riistämistä suurempaa rikosta ei ole.
Sydämettömät kivet eivät muuksi muutu.
Monet pelkäävät elää vanhojen typerien jumalien katseiden alla.
Oman äänen löytäminen on tuskan takana ja vaikeaa.
Ihmiset pelkäävät puhua yksinäisyydestä.
Kuolemasta, rakkaudesta ja elämän nälästä oikeilla nimillä.
Eläköön elämä kaikista ahdistuksista ja peloista huolimatta.
106
IV
Vääriä erehdyttäviä rakkauksia
107
Monet luulevat olevansa hereillä unessa.
Toiset haluavat vieläkin ahtaamman häkin ympärilleen.
Että tuntisivat olevansa elossa.
Älä pelkää alituiseen omaa varjoasi.
Maailma on monimutkaisempi kuin mitä osaat ajatella ja kuvitella.
Henget ja haamut ovat aina ympärillämme.
Kieli ja sanat muodostavat tunnemaailman.
Pakenen jos toinen tulee liian lähelle.
Rohkeat eivät pelkää joutua silmätikuksi.
Onnen tunteita ei kannata levitellä kylmien tuulien revittäväksi.
Joka puolella vilisee kuolleita henkiä ja aaveita.
108
Rakasta.
Ilman sitä ei olisi minua eikä sinua.
Ota kiinni, hinkkaa, huohota, itke, vollota hurmiossa.
Laula, lurita, anna pyllyn heilua kuumana.
Elämä on ympäri vuorokauden auki.
Elettävänä.
Toukka ryömii tietämättä kohti muodonmuutosta.
Ihanaksi perhoseksi lentämään.
Ei osaa aavistaa mitä uusi elämä ja kohtalo tuovat tullessaan.
Minä olen tänään tyytyväisenä ihmisenä oloon ja elämään.
Ahdistus on hetkeksi väistynyt aamuruskon edessä.
Tästä päivästä tulee mainio päivä.
109
Minä hyväilen sinua hiuksista varpaisiin asti.
Elämä ja kuolema ovat koko ajan läsnä.
Kun tuuli käy yli elämä ja kuolema katoavat jäljettömiin.
Mutta elämä ei helpolla anna kuolemalle periksi.
Elämä taistelee sitkeästi kuolemaa vastaan viimeiseen asti.
Niin kauan kuin sormi liikkuu.
Kuolemalla kuoleman valta kukistuu.
Hautausmaalla kuolemaa ei ole.
Valokuva pysäyttää maailman.
Menneen ja tulevan välimaastoon.
Valokuva on todellisuuden peilikuva hetkessä.
110
Ruoki poliitikkoja ja anna heille valtaa.
Niin he alistavat sinut ja nokkivat silmät päästäsi.
Ruoki oman maan sotilasvaltaa.
Niin ne lähettävät sinut ensimmäiseksi tykin ruuaksi.
Riistävät sinulta elämän.
Pitkä rauha saa maanpuolustajat pois tolaltaan.
Sotaan varustautuminen ei saa olla turhaa.
Uudet kiiltävät aseet odottavat käyttäjäänsä.
Sota on sotaa ja janoaa hikeä verta ja kyyneleitä.
Jokainen on samanaikaisesti oikeassa ja väärässä.
Maailma sokeana kiireen ja sanojen perässä.
Tuhon edessä.
111
Seksi ja kiima leijuvat ilmassa.
Ihmisiä sikiää kuin kärpäsiä.
Tällä menolla on pian viisikymmentä miljardia sielua.
Planeetta ja luonto eivät kestä loputonta hallitsematonta taakkaa.
Loppuu eväs.
Eikä toisten syöminenkään enää auta.
Muistan sen illan.
Silloin tuuli ja myrskysi.
Hätä huusi yli maan piirin.
En koskaan oikeasti oppinut tuntemaan sinua.
Silti pidimme yhtä kaikessa.
Haluaisin elää toisenlaista elämää.
112
Heräsin keskelle julmaan todellisuuteen.
Maailma on täynnä outoja ja hämmentäviä pimeitä teitä.
Elämä on hellittämätöntä turhauttavaa rakkauden etsintää.
Vääriä erehdyttäviä rakkauksia.
Eläimellisen vaiston varassa yritystä selviytyä hengissä.
Ihmispetojen laumassa ihmisenä.
Kärpäsenä oleminen olisi onnellisempaa, kuvittelen.
Mutta kuvitteleminen ja tekeytyminen toiseksi eivät auta.
