1
SANAT
VAILLA KOTIA
mietteitä joka lähtöön
PENTTI HARJUMAA
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2015
2
Teoksia lainattavissa kirjastoissa
PENTTI HARJUMAA
Painettu
Grano Oy
Jyväskylä 2015
ISBN 978-952-68140-1-8
3
PENTTI HARJUMAAN tuotantoa
runoja ja mietteitä
Tämä nimetön kaupunki 1971. Kyselen kulkijoilta 1972.
Lumesta kirje sinulle 1974. Pilvet palasina tiellä 1976.
Unien varassa virralla 1979. Tunturilta tunturille 1981
Uskon kuvia lumessa 1983. Revontulien reunalla1985
Valittuja runoja 1988. Varjopuheita 1989
Nyt ole täällä 1992. Aaveriekkoja lappilaisia
mystisiä tarinoita ja kummituksia 1994.
Näkyjen jäljillä 1996. Maailma minussa 1999
Unessa valveilla 2001. Tyhjän päällä 2002
Näköalapaikalla 2004.
Olemassaolon ihmettelyä mielentuntureilla
kootut runot 2005
Kirjeitä tuntemattomalle ystävälle 2007
Pieniä ja suuria Tappauksia lapsuudestani 2008
Sinisen lumen mietteitä 2009
Pohjoisen ääniä toisinajattelua 2009
Mielen tuulenpesiä 2010
Miten kuvata Sanomatonta rivien välissä 2012
Uskon salattuja mielikuvia 2013
Sanat vailla kotia 2015
Nätti-Jussin tarinoita I II III 2013
4
Sisällys
I
SANAT VAILLA KOTIA 5-34
II
ELÄMÄ JA KUOLEMA SAMASSA PAKETISSA 35-60
III
ERI VAPAUKSIA EI OLE KENELLÄKÄÄN 61-88
IV
HUOMENNA HÄN TULEE 89-119
V
USKONNOT ROIKKUVAT TAIKAUSKON
HÄMÄHÄKIN VERKOSSA 120-149
VI
JOKAISESSA ASUU HYVIÄ JA PAHOJA
HENKIÄ 150-177
VII
OLEMME AIKAMME LAPSIA 178-213
5
Monien harha-askelien jälkeen ihmiskunta on sittenkin
löytämässä tien ja etenee pimeyden ja taikauskon piiristä kohti
valoa.
Ihminen ei ole pohjimmiltaan hyvä eikä paha. Hän toimii
mitään sen kummemmin ajattelematta porukan mukana ovatpa
ne sitten paholaisia tai enkeleitä.
Maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä olen pihalla kuin
lumiukko sormi suussa.
Elämä on menemistä tulemista ja meininkiä tyhjän perässä
juoksemista ja tuulen tavoittelua. Mutta joka tapauksessa
elämää iloineen ja suruineen.
Ihmiskunnan elämän menoon on pesiytynyt joukoittain
vaarallisia kaatopaikalle kuskattavia mätäneviä myrkyllisiä
sanoja.
Maailma on täynnä harhaan johtavia todeksi naamioitunutta
valhetietoa.
6
Sinuun on kätketty ja säilötty ihmiskunnan ihanteet ja unelmat
paremmasta maailmasta. Pane toimeksi.
Ikuisuus on avoin tila, aikaa on yhä uudelleen jälleen syntyä ja
tulla vaikka miksi.
Usko ja uskomukset ovat suurempi vaara kuin valheet johtaa
kenet tahansa harhaan.
Valheellisilla mielikuvilla voi kummasti piristää viheliäistä ja
tylsää elämää.
Kaiken päivää toimettomana vetelehtivästä ihmisestä tulee
näkymätön ulkopuolinen, tyhjyyteen hukkuva aave.
Miksi jotakin olevaa on ja ei-olevaa? Mitä on siinä välissä?
Onko hengellä pysyvää olotilaa missään, vaan kaikki on
väliaikaista ja katoavaa?
Tieteen mukaan aineruumiin atomit ovat kuolemattomia.
Mitä hengelle tapahtuu ei ole tietoa.
7
Voiko samanaikaisesti olla läsnä ja poissa? Jos voi, onko se
henki vai aave? Mitä oleminen oikeastaan on?
Kukaan ei ymmärrä elämää, vaikka jokapäiväinen oleminen ja
olemassaolo ovat läsnä joka hetki.
Synnyt, elät aikasi, kuolet. Tarkoittaako se oikein lopulta
mitään?
Aurinko sammuu ja maapallo palaa poroksi ja katoaa kuin
tuhka tuuleen. Myös miljoonat tähdet häviävät tyhjyyden
pohjattomaan kuiluun. Sama kohtalo kaikilla.
Olemme yhä edelleen apinaihmisen kehitystasolla. Mutta
evoluutio lupaa parempaa. Jonakin päivänä maan päälle
ilmestyy Ihminen.
Elän kahden valheen ja harhojen varassa. Toinen on se, että
uskon avulla pelastuu ja toinen ettei pelastusta ole. On jokin
kolmas tie, kaikki pelastuvat olemattomuuden taivaan
valtakuntaan.
8
Maailmankuulu filosofi sanoo: - Mistä ei voi puhua, siitä on
vaiettava.
Minä sanon: Siitä juuri onkin puhuttava ja pantava kivetkin
huutamaan.
Raamatun sekavasta kirjakokoelmasta ei ole elämäntien
oppaaksi. Sillä vain sekoittaa mielenrauhan ja maailman
todellisuuden.
Minua kiinnostaa kuollut usko, mitä se on? Voisiko se
paljastaa, mitä on elävä usko harhoineen?
Kuinka taivaallista, kuinka ihmeellistä, tämä on mainio päivä ja
hetki olla ei-mitään.
Onneen riittää vain yksi lämmin katse ja päivä on pelastettu.
Olemme ihmisapinoita, mutta monikaan ei sitä tiedä. Ja mitä
sitten, vaikka tietäisikin. Apinasta on pitkä matka todelliseksi
Ihmiseksi.
9
Sodassa tapetaan täydessä ymmärryksessä. Tappohommiin ei
sekopäitä kelpuuteta. Terävimmät aivot kutsutaan johtamaan
ihmisapinoiden sotaa. Sotatiede ja aseet kehitetty viimeisen
päälle. Moraalista viis. Jumalaa huudetaan avuksi häviön
hetkellä. Kaikkien on alistuttava voiman ja panssareiden
edessä.
Olet kiertänyt ympäri maailmaa etkä ole oppinut elämästä
enempää kuin peräkylän emäntäkään.
Olen innokas harrastelija eläjä. Se riittää minulle, kunhan vain
antavat minun olla ja elellä rauhassa.
Kävin tyhjän puheilla. Ei vaatinut mitään, tuntui hyvältä.
Jokainen kiusaa omaa itseään, kohtelee kuin vihollista.
Ihminen on itselle oikea kiusankappale. Siihen sivulliset päälle.
Ei ihme, jos elämä välillä on vaikeaa ja sietämätöntä.
10
Voit olla kiitollinen elämättömästä elämästäkin. Itse kukin saa
oman osuutensa elämän iloista ja suruista kykyjensä ja
jaksamisensa mukaan.
Sodassa ei koskaan ammuta ihmisiä vaan vihollisia. Toisessa
maailmansodassa tapettiin 55 miljoonaa vihollista ei
ainuttakaan ihmistä. Historia ylistää sukupolvi toisensa jälkeen
sotasankareita. Murhamiehistä ei puhuta mitään.
Minä harhailen tunturissa ajamassa takaa varjoani.
Tyhjyyteen mahtuu koko maailmankaikkeus, lukemattomat
tähdet ja ajatukset. Myös jumalien kotimaa. Tyhjän lumous on
kiehtova ja kantava voima.
Kukaan ei tiedä milloin maailmankaikkeus on syntynyt ja
loppuuko se koskaan? Kaikki on arvelujen ja olettamusten
varassa. Mitä aika on? Mitä tila, tyhjyys, energia on? Mitä
elämä ja kuolema on?
Aurinkoa minä tervehdin ja ylistän. Se on todellinen
Elämänantaja ja ylläpitäjä.
11
Sellainen on maailma. Sellainen on elämä. Sellainen on
ihminen. Niin minkälainen? En tiedä. Jossakin sekavassa
hämähäkin verkossa itse kukin pyristelee ymmärtämättä mistä
on kysymys.
Tietämättömyyden pilvi ympäröi meitä.
Ihmiset ovat eksyksissä ja hukassa mutta moni ei vain tiedä
sitä.
Kenen toimesta maailmaan sikiävät aina uudet tappajat. Eikö
niistä päästä ikinä eroon?
Menneisyys ja tulevaisuus nykyhetkessä läsnä. Ikuisuus.
Siis jumalia, onko heitä? Ihmisten tekemiä valejumalia sitäkin
enemmän.
Psykiatrit ja psykologit arvostettuja ihmismielen puoskareita,
käytetään selittämättömien asioiden ”asiantuntijoina”. Näitä
irrallaan olevia puolihulluja ja koko hulluja.
12
Jos aikoo maailmaa parantaa on ensimmäiseksi katsottava
omaan peiliin.
Ei miestä tai naista vaihtamalla parane suuri ikävä. Ei uskoa
vaihtamalla parane suuri ikävä.
Nyt on elämän vuoro, kannattaako täällä vain olla? Elämä
soljuu silmien alla ohi ja minä vain istuskelen kaljalasin
ääressä tylsänä ja tyhjänä.
Tyhjänmiettijän onnea. Tyhjää joka puolella
silmänkantamattomiin.
Näyttää siltä, että karvalakkipääni on arvokkainta elämässä,
mitä tiedän.
Itse kukin eksyksissä keskellä ihmismerta oudolle planeetalle
heitettynä. Ei ihme, jos pelko täyttää sydämen.
Maailma ja elämä pitävät minun edessä peiliä. Eipä huvita
katsoa kaikkea typeryyttä.
13
Vietin kesän västäräkkien, tiirojen, lokkien, hämähäkkien,
sääskien, kärpästen, laulujoutsenten, pääskysten kanssa. Kaikki
ovat veljiä ja sisaria. Olen yksi heistä onnellinen ja samalla
onneton vailla tarkoitusta.
Minulla olisi todella asiat huonosti, jos uskoisin tämän uskon ja
omat mielipiteeni ainoiksi oikeiksi koko maailmassa.
Sääli niitä jotka uskovat kaikki heille syötetyt valheet ja
huijaukset Jumalan sanana nöyrällä mielellä.
Uskontojen ja uskon taikasanaston pelottelun eturiviin on
valjastettu sana Jumala. Se vastaa vähintään ydinpommin
uhkaa.
Elämässä ei ole mitään pelättävää niin kuin ei kuolemassakaan.
Anna niiden tulla ja mennä.
Monilla on niin kiire, ettei ole aikaa tavata edes itseään.
Ihmisen olemassaolo on yksiselitteisesti riippuvainen
konkreettisesta maailmasta ja ruumiintodellisuudesta omien
nahkojen sisällä.
14
Alituinen tivaaminen oletko uskossa vai ateisti, inhottaa.
Kaikki ovat eksyksissä ja hukassa tai ei sitten kukaan.
Voi näitä uskon, toivon ja rakkauden selkään puukottajia,
jumalan ja pirun lähettiläitä. Pyhän elämän häpäisijöitä.
En tiedä mitä sanoin, mutta pidän kynsin hampain kiinni, mitä
sanoin, mitä se sitten olikin.
Rakkaus on sokea, minne sinä menet, sinne minäkin menen
vaikka olisit minkälainen paskiainen ja matkalla helvettiin.
Minä en päästä sinua silmistäni. En ikinä suostu eroamaan
sinusta.
Viisas ei elä menneisyydessä, eikä tulevaisuudessa, vaan tässä
hetkessä ja ymmärtää katoavaisuuden läsnäolon.
Nyt viisikymppisenä ymmärrän elämää enemmän kuin koskaan
ja nytkin niin vähän, ettei kannata mainita ja tehdä siitä
numeroa.
15
Minä huusin tuntureita, poroja, riekkoja ja sääskiä avuksi.
Mutta tunturi pysyi vaiti, poroilla oli täysi työ kaivaa jäkälää ja
pysyä hengissä, riekko lenteli ympäri tunturia ja käkätti
itsekseen, sääsket olivat kiinnostuneita vain minun veren
imemisestä. Silloin ymmärsin, oma apu paras apu.
Toisinaan on mieltä ylentävää ajatella, ettei tarvitse koko
maailman murheita kantaa yksin. On mukava keitellä
lämpimässä kämpässä iltateetä ja laittautua yöpuulle ilman sen
kummempia huolia. Aamulla herätä aurinkoon.
Mitä minä näille haaveille teen? Ne kiusaavat minut hulluksi.
Joka porukassa tunnen itseni niin vieraaksi ja sivulliseksi.
Umpitollo ihmiskunta ei osaa elää sovussa.
Kadotus ja helvetti vastassa, jos eksyy elämän polulla toisista
ihmisistä ja tarkoituksesta.
16
Jos aikoo syödä sanansa, ei kannata puhua paskaa. Jos aikoo
selviytyä eteenpäin, on opittava tuntemaan ympäristön
olosuhteita ja elämisen ehtoja, valehtelemaan ja huijaamaan
niin kuin muutkin. Muuten sinut heitetään veneestä yli laidan.
Mitä minä teen kaiken maailman sirpaletiedolla? Eikö täällä
ole jo tarpeeksi sekopäisiä maailmanparantajia?
Ilman kasvatusta ei kenestäkään tule ihmistä. Mutta kenestä on
kasvattajaksi?
Kohdun suulta kurkistelen outoa maailmaa. Elämäni suurin
rohkeus oli hypätä keskelle tuntematonta porukkaa alastomana
ja puolustuskyvyttömänä toisten armoille.
En voi unohtaa rakkauttamme. Elät ikuisesti muistoissani,
vaikka en tiedä mitä se ikuisuus tarkoittaa.
Ei tämä nykyaika ole mitään elämää, jos ei saa toisia tappaa
enää edes isänmaan, kodin ja uskonnon puolesta. Vanhaan
hyvää aikaan kivikauden ihminen sai tappaa vapaasti ja myös
vastustajan syödä.
17
Se on todellinen ystävä, joka ei hylkää sinua ja on puolellasi
silloinkin, kun olet väärässä ja sekopäinen paska juntti.
Minua kalvaa alituinen ikävä, mutta en tiedä minne?
Maailmankaikkeuden tyhjyys ja yksinäisyys piirittää minua.
Niin yksinkertaista se on, jos et kenellekään rakkautta anna, et
voi sitä myöskään saada. Eikä sinulla ole oikeutta sitä vaatia.
Lähdin naapuriin saunareissulle, maailma avartui. Huomasin,
että on muutakin elämää.
Rakas päiväkirja, olen ihan rahaton. Mitä teen? Menenkö
hirteen vai ryöstänkö pankin?
En siedä kaksinaamaista maailmaa ja kirkkoa, olen ainainen
toisinajattelija ja vallankumouksellinen. Mätä maailma hyppii
silmille.
Toisille elämä jää polkemaan paikalleen ja nahistumaan. Toiset
lähtevät kiertämään maailmaa oppimatta mitään.
18
Mitä vanhemmaksi elän, sitä selvemmin ymmärrän että
maailma menee menojaan ilman minua välittämättä mitä mieltä
olen tästä kaikesta.
Poliitikot ovat epäluotettavia, mutta äänestäjät ne vasta
epäluotettavia ovatkin. Siksi ovelimmat huijarit tulevat
valituiksi ja pääsevät vallankahvaan käsiksi päälle päsmäriksi.
Sitä se demokratia on.
Suomalainen nainen on yhtä sitkeä kuin suomen hevonen ja
sopii kaikenlaisiin tehtäviin.
Olen täällä uskonvartijoiden hampaissa. Nahkani on
sääskilauman piirittämä ja verenimijäin reikiä täynnä. Taistelen
uskomusten hulluutta vastaan. Yritän pysyä järjissäni.
Lars Levin perässä hiihtäjät tarjoilevat täällä taivasta ja
helvettiä ilmaiseksi. Ei täällä napeilla pelata tunturien maassa.
Ihmiset uskovat kuvitteellisen Jumalan olevan olemassa ja
ylistävät hänen tekojaan ja suuruuttaan. Eivät osaa selittää,
miksi?
19
Olen henki henkien joukossa, tuntematon, outo, hukassa.
Kukaan ei tiedä, miksi minut on heitetty tänne Linnunradan
kolkkaan keskelle apinaihmisten joukkoa?
Olen ollut eksyksissä ja kateissa, nyt olen tässä hetkessä.
Tunnen että jokainen on aina perillä, oli hukassa tai ei. Ei
mitään hätää.
Voima ja ylistys maalle, joka minua kantaa auringon ympäri ja
kesään. On tämä hurja matka halki avaruuden, ihmeellinen
matka. Toisaalta niin kiehtova, toisaalta niin tylsä että itkettää.
On kiehtovaa ja pelottavaa olla mukana maailmankaikkeuden
suurella näyttämöllä. Meille on annettu elämä ja kuolema
samassa paketissa, olet sitten sääski tai ihminen. Sama kohtalo
kaikilla.
Elämä sammuu kuin kynttilän liekki, siinä kaikki. Sitä
kutsutaan kuolemaksi.
Yritän muistella ja pitää mielessä elämäni kulkua, mutta y
enemmän se alkaa tuntua unelta.
20
En tiedä olenko oikeasti olemassa vai enkö? Tässä
välimaastossa kompuroin kuin mikäkin outo otus.
Silmäni näkevät kirkkauden. Elämälle halaus. Aurinko paistaa
ja kimalainen pörrää.
Tänään laulan vapaudesta ensimmäistä kertaa, minulle ovat
kasvaneet siivet, sydämeni iloitsee. Eläkää lapseni täysillä tässä
hetkessä. Kerään kulleroita tunturin rinteeltä.
Elämä hämmentävä kupla maailman kaikkeuden keskellä ei-
mitään. Tunnen että nahkojeni sisällä asuu joku tuntematon
henki.
Sinun on itse löydettävä elämälle joku tolkku ja tarkoitus. Olla
syömättä liikaa, liikuttava joka päivä kunnon lenkki.
Karmea loppu, tämä elämä ja usko olikin huijaus.
Kaikenkarvaiset käsittämättömät rituaalit liittyvät valtaan. Mitä
tehokkaampi armeijan tappajakoneisto sitä täsmällisemmät
rituaalit ohjuksineen ja kirkossa valanvannomisineen.
21
Maailma on täynnä nimettömiä uskon myrkyttämiä uhreja,
elämätöntä elämää.
Istun tässä Kemijoen törmällä joutekseni, aurinko paistaa, vesi
välkehtii, on kesä ja ikuisuus tässä hetkessä. Sydämeni on
onnea tulvillaan.
Olet kahden portin läpikulkija, elämän ja kuoleman. Tässä
välissä pelissä hämmentävä elämä.
Tarvitseeko ihminen olemiselleen mitään erikoista syytä?
Enempää kuin sääsketkään, jotka ilmaantuvat kesän lämmössä
tunturipurojen varsille iloitsemaan olemisestaan.
Kieli ja sanat, ajatukset, tunteet, viisi pääaistia ja järki ovat
”työkaluja” ilmaista jotakin, miltä maailma näyttää, miltä
elämä maistuu ja tuntuu täällä kuolemanvarjon maassa.
Sananvapaus on sitä, että pitää olla tilannetajua missä turpansa
aukaisee, ettei joudu hankaluuksiin ja vahingoita itseään.
Leimatuksi tulleena ei ole kiva elää.
22
Jos et ajattele, toiset päättävät puolestasi. Jos ajattelet,
poliitikot joka tapauksessa päättävät puolestasi ja laativat
lakeja, mitä sinun on noudatettava olivatpa ne kuinka typeriä ja
vääriä tahansa.
Joku on luonut tänne maapallolle taivaan ja helvetin. Itse kukin
voi valita taivaansa tai helvetin oman makunsa mukaan. Jos ei
itse siihen pysty ja ymmärrä omia valintojaan, aina joku toinen
tekee sen puolestasi.
Pahin uskon vainooja on usko itse, täynnä uskoa ja epäuskoa,
jumalan ja pirun lepyttelyä ilman todellista mielenrauhaa.
Terävät sanat pistävät kuin sääsket ihon vereslihalle.
Lohduttavat sanat parantavat ja valavat toivoa.
Nyt on elämän vuoro elää tässä ajassa. Mitä sen jälkeen seuraa
ei kukaan tosiasiassa tiedä mitään? Parempi jättää kuoleman
jälkeisten päivien arvailut sikseen.
23
Hyvä muisti on lahja, mutta huonomuistisuus on vielä
suurempi lahja. Maailma näyttää joka päivä uudelta ja
ihmeelliseltä.
Jos ihminen ei tunne itseään, hän ymmärtää itseään ja muita
alituisesti väärin. Ei ihme, jos elämme väärinymmärrettyjen
maailmassa.
