Nettijulkaisu

HUUTAVAN

ÄÄNIÄ

Mietteitä

taivaan ja maan väliltä

PENTTI HARJUMAA

Pienkustantaja: Revontulet

Rovaniemi 2016

Pentti Harjumaan teoksista on osa valittu

Opetusministeriön kotimaisen vähälevikkisen

laatukirjallisuuden suosituslistalle.

Yli 20 lehdessä olleissa arvosteluissa hän on saanut

tunnustusta puhuttelevana ja koskettavana

ajatusrunoilijana.

Häntä pidetään realistisena mystikkona, näkyjen

näkijänä ja ristiriitaisten tuntojen ja voimien - elämän

paradoksien tulkkina.

Tässä mietekokoelmassa pohditaan, miksi tunnemme

parhaimmatkin ystävämme syvimmältään niin pinta-

puolisesti?

Myös itseemme kätkeytyneitä pimeitä loukkoja

opimme tuntemaan vain osittain ja eteemme tulee

arvaamattomia yllätyksiä.

Sydämemme ikävöi rakkautta ja yhteyttä toiseen

ihmiseen. Toivomme saavan oman osamme elämän

lahjasta, iloista ja moninaisista rikkauksista.

Pentti Harjumaan tuotantoa

runoja ja mietteitä

Tämä nimetön kaupunki ……………………1971

Kyselen kulkijoilta……………………………1972

Lumesta kirje sinulle………………………....1974

Pilvet palasina tiellä…………………………..1976

Unien varassa virralla………………………..1979

Tunturilta tunturille…...……………………..1981

Uskon kuvia lumessa…………………………1983

Revontulien reunalla…………………………1985

Valittuja runoja………………………………1988

Varjopuheita………………………………….1989

Nyt olen täällä…………………………………1992

Aaveriekkoja lappilaisia mystisiä tarinoita

ja kummituksia…………………………………1994

Näkyjen jäljillä………………………………..1996

Maailma minussa……………………………..1999

Unessa valveilla………………………………. 2001

Tyhjän päällä………………………………….2002

Näköalapaikalla………………………………2004

Olemassaolon ihmettelyä mielentuntureilla

kootut runot…………………………………….2005

Kirjeitä tuntemattomalle ystävälle…………..2007

Pieniä ja suuria tappauksia lapsuudestani….2008

Sinisen lumen mietteitä……………………….2009

Pohjoisen ääniä………………………………..2009

Mielen tuulenpesiä…………………………….2010

Miten kuvata Sanomatonta…………………...2012

Uskon salattuja mielikuvia……………………2013

Sanat vailla kotia…………………………… 2015

Huutavan ääniä……nettijulkaisu……… …..2016

Nätti-Jussin tarinoita I II III ………………...2013

Sisällys

HUUTAVAN ÄÄNIÄ ……………………… .7

ELÄMÄ SUURI LEIKKIMIELINEN

SEIKKAILU ………………………………… .24

III

ONNEEN MONTA TIETÄ ……………….....47

HAUTAKIVET HUUTAVAT

KUOLEMAA EI OLE ……………………....65

SODAT JA TAPPAMINEN RIKOKSIA ….. ..78

VII

KUKIN OMASSA KUPLASSA ……………..104

Kyvyn kuvitella olemattomia ja kertoa tarinoita nosti ihmiskunnan muihin eläimiin

verrattuna maailman valtiaiksi.

Siitä alkoi mielikuvitusjumalien luominen, valtioihin ja rahaan uskominen ja

myyttien varassa eläminen.

Suurin juttu on syntyä ja elämä. Elämän suurin juttu on kuolema ja kadota rajan

toiselle puolelle olemattomiin.

Teko iloa leijuu maailman yllä pilvissä. Aitoa iloa voit nähdä yhä lapsissa.

Joka puolella pyörii mitään sanomattomia tyhjiä ajatuksia, niin vähän taivaita

aukaisevia suuria ajatuksia.

Diktaattorit pyyhkäisevät kerta toisensa jälkeen kansojen orastavan ihmisyyden

olemattomiin.

Uskonnoissa pesii ihmisen kiduttamisen, nöyryyttämisen ja kiusaamisen kulttuuri

jumalan varjolla.

Olen runoilijana kuuluisa tuntemattomuus.

Ajattelemalla aamulla joka päivä minuutin pari kuolemaa pidän itseni elämässä

kiinni.

Tällä paikkakunnalla naapurien koiratkin tunnetaan nimeltä.

Onnellisuus edellyttää taitoa elää hetkessä ja huonoa muistia kärsityistä

vääryyksistä.

Yksin oikeassa olemisen taakan lievittämiseksi syntyy tarve keskustella yli oikean ja

väärän.

Olenko oikealla tiellä? En voi tietää, ennen kuin olen perillä.

Kärpänen palasi taas surraamaan ikkunanlaudalle. Mitä asiaa sillä on?

Puolet elämän iloista kätkettynä tavallisiin arkipäivän pikkuasioihin. Jokainen voi

löytää niitä tai olla löytämättä.

Ihmiskunta eläisi edelleen kivikaudessa jos noudattaisi aina ajan henkeä ja

uskomuksia.

Yleinen mielipide ja ajan henki kokevat aina uudistajat ja toisinajattelijat

uhkakuvina.

Mitä on taide muuta kuin elämän jäljittelyä ja apinaihmisen mielikuvituksen

pinnallisia viritelmiä ja tekeleitä?

Todellinen taide lymyää yhä piilossa näkymättömien verhojen takana. Ihminen

ilman kritiikkiä palvoo suurena taiteena satojen vuosien takaisten säveltäjien viulun

vikinää ja pimputuksia.

Ihmisten mielikuvajumalia ei tarvitse olla edes olemassa. Silti niitä palvotaan totena

ja ne hallitsevat ihmismieliä kehdosta hautaan.

Kirkko saa uskomaan hämmästyttäviä asioita, joiden olemassaolosta ei ole mitään

tietoa ja näyttöä.

Jos kirja ei ärsytä ketään se on mitään sanomaton tyhjänpäiväinen.

Yllättävän usein neronleimaus taiteessa paljastuu humpuukiksi. Tavanomaiseksi

elämän jäljennökseksi.

Elämästä paljastuu aina hyvän ja pahan, valon ja pimeyden puolia. Käsittämätöntä

julmuutta.

Onko koskaan voittajien sotarikosten tekijöitä ja tappajia tuomittu ja voitu niille

mitään?

Kansainväliset tuomioistuimet metsästävät pikkurikollisia, mutta todelliset

murhamiehet saavat elää rauhassa. Niitä ylistetään sotasankareina. Maailmaa

hallitaan edelleen mielivaltaisilla laeilla ja raa`alla voimalla.

Jos minulle annettaisiin valta ja oikeus jaella taivaspaikkoja kaikki saisivat sellaisen

laidasta lukien eikä siinä hyttysiä kuurnittaisi.

Älä sano, että ihmiselämä on lyhyt. Perhonen elää vain yhden päivän ja kokonaisen

elämän.

Olen elämälle kiitollinen, että satuin syntymään aikaan ettei minua pakotettu

tappamaan ja tulemaan tapetuksi kaksikymppisenä sankarihautaan. Olen saanut elää

ihmisarvoista elämää rauhassa.

Kun mielen tyhjyyden ja yksinäisyyden tunne muuttuu käsin kosketeltavaksi silloin

aloitan huoneen raivoisan perusteellisen siivoamisen.

Minä pysähdyin tuijottamaan Kemijoen virtaa: Kaikki virtaa ohi ja minä en tiedä,

olenko siitä surullinen vai iloinen? Sydämessäni asuu yksinäisyyden ja sivullisuuden

tunne.

Toiset näkevät maailman muuttuvan niin nopeasti ettei perässä pysy. Toiset näkevät

maailman pyörivän paikallaan kehää ja muuttuvan tuskaisen hitaasti.

Suurilla tunteilla ja kuivalla järjelläkään ei ihminen yksin pärjää. Onneen tarvitaan

toinen ihminen vierelle.

Suurien tunteiden loppuminen ei merkitse elämän päättymistä. Uusi rakkaus odottaa

nurkan takana.

Olen epäonnistunut rakkaudessa. Olen epäonnistunut vihassa. Olen ihan tavallinen

tavis varjomaailmassa.

Elämä ei yhtä miestä eikä kahtakaan kaipaa. Kuu ja maa kiertävät rataansa. Aurinko

nousee ja laskee.

Monista tuntuu kuin välillä haluaisivat kuolla. He eivät vain huomaa kuolevansa

koko ajan.

Yksinäisyys kopeloi minua. Tunnen sen kylmän hengityksen. Minne voisin paeta?

Varjojen maailma piirittää minua.

Tässä päivässä asuu ikuisuus ja ohikiitävä silmänräpäys. Minä tässä.

Mikä on saanut ihmisen sellaiseksi kuin mitä hän on?

Kuu ja maa kiertävät rataansa. Minä vain mietin ollako vai eikö olla?

Minä puhun sinulle rakkauden kiihkeitä ja intohimoisia sanoja kalun kielellä.

Ihminen oli aluksi luonnon armoilla kivikaudella petojen saalistamana. Nyt luonto

on ihmisen armoilla ja vaarassa tuhoutua ahneuden kynsissä.

Lestadiolaisuus antoi minun mielikuvitukselle siivet lentää toiselle puolelle rajaa

taivaallisiin näkyihin asti.

Äkkirakkaus järkytti. Koko maailma ja suolentoiminta menivät sekaisin. Kauhua.

Mihin tämä johtaa?

Maailma on täynnä tyhjäntoimittajia, tyhjänkävelijöitä, tyhjänpuhujia, tyhjäntuulen

haistelijoita, tyhjänajattelijoita maan päällä.

Huomaan ettei näillä puheilla ole mitään merkitystä tässä maailmassa. Parempi

vaieta.

Alan tulla tunnetuksi ettei minua tunne kukaan. Olen tyhjä tuulenhenki.

Kahlasin epätoivoisesti unelmissani ja toivoin hartaasti kovaa maata ja oikeaa

rakkautta jalkojeni alle.

Älä sure ihmiseksi syntymääsi. Sinulle olisi voinut käydä hullumminkin syntymällä

vaikka myyräksi tai paskakärpäseksi.

Etkö voisi selvittää mitä kaikkea pahaa olet tehnyt itsellesi ja miten sietämättömästi

kohtelet itseäsi? Kaikesta syyttäminen ulkopuolista maailmaa ei auta yhtään mitään.

Ihmiset kumartelevat tyhjän edessä ja lukevat ulkoa opittuja rukouksia ja loitsuja

uskossa ja toivossa pelastumisesta.

Elänkö väärin? Miksi niin moni asia jää puolitiehen ja pintaraapaisuksi? Miksi

rakkaus pakenee ja välttelee minua?

Sukelsin niin syvälle että olin tukehtua. En tunnistanut rajoja millaisia taakkoja

pystyn kantamaan. Elän koko ajan veitsenterällä.

Samantekevää kenen lippujen alla heitä marssitetaan kuoleman kentille.

Samantekevää kenen valheita ja pahuutta torjumaan.

Mitä enemmän opin tuntemaan maailmaa ja ihmisiä, sitä enemmän tunnen itseni

sivulliseksi oudoksi olioksi. Ikävöin toista maailmaa.

Ei hän ole kuollut. Hän katselee minua tuon valokuvan takana piirongin päällä

nauravana ja katse kirkkaana.

Sotilaallista väkivaltaa ja vääryyttä, murhia ja hävitystä juhlitaan isänmaan lippujen

alla sankaritekoina.

Ilman eroottisia mielikuvia ja rakastelun hurmiota elämä olisi paljon tyhjempää ja

tylsempää.

Satujen sepittäminen ja sankari myyttien kertominen on kansoille ominainen piirre.

Ilman niitä elämä olisi tylsää ja tyhjää.

Syntymättömät tulivat unessa kiittämään minua tunnollisesta ehkäisyn käyttämisestä

ja monen kaverin säästymiseltä maailman kauhuilta.

Sanat kirjassa ovat kärsivällisiä. Ne voivat odottaa lukijaansa vaikka tuhat vuotta.

Sanojen merkitys muuttuu uusien sukupolvien myötä. Vapaus tarkoittaa toisille

toista ja toisille toista.

Ihmisten silmien avaaminen on vallankäyttäjille ja kirkolle tuhoisaa.

Ihmiset kiertävät vain omaa napaansa eivätkä syvimmältään välitä pätkääkään

toisista.

Katso peilistä itseäsi ja ihmettele tuntematonta outoa naamaa.

Ihmisiä vaivaa tylsä keskinkertaisuus niin rakkaudessa kuin sodassakin. Ei osata

muuta kuin tappaa.

Ihmiset ja kansat tarvitsevat uhkakuvia, muuten ei elämä tunnu miltään.

On ihmisiä jotka pelkäävät vapautta kuollakseen.

Vain kiväärinpiipun edessä fanaattinen usko horjuu ja joutuu antamaan periksi.

Elä elämäsi läpi pää pystyssä ja selkä suorana tuntui miltä tuntui. Elä ja kuole

rohkeasti.

Nurkassa kädet ristissä synkistely ja voivottelu eivät auta mitään ja tekee elämästä

vain entistä surullisemman.

Raamattu ja kirkko vain sekoittavat ja hämärtävät maailmankaikkeuden Luoja suuria

töitä. Parasta olisi pysyä hiljaa. Pitää turpa kiinni.

Totuus on suhteellista. Joku on totta vain paikallisesti ja ajoittain.

Kun uskonnosta katoaa helvetin pelko ihminen sotkeutuu johonkin toiseen

hämähäkin verkkoon ja niin pelko jatkuu.

Ihmiskunta elää väärin tietämättä millä tavalla väärin. Siinä on pohtimista ja pulmaa

kerrakseen.

Ihmisen ahtaaseen kalloon mahtuu vain yksi aate ja ismi kerrallaan.

Ihminen ei tiedä, johtaako häntä hyvä vai paha henki, kohtalo, sattuma, kaitselmus,

epäonni vai onni? Tai ei kukaan. Niinpä hän turvautuu laumaan ja sen hulluilla

säännöillä mennään.

Ihmisen pahaan eivät ohjaa mitkään yliluonnolliset voimat. Kyllä hän itse luo oman

helvettinsä ympärilleen.

Maailma on täynnä outoja läpeensä mätiä asioita. Olenko minäkin outo mätä?

Kuinka kukaan voi mennä varmana väittämään ihmiskunnan kulkevan väärään

suuntaan ja olevan eksyksissä? Yhtä hyvin suunta voi olla oikea. Ihminen ei ole

elänyt koskaan niin turvallista elämää kuin tänä päivänä. Kivikausi on muistoissa

vain pahaa unta.

Isänmaan nimessä on pakko ja velvollisuus tappaa ja tulla tapetuksi. Suurimmat

murhamiehet palkitaan mitaleilla sotasankareina.

Ihmisellä ei näytä olevan mitään erityistä merkitystä maailmankaikkeudessa. Se on

vapauttava tunne niin kuin kärpänen pörrää ikkunassa.

Ihminen on osa maailmankaikkeuden jatkuvaa muodonmuutosta. Samoilla

kuolemattomilla atomihiukkasilla mennään kohti uusia taivaita ja maita.

Jos maailmankaikkeuden äärettömyys alkaa ahdistaa ja rassata mieltä aina voi palata

arkipäivän pieniin asioihin murheisiin ja iloihin.

Kaikki on pyhää olemassaoloa ja elämäniloa, paskalla käyntikin tuottaa nautintoa ja

helpottaa.

Ihminen elää edelleen villissä tilassa ja on vaarallinen petoeläin kaupungin

viidakossa. Jousen sijasta se nyt tappaa ja ruhjoo toisiaan autonratin takaa.

Jumalan ei tarvitse näyttäytyä ja olla edes olemassa, silti se mielikuvan voimalla ja

haamuna hallitsee maailman menoa.

Maailma elää yhä kansallismielisissä harhoissa ja houreissa. Historia sepittelee ja

ylläpitää todistelee olemattomia myyttejä tosina.

Vihamielinen henki, aine ja rynnäkkökivääri ovat vaarallinen ja pelottava

yhdistelmä.

Suloinen kaunis nainen voi näyttäytyä enkelin ja paholaisen hahmossa. Miehelle

haluttava ja kiihottava ansa.

Elämän tyhjyyden tunnetta torjun lujalla uskolla, mutta sekään ei auta.

Rakastuneelle koko maailma on auki, mikään ei ole mahdotonta. Jonakin aamuna

herääminen on karmeaa. Siinä kaikki.

Elämä on riemua ja raivoa vuoron perään. Oleminen ja olemassaolo eivät ole

läpihuuto juttu.