Maailma, todellisuus, rakkaus raatelevat pään sekaisin.
Turha rimpuilla maailmaa ja todellisuutta vastaan.
Ota maailma vastaan sellaisena kuin se tulee.
Onhan siinä omat jännittävät puolensa seikkailussa.
113
Sokean lauman ilojen ja surujen seassa.
Älä ryhdy itsesi ja elämän kiusaajaksi.
Onko kenelläkään todellista sanottavaa mistään?
Oletko valmis kuuntelemaan poliitikoiden tyhjiä lupauksia?
Ovatko nämä niitä oikeita puheita ja valheita?
Voiko tavallinen ihminen erehtyä nuolemaan vallan saappaita?
Valtiovallan käskyläisenä sortua julmuriksi ja toisen tappajaksi?
Minä tein vain velvollisuuteni isänmaan ja vapauden puolesta.
Uskotella itselleen tekevänsä oikein.
Turvata heidän harvojen vapaus oikeus ja lakinsa
Maailma heittää julman varjonsa kaiken ylle.
Syntyessään yksikään lapsi ei pääse pakoon maailman hirviöitä.
114
V
Älä menetä ikinä toivoa
115
Maailman kansalais- ja ihmisoikeuksia ei kunnioiteta.
Syntyessään jokainen mitään kysymättä merkitään jonkun maan lakien alaiseksi
kansalaiseksi.
Kirkon jäseneksi, kirjoihin ja kansiin kysymättä tulleelta yhtään mitään.
Joka maassa vilisee ihmistä sortavia maan lakeja ja pykäliä.
Minä näin oikeuspaikan ja sielläkin asui vääryys.
Käräjä- ja hovioikeuksissa jaetaan oikeutta ja vääryyksiä Raamattu vakuutena.
Sitten uskotellaan elettävän muka oikeusvaltiossa.
Sellaisten kärpästen ehdoilla on ihmisen elettävä ilman oikeutta.
Niin elämä jatkuu sukupolvelta toiselle.
Herääminen tapahtuu ihmismielen syvyydessä.
Uskaltaako tässä maailmassa kukaan enää olla oikeasti mitään mieltä?
Onko parasta vain puhua itselle pään sisällä paljastamatta sitä muille?
116
Älä menetä ikinä toivoa.
Ole valpas ja varuillasi.
Näkyvät ja näkymättömät jumalat ovat vastassa.
Natsismin ja kommunismin aaveiden varjot yhä pusikossa kyttäämässä rauta-anturoiden
esiin marssia.
Oman tunnon julmurit ja oikean uskon vartijat aina keskuudessamme.
Elämä antaa jokaiselle mahdollisuuden olla ihminen.
Ruma ja tyhmäkin voi olla kunhan on ihminen.
Elämä antaa tilaisuuden kaivella nenää ja olla näkyvillä.
Puhua yliluonnollisista kokemuksista ja ahdistuksesta avoimesti.
Sääski on tunnetuin tunturien kesäotus.
Kiusalliset sääsket kuuluvat tärkeänä lenkkinä luonnon ravintoketjuun.
Linnut lentävät tuhansien kilometrien päästä herkuttelemaan sääskillä.
117
Tunturit ja Lappi ovat monille mielikuvituspaikka.
Mielentila.
Vaatii rohkeutta elää.
Äärimmäisen pimeyden ja valon keskellä.
Näkymättömiä haamuja vilisee joka puolella.
Toiset palvovat luonnonhenkiä.
Toiset apinoita ja lehmiä.
Elämän ja maailman kipu ja tuska yhdistää.
Olen ajautumassa tunnetilaan missä mikään ei tunnu miltään.
Kohta en tiedä olenko kuollut vai elävä tai en kumpaakaan.
Pelkkä aave.
Kaikki tapahtuu ajallaan mikä tapahtuu.
118
Puiden oksat kantavat valittamatta talven lumien taakan.
Miehen ja naisen halut ovat samaan aikaan voimanlähde ja ansa.
Huomenna on uusi päivä iloa, menoa ja meininkiä täynnä.
Minä haluan nähdä tutut asiat uudessa valossa uusin silmin.
Minä torjun pimeän vuodenajan kynttilän liekillä.
Herään kun herään.
Rakkauden unesta en haluaisi herätä en talvella enkä kesällä.
Rakkaus on ajaton ja rajaton.
Vuodenajat ja aika menköön omaa menoaan.
Ihmiset ovat loukussa aikakausien välissä pimeän armoilla.
Elän tämänpuoleista ja tuonpuoleista elämää yli aikakausien.