Maailma on täynnä olemassaolon ihmeitä, mutta emme osaa
nähdä niitä ihmeinä. Siksi elämä näyttäytyy tylsänä ja tyhjänä
ihmeitten äärellä.
Maailman vierailun jälkeen palaan takaisin olemattomuuden
ikuiseen taivaankotiin turvaan.
Minua puhuttelee sisältä päin Pyhä eikä tällä pyhyyden
tunteella ole perinteisen jumalan kanssa mitään tekemistä.
Jokainen luo oman kuvitteellisen jumalakuvansa. Jokaiselle on
lopulta totta se, minkä hän todeksi uskoo. Ei ole oikeaa eikä
väärää Jumalaa.
24
Kautta aikojen vallanpitäjät ovat päättäneet, mikä on Pyhää ja
mitä ei saa loukata. Valtioiden lippujen, johtajien patsaiden tai
kansallissankareiden loukkaaminen tietää vankilaa ja monissa
maissa jopa kuolemaa. Sodan jälkeen voittaja tuhoaa toisen
pyhänä pitämiä kohteita.
Sukellan pää edellä tuntemattomaan maailmaan. Uskon lujasti
vanhoihin satuihin.
Olen etsinyt kiihkeästi elämälle sisältöä ja valaistumista
seksistä, viinasta, teosofiasta, tuntureilta, maailman
kiertämisestä, meditaatioista, mystikoista, filosofioista,
kirjoista ja taiteesta. Yhä kaikki hämärän peitossa.
Haluan syksyn tunturiretkellä nauttia luonnosta ja elää joka
solulla, mutta en elää ikuisesti.
Jokaisella on edessä kirjaimellisesti hyppy tyhjyyteen. Siihen
loppuvat kitinät ja kätinät elämän vaikeudesta ja verojen
korotuksista.
25
Valoisat lämpimät sanat ilahduttavat minua ja nostavat tunteeni
pintaan. Rakkauden sanat eivät katoa vaikka minä katoan
näkymättömiin.
Kun ihmisen sielu jäätyy pahuuden ja julmuuden voimat
pääsevät valloilleen.
En tiedä, mitä on oikea elämä ja kuolema. Olenko vain
jäljitellyt oikeaa elämää? Onko kaikki vain unta?
Elämästä ei saa muodostua ihmiselle myöskään vankilaa.
Kerrohan arvoituksellinen minäni, ketä olet rakastanut eniten?
Äitiäsi, isääsi, veljeäsi, sisariasi vai puolisoasi? Vai ystäviäsi?
Voi, en tiedä. Olenko oikeasti edes itseäni? Olen yksinäinen
outo susi.
Tuolla tunturin laella ihmeelliset enkeliporot ja pilvet
revontulien taivaalla. Olemme tähtien poikia ja tyttäriä keskellä
maailmankaikkeutta retkellä ohikiitävässä hetkessä. Sydämeni
tulvii onnea.
26
Kirkot saavat olla niin takapajuisia kuin lystäävät, kunhan
pysyvät omissa ympyröissään ja uskossaan. Ulkopuoliset
voivat ihastella rauhassa kultaisia ikoneita ja suitsukkeita ja
pappien näytelmiä.
Yhtenään joudun kirjaamaan ylös ajatukseni harhalaukauksia ja
ihmiskunnan harharetkiä ja pimeyksiä.
Jos et kykene muuhun, niin koeta ainakin näytellä läsnäoloasi
tässä hetkessä.
Maailma ei tiedä minun sielunelämästä mitään. Eipä silti, en
minä itsekään tiedä onko minulla sielua edes olemassa?
Suurin kaikista Olemattomuus ympäröi maailmankaikkeutta ja
meitä joka askeleella.
Nyt tietoni on vajavaista, mutta äitimaan sylissä minun ei
tarvitse sitä surra.
27
Ota oppia apinoilta. Tarkkaile otsaryppyjä, hymykuoppia,
nenän nyrpistyksiä ja muita eleitä. Näin opit tuntemaan
ihmisen.
Sanojen avulla voin tutustua uusiin tuntemattomiin
maailmoihin ja ihmiskohtaloihin.
Ihmisen ei tarvitse olla hullu tehdäkseen hirviötekoja
kommunismin ja natsismin aatemaailman sokaisemana.
Uskon erämaassa vastassa synnin ryteikköjä ja upottavia
suonsilmäkkeitä.
Haluan tulla nähdyksi ihmisenä, porona, kärpäsenä, sääskenä
elämän suurella näyttämöllä.
Itsestään selvyyksien maailma pelottaa.
Aavistus aamusta ikkunan takana, vedän peitteen uudelleen
korville enkä uskalla herätä kuolemanvarjon maailmaan.
28
Herään kuvittelemani maailman keskelle, keitän aamukahvin ja
selailen sanomalehteä.
Elämäni tarkoitus tässä hetkessä, enempää en tiedä. Eikä se
huoleta minua.
Sanat sanomatonta kantaa elämäni rakkautta, iloa ja eron
tuskaa. Tunturin laella panin kiven toisen päälle merkiksi että
olin kerran täällä.
Hän on päässyt tuntureille missä ei vuosia lasketa eikä aika
piinaa ja kosteta. Ikuisen olemattomuuden ja rakkauden
taivaankotiin.
Mikään ei ole hyvää ja pahaa sinänsä. Kaikki muuttuu pahaksi
silloin jos en kohtele toista niin kuin itseäni.
Sotilas voi vapaasti valita, ampuuko hänet vihollissotilas vai
oma teloitusryhmä.
Pilvien alla elämän kaunis petollisuus, pilvien päällä
painovoimaton petollisuus ja tyhjyys vastassa.
29
Mitä minä täällä teen, haamujumalien maailmassa? Joka
askeleella vastassa selittämätön elämä.
Satatuhatta hiusta ihmisen päässä epätoivoa ja raivoa täynnä
maailman hulluudesta.
Ihmettelen miksi niin paljon ihmiselämää luiskahtaa elämättä
ohi?
Ihmiskunta vasta alkutaipaleella avaruusraketilla lähdössä
kohti uusia planeettoja ja taivaita. Aikaa on.
Katselen suuren Kemijoen yli, Ounasvaaran vihreää metsää ja
taivaan poutapilviä elokuun 29 päivänä kello 14.51. Näihin
hetkiin on sitoutunut ikuisuus niin kuin kahdeksantuhatta
vuotta sitten kivikauden ihminen katseli tässä rannassa samaa
maisemaa.
Elämän ja kuoleman kehässä ei ole erivapauksia kenelläkään,
ei muurahaisilla, sääskillä, riekoilla, poroilla ja ihmisillä. Sama
kohtalo kaikilla. Haamujumalien ja huijareiden lupauksien
avullako ihminen uskoo pelastuvansa?
30
Vuosituhantisesta unesta heräsin tuijottelemaan taivaan tähtiä
keskellä maailman pimeyttä. Voi minun unelmieni ja sydämeni
huutavaa ikävää.
Hänen äänensävynsä paljastaa, onko hän todellinen ystävä vai
valeystävä.
Olen matkalla lapsuuteni syviin metsiin suuren joen rannalle
keltaisen kulleroniityn syliin. Levolliset lehmät niityllä
toivottavat minut tervetulleeksi ja laulavat kesän kauneudesta
ja auringosta minulle. Olen onnellinen enkä halua herätä tästä
unesta.
Syksyn myrskytuuli puhalsi yli. Pian en muista että kesää olisi
koskaan ollutkaan.
Meidän rakkautemme ei ehtinyt edes alkaa, kun se oli ohi.
Onneksi emme jääneet viheliäisen rakkauden loukkuun
ja vangiksi.
Kerrohan arvoituksellinen kaksijalkainen, onko sinusta
Ihmiseksi?
31
Täällä minä maailman ja valejumalien harhoissa sopertelen.
Odotan eksyttävistä unistani kerran herääväni maan ja taivaan
kirkkauteen.
Elämä on aivan liian suuri asia, että siitä voisi puhua koskaan
itsestään selvyytenä. Onko elävä arvokkaampi kuin syntymätön
ihminen?
Jotakin on. Ohikiitävässä hetkessä asuu ikuisuus ristiriitojen
keskellä.
Elämä avaa hetkeksi ikkunan maailmankaikkeuteen.
Olemattomuudesta tulemme ja sinne palaamme. Olemme ohi
kiitävän hetken elämän kuplia ja varjo heijastuksia.
Rakkaus on kuin kummitus, se näyttäytyy äkkiarvaamatta
missä tahtoo ja livahtaa hetkessä näkymättömiin. Sekoittaa
sydämet pois tolaltaan.
Tyhjennä mielesi ja älä pelkää tyhjyyttä. Älä päästä pahoja
ajatuksia sisälle. Odota rauhallisesti ja kärsivällisesti uusien
tuulien ja ajatusten puhaltavan.
32
Ihmiset ovat samanhenkisiä. Kyllä isänmaan ja uskonnon
koirat tunnistavat toisen koiran.
Sanoin porolle:
Voi sinua tunturissa nälässä paksussa lumessa harhailijaa, miltä
elämä maistuu?
Sanoin riekolle:
Voi sinua tunturissa harhailijaa, eikö sinullakaan ole muuta
tehtävää kuin selviytyä hengissä päivästä toiseen?
Sanoin vastaan tulleelle hiihtäjäturistille:
Voi sinua hikihatussa lykkijää, minne niin kiire? Ehditkö
tunturin kauneutta ja sinitaivasta ihailla?
Pysähdyin ihmettelemään, kun kaduilla ja toreilla,
eduskunnassa, kanslioissa, presidenttien ja kuninkaiden
palatseissa, hallitusten ja ministerien puheissa vilisi vain
luutuneita fraaseja sanomatta mitään.
Elämälle pahimpia uhkia ovat typeryys ja tyhmyys. Viime
vuosisadan huutavia tyhmyyksiä ja ihmisen alennustiloja olivat
ensimmäinen maailmansota ja toinen maailmansota. Tollojen
mielipuolten silmittömiä teurastuksia ja julmuuksia.
33
Tämän ajan vaarallisimmat sekopäät piiloutuvat uskontojen
sisälle.
Historia ja kaunokirjallisuus, kulttuuri ja taide, älymystö ja
taiteilijat rimpuilevat samoissa hämähäkin verkoissa kuin
kaikki muutkin maailman elämänvalheissa eksyksissä.
Uskonnoissa tehdään hikihatussa töitä seuraavan elämän eteen,
vääräuskoiset on erotettava ja tuomittava kadotukseen ja
helvettiin jo tässä elämässä. Jos olet kuuliainen ja nöyrä
jumalan sanan selittäjille ja vallankäyttäjille sinulle luvataan
taivastontti.
Uskon vankeja joka häkissä. Apua, mitä teen? Parempi että
pidät turpasi kiinni, jos etsit mielenrauhaa.
Elämä avaa hetkeksi ikkunan maailmankaikkeuden
tirkistelyyn. Tähtiä ja outoja ötököitä joka puolella.
Monet luulevat ajatuksia omikseen ja uusiksi, kun järjestelevät
omaksumiaan kliseitä ja fraaseja vain toiseen järjestykseen.
34
Kemijoki aaltoilee, aurinko paistaa. Tämä on mainio päivä.
Olen väkevästi olemassa tässä ikuisessa hetkessä, elämäniloa ja
onnea tulvillaan.
Minulla on niin ikävä sinua vaikka olet siinä kainalossa läsnä.
Sellainen on ihmissydän.
Olen pois purjehtiva pilvi taivaanrannalla. Hetken päästä
kukaan ei tiedä, että minä olen koskaan näillä tuntureilla
ollutkaan.
Sydämeni iloitsee, että näin sinut ja sain rakastaa sinua tässä
katoavassa ohikiitävässä hetkessä.
Kukat avautuvat kesäaamussa. Muurahaiskaupungissa täysi
hyörinä päällä. Linnut laulavat kilpaa. Sääsket inisevät korvan
juuressa. Minä myös elämän kiihkoa ja janoa täynnä.
Ennen ihmiset uskoivat oikeasti olevan piruja ja pahoja henkiä
olemassa. Se kehitti mielikuvitusta näkyvään ja
näkymättömään maailmaan ja auttoi selviytymään elämässä
missä vain.
35
II
Elämä ja kuolema samassa paketissa
36
Tänne syntyessäni ja tullessani ei tiennyt maailmasta yhtään
mitään. Nyt vuosikymmenien päästä en tiedä sen enempää,
miksi olen täällä? Elämä ja kuolema samassa paketissa. Elämä
on mitä on.
Naisen elämä on kilpajuoksua ajan ja kauneuden perässä.
Murrosiän jälkeen alkaa ahdistava ankara itsetutkistelu:
Olenko minä kaunis vai ruma, kelpaanko kenellekään? Onko
minulla oikea kampaus, oikean värinen huulipuna, liian leveät
hartiat, takapuoli liian iso, liian lyhyet jalat, liian paksut reidet,
liian lihava vai liian laiha?
Kun virheiden ryteiköstä on jotenkuten selvitty ja se oikea mies
on sattunut kohdalle, alkaa perheen perustaminen ja lapsien
saattaminen maailmaan. Uudet ongelmat ilmaantuvat vartalon
ja rintojen kanssa. Maha ei saa pömpöttää eikä rinnat roikkua.
Äkkiä on ruvettava jumppaamaan ja linjoja hoikentamaan ja
juoksemaan pitkin metsiä henkensä edestä. Sitten ilmestyy
kasvoihin ensimmäiset uurteet ja rypyt ja pian peilissä tuijottaa
vastaan vanha kurttuinen nainen. Voi apua, tässäkö koko
elämä?
37
Mies sanoi pitkän taistelun ja rimpuilun jälkeen hylänneensä
jumalat ja löytäneensä sisäisen rauhan elämästä itsestään
maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä.
Uskonto ja filosofia antavat etsivälle oljenkorren selviämiseen
elämässä eteenpäin.
Lapsi ei kysy, mitä järkeä tässä on. Hän juoksee konttaa leikkii
ja on täysillä maailmassa kiinni. Vasta aikuisena joillekin
paljastuu elämän turhuus ja katoavaisuus, kaikille ei koskaan ja
hyvä niin.
Mitä eroa on valeuskovaisella ja oikealla uskovaisella? Ei
mitään. Molemmille valetaivas ja valehelvetti antavat elämälle
makua ja sisältöä.
Maailma pyörii vittujen ja kalujen ympärillä. Niissä on poweria
ja voimaa yli kaiken. Niiden avulla koko luomakunta uusiutuu
sukupolvelta toiselle.
Ihmiskunta ei selviytyisi ilman tekojumalia ja uskomuksia ja
toivoa pelastuksesta.
38
Maailma tarvitsee huippuhulluja. Puolihullut vain sekoittavat
maailman.
Otsaani koputetaan, uskallanko avata ovea? Muuttuuko elämä
entistä hullummaksi?
Kaikille osoitettu ja annettu käsky ”älä tapa” ei tosipaikan
tullen paina yhtään mitään. Kirkon papit voivat vaivatta siunata
aseita ja ohjuksia ihmisten tappamiseksi. Tässä paljastuu myös
kristittyjen ja uskovien moraali ja rakkauden todellinen luonne
ja sanoma.
Maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä minä katson
hämmentynein silmin maailmanmenoa ja olevaa. En tiedä,
miksi olen täällä, mutta mukavaa toisinaan on, myönnän.
Autuaita ovat iloiset jääräpäät, sillä heitä eivät synkistelijät
lannista. He uskovat maailman hyvyyteen ja rakkauteen,
vaikka ohjuksia sataisi niskaan.
Kun lähtee itseään ja maailmaa pakoon, tyhjyyden karhu tulee
vastaan.
39
Joka ei suostu lentämään sääskiparvessa muiden mukana sen
kohtalona on yksinäisen huutavan sääsken kohtalo tuntureilla.
Minuun ei satu enää. Olen päässyt Äiti-maan syliin turvaan.
Ihana rauhan ranta suloisen levon antaa.
Tyhmyys ja hulluus kuin aave roikkuu ihmiskunnan yllä. Tollo
mikä tollo. Ei osaa elää sovussa. Tästä ei hyvä seuraa.
Nuorelle rauhattomalle sydämelleni ei mikään riitä, ei rakkaus
eikä maailma. Apua, mitä teen?
Elämällä ei ole alkua eikä loppua auringon valon ja
muodonmuutoksen suurella näyttämöllä. Älä säikähdä, jos
jonakin päivänä löydät itsesi perhosena tai myynä maan
uumenissa tai riekkona tunturinrinteellä.
Hän on päältä päin maailman kaunein nainen, mutta paljastui
sisältä tylsäksi papukaijaksi. Rakastuinko väärään ihmiseen?
Mitä teen?
40
Jos kuulet sisäisen äänen ettei sinusta ole mihinkään älä välitä
siitä. Jatka vain elämääsi niin kuin ennenkin ja usko itseesi, se
valeääni vaikenee ja pötkii pakosalle.
Vain hiljaisuudella on korvat kuulla. Näkymätön maailma
kohisee ja avaa ikkunoita maailmankaikkeuden syvyyteen.
Olemme tähtien poikia ja tyttäriä.
Kiitos että sain syntyä juuri tähän maahan. Täällä on vielä
kunnon vanhanajan jumalat kunniassa ja joka kylässä omat
pirunsa, aaveensa ja kummituksensa.
Kun käännät kartan ylösalaisin maailma muuttuu ja näyttää
toisenlaiselta, hämmästelen.
Ihminen on aina aikansa lapsi vanki ja uhri.
Ajattelen ja unelmoin itsepintaisesti paratiisia silloin kun
kaikki menee pieleen ja rakkaus tökkii.
Rakkaus parantaa elämänsykettä ja lisää virtaa. Rakkaus tekee
ihmismielestä sekopään. Hullu rakkaus on vaarallinen kaveri.
Sen seurassa voi mennä henki mutta menköön.
41
Suureen rakkauteen pettyneet eivät kestä kuulla rakkauden
ihanuudesta halaistua sanaa menemättä sekaisin.
Ihminen ei tiedä mihin uskoo. Usko luo sielulle pelastuksesta
pettävän turvallisuusharhan.
Vanhoillislestadiolainen uskonliike harjoittaa moraalitonta ja
härskiä puoskarointia ihmisten elämällä ja sydämillä.
Kukaan ei tiedä, missä vaiheessa on ihmiskunnan elinkaari.
Paljonko on aikaa jäljellä?
Synnymme, rakastamme, kukimme, kuolemme täällä
Linnunradan laidalla. Kaikki sääskistä koppakuoriaisiin
samassa avaruuslaivassa.
Ihmisellä ei ole muuta onnea kuin iloita pienistä ohikiitävistä
hetkistä eikä jumiutua elämän valheisiin. Nauttia seksin ja
elävän hengen hurmiosta. Rakkauden ihanasta tunteesta.
Odottaisinko sittenkin vielä huomiseen, jos maailma tästä vielä
kirkastuisi?
42
Ei sinun tarvitse olla rakastunut, voimme silti asua yhdessä ja
iloita elämästä. Rakkaus on vain sotkemassa ihan mukavaa
asumistamme.
Mitä hyödyttää juuttua menneisyyden vangiksi? Portit ovat
auki huomiseen ja uuteen päivään.
Yksipuolinen rakkaus jossakin vaiheessa muuttuu
myrkylliseksi.
Mitä muuta maailma on kuin pillujen ja kalujen historiaa?
Seksi ja selibaatti vuorottelevat ajasta aikaan, järki ja tunne,
rakkauden ikuinen odottaminen, ilo ja kärsimys tyhjien
mielikuvien päällä.
Mikä ihmisen tappaa? Ei nälkä, ei tauti, ei kylmä, vaan harmaa
ja tyhjä arkipäivä.
Rakkauden odottaminen on päätä huimaava tapaus.
Taivaan ja helvetin mielikuvien selittämisellä elävät papit ja
joukko siipiveikkoja kirkkoineen.
43
Maailma on tulvillaan ruokaa. Hyönteiset voivat pelastaa
maailman nälältä. Yhtä ihmistä kohti on 200 miljoonaa
hyönteistä.
Myös sokea usko joutuu perääntymään kiväärinpiipun ja raa`an
voiman edessä. Konkreettinen maailma ja todellisuus ympäröi
meitä ja määrää suunnan.
Ympäröivää tyhjää tilaa en lakkaa ylistämästä. Ilman sitä ei
elämästä tulisi mitään. Tyhjyyden tunne antaa vapauden omaan
tekemiseen ja ajattelemiseen.
Henki vaeltaa ruumiista toiseen ja näkee maailman aina uusin
kirkastetuin silmin.
On hätä ja Jumalaa ei näy mailla eikä halmeilla. Todellisen
toisen ihmisen apua ei korvaa mikään. Vain toinen ihminen
voi näkyvässä maailmassa antaa apua ja lohduttaa, lievittää
yksinäisyyden taakkaa.
Ihminen uskoo ja toivoo viimeiseen asti pelastukseen, vaikka
aavistaakin olevan vastassa vain tyhjää ei-mitään.
44
Hän halaa puuta ja nauttii elämästään. Puu pysyy vaiti.