Sodissa oikeus ja moraali eivät ole kenenkään puolella. Rikokset ja murhat ovat

molemminpuolisia.

Jokainen luo oman taivaansa ja helvettinsä kykyjensä ja tunteensa mukaan.

Elämä on arvotonta ajanhaaskausta jos ei ole uskallusta elää.

Monet jäävät omien vääristyneiden ja harhaisten unelmiensa ja haaveittensa

vangeiksi.

Ihmiset takertuvat ja pistävät hanakasti nenänsä heille kuulumattomiin asioihin.

Tekevät sietämättömäksi oman ja toisten elämän.

Ihminen on yhtä aikaa toisille hyvä ja toisille paha. Ristiriitainen ja vaarallinen eläin.

Älä ikinä torju ihmisen suuruutta ja pienuutta. Tutki itseäsi millä tiellä olet vai

oletko millään tiellä?

Älä etsi todisteita itseäsi vastaan ettei sinusta ole mihinkään. Etsi todisteita mihin

kaikkeen sinä pystyt halutessasi.

Ihminen on aika pitkälle sellainen miksi hän itsensä uskoo ja toimii sen mukaan.

Elä kuin jokainen päivä olisi viimeinen, täysillä. Mitä sitten kun jokainen viimeinen

päivä toistaa itseään? Pieleen menee teki niin tai näin.

Maailma on pimeä ja hämärä paikka, on syötävä ja jokainen tulee vuorollaan

syödyksi.

Elämän lapset riemuitkaa aina kun voitte ja kiittäkää tätä ihmeellistä olemassaoloa.

Ei herkkänahkaisuus ole pahinta vaan harhainen ja väärä kuva itsestä.

Elämä meni miten meni ja hyvä niin. Ajanhaaskausta ja turhaa odotusta ei voinut

välttää. Vapauta itsesi huonosta omastatunnosta.

Suurimman surun ja epätoivon itse kukin aiheuttaa väärillä valinnoilla.

Vuosimiljoonien kokeilujen ja kehityksen jälkeen ihminen on nyt sellainen kuin on.

Yhä keskeneräinen. Luonto jatkaa edelleen elämän parantelua. Hitaasti hyvä tulee.

Tunturikämpän piisitulen äärellä parantelen rikkinäistä mieltäni. Ystäväni poro

kurkkii ikkunan takana.

Voiko ihminen elää niin yksin? Hän ei muistanut tavanneensa ketään todellista

ystävää koko elämänsä aikana.

Mitä tässä ruikuttamaan, maailma on sellainen kuin on. Köyhää sorretaan, vääryys

kukoistaa. Onneksi luonto panee niin pahat kuin hyvätkin jäähylle turpeen alle.

Historia tietää kertoa että samat tyypit täällä heiluivat tuhat vuotta sitten päällä

päsmärinä. Naamareita vaihtaen.

Seitsemän miljardia ihmistä, silti ei ainuttakaan ystävää. Onko minussa jokin vika?

Miten olenkaan kaivannut toisenlaista maailmaa. Rakkauden maailmaa, rakastavia

sydämiä ettei ketään jätetä.

Aloitan maailman valloituksen itsestäni. Ensimmäiseksi siivoan ajatukseni ja annan

sisälle pesiytyneille paskakärpäsille kyytiä.

Kun aloin jotain ymmärtää että maailma painuu tällä menolla tuhoa kohti tukkani oli

jo harmaa.

Asumiskelpoiset planeetat toivottoman kaukana. Kyllä tässä on aloitettava tosissaan

oman pesän siivoaminen, jos aiotaan jatkaa asumista ja elämää täällä.

Onko joku luonut maailmankaikkeuden? Ohjaako sitä Jumala vai Piru tai ei kukaan?

Sodissa tappion uhatessa Jumalaa huudetaan ja rukoillaan avuksi ja pelastajaksi

puolin ja toisin. Voittajat sen sijaan luottavat tykkien ja tankkien raakaan voimaan ja

teräksiseen mahtiin.

Vapaus, veljeys, tasa-arvo, perhe, työ, isänmaa, viha, jumala, pirun moraali ja usko

ovat kaikki mukana elämän pelissä.

Tyhmyyttä vastaan ovat jumalatkin voimattomia. Sitä ei pysäytä kuin raaka voima.

Kyllä omat kansalaiset osaavat sortaa siinä kuin vieraatkin. Eroja on vaikea

huomata.

Elämä suuri leikkimielinen seikkailu

Täällä on selvä järjestys ilman moraalia, hyvää ja pahaa syntymisen ja kuoleman

karusellissa. Haukka syö hiiren, kettu jäniksen, ilves poron, linnut toukkia ja

hyttysiä. Niin on maailma tehty, että melkein kaikille riittää jotakin syötävää.

Ihmisellä on muka valittavana monta ovea. Yksikään niistä ei lopulta johda

mihinkään.

Täällä on ilon pilaajia kuin sieniä sateella. Silti en suostu elämään päivääkään ilman

makeaa naurua. Elämä on suuri leikkimielinen seikkailu. Satiirinen nauru antaa

elämälle erityistä ryhtiä.

Sisällä ja ulkona aina vieraana ja outona omassa ruumiissaan. Maailma ja todellisuus

eivät ole sitä miltä näyttää.

Minä ja koko maailmankaikkeus pyörii oman navan ympärillä.

Kyllä elämä osaa olla salaperäinen ja vittumainen.

Olen väärinymmärrettynä oikeasti ymmärretty.

Ihmisen elämä on loputonta muodonmuutosta kehdosta hautaan, vaikka mikään ei

näytä muuttuvan.

Kaikkea muuta olet ollut mutta et Ihminen. Mikä sinua riivaa?

Sinun kuvasi ja hahmosi jää piirongin päälle vielä joksikin ajaksi kunnes sekin

siivotaan pois toisten kuvien tultua tilalle.

On innostavaa välillä olla holtiton ja antaa mennä maailman päin seinää. Olla päätön

hullu.

Poikkesin vuosien jälkeen syntymäkotini pihapiiriin muistelemaan lapsuuttani.

Yksinäinen hiiri juosta vipelsi pihan poikki ilman kissan pelkoa. Rakas koirani on

poissa. Isä ja äiti ovat poissa. Veljet ja siskot ovat poissa. Hiljaisuus humisee huutaa

puiden latvoissa. Suljen pihakivellä silmäni ja yhtäkkiä kaikki rakkaani ovat läsnä.

Puhkean ilonkyyneliin.

Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan ihmisen julmuutta toisia ja koko luomakuntaa

kohtaan.

Voi olla että elämä on niin sitkeä, ettei sitä ihminen pysty hävittämään. Ihmiselle

itselle voi kylläkin tässä typerässä rehvastelussa käydä köpelösti.

Mistä tuo omituinen sisäinen halu palvella näkymätöntä ei-mitään mielikuva

Jumalaa?

Olen nähnyt suden ihmisen vaatteissa. Olen nähnyt enkelin ihmisen vaatteissa. Olen

nähnyt pirun ihmisen vaatteissa. Olen nähnyt tekojumalan ihmisen vaatteissa.

Kirjastoissa hyllymetrittäin kuolleita sanoja odottamassa ylösnousemustaan.

Rivittäin toteutumattomia unelmia.

Kuolema on todellinen vain kuolemaan uskoville. Toisille se on vain pelkkä

unikuva.

Me kaikki olemme ikuisuuden hetken lapsia, maailmankaikkeuden keskuksia

elämän ja kuoleman suurella näyttämöllä.

Uskomus että rakkaudessa ja sodassa on kaikki luvallista on roskaa ja loukkaus

ihmisoikeuksia kohtaan.

Seksissä tekniikka on saman tekevää kunhan ruumis ylitetään hetkessä taivaan

porteille asti.

Maailma voi olla rempallaan kaikessa muussa mutta ei seksin osalta. Puute saa

maailman sekaisin.

Seksin nautinto saa minut taivaalliseen hurmioon. Vahvistaa uskoa minkä vuoksi

kannattaa elää.

Pyhä seksi, pyhä vagina, pyhä kalu, pyhä jumala, niiden yli ei kävele maailman

mikään mahti.

Ei sinusta ole perhoseksi eikä pääskyseksi. Mutta yritä kantaa ihmisen osa kunnialla

luonnon suurella näyttämöllä.

Takerrun elämään kiinni kuin kärpänen. Pörrään ikkunasta ikkunaan ja väistän

vihalyöntejä.

Sodassa päälle hyökkääjää on pakko torjua vastaamalla rikokseen rikoksella ilman

moraalia. Välittämättä siitä että toisen tappaminen missä olosuhteissa tahansa on

aina rikos ihmisyyttä ja elämää kohtaan.

Minulle oli yllätys kuinka ilkeitä mukavatkin ihmiset voivat olla, jos jossakin

erehdyn ja mokaan.

Onko kukaan koskaan pystynyt selittämään ja määrittelemään mitä on todellinen

vapaus? Sellaista mitä ei ole olemassakaan?

Uskonnon ja uskon asioihin sotkeutunut ei voi koskaan olla vapaa ihminen.

Älä ryhdy jumalan ja pirun rengiksi. Kaikki syntyvät vapaina olentoina ja voivat

valita oman tiensä.

Älä pelkää olla väärässä. Älä pelkää olla oikeassa. Älä pelkää tarttua härkää sarvista

kiinni. Älä pelkää elää ja kuolla.

On ihmisiä joille ei mikään muu riitä kuin kaikki tai ei mitään. Monille jää vain

kaluttu luu kouraan.

Jokainen näkee maailmaa ja kokee elämää vain sen verran mitä ymmärtää. Siinä

kaikki.

Maailma on päätä huimaava muurahaispesä. Taivas ja helvetti porraspäässä.

Elämän tarkoitus on siirtää elämän soihtu seuraavalle sukupolvelle aivan tavallisin

konstin ja keinoin: Naimalla.

Luonto ja ihminen voivat yhdessä luoda maan päälle paratiisin. Mutta ei nykyisellä

meiningillä. Siihen tarvitaan järkeä ja tunnetta. Yhteisymmärrystä.

Rakatko sinä toista tai et ketään? Jos näin on en tuhlaa aikaa ja menen ohi.

Kevään sanansaattaja ensimmäinen muurahainen nousi keon päälle kumarteli ja

ylisti aurinkoa.

Uni varastaa kolmasosan elämästäni eikä kukaan tiedä miksi? No, eipä kannata surra

suurin osa elämää on kuitenkin elämätöntä jahkailua ja huomisen odottamista.

Millaista mahtaa elämä olla tuhannen vuoden kuluttua? Vieläkö sama uskontojen,

aatteiden ja ismien pimeys vaivaa ihmiskuntaa? Väkivaltaan perustuva ihmisten

alistaminen?

Otaksun surumielisenä että kaikki jatkuu niin kuin ennenkin. Ihminen ei hevillä

muutu. Tappaminen jatkuu.

Se niin tärkeä alkaa maistua puulta. Kunnon mies kaipaa vaihtelua. Naaras tyytyy

enimmäkseen yhteen mieheen.

Seksin tuottama hurmio on yliveto. Eivät taivaan ihanuudetkaan voi sitä ylittää.

Ihminen on käsittämätön eläinlaji. Rauhantilaan kyllästyneet ihmiset keksivät

tekosyitä hyökätä toisen kansan tai oman itsensä kimppuun. Sotaharjoituksia ja

aseita hankitaan innolla.

Prikaatinkenraali iloitsee: Erikoisjoukot ovat maailmanlaajuisesti yhteistä perhettä

panemassa niskoittelevia kuriin väkivallalla ja tappamalla.

Sodalle antavat valtakirjan aivan tavalliset ihmiset ymmärtämättä mitä nuorten

miesten silpominen ja elämän riistäminen kesken kaiken on.

Jokainen ihminen vastustaa sotaa. Silti sotia syttyy. Joku tässä mättää. Jossakin

piilee valhe.

Juoksen maratonia kilpaa kuoleman kanssa.

Ei kuolemisesta kannata tehdä suurta numeroa. Kukin vuorollaan vain lakkaa

hengittämästä ja tietoisuus katoaa. Ruumis kärrätään kaatopaikalle ja maatuu. Siinä

kaikki.

Minua kiusaa elämän ja kuoleman välinen yhteispeli ja ystävyys. Vaikka myönnän

ja ymmärrän että ilman toista ei ole toistakaan.

Tartun kriitikoiden ylistämään paljon mainostettuun kirjaan. Kirjan tyhjänpäiväiset

ajatukset ja sanat eivät kosketa ja vakuuta. Viskaan kirjan sivuun, vedän peitteen

korvilleni ja nukahdan.

Aamulla muistan nähneeni ihania rakkaus unia.

Ei muuta kuin hyökätkää pojat vihollisen kimppuun. Ei kannata pelätä. Kuolema on

luonnollinen kaveri. Toivotaan ettei kenenkään tarvitse jäädä kitumaan.

Ihminen on osa luonnon suurta eläintarhaa, missä seksi on kaikki kaikessa.

Elämä olisi tylsää ilman juoruja ja rakkausjuttuja.

Sinusta löytyy eri rekistereistä tiedot henkilö ja tunnistetietoineen. Kukaan silti ei ole

sinusta oikeasti kiinnostunut mistään. Oletko elossa vai kuollut samantekevää.

Vastaantulijoista puolet ovat joo joo ja toinen puoli ei-ihmisiä. Koeta siinä sitten

puolivälissä kieli keskellä suuta tasapainoilla. Minua ahdistaa tämä mustavalkoinen

maailma.

Taivas, maa, aurinko, luonto ovat puolueettomia tasapuolisesti kaikille. Eivät ole

hyviä eikä pahoja. Ne ovat vain.

Minä yritän saada selville, miksi toiset ovat pahoja ja menestyvät silti hyvin? Miksi

toiset ovat köyhiä, vaikka eivät tee pahaa kärpäsellekään ja tekevät aamusta iltaan

työtä?

Tappelin tyhjyyttä vastaan enkä antanut periksi.

Oi tunturi, oi suuri hiljaisuus, oi suuri avaruus, oi poro, oi riekko, oi auringon

kirkkaus ja yötön päivä, oi pimeys ja kylmyys, elämän ilot ja ahdistus. Tässä roikun

porukan mukana sydämeni ikävässä ja kaipauksessa.

Myönnän ettei minusta ei ole enkeliksi eikä piruksi. Minua ahdistaa tämä sivulliseksi

kärpäseksi joutuminen. Vähäpätöisyys. En tule enää perheessäkään huomioon

otetuksi.

Näin unta että liitelin kotkana tunturin yllä. Näin unta että sukeltelin kalana

tunturijärvessä. Näin unta että lentelin enkeliparvessa. Heräsin. Itkin ikävääni yksin.

Ihminen etsii sitkeästi uutta tietoa. Tiede selvittää solu solulta ja atomi atomilta

miten elämä on saanut alkunsa täällä maailmankaikkeuden syrjäkylällä. Ehkä vielä

selviää elämän tarkoituskin?

Sotilaaksi koulutettu on hyvä ja arvostettu ammatti. Tapettavia aina riittää.

Haluan tulla entistä paremmaksi kansalaiseksi ja veronmaksajaksi. Olen lain

kuuliainen kansalainen ja valmis kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta tappamaan

jos niin tarvitaan.

Missä ei ole elämää siellä ei ole kuolemaakaan. Mainiota. Autiokylissä ei tarvitse

järjestää surullisia hautajaisia.

Elämän ja kuoleman loputon kiertokulku. Silti kukaan ei tiedä mitä ovat elämä ja

kuolema. Mutta jotakin on.

Ikävöin hiljaisuutta ja melua, lasten iloisia kiljahduksia, aamulla kaurapuuroa.

Auringon nousua.

Lentelen tunturin tuulessa inisevänä sääskenä vapaana henkenä.

Syntymä on kova juttu tulla ahtaasta portista ulos veren, liman, virtsan läpi

hengittämättä. Pelastua tukehtumiselta ja jäädä henkiin. Aloittaa tuntemattomien

seurassa elämä.

Nuoret tarvitsevat kauniita valheita ettei elämä heti kättelyssä kävisi

sietämättömäksi.

Joka kerta kun oveeni koputetaan sydämeni hypähtää kurkkuun, taasko ne kiusaajat

ovat palaamassa?

Toiset tekeytyvät tekokiireiseksi voidakseen tuntea olevansa elämässä kaksin käsin

kiinni ja tärkeitä.

Tyhjänrunoilija jakelee elämänneuvoja niin kuin ymmärtäisi maailmaa ja olisi

syvällinenkin ajattelija.

Valheisiin kietoutunut kärpänen kuvitteli olevansa suuri ja tärkeä systeemin

puolustaja.