119
Olen ja en ole olemassa.
Maailmankaikkeuden henkenä.
Maailmankansalaisena yksin ja yhdessä samalla planeetalla.
Äitimaan ja luonnon ehdoilla.
Nuorena kuljin onnellisena paljaana ja alastomana.
En pelännyt ja huolta ei ollut mistään.
En tunne enää itseäni.
Rakkaus houkutteli minut tuntemattomalle polulle.
Se ei johtanut mihinkään.
Molemmat itkimme kohtaloamme.
Vannoimme ikuista rakkautta turhaan.
Kuljin tietämättä rakkauden hautausmaan ohi.
120
Minä en mahda tälle kiimalle mitään.
Minä antaudun keskellä kirkasta päivää.
Himo huutaa ja voihkii, kiemurtelee kuin käärme.
Jokaisen lihan ja solun kohinassa.
Oi tätä käsittämätöntä elämän ja kuoleman salaisuutta.
Rakkauden ja naisen loputonta ikävää ja kaipausta.
Olen auki ja alaston sinun edessäsi.
Unen syvyyksissä niin yksinäinen.
Niin suojaton ja haavoittuvainen.
Olen orpo, koditon, sivullinen, vieras muukalainen.
Vanhat jumalat ovat paljastumassa huijaukseksi.
Uudet jumalat ovat vasta syntymässä.
121
Kukin kaaoksen välitilassa ihmettelee mihin uskoa?
Mikä on totta mikä huijausta?
Minulla on halu uskoa näkymätön todeksi.
Kuka määrittelee mikä on todellista taidetta?
Elämästä vieraantunut taide on tuomittu katoamaan.
Elämä, oleminen, olemassaolo on ikuinen arvoitus.
Mennään yhdessä saunaan ja sitten peiton alle uneksimaan.
Luomaan uutta elämää.
Täydellistä maailmaa, elämää, kirjaa ja taidetta ei ole olemassakaan.
Maailma on epätäydellinen ja vajavainen.
Toiset näkevät taiteen pelkkänä roskana.
Toiset kuvittelevat taiteen elämää suuremmaksi.
122
Monet eivät anna taiteelle mitään arvoa.
Kaikki ovat väärässä.
Parhaimmillaan taide avartaa.
Rikastuttaa elämää.
Herättää toivoa ja iloa.
Taide voi paljastaa elämän tyhjyyden.
Luonnon taidetta on jokainen näkymä.
Elävä olento sääskistä suurimpaan.
Mitä on taide?
Taide avaa ikkunan kuvitella ja nähdä olemattomia.
Taidetta ja elämää voi kuka tahansa pilkata.
123
Tosi taiteilija kilpailee vain oman itsensä kanssa elämän edessä.
Elävät sanat ja ajatukset pysyvät elossa sanojaansa kauemmin.
Jokainen on teoillaan muokannut elämää omansa näköiseksi.
Kivikaudesta lähtien moneksi.
Toisissa asioissa huonommaksi.
Toiset ovat etääntyneet toisistaan yksinäisemmiksi.
Toiset tehokkaammiksi tappajiksi.
Kuolleita ei voi tappaa toista kertaa.
Haamuhenget ovat ikuisia.
Maailmassa pörrää tyhjiä kuolleita sanoja kuin kärpäsiä.
Ovatko kaikki sanat lainaa?
Sanat jatkavat elämäänsä jäljessä tulevien huulilla.
124
Kun olen poissa jatkuu kesä.
Jatkuu syksy, jatkuu talvi, jatkuu kevät ja taas on kesä.
Jatkuu ihmisten ja hirvien metsästys ja kalojen onkiminen.
Kun olen poissa kaikki jatkuu niin kuin ennenkin.
Aurinko paistaa ja välillä on pilvessä.
Kun olen poissa syntyy koko ajan uusia eläviä.
Toisia kätketään maan alle.
Kynttilän liekin valo lohduttaa.
Anna minun mennä, en kuulu tänne.
Minun koti ei ole täällä.
Hullun hommaa kiihkoilla ja uskoa tyhjää.
Mutta mitä tässä muutakaan.
125
Kättä lippaan ja rohkeasti päin maailmaa.
En tyydy näpertelyyn .
Minä ajattelen isosti vaikka tyhjää.
En anna sanojen ja maailman sokaista itseäni.
Jokaisella oikeus olla ei mitään.
Samalla kaikki maan päällä ja taivaassa.
Sanovat että olen tunneköyhä.
Ei kukaan kestä ylitunteilua julmassa maailmassa.