Politiikassa ja uskonnossa puoskarointi ihmisten mielillä ja
sydämillä on tavallista. Vain lapset näkevät, ettei keisarilla ole
vaatteita.
Missä vaiheessa vanhoillislestadiolaisuuden elinkaari on?
Vajaa kaksisataa vuotta taivaanvaltakunnan avainten
hallussapitoa pohjanperillä on lyhyt aika. Jokainen kulttuuri ja
usko katoavat ajallaan maan rakoon.
Älä anna elämän livahtaa ohi, vaan tartu arkipäivää sarvista
kiinni ja iloitse onnen pienistä hetkistä. Huuda sydämesi
pohjasta ilmoille: Tämä on mainio päivä satoi tai paistoi.
Ihmiselämässä on lukkoja, jotka eivät puhumalla aukene.
Kun joudut umpikujaan, muutu. Älä jää tuleen makaamaan.
Etsi uusi reitti.
Kukapa tietää, onko evoluutiolla suuntaa? Se kokeilee kaikkia
eteen sattuvia suuntia vaikka läpi harmaan kiven.
45
Kuuntelin biologin puhetta elämän alkujuurista. Hän sanoi
ihmisen lähteneen alulle merimadosta ja kehittyneen kalaksi.
Apinaihmiseksi kasvamiseen kului sitten satoja miljoonia
vuosia. Todelliseksi Ihmiseksi yhä pitkä matka.
Kuolleet sanat ja kirjat ovat roskia roskien joukossa.
Ihminen käyttäytyy kuin kuolemaa ei ole ja se on pelkkä huhu.
Myös uskonnot kiistävät kuoleman. Mutta todellisuus näyttää
jotain muuta. Elämän jatkumiseksi kuolema on välttämätön.
Ihmiset elävät aivan tavallista normaalia elämää. Silti en ole
tavannut ainuttakaan normaalia ihmistä.
Tunturit huutavat tyhjyyttä ja ikävääni. Sinä olet poissa läsnä
olevana ja poissa olevana joka askeleella.
Onnella oli sata laulua kaikesta siitä, mitä oli. Onnella on sata
laulua siitä, mitä on tulevina päivinä. Onni ohjaa kulkijan läpi
pimeän metsän auringon valoon ja kirkkauteen.
Aika marssittaa elämää ja kuolemaa rinta rinnan kohti
viimeistä päivää. Aika on elämän ja kuoleman herra.
46
Sellaista on maailman meno: Kukkien on kukittava, hauen
uitava, jäniksen juostava henkensä edestä kettua pakoon,
ihmisen pakko tehdä väärää työtä pysyäkseen hengissä, löytää
naaras ja jatkaa sukua. Pakko rakastaa vaikka rakkaus loppuu.
Pelätä helvettiä, vaikka helvettiä ei ole. Uskoa jumaliin
pelastuakseen, vaikka pelastusta ei ole. Ihmisen on pakko elää
puun ja parkin välissä.
Aika se on joka tappaa kuolemankin.
Kautta aikojen on laadittu rikollisia lakeja ja niiden varjolla
pakotettu ihmisiä tappamaan toisiaan kodin, uskonnon ja
isänmaan puolesta. Ihmisoikeudet ja elämän kunnioitus y
hukassa.
Rohkaisin riekkoa kuin veljeäni: Voi sinua yksinäistä
harhailijaa lumen valtakunnassa. Älä luovuta.
Onko elämää uskon ulkopuolella? Jokainen uskoo aina
johonkin, vaikka tyhjiin mielikuviin.
Ihmiset piiloutuvat naamioittensa taakse, kukaan ei tunne toisia
eikä itseäkään. Onko naamion takana vain pelkkää tyhjää?
47
Katson ikkunasta ulos maailman menoa ja näen unta
vapaudesta. Minulla ei ollut mitään tänne tullessani ja enkä vie
mitään täältä lähtiessäni.
Sinun kasvoillasi elämä törmää eteeni yllättäen puun takaa.
Eipä siinä voi muuta kuin hämmästellä. Sydämeni kipinöi ja
leimahtaa tuleen. Tätäkö on se paljon puhuttu pikarakkaus?
Rakkauden muistot monen lumen takana, silti en lakkaa
ikävöimästä ja kaipaamasta sinua. Uskon vahvasti, että vielä
toisessa maailmassa tapaamme ja voin vain kuvitella sitä
jälleen näkemisen iloa.
Herkeämättä valkoinen riekko ilmoittaa olemassaolostaan
omalla äänellään. Minä matkin häntä. Kevätaurinko kurkistaa
tunturin takaa. Minä kuin siivillä hiihdän kohti tunturin
kämppää ja ajattelen onnellisena sinua.
Olen yhden polun päässä, umpikujaan johti. Eipä tässä muu
auta kuin uusi yritys painua läpi pimeän metsän, tuli vastaan
mitä tuli.
48
On moraalitonta ja rikollista uskotella, että ihmisellä on oikeus
tappaa ja murhata toisia kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta.
Onko ihmisessä mitään ruumiinosaa, aivoja ja sydäntä, joiden
varaan voi olemassaolon ja maailman parantamisen luovuttaa?
Ota ihmeessä selvää kenen kanssa olet tekemisissä. Oletko
vieras omassa ruumiissasi ja muukalainen täällä?
Täällä minä elelen maan päällisessä paratiisissa puiden,
lintujen, oravien, jänisten, muurahaisten, kukkien kauneuden ja
satojen ötököiden keskellä, näkymättömien silmien ja
suojelevien luonnonhenkien alla sydämeni mielenrauhassa
onnellisena.
Elämä ja rakkaus jatkavat juhlimistaan miljoonissa eri lajeissa
ja muodoissa oli ihmistä tai ei.
Äärilaitojen sanojen väliin kätkeytyy paradoksien maailma ja
elämä: pimeä ja valo, hyvä ja paha, yö ja päivä, kylmä ja
kuuma, usko ja epäusko, on ja ei, rakkaus ja viha, kesä ja talvi,
läsnä ja poissa, näkevä ja sokea, rajalla ja rajan takana. Sanat
osoittamassa tietä eri suuntiin vailla kotia.
49
Kolikolla on aina kaksi puolta, elämä ja kuolema.
Maailmankaikkeus ja planeetat ja elävä henki leijuvat tyhjän
päällä.
Rakas usko ei ole tästä maailmasta. Elävä henki ei viihdy tässä
kaupungissa.
Siellä missä armeijoita pidetään yllä ja vahvistetaan saa
varautua joukkomurhiin. Sitä saa mitä tilaa ja mihin uskoo.
Jos tuntee todella syvemmältä itseään, kukapa ei kauhistuisi.
Vain yksi voi voittaa ja panoksena elämä. Miljoonat siittiöt
pinkaisevat iloisesti matkaan kiljahtaen: Jihuu! Kilpaa
munasolua kohti vaaroja uhmaten, vihamieliset virukset on
onnistuttava väistämään ja muita nopeammin juostava maaliin.
Avattava portit syntymälle ja elämälle.
Seinähullu maailma vastassa. On viisasta piiloutua naamarin
taakse.
50
Historia kuvailee yhä sotia sankaritekoina ja iljettäviä
suurmurhamiehiä sankarijohtajina.
Ihmiset kulkevat aikakautensa lapsina oman elämänsä ohi
yleisten mielipiteiden virrassa ymmärtämättä mitä todellinen
ihmisyys ja elämän kunnioittaminen on.
Voi kun minä ikävöin kesää. Nuku, nuku lumen alla tuleva
kesä. Herää kukkien kauneuteen, rakkauden ääniin ja huumaan.
Sitten kesä niin äkkiä ohi ja taas ikävä.
Seison lapsuuden kodin pihalla. Kaikki paikallaan ja ennallaan,
luonto kukkii, äiti ja isän poissa. Istun pihapiirin leikkikivelle.
Muistot tulvivat ja täyttävät sydämeni. Itken haikeasti
kaipaustani ja ikävääni.
Eikö olisi vihdoin aika lakata palvomasta menneiden
sukupolvien suurmurhaajia sotien sankareina?
Ovatko kaikki täällä käpertyneet pyörimään vain oman napansa
ympärille?
51
Niin monien elämä räjähtää silmille äkkilähdöksi ikuisuuteen
tiellä jossakin joka päivä. Hyvästiä ei ehdi sanoa.
Elämä älä herätä minua julmaan todellisuuteen. Minulle riittää
tämä pintamaailma. En halua sukeltaa syvemmälle ja ahdistua
enempää.
Minä vain seuraan lystikseni ihmisten juoksemista tyhjän
perässä. Huvinsa kullakin.
Lyökää alas koko vanha maailma. No mitä sitten tilalle,
kummeneeko se siitä? Toiset diktaattorit astuvat paikalle
ajamaan takaa ja murhaamaan toisinajattelevia.
On tässä maailmassa töllistelemistä, niin hullulle mallille on
mennyt kaikki. Matoinen maailma. Ilman huijausta ja
rosvousta ei kohta pärjää kukaan. Luottamus ja rehellisyys
kadonnut maan rakoon.
Peräänantamaton tappeleminen on tuonut suomalaiset
maailman tietoisuuteen. Suomalainen mies uskoo tarpeen
tullen yhä vastaavansa kymmentä ryssää.
52
Olinko minä äärettömän ajan ennen syntymääni enkelinä tai en
missään? En voi kuvitella kuolemani jälkeistä aikaa pitäväni
pahana? Kaikki hyvä ja paha ovat täällä ajassa taivaan ja
helvetin välissä.
Kun olen olemassa, kuolema ei liikuta minua. Silloin kun
kuolema tulee, en ole paikalla eikä minua ei enää ole. Suuren
muutoksen hetkellä lakkaan vain hengittämästä niin kuin aloin
tietämättömänä syntymäni hetkellä hengittämään.
Maailman ymmärtämisessä kirjallisuus on ollut minun
parhaimpia oppaita ja peili.
Rakkaus on kuin sumuista usvaa eikä siihen voi tarttua kiinni ja
omistaa. Usvan hälvenemisen mukana rakkaus salaperäisesti
katoaa eikä sille kukaan voi mitään. Vain haikeat muistot
jäävät jäljelle.
Maan alla on suurin nukkuvien puolue, tutkijoiden mukaan
noin 80 miljardia ihmistä lepää kaikessa rauhassa.
53
Olen tunturin kanssa samaa mieltä. Välillä on hitonmoisen
kylmää ja kesähelteellä liian kuumaa.
Mieluummin ensimmäinen omilla epäilevillä kysymyksillä ja
mielipiteillä kuin toisten laina-ajatuksia matkiva papukaija.
Mitä kuolemassa menettää? Eihän siinä mene kuin naimalla
saatu henki, joka palaa sinne mistä se on tullutkin.
Jos sokea poliitikko kehuu ja ylistää toista poliitikkoa, siitä ei
hyvä seuraa. Yhä enemmän maan asiat luisuvat rempalleen.
Elämänohje: Yritä päästä eroon sokeista omista paikalleen
juuttuneista urautuneista ajatuskuvioista. Ne estävät maailman
näkemisen ja uusien ovien avautumisen.
Porot ja riekot eivät pyytele elämäänsä ja syntejään anteeksi
keneltäkään eikä heitä riivaa omistamisen vimma. Elämä on
joka hetkessä läsnä.
Nauttikaa elämästä ja olemassaolosta silloin kun se on. Elämää
ei voi säilöä, se menee ohi aivan kuin huomaamatta.
54
Antaa tulla vain lunta tupaan, silloinhan tietää eläneensä.
Minne hyvä aika katosi? Silloin ihmiset välittivät toisistaan, oli
työtä, leipää ja iloa.
Maailma on täynnä humpuukiuskoa, nollatutkimusta,
elämätöntä elämää ja toteutumattomia unelmia. Rakkauden
ikävää ja kaipausta, elämän usvaa ja epämääräisiä haaveita.
Hellä katse ja kosketus voi hetkeksi valaista koko maailman.
Rakkaus vaatii rohkeutta ottaa toinen syliin ja antautua toiselle
koko sydämestään tuli mitä tuli.
Elämä on taitolaji. Ihmiset tappavat ikävissään elämätöntä
elämäänsä maan ja taivaan välissä. Kapakoissa kännääminen ja
tyhjän jauhaminen ovat tavallisimpia ajan tappamismuotoja.
Jokaiselle maailma näyttäytyy erilaisena. Kukaan ei tiedä onko
maailmassa enemmän hyvyyttä vai pahuutta? Onko särkyneitä
sydämiä enemmän kuin onnellisia ja iloisia?
55
Tarkkailemalla mistä vaietaan opit tuntemaan maailmaa.
Sopiva annos syntiä päivässä pitää mielen virkeänä ja
omatunnon hereillä.
Täydenkuun aikaan metsässä jokainen kivi ja kanto näyttävät
kummituksilta. Eräkämpän piisin tulen lämpimässä loimussa
en pelkää mitään.
Menimme juhannuksen huumassa naimisiin. Koko kesä meni
pilvilinnojen maailmoissa. Ennen joulua rakkaus katosi
tiehensä ja puheyhteys katkesi ja erosimme. Koskaan ei
selvinnyt kummallekaan missä meni pieleen?
Lähetin kirjeen vuosikymmenien takaiselle nuoruuden
tyttöystävälle. En saanut mitään vastausta. Voiko tulinen
ensirakkaus kadota maailman tuuliin? Tulin surulliseksi ja itkin
elämän katoavaisuutta.
En pysty kohtaamaan todellisuutta sellaisena kuin se on. Olen
syntynyt väärään aikaan väärään maailmaan. Elän unien
maailmassa.
56
Mitä iloa on rakasteluista, jos niitä nautinnon hetkiä ei
varttitunnin jälkeen enää edes muista? Elämä liukuu ohi jälkeä
jättämättä.
Voi niitä korkealentoisia elämästä vieraantuneita filosofioita
pilvilinnoissa.
Aina tulen väärin ymmärretyksi oli kieli kotimainen tai vieras.
Maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä elämä on verta,
hikeä ja kyyneliä. Mutta ah` niin ihmeellistä, että päätä huimaa.
Kiitollisuus täyttää mielen. Ylistän ja kiitän elämää, vaikka en
ymmärrä siitä sen kummempaa.
Uskonnot riitelevät siitä, kuka omistaa ainoan oikean Jumalan.
Väärille jumalille ja hengille ei anneta armoa.
Ihminen voi kokea pienen suureksi ja suuren pieneksi.
Selittämätön suuri rakkaus voi hetkessä kutistua olemattoman
pieneksi ja edessä on haikea itku ja suru. Eikä rakkauden
katoamiselle voi jumalatkaan mitään.
57
Mitä minä järjellä ja tunteella teen, jos minulta puuttuu
ihmisyys ja kaiken elämän kunnioittaminen?
Jokaisella on täyttymättömiä unelmia. Itse kukin tyytyy vain
arkipäivän pikku näpertelyyn ja haaveiluun. Siihen se sitten
jää.
Sankareita vaalivat ja ylläpitävät iänikuiset uskomukset ja
myytit sukupolvesta toiseen. Aina vähän välillä myyttejä on
vahvistettava sodilla ja nuorten miesten verellä.
Tavallinen elämänkaari. Rakennetaan omakotitalo, siitetään ja
kasvatetaan jokunen lapsi. Sitten onkin pois lähdön aika.
Väärässä oleminen on raskasta. Oikeassa oleminen on raskasta.
Elämä on taitolaji ja rakkaus sekoittaa pään ja aivan tavallisen
rauhallisen arkipäivän.
Ihmisen on aihetta pelätä itseään ja toisia. Eivät luonto,
eläimet, aaveet ja kummitukset sinulle mitään pahaa tee, vaan
toinen ihminen. Mutta ilman luottamusta toiseen ihmiseen ei
kukaan yksin pärjää ja selviydy elämästä.
58
Jos sinulla pää kihisee täynnä ajatuksia kuin muurahaisia ei
yksinäisyyttä tarvitse pelätä.
Haluan tulla nähdyksi huutamisella ja särkemällä ikkunoita tai
tekeytymällä kunnon kansalaiseksi..
Odottamalla vastarakkautta ennen kuin uskallat avata oman
rakkautesi oven, olet käsittänyt ja ymmärtänyt rakkauden aivan
väärin. Todellinen rakkaus ei aseta mitään ehtoja.
Kuolema seuraa sinua kuin takiainen edessä ja takana, turha
sitä on pelätä, se on elämän liittolainen ja ystävä niin kummalta
kuin se tuntuukin.
Elämän ja kuoleman yhteispelillä maailmaa uudistuu. Valaa
uutta uskoa, toivoa ja rakkautta elämään.
Maailmaa vaivaa väkivallan syöpä. Ihmiskunnan toive päästä
siitä eroon on yhä kaukainen unelma.
Luonnonlait ovat mitä ovat galakseissa ja avaruudessa.
Jos maailma ei miellytä itse kukin voi päästä etsiä vikaa.
59
Sotasankareita palvomalla ihminen häpäisee oman
ihmisyytensä ja elämän kunnioittamisen. Kirkoissa papit
häpäisevät oman itsensä kertomalla satuja ja myyttejä
Jumalasta totena, mistä kukaan ei tiedä tosiasiassa mitään. Olisi
rehellistä ylistää puheissa tuntematonta Jumalaa ja hänen
suuria tekoja ilman teeskentelyä.
Maailma odottaa hartaasti uusia sukupolvia, jotka eivät
muistele sotia sankaritekoina vaan häpeillen ihmisen
typeryyksinä ja raukkamaisina tekoina elämän tuhoamiseksi.
Vasen on oikea ja oikea on vasen, sekaisin ovat maailmat
kirjat. Mutta mehän elämme vapaassa maassa.
Elämä on arpapeliä. Vastassa on monia arvaamattomia
yllätyksiä ja vaaratilanteita, joissa on mennä henki. Arvoitus
että varjeleeko ihmistä tosissaan joku suojelushenki vai onko
kaikki vain sattumaa?
Ihmisellä on oikeus olla olemassa ja tulla rakastetuksi
sellaisena kuin on.
60
Kuka nyt jaksaa arvostaa ja ylistää elämänsä jokaista päivää
kaikkine tylsyyksineen. Ei sellaista elämän palvojaa olekaan tai
hän on mielipuoli tai idiootti.
Toista ei voi pakottaa muuttumaan jos ei itsekään ole valmis
muuttumaan. Yhteiselämä ei suju etsimällä toisesta vain vikoja
ja luetteloimalla niitä.
Kohdun pimeydestä maailman turuille. Sitten monen mutkan ja
auringon kierroksen jälkeen maan alle pimeyteen. Tässä välissä
elämän kiihkoa ja huutoa, iloa ja surua ja rakkauden perässä
juoksemista itkuun asti.
61
III
Eri vapauksia ei ole kenelläkään
62
Ihmiskunnan suuria sotarikoksia kutsutaan kunnian kentiksi.
Murhamiehiä sotasankareiksi.
Älä pyri näkyville. Näkymättömänä sivullisena näet
selkeämmin hullun maailman menon.
Kokonaisten kansakuntien kulttuuri lepää uskomusten ja
myyttien varassa.
Ihminen on kautta aikojen uskonut yliluonnolliseen maailmaan,
henkiin, jumaliin ja kummituksiin. Ihmismieliä hallitseva
uskonhuijari on aina ollut arvostettu sanan selittäjä millainen
on Jumala ja mitä hän tahtoo pelastaakseen ihmisen täältä
syntisestä ja epätäydellisestä maailmasta.
Jumala ja Piru, siinä kaksi tasaväkistä tappelupukaria.
Vuoronperään toinen on voitolla toisesta täällä hyvän ja pahan
maailman taisteluareenalla.
Kansoja ja nuoria miehiä marssitetaan sotakentille
teurastettaviksi muutaman sukupolven välein sankarihautoihin
palvottavaksi. Välikappaleeksi valmistelemaan uutta sotaa.
63
Vanhoista jumalista ei apua. Naimista voi kyllä jatkaa
rajoituksetta mielin määrin, mutta ihmisen on aika ottaa selvää
montako kaveria tämä avaruusalus pystyy elättämään ja tilaa
riittää?
Toiset kuvittelevat olevansa parempia kuin toiset kaikessa.
Sokeudessa heiltä jää huomaamatta, että ihmiset ovat erilaisia.
Jokaisella on puolia joita ei toisella ole.
Poliitikolle on samantekevää, äänestääkö häntä älykäs
maailman parantaja tai pölkkypää. Molemmat äänet ovat yhtä
arvokkaita, kunhan niitä on vain tarpeeksi läpimenoon.
Lopputulos on kuitenkin aina sama: Näennäisdemokratia, jossa
ovelimmat ovat päällä päsmärinä.
Rikkailla on omat murheensa ja köyhillä omansa, jokaisella
oma todellisuutensa ja maailmansa. Sama kohtalo kaikilla. Eri
vapauksia ei ole kenelläkään.
Pieni ja suuri ihminen, sääski ja tähtien näkijä. Kuinka
taivaallista kuinka ihmeellistä elämän soihdun kantaja
maailmankaikkeudessa.