Jumala on rakkaus. Piru on paha. Maailma ja luonto ovat hyviä. Kyllä maailmaan

kuvitelmia mahtuu.

Maailma odottaa yhä sellaista rauhantahtoa ja voimaa, joka ei rappeudu väkivallan

voimapolitiikaksi.

Ehkä maailmaan syntyy vielä sellainen sukupolvi, joka ymmärtää sotilaallisen

ratkaisun ja voimankäytön aina ihmisyyden vastaiseksi rikokseksi?

Lapsi on mielissään ja iloitsee mitä jo osaa. Vanhus mitä on toimintakyvystä ja

muistista vielä jäljellä.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja: Tällä menolla maailmassa on yhä edessä typeriä

rikollisia sotia ja joukkoteurastuksia.

On viisasta kätkeytyä yleisten uskomusten, myyttien ja elämänarvojen taakse eikä

paljastaa omia mielipiteitä. Näin voi elää rauhassa ja nauttia elämästä.

Toinen uskoo kuviteltuun Jumalaan ja lukee Raamatun tarinoita totena. Toinen on

hulluna luontaistuotteisiin, kolmas uskoo vain itseensä ja kuntoiluun. Kukin valitsee

itselle soveltuvan elämäntavan ja verkostuu sen mukaan.

En jaksa joka päivä ajatella ja miettiä elämän suuria peruskysymyksiä. Elän

tavallista arkipäivää pikku murheineen ja päähän ottamisineen.

Tiede ei näytä elämän peruskysymyksistä tietävän sen enempää kuin muutkaan. On

aivan sama vaikka käännyn horoskooppien lukijaksi ja ennustajien puoleen.

Kansat elävät menneitä sotia muistellessa ja varustautuvat kilpaa tulevien sotien

kauhuihin. Mikään kansakunta ei näytä oppivan menneestä yhtään mitään. Sellainen

on ihminen. Sitä saa mitä tilaa.

Yöllä unen siivin lentelin tuntureilla ja käväisin taivaassakin. Aamulla heräsin ihan

tavalliseen arkipäivään.

Yksinäisyydessä pelkäät eniten omaa itseäsi. Ota selvää mitä pelkäämistä sinussa

on?

Monet eivät ole onnellisia eivätkä onnettomia. Eivät elä mutta eivät ole

kuolleitakaan.

Jos ei taideteoksessa ja sanoissa ilmene elävä henki ne ovat yhtä tyhjän kanssa.

Siinä pulma kuinka tulla nähdyksi? Joka päivä kävelen samaa katua eikä minua

huomata ja noteerata miksikään. Ei ihme jos toisinaan ottaa päähän.

Elämän tarkoitus on jokaisen rakennettava itse. Jos ei siinä onnistu ihminen voi kyllä

elää tavallista arkipäivää mukavasti ilman tarkoitustakin.

Mitä minusta maailmalla ajatellaan? Tosiasiassa ei yhtään mitään. Eivät tiedä minun

olevan olemassakaan täällä maan päällä.

Elän maailman siivellä niin kuin muutkin. Minulla ei ole sen kummempaa

maailmanparannus ohjelmaa.

Melkein ymmärtäminen on vaarallisempaa kuin ei ymmärrä ollenkaan. Puolivälissä

roikkuminen tuhoaa selkeän ajattelemisen.

Onko ylimalkaisilla uskomuksilla tosi paikan tullen mitään arvoa? Vain teot

paljastavat todellisen merkityksen.

Huono muisti on lahja. Jos ihminen ei pystyisi unohtamaan ikäviä asioita ei elämästä

tulisi mitään.

Elämä itsessään ei vanhene. Ihminen itse sen sijaan vanhenee joka päivä ja lopulta

katoaa jäljettömiin.

Mitä ihminen itse asiassa on muuta kuin kasa lihaa ja verta, suolia ja erinäinen

määrä sisäkaluja, aukkoja, käsiä, jalkoja, luita nahkapussiin verhottuna. Missä osassa

tai loukossa asuu elävä henki? Ei tietoa.

Ihminen kyllä näkee mutta ei ymmärrä näkemäänsä.

Yö pakenee päivää ja päivä yötä. Olemassaolon outo meininki ja mitättömyys

keskellä maailmankaikkeutta.

Minä muistin rakkautemme kun tuomi puhkesi kukkaan. Luulin sen sammuneen.

Yhtäkkiä tajusin ettei se nuoruuden rakkaus ollut kadonnut mihinkään. Sydäntä

vihloi kipu, ikävä ja kaipaus.

Kielessä asuu kauniita ja rumia sanoja. Hyviä ja pahoja sanoja. Julmia ja armottomia

sanoja. Toivon, uskon ja rakkauden sanoja. Sanattomia sanoja. Kaikkien kanssa on

vain opittava tulemaan toimeen.

Eikö elämässä ole parempaakin tekemistä kuin roikkua itse säälissä rypeä ja

huokailla?

Sytytän talvi-iltana kynttilään liekin ja ilahdun. Samalla sinä soitat ja olet tulossa

teelle, sydämeni hypähtää ilosta.

Elämän kynnyksellä pyöristelin maapallokarttaa, mikä tässä maailmassa on minua

varten?

Koko elämä ehti liukua ohi kysellessäni että tuleeko minusta mitään?

Jos ei ole pitkään aikaan ajatellut ja kuvitellut seksin tuottamia nautintoja niin elämä

latistuu.

Nainen mietti miksi seksi yksin on parempaa kuin yhden yön jutut jonkun

satunnaisen baaritutun kanssa? Ehkä siksi että sitä saa hinkkailla hipelöitä ja hyväillä

rauhassa kenenkään häiritsemättä. Ah, sitä nautintoa ja onnea.

Kukaan ei tiedä onko kuoleman jälkeen jotain tai ei mitään. Sen sijaan jokainen

täällä maan päällä voi varmuudella todeta taivaan ja helvetin omin silmin.

Luonto ei pidä ketään korvaamattomana. Jokainen vuorollaan katoaa mustaan

aukkoon maan alle ikuisiksi ajoiksi. Eri vapauksia ei ole kenelläkään.

Ajattelen etten ajattele mitään. Maailman yli eetterissä risteilee yötä päivää

tuhansilla kielillä sanoja etsien kuulijoita. Ilman todellista sanottavaa.

Tyhjänpäiväistä pörinää.

Ilman todellisia tai kuviteltuja uhkakuvia ei elämä tunnu miltään.

Nuoria miehiä vaaditaan vannomaan rikollinen sotilasvala. Sitä markkinoidaan

vapaan maan kansalaisen oikeutena alistumaan pakkovaltaan. Huijauksella ja

valehtelullakin tulisi olla jokin raja, mutta eipä ole.

Syntymä avaa portin elämälle. Kuolema avaa portin jälleen syntymiselle. Henkien

ikuinen taivaallinen vaellus portilta toiselle.

Elämän kuuma harha juoksuttaa pienimmästä suurimpaan.

Jumala ja Piru jättivät ihmisen selviytymään yksin, vaikka vakuuttivat ettei kaveria

jätetä.

Tässä pulma. Mikä on laadullista elämää mikä ei? Toisille pelkkä yksinkertainen

hiljainen oleminen on laatua ja onnea. Toisille ei mikään riitä, vaikka saisivat kuun

taivaalta.

Muistiin jääneitä päiviä on itse kullakin yllättävän vähän. Useimmat päivät tulevat ja

menevät jälkiä jättämättä.

Ihmisen on vaikea erottaa toisistaan oikeat huijarit ja rehelliset huijarit, niin

samanlaisia.

Älä kaivele liian syvältä itseäsi ettet joudu pettymään ja kauhistumaan kerta toisensa

jälkeen.

Minne maailmasta on kadonnut rehellisyys? Mielivaltaisia valheellisia lakeja ja

tuomarien selittelyä. Kukin elää omassa kuplassaan.

Päälleni kaatuu viheliäisyyden ja hulluuden repimä koko mätä maailma. Nyt ovat

hyvät neuvot tarpeen.

Millä voisi pelastaa atomisodan partaalla huojuvan hullun maailman, jos ei järki

voita? Kivikausi väijyy oven takana.

Vuosi tuhannesta toiseen elämä uudistaa itseään ötökästä suurimpaan. Minä yhtenä

vähäpätöisenä elämänsoihdun kantajana marssin lippu liehuen iloisin mielin

eteenpäin.

Pitää elää niin kauan että tuntee olevansa jo kuollut. Silloin vasta ymmärtää elämän

arvon.

Suomi on pieni maa. Suurin osa maailman ihmisistä ei tiedä Suomea olevan

olemassakaan.

Turha sitä on kieltää: Kukin elää omassa kuplassa harhaluulojen maailmassa.

Toiset uskonnon kuplassa, politiikan ja systeemin kuplassa, vallan ja rahan kuplassa,

epätoivon kuplassa, onnellisuuden kuplassa, rakkauden kuplassa, kulttuurin ja

taiteen kuplassa.

Kirkon ja uskonnon mielikuvien kuplia eivät voi räjäyttää olemattomiin mitkään

panssarit, pommit eikä pirukaan.

Ihmiskunta elää yhä fasismin ja natsien, kommunismin pelkojen kuplassa. Vallan ja

rahamaailman kuplassa.

Harvat näkevät nokkaansa pidemmälle. Näkyvä ja näkymätön maailma vastassa

porraspäässä.

Kuolemani jälkeistä elämää todella on. Jäljelle jää sitä todistamaan yli seitsemän

miljardia ihmistä.

Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu todella tämän Linnunradan peräkylässä. Jokainen

taistelee olemassaolostaan syömällä toisia.

On muka arvokasta seisoa omien mielipiteittensä takana. Se ei ole mies eikä mikään

joka ei kykene tarvittaessa tarkistamaan ja muuttamaan mielipiteitään vaikka joka

päivä.

Elämä on aina jotakin muuta kuin miksi sitä kuvitellaan. Ohuiden verhoja takana

asuu selittämätön outo maailma ilman tienviittoja.

Kuka sinä olet, kysyn peilin edessä itseltäni? Surullinen katse etsii katsettani. Yritän

lohduttaa itseäni. Eiköhän se tästä.

Miksi roikun aina lainatuissa mielipiteissä ja ajatuksissa kiinni ja levittelen niitä

omina?

Ihmiskunnan typeryyttä ja hulluutta suren ja itken vaikka tiedän ettei sillä ole mitään

merkitystä.

Olen vain puolittain olemassa. Toinen jalka elämässä kiinni. Toinen jalka roikkuu

rajan toisella puolen tyhjän päällä.

Hän tutki tieteellisesti ihmisen tyhjyyden tunnetta. Epäselväksi jäi.

Tuntui kuin tämä päivä oli samanlainen kuin kaikki muutkin. Silti erilainen ja

ainutkertainen.

Elämä ja kuolema, taivas ja helvetti eivät katoa mihinkään. Naamarit vain vaihtuvat

ja lintujen laulu jatkuu.

Hän ei tiedä näkeekö unta vai onko hän hereillä?

Uskon ja pelon aikakausi jatkuu. Maailma on täynnä sirpaletietoa ja taika-uskoa.

Täällä on liikkeellä elämän varkaita. Kaikki on kaupan.

Kyllä minä pahoitin mieleni kun kuulin että maailma pärjää ilman minua.

Luoja on järkännyt Linnunradan reunalle tänne maan päälle ihan oikean taivaan ja

helvetin. Ihmiset eivät vain usko omia silmiään vaan kuvittelevat niiden sijaitsevan

jossakin rajan takana.

Elämä tietää että kuolema palvelee elämää.

Mies ja nainen eivät voi arvata minkälaiseen uhkaan he alistuvat rakastellessaan.

Maailman lapsista valtaosa syntyvät ei-toivottuna.

III

Onneen monta tietä

Maailman ihmisistä joka toinen pitää oikeaa vääränä ja väärää oikeana. Mikään ei

ole pysyvää.

Ihmiset pakenevat mihin tahansa, ettei tarvitsisi kohdata omaa itseään. Jokainen

yrittää omalla tavallaan piiloutuu itseltään.

Onneen on monta tietä. Ihminen voi tietämättään elää onnellisena kuilun partaalla

kuolemanvarjon maassa.

En voi käsittää miten vakavasta ja suuresta asiasta on kysymys kuin lapsesta ja sen

kasvattamisesta. Miten ohikiitävällä mukavalla panolla kaikki lähtee alulle kuin

itsestään kauaskantoisine seurauksineen.

Se oli aikamoinen helpotus kun tajusin, että maailma tulee hyvin toimeen ilman

minuakin.

Sotilas pyssyn kanssa jahtaa tuntemattomia toisia varjojen maassa. Kaksijalkainen

vaarallinen hullu oudolla planeetalla.

Vallankumouksellinen valittaa: On se niin väärin ja vahinko, ettei kaikkia

toisinajattelijoita ole saatu tapetuksi. Maailman parantaminen jäi taas puolitiehen.

Enkelien kielikään ei avaa ja paljasta elämän tarkoitusta ja mysteeriota.

Ihminen ja hänen mielipiteensä, hänen viheliäisyytensä, hänen alistamishalunsa ja

omahyväisyytensä, hänen typeryytensä ja hulluutensa, hänen maailman

valloittamisensa ja luonnon tuhoamisensa. Jumalako on luonut hänet omaksi

kuvakseen? Tunteettomaksi julmuriksi?

Sellaista on elämä. Aina minun pitää nukkua, keittää aamupuuro ja juosta vessassa,

mennä töihin, kuunnella tyhjänpäiviä jorinoita ja illalla lenkkeillä. Sama rumpa

aloittaa aamulla uudestaan.

Ei ole luottamista toisen eikä omaankaan järkeen ja tunteisiin, ei koko maailman ja

elämän sotkuihin. Mutta elettävä kuitenkin on.

Kaksi arvostettua ja tärkeää ammattiryhmää, sotilas joka tappaa ja pappi joka siunaa.

Viheliäisiä kuoleman renkiä.

Nenästä vedettäviä elämän lurjuksia menneiden sukupolvien vankeja. Itse asiassa

väkivallan varpaiden nuolijoita. Elämä ei ole kenellekään oikeudenmukainen ja

reilu.

Kuinka moni uskaltaa tulla avonaisesta häkistään ulos? On turvallisempaa olla

vankina kuin vapaa.

Mieluummin oma kuin vieraan maan armeija. Mieluummin omat kuin vieraanvallan

teloittajat. Kuulenhan sentään komentosanat suomeksi ennen suistumista montun

pohjalle armahtavaan uneen. Tätäkö on se oman isänmaan kallis vapaus?

Ei maailma puhdistu ja parane pelkillä puheilla ilman tekoja.

Onnen tunne humahti lävitseni. Seisoin väreissä hehkuvan tunturin laella avaran

taivaan alla ja tunsin väkevästi olevani olemassa. Vedin keuhkoni täyteen raikasta

puhdasta ilmaa.

Syvällä sisälläni sykki villi nuoruus: Koko maailma oli edessäni avoinna ja kaikki

tuntui olevan mahdollista.

Maailma hyppii sokeasti kuplasta toiseen kuplaan. Kukaan ei tiedä mitä todella

tapahtuu.

Omituinen ihminen voi yhtä aikaa olla onnellinen ja onneton, elämästään kiitollinen

ja ahdistunut olemassaolostaan.

Olin äskettäin nuoruuden kukoistuksessa täynnä elämän intohimoa. Nyt

katoavaisuuden ovella tyhjin käsin.

Mitä sitten, jos on tuntevinaan syvällisiä ajatuksia? Eivät ne pelasta ketään enempää

kuin pinnallisetkaan.

Vapauden ja turvallisuuden valekaavun alla valmistaudutaan taas mielipuolisiin

tappohommiin.

Minulle tuottaa nautintoa ja mielihyvää olla ei-mitään ja samalla kaikki

maailmankaikkeudessa. Merkityksetön ja samalla merkityksellinen niin että

aivastuskin on suuri tapaus.

Tunturi täynnä valkoista hiljaisuutta, minun iloni, minun rauhani, minun sydämeni

salaisuuteni. En pelkää mitään.

Suksisauvalla kirjoitan lumeen: Uskon aurinkoon vaikka se ei paista. Uskon

rakkauteen vaikka en tunne sitä. Uskon että kaiken takana on selittämätön suurempi

voima.

Ihminen maailman vankina, valtion vankina, oman itsensä vankina. Kuvittele siinä

sitten että olet muka vapaa tekemään mitä tahansa.

Moni elää elämäänsä tietämättään puoleksi kuolleena.

Elämä on annettu sillä edellytyksellä että se on määräaikainen ja on kuoltava.

Ihmisen muisti on valikoivaa ja sisältää runsaasti valemuistoja, joita hän pitää

oikeasti sattuneena.

Huhu on tietävinään eniten mitä maailmassa tapahtuu.