Rumilla ihmisilläkin on paikkansa.
Rumia ihmisiä tarvitaan jotta kauniit näyttävät kauniilta.
Lopulta kauneus on sitä mitä itse kukin pitää kauniina.
Kauneus on aina suhteellista ja katsojan silmässä.
126
Onni sisältää aina haikean kaipauksen ja ikävän.
Hän kääntyi vasemmalle ja oikealle.
Pysähtyi ja jatkoi taas matkaa, vaikka tiesikin sen turhaksi.
Haaveilin elämää jota on mahdoton elää.
Tuijotin ikkunasta kolme kuukautta talvea silmästä silmään.
Näin tunturin ja mielettömän tähtikirkkaan taivaan.
Elämä ja kuolema ovat läsnä.
Portit aina auki läpi vuorokauden.
Oleminen ja olemattomuus.
Ilo ja suru.
Menneisyys ja tulevaisuus.
Maailma on ihmeitten ihme.
127
Tuntemattomia ja tutulta tuntuvia vastaantulijoita.
On suurta olla pieni.
Pienenä näkee parhaiten suuren.
Tämä ei ole heikkohermoisten maailma.
Harvat ymmärtävät mitä tapahtuu silmien alla.
Maailma on aistieni runoelma.
Minä piiloudun sinun uniisi.
Maailma oli pois sijoiltaan jo silloin kun synnyin.
Onko elämää kuolemani jälkeen?
Ei ole aihetta epäillä.
Ainakin maan päälle jää elämää minun jälkeeni.
Maan todellinen Jumala ja elämän ylläpitäjä on aurinko.
128
En ole elämässä tehnyt mitään sen kummempaa.
Elänyt vain tavallista arkipäivää.
Uusia ihmisiä ilmestyy kuin kärpäsiä.
Häviää kuin kärpäsiä.
Muutaman sukupolven päästä ennen eläneitä ei kukaan tunne.
Aivan kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Ihmiskunta mellastaa kuin rikolliskopla.
Ryöstää ja tappaa toisiaan.
Ketkä ovat syyllisiä alituisiin sotiin?
Syylliset ja vähemmän syyttömät samassa veneessä.
Yksi ja toinen on alituisessa riidassa oman itsensä kanssa.
Täällä Linnunradan peräkylässä.
129
Älä herätä minua onnellista nukkuvaa.
Pahaan maailmaan.
Pieni sattuma voi mullistaa koko elämän.
Yksin oikeassa oleminen on raskas taakka.
Jokaisen on opittava lentämään tyhjän päällä.
Itkin elämän kauneutta, kirkkautta, surua ja tuskaa.
Jokainen meistä haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi.
Jokaisen sisällä asuu pieni lapsi oli aamu tai ilta.
Vanha rakkaus ei unohdu sadassa vuodessakaan.
Maailma vilisee sattumalta syntyneitä.
Jokaisella on oikeus elämään vaikka vajavaisena.
130
(takakannen teksti)
KUPLASTA KUPLAAN
HARHARETKIÄ
Rovaniemeläisen Pentti Harjumaan yli 25 teoksen kirjallinen tuotanto tutkii ja
valottaa runoelmin, mietelmin ja tarinoin olemisen ja olemassaolon elämänperusteita.
Häntä pidetään filosofisena ajattelijana ja realistisena mystikkona.
- Elämä on suuri mysteerio. Jokainen ihminen kätkee sisälleen suuren tarinan ja
salaisuuden.
Kaikki on ohuiden verhojen takana: Pimeys ja valo, itku ja nauru, taivas ja helvetti
täällä maan päällä.
Kukin etsii ja selvittää omalla tavallaan elämän tarkoitusta ja onneaan. Hän elää
monien uskomusten ja luulojen kuplassa. Monet eivät tyydy kuitenkaan elämän
tilaansa vaan yrittävät sitkeästi rimpuilla irti avarammille vesille.
Mutta ihmisen osa on hämmentävä ja vailla itsenäistä todellista omaa suuntaa. Kun
hän yhdestä kuplasta pääsee irtautumaan, niin hän sortuu jonkin toisen kuplan sisälle
harharetkille.
Niin elämä livahtaa ohi loikkimalla kuplasta kuplaan ja itse asiassa mikään ei
elämässä syvimmältään selviä. Tähän on ihmisen tyytyminen ja kuljettava elämän läpi
enemmän tai vähemmän outona muukalaisena.
Kansi: Merja Vilenius
ISBN 978-952-68140-2-5