64
Elämäni niin tavallista arkipäivän pyöritystä, lapsen parkua ja
takapuolen pyyhkimistä, korvakipua, kaupassa juoksemista,
sitä ja tätä, uuden pennun odottamista, mies työssä aamusta
iltaan. Ei siinä unelmille ole sijaa.
Iltamyöhällä nollaan pääni katsomalla telkkaria ja rojahdan
sänkyyn. Herään siihen, kun mies touhuaa päällä. En halunnut
tällaista elämää.
Olen loukussa, karkuun en pääse tästä kaaoksesta
itkemälläkään. Mutta minua ei noin vain nujerreta, päätän
tarttua itseäni niskasta kiinni ja selviytyä. Aamulla aloitan
elämisessä täysremontin.
Ruumis ja henki ovat yhtä. Ilman toista ei ole toistakaan.
Elämää ei voi tallentaa eikä sydäntä käskeä, selittämätöntä ei
voi sanoilla tavoittaa. Yhdellä sanalla kuuta, aurinkoa ja
maailmaa kuvata. Istun tunturinkivellä ja katselen taivaan
tähtiä. Uneksin tietämättä mitä uneksin.
Olen kaikesta ulkona ja minua riipoo elämänjano.
65
Pikkuhenget hyppivät silmille, olen suojaton huijariuskontojen
edessä. En tiedä, mihin tarttua. Olen tuuliajolla. Elämä jossakin
toisaalla.
Maailman maine on vain todellisuuden ja unen varjo, jossakin
tosi elämä. Tyhjyyden kuilut piirittävät jokaista. Mistä ne
kaikki tulevat? Minne menevät? Tässä silmien edessä outoja
olentoja jumalia etsimässä.
Elämä kukkii kaikkialla, maan päällä, maan alla, pilvissä.
Katoamaton elämä ilman alkua ja loppua kaikkeuden suurella
näyttämöllä.
Minä voin lähteä kauaksi maailmalle minne vain, mutta
tunturien lumous ei koskaan katoa minusta. Myönnän että olen
tunturien elinkautinen vanki.
Tuntureilla on mittaamattomasti tyhjää tilaa ja hiljaisuutta
vaikka koko maailmalle jakaa. Täällä elämän kauneus kukkii ja
sydämeni iloitsee olemassaolon ihanuudesta tähtimeren alla.
66
Ihminen syntyy alati uudestaan. Maan syliin menneet läheiset
tulevat takaisin lapsissa toisella nimellä aina vain uudestaan
maan päälle eikä kuolemaa ole.
Jälleen näkemisen riemu on aina suuri ilo ja ihme. Ihmisen
henki ja sielu vaeltaa ruumiista toiseen. Niin yksinkertaista on
elämän jatkuminen ajasta toiseen.
Jokainen ihminen on erilainen. Jokainen on omalla tavallaan
taiteilija tai ei sitten kukaan. Jokaisen on viime kädessä itse
määriteltävä mitä taide on. Taiteen nimen avulla rahastetaan
roskaa enemmän kuin moni arvaakaan.
Elämä ja kuolema ovat samanaikaisia ohikiitäviä hetkiä ja
silmänräpäyksiä. Syntymän hetkellä rinnalle
matkakumppaniksi ilmaantuu kuolema ja yhdessä kuljetaan
alusta loppuun saakka olemattomuuden porteille asti.
Olenko ollut ennen syntymääni jollakin toisella planeetalla tai
en missään? No, eipä se huoleta minua. Palaan kuolemani
jälkeen sitten takaisin mistä tulin tai menenkö minnekään?
67
Odottaako minua rajan toisella puolella olemattomuuden
ikuinen taivaankoti vai suloinen uni? Tapahtui niin tai näin
sepä nähdään ajallaan tai ollaan näkemättä.
Elämättömässä elämässä on omat etunsa. Maailma menköön
menojaan, mikään ei huoleta eikä hetkauta, vaikka päätä
leikattaisiin.
Omakohtaista kuolemaa ei ole. Kuolema ei liikuta minua.
Silloin kun lakkaan hengittämästä ei kuolemaa ja minua enää
ole. Edessä oleva liikuttaa minua yhtä vähän kuin takana oleva
ennen syntymääni ääretön olemattomuuteni. Mutta tämä päivä
on kaikki kaikessa.
Elävää luontoa ei vie kuolema, elämä vain muuttaa alituisesti
muotoaan, iloitsee olemassaolosta vaikka pörräävänä
kimalaisena kukasta kukkaan.
Katso sisäänpäin ja katso ulospäin. Katso taivaan pilviin ja
katso tunturijärven syvyyksiin. Älä katso taaksepäin vaan
eteenpäin. Elämä sykkii tässä hetkessä ja huomisessa.
68
Ethän vain pelkää yksinäisyyttä sen vuoksi kun et viihdy itsesi
kanssa ja aavistat joutuvasi huonoon ja tyhjänpäiväiseen
seuraan?
Koivu keväällä valittaa: - Minä en ole minä! Nehän ovat aivan
toisia lehtiä. Mutta älä valita elämä juhlii ja kukkii sinussa
uusin vihrein silmin.
Ihmiset pysyvät alati nuorina, siitä siittiöt ja munasolut pitävät
huolen. Kuolema on yksilöille vain uni ja silmänräpäys,
biologinen kopiokone toimii yötä päivää ja geenien pitkä
marssi jatkuu. Elämä iloitsee.
En minä mihinkään katoa aineen atomien turvallisessa sylissä.
Muotoa kyllä vaihdan kuin paitaa.
Ihmisen on niin vaikeaa tunnustaa tosiasiaa, että hän on vain
yksi eläinlaji muiden joukossa. Vaarallinen itselle ja toisille.
Kaikki samassa veneessä.
69
Oleminen ja olemattomuus ovat suuria salaisuuksia.
Naamasta näkee, olet taas rakastunut. Rakkaus näyttää ottavan
lujille, olet laihtuneen ja uupuneen näköinen kuin hirvasporo
haareminsa kanssa tunturin rinteellä.
Intohimot rassaavat alakuloista ja surullista mieltäni, miten
tässä näin kävi. Lähdit äkkiarvaamatta, olen niin yksin
muistojeni kanssa.
En ole mistään tullut enkä minnekään menossa. Olen aina ollut
ja tulen aina olemaan tämän kotijärven rannalla.
Siniset tunturit ja taivaan valopilvet tuolla. Kimalaiset
pörräävät kukasta kukkaan ja linnut laulavat puissa elämälle
ylistystä. Kuinka taivaallista kuinka ihmeellistä tämä on mainio
päivä Luojan paratiisissa.
Mitä todella maailmassa tapahtuu? Kunnon tiedon saaminen
todellisuudesta ja elämänmenosta on kiven alla. Joka puolella
mielikuvia ja höpinäkrääsää tuutin täydeltä.
70
Kukaan todellinen etsijä ei ole selvinnyt elämässä ilman
eksymistä ja harhailua löyäkseen itselle oikean polun.
Olenko valmis laittamaan elämäni yhden naisen varaan? Siinä
on enemmän kuin kiperä paikka.
Toisinaan päivä aukeaa eteen takkuisena ja sumuisena, mikään
ei onnistu. Penikat itkevät ja meluavat kärttyisenä, vaimo
nalkuttaa nalkuttamasta päästyäänkin. Hermot joutuvat tiukille.
Toisena päivänä taas aurinko kurkistaa hymyilevänä ja iloisena
aamuvarhaisella ikkunasta sisälle, kaikilla on iloinen ja
rakastava mieli. Lounaaksi on lihapullia, kaikkien herkkua.
Elämää tämä on.
Umpihölmöjä tekoja kutsutaan uudistamiseksi. Eduskunta
nuijii väärämielisiä lakeja ja hankaloittaa elämänmenoa.
Alussa pieni suuri tapaus, lopussa pieni suuri tapaus. Välissä
elämä, iloa ja surua, rakkautta ja onnea, kuoleman pelkoa ja
ahdistusta, tuskaa. Unien ja muistojen, ikävän ja kaipauksen
haikeutta.
71
Seitsemän miljardin porukassa on jokaisella oma
ainutkertainen elämä ja tarina. Siinä riittää pulinaa ja
muistelemista. Kaikki pelastuvat tai ei sitten kukaan.
Kirkkaana liekehtii elämän kauneus, alkukesän huumassa
kaikki kynnelle kykenevät panevat uutta elämää alulle. Elämä
sykkii ja huutaa. Näissä hetkissä elämän korkea veisuu.
Kivikauden ihminen näki nälkää ja hytisi vilussa kylmän
kourissa: Mutta elämän rohkeutta riitti. Elettiin sitä ennenkin,
rakastettiin, iloittiin ja surtiin.
Häntä koipien välissä palasin kotikylääni. En puhu elämän
ankeudesta enää mitään. Nyt vasta huomaan kotiseudun
ihmeellisen kauneuden ja ihanan hiljaisuuden.
Jättämällä muovipussin ostamisen kaupan tiskiltä ihminen
luulee pelastavansa maailman.
72
Äsken vielä nauraa kikattelimme ja kiehasimme toistemme
sylissä ja nuolimme ylä- ja alapäitä. Sitten ihmeellinen rakkaus
luikki äkkiarvaamatta tiehensä. Nyt ei auta muu kuin pakata
kamat ja häipyä täältä.
On se niin mahtavaa kuvitella ja ajatella, että juuri ihminen
kykenee pelastamaan maailman ilmastomuutokselta. Tieto
pyörryttää päätäni. Nyt joka ikinen osallistumaan maailman
pelastamistalkoisiin. Liian lämpimäksi heittäytynyt aurinko
saatava kuriin ja järjestykseen.
Ihmisiä syntyy liukuhinnalla kaksi sekunnissa ja
kuusikymmentä lasta minuutissa ja vuodessa laskematon
määrä. Maapallo ei kestä tätä naimisen jyskettä ja syntymisten
kauhistuttavia lukuja, vaan tuhoutuu liikakansoitukseen.
Onneksi luonto tietää miten toimia: Se pistää sadassa vuodessa
kaikki seitsemän miljardia ihmistä maan alle ja eläinlaumat
pistellään suihin.
73
Ajattele globaalisti ja toimi paikallisesti, lajittele roskapussit
oikeisiin jäteastioihin. Koeta piereskellä ja päästellä kaasuja
ilmoille vähemmän. Näin osallistut maailman
pelastustalkoisiin.
Milloin maailmanloppu tulee? Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Ei elämä itsessään ole tylsä eikä rikas. Ihminen itse tekee
elämästä oman näköisensä joko tylsän tai sisältörikkaan.
Istun keskellä kukkien villipuutarhaa ja ötököiden pörrätessä
ympärillä. Tuhannet muurahaiset kuhisevat kotipesänsä
ympärillä. Aurinko paistaa ja kalat polskivat tyynen järven
kaislikossa. Tajuan niiden tietävän eri maailmoista enemmän
kuin minä tiedän ja tunnen.
Sinä täytit yhtäkkiä minut elävällä hengellä. Tyhjän
miettiminen jäi siihen paikkaan. Tunsin että tästä kehkeytyy
jotakin.
74
Ajattelen niin kuin elävä olento ajattelee, etupäässä arkipäivän
tekemisiä ja aikomuksia. Harvoin ajatukseni karkaavat pilviin.
Parempi pysytellä maan pinnalla. Hengissä pysymisen ehdot
ovat konkreettisia ja todellisia.
Väliaikaista kaikki. Emme tuoneet tänne tullessamme mitään
emmekä vie mennessään mitään. Elämä ohikiitävää unta ja
ihan tavallista arkipäivää.
Elämäni kadoksissa. Tai sitten se olen minä.
Jos olet itse möhlinyt ja tärvellyt mahdollisuutesi, älä syytä
yhteiskuntaa epäonnestasi. Elämä on lahjomaton.
Miksi kieltäytyisimme elämän tarjoamista iloista silloin kun on
elämän vuoro? Vanhana voimme sitten kiikkutuolissa
kiitollisena muistella nuoruuden iloja kun elämä oli.
Ei kannata murehtia, mitä kohtalo ja huominen tuo tullessaan.
Se menee niin kuin menee ja tapahtuu mikä tapahtuu.
75
Mitä elämää se on istua ilta toisensa jälkeen kapakassa tylsänä
kaljaa kitaten tai kirkossa kuunnella papin höpinöitä, joissa ei
ole päätä eikä häntää?
On helpompi neuvoa muita elämään kuin itse elää. Siinä
neuvoessa jää oma elämä elämättä ja tylsäksi.
Eivät maailma ja elämä ole oikeudenmukainen ja tasapuolinen.
Kukaan ei tiedä, miksi?
Se oli menoa ja meininkiä, elämän pyöritystä, lasten
parkumista, rakkauden tohinaa ja hurmaa, asuntolainojen
makselua ja alituista rahan puutetta. Selviämistä päivä
kerrallaan. Mutta elämää se oli.
Typerää yrittää mennä läpi harmaankiven, jos sen kerran voi
kiertää.
Olet ikuisesti minulle rakas lapseni, vaikka sinusta kasvoi aika
paukapää ja kestämistä on. Verisiteitä ei pääse pakoon.
76
Ihmisen on vaikea huomata väärin elämistä, kunnes sydän,
maksa, keuhkot, munuaiset ilmoittavat: Jollet paranna
elämäntapaasi olet pian maan alla.
Vaikka ihminen eläisi kuinka luonnonmukaisesti ja oikein,
luonto tappaa hänet joka tapauksessa.
Mitä historia kertoo jälkipolville? Historian kirjat jatkavat y
totena menneen maailman vääristelyä.
Nuoressa ihmisessä on järeä lataus energiaa, henkeä ja voimaa.
Siksi jokainen sukupolvi vuorollaan yrittää aivopestä nuorison
puolelleen taatakseen entisen menon ja meiningin jatkuvan.
Mutta aina se ei kuitenkaan täysin onneksi onnistu ja niin
maailma uudistuu.
Miten minä voisin tietää, mitä kuolema on kun en tunne
elämääkään? Tässä minä sokkona haaveilen että jonakin
päivänä kaikki kirkastuu.
77
Luonto on paras moraalin opettaja, vauvakin osaa erottaa
hyvikset ja pahikset. Ovat myötätuntoisia kärsiviä kohtaan.
Vaativat reilua tasapuolista karkkien jakoa päiväkerholaisten
kesken.
Seitsemän miljardia ahistusta, eikö niitä saisi käännettyä
seitsemän miljardin iloksi? Helpottamaan elämää.
Ihminen on laumaeläin ja pelkää vapautta. Väen väkisin etsii
johtajaa, gurua, jumalaa voidakseen seurata niitä orjan lailla.
Hän putosi kahden naisen loukkuun. Hän ei pystynyt ja
jaksanut tyydyttää molempia ja hänen terveytensä alkoi horjua.
Monet ovat innokkaita lukijoita, mutta eivät ymmärrä
puoliakaan lukemastaan? Mutta yrityskin on enemmän kuin ei
mitään.
Ihmiset uskovat lujasti ja vuorenvarmasti eniten siihen, mistä
vähiten tietävät mitään.
78
Kivikaudesta lähtien elämälle on antanut vauhtia ja puhtia
vapaa seksi ja parisuhde on koettu luonnottomana tilana. Tänä
päivänä yksiavioisuutta ja uskollisuutta ylistetään ja vannotaan.
Uskottomuus kuitenkin rehottaa. Luonto on suosinut aina
vereviä pukkeja kautta aikojen.
Nykytutkimuksen mukaan myös eläimillä on suuria tunteita,
kyky rakastaa ja surra. Kissa itkee vuolaasti tapettua siskoaan.
Ammattinsa osaavia huijareita ja välistä vetäjiä on vaikea
tunnistaa ja huomata, siksi niitä vilisee joka porukassa.
Vapaamatkustajia on aina ollut ja tulee olemaan.
Tässä ajankuluksi tylsyyttä ja tyhjyyttä torjuakseni haukun
maailman mätämunaksi. Se helpottaa.
Minua hämmästyttää ja ihmetyttää kuinka eri maailmoissa ja
todellisuuksissa ihmiset elävät ja asuvat täällä. Yksi uskoo sitä
toinen tätä tietämättä mikä on totta ja unta.
79
Tullessani maailmaan minun piti ensi töikseni parkumalla
vaatia oikeuksia. Se olen minä, joka nyt olen täällä. Tarvitsen
aluksi hoitajan ja kylvettäjän, tilaksi pahvilaatikon ja kunnon
tissimaitoa. Toin kuoleman tullessani. Nyt nukun ensiksi
kunnolla, eiköhän se tästä aukene hyvä iloinen elämä.
Kevät huutaa herätys: Nyt puut lehtiä puskemaan. Jokainen
sorkka ylös kukkia maalaamaan ja perhonen ja kimalainen
pörräämään, lintu laulamaan. Ei ole aikaa, hyrisi hyttynen
hämäränrenki. Nyt on aika toimia heti eikä viidestoista päivä.
Tyytyminen vähään antaa rauhallisen mielen. Mitä tässä
valmiissa maailmassa kannattaa hosua?
Innostuksen tarmolla läpi pimeän metsän ja maailman. Turha
jäädä paikalle voivottelemaan ja pyörimään. Eteenpäin elävän
mieli. Usko, toivo ja rakkaus kantaa. Iloitse aina kun voit unien
poluilla.
Media ryntäilee kilpaa sinne tänne joutavanpäiväisen nippeli
nappeli pöhinän ja pintahuutajien perässä. Todellinen tieto jää
pimentoon.
80
Seurakunta kutsuu leirille, jossa ”jaetaan tietoa mitä Jumala
todella ajattelee maailmasta, elämästä ja ihmisistä”. Olipa
tietäväinen ilmoitus lehdessä.
Maailmassa on enemmän hyvyyttä kuin pahuutta, enemmän
iloa ja elämisen riemua kuin ahdistusta ja tuskaa. Muuten
ihmissuku olisi sammunut jo aikoja sitten eikä oltaisi tässä.
Niin kauan kuin sydämeni, keuhkoni, vatsani, tajuntani ja
tietoisuuteni, järkeni ja jalkani toimii, olen onnen poika ja
voiko kukaan omistaa suurempaa rikkautta? Myös naisen ikävä
ja halut ovat tallella.
Ihminen on paljolti sellainen, jollaiseksi hän itsensä ajattelee,
kokee ja näkee.
Kun talutat tyhjiä ajatuksiasi ja koiraa perässäsi joka päivä
kuukaudesta kuukauteen satoi tai paistoi, ei ihme jos elämäsi
alkaa tuntua tylsältä ja kaipaat jotain jännitystä elämääsi.
Uhkarohkeita syrjähyppyjä ja haaveita.
81
Älä anna periksi tyhjän ja tylsän maailman edessä. Luo itse
oma jännittävä ja seikkailurikas maailmasi. Ole hengessäsi
palava. Rohkeille ihmisille maailma on avoin ja vapaa.
Maailman hulluuden pyörteissä opin ymmärtämään, miten
yksinkertainen elämä ja mielenrauha ovat juhlaa.
Elämä suosii rohkeita pinnan alle sukeltajia. Toisaalta elämä
suojelee pelkureita syvempien virtausten vaaroilta.
Monet ihmiset ovat niin hauraita elämän edessä, etteivät
suurempia järkytyksiä kestä menemättä rikki ja hajalle. Parasta
elää aivan tavallista arkipäivää mieltä järkyttämättä hissukseen.
Jos teeskentelen hulluutta, tulenko hulluksi? Mistä voin tietää,
että olenko jo tarpeeksi hullu tullakseni hyväksytyksi tämän
maan kansalaiseksi?
Hänen aikeensa ja tekemisensä välillä on huutava kuilu.
Kuulunko minäkin samaan porukkaan?
82
Maailma ja kokonaisten kansojen kulttuuri ja elämä lepäävät
myyttinen ja uskomusten varassa.
Ajatteleminen ja maailman parantaminen vaativat kestävyyttä,
sitkeyttä ja ennen kaikkea sydämen paloa.
Miksi teeskennellä teko-onnellisuutta, jos näkee maailman
synkkänä ja on paha mieli?
Maailma on mätä, elämä on epäreilu ja kohtalo mitä sattuu.
Selviytyminen päivästä toiseen on epätoivoista taistelua.
Vaikka synkistely ei auta, se kuitenkin kummasti helpottaa,
kun huutaa itsensä väsyksiin ja puhki.
Ketä pitäisi uskoa? Kuviteltua tuntematonta Jumalaa vai
ihmisten tekojumalia?
Menen minne menen, olen väärinymmärretty ja sivullinen.
Mutta jos he ymmärtäisivät minut oikein niin olisin enemmän
kuin kusessa.
83
Maailma on mätä. Vanha sanalasku sanoo koiran haukkuvan
väärää puuta. Jospa minäkin haukun väärää maailmaa?
Olen tehnyt elämässäni paljon hölmöyksiä, myönnän. Mutta
siitä olen ylpeä miten monet ovat saaneet näille hölmöyksille
nauraa ja kevennettyä omaa oloaan.
Ruumis ja henki kitisee ja kätisee ja on taas hajalla pieleen
menneen rakkauden vuoksi. Mitä teen?