Luonto hajottaa kaiken aineen ja elollisen ja kokoaa hajottamansa uuteen muotoon ja

asuun.

Olen lähestymässä hetkeä jolloin aika ei merkitse mitään.

Hän lymyää pelkurimaisesti toisten ajatusten ja mielipiteiden takana. Ilman omia

ajatuksia.

Valtion ja kirkon orja kuvittelee olevansa vapaa kansalainen.

Tunturien henki, porojen henki, aaveiden henki, riekkojen henki on täällä aina läsnä

revontulien alla.

Moni elää kuulopuheiden ja sirpaletiedon varassa.

Ilman sinua en tietäisi rakkaudesta mitään.

Synnyin outoon maailmaan. Toisia kidutetaan, toisia tapetaan, toisia vihataan. Kovin

harvoja rakastetaan.

Halaan puita ja puhun niille ikävästä ja kaipauksesta. Metsä ymmärtää ja kohahtaa

lämpimästi.

Tunturit olivat odottaneet minua miljoonia vuosia. Olimme heti ystäviä niin kuin

olisimme tunteneet toisemme aina.

Tekee niin tai näin aina joutuu katumaan. Täydellinen maailma ja elämä ovat pelkkä

unelma ja haave.

En tiedä toista suurempaa iloa ja surua, mitä rakkaus tuo tullessaan.

Kulttuurin ja taiteen ympärillä pörrää monen sortin pintaliitäjiä ja kärpäsiä. Ihminen

on nenästä vedettävä eläin.

Jokainen pitkään elänyt joutuu huomaan, ettei hänen elämällään ollutkaan niin

suurta merkitystä kun hän nuoruudessaan uskoi ja kuvitteli.

Jos minun pitäisi kuvata yhdellä sanalla maailman tilaa: Ihmiskunta on vasta

todellisen tiedon ja kehityksen alussa. Elämä avaa eteen suuria ihmeellisiä näkyjä ja

taivaita, joita ei ole silmä nähnyt ja korva kuullut ennen.

Yksi syy on elää ja katsoa että kehittyykö maailma ja ihminen parempaan suuntaan

vai meneekö se entistä hullummaksi?

Jos ei keneltäkään odota sen kummemmin mitään ei pety ja säästyy mielipahalta.

Mielenrauha on tunnetila.

Elämällä ja kuolemalla ei ole huomista päivää eikä eilistä. Näkyvä ja näkymätön

olemassaolo näyttäytyvät vain tässä katoavassa hetkessä.

Tunturit avasivat retkeilijän silmät: Talviluonto tappaa armotta ilman evästä ja

kunnon lämmintä telttaa.

Kaikki tulevat samaa reittiä maailmaan. Näkevät ja kokevat eri maailman ja

todellisuuden. Ilot ja surut kaikki.

Minä näen ilman silmälasejakin että maailmassa on jotakin mätää.

Ihmisiä ja kansoja huijataan isänmaan ja vapauden nimessä joukkomurhiin

sotilaspappien siunaamina.

Minä katselen sinitaivasta ja valopilviä, iloitsen jokitörmän kulleroniityistä.

Sydämeni on täynnä kiitollisuutta ja rakkautta sinuun.

Eri virastot ja systeemi on kirjannut minut suomalaiseksi, vaikka minä olen

maailman kansalainen. Minun isänmaani on koko planeetta Linnunradan reunalla

tyhjän päällä.

Minut on kirjattu kirkon jäseneksi kysymättä minulta mitään. Pelkään että minua

käytetään härskisti hyväksi uskonnon varjolla.

Tulin tälle planeetalle aurinkoisena kevätpäivänä. Olihan siinä heti alkuun

ihmettelemistä. Vieraita olentoja hääri ympärillä enkä ymmärtänyt sanaakaan heidän

puheistaan.

Näkymättömiä aineen haamuhiukkasia pörrää ympärillä kuin kärpäsiä. Vilahtelee

kuin tyhjää maapallon läpi. Higgsin hiukkasen takana piilossa mystinen maailman

kaikkeus ja todellisuus.

Aineen haamuhiukkasten sekasotkussa ihminen räpiköi päivästä toiseen eteenpäin

ilossa ja surussa.

Kuinka harhainen väite että on muka elämää suurempia elokuvia, kirjallisuutta ja

taidetta. Elämän yli kävelee vain kuolema palvellessaan elämää.

Ei ole luottamista ettei mikään muutu. Ei ole luottamista että kaikki muuttuu. Ei ole

luottamista tunteisiin, rakkauteen, terveeseen järkeen. Tässä maailmassa ei mikään

ole itsestään selvää.

Tunkeudu äärimmäiseen tyhjyyteen, huomaat miten planeetat ja tähdet pyörivät

tyhjän päällä. Elämälle on tilaa.

Ajattelen miten tyhjänpäiväistä oleminen ja olemassaolo on. Mutta silti niin kiehtova

ja kihisevän jännittävä.

Kirjoitan tässä teille viestin ihmisenä olemisesta. Mutta tiedän kyllä ette tätä

kumminkaan lue. Mitä turhia sanoa mitään. Kukin omassa yksinäisessä kuplassa

tähtien alla.

Ei ole alkua ja loppua. Ikuisuus läsnä ohikiitävässä hetkessä. Kesäillan kauneus

järven rannalla lumoaa. Tunnen olevani väkevästi olemassa.

Ihmiset tappavat toisiaan sukupolvesta toiseen aatteiden ja mielipiteitten takia.

Oli mielipide ja asia mikä tahansa, se on aina jonkun mielestä väärä.

Myös kulttuuri, kirjallisuus ja taide vääristävät todellisuutta suunnasta toiseen.

Todellisuus pysyy piilossa.

Uskonnot ja aatteet sumentavat silmät ja estävät näkemään maailmaa sellaisena

kuin se on.

Olen kurkkua myöten täynnä sodan lietsojien myyräntyötä turvallisuuden

valekaavun alla. On iso työ saada usutettua kansat toistensa kimppuun tappamaan

toisiaan, ryöstämään ja rosvoamaan.

Valopilvet matkalla pohjoiseen. Perässä laulujoutsenet ja kurjet. Kaikkialla elämän

mahla juoksee. Kaiken tämän minä onnellisena näen omin silmin.

Monet lähtevät ilman jumalia ilman odotuksia rajan toiselle puolen. Toiset uskovat

vastassa olevan edesmenneitä rakkaita. Jokainen uskoo omalla tavallaan.

Vuoden ajoista viis, oli syksy tai talvi, kevät tai kesä. Tärkeintä on rakkaus ja että

sinä olet se oikea rakas.

Takkatulen ääressä yksin, vaikka maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä.

Haluan tulla nähdyksi. Seinät ovat juttu kavereina.

Muurahainen vaeltaa rohkeasti kuolemaa uhmaten pihapolkua pitkin, vaikka kengän

alle jäämisen vaara on suuri.

Pääskyparvi pihapiirin yllä hyvästelee kotipesänsä. Edessä pitkä matka syksyä ja

talvea pakoon. Minä huiskutan niille kiitokset yhteisestä kesästä.

Tietokoneen näyttöpäätteellä metsästän ajatuksia ja sanoja. Toisinaan kuusi riviä on

paljon. Toisinaan monta sivua.

Talvella haaveilin mitä tekisin? Keväällä haaveilin mitä tekisin? Kesällä haaveilin

mitä tekisin? Syksyllä haaveilin mitä tekisin? Odottamiseksi ja haaveiluksi se elämä

jäi.

Luonto panee kaiken käyttökelpoisen kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Ketään ei

unohdeta ja jätetä sivuun.

Näin unta että olin taivaassa. Siellä oli aivan samanlaista kuin täällä maan päällä

kesäaamuna mökillä. Olin lähdössä verkoille, kun heräsin.

Mitäpä minä osaisin sanoa tuntureista mitään Luojan jäljiltä. Kaunista levollista

muotoilua. Ei kiirettä minnekään. Minä ohikulkija teen juurakkoon tulet ja paistan

makkaraa.

Elämän perusehdot joka puolella maailmaa samoja. Mitä nyt syömä- ja

naimatavoissa jotain eroja, ennakkoluuloissa ja uskomuksissa.

Samassa ihmisessä sääliä ja julmuutta, pelastaja ja tappaja. Pelottava eläin.

Metsän ja villipuutarhan sylissä, kukkien, kimalaisten ja ötököiden joukossa yhtenä

kohtalon toverina nautin kesäpäivän ihanasta lämmöstä ja kauneudesta. Mieli täynnä

iloa.

Joka puolelta maapalloa yhtä pitkä tai lyhyt matka taivaaseen. Ei täällä tunturin

juurella hätäpäivää.

Yksi ainoa lämmin ystävällinen tervehdys aamukävelyllä, koko päiväksi tuli iloinen

mieli.

Käki kukkui kesken kaiken, sydämessä läikähti lämpimästi. Kesä on tullut, kesä

haaveita täynnä.

Istun jalat ristissä silmät kiinni, en odota mitään. Valaistuminen tulee jos on

tullakseen.

Rakkaus ei katso ikää, ei aikaa, ei paikkaa. Rakkaus on totta ja unta. Rakkaus on

väkevämpi kuin kuolema.

Jos ihminen ei ole ihminen, mikä hän sitten on? Onko hän mustavalkoinen enkeli-

paholainen samojen nahkojen sisällä?

Taivaan katto ei tarvitse pylväitä. Siniteltta kaartuu auringon valossa kuplaksi. Minä

kuplan sisällä tässä.

Ihminen ei osaa erottaa pahaa hyvästä eikä pahasta hyvää. Ihminen ei osaa erottaa

näkyvästä näkymätöntä.

Olen joutunut rakkauden ansaan, elämä sekaisin, olen surullinen.

Aatteet ja ismit yksisilmäistä kiihkoa täynnä. Toisinajattelijan henki ei maksa mitään

teloittajien edessä.

Ihminen ei usko mielikuvien Jumalaan ilman toisen alituista vakuuttelua.

Ei elämää eikä kuolemaa voi harjoitella. Ne vain tulevat ja menevät kysymättä.

Olemme sivullisia.

Jos toimit omia sisäisiä tunteita vastaan ei tiedä hyvää. Jos noudatat aina vain järjen

ääntä ei tiedä hyvää.

Hyvä elämä löytyy joka paikasta tai on löytymättä.

Ihminen voi puhua toista ja ajatella toista. Kumpaa olisi viisasta uskoa?

Päivä vaihtuu yöksi ja yö päiväksi, talvi kevääksi ja kevät kesäksi, kesä syksyksi.

Minä yhä täällä.

Tunturit vahtaavat minua ja pitävät silmällä elänkö ihmisiksi?

Koko maailma on isänmaani. Itseänikö vastaan minun pitäisi varustautua? Minäkö

vihollinen?

Tässä maailmassa ei ole mitään liikaa eikä liian vähän. Maailma on mitä on.

Jokainen uskonto on ollut kerran harhaoppi ja on sitä yhä.

Ihmisellä ovat roinaa nurkat täynnä. Silti sydäntä riipoo tyhjyyden tunne.

Tunteet eivät ole vaarallisia, mutta niitä ei pidä jättää sisälle hautumaan ja

mätänemään.

Synkätkin asiat ja mielikuvat ovat vain väliaikaisia tunnepilviä.

Vaikka maailma syöksyy päin seinää elämä uskoo selviytyvän siitä niin kuin

ennenkin. Sitkeä elämä.

Elämä perustuu toisten syömiselle. Ei maailmasta tule paratiisia tekemälläkään.

Kärsimys ja suru, kuoleman pelko seuraa jokaista kuin takiainen.

Tekipä maailmassa niin tai näin aina se johtaa katoavaisuuden porteille. Uneksipa ja

haaveili sitä tai tätä, elämä ja todellisuus ovat jotain muuta. Elämä on kuin hyttysen

surinaa maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä.

Onko maailma oikea vai väärä pysyy salaisuutena. Minä vain keittelen iltateetä,

odotan sinua ja ajattelen mitä ajattelen. Enimmäkseen en ajattele mitään sen

kummempaa.

Kaikki tässä maailmassa on niin pientä ja suurta. Ihmisen kokoista elämää minä

ikävöin. Aivan tavallista turvallista arkipäivää: Olisi työtä ja katto pään päällä. Eikä

joka senttiä ja euroa tarvitsisi laskea, olisi varaa joskus herkutellakin.

Elämän yliopisto on yksinkertainen elämä ja elämisen taito, vähästä tyytyväinen ja

mielenrauha.

Rakkaudella ei ole huomista, ei eilistä, ei tulevaa. Rakkaus on läsnä tässä hetkessä

iho ihoa vasten, sydän sydäntä vasten silmät kiinni.

Ikuisuuden tunne avaa portit taivaisiin. On onni rakastaa ja tulla rakastetuksi omana

itsenään ilman mitään ehtoja ja vaatimuksia.

Jos sinulle ei oma hyväksyminen riitä eivät muutkaan hyväksy sinua, olet valinnut

vaarallisen tuhon tien.

Jos kohtelet itseäsi suurena ainutlaatuisena persoonana ja ihmisenä sinä olet myös

sitä. Jos kohtelet itseäsi ettei sinusta ole mihinkään niin muutkin näkevät sinut

sellaisena nahjuksena.

Kuinka merkityksettömiä ihmisen aikaan saannokset ovatkaan elämän rinnalla.

Ilman tyhjyyttä ja tyhjää tilaa ei elämästä tulisi mitään. On oltava tilaa hengittää

mennä ja tulla. Maa ja tähdet vaeltavat tyhjän päällä tuntematonta kohtaloa kohti.

Minä ja sinä mukana tässä hetkessä.

Hautakivet huutavat kuolemaa ei ole

Tosi taiteilijan työ on kipeää kaipausta ja ikävää, uuden etsimistä, eksistentiaalista

ahdistusta ja surumielisyyttä. Yritystä ja epäonnistumista. Toisinaan selittämätöntä

iloa.

Minä ohjaan ajatukset kohti tyhjyyden äärettömyyttä missä on tilaa uneksia. En

pelkää mitään.

Olen kiitollinen Elämän Suurelle Antajalle, kuka se lieneekään. Sain kokea tämän

ihmeellisen matkan.

Usko ja aatteet voivat olla vääriä vaikka satatuhatta antaa henkensä ja kuolee niiden

puolesta.

Mitä enemmän pääset selville tosiasioista ja sen taustoista sitä paremmin voit

vääristellä ja selittää niitä mielesi mukaan. Totuus on aina suhteellista ja

olosuhteisiin sidottu.

Monet tällä hetkellä yleisesti hyväksytyt ajatukset, uskonnot ja uskomukset

huomataan satojen vuosien päästä silkaksi taikauskoksi.

Kummastellaan miten ihmiset saattoivat ajatella ja uskon niin. Aivan kuten 1400-

1500 lukujen noitavainot ja uskomukset nähdään yleisesti tänä päivänä pimeänä

keskiaikana.

Missä kaikkien menneiden päivien ja vuosituhansien elämät ovat? Missä tulevien

päivien elämät? Syntymättömien elämät? Ovatko kaikki menneet ja tulevat elämät

läsnä tässä hetkessä?

Löytyykö mistään maailmankaikkeudessa tämän kauniimpaa ja kiehtovampaa

maailmaa? Todellisempaa taivasta ja helvettiä.

Ystävä tuli aamulenkillä vastaan, hän kysyi: Mitä mietit? En mitään. Olen hiestä

märkänä.

Elämä, oleminen, olemassaolo on raju juttu, silti se ei kuitenkaan tarkoita paljon

mitään. Mutta tarvitseeko sen tarkoittaakaan? Hyvä näin.

Välillä tuntuu että kaikki on selvää kuin päivänpaiste. Toisena päivänä taas kaikki

on epäselvää, sekavaa ja hämärää.

Itse kunkin vuosista ja elämästä jää yhtä vähän jäljelle kuin linnun lennosta taivaalla.

Maailma takana maailma edessä railona aukeaa. Tässä minä rajalla ihmettelen minne

päin suunnistaisin?

Maailmankaikkeus ja tunturit ovat tehty saman aineen atomeista kuin minä ja poro.

Mutta mistä on peräisin minun henki?

Perille pääsyyn on monta polkua. Ketään ei jätetä välille. Jokainen kulkee oman

tiensä alusta loppuun.

Elämäni ajautuu kohti hetkeä aivan kuin minua ei koskaan olisi ollutkaan.

En voi sille mitään. Maailmassa tapahtuu se mikä tapahtuu, olenpa minä silmin

näkijänä tai en.

Ihmisellä ei ole tässä maailmassa omistusoikeutta mihinkään. Hän on vain vierailulla

täällä.