Ajattelen sinua sellaisena kuin olimme sylikkäin ja rakkautta
täynnä niin ettei siihen väliin mahtunut mitään muuta. Olimme
onnellisia ja tulet muistoissani elämään aina eikä mikään voima
ja mahti voi meitä erottaa ikinä.
Ihminen on syvimmältään yksinäinen ja vieras omassa
ruumiissaan kaikkialla maailmassa.
Jokainen on unelmissa eläjä ja rakkauden nälkäinen
apinaihminen tähtiin kurkottautuva hyvä ja paha henki.
84
Riuhtaisen itseni irti tästä uskosta ja maailmasta omalle
polulleni meni syteen tai saveen.
Välillä tuntuu siltä kuin olisin vieras omassa ruumiissani. Tässä
ruumiintalossa minä nyt asun vuokralaisena.
Jokainen ihminen on aikansa lapsi, ilman yhteyttä toiseen ei
elämästä tule mitään.
Oletko pitkään aikaan pällistellyt tähtiä? Ne ovat niin
rauhoittavia mielelle.
Ihmiset tekevät hirveitä tekoja toisilleen tietäen ja tietämättään
sodan ja rauhan aikana.
Eivät he ole enää kuin kaksi marjaa toisilleen. Nyt he ovat kuin
kaksi planeettaa etäällä toisistaan ikävissään ja yksinäisiä.
Ihminen on yhtä aikaa pienen pieni ja suuri tähtitaivaan alla.
Älä mene piiloon ja väisty pahuuden ja öykkärien edessä, vaan
tue ihmisen hyviä voimia. Ole luottavainen ja usko ihmiseen.
85
Pakenin tunturiin erakoksi. Ystävystyin oman itseni kanssa ja
minulle avautui ainutkertainen uusi maailma. Yritän unohtaa
tyhjänpäiväisyyksiä huutavan median ja maailman.
Kuinka pelottavan herkästi ihminen onnistutaan huijaamaan
mukaan tappelemaan ja uhraamaan henkensä jonkun maapalan
takia. Päähän ei mahdu ettei kukaan voi omistaa maata
enempää kuin taivaan pilviäkään?
Maailma ei tunnu ja näytä miltään ilman ideoita ja
mielikuvitusta, rakkauden unelmaa ja onnen odotusta.
Olen taivaan ja maan armoilla, kuoleman pelkojen ja ikuisen
elämän odotuksen välissä ja loukussa.
Kun alan tonkia maailmaa pintaa syvemmältä, kauhistun
tappamisen löyhkää ja sotasankareiden palvontaa. Onko tämä
maailma tosiaan mielipuoli ja hullu?
Siinä onnen kukkuloilla kiehattiin, kunnes se toinen nainen taas
hiipi yöllä väliimme ja maailma sirpaleina romahti päälleni.
86
Tuli rakkauden kesä ja meni. Tuli syksy ja meni. Tuli pit
pimeä kaamos ja sielua kylmäävää pelko ja meni. Tuli
kirkkautta säteilevä kevät ja meni. Tuli jälleen kiihkeästi
kaivattu kesä ja meni. Niin erilainen, rakkaudesta ei
jälkeäkään.
Minä huudan ja potkin täyttä kurkkua, mielipuoli sairas
maailma, en ikinä suostu elämään sinun pillisi mukaan.
Milloin olisi tarpeen arvioida elämä kokonaan uusiksi?
Kolmikymppisenä, nelikymppisenä, viisikymppisenä,
kuusikymppisenä tai ei koskaan? Elämä menee miten menee.
Tavallisesti mies ainakin neljänkympin viidenkympin pinnassa
vaihtaa naisen tuntuvasti nuorempaan.
Kelmien joukossa on pelattava kelmien säännöillä ja laeilla.
Ulvottava sutena susien laumassa. Mutta silti en ole heittänyt
romukoppaan unelmiani paremmasta maailmasta.
Tasa-arvoisen ja oikeudenmukaisen maailman tavoittelu ovat
liian arvokkaita asioita jättää niitä presidenttien, hallitusten,
eduskunnan ja kirkon pappien selittäväksi.
87
Todellisesta elämästä vieraantunut ja harhautunut media pyörii
pintavesissä eikä tiedä syvemmällä elävistä maailmoista
mitään.
Valtaosa ihmisistä uskoo Jumalaan, anteeksiantoon ja
tarvittaessa isänmaan puolesta tappamiseen ja murhaamiseen,
vihollisten kaupunkien pommittamiseen raunioiksi ja toisten
kansojen maiden rosvoamiseen.
Maa kiitää avaruudessa kohti omaa kohtaloaan eikä siinä
apinaihmisillä ja muillakaan elävillä ole nokan koputtamista.
Se tapahtuu mikä tapahtuu.
Rakkautta hehkuvissa sanoissa liekehtii elämän maku.
Mitä minä näille pettäville ja huijaaville sanoille teen?
Yrittävät joka käänteessä johtaa minut harhapoluille.
Ihmiset ovat alkaneet huijata kalojakin, ensin kiskotaan
rannalle ja sitten kala vapautetaan parantelemaan haavojaan
leukapielet veressä. Tämäkö on sitä eettistä kalastusta ja huvia?
88
Rohkeutta, rohkeutta ja vielä kerran rohkeaa mieltä ja taistelun
tahtoa. Jokaiselle toisinaan tuiskahtaa lunta tupaan. Ei muuta
kuin lapio käteen. Huomenna paistaa aurinko.
Sanoilla on omat kulkureittinsä maailmassa niin kuin
tavaroilla. Sanat kantavat ilojen ja surujen taakkoja, toisinaan
lentävät pilvissä ja auringonlaskussa muistelevat menneitä.
Kaikki eivät tunne olevansa enää samassa veneessä.
Parempiosaiset purjehtivat omissa paateissa ja huono-osaiset
saavat selvitä vuotavissa pikkuveneissä omine nokkineen ilman
pelastusrenkaita.
Tällä planeetalla elämä sykkii meren syvyyksissä ja oudoissa
pimeissä luolissa. Toisille se on paratiisi, toisille helvetti.
89
IV
Huomenna Hän tulee?
90
Korvien välissä on ajatusten hautamaa, johon kaikki polut
katoaa.
Älä välitä ja murehti, jos sinulla on rakkauden luurankoja
kaapissa. Anna niiden olla. Suuntaa ajatuksesi huomiseen ja
uusiin rakkauksiin. Maailmassa riittää naisia.
Huomenna Hän tulee, ellei niin ehkäpä ylihuomenna tai
vuoden päästä? Hän tulee jos on tullakseen.
Lopeta mielipuolisen maailman ymmärtäminen.
Typeryydelläkin on rajansa.
Täällä nyljettyjen ajatusten keskellä elämä lymyää verhojen
takana.
Jokaisen ihmisen alkukoti on siellä, missä siittiösolu syleilee
munasolua ja maailman luominen alkaa ja retki ihmeellisen
elämän läpi.
Ihmisen kokoinen elämä on ratkaistavissa yhdessä luonnon
kanssa, jos järki on matkassa.
91
Tunkeudu äärimmäisten ajatusten syntysijoille, siitä alkaa
uuden maailman tie unelmien tuntureille.
Maailma menee menojaan. Suurin osa ihmisistä ei pyri
mihinkään, ovat paikoillaan ja elävät päivän kerrallaan ja ovat
tyytyväisiä.
Maailma on täynnä elämän pikkuasioihin takertujia,
hiuksenhalkojia ja pilkunviilaajia.
Kirkkoherra siirtyi ylen tyytyväisenä eläkkeelle kerrottuaan
vuosikymmeniä ihmisille satuja tuonpuoleisesta elämästä.
Pyhien satujen selittämistä ylistettiin tärkeänä työnä ja oli hy
leipäpuu.
Joka kaikkia ihmisiä rakastaa ei rakasta itse asiassa ketään.
Aina kun eksyt tieltä vasemmalle tai oikealle, älä hätäänny, et
joudu enempää hukkaan kuin mitä nyt olet lauman mukana.
Älä herätä minua todellisuuteen, mä elän nyt täysillä
unelmissani.
92
Toiset ajatukset ovat maailman kokoisia. Toiset niin pieniä
ettei niitä kukaan huomaa.
Jos et kykene tänään ajattelemaan eri lailla kuin eilen,
tulevaisuutesi on vaakalaudalla.
Miehen mielikuvien ajatukset vispaavat vimmatusti naisen
halurakoa ja sperma suihkuaa sormien välistä vuoteelle. Mies
ei osaa sanoa kumpi on parempaa oikea paneminen vai itse
rakastelu?
Olen aivan sekaisin, en voi mihinkään tarttua. Ajatukseni
kaahailevat tuhatta ja sataa. Räväköistä tempuistaan huolimatta
mitään merkittävämpää ei tapahdu.
Ajatukset kapinoivat ja iskevät verissä päin yhteen. Kaikki
luulevat olevansa oikeassa ja parantavansa maailmaa.
Lakkaa hyvä mies aikansa eläneille palvotuille jumalille,
uskomuksille ja myyteille kumarteleminen.
93
Hän on aivan pihalla ja sekaisin laina ajatustensa kanssa.
Hänkö voisi toimia sinulle tiennäyttäjänä?
Harakka istahtaa lehtensä menettäneelle koivunoksalle ja
lohduttaa puuta, talven jälkeen saat uuden lehtiverhon
entistäkin kauniimman. Ei hätää.
Sinun kasvosi ilmestyvät näkyville milloin missäkin väen
seasta iloisena ja nauravana silmät loistaen. Uskon vakaasti,
että olet onnellinen ja odotat minua.
Ilmastouskovaiset uskovat ihmisen aiheuttavan pelättävän
maapallon lämpenemisen ja voivan myös pysäyttää sen. Toiset
uskovat päinvastoin uuden jääkauden lähestyvän. Luonto ei
kuitenkaan kysele ihmisen mielipiteitä ja tekoja vaan toimii
miten tahtoo. Näin se tehnyt satojen ja tuhansien miljoonien
vuosien aikana aikojen alusta saakka.
Istun hiljaa suuren virran törmällä ja katselen pohjoiseen. Näen
jokiäidin nousevan tulvana kesää vastaan. Sydämeni hypähtää
ilosta onnea täynnä.
94
Annan sääsken touhuta ihollani ja imeä vähän vertakin.
Ihastelen kuinka pieneen tilaan luontoäiti on pakannut
kokonaisen elämän.
Mene ja halaa mäntyä, jos haluat oppia jotain männystä ja sen
elämänvoimasta. Saat siitä uutta voimaa ja puhtia elämällesi.
Minua ällistyttävät ihmiset, jotka kiertävät ympäri maailmaa
vimmalla näkemättä juuri mitään ja tuntematta edes omia
varpaitaan ja ajatuksetkin ovat lainatavaraa.
Hän luuli pääsevänsä elämässä pitkälle vallan, jumalien ja
pirujen takapuolia nuolemalla.
Maailmassa ja elämässä tulee joka päivä vastaan outoja
tapauksia. Siinä on aivan tarpeeksi minkä silmä näkee ja korva
kuulee.
Toisaalta luja varma usko, toisaalta alituinen suuri hämmennys
ja epäilys, olenko oikealla tiellä?
Hankkiudu eroon omista ja maailman ennakkoluuloista ja tule
omaksi itseksesi.
95
Jos tuijotat hartaalla mielellä kauan tähtiin ne alkavat
vilkuttamaan sinulle. Olet yksi tähti muiden joukossa.
Minä täällä. Elämä seilaa näkyvien ja näkymättömien henkien
porukassa vauhdilla auringon ympäri.
Joka tuntee omat vahvuutensa ja heikkoutensa hän on
selviytyjä tyyppiä ja hänen silmille ei hypitä.
Parempi iloita aina kun voi kuin mennä nurkkaan
synkistelemään ja itkeskelemään kun se ei siitä parane ja
kummene.
Et ole luonnon suuressa kiertokulussa sääskeä ja kärpästä
kummempi. Samalla huomaat olevasi ainutlaatuinen elävä joku
koko maailmankaikkeudessa.
Kaikki lähtee liikkeelle ulkoa päin ja sisältä päin, syntymä ja
elämä alusta loppuun asti. Rakkaus tulee vastaan jos on
tullakseen. Kaikki on salaperäisen kohtalon ja sattuman
varassa.
Kuinka monesta huolesta pääseekään, kun antaa päivän tulla ja
mennä eikä turhia hätäile valmiissa maailmassa.
96
Elämä sujuu omalla painollaan, mitä nyt vähän itse sorkin sitä
päättömästi.
Älä intoile olevasi toista arvokkaampi. Synnyt, elät ja näet mitä
näet ja syksyllä äiti-maan syliin. Sama kohtalo kaikilla. Sii
kaikki.
On kahdenlaisia ihmisiä. Niitä jotka haluavat tietää elämässä
kaiken etukäteen jopa oman kuolinpäivänsä. Niitä jotka eivät
halua tietää mitään. Kummatkin pelkäävät kohtaloaan?
Älä jää vain uneksimaan ja haikailemaan tyhjien lupausten
perään vaan tartu kaksin käsin elämään kiinni. Iloitse ja nauti
aina kun voit ja rakastele ohikiitävässä hetkessä.
Olenko minä vahingossa alulle pantu tavallinen tapaus, jolta ei
odoteta sen kummempaa kuin että olen nöyrä ja lainkuuliainen
noudattamaan vaikka kuinka väärämielisiä lakeja.
Sellaisessa maailmassa eletään. Valheet korvataan tavallisesti
uusilla valheilla.
97
Minä lähdin juoksemaan elämän kanssa kilpaa, halusin kaikki
tai ei mitään. Voit arvata miten siinä kävi? Käteen ei jäänyt
lopulta mitään.
Nyt sydän hajalla ja sirpaleina mietin miten tässä näin kävi?
Kukaan ei tunne minua eikä noteeraa minua miksikään.
Elämä liukui siihen malliin että oli pakko ruveta katsomaan
elämää läpi sormien ja ummistaa silmät monille näkymille.
Elämän kumppanista ja lapsista puhumattakaan, niistä tuli mitä
tuli.
Ennen niin ihanista lapsuuden onnellisista päivistä ei ole enää
kuin hataria muistoja jäljellä.
Mustia pilviä taivaan yllä, salaman leimahduksia. Maailma
jylisee. Minä kuin lepattava kynttilä, aave ja uni tässä hetkessä.
Minulla on niin ikävä sinua tuntematon elämänantaja.
Onko tässä maailmassa ainuttakaan täysjärkistä? Mutta
toivossa on hyvä elää, ehkä maailma on parempi
sadantuhannen vuoden kuluttua?
98
Onko omaa minuutta tai henkeä olemassakaan? Vai asuuko
yhteinen taju ja tietoisuus korvien välissä kuin auringon valo?
Miksi kuolemaa pelätä kun ei ihminen tiedä mitä se on? Nyt on
elämän vuoro. Yksi maailma kerrallaan.
Ei elämässä mitään vikaa ole. Jos elämisestä jää paha maku
suuhun niin katso peiliin.
Koputa kiven ovelle ja mene sisälle. Kuuntele mitä sillä on
elämästä sanottavaa.
Mene ja halaa puuta ja kysy, mitä sillä on kerrottavana tämän
maailman menosta. Huomaat että kaikilla sama huoli luonnosta
ja mihin tämä maailma on menossa?
Nolla elämää. Päässä kihisee tyhjyys ja epämääräinen tunne ja
ikuinen kysymys: Ollako vai eikö olla.?
Ihmiselämä on liian lyhyt ymmärtämiseen mistä on kysymys.
Mutta riittää kun tuntee että tämä on mainio päivä sataa tai
paistaa.
99
Maailman mysteerin ja pyhyyden tunteen voi kokea aivan
tavallisessa arkipäivässä kuka tahansa.. Sananselittäjät ja
huijarit ovat asia erikseen.
Ei tyhjiä ajatuksia, ei niin suuria ja painavia ajatuksia, joiden
alle nujertuu ja lyyhistyy ihminen. Kultainen keskitie kaikessa.
Minua kauhistuttaa tämä elämän mitättömyys ja tyhjyys.
Elämän turhuus. Paskamaisuus.
Tunturin polulla tuli vastaan iso kivi. Onko tuo kivi sinun
mielesi sisä- vai ulkopuolella? Pitäisikö tuo kivi kiertää vai
mennä läpi? Mennään läpi mutta jos se ei päästä niin
kierretään.
Osaatko ommella napin? Osaatko käyttää saksia? Osaatko
pujottaa lankaa neulan silmään? Jos osaat, sinun aivot pelaavat
hyvin, onnittelen sinua.
Todellinen nahkojen sisällä asustava ihminen ja ystävä on
aivan jotain toista kuin tietokoneen takana leijaileva ystäväksi
tekeytyvä pilviveikko.
100
Kaikki hyvin, olen onnellinen ja onneenkin kätkeytyy
eksistentiaalista surua. Sisälläni asuu omituinen kävelevä
ristiriita.
Minä, minä, minä, elämä, elämä, elämä ottaa päähän. Kyllä
elämä osaa olla sitten vittumainen.
Sinä mulkosilmällä katselit minua, sydämeni meni rikki. Mitä
minä nyt taas olen tehnyt väärin? Pakenin metsään ja itkin.
Puut lohduttivat minua.
Täällä elää kohtuullisen onnellisia ihmisiä, mitä nyt pientä
kitinää ja kätinää arkipäivän saatossa. Mutta se kuuluu
elämään.
Myönnän että onhan täällä peräkylässä rajattomasti luonnon
kauneutta, mutta ei siitä ole pataan panemista. Ei kauneuden
keskelläkään ihminen pelkällä hengellä elä.
Luulin pitkään että mikään ei muutu ja maailma pysyy
ennallaan. Erehdyin.
101
Kannattaako täällä elää kun elämä on kerran niin vaikeaa kuin
kivirekeä vetäisi? Mutta eletään nyt kuitenkin elämä alta pois
ja mennä sitten pois.
Ei sinun tarvitse pelätä kuolemaa, se on jokaisen ihana oikeus
nukahtaa maan syliin.
Hiihtäen, juosten, kävellen vaikka kontaten ylitän vielä tämän
tunturin.
Keskellä ei mitään, luonto ja maisema eivät näytä miltään. Siitä
huolimatta tämä on maailman paras paikka mitä tiedän ja minä
viihdyn täällä.
Kaikkien sotien äiti on kautta aikojen piileskellyt ihmismielen
pimeissä loukoissa aina valmiina uusiin valloituksiin ja
veritekoihin.
Kansoja villitsevä ja terrisoiva kommunismi ja natsismi
hirvittävien verilöylyjen ja keskitysleirien jälkeen saatiin
kuskattua hautausmaalle.
102
Jokainen näkee omalla tavallaan ja sivusta voi nähdä jopa
selkeämmin maailman menon.
Ei tästä elämästä tule mitään, jos jatkuvasti kadun vääriä
valintoja ja tekoja sydämeni ei saa ikinä rauhaa. Menneet ovat
menneitä ja nyt on parasta suunnata eteenpäin puhtaalta
pöydältä.
Tässä pähkäilen lähdenkö ajatuksilla lentämään ylöspäin tai
alaspäin, länteen tai itään, pohjoiseen tai etelään ottamaan
selvää miten maailmassa eletään, missä mennään.
Onko maailma ja elämä todellisuuden takana lymyävä pelkkä
aave? Uni.
Ihmiskunta on todellisen valinnan edessä: Joko se tuhoaa
itsensä oman typeryytensä vuoksi tai luo uuden ihmisyyden ja
tieteen avulla ennennäkemättömän hyvinvoinnin ja paratiisin
maan päälle.
Taistelen yleisten mielipiteiden typeriä virtauksia vastaan. Olen
toisinajattelija. Maailmanparantaja.
103
Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan hulluuteensa, kunhan se
ei vahingoita ja rajoita muita.
Taivas ja helvetti eivät ole ylhäällä eikä alhaalla, ei
vasemmalla, ei oikealla, vaan sydämessä ihmismielen
syvyydessä.
Mitä kauemmin elän, sitä enemmän näen kärpäsiä pörräävän
ympärilläni.
Ihminen hukkuu sirpaletiedon sekamelskaan. Toinen
tutkimustieto kumoaa toisen ja yhä vähemmän kukaan tietää
mikä on totta mitkä pelkkiä uskomuksia ja mielikuvia.
Äärettömän maailmankaikkeuden miljardien galaksien ja
tyhjyyden keskellä kaikilla sama kohtalo.
Katsoin ikkunasta ulos ja menin peilin eteen. Oho, onpa
maailma kummallinen, minäkin ole olemassa.
Kielestä ei löydy tarpeeksi pysäyttäviä sanoja kuvaamaan
ihmiskunnan typeriä järjettömyyksiä, kauhuja ja sotien rikoksia
mitä on tehty isänmaan, kodin ja uskonnon puolesta.
104
Elämä ottaa päähän, mutta se menee parissa tunnissa ohitse.
Sen jälkeen on tasaisen tylsää. Ilon pilkahduksia odotellessa
voi livahtaa vuosikin, ettei mitään tapahdu eikä rakkautta näy
missään.
Kukaan ei oikeasti kuuntele ketään. Ihmiset huutavat toistensa
ohi tuuleen.
Vuosituhansia miljoonat ihmiset ovat yrittäneet kasvattaa
lapsistaan hyviä ja elämää kunnioittava ihmisiä. Silti maailma
on edelleen tämän näköinen.
Oli pimeää tai valot päällä se ei rakastelua haittaa. Intohimo ja
fiilinki johtuvat aivan jostakin muusta.
Milloin se maailmaloppu tulee? Mitä sinä sillä tiedolla teet?
Tässä on muutakin ajateltavaa. Pitäisi siivota kämppä ja laittaa
jotain iltapalaa. Suunnitella huomisen menoja.
Jos avaat ennakkoluulottomasti sydämesi, maailma tulvii
sisälle ja sinusta voi tulla mitä vain, vaikka oikea runoilija.
Elämän ylistäjä.
105
Kieli ja sanat katoavat omille teilleen jos et arvosta niiden
sanomaa.
Elämällä ei ole sen kummemmin suuntaa, sinun on itse
löydettävä se.
Mikä on kaunista mikä rumaa, sitä ei pidä antaa toisten
määriteltäväksi. Luonnon kauneudella ja jokaisella omansa.
Sekavien aikojen ja tunteiden myllerryksessä on viisasta pitää
mölyt mahassa, ettei maailma muutu vielä tästäkin
pahemmaksi.
Ilot ja itkut, päätön koheltaminen, unelmat ja rakastumiset
tekevät tästä elämästä kiehtovan ja taianomaisen.
Toisten mielestä sanat ovat tekoja ja siksi vihapuheet
pelottavia. Mutta ei haukku haavaa tee, tietää vanha kansa.
Teko on teko ja toiselta hengen riistäminen on aivan eri
mittaluokan rikos kuin sanoilla uhoaminen. Sen lapsikin
ymmärtää.
106
Kieli ja sanat elävät ihmisten puheissa ja teoissa ja kuolevat
niiden mukana.
Ei haittaa jos horjut laidasta laitaan kunhan olet elämässä
kiinni. Älä jää paikalleen makaamaan.
Kerran se vain kirpaisee elämä, niin hyvässä kuin pahassa,
ilossa, surussa ja onnessa.
Yhtään päivää ei voi ottaa uusiksi. Jokainen sukupolvi on
aikansa lapsia elämän suurella näyttämöllä.
Todellinen ystävä on sellainen, joka pysyy rinnallani eikä jätä
pulaan, vaikka tietää minun olevan väärässä ja harhapoluilla.
Se pelasti elämäni kun huomasin etten olekaan hullu vaan
toisinajattelija. Maailma on jotain muuta kuin yleinen mielipide
ja ajan henki.
Olen realisti mystikko jalat tukevasti maassa ja ajatukset
pilvissä. Etsin uusia ja olemattomia tuntureita, joita silmä ei ole
ennen nähnyt ja korva kuullut.
107
Kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua, jos hän itse hylkää
itsensä.
Osuin paikkaan jossa tarjottiin hernekeittoa ilmaiseksi. Tästä
päättelin, ettei tämä maailma ole täysin mätä.
Sanoilla on merkitystä. Suurempi merkitys on kuitenkin teoilla
olivatpa ne hyviä tai pahoja.
Mikään ei ole itsessään hyvää ja pahaa ennen kuin omien
nahkojen sisällä sen sellaiseksi kokee ja tuntee.
Elämästä puhuminen ei ole sama asia kuin eläminen.
Rakkaudesta puhuminen ei ole sama asia kuin oikea rakkauden
tunne sydämessä luissa ja ytimissä.
Millainen ääni lähtee rakastuneiden suista ja mehiläisten
pörräämisestä? Onko niissä mitään eroa?
Ihmisten uskonnot ja uskomukset eivät kerro tämän ja
tuonpuoleisesta maailmoista oikeasti mitään. Niitä ei ymmärrä
Jumala eikä Pirukaan.
108
Joka ei luonnonlakien ankariin ehtoihin suostu ja taivu luonto
poistaa häirikön muitta mutkitta elävien joukosta oli se hyvä tai
huono asia.
Lapsuuteni kylässä sai itse kukin kasvaa itsekseen omia
aikojaan ilman että olisi syötetty mitään valmiita oppeja ja
ajatuksia. Se oli luomukulttuuria parhaimmillaan.
Toiset kävelevät toisten yli mennen tullen. Mutta älä anna
kävellä itsesi yli. Pidä pääsi ja nauti olostasi omassa kolossasi
niin kuin myyrä ja metsän elävä.
Ei sillä väliä monestiko elämässä kompastuu ja kaatuu, vaan
että nousee kerta toisensa jälkeen pystyyn entistä sitkeämmällä
mielellä ja vahvempana.
Jos tahdot tietää kuolemasta jotain niin elä. Elämä ja kuolema
ovat kavereita käsi kädessä kulkijoita niin hyvässä kuin
pahassa. Ilman toista ei ole toistakaan.
109
Jos etsit tosi rakkautta heittäydy rakkauden kyytiin täysillä
ilman ainuttakaan ehtoa. Varaudu suojattomuuteen ja
haavoittuvaisuuteen, mutta älä pelkää. Harvoin sentään rakkaus
kokonaan tappaa.
Nuori opiskelijapoika tunturiladulla ihastui tyttöön ja matkusti
joka kevät hiihtelemään samalle ladulle ja toivoi tapaavansa ja
näkevänsä tytön. Poika ei voinut unelmarakkautta koskaan
unohtaa.
Vieläkö sinä kannat rakkauden varjokuvia sisälläsi?
Asiat eivät useinkaan ole sitä, miltä ne näyttävät. Niiden takana
on taka-ajatuksia ja toinen todellisuus.
Porkkana on porkkana eikä muuta. Turha siihen on sekoittaa
koko maailmaa.
Annoin ajatusten tulla ja mennä. Istuin kesäiltana rantasaunan
laiturilla ihan hiljaa. Kului tunti kului kaksi. Ihana iltarusko ja
aurinko katosivat järven takaisen vaaran taakse. Ei tapahtunut
sen kummempaa. Petyin.
110
Minulla tuli nälkä, tein tulet piisiin ja paistoin iltapalaksi
lenkkimakkaraa. Vasta viikkojen päästä huomasin, että se oli
mieleenpainuva poikkeuksellinen ilta vaikka ei valaistumista
tapahtunutkaan.
Ilman maailmaa syleilevää tunnetta ei elämä maistuisi miltään.
Yhtäkkinen rakastuminen ja nautinnon taivaallinen hurmio.
Kahdessa viikossa yhteen ja vannottiin ikuista rakkautta. Sitten
rakkauden yllättävä luikkiminen tiehensä ja pari kuukautta
ennen joulua ero.
Olen näissä ajatuksissa ja sanoissa läsnä. Jos nämä sanat sinun
silmääsi osuvat parin sadan vuoden päästä olen henkenä läsnä.
Yhä enemmän suljettuja ovia takana ja edessä.
Takana lapsuus, nuoruus ja miehuusvuodet poissa. Koko elämä
muistoineen purjehtimassa kuin pilvi tunturin toiselle puolelle.
Tämäkö on ihmisen kohtalo? Jäljelle ei jää mitään.
Maailma muuttuu koko ajan, vaikka kukaan ei tekisi mitään.
111
Arkipäivän sietämätön keveys ja raskaus, ristiriita riipoo
sydäntäni. Mitä elämää tämä on?
Onko kenestäkään muuttamaan elämää paremmaksi? Ei piru
vie tämä vetele. Tartutaan toimeen nyt heti.
Maailma menee päin persettä. Seitsemän miljardin suuta
kaluavat luonnon paljaaksi aavikoksi. Eikö kukaan saa tätä
tuhoisaa tulvivaa tuloputkea tukittua?
Elämän voi tehdä leikkimieliseksi ja kivaksi vaikka pienellä
itsepetoksella. Mikään ei ole turhempaa kuin synkistellä sillä se
ei ainakaan tee maailmaa paremmaksi.
Mitä salaisuuksia ihmissydän kätkee? Vai kätkeekö itse asiassa
mitään sen kummempaa? Sydämen tehtävänä on yötä päivää
pumpata vain verta. Siinä on aivan nokko työtä ja vastuuta. Ei
sydämeltä kaikkea voi vaatia.
Elämän ja naimisen herkkua on rajoitetusti täällä päin
saatavissa, nuoret ovat muuttaneet kaupunkiin.
112
Ihmisen tulee saada rauhassa pyöriä ja pesiä oman nahkansa
sisällä olipa hän millainen paksukainen möllikkä tahansa. Tätä
maailmaa ei ole luotu vain siroja ja kauniita varten ja muita voi
mennen tullen potkia päähän.
Maailmassa on mieletön määrä toisen ihmisen ja sotien
aiheuttamaa turhaa käsittämätöntä kärsimystä. Ihmiset ovat
piruja ja enkeleitä toisilleen.
Se oli pimeä talvinen ilta, kun erosimme. Sen jälkeen olen
pelännyt ja vihannut pimeyttä ja kylmää talvea aina kuollakseni
asti.
Arvostettu sotasankari kenraali meni saunaan, hän riisui sota-
asunsa ja arvomerkit päältään pois. Alaston mies näytti aivan
tavalliselta mitättömältä äijän käppyrältä lauteella.
Ihmiselämän päätehtävä on kasvaa omaksi itsekseen. No, mitä
sitten, jos hänestä siitä huolimatta tulee laumasielu huijari ja
kelmi?
113
Jos on valmis noudattamaan elämää tuhoavia käskyjä ja
tappamaan, mitä merkitystä on sillä että hän leikkii iloisesti
lastensa kanssa ja on hellä isä?
Kukaan ei synny hyväksi tai pahaksi, ympäristö ja elämä
muokkaavat hänestä tavallisen ihmisen. Kieroon kasvaneet
tyypit ovat asia erikseen.
Älä pyöri haittana edessä, älä hengitä niskaan, älä kehu turhia,
älä latista, vaan kulje vierelläni ja ole ystävä niin hyvinä kuin
pahoina päivinä. Ylistetään yhdessä elämää.
Ovatko ihmiset todella erilaisia? Vai ovatko he yleisten
mielipiteitten vankeja ja nokasta vedettäviä laumasieluja?
Liikkuuko päänupissa ainuttakaan omaperäistä oivallusta ja
ajatusta?
Älä takerru yhteen ihmiseen vaikka se olisi kuinka rakas ja
oikea. Maailma ja elämä eivät ole koskaan yhden eikä kahden
ihmisen varassa, vaikka välillä kieltämättä siltä tuntuukin.
114
Maailma ja todellisuus ovat kaikille sama, kuitenkin jokainen
näkee sen erilaisena omalla tavallaan.
Ihmisyyden ja elämän kunnioituksen taustaa vasten mitattuna
asevelvollisuuslaki on moraaliton ja rikollinen laki, jonka
nojalla nuoria miehiä pakolla koulutetaan tappajiksi. Myös
Raamatun vastainen ”älä tapa”.
Vaihtoehdot ovat vähissä kun vihollinen hyökkää pyssy
kädessä toisen kimppuun. Kun mikään muu ei auta päälle
karkaava paha ihminen on tapettava. Rikokseen on pakko
vastata yhtä tuomittavalla rikoksella.
Ei sodassa sotilaalle käy kuinkaan, hän vain kaatuu,
kuolemasta ja nuoren ainutkertaisen elämän lopullisesta
tuhoutumisesta ei puhuta mitään. Valheellisella ja väistelevällä
kielellä ja sanoilla peitellään rikoksellisia ja pahoja asioita.
Äläs huoli, kun 70 kiloinen vanha äijänkäppyrä saa kenraalin
laatat kauluksiin ja valtaa siitä tulee armeijoiden komentaja ja
saman tien elämän ja kuoleman Herra tuhansille nuorille
miehille. Menestyvästä tappajasta palvottu sotasankari.
115
Koti, uskonto ja isänmaa ovat helvetinmoisia huijauksia.
Kaikki ovat syntyneet yhteiselle avaruusalukselle vierailulle
eikä kukaan omista yhtään mitään.
Rakkauden arka lintu laskeutuu sellaisen ihmisen kädelle, joka
ei ryhdy omistelemaan sitä. Jos yrität vangita sen se livahtaa
karkuun omille teilleen.
Elämä on mitä on, alusta loppuun ja lopusta alkuun mitä ei voi
määritellä ja sanoilla kuvata unta.
Omien nahkojen sisällä kukin vankina maailmaa tirkistelee.
Kun henki karkaa omille teilleen ruumis on kuskattava tuota
pikaa kaatopaikalle.
Suuri Tuntematon ohjaa maailmankaikkeuden miljardeja
galakseja, tähtiä ja ihmiskohtaloita niin ettei hänen tietämättään
hiuskarvakaan putoa päästä.
Naurunalaiseksi tulemista valtaklikit pelkäävät enemmän kuin
mitään muuta.
Mistä löytäisin sanansaattajan, jolla olisi todellinen ihmisen
ääni ja sydämen rakkaus?
116
”Kodin, uskonnon ja isänmaan” puolustajat ovat aina jättäneet
jälkeensä rauniokasoja ja pitkiä sankarihautausmaita
palvottavaksi kunnes taas entisiä laajennetaan ja tehdään uusia.
Ihmisen ei tarvitse olla enkeli ollakseen vastuullinen ja
luottamuksen arvoinen ihminen.
Raivoa ja murhanhimoa ei taltuteta lempeillä rakkauden ja
ihmisyyden puheilla, vaan pahan hillitsemiseksi ja järjestyksen
saamiseksi tarvitaan raakaa voimaa. Valitettavasti järkipuheet
eivät auta.
Uusia sukupolvia painaa tuhansien vuosien uskontojen ja
ennakkoluulojen taakka. Näin on tehty ja uskottu aina
ennenkin, vaikka nyt olisi ajateltava ja tehtävä aivan toisin.
Ilman pimeyttä ei valon kirkkautta ymmärrä, ilman korkeutta ei
matalaa, ilman ääniä ei hiljaisuutta, ilman kylmää viimaa ei
rakkauden lämmön suloisuutta. On mahdotonta kuvata
maailmaa ilman yön ja päivän eroa, elämää ilman kuolemaa.
Toisten elämää terrorisoivat on pantava kuriin ja järjestykseen
joko hyvällä tai pahalla. Elämä on tarpeeksi rankkaa ilman
kiusaajiakin.
117
En ole pahimmassa painajaisunessakaan osannut kuvitella,
minkälaisiin ilkeyksiin ja valheiden levittämiseen kunnon
ihminen pystyy toisia kohtaan.
Ei ketään voi väkisin pitää luona ja asua yhdessä jos tunteet ja
rakkaus ovat siirtyneet toiseen ihmiseen. Silloin on parasta
lähteä omalle suunnalle etsimään uutta onnea.
Maailmassa on yllättävän vähän itsenäisesti ajattelevia.
Ihminen hakeutuu aina johonkin laumaan ja seuraa niiden
ajatuksia, olivatpa ne miten typeriä ja tuhoisia tahansa. Ei ihme
jos maailma on tämän näköinen.
Hän ei tunnistanut enää omia lapsiakaan. Mutta hänessä oli yhä
jäljellä taistelutahtoa ja osasi vielä sanoa: - Periksi ei anneta.
Hän torjui yksinäisyyttään seurustelemalla ja puhumalla ääneen
itsensä kanssa. Hän oli iloinen ja nauroi usein.
Kuinka pumpulissa kasvanut voi koskaan ymmärtää
ihmissydämeen ja maailmaan kätkeytyvää pimeyttä ja
hirvittävää pahuutta?
118
Haluan elää aivan tavallisen ihmisen ja kansalaisen elämää. En
ole tullut tänne kenenkään komenneltavaksi ja ketään
komentelemaan.
Yksinäisyyden pelossa sinun ei kannata syöksyä suin päin
hellan ja nyrkin väliin.
Ole rohkeasti sinkku ja nauti elämästä vapaana kuin taivaan
lintu. Odota rauhallisin mielin josko se oikea rakkaus kävelisi
nurkan takaa vastaan.
Ihana yhdyntä ja orgasmi nosti heidät nautinnon taivaisiin,
josta tulivat aina ryminällä alas elämän sietämättömään
keveyteen.
Tekopyhässä uskon ympäristössä ihminen muuttuu
huomaamattaan kaksinaamaiseksi pikkusieluiseksi nipottajaksi
ja elämän ilon pilaajaksi. Rakkauden terroristiksi.
Entisaikojen kyläyhteisössä elävä juoruakka hakkasi mennen
tullen nykypäivän median kiinnostavien juttujen levittämisessä.
119
Ystävystyin muurahaisten, kimalaisten, perhosten, kukkien,
jänisten, kettujen, porojen ja lintujen kanssa eräjärven rannalla.
Koko luontoväen kanssa yhdessä saunottiin ja minä pulikoin
rantavedessä ja kalatkin tulivat ystävikseni. Voi tätä
elämänriemua ja veljeyttä ikuisuuden ohikiitävässä hetkessä.
Eivät ihmiset halua tietää hakatuksi ja kidutetuksi tulleiden
ihmisloukkauksia, kärsimyksiä, teloituksia. Kukin haluaa vain
omassa pikkukolossaan elää rauhassa. Mutta jos omalle ovelle
yöllä koputetaan - säikähdetään liian myöhään.
En ole enempää kuin kärpänen pörräämässä korvan juurella.
Silti koko maailma ja maailmankaikkeus ovat silmieni edessä
läsnä. Voiko kukaan selittää tätä ihmeellistä ääretöntä
paradoksia?
Tuntui pahalta ja itkin toisten tappamiselle ja syömiselle
perustuvaa elämää ja olemassaoloa.
Aivoissa sata miljardia solua työttömänä, mitä tehtäisiin? Aivot
satunnaisissa pätkätöissä ja tyhjänperässä juoksemassa.
120
V
Uskonnot roikkuvat taikauskon
hämähäkin verkossa
121
Maailma yhä taikauskon vankina. Huomenna on perjantai ja 13
päivä. Pelottaa.
Tuntureilla porot ja sääsket ja miljoonat nimettömät ötökät ja
kaikki syksyn tullen siirtyvät rajan toiselle puolen taivaan
valtakuntaan.
Nyt hän jo jokeltelee. Maailman kaunein sana hänelle on ÄITI.
Uskonnot roikkuvat taikauskon hämähäkin verkossa. Mitä
tässä kummastelemaan? He ovat aivan tavallisia järjellisiä
aaveisiin uskovia ihmisiä.
Neuvostoliitossa ja natsi-Saksassa oli tavallista, että pimeän
yön tunteina koputettiin ovelle. He katosivat ja lakkasivat
olemasta.
Syyksi riitti toisin ajatteleminen. Tänä päivänäkin sama peli
jatkuu eri kolkissa maailmaa ja kukaan ei näytä voivan mitään.
Pimeä keskiaika jatkuu keskellä kirkasta päivää.
Voi heitä alttarilla pyöriviä Kristuksen ruumista syöviä ja verta
juovia. Eivät huomaa että kannibalismissa olisi mitään outoa.
122
Todellisessa elämässä ei ole juonta, miksi kirjoissa pitäisi olla?
Kirjahyllyissä rivi toisensa jälkeen hengettömiä ja kuolleita
kirjoja.
Hämärästi ajateltu ei voi olla muuta kuin hämärästi sanottu ja
asia jää puolitiehen ja epäselväksi.
Kuka määrittelee ketkä ovat kirjallisuuden klassikoita?
Missä ihmiskunnan mestariteokset ja sankariteot? Klassikoiden
kohtalona hauta niin kuin lukijakunnallakin.
Aikansa eläneiden kirjojen sivuille kertyy epämääräistä usvaa.
Ennen niin ”suuria” kirjailijoita ei muista kukaan.
Klassikoiden arvioiminen uudelleen vaatii poikkeuksellisen
kirkasta silmää hylätä koko vanha kaarti. Jokaisella oikeus olla
omaa mieltä.
Kenellä valta, se määrittelee myös sanojen merkityksen olipa
vallankäyttäjä minkälainen pölövästi tahansa.
123
Hän katsoi taakseen pieniä jalanjälkiään eikä ollut tyytyväinen
elämäänsä mitä oli tullut tehtyä ja miten elettyä. Mutta sitten
hän lohdutti itseään: Vaikka pienet jäljet niin jäljet kuitenkin.
Maailmassa silmiä ja korvia kaikkialla enemmän kuin koskaan,
silti ei elämän tarkoitus selviä.
Vältyt monelta harmilta ja ahdistukselta pitämällä suusi kiinni
pikku hitlereiden ja stalien edessä, joita vilisee joka paikassa
yhä. Toivotonta sakkia.
Tavallinen ihminen muuttuu yllättävän helposti hirviöksi, jos
ympäristö niin edellyttää. Näin sodissa ja keskitysleirien
aikaan.
Lestadiolaiset naiset leipovat lakkaamalla pullaa, pyhää pullaa
ja lapsia häärii ympärillä liuta. Siinä elämä pyörii ja iloisesti
metelöi.