Ihmiset ovat miljoonien vuosien biologisia kopiokoneita ja ääniä. Lainalauluja ja

muistikuvia. Useimmat erehtyvät luulemaan niitä omiksi ääniksi ja ajatuksiksi.

Yliluonnolliset uskomukset ovat ihmismielen mielikuvituksen tuotetta. Arkipäivän

elämää ja todellisuutta rikastuttavia unia.

Myös sääskillä, sopuleilla, poroilla, joutsenilla, riekoilla, ketuilla, pöllöillä oma

elämä tässä ihmeellisessä taivaan valtakunnassa.

Kierrätän sanoja netissä ja lataan niihin omia tunteita sekaan ja julistan että olen yhä

elossa ja olemassa.

Maailma on täynnä näkyviä ja näkymättömiä muureja ja aitoja ihmisten kyttääjiä

vartioineen.

Ihmisen elämä ja olemassaolo on muuttumista, syntymistä ja kuolemista. Monien

kohtalona on etteivät he ole eläviä eikä kuolleita.

Jokaisen elävän olennon on itse etsittävä tarkoitus elämälle. Elämän pelikenttä on

kaikille vapaa.

Ihminen elää harhakuvien maailmassa ja todellisuudessa. Elämä sujuu arkipäivän

rutiineissa tarvitsematta ajatella ja pohtia sen kummemmin mitään.

Ajatus joka jää vain sanaksi ja puheeksi ei muuta mitään, vain teoilla on todellista

merkitystä.

Jokainen ihminen omalla paikallaan edustaa koko ihmiskuntaa. Hän on kävelevä

ristiriita. Hyvän ja pahan orja.

Elämän tarkoitus ei selviä vaikka ihminen eläisi sata tai tuhatvuotiaaksi. Aina sama

epätietoisuus vastassa.

Täysipäiset kenraalit laativat salaisia operaatioita vihollisen pään menoksi. Vaikka

koko maailma tuhotaan sumeilematta atomipommeilla jos tiukka paikka tulee.

Surullista. Täällä ei osata aidosti iloita mistään. Toiset yrittävät karkottaa tylsyyttä

musiikin, kirjallisuuden ja taiteen keinoin, toiset virsiä veisaamalla. Elämisen taito,

ilo ja nauru hukassa.

Olen kuin lapsi en vieläkään osaa erottaa oikeaa väärästä enkä väärää oikeasta mutta

se ei huoleta minua.

Hänellä ei ole telkkaria, hän ei vilkaisekaan lehtiä, ei kuuntele radiota. Hän elää ajan

tasalla niin kuin kaikki muutkin eikä hän ole mistään jäljessä.

Kukaan ei tunne maailmaa ellei hän tunne itseään. Sisäinen ja ulkoinen maailma

ovat yhtä.

Eurooppa oli toisen maailmansodan jälkeen täynnä murhamiehiä. Näiden kanssa oli

vain tultava toimeen ja luotettava huomiseen.

Sanasaastepilviä leijuu maailman yllä enemmän kuin koskaan ennen. Ihmisten on

yhä vaikeampi suojautua salakavalilta myrkyiltä ja saasteilta.

Hänen sisässään ei koskaan valjennut mitään mainitsemisen arvoista. Hän eli ja

operoi lainaelämällä ja lainasanoilla.

Kynttilät syttyivät ikkunoille juhlistamaan muka vapaan maan itsenäistymisen

päivää. Muistuttamaan kansalaissodan typeriä vihanpäiviä ja verilöylyjä. Rikokset

eivät koskaan vanhene.

Onko syytä ylistää ja tukea valtioita, jotka harjoittavat häikäilemätöntä terrorismia

muita ja omia kansalaisia kohtaan?

Kymmenien kirjojen sanat, ajatukset ja seikkailut ovat tyystin unohtuneet: En muista

edes kirjojen nimiä.

Ehkäpä kirjoilla ei ollut mitään todellista sanottavaa? Ohimennen ovat vain hetken

viihdyttäneet minun levotonta mieltäni ja haihtuneet kuin pilvet taivaanrannan taa.

Elämää suuremmaksi täydelliseksi ylistetyssä taideteoksessa on aina jotain mätää.

Samoin kirjallisuudessa, musiikissa ja teatterissa.

Ihmiset järjestelevät elämäänsä kuin eläisivät tuhat vuotta.

Jokaisella aatteella ja selittäjillä samat valeet ja kliseet vain eri paketissa. Niin

kansaa johdetaan ja maailma on tehty, valedemokratiasta.

Olemassaolo on kompromissi elämän ja kuoleman välillä: Parasta elää rohkeasti ja

täysillä välittämättä kuoleman varjosta.

Aina törmään samaan ongelmaan, mitä elämä on? Mitä varten se on tehty? Onko se

syntynyt vahingossa muuten vain?

Jokaisella on oma juttunsa löytää maailmasta ja elämästä sellaisia puolia, että jaksaa

elää ja viihtyy.

Kun poraudun syvemmälle saatan ohikiitävän hetken nähdä itseni uudessa valossa.

Puolustusvoimat koulutetaan tuhoamaan armotta vihollinen, kunhan sellaiseksi joku

nimetään.

Armeija vaalii tiukasti pyhitettyjä rituaaleja ja kunniallisia kuolemattomia arvoja.

Sankaritekoja.

Jokainen on oman maailmankaikkeuden keskus. Kärpänen ikkunaruudulla ja sääski

tunturissa ovat suuria elämän lähettiläitä. Minä olen omien nahkojen sisällä ikävässä

ja kaipauksessa sydän kipeänä.

Jokainen ihminen on syntyessään omalla tavallaan taiteilijasielu, mutta unohtavat

sitten taidon omaan pimeään loukkoon kuihtumaan. Niin runoilija ja taiteilija jäävät

syntymättä.

Jos kirjallisuus ja taide kadottavat kosketuksen ajan henkeen ja todellisuuteen se

menettää merkityksensä. Ihmiset etääntyvät taiteesta ja etsivät elämälleen sisältöä

muilta elämänalueilta.

Yhä harvemmin käteen osuu enää kirjaa tai taideteosta, joka koskettaa sytyttää ja

merkitsee jotakin.

Jos ihminen ei kykene irrottautumaan oman navan ympärillä pyörimisestä se ei tiedä

hyvää. Käpertyminen ja kuihtuminen edessä.

Kirjallisuus ja taide ovat vanhojen uskomusten ja myyttien loputonta tarinointia ja

vatvomista väsyksiin asti.

Voiko sen typerämpää elämän tehtävää valita kuin syntyä kiduttamaan ja tappamaan

toisia lyhyeksi olemassaolon hetkiksi?

Opetella tappamaan ja tulla tapetuksi. Vangita ja tulla vangituksi.

Maailma ei hetkeäkään saa elää rauhassa. Pyhän sodan murhamiehiä vilisee joka

puolella. Pahoja henkiä ei pysäytä itse pirukaan.

Ruumishuoneen ovella yksi ja toinen kyselee hämmentyneenä: Mihin elämä katosi?

Tässäkö kaikki?

Maailma sairastaa tuhoavaa syöpää.

Ihmisyys ajettu pyhiksi tekeytyvien terroristien teloitusryhmien eteen.

Kuolema uudistan elämää raivaamalla tilaa uusille eläville.

Usko toivo ja rakkaus, joista suurin on rakkaus. Siittiösolun ja munasolun syleilystä

olen lähtenyt taipaleelle. Tässä minä nyt olen..

Jokainen samassa mudassa ryömimässä kilpaa ötököiden kanssa omaa koloa kohti.

Niin että heipä hei.

Typerä hullu Hiroshiman Kuolema lymyää yhä yötä päivää bunkkereissa punaisen

napin takana. Kukaan ei tiedä aikaa eikä hetkeä.

En lakkaa ikävöimästä sinua. Olen varma, että jonakin päivänä tapaamme vielä

toisen auringon alla.

Kaikkien maiden armeijat ihmisyyden vastaisia rikollisia porukoita.

Ihmisten on opittava vihdoin elämään yhdessä veljinä ja sisarina. Muuten

ihmiskunta tuhoaa itsensä typerinä idiootteina.

Näkymättömien ohuiden verhojen takana lymyää toinen todellisuus, elämän

mysteerio.

Ulvon kuin susi kohti taivasta syyspimeässä enkä tiedä olenko ihminen vai susi?

Turha teeskennellä parempaa kuin mitä on. Turha teeskennellä huonompaa kuin

mitä on. Ole oma itsesi vaikka kukaan ei uskoisi sitä.

Vasemmassa silmässä jotain vialla kun näkee vain oikealla tehtyjä virheitä. Oikeassa

silmässä jotain vialla kun näkee vain vasemmalla tehtyjä virheitä. Omia virheitä ei

näe kukaan.

Kimalainen lentää kukasta kukkaan, perhonen liitelee kevyesti tuulessa, ihminen

istuu puutarhakeinussa kesän sylissä ja itkee. Rakkaus on koskettanut ja lentänyt

pois.

Ihmisen sisällä piileksii jumala, piru, tyhjyys, hyvä ja paha. On siinä kavereita ja

outoa porukkaa kerrakseen.

Vaikka olen sinun sylissäsi ihoa ihoa vasten silti minulla on niin ikävä sinua. En

ymmärrä itsekään niin mieletön on sydämeni.

Mikä sellainen Jumala on ja Piru, jotka voivat estää perillepääsyn? Oli uskossa tai ei.

Kuolleet tulevat yöllä uniini meluamaan ja touhuamaan kysymättä minulta lupaa.

Aamulla herään väsyneenä.

Elän kahdessa maailmassa: Menneiden muistelussa ja nykyhetkessä enkä tiedä

kumpi on todellisempaa.

Keskellä ei-mitään elämä on kiehtovaa.

On pakko kääntyä vilkaisemaan seuraako haamut minua? Vaikenevia hautakiviä

perän perään. Kaikista ei löydy enää edes syntymä ja kuolinpäivää.

Sodat ja tappaminen rikoksia

Olen tuntematon ohikulkija. Mutta se ei vaivaa minua, kohtalon tovereita kaikki.

Runous on läsnä siellä, missä sanat ylitetään niin kuin yhdynnässä ruumis ylitetään

ja taivaan portit avautuvat elämän alkulähteille.

Ei ole totta että maailma ja elämä ovat aina jossakin toisaalla. Jokaista ympäröi sama

maailma ja elämä kaikkialla.

Jokaisen on pakko elää vain omien nahkojen sisällä oli rikas tai köyhä ja kuolla.

Ulkoistaminen ei onnistu. Rahan voimalla ei voi kaikkea ratkaista.

Ihminen on itsensä ja mielivaltaisten lakien vanki, ilman passia ei kansalaisoikeuksia

ja isänmaata.

Avaruusalus kiitää auringon ympäri vuosi toisensa jälkeen. Samassa alustuksessa

sulassa sovussa elämä ja kuolema. Lopullinen päämäärä ei kenenkään tiedossa.

Sinä miljoonien joukosta ilmestyit eteeni, rakas. Yhdessä ihmettelimme sattumaa.

Nyt tässä oikea rakkaus ja elämä.

Minä rakastan sitä. Suukottelen, nuolen ylä- ja alapäätä. Nautin ja hurmioidun siitä.

Nukun sylikkäin. Herään ja uusi mainio päivä edessä.

Kunpa löytäisin kirjoista yhdenkään tosi tarinan elämästä niin olisin enemmän kuin

iloinen.

On uskallettava luottaa toiseen ihmiseen. Ihmisen turva on toinen ihminen.

Elämä muuttaa alituisesti muotoa. Elämä ja kuolema vuorottelevat, mikään ei häviä.

Onko pakko kaikkien typerysten ja hullujen perässä juosta? Kohtuus kaikessa.

Pään sisällä sinkoilee uusia ajatuksia ja maailma pyörii silmissä. Tunnen että olen

elämässä kaksin käsin kiinni.

Lauantaina alkaa huima kärsimysnäytelmä: Maraton juoksu ja itsensä ylittäminen.

Huomasin että olisin voinut rakastaa ketä tahansa. Silti kukaan ei ollut kiinnostunut

minusta. Elin yksin.

Hautausmaalla ei ole eläviä eikä kuolleita. Kivet huutavat: Kuolemaa ei ole. He

ovat kuolemalla kuoleman voittaneita.

Ihmiset ovat luutuneiden arvojen orjia. Vaikka kirjoitettaisiin uusi Raamattu sitä ei

kukaan huomaisi ja uskoisi.

Jos rakkaus ja hyvyys ovat rappiota, niin olkoon sitä, siitä en luovu. Mutta julmuri

hirviöksi en suostu.

Hullut typerät aatteet elävät niin kauan kuin löytyy yksikin niitä kannattamaan.

Ihmisten liiallinen tottelevaisuus ja käskyjen täyttäminen ovat johtaneet historian

verisimpiin sotiin ja kansanmurhiin.

Kansalaistottelemattomuus olisi pelastanut monta elämää ja murhaa.

Etsin oikeaa elämänkumppania. Se yhtä vaikea löytää kuin etsisi neulaa

heinäsuovasta.

Hengettömillä ja tylsillä ihmisillä on sietämätöntä nähdä iloisia naamoja ympärillä.

Ei ole mitään suurempaa ja arvokkaampaa kuin elämä. Senkin ihmiset mitätöivät ja

häpäisevät tappamalla toisia.

Tunnet itsestäsi vain peilikuvan. Tiedät nimesi osoitteesi et enempää. Et tiedä kuka

sinun nahkojesi sisällä asuu.

Kuka on räätälöinyt sinulle nahkapuvun? Otapa siitä selvää. Oletko uskon orja ja

vanki?

Mitä alkuperäistä ja omaperäistä sinulla on? Kaikki on lainatavaraa. Laina ajatuksia.

Mitä minä tekisin koko maailman tiedolla? Yksinkertainen elämä riittää ja tietää sen

verran kuin on tarpeen.

Mitä vikaa on muovikukassa? Ei mitään vikaa sen kauneudessa paitsi että siinä ei

ole elävää henkeä.

Älä ajattele että maailma on jossakin toisaalla. Maailma on ympärilläsi kaikkialla

silmiesi edessä.

Kilpailuhenkisenä haluan helvetissäkin olla ykkönen. Taivaassa ilman muuta

ensimmäisellä sijalla.

Ihminen ei ole moraalinen eikä epämoraalinen vaan siltä väliltä milloin mitäkin

tuulien nuuskija.

Jos et tunne pimeyden läsnäoloa et tunne valonkaan läsnäoloa.

Arjen kauneutta minä etsin yksinkertaisessa päivän kulussa. Olemisen kauneutta ja

silmien iloa. Koskettavia helliä katseita.

Minulla oli intohimona porautua syvälle asioiden alkujuuriin. Nyt haluan elää maan

pinnalla valossa.

Voiko mennyttä aikaa ja elämää koskaan tavoittaa totuudenmukaisesti historian

kirjojen kuvausten avulla?

Luurangot tanssivat elävien kanssa yli hautojen. Ihmiset eivät erota eläviä ja

kuolleita.

Lapset syntyvät pieninä enkeleinä siivet selässä. Mutta missä vaiheessa nämä enkelit

sitten muuttuvat vaarallisiksi tappajiksi konepistooli kainalossa?

Uskon vakaasti että jossakin toisessa elämässä ja olosuhteissa olisin saanut

haaveitteni naisen.

Minä raahaan oikuttelevaa ja kiukuttelevaa mieltäni läpi lapsuuden ja nuoruuden.

Kyllä se tästä.

Maailman todellisuus ja rakkaus ovat minulle selittämätöntä unta.

Ei elämä suostu jäämään raihnaisen ruumiin kahleisiin vangiksi. Siemenen kautta

uudistuu.

Menneisyys katoaa olemattomuuteen, elämä tässä ja nyt, tulevaisuus vastassa uutena

mahdollisuutena.

Hän oli sivistynyt rosvo ja roisto, vallankumouksen tekijä ja sotasankari. Pyhän

ristin kantaja.

Johonkin piiloutuu häpeällinen rikos ja pahuus jos kansojen turvallisuus on

rakennettava aseiden varaan.

Nostan hattua tietämättömyyden ja taikauskon kehästä irti rimpuilijoille ja

murtautujille.

Luonnon tuhoamisen ja julmuuden kehästä ulos murtautuneet ovat askelta

lähempänä ihmisyyttä.

Mihin tämä maailma on menossa kun ei enää uskota edes maallisiin jumaliin.

Mitään ei enää pidetä pyhänä.

Ihminen voi aina oppia jotain uutta vaikka vielä ruumishuoneen ovella.

Ei sähkönkään olemassaoloa aikanaan havaittu. Välimatkoista riippumatonta

telepaattista yhteyttä ihmisten välillä ei vieläkään havaita ja ymmärretä.