Ei hyväkään rakastelu riitä kuin hetken hyvänoloon ja
poistamaan eksistentiaalista elämän ahdistusta ja
surumielisyyttä.
124
Tässä maassa laaditaan lakeja lakien perään. Pian pieraisuunkin
tarvitaan lupa. Elämme lupabyrokraattien ja kyttääjien maassa
ja valtakunnassa.
Voiko vihasta roihahtaa rakkaus? Voiko rakkaudesta roihahtaa
viha? Ihminen on rakkauden ja vihan loukussa vankina. Missä
onni ja onnellinen elämä?
Näin unta, että huoneeni oli enkeleitä ja piruja täynnä,
tappelivat kuolemattomasta sielustani verissä päin. Minä
rauhoittelin heitä ja korostin sovussa elämisen tärkeyttä.
Ihmisrottien maailma minua pelottaa.
Kemijoen hiekkarannalla hellepäivänä lapsia polskii vedessä
Jätkänkynttilän sillan alapuolella vastapäätä Pohjanhovin
hotellia ja nauttii elämästä.
Pohjanhovissa sota-aikana parikymmentä saksalaista kenraalia
ryypiskeli ja pohti Muurmannin radan pommituksia ja
valtaamista. Mutta valtaamatta jäi.
125
Kirjastossa eteeni avautuu elämäntuntojen ja tarinoitten
kirjava kiehtova maailma, ihmisen hulluus ja rakkauden
ikuinen nälkä ja jano.
Ihmisiä Iso Kirja kainalossa eksyksissä ja hukassa. Raamattu ei
pelasta ketään. Uusien jumalien etsimisen aika käsillä.
Olen kahden vaiheilla. Uskallanko lähteä räpelöimään ja
parantamaan tätä maailma? Jos se muuttuu vieläkin
ankeammaksi ja pahemmaksi.
Tässä maassa köyhä nimetön saa ajatella mitä tahansa ja
ilmaista mielipiteensä vapaasti. Mutta kukaan ei häntä kuuntele
ja noteeraa miksikään.
Monesti puran sydäntäni tekemättä siitä sen suurempaa
numeroa. Aloitan virkkaamisen ja tulosta syntyy, sukkia ja
lapasia.
Kukaan ei enää tervehtinyt minua, olin muuttunut
näkymättömäksi. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa.
126
Mistä alituinen kaihoisa ikävä ja kaipaus jonnekin muualle?
Käen kukunta keväällä saa minut vauhkoksi. Mitään erityistä
syytä ei selvinnyt koska olen niin tavallinen tapaus.
Minusta ei tullut menevää miestä. Pitkät illat istun vain
kotimökin portailla ihailemassa kuutamoa ja haaveilemassa.
Kadulla vastaan tullut mies pysäytti uskonkiihko silmissä ja
kysyi: - Oletko ajatellut kuolemaa? Voit vaikka huomenna
kuolla. Vastasin: - Oletko ajatellut elämää, nythän on juuri
elämän vuoro, ellet ole jo kuollut pystyyn? Mies häkeltyi ja
paineli niskat kyyryssä kiireesti eteenpäin.
Kun vihdoin opin maailmalle ja itselle nauramaan, se helpotti
kummasti elämääni.
Kun hyvät tappaa kaikki pahat pois tulee maailmasta hyvä.
Apinaihmisten eläinlajista autio ja tyhjä. Luonto iloitsee.
Minun kauhistuttaa elämän sattumanvaraisuus. Vahingossa
lähdin alulle ilman tarkoitusta ja merkitystä ei toivottuna
tapauksena.
127
Mitä ja keitä varten tämä maailma on luotu? Tämä elävien
ötököiden kirjava ja tuhoton toisiaan syövien joukko. Ihmisen
uskokin perustuu yhä Kristuksen ruumista syövälle ja verta
juovalle kannibalismille.
Eikö suomalaisilla olisi jo aika tulla puusta alas?
Elämän ja kuoleman välissä tähyilen tähtiä. Kuinka ihmeellistä
kuinka taivaallista tämä on mainio hetki.
Maailmankaikkeus on jatkuvan muutoksen alainen. Elämä on
synkkiä ja lumoavia rakkaus tarinoita täynnä miljoonien
vuosien ajalta.
Toiset menevät rohkeasti elämää päin, toiset pakenevat
vauhkoina elämää ja luonnon sokeita voimia sinne tänne.
Vaikka pelkäisit kuollaksesi valitse rakkaus. Vaikka sydämesi
räjähtäisi kappaleiksi valitse silti rakkaus.
Kaupunginkirjastossa nainen kertoi lukeneensa lukemattoman
määrän kirjoja avartaakseen maailmankuvaansa. Silti hänen
ympärillään säteili ja leijui ahdas mieli. Tulin surulliseksi.
128
Hän lähti keskeltä ei mitään etsimään todellista elämää.
Maailman kiertämisen jälkeen vuosikymmenien päästä hän
palasi kotikonnuille kertomaan, ettei hän muuallakaan nähnyt
sen kummempaa.
Aika on näkymätöntä myrkkyä, se tappaa. Harva kestää ajan
taakkaa yli satavuotiaaksi.
Aikaa ei ole olemassa, väittää säveltäjämestari. Hän kuvittelee
olevansa vauhdissa mukana ikuisesti.
Maailmassa voi itse kukin koheltaa miten lystää kunhan ei
vahingoita toisia.
Tunturi on pyhä, vanha metsä on pyhä, sääski on pyhä vaikka
se verta vähän imeskeleekin ja inisee ilkeästi. Elämä on pyhä.
Olenko minäkin pyhä vaikka kuulun outojen henkien ja
toisinajattelijoiden porukkaan?
Kaikki on niin vähästä kiinni. Nuoruudessa olin
kokemattomuuttaan juuttua ja takertua yhteen naiseen.
129
Rakas taivaallinen isä olen pyytänyt sinulta apua kaikenlaisiin
pieniin ja suuriin pulmiin ja ongelmiin. Kehunut ja ylistänyt
sinua. Huomaan ettei se ole auttanut mitään. Olet jättänyt
minut yksin ongelmieni kanssa selviytymään. Nyt rukoukseni
loppuu tähän.
Onhan tämä semmoista elämää en tiedä itkeäkö vai nauraa?
Rakkaus kuuluu kaikille, myös homoille. Ihmisellä on oikeus
olla oma itsensä millaiseksi hänet on luotu.
Ihminen on tehnyt maailmasta helvetin ja saatanallisen pimeän
pahuuden pesän.
Onko miehessä ja naisessa kovin suurta eroa? Naisen sydän on
yhtä samea ja petollinen kuin miehenkin kun otollinen tilaisuus
sattuu eteen. Intohimo voittaa ja ei muuta kuin sänkyyn.
Elämällä ja elämällä on eroa. Hän kykeni nauramaan itselle ja
kaiken turhuudelle ja selvisi aivan hyvin päivän kerrallaan
eteenpäin.
130
Toisinaan on inhimillistä puhua asian vierestä ja suojella
ystävyyttä silloinkin kun toinen on harhateillä ja väärässä.
Ei maailma ole niin paha kuin miltä näyttää. Maailma on nyt
turvallisempi paikka elää kuin koskaan aikaisemmin.
Maailmassa tulee tänä päivänä tapetuksi ja pahoinpidellyksi
huomattavasti harvemmin kuin tuhat vuotta sitten verrattuna
suhteessa asukaslukuun. Maailma on siis sittenkin menossa
parempaan suuntaan.
Räväköitä mielipiteitä tarvitaan sekoittamaan paikalleen
jämähtäneitä seisovia aikansa eläneitä ennakkoluuloja ja
uskomuksia.
Ei tässä maailmassa murjottaminen auta. Parempi suhtautua
elämään leikkimielellä ja nauraa aina kun voi. Eikä pelätä
mitään. Antaa nuoruuden energian virrata.
Maailma pyörii kalujen ja pillujen ympärillä ja varassa.
Luontoa kiinnostaa vain lajien jatkuminen ja kaikki muu on
vähemmän tärkeää ja toisarvoista.
131
Toiset tekevät kärpäsestä härkäsen. Tulee väärin käsityksiä
puolin ja toisin. Kukaan ei kohtaa ketään. Yksinäisyys ja
elämän autius koputtaa ovelle.
Jos luottamus puuttuu kanssakäyminen tökkii. Luottamusta
tarvitaan työpaikoilla, armeijassa, kouluissa, päiväkodeissa ja
suvun kesken. Epäluottamus murtaa ja romuttaa parisuhteen,
rakkauden ja ystävyyden.
Heräsin yöllä painajaisesta ja huoneessa leijaili sikin sokin
pahoja henkiä. Minä karjaisin painukaa helvettiin, mitä te täällä
hortoilette. Olen ryhtynyt hyvien henkien asianajajaksi.
Tähtien ikuinen valo, aurinko elämänantaja ja kesän kauneuden
tuoja, sinua minä ylistän vaikka sinä et ylistyksiä kaipaa. Sinä
paistat ja annat energiaa ja virtaa niin hyville kuin pahoillekin.
Olet sanoin kuvaamaton valonjumala.
Jos olet yksinäinen niin mene toisen yksinäisen luo, voitte
sitten yhdessä keksiä jotain tekemistä. Kyllä se siitä.
132
Aloin penkoa elettyä elämääni. Kokonaisia vuosia oli kadonnut
kuin tuhka tuuleen. Joitakin pieniä väläyksiä sentään muistin
ensi suudelmani. Rakkauden tunteet ja naimisen nautinnot ovat
ihme kumma jääneet eniten mieleen. Myös joitakin läheltä piti
tilanteita muistan, jossa oli mennä henki.
Koirien tavassa suhtautua elämään on ihmisillä paljon
opittavaa. Koira ei liikoja huolehti mistään. Riittää että elää
menneitä murehtimatta ja tulevaa pelkäämättä hetkessä. Nyt
opettelen koiran viisautta.
Koira näyttää miten helppoa on ottaa uusi päivä vastaan
lahjana ja nauttia siitä. Ei häpeillä eikä pyydellä olemistaan
anteeksi, vaan olla teeskentelemättä läsnä.
Luonnossa tuhannet lajit ja ötökät, muurahaiset, hämähäkit,
kimalaiset, perhoset liitelevät ja pörräävät silmin nähden
tyytyväisenä ja nauttivat elämästä onnellisena oli se päivän tai
kuukausien pituinen.
Pimeys väistyy, pitenee päivä ja valo lähestyy melutta. Kevään
kirkkaus on pian läsnä. Sydämeni hypähtää ilosta.
133
Maailman yli risteilee käsittämättömiä sanoja ja kuvia sadoilla
kielillä, kuiskauksia ja huutoja.
Minä luen luonnonkirjaa ja iloitsen taivaallisesta hiljaisuudesta
revontulien alla mieli onnea tulvillaan.
Voi näitä kirjahyllyjen riveissä kuolleiden sanojen ja ajatusten
paljoutta, hautausmaita.
Täällä riittää pysyviä arvoja vaalivia jäkäläpäitä, jotka
äänestävät kerta toisensa jälkeen saman arvomaailman
omaksuneita eduskuntaan edustamaan kansaa. Ei ihme jos
ahdas ja suvaitsematon ajattelu tässä maassa jatkuu ja mikään
ei muutu.
Se ei ole mies eikä mikään joka ei kykene uusien tietojen ja
ajatusten edessä tarkistamaan ja muuttamaan mielipiteitä
vaikka joka päivä. Ahtailla arvoilla vaikeutat vain omaa
elämääsi.
Maailma yhä paikallaan, aurinko nousee Ounasvaaran takaa,
päivä valaistuu. Kuinka taivaallista kuinka ihmeellistä tämä on
mainio päivä uneksia elämän kauneudesta.
134
Miten elämä voikin olla niin tylsää ja tyhjää? Eipä tässä ole
muuta mielessä kuin ajankuluksi seuraan pitkät illat telkkarista
varjoelämää.
Käpälöi ja koettele sydäntäsi. Jos siellä edelleen rakkauden
tunne läikähtelee niin ole onnellinen. Et ole vielä kuollut
kokonaan. Sinulla on vielä monta kiehtovaa seikkailua edessä.
Anna itsellesi ja toiselle mahdollisuus parantaa tapasi, korjata
virheesi ja erehdyksesi. Aloittaa puhtaalta pöydältä ja palauttaa
sydämesi luottamus.
Jos näet ja uskot ettei toisesta ole mihinkään niin tutki ensin
itseäsi onko sinusta sen kummemmin mihinkään? Älä levitä
vähättelemisen syöpää.
Maailma on täynnä kiinnostavia elämäntarinoita, kysymys on
näkemisestä.
Raamattu ei sovi oppikirjaksi. Silloin olisi hyväksyttävä orjuus,
sorto, kansanmurhat ja ihmisten teloitukset pienistäkin
rikkeistä Jumalan nimeen.
135
Sydän voi haljeta maailmaan syleilevistä tunteista johtamatta
mihinkään. Tarvitaan älyä ja tunnetta ihmiskasvoiseen ja
arvoiseen elämään ja maailmaan.
Moni pelkää kertoa mihin hän oikeasti uskoo ja ajattelee miltä
elämä tuntuu.
Jokaisella on omakohtaisia kokemuksia miten puheet on
tahallaan käsitetty väärin tai käännetty päälaelleen.
Ei kannata joka asiasta vetää hernettä nenään ja tehdä numeroa.
Kenenkään sydän ei sellaista kestä.
Ei kaikki ole sitä miltä näyttää. Vanhuksen ryppyisten kasvojen
alla asuu pieni iloinen lapsi ikuisesti.
Raamattu on kymmenien kirjojen kokoelma, missä ylistetään
Jumalan tekoja ja alistetaan ihmisiä nöyriksi yhden
diktaattorijohtajan palvojiksi myyttien, satujen, tarujen ja
legendojen keinoin ja helvettiin joutumisen uhkauksin.
136
Yhteiskunta jaetaan yhä edelleen itsestään selvyytenä
vasemmistoon ja oikeistoon kuuluvaksi, vaikka tällainen
ajattelu on menneen talven lumia. Maailma on aina ollut jotain
muuta kuin puoluepolitiikan ja yksinkertaisten aatteiden
selittämä kuva.
Luulen vakaasti, että nämä ovat minun omia ajatuksia. Inhoan
toisten matkimista. Kun joku paljastaa uskomuksen harhaiseksi
ja vääräksi, raivostun.
Elämän sietämätön keveys ja taakka. Nauru auttaa elämän
kestämiseen. Nauru on elämän suola ja rikkaus. Jokainen
nauraa omalla tavallaan eri asioille.
Katselen ikkunastani aamun kirkkautta, Kemijoen suuren
virran juoksua, Ounasvaaran vihreää metsikköä. Tuntuu kun
minä olisin aina ollut täällä enkä koskaan poissa. Tässä
ohikiitävässä hetkessä asuu ikuisuus.
Kenellä on valta se määrittelee sanojen merkityksen. Sinun
sanojasi ei noteerata miksikään, jos olet tuntematon suuruus
ilman valtaa.
137
Ihminen voi elää täysin järjen vastaisesti pitkäänkin harhaisten
uskomusten varassa, kunnes seinä tulee vastaan.
Minun sydämeni, minun aivoni, minun huoneeni, minun
ikkunassa on tirkistysaukko maailman mielikuviin. Olen
maailmankaikkeuden keskellä eksyksissä ja samalla en mistään
hukassa.
Teatteri on teeskentelyä, mutta niin on elämäkin.
Varis hakkaa nokalla toista varista höyhenet pölisevät ja meteli
on kauhea. Lopeta jo, kyllä minä uskon väkivaltaan
vähemmälläkin.
Monet eivät voi ajatellakaan asuvansa muualla kuin
kotipihlajansa juurella. Joillekin on saman tekevää vaikka
asuisivat toisella galaksilla toisenlaisten ötököiden ja otusten
keskellä.
Jotkut tuntevat olevansa aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
He elävät jalat maassa eivätkä haikaile tyhjiä.
138
Jokainen teko tai tekemättä jättäminen on valinta, Voi tehdä
niin tai näin ei suurta väliä tässä katoavaisuuden maailmassa.
Miksei ei voi tehdä jotakin muka tärkeää ja kivaa kuin jäädä
sängyn pohjalle makaamaan ja synkistelemään elämän
tylsyyttä. Se on itsestä kiinni.
Joka kadottaa entisen elämänsä avautuu uusia ovia ja ihmetellä
miten monia maailmoita on olemassa.
Voiko yhdellä sanalla huutaa pilviin asti ja ylistää elämän
lahjaa?
Voiko yhdellä sanalla synkistellä ja voivotella miten kamalaa
elämä on?
Ihminen on kävelevä ristiriita: Elämä on sekä ihanaa että
kamalaa, vaikeaa ja helppoa, valoisaa ja pimeää.
Elävää henkeä minä ylistän, valoa ja tietoisuutta, rakkauden
ihanuutta. Mitä ihminen olisi ilman rakkauden unelmaa?
139
Olenko syntynyt väärälle planeetalle väärään aikaan? Eikö
täällä ole vieläkään opittu elämään ihmisiksi?
Ihminen luulee ja uskoo taivaan ja helvetin olevan jossakin
toisella puolen rajaa. Ei usko omia silmiään että ne ovat
alituisesti porsaspäässä läsnä.
Virressä sanotaan: - Jo vääryys vallan saapi, se huutaa
taivaaseen! Vääryys on pesiytynyt kaikkialle eikä kukaan sille
näytä mahtavan mitään.
Näen unta vapaudesta. Minä suunnittelen pakoa
näkymättömästä vankilastani jonnekin. Minne vain.
Samantekevää.
Onneton ja tylsä on ihminen ja kansakunta joka ei ymmärrä
elämän rikkautta ja runoutta.
Pääseminen unelmiin käsiksi vaatii sitkeää työtä, hikeä ja
kyyneliä. Ei auta jäädä sohvalle löhöämään.
140
Niin keisarilla kuin niin monilla muillakaan ei ole vaatteita ja
omia ajatuksia.
Jokainen ihminen on itsessään elämän suuri selittämätön
mysteerio ja omalla tavallaan taiteilijasielu.
Niin monelta jää oma henkinen kuolemansa huomaamatta.
Kestää monta vuotta ennen kuin aviopuolisot tuntevat toisensa
niin hyvin, että voivat erota. Huomata yhteiselämän olleen
erehdys.
Maailma on tienristeyksiä täynnä. On vain tyydyttävä siihen,
ettei elämän tärkeissä tienhaaroissa ole tienviittoja. Eteenpäin
on paineltava summamutikassa tietämättä minne tie johtaa.
Ihmisellä on ainoa ase kuolemaa vastaan hankkia naimalla uusi
elämä ja ruumiillinen elinvoima. Neuvokkuuden avulla turvata
ruuan saanti ja osata rakentaa lämmin tila ja vältt
paleltumiselta.
141
Iloitse hetkestä tästä siinäkin elämää on. Eilinen on kuin unta ja
huominen epämääräinen kangastus. Tämä hetki ja maailma
ovat väkevästi läsnä elävänä sykkivänä henkenä.
Todellinen este maailman avautumiselle on rajoittuneisuus ja
ahdas mieli.
Kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua jos hän itse hylkää
itsensä. Vastassa pohjaton epätoivo ja hirsipuu.
Keskinkertaisia kirjoja lukemalla maailma näyttäytyy entistä
sekavammalta.
Periaatteettomat ihmiset ovat lähempänä elämää ja
kiinnostavampia kuin paikalleen juuttuneet ja jämähtäneet
valmiine maailmoineen.
Miksi sekoittaa ihmismieliä turhanpäiväisillä ja tyhjillä
puheilla, vaikka sanat ovatkin ilmaisia? Vaitiolo on kultaa.
142
Ihmiset jotka erottelevat ruumiin ja sielun erilleen toisistaan
eivät näe ja ymmärrä kumpaakaan.
Ihmisen ja maailman tuntemisen pahimpia vihollisia ovat
tietämättömyys elämästä ja ympäristöstä.
Ota ensin selville minkälaisten ennakkoluulojen ja hatarien
uskomusten varassa ihmiset elävät. Sitten voit mielin määrin
repiä niitä alas ja nauraa typerille uskomuksille. Saada pyhien
arvojen vaalijat raivostumaan. Se on ilman puhdistamiseksi
hyvä alku.
Mitä minä näille maailman sairaille ajatuksille ja hulluille
sanoille teen? Potkinko ne helvettiin?
Pilvissä liitelevät unelmat ja sanat virkistävät elämääni.
Jonakin päivänä se oikea vielä sattuu kohdalle ja rakkaus
leimahtaa liekkiin.
Mielikuvitukselliset ajatukset ja sanat ovat avanneet maailmaan
ikkunoita ja rikastuttaneet olemassaoloa.
143
Sydämiä särkevät ajatukset ja sanat ovat tehneet monien
elämästä sietämättömän.