Näkö ja kuulo ulottuvat ulkopuolelle oman ruumiin. Ajatus ja mielikuvitus voi

vaeltaa tähtiin asti. Muisti kauaksi yli sukupolvien.

Voiko ihminen kuvitella myös sellaista mitä ei ole olemassa? Voiko sielu ja henki

asua myös ruumiin ulkopuolella?

Jokaisen elämä alkaa tyhjästä ja päättyy uuteen tyhjään. Siinä välissä kummallista

outoa elämän unta.

Jokainen sukupolvi antaa elämälle uudet kasvot ja luo omat jumalansa.

Sydämeni huuto ja parkaisu tunturin tuolla puolella keskellä ei-mitään.

Pimeän kuilun kautta toiseen elämään ja jälleen pimeään. Elämän kehällä ei ole

alkua ja loppua.

Onko maailman ilmiöiden takana joku salaisuus ja minua korkeampi tarkoitus?

Kahta puolen tietä lymyää ihmisten tekojumalia.

Älä kiellä mitään mitä silmäsi näkevät. Katso kummastellen ihmisten puuhia ja

väärin elämistä.

Olen täynnä sekavia ajatuksia, ääntä ja pimeyttä. Laulan, huudan, meuhkaan, itken

lievittääkseni sydämeni ikävää ja kaipausta oikeaan kotiin.

Sankarivainaja puhuu: - Millä oikeudella isänmaa tapatti ja riisti nuoren elämäni

kesken kaiken? Anteeksi antamatonta on tulla vuosi toisensa jälkeen vielä haudalle

laskemaan seppeleitä ja esittämään valheita ettei ollut muka muita vaihtoehtoja.

Aurinko katselee ihmisiä kuin muurahaisia. Ottamatta kantaa elämän ja kuoleman

kujanjuoksuun. Kaikki tapahtuu niin kuin tapahtuu.

Uskontojen ja aatteiden orjat terrorisoivat ihmisyhteisöjä ja tukahduttavat elämän

kulkua.

Monet eivät millään malttaisi jättää näin hienoa ja ihmeellisen mielenkiintoista

maailmaa ainakaan vielä kun on pois lähdön aika edessä.

Jos tästä selviän en pelkää enää mitään.

Pääasia on että löytää edes jonkun ajatuksen ja unelman, jonka avulla jaksaa elää

olipa se sitten totta tai ei.

Pyörän keksimisessä yhä uudestaan on sittenkin jotakin hohtoa ja kivaa niin kuin

vuoden aikojen vaihtumisessa kesästä kesään.

Jokainen kantaa repussaan ikuisen elämän siemeniä vailla alkua ja loppua.

Itse kukin tiukan paikan tullen huutaa avuksi Luojaansa oli se olemassa tai ei.

Elämän kiihkeä marssi kasvien, eläinten, ihmisten lihan läpi kohti valoa.

Autuaita ovat ne, jotka iloitsevat tästä hetkestä eivätkä kuvittele ja haaveile väen

väkisin kuolematonta tuon puoleista elämää. Se tulee jos on tullakseen tai ei.

Maailma on mittaamattoman avara. Kun yksi ovi sulkeutuu tuhat ovea on avoinna.

Toiveita, näkyjä, iloa, surua, verta, hikeä, kyyneleitä. Miten tässä näin kävi. Onko

elämä suuri huijaus?

Missä piilee valemedian ja oikean raja? Onko tiedonvälitys rahanvallan ja

huijareitten käsissä? Tietääkö kukaan mitä itse asiassa maailmassa todella tapahtuu?

Mikä merkitys maailmankaikkeudessa on tällä peräkylän planeetalla? Sen

katoaminen mustaan avaruuteen on yhtä vähäinen kuin sääsken katoaminen

jäljettömiin.

Valittu polku tuntuu oikealta mutta silti se johtaa harhaan.

Älä päästä ajatuksiesi roskajoukkoa mellastamaan sisällesi. Tartu niskasta kiinni ja

heitä ulos. Elämä avautuu joka aamu uutena mahdollisuutena.

Älä järkeile liikaa, älä tunteile liikaa. Älä suostu hullujen ajatusten armoille ja

orjaksi. Ota elämä vastaan sellaisena kuin se tulee avoimin mielin.

Joka vastaantulija hamuaa valtaa mutta ei vastuuta. Minuun sattuu. Minäkin satutan.

En ymmärrä tätä maailmaa.

Oletko saanut mitään aikaan? Hyvähän se on puskasta huudella niin kuin olisit

suurikin tekijä.

Ikävystyneet ihmiset hakevat seuraa ja viihdykettä koirista ja kissoista, marsuista,

myyristä, kaloista, hyönteisistä.

Monien kohtalona on joutua hellan ja nyrkin väliin parkuvien lapsien keskelle.

Elämän kirjo, mitä se on? Maailma railona edessä aukeaa, takana syntymä outojen

tyyppien keskelle tuntemattomaan maahan kuolema kintereillä.

Mitä minä välitän kynttilän tunteesta, annan palaa. Onhan minulla tässä omiakin

huolia.

Ei menneisyyttä, ei tulevaisuutta, ei muistia. Kaikki on hetkessä pois pyyhkäisty.

Tässäkö se elämä oli?

Minä olen mielipuoli niin kuin koko maailmakin. Näillä eväillä mennään.

Sanohan, kenen nimeen on eniten rakennettu kirkkoja, kerrottu mielikuvitus

tarinoita, huijattu orpoja ihmisiä mennen tullen?

Tehty verisiä ristiretkiä ilman pelastusta.

Pintaa syvemmällä, mitä siellä näkyy vai näkyykö mitään?

Ihmisellä on yksin kristinuskon piirissä tarjolla kaksikymmentätuhatta uskonhaaraa.

On varaa mistä valita. Mutta mistä tiedän ovatko ne oikeita vain vääriä?

Näkymättömänä ja näkyvänä hänellä on maailmankaikkeudessa sormet pelissä

pienessä ja suuressa.

Jännittävä elämä tuoksuu hyvälle, piereskelee ja haisee paskalle, juhlii ilomielin joka

välissä, juoksee kuolemaa pakoon.

Maailmassa on lukemattomia tapoja ilomielin elää ja monella tapaa kuolla.

Mihin on kirjallisuudessa ja taiteessa kadonnut elävä henki? Tasapaksuja ja

hengettömiä sanoja satoja sivuja. Uuvuttaa sitkeänkin lukijan.

Maailma ja todellisuus muuttuvat jatkuvasti, ei täällä ole mitään pysyvää. Voi tätä

hetken ihanuutta ja rakkautta sinun sylissäsi. Sitä en unohda.

Jos haluat katsoa todellisuutta avoimin silmin, hylkää huijari sanat ja kieli. Se jokin

tulee vastaan hiljaisin askelin ilman sanoja.

Voi hyvänen aika, tuo samojen asioiden loputon vatvominen ei johda mihinkään.

Elävän hengen tuntomerkki on liikettä menoa ja meininkiä. Terve lapsi ei pysy

hetkeäkään paikallaan.

Hokeminen etten päivääkään vaihtaisi pois on paskapuhetta. Elämään mahtuu

jokaisella ahdistavia masentavia päiviä.

Ennen syntymääni maailma oli ollut satoja miljoonia vuosia. Siitä ei ole aiheutunut

minulle minkäänlaisia huolia. Tuskin pois lähdön jälkeenkään tulee sen kummempia

ongelmia. Se lohduttaa minua.

Ei tämä nainen, ei tämä nainen, ei tämä nainen, mutta tämä nainen tuntuu oikealta.

Sen kanssa voin elää riitelemättä. Rakastaakin.

Katson taivaanrannalla pois purjehtivia uskon pilviä haikein mielin. Minä itken.

Näinkö tässä kävi? Huikaiseva ikävä ja kaipaus riipoo mieltäni ja sydäntäni.

Ei tämä pillu, ei tämä pillu, ei tämä pillu, mutta tämä pillu tuntuu hyvältä ja oikealta

kodilta kalulle. Tätä pillua minä rakastan.

Elämästä on tullut pakko mielle. On nautittava täysillä jokaisesta päivästä tai muuten

se käy sietämättömäksi. Kuka jaksaa tätä karusellia kaikki tai ei mitään?

Nuorena olin mielettömän voiman tunnossa valmis valloittamaan vaikka koko

maailman. Mutta aikomukseksi jäi.

Ajatteleminen avaa tietoisuuden kehän. Ajattelun avulla kukin voi murtautua ulos

ahtaasta minästä avarammille vesille.

Piru epäilee: Mahtaako täältä löytyä kunnollisia ja vastuullisia yhteistyön

kumppaneita?

Ihmisen ruumiin toiminnoista on aika kattavasti tietoa, mutta psyyken ja mielen

syvyyksistä ei tiedetä juuri mitään. Psykologioiden ja psykiatrien varassa elämä on

yhtä arvailua.

Olen onnellinen ettei minun ole tarvinnut tietää kaikkia maailman julmuuksia ja

yksin kantaa koko maailman taakkaa. Tässä omassa repussa on aivan kylliksi

kantamista.

En tule itsesäälistä miksikään. Tartun itseäni niskasta kiinni. Nyt lenkille ja hiki

pintaan.

Olen yrittänyt elää ihmisiksi. Olenko ollut kovin hankala ja rasittava kanssa eläjille

tietämättäni?

Sen tiedän etten ole tappanut ketään paitsi polulla kenkäni alle on jäänyt tietämättäni

muurahaisia.

Miksi juuri minä alkutaipaleella 300 miljoonan siittiöjoukon kilpajuoksussa selvisin

ensimmäiseksi? Arvoitus ei ratkea.

Elämä on sattuman varainen ja epäreilu. Toisilla on moukan tuuria pysyä hengissä

vähän pidempään. Siinä kaikki.

Minä ajattelen sinua ja sytytän kynttilän aivan kuin olisit sen valokehässä läsnä. Sinä

kuljet sydämessäni missä vain ikinä kuljen.

Joka hallitsee ja kantaa mukana unelmia hän ei ole maailmassa ikinä yksin.

En kykene samaistumaan koko maailman ihmisten kohtaloihin. Siksi kaivelen omaa

napaani löytöretkeilijän mielin.

Maailman sekasotkuista on parasta pysytellä sivussa. On turvallista soudella vain

kotijärven rantavesissä ja onkia ahvenia. Riidellä vain tuttujen naapurien kanssa.

Suojelusenkeleiden voimat ja ihmisten rukoukset eivät valitettavasti riitä ja auta

puolustamaan isänmaata. Siksi armeijalle on hankittava nykyaikaisia tehokkaita

hävittäjiä, ohjuksia, panssareita ja kunnon aseita vihollisia torjumaan ja tuhoamaan.

Maailman uskontojen tärkeä suuri tehtävä on valaa ihmisille uskoa ja toivoa elämään

vaikka pelastusta ei ole.

Ihmisen potkupallon kokoinen pääkallo kätkee kuorensa alle järjen, tunteet,

ajatukset, kokonaisen universumin. Ihmeellisen tajun ja tietoisuuden elämän näkyjen

keskuksen.

Ihmisen on keksittävä aina sen verran vihollisia ja uhkakuvia että elämä maistuu

elämältä.

Taikausko on yhä arkipäivää ja voi hyvin. Herkkä mieli eksyy sinne tänne.

Ihminen voi olla enemmän kuin kone, mutta kone ei. Tässä ero.

Avara maailma auki taivasta myöten. Kaksi rakastunutta henkeä pörrää ja leijuu

tunturin yllä. Elämä riemuitsee.

Nuorena ei mieli suostunut ymmärtämään että aika ja elämä ovat rajallisia. Oli

väkevä tunne ettei kuolemaa ole ja minä elän ikuisesti..

Sanat kuvaavat todellista elämää vain sinne päin. Se jokin miltä elämä maistuu ja

tuntuu jää aina verhojen toiselle puolelle. Mielen syvyyksiä sanat eivät tavoita.

On elämisen pakko, on olemisen pakko, on kuolemisen pakko. Unelmoin elää

vapaana taivaan lintuna.

Elämä on enemmän kuin alituista odottamista. Enemmän kuin tyhjissä kuplissa

pyörimistä.

Tarraudun näkyvään maailmaan kaksin käsin. Sinun elämäsi toilaukset ja

koheltamisesi johtavat harhapoluille.

Katoavaisuuden näyttämö ei huoleta minua. En odota ja halua ikuista elämää.

Toivon saavani vain oman osuuteni elämän iloista ja onnesta. En enempää.

Ovet ovat joka hetki auki unien maailmaan. Kaikki tässä maailmassa on puoleksi

unta puoleksi totta. Minä siinä välissä etsin omaa suuntaani.

Kaikki liittyy kaikkeen maailmankaikkeuden tähtien äärettömällä merellä. Olen

tähtien lapsi.

Olen lähdössä lenkille. Kesän luonnon kukkien kauneus nostattaa kyyneleet silmiini.

Ihmeellinen maailma, ihmeellinen olemassaolo. Kaikilla olennoilla on aihetta ylistää

ja kiittää elämää, taivaallista näkyä.

Kukin elää omassa kuplassa ymmärtämättä mitä maailmassa tapahtuu. Isot kalat

syövät pieniä.

Sydän kipeänä kauhistelen armotonta maailmaa missä kaikki syövät toisiaan.

Sodan armottomien vapaussoturien rinnalla ei ihmishenki maksa mitään.

Mittailen pituutta, leveyttä ja korkeutta. Neljäs ulottuvuus aika tikittää kellon

ranteessa. Tartun hetkestä kiinni ja jään roikkumaan tyhjän päälle ohi karkaavien

unelmien ja näkyjen perään.

Pimeydestä tietoisuuden valokehään edennyt ihmiskunta on ennennäkemätön onnen

ja kukoistuskauden edessä mikäli ei typeryyttään itse möhli miljoonia vuosia sitten

alkanutta kehitystä.

Maailmassa elää enemmän kuin koskaan yhä onnellisempia ihmisiä maailmanlopun

uhkakuvista huolimatta.

Luutuneet ajatukset, luulot ja uskomukset ovat suurin ja todellinen vaara turvalliselle

onnelliselle elämälle.

Äärimmäinen köyhyys maailmassa on koko ajan vähentynyt vastoin yleistä luuloa.

Raamatun tukemaa ihmisten orjuutta, naisten syrjintää ja eriarvoisuutta on onnistuttu

vähentämään vuosisadasta toiseen.

Ihmiskunnan elämänlaatu on parantunut kohisten viimeisimmän sadan vuoden

aikana. Maailma on vaurastunut suunnattomasti elämää helpottavien ällistyttävien

keksintöjen avulla.

Puheet siitä että maailma kuluttaa luonnonvaroja kolme neljä kertaa enemmän kuin

mitä niitä maapallolla on. Se on pötypuhetta. Miten voi kuluttaa jotakin enemmän

kuin mitä tarjolla on?

Maailmankaikkeuden luonnonlakeihin on kaikkien elävien alistuttava. Niitä eivät

muuta ja horjuta mitkään loitsut ja rukoukset halusipa tai ei.

Parhainkin mielikuvitus kalpenee todellisen maailman ja todellisuuden

ihmeellisyyksien edessä.

Ei ole kauan siitä kuin orjuus oli yleistä ja Raamattu tuki sitä Jumalan nimeen

sallimana. Nainen oli totaalisesti alistettu. Sodan ihannointi oli hillitöntä.

Ihmiskunta elää yhä edelleen maailman harhaisten mielikuva uskontojen kuplassa

vankina. Odottaa ja ikävöi vapautuksen päivää.

Koska media lopettaa maailmankuvien vääristelyn ja ihmisten sumuttamisen?

Milloin maailman kansakunnat ja ihmiset lopettavat tappamisen ja ryhtyvät elämään

ihmisiksi?

Onneksi ihminen ei ole perin juurin paha. Sotien kauhujen raunioiden tuhojen

keskeltä ovat aina rakkauden voimat nousseet puolustamaan elämää ja parempaa

maailmaa.

Ristiriitaisten tunteiden saattelemana ihminen ajautuu ilman järkeä ja ajatuksia

kuplasta toiseen. Mikään ei lopulta tunnu miltään.

Ihmisen on vain hyväksyttävä itsensä puutteineen ja vajavaisuuksineen, osana

kaikkea elämää.

Luin kymmenen kirjaa perätysten enkä ymmärtänyt mitään. Luin ja torkahtelin.

Ajattelin miten paljon tyhjiä ja merkityksettömiä sanoja maailmaan mahtuukaan.

En hyväksy tätä arktista ilmanalaa ja hallitusta. Porojen kanssa on vain pakko niitä

sietää.

Monien elämän pettymysten jälkeen en voi kiistää sitäkään, ettenkö toisinaan ole

hetkittäin oikein sika onnellinen.

Pääkoppani sisällä minun huoneeni, minun ikkunani, minun tunturini. Tuntuu kuin

olisin ollut aina täällä enkä koskaan pois.

Ylistän tunturin hiljaisuutta. Maailmassa on aivan liiaksi tyhjänpäiväisiä meluajia ja

joutavia pullistelijoita.

Yksi kerta riittää. Toivottavasti ei tarvitse palata maan päälle toista kertaa. Sen sijaan

joku toinen olisi valmis syntymään vaikka heti uudelleen jos mahdollista. Sen verran

mukavaa tämä elämä.

Hän rikastui ja palkittiin kun hän keksi entistä tehokkaampia ja nopeampia

aseita ihmisten tappamiseen.

100

Maailmassa sadan vuoden välein koko porukka vaihdetaan aina uusiin tyyppeihin.

Hyvä niin.

Kuka kehtaisi häpeämättä avaruudesta tulleelle vierailijalle kertoa ihmisten yhä

tappavan ja syövän toisiaan.

Enkeleitä onko heitä oikeasti olemassa? Ei tietoa. Ikävä kyllä ihmishirviöitä on.

Vallankäyttäjiin pesiytyneitä murhamiehiä ihmiset pelkäävät sydän kurkussa.

Elämä on turhaa, kuolema on turhaa. Maa kiertää aurinkoa. Koko aurinkokunta

katoaa aikanaan avaruuden tyhjyyteen. Tarkoittaako tämä lopulta yhtään mitään?

Mielisairaaloissa hoidetaan ”Jeesuksia”, jotka uskovat aidosti olevansa jumalan

poikia. Tavallisen uskovaisen mielikuvia ei sen sijaan pidetä sairautena.

Elämä on ihmeellinen juttu. Välillä ihmistä luultiin Jumalan kuvaksi. Toisinaan

pirun penikaksi. Lopulta ihminen paljastui aivan tavalliseksi Matti Meikäläiseksi.

Paljon maailmaa kiertänyt ja elämää nähnyt ei tunne enää omia lapsiaankaan. Hän

kääntelee tyhjiä kämmenpohjiaan lasittunein silmin.

101

Teevesi kattilassa höyryää ja poreilee, maailma kiehuu yli. Avomielinen puhe on

hulluutta.

Kenen hallussa on tiedonvälitys? Media vaikenee ihmisloukkauksista ja isoista

vallan anastajien rikoksista. Sen sijaan pikkurikollisia jahdataan ja oikeuslaitoksessa

asuu vääryys ja mielivalta.

Olet uskosi ja ennakkoluulosi orja. Ihan tavallinen pölkkypää, mutta et ainoaa jos se

lohduttaa sinua.

Hän lähti perhosena lentämään eteenpäin, kivut ja kärsimykset olivat pois pyyhitty

kuin paha painajaisuni.

Milloin viimeksi nauroit elämälle makeasti että leikkiähän tämä kaikki on.

Kadulla tulee sadoittain vastaan kasvoja, jotka saman tien painuvat ikuisuuteen.

Kätkeytyykö tyhjyyteen ja olemattomuuteen taivas ja helvetti? Tyhjä on täynnä

jotakin. Kaikki on mielikuvituksen varassa.

102

Kansan saamiseksi suopeaksi sodalle vallanpitäjät ja päättäjät puhuvat pitkään

rauhan puolesta joka käänteessä. Rauhan yllä pitämiseksi on välttämätöntä vahvistaa

puolustusvoimia tehokkain asein. Puolustaa rauhaa ja isänmaata. Sotaa ei synnytetä

päivässä eikä kahdessa.

Yhäkö maailma ja luomakunta huokaa veristen typerysten ja sotakiihottajien

talutusnuorassa ja armoilla?

Olen ristiriitaisten tunteitteni heittelemä pilvenhattara taivaanrannalla.

103

VII

Kukin omassa kuplassa

104

Olisi ollut onnellisempaa jäädä syntymättä. Mutta nyt kun olen täällä on parasta elää

täysillä. Onhan täällä sika iloisia hetkiä surujen välissä.

Sydämeni haavoittuu vähästäkin ylenkatseesta. Vältän ihmisten seuraa. Koirani on

uskollinen ystäväni.

Tuumin ja tuumin minkä pituinen tulee sen intohimoisen kalun olla? Tuumin ja

tuumin minkä syvyinen tulee sen vetävän pillun olla? Arvoitukseksi jäi.

Yhtä hyvällä näöllä ja silmillä toinen näkee maailman synkkänä, toinen maailman

valoisana.

Jos haluat ymmärtää maailmaa älä seuraa median vääristynyttä tuhon sirpaletietoa.

Katso ympärille miten asiat ovat oikeasti. Maailma on monella tapaa kehittymässä

parempaan suuntaan.

Ihminen on yleisen mielipiteen orja ja vanki. Omaehtoiseen kriittiseen ajatteluun ja

valintaan ei ole aikaa.

105

Kevyillä tyhjillä sanoilla voi päästä yllättävän pitkälle minne painavilla sanoilla ei

ole pääsyä.

Syntymän ja kuoleman edessä ei sanoilla ole mitään merkitystä. Parasta pysyä hiljaa

ja pitää turpa kiinni.

Hellä kosketus ja katse puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa. Rakkaus ulottuu sanojen

tuolle puolen.

Todellinen sydänten kohtaaminen on tämän puoleisuuden ja tuon puoleisuuden

läsnäoloa ja yhteyttä.

Elävät ja kuolleet rakkaat ovat vain nurkan takana näkymättömissä, unessa läsnä niin

kuin ennenkin.

Elämä vaatii hereillä oloa ettei se livahda huomaamatta ohi.

Kesäaamussa lintu laulaa puun oksalla katoavassa hetkessä. Minä ihmettelen kesän

kauneutta. Kaikki ovat saman kohtalon lapsia. Työnnän veneen tyynelle järvelle ja

lähden kokemaan verkkoja kalasoppa mielessä.

106

Lapsi on aina täysin aikuisten ennakkoluulojen ja uskomusten armoilla yksin

kysymystensä kanssa.

Mutta odottakaahan, kun pääsen valtaan käsiksi niin näytän koko maailmalle mistä

päin tuulee.

Näkymättömiä ja näkyviä myrkyllisiä ötököitä joka puolella. Pahin pelättävin peto

on ihminen.

Kun omassa päässä kolisee ja kihisee on syytä katsoa peiliin. Aikaa ei voi pysäyttää.

Tunnetta ei voi sysätä muiden niskoille.

Media maalaa turhan synkän kuvan elämän menosta. Ei maailma ole pelkkiä

onnettomuuksia, sotia, ryöstöjä ja murhia. Suurin osa ihmisistä elää aivan tavallista

turvallista elämää.

Vuorokauden aikana maailmassa ei tapahdu isommin sen kummempaa paitsi pari

lasta syntyy sekunnissa ja puolitoista kuolee.

107

Kirjallisuuden ja taiteen arvottajat ovat aikansa mielipideilmaston orjia. Muoto,

kieli ja sanat ymmärretään aina väärin. Mieli liikkuu kielessä ja sanoissa.

Nyt on aika jättää maailman historian roskalaatikoiden kaiveleminen nuoremmille.

Puolueiden puheiden ja lupausten toteuttamisella kansalaiset voisivat elää

onnellisessa paratiisissa.

Monille vapaus on sitä ettei tarvitse ajatella eikä ottaa kantaa mihinkään.

Vallankumouksen jälkeen astuvat toiset tyypit vallankahvaan. Ihmisten on vain

entistä tarkemmin varottava sanoja. Toisinajattelijat vangitaan ja osa teloitetaan.

Kansan taakka pysyy samana.

Oi elämä, sinulle minä ylityslaulun laulan vaikka hampaat irvissä.

Käki munii munansa pikkulinnun pesään. Linnut ja metsänväki pienimmästä

suurimpaan osaavat huijata ja petkuttaa siinä kuin ihmisetkin.

108

Historiasta ja ihmisen muistoista tulee ajan myötä muistojen muistoja kunnes ne

lopulta katoaa jäljettömiin mustaan aukkoon.

Ihminen on vain heijastus ja ajatus todellisesta ihmisestä.

Maailman vääryyksien oikaiseminen ja rankaiseminen jatkuu loputtomana ketjuna

sukupolvesta toiseen.

Ihmiset ovat ammattirooliensa vankeja tahtomattaan ja tietämättään.

Monenlaisia luonnevikaisia pörrääviä hörhiläisiä on maailman kimpussa

kampeamassa sitä tuhoon.

Ajattelen maailmaa ja elämää ja putoan kärryiltä. Kaikki jää puolitiehen ja siihen on

ihmisen tyytyminen.

Väärennettyjä valehistorioita kirjastot pullollaan. Ihminen on unien ja kuvitelmien

armoilla.

Jokaisen ihmisen sydämestä löytyy hyvän ja pahan voimia. Riippuu tilanteesta

kumpi milloinkin pulpahtaa esille. Ei kannata kaivella nenästä verta.

109

Miksi aina vaatia hellyyden ja rakkauden osoituksia toiselta? Eikö itsellä ole

velvollisuutta enemmän osoittaa rakkautta toisia kohtaan? Lohduttaa yksinäisiä ja

kärsiviä.

Harvoilla kirjailijoilla on väkevä ihmisyyden sanoma. Suurin osa kirjailijoista on

mitään sanomattomia lavertelijoita ja tyhjänpuhujia.

Kämppä sekaisin, pölyä nurkissa, kengät rikki eteisessä, jääkaapissa mädäntynyttä

kalaa, televisio hajalla. Jotakin pitäisi tehdä maailman parantamiseksi, myönnän.

Mutta eiköhän se tästä.

Jokaisella elämässä päiviä, joita on luullut viimeiseksi. Läheltä piti tilanteita.

En tahtoisi vielä antaa periksi.

Olen liian kauan kantanut yhdentekeviä päiviä repussani. Olisiko aika uudistua, ottaa

niskasta itseäni kiinni? Tosissaan teoissa eikä vain puheissa.

Jokaisen on parasta elää niin kuin kuolemaa ei olisi olemassakaan. Minä poikkean

lounastunnilla kuppilaan kahville jossa on naurua meteliä ja elämän sykettä.

110

Ihminen kurkottaa kukoistuskautena kohti korkeuksia ja valoa. Loppuvaihe on sitten

ikävää räpiköintiä kuolemaa ja olemattomuutta kohti.

Ihminen on elämän vanki, rakkauden vanki, mielikuvien vanki, typeryyksien vanki,

ennakkoluulojen vanki, aaveiden vanki, outojen henkien vanki sääskiparvien

loputtomassa kiertokulussa. Missä on ihmisen oma tahto?

Ei kenenkään tarvitse koko maailman murheita yksinään kantaa. Jokainen kantaa

omat ilonsa ja surunsa.

Jotkut selviävät elämästä kuin koira veräjästä noin vain. Toiset eivät mistään.

Tosipaikan tullen elämä ei raahaa perässään väsyneitä, haavoittuneita ja sairaita. He

jäävät kentälle selviämään oman onnensa nojaan. Luonnon julmat lait ovat tehty

vain terveitä varten. Elämä on raju juttu.

Maailmassa on asioita joita ei uskota tapahtuvan ja tapahtuu kuitenkin. Kukoistava

elämä katoaa silmänräpäyksessä. Auton romujen seasta vain savu leijailee ilmassa

hetken näkyvissä.

Ihmiskunta on hereillä vain puolittain. Aina jossakin nukutaan.

111

Mitä enemmän ihmisiä sitä vähemmän kenelläkään on mitään arvoa.

Todella omaperäisiä ajatuksia tulee vastaan harvoin. Mitään sanomattomia

tyhjänpäiväisiä kirjoja sitäkin enemmän.

Kirjallisuus on mitä on. Silti kuitenkin tyhjää parempi.

Miten harhainen uskomus että maailma muuttuu muka niin nopeasti ettei perässä

tahdo pysyä.

Hän yritti eristäytyä pahasta maailmasta. Ei onnistunut. Jokainen on aikansa lapsi

niin hyvässä kuin pahassa halusipa tai ei.

Olemassaolon suurin vaara on ikävystyminen ja tylsyys. Ihminen on luotu

seikkailemaan ja etsimään jännitystä uhkakuvista. Rakkaudesta ja vihasta.

Maailmalla käytetään tylsyyden ja ikävystymisen torjumiseen rahaa enemmän kuin

kukaan osaa arvatakaan. Miljardeja palaa taivaan tuuliin.

Ei kukaan tänne synny ennakkoluuloisena ja uskomuksia täynnä. Kyllä ne ovat

uudelle tulokkaalle odottamassa maan päällä valmiina.

112

Uuden sukupolven on yhä vaikeampi erottaa oikeaa väärästä. Mikä on totta mikä ei

mikä huijausta mikä valetta.

Ihminen oppii kuin koira herkästi haistamaan vihamielisen ilmapiirin.

Ihminen ei kuole vain yhden kerran vaan joka päivä rinnan elämän kanssa. Vasta

kun hän lakkaa hengittämästä ruumis alkaa mädäntyä ja katoaa jäljettömiin.

Syntymä, rakkaus ja kuolema ovat ikuisia teemoja. Jokainen ihminen kahlaa

elämänsä läpi haparoiden, juosten, kontaten, nauraen, itkien outoja polkuja pitkin.

Tähänkö on tultu ettei omatuntoa saa hereille edes pommilla.

Ole varovainen. Täällä risteilee vanhoja nuijapäisiä ajatuksia, jotka katkovat nuorten

siipiä ja unelmia.

Kaikilla rajoilla häpeän ihmiskunnan ja kansojen alennustilaa. Joka puolella

maailmaa poljetaan luovuttamattomia ihmisoikeuksia.

Ihminen on kohtalon armoilla ja elämä ei ole kaikille reilu.

113

En ole syntynyt kenenkään komenneltavaksi ja ketään komentelemaan. Minulla on

oikeus elää vapaana maailmankansalaisena.

Elämän takana lymyää olematon kuolema. Mikään ei ole sitä miltä näyttää.

Jotkut rupeavat kunnon kansalaisiksi ja toiset rosvoiksi. Jotkut palkkasotilaiksi ja

tappajiksi. Saman tekevää kunhan joksikin.

Sota ei yhtä miestä kaipaa eikä kahtakaan, kun porukkaa alkaa olla läsnä yli

seitsemän miljardia päätä.

Ilman viiltävää sydämeni kipua olisin jäänyt pintaan kellumaan niin kuin kaikki

muutkin. Nimettömäksi ei-miksikään.

Jälleen yksi päivä livahti ei mihinkään. Tietääkö edes jumala tai piru mihin tämä

maailma johtaa?

Kun minua ei ole niin mitä sitten? Ei mitään sen kummempaa. Maailma jatkaa

menoaan.

Mutta missä minä olen kun minua ei ole?

114

Minä kysyin isältä että rakastiko hän minua todella? Isä hämmentyi ja sanoi: - En

pysty näin kylmiltään vastaamaan siihen mitään.

Masennus ja ahdistus ovat vaativa ankara ja opettava väylä syvemmälle omaan

itseensä.

En saa enää selvää kumpi on todempaa oikea rakastelu vai itsetyydytys?

Kummallista kun toisinaan oikea pano ei tunnu juuri miltään, mutta omassa rauhassa

itsensä kanssa rakastelu on huikean nautinnollista.

Mitä on tyhjyyden ja olemattomuuden takana? Salaisuus ei selviä.

Tunturit tehty häviämättömistä atomeista niin kuin minäkin. Minä täällä sääskenä,

porona, joutsenena, sopulina, tunturin kivenä, jäkälänä, kukkana.

Mitä mieltä kohottavaa ja luonnollista on kärsimyksessä, kivussa ja pelossa?

Pyhän kirjan sivuilla rakkauden Jumala uhkailee alituisesti ihmisiä kadotuksella ja

helvetin piinalla. Joku tässä mättää. Ei kai rakkauden Jumala näin voi toimia?

115

Kehon kielen kautta ihmistä voi lukea kuin avointa kirjaa. Katso hänen kasvojen

eleitä ja ilmeitä, miten hän kävelee, istuu tai seisoo.

Aina sikiää mielen myrkyttäjiä kiihottamaan oikean uskon ja vapauden nimessä

ihmisiä toistensa kimppuun ja tappamaan vääräuskoisia.

Elämän tylsyyden ja ikävystymisen aave leijuu ihmiskunnan yllä.

Maailma täynnä tekoiloa, huutoa, räminää, melua, teatteria. Viihdeteollisuus isolla

rahalla juoksuttaa ihmisiä tyhjän perässä.

Jääminen ja lähteminen eivät ratkaise mitään. Elämän sietämätön keveys ja raskaus.

Pois lentävät unelmat. Sydämeni kipu jatkuu.

Sinä kuljet katsomatta minun ohi, minä sinun ohi. Aina kuitenkin ilmestymme

toistemme näkyviin. Mikä arvoitus tässä on?

Elämä tuhat päivää, tuhat tuntia, tuhat hetkeä, tuhat odotusta, tuhat unelmaa. Monta

rakkauden ikävää. Onko tällä mitään merkitystä päivien ohikiitävässä lennossa?

116

Olet aina ollut olemassa minulle. Olematon. Täällä katoavaisuuden tähtimerellä.

Ei kannata näiden tunteiden kanssa meuhkata ja aiheuttaa pahaa mieltä. Asutaan

yhdessä niin kuin ei oltaisikaan ja lievitetään tätä sietämätöntä yksinäisyyttä kaksin

käsin. Käyhän meillä rakkaus sentään toisinaan kahvilla.

Uskallammeko kohdata toisemme ilman naamiota, alastomana ja hauraana? Onko

meillä rohkeutta?

Mitäs me kaksi elävää kuollutta. Kukaan ei huomaa mitä ajattelemme maailman

menosta. Näkymättömänä. Hyvä niin.

Anna minulle tilaa ikävöidä ja kaivata sinua.

Kärpänen ryntäilee ikkunalla kuin hengenhädässä. Minä tuijottelen pimenevää

metsän reunaa. Sinä olet jossakin kaukana poissa ja läsnä.

Kuinka paljon kukin kantaa turhia taakkoja omaa tyhmyyttään? Elämää ei kannata

ottaa muuna kuin suurena leikkimielisenä seikkailuna vaikka se on samalla kipeän

tosi.

117

Jokaisen ihmisen elämä on arvokas ja omanlaisensa. Jokainen näkee vain sen verran

mitä ymmärtää.

Luonnonkirkossa puita, oravia, jäniksiä, myyriä, lintuja, iloa, rauhaa, hiljaisuutta.

Täällä sydämeni lepää.

Eurooppa oli toisen maailmansodan jälkeen täynnä murhamiehiä Niiden kanssa oli

vain selviydyttävä ja elettävä.

Elämässä ja taiteessa ei ole oikeaa eikä väärää.

Ulkona pyryttää. Keitän aamukahvit ja lueskelen lehtiä. Elämä on kiehtovaa ja ihan

mallillaan. Mainio päivä.

Hän muisteli usein kiitollisena niitä hetkiä kun joku oli koskettanut ja pitänyt

kädestä kiinni.

Tunturien kylissä on ainakin viidenlaisia ihmisiä: Oikeita ja vääriä lestadiolaisia,

oikeita ja vääriä korpikommareita, oikeita ja vääriä etelästä tulleita karvanaamoja ja

maailman parantajia. Oikeita ja vääriä kummituksia ja aaveita.

118

Ihminen ei itsekään tunne omaa pimeää puolta ja jos tunteekin on viisasta olla siitä

hiljaa. Paljastamasta sitä kenellekään.

Nuori sukupolvi ei enää tiedä mikä on oikein mikä väärin. Mikä totta mikä valetta.

Tieteen uskomuksen mukaan universumeita on sisäkkäin monta ja luonnonlait ovat

kussakin erilaisia. Tunturien peräkylässä uskotaan ja ajatellaan erilailla kuin etelän

maisemissa.

Missä ihmisyyden ja inhimillisyyden pintakerros rikkoontuu pääsevät tuhovoimat

valloilleen. Sotien jälki on aina rumaa.

Myrsky raivoaa paratiisissa. Ihminen on ikuinen muukalainen kaikkialla.

Olisiko elämä turha? Oliko se ennenaikainen turha kuolema? Arvoitus jää vastausta

vaille.

Maailma täynnä löysiä mitään sanomattomia puheita yli viidellä tuhannella kielellä.

Asuuko minussa elävä henki vai onko se pelkkää kuvittelua? Mutta lihasta ja läskistä

olen varma ympärilläni.

119

Voiko ihminen olla elävä ja kuollut yhtä aikaa?

Ihminen harhailee hyvän ja pahan välissä, pimeän ja valon välissä, elävien ja

kuolleiden välissä. Tietämättä mihin tarttua.

Onko ihminen syntynyt maan päälle aivan oikeaan taivaan valtakuntaan ja

paratiisiin? Mutta ei vain tajua sitä.

Onko taivas mielentila? Onko helvetti mielentila? Ihminen tässä välissä.

Taivaassa on myös helvettiosasto. Jostakin syystä helvetin osastolla tuntuvat

viihtyvän suurin osa.

Yksittäiset terrorit ja valtioterrorismi samalla asialla levittämässä pelkoa kauhua ja

kuolemaa sattumanvaraisesti.

Hän ei halua elää eikä kuolla. Siinä vaikea pulma.

Usko tarjosi hänelle ikuista rauhan rantaa. Ei tuntunut houkuttelevalta. Voi tulla aika

pitkäksi.

120

Pienikin kynttilän valo selättää pimeyden.

Ainakin puolet elämän iloista koostuu yllättävän pienistä hetkistä ja asioista. Toinen

puoli on väkisin puserrettua ja tehtyä tekoiloa.

Aina kun joku ihminen väittää vuoren varmasti löytäneensä ainoan oikean totuuden

hälytyskellot pärähtävät soimaan.

Hän tahtoi toisenlaisen rakkauden ja elämän vaikka ei ensimmäisestäkään

ymmärtänyt mitään.

Ilmastouskovaiset unohtavat todellisen valtiaan auringon vaikutuksen. Ihminen ei

osaa hölmöyttään edes hävetä kun kuvittelee hallitsevan noin vain luonnonilmiöitä

puolentoista asteen tarkkuudella.

Kun kuuntelee hetken eri maiden päättäjien puheita niin huomaa nopeasti

luutuneiden ajatusten pesivän siellä ja toivoa todelliselle maailman suunnan

muutokselle ei näkyvissä ole.

Luonnossa asuu viisaus eri lajien olennoissa hajautettuna. Tieto, viisaus, typeryys ja

tollous ovat yhteistä kamaa maailmassa.

121

Oli miten oli se helpottaa kun uskoo lujasti ja vakaasti että jossakin on odottamassa

parempi maailma ja taivas.

Entä jos lapsuus on ollut hirveä? Miksi pitäisi antaa psykiatrien ja psykologien sitä

ronkkia? Mennyt on mennyttä eikä elämä palaa entiseen ja mene taaksepäin vaan

eteenpäin.

Maailma ja rakkaus on pettänyt minua niin monta kertaa etten usko enää mihinkään.

Mikä osuus minulla itsellä on siihen? En uskalla katsoa peiliin.

Kun menen pois siirrynkö elämän ja kuoleman ulkopuolelle ennen syntymääni

olevaan tilaan? Tai menenkö sittenkään mihinkään?

Ihmiset kierivät alituisessa ennakkoluuloissa ja toistensa vihaamisessa ja silmät

kiiluvat kuin elukoilla. Sotia sotien perään.

Ei ole mikään leikin asia selvitä tällaisessa maailmassa edes jotenkuten järjissään

tulematta hulluksi.

Jotakin on sinun ja minun välillä, en vain tiedä mitä? Tuntuu hyvältä.

122

Onko suurmiehiä enempää kuin jumaliakaan? Mutta kyllä ihmisten palvomia

kansojen huijaajia ja sotasankareita. Näitä pölyttyneitä kipsipäitä seisoo kaapin

päällä.

Turvallisen ihmisen halaus voi muuttaa monta asiaa.

Ihoni muistaa aina rakkauden kosketuksen. Myös mustelmien kivun.

Jotkut kuvittelevat eläneensä värikkään elämän juomalla maksan hajalle ja

myrkyttämällä itsensä tupakalla.

Kukaan ei tiedä mitä aika itse asiassa on? Ehkä aika on mitä kello mittaa?

Kuulun tiedemiehen mukaan mennyt aika, nykyhetki ja tuleva ovat kaikki läsnä

samanaikaisesti.

Aikaa ei voi kuitenkaan elää takaperin haudasta kohtuun ja nuorentua vuosi

vuodelta. Aika virtaa aina eteenpäin, vaikka fysiikan peruslakien mukaan ajalla ei

ole mitään suuntaa.

123

Katson peiliin. Kuvittelen että olen realisti-mystikko. Suhtaudun itseeni

leikkimielisesti vaikka se on kipeän tosi. Ei elämää kannata ottaa niin vakavasti.

Minä tekeydyn mallikansalaiseksi tekopyhien hämähäkkien ja mielivaltaisten

lakipykälien verkossa. Näyttelen olevani sopeutuvainen ja kuuliainen kansalainen.

Mediassa asian vierestä kertovia pintauutisia ja valheita. Ihmiset luulevat niitä

oikeiksi uutisiksi kun muutakaan ei ole tarjolla.

Luulin näkeväni aaveita, luulin näkeväni aaveita, huusin. Luulin näkeväni

jäkälöityneitä homeisia patsaita ympärilläni. Eikö tämä maailma koskaan muutu?

Pelästyin.

Ajatukseni päästin villiin lentoon varjojen tuntureilla. Hurjaan laukkaan kannustin

ajatusporot pakosalle raatelevia susilaumoja.

Hiivin kummituskämpälle ja nykäisin oven auki. Kummituksia, kummituksia,

aaveita, aaveita ne olivat juhlimassa tunturien yössä.

124

Saarnamies kuvittelee puheensa olevan jumalan pyhiä sanoja ja korottaa äänensä ja

kuvailee maailman pahaksi synninpesäksi. Naiset itkeä hyrisevät pelästyneinä

penkeissä että riittääkö armo kaikille syntisille?

Vuosimiljoonien auringon ja planeettojen muutokset eivät kysele ja piittaa ihmisen

määräyksistä. Sen pitäisi hölmönkin ymmärtää.

Ihmiskunta hoippuu vanhentuneiden uskontojen mielikuvien orjana ja vankina.

Pelastusta ei näy.

Maailman mahtuu mielikuvia, uskomuksia jumaliin. Kihelmöimiä juoruja kuka

pettää ketäkin.

Onko totta että ihminen voidaan kouluttaa tunteettomaksi moraalittomaksi tappajaksi

armeijassa?

Armeijassa ei saa koskaan nostaa asetta toista ihmistä vaan vihollista vastaan. Eikä

siinä saa tunteilla.

125

Onko niin että kaikki puhuvat toistensa ohi eikä kukaan kuuntele ketään?

Kukaan ei ota vastuuta ja kanna huolta isänmaan nimessä tehdyistä murha- ja

veritöistä.

Olisi uskallettava rehellisesti tunnustaa, että pahuus on piiloutunut jokaiseen

ihmissydämeen.

Jumala ja pirut ovat kääntäneet selkänsä rauhan haaveilijoille. Tappovälineiden

tekoon ja varustautumiseen upotetaan vaikka viimeiset rahat joka maassa. Viis

moraalista ja vaikka kansa nääntyisi nälkään.

Monet seuraavat hyvän ja pahan valtataistelua kuin jalkapallo-ottelua.

Pimeän ytimeen kätkeytyy valon siemen. Valon kirkkauteen kätkeytyy pimeyden

siemen.

Onnellisen elämän edellytys on elellä niin kuin mukavalta tuntuu.

Kaipuu menneeseen hyvään aikaan näkyy lämpimissä villasukissa ja lapasissa.

126

Nyt on aika ravistella luutuneita käsityksiä taiteen edistyksellisyydestä jos jollakulla

vielä sellaisia on.

Valtaklikit ja media yrittävät väen väkisin saada maailman näyttämään siltä mitä se

ei ole.

Kumpikaan ei ollut pahoillaan kun kesäyönä unohdettiin koko muu maailma.

Yhdessä ihmeteltiin elämän ja nuoruuden ihmeellistä lumoa.

Se nuori nainen oli nimetön, silti maistui niin suloiselta. En olisi suonut yön

päättyvän lainkaan.

Olen jättänyt olemattomista kiistelyn. Nyt minä vain kattelen tätä hullua maailman

menoa.

Uskontojen ja aatteiden nimissä on huijattu, alistettu ja myrkytetty ihmismieliä

sukupolvesta toiseen. Tapettu miljoonittain toisinajattelijoita.

127

Ihmisiä ympäröi lauma tuntemattomia näkymättömiä henkiä. Niiden kanssa on

viisasta pysytellä väleissä.

Metsänväkeä vilisee joka puolella. Kaupungin porttikäytävissä luurailee monen

sorttisia henkiä. Hyviä ja pelottavia henkiä.

Se on totta että toisinaan ihminen näyttäytyy ja käyttäytyy kuin enkeli ja toisinaan

kuin pahin paholainen.

Toinen ihminen on toisen turva, pakopaikka ja suoja niin sodassa kuin rauhan

aikana. Ihminen ei konkreettisesti selviydy yksin ei alussa eikä loppussa.

Ihminen häpäisee itsensä tottelemalla vallankäyttäjien älyttömiä typeriä lakeja ja

käskyjä.

Ihminen on aivan liian usein armoton itselleen ja syyllistää itsensä aivan

tyhjänpäivistä asioista.

Onneksi kirkko ei pysty enää moniakaan syntilistalla syyllistämään ja sen päällä

päsmäri yritys ei enää pure.

128

Se lähtee alulle ja tulee jos on tullakseen. Se on niitä elämän suuria selittämättömiä

tapauksia.

Luulitko minua perhoseksi? Luulitko minua himottomaksi lihaksi? Luulitko minua

enkeliksi? Etkö sinä pidä minua miehenä? Taidankin tästä häipyä.

Hänellä on kuivaa poronlihaa repussa. Minä viserrän ja olen valmis vaihtamaan

oman herkkuni poronlihaan.

Minulla oli tapana suudella hänen yläpään ja alapään huulia ja nauttia täysin

siemauksin molemmista.

Tiedätkö kuka on valmis uskonnon ja isänmaan nimessä käskystä tappamaan toisia

ihmisiä? Jos et tiedä, katso peiliin.

Ilman alituista maanpuolustushengen propagandaa ei kansojen tappohommista tulisi

mitään. Sotarikoksista vaietaan.

Synnyin maahan missä ihmiset eivät tunnu oikeilta. Asun naisen kanssa joka ei

tunnu oikealta. En tiedä, olenko minäkään oikea ihminen?

129

Ihminen on täynnä kyteviä ristiriitoja ja selittämättömiä tunnepiikkejä itseään ja

toisia kohtaan.

Niin monen unelmana lottovoitto. Sitä odotellessa elämä kuluu. Toiveet jäävät

toiveiksi.

Ihminen on harvoin tyytyväinen siihen mitä on. Tavoitellessaan onnea hän haluaa

aina jotain sellaista mitä hänellä ei ole.

Kädet täynnä työtä ihminen ei ehdi valittaa tylsyyttä ja hän tuntee olevansa hyvinkin

tarpeellinen.

Vaikka kaapit ovat täynnä ihminen hamuaa yhä vain lisää tavaroita. Hän hukkuu

tavaroiden sekaan. Kadottaa itsensä.

Voi hyvä jumala, eikö elämä ikinä ole tämän kummempaa? Mieli on täynnä elämän

sietämätöntä tyhjän tunnetta.

Uskonnot tekojumalineen ja aatteet ovat yhä verisiä ihmisten alistajia.

130

Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina kansalaisina rotuun, väriin,

sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen tai

syntyperään katsomatta. Pelkkä unelma.

Maailmassa on monia todellisuuksia silmien ja korvien ulottumattomissa. Joista ei

ole aavistustakaan.

Neuvon kalua, älä havittele joka reikää. Siitä ei hyvä seuraa.

Vapaa ajattelu on juuttunut perinteiden ja kulttuurien hämähäkin verkkoihin ja

ansoihin.

Mitä ovat jumalallinen henki, pyhä henki, ihmisen henki, kärpäsen henki, kotkan

henki, myyrän henki?

Entä mitä ovat diktaattorin vallankäyttäjän henki, murhamiehen henki, paavin henki,

typeryyden henki, sotahullun henki? Ovatko henget samasta sukujuuresta ja veljiään

keskenään?

Voi hyvä jumala, minä en ikinä pääse tunturin hiihtoladulle ja saunaan.

131

Minä kuihdun tässä ikuisessa odottamisessa. Olen pääsemässä vasta elämään kiinni

kun se jo loittonee minusta.

Miten tässä näin kävi. Olen juuttunut tämän maailman paskaan, mistä en pääse irti

kuin kuoleman kautta.

Älä sulje silmiäsi. Katso ympärillesi. Ei ole muuta elämää ja taivasta kuin mitä näet

tässä hetkessä.