Kaikkeuden pohjattoman tyhjyyden ja olemattomuuden
reunalle pesiytyneet ajatukset ja sanat ovat saaneet minun
kauhun ja pelon valtaan. Kuiluunko jokaisen elämä katoaa niin
kuin sitä koskaan ei olisi ollutkaan?
Ikävän ja kaipauksen ajatukset ja sanat saavat minun sydämeni
vauhkoksi. Miten pysyn kasassa ja kestän ilman sinun
rakkauttasi? Älä hylkää minua.
Uskolliset ajatukset ja sanat saavat minut elämään iisisti. En
anna houkutuksille sijaa.
Vanhat paikalleen jämähtäneet ja urautuneet ajatukset ja sanat
rakentavat rajoittavia muureja joka puolelle ja tekevät elämästä
vankilan. On aika nousta kapinaan.
Kuolleet ajatukset haudatkoon kuolleensa.
144
Elämää synnyttävät, kauneutta etsivät, nauravat ja kukkivat
ajatukset ja sanat saavat minut kiihkon valtaan odottamaan
kesää.
Etsin hellittämättä kuolemattomien ajatusten ja sanojen taivasta
vaikka ruumishuoneen ovelle asti.
Jos yksikin ajatus ja sana uskovat minuun koko maailma
hymyilee ja tuntuu hetken kodilta.
Kuoleman rajan ylittävät ajatukset ja sanat ylistävät elämää:
Kuinka taivaallista kuinka ihmeellistä tämä on mainio päivä
olla olemassa.
Sairauden ja kärsimyksen runtelemat ajatukset ja sanat ovat
opettaneet ihmisille kiitollisuutta terveyden läsnäolosta ja
elämän lahjasta.
Nöyryytetyt ja nyljetyt ajatukset ja sanat odottavat häpäisijöiltä
anteeksipyyntöä. Vääryyden edessä ei pidä alistua.
145
Pienet, mitättömät ja tavalliset ajatukset ja sanat osoittavat
elämän arkipäivässä voimansa ja suuruutensa. Tyhjillä
mahtavilla ajatuksilla ei täällä pärjää.
Profeetalliset ajatukset ja sanat ennustavat tällä menolla
ihmiskunta ajautuvan ja syöksyvän vääjäämättömästi kohti
tuhoa, jos se ei opi suojelemaan luontoa ja elämään sovussa.
Vangitut ajatukset ja sanat unelmoivat vapaudesta.
Tyhjästä ilmestyneet ajatukset ja sanat vaivaavat minua, mistä
on kysymys ja mitä niillä on asiaa? Onko maailmanloppu
tulossa?
Uskon, toivon ja rakkauden ajatukset ja sanat ovat kantaneet
minut tähän päivään. Luotan lapsenmielisesti niihin niin hyvinä
kuin pahoina päivinä, että elämä on hyvä ja kantaa.
Haavoittuneet ajatukset ja sanat rukoilevat ja huutavat apua: -
Auttakaa, älä mene ohi! Minulla on hätä.
146
Hikiset ajatukset ja sanat valuvat pitkin kehoani pitkän lenkin
jälkeen. Nyt äkkiä saunaan ja suihkuun. Hyvä kun kunto
nousee.
Kuolleista ylösnousseet ajatukset ja sanat kertovat elämän
jatkuvan ikuisesti.
Idulla olevat ajatukset ja sanat ilahduttavat mieltäni ja saavat
posket hehkumaan. Korvien välisessä on syntymässä jotakin
uutta ennen näkemätöntä. Kihisen uteliaisuutta. Maailma on
jatkuvassa muutoksen ja uuden luomisen tilassa.
Jumalia etsivät ajatukset ja sanat tutkivat maailman uskontoja
kenen hallussa on se ainoa oikea Jumala? Vai onko kenenkään?
Sekavat ja hämärät ajatukset ja sanat sekoittavat elämän
sujumista ja laatua niin pienissä kuin suurissakin asioissa.
Väärin käsitykset rikkovat ihmisten välejä ja ystävyyssuhteita.
Selkeistä kirkkaista ja ymmärrettävistä ajatuksista on alituinen
puute niin ihmisten kuin kansakuntienkin välillä.
147
Harhaanjohtavat ajatukset ja sanat pahentavat elämän kulkua.
Ota siinä selvää, missä mennään.
Haisevia ja mätäneviä ajatuksia ja sanoja ovat roskatynnyrit
täynnä odottamassa kaatopaikalle kuskaamista.
Maailmaa kiertävät ajatukset ja sanat usein kuluneita
tyhjänpäiväisiä fraaseja ja kirjaviisauksia. Elämästä
vieraantuneita filosofioita ja menneen talven lumia.
Ikuiset ajatukset ja sanat, onko niitä oikeasti? Kuka hullu
sellaisilla ajatuksilla yrittää tavallisia ihmisiä huijata?
Kiväärin piippuun takertuvat ja verta tihkuvat ajatukset ja sanat
luovat yhä maailmaan turvattomuutta ja pelkoa. Ihmiskuntaa
jäytää ja vaivaa kauhistuttava väkivallan syöpä.
Rakkautta unelmoivat ja etsivät ajatukset ja sanat haikailevat
oikean rakkauden perään. Välillä meinaa usko loppua että onko
kaikille yhtä ainoaa oikeaa rakkautta ja ihmistä olemassakaan?
148
Alastomat ja kodittomat ajatukset ja sanat kiertävät pitkin
maailmaa etsimässä kotipesää.
Köysiin sidotut ajatukset ja sanat rimpuilevat irti kohti
vapauden tuulia.
Rajoja rikkovat ajatukset ja sanat saavat ahdasmieliset
pikkusieluiset portinvartijat raivon valtaan.
Ei elämää kannata ottaa niin vakavasti. Sen voi kokea
leikkimielisenä suurena seikkailuna oudossa maailmassa.
Vihaa kylvävät ajatukset ja sanat muhivat ihmismielissä
piilossa ja terrorisoivat maailmaa.
Pyhät likaiset ajatukset ja sanat ovat kätkeytyneet kirkon
helmoihin.
Nukkuvat ajatukset ja sanat eivät huomaa ihmeellisen
maailman kauneutta. Kuka potkisi heidät hereille?
149
Nälkäiset ajatukset ja sanat näkevät miljoonien ihmisten
nälänhädän. Maailmassa ruokaa riittäisi kaikille jos vain olisi
hyvää tahtoa sen jakamiseen.
Kummitusten ja aaveiden valtaamat ajatukset ja sanat
pelästyttävät ja säikyttelevät ihmisiä pelosta kalpeiksi.
Väärät ajatukset ja sanat, onko heitä? Kuka määrittelee ja
sanelee, mitkä ovat vääriä ja mitkä ovat oikeita ajatuksia?
Likaisen pelin ja politiikan ajatukset ja sanat hallitsevat
kansojen keskinäisiä suhteita polvesta toiseen.
Vaikka minä jakaisin kaikki hyvät ajatukseni ja sanani
vastaantuleville, mutta minulta puuttuisi rakkaus ja ymmärrys
ihmisiä kohtaan niin mitä merkitystä näillä puheilla? Eivätkö
ne olisi yhtä tyhjän kanssa?
Seksi on taivaallista kun aito hellyys ja rakkaus ovat läsnä ja
missä ruumis ylitetään.
Paneminen ilman tunteita on hermoja raastavaa jyystämistä ja
tappaa halun.
150
VI
Jokaisessa asuu hyviä ja pahoja henkiä
151
Voiko jokaiselle olla olemassa vain yksi ainoa oikea ihminen ja
rakkaus? Jos se oikea ei satu tulemaan vastaan koko elämällä ei
sitten ole mitään arvoa. Jos se on totta, karmeaa.
Tuntemattomat ajatukset ja sanat leijailevat kuin pilvet
tunturien yllä. Outoja henkiä, kummituksia ja aaveita poroina
ja riekkoina.
Vihollinen on vaarallinen. Mutta ystävä se vasta vaarallinen on
jos sitä ei osaa varoa.
Ihmiset ovat puoliksi henkiä ja puoliksi eläimiä, jokaisesta
asuu hyviä ja pahoja henkiä.
Kesä takana ja taas edessä syksy, mihin nämä vuodet oikein
karkaavat?
Joka onnistuu avaamaan lukkiutuneen oman yksinäisen
mielensä oven, hänen elämänsä mullistuu täysin ja autio
maailma muuttuu helvetin esikartanoista paratiisiksi.
Tyhjään uskovat ajatukset ja sanat piinaavat minua.
152
Eläimelliset sanat ovat pesiytyneet ihmisen korvien väliin.
Estävätkö nämä kasvamista ihmiseksi?
Inisevissä sääskilaumoissa tuntureilla elämä sykkii ja
riemuitsee. Linnuilla tarjolla yllin kyllin evästä.
Kuolleet ajatukset ja sanat haudan takaa huutelevat eläville
miten elää. Mutta todellinen elämä ei suostu katsomaan
taaksepäin.
Uskonnot ja kirkot ovat aikansa eläneiden kuolleiden henkien
mätäpesäkkeitä.
Herkkyyden vaikeus ja voima on kantaa ihmisyyden lippua ja
olla säihkymättä ihmispetojen ulvontaa.
Aina on uusien ajatusten ja sanojen aika. Elämän ilon ja
toiminnan aika.
Maailman syöpäsolut ovat kovia jätkiä ihmiskunnan solujen
kimpussa. Mutta periksi ei anneta kaiken maailman hörhöjen
edessä.
153
Mieletön alku, mieletön elämä, mieletön rakkaus, mieletön
vauhti ja harhailu ja mieletön loppu. Mieletön hämmentävä
juoksu elämän läpi kehdosta hautaan.
Luulosairaat ajatukset ja sanat mellastavat pitkin maailmaa.
Lars Levin perässähiihtäjien ajatukset ja sanat leijuvat kuin
aaveet pohjoisen yllä. Ihmisiä kuin poroja erotellaan taivaan ja
helvetin karsinoihin odottamaan tuomiota ja maailmanloppua.
Mielikuvitus on usein tärkeämpää kuin tieto. Toisinaan tieto ja
todellisuus on tärkeämpää kuin mielikuvitus. Elämällä on
puolensa ja puolensa,
En tiedä ovatko nämä ajatukset ja sanat omia vai lainattuja. Ei
sillä väliä. Lainavalolla se kuukin loistaa.
Monet katuvat kun eivät seuranneet elämän intohimoa ja
naineet silloin kun aika oli. Mielihalut alistuivat ahtaisiin
moraalisäännöksiin. Hyi olkoon miten ihminen voi alistua
luonnonvastaisiin typeryyksiin.
154
En halua olla köyhä enkä rikas vaan onnellinen ja oma itseni.
Olkoon muu maailma mitä mieltä tahansa.
Elämän onneen kätkeytyy muutama pääehto: On jotain
syötävää ja lämmintä päälle pantavaa ettei palellu, löytää
jonkinlainen sopuisa elämänkumppani vaikka sitä oikeaa ei
kohdalle sattuisikaan.
Maailman perässä ei kannata juosta, tyhjän saa kiinni
pyytämättäkin. Ihminen voi itse muokata omaa elämäänsä
parempaan tai huonompaan suuntaan olivatpa olosuhteet mitkä
tahansa.
Jos ihminen luopuu joistakin päähän piintymistä ja harhaisista
uskomuksista hän saman tien tarrautuu kiinni uusiin harhoihin
ja naamioitten taakse. Tulos on yksi miinus nolla.
Innostava ihminen saa toisen tuntemaan itsensä suureksi
ainutkertaiseksi ja laatuiseksi ihmiseksi. Jokainen ihminen
kätkee sisälleen suuren tarinan ja selittämättömän mysteerion.
Monien ihmisten elämä livahtaa ohi huomaamatta kuin unessa
ilman havahtumista ja heräämistä.
155
Joka kerrankin elämässä havahtuu ja herää paluuta entiseen ei
enää ole. Hän näkee maailman uusin silmin.
Suurin osa elää aivan tavallisia arkipäivää ilman ajatuksia ja
mitään sen kummempia ihmettelyitä ja suuria elämyksiä.
Elämä on jokaiselle niin pientä tai suurta millaiseksi hän sen
itse kokee ja tuntee.
Elämän viettelyksistä suurin on rakkaus olipa se oikea tai
väärä.
Kahden ikuisen pimeyden välillä minä olen väkevästi
olemassa, valokeilassa. Koko maailmankaikkeuden silmien
edessä.
Minun maailmani, minun huoneeni, minun ikkunani, kaikki
silmieni edessä. Tuntuu aivan kuin en olisi ollut koskaan täältä
poissa vaan aina täällä. Odotan jälleen uutta kesää ja sydämeni
on onnea täynnä.
Maailma on mätä ja hullu vai olenko minä hullu? Näen
ihmiskunnan riehuvan kuin eläimet tappamalla ja syömällä
toisiaan.
156
Ihminen ei tunne elämää enempää kuin kuolemakaan?
Aistimaailman ulkopuolelle jää tuntematon määrä todellisuutta.
Sankarihautoihin maan alle kätkettynä mieletön määrä kesken
jäänyttä nuoruuden kukoistavaa elämää. Ristien paljoutta
katsellessani sydäntäni vihloo ihmiskunnan hulluus. Millä
oikeudella ihminen tappaa ja murhaa toisia?
Se vasta elämäntaito on tulla itsensä kanssa toimeen ja rakastaa
itseään kuin lähimmäistä. Olla todellinen ystävä itselle.
Henkien ja henkivaltojen ristiriitojen repimässä maailmassa on
koetettava selviytyä päivä kerrallaan eteenpäin kieli keskellä
suuta.
Taivas ja helvetti eivät ole mikään paikka vaan mielentila
korvien välissä.
Yön ja unien jälkeen jokainen päivä alkaa alusta uutena
elämänä.
157
Jos opit itsellesi nauramaan pärjäät missä vain. Ei elämää
kannata ottaa tosissaan, se on leikkimielinen suuri seikkailu
alun ja lopun välissä. Kukaan ei tiedä, minne ollaan menossa.
Siihen on tyytyminen.
Hiihdimme yhdessä tunturinladulla auringossa. Koko maailma
oli läsnä. Paistoimme makkaraa eräkämpässä. Puhelimme
elämästä ja meitä ympäröi syvä mielenrauha ja hiljaisuus.
Sinun rakkauttasi en unohda koskaan.
Maailma ja elämä ovat avoinna, jokainen voi itse luoda ja
muokata itselleen jonkinlaisen olemisen pesän. Mutta älä
rakenna itselleen omaa häkkiä ja vankilaa. Pidä silmäsi auki.
Jokainen päivä kahden yön välissä aamusta iltaan on
kokonainen pienoiselämä itsessään.
Kevätvalo ja kirkkaus sytyttää sydämeni tuleen. Luita ja ytimiä
kalvava ikävä ja kaipaus ei hellitä.
Tasapainoilen ja etsin keskitietä maailman äärimmäisyyksien
välissä.
158
Mitä tässä kannattaa turhia miettiä arvoituksellisen elämän
suuria kysymyksiä? Nain jonkun naaraan ja rakennan pesän,
kasvatan muutaman pennun niin kuin muutkin. Menen sinne
mistä olen tullutkin elämästä kylläksensä saaneena.
Onko joku luonut maailmankaikkeuden vai onko se syntynyt
itsestään sattumalta? Oli niin tai näin ei sillä väliä.
Käsittämätöntä että jotakin on ja minä tässä Kemijoen
rantatörmällä ihailemassa kesäillan kauneutta.
Ohikiittävää hetkeä ei voi pysäyttää, vaikka se olisi kuinka
merkityksellinen ja käänteen tekevä tahansa ihmisen elämässä.
Kahta kertaa ei voi astua samaan virtaan.
Henkisesti raiskattuja ihmisiä viruu joka puolella maailmaa.
Jos hymyilet elämälle ja pidät sitä arvossa, niin elämä ja koko
maailma hymyilee sinulle.
Ihmiselle tapahtuu hyviä ja pahoja asioita sekaisin. Kukaan ei
vain tiedä miksi?
159
Elämällä on puolensa ja puolensa, taivaalla ja helvetillä
puolensa ja puolensa. On samantekevää onko ihminen rikas vai
köyhä. Pääasia miten hän osaa elää.
Jokaiselle seksiä kykyjensä ja tarpeensa mukaan, myös
rakkautta ja suuria tunteita.
Jos ihmiselle ei oma hyväksyminen riitä hän ei osaa ottaa
vastaan muiltakaan sitä. Hän on tuuliajolla.
Mieli harhaili siellä täällä pilvien päällä. Iltalenkille lähtiessä
piti pakottaa itseni takaisin ympäröivään todellisuuteen ja
pukeutua kylmää viimaa vastaan lämpimästi.
Tunturiladulla hiihdin kuin mieletön tuulen huminaa ja ääntä
kohti. Hän kutsui selvästi minua mutta en tavoittanut häntä
mistään. Missä maailmassa ja todellisuudessa minä elän?
Tämä maailma naurattaa minua, vaikka se ei ole naurun asia
hullujen henkien seassa.
160
Täällä yksinäisellä planeetalla matojen ja ökötöiden keskellä
meillä on kaikkien yhteinen elämä ja koti.
Jokainen tarvitsee maan jonka päällä kulkea ja elää niin kuin
linnutkin pesimäpaikkansa.
Miten kaunis onkaan ihminen. Minun rakkaalla naisellani ovat
kirkkaat sädettivät silmät, terhakkaat tissit, taivaallisen kaunis
vartalo, suloinen takapuoli ja lämmin ihana pillun rako.
Oltiin silmittömästi rakastuneita ja seksi oli taivaallista. Sitten
kaikki alkoi maistua puulta. Miten sama nainen voi muuttua
niin toiseksi?
Ehkäpä ihmisyys ja paratiisi maan päällä ovat totta sadan tai
tuhannen tai miljoonan vuoden päästä. Toivossa on hyvä elää.
Ole rohkeasti oma itsesi vahvuuksineen ja heikkouksineen.
Naurunalaiseksi ja leimatuksi tulleenakin jatkan täysillä
elämistä enkä välitä ahdasmielisistä ilon pilaajista. Elämä on
elämistä varten.
161
Rakastan elämänmakuisia ajatuksia ja sanoja. Maailmanlopun
saarnaajia pelkään. Nautin täysin siemauksin elämän lahjasta.
Olen elämässä kiinni kynsin hampain viime metreille asti niin
kuin kuka tahansa elävä olento ötököistä suurimpaan.
Maailman markkinoilla eivät nynnyt ja harmaat pärjää. Ostan
vyötäröä ja peppua korostavan läpinäkyvän muodikkaan asun
maksoi mitä maksoi. Eiköhän tähän syöttiin joku mies erehdy
ja tarraa.
Tuoksuva ihana pillu vetää miehiä puoleensa kuin hunaja
kärpäsiä.
Olen elämäni varrella luonut nahkani monta kertaa. Iloitsen
jokaisesta uudesta päivästä.
Olen opetellut itselleni nauramaan. Ainaisen surumielisen
synkistelyn lopetan. Annan elämäni mennä niin kuin menee.
Huomasitko kun viimeksi minuutti sitten nauroin?
162
Tällä menolla hillitön kiima johtaa maailman tuhoon.
Ihmiskunta lisääntyy kuin rottalauma ja edessä on
ennennäkemätön katastrofi.
Jokainen ihminen elää ja kertoo omaa tarinaansa. Synnymme,
elämme ja kuolemme tarinoiden, mielikuvien ja unien kanssa.
Ihmisen elämä on liian lyhyt ehtiäkseen saada mitään
merkittävää aikaan. Sen sijaan ihminen ehtii pyssy kourassa
jahtaamaan toisia ja tappamaan. Joukkomurhiin.
Onko parempi olla mies vain nainen? Onneksi luontoäiti ei sitä
kysele vaan antaa värkit kullekin tarpeen mukaan.
Piruja, aaveita ja kummituksia on kiittäminen, ilman niitä ei
olisi kirkkoa ja jumalia.
Eläinmaailma tietää ihmisen olevan huijattava ja pelottava
apinaeläin. Hullu narri.
163
Olen aina uinut vastavirtaan, vaikka sillä ei ole ollut sen
kummempaa merkitystä. Maailma on mennyt menojaan.
Mutta mitä tapahtuu myötävirtaan uiville? Eikö heilläkin ole
sama kohtalo?
Ihmisen korvien välissä on rajattomasti tyhjää tilaa lentää
vaikka tähtiin asti. Luoda unelmien ja rakkauden valtakuntia.
Mitä tietämättömyys on? Onko se jäämistä sellaisten
maailmoiden ulkopuolelle joista emme tiedä mitään?
Vaistoamme ainoastaan niitä olevan lähellä ja kaukana?
Ihminen näkee ainoastaan tuhannesosan mitä maailmassa on.
Eikä näe ja ymmärrä sitäkään. Ihminen ei opi tuntemaan edes
omaa itseään elämänsä aikana.
Olenko minä pinnallinen vai syvällinen? Kuka sen määrittelee?
Eikö ihminen ole sitä, millaiseksi hän itse itsensä tuntee ja
uskoo? Sen yli ei kukaan voi kävellä.
164
Joka porukassa on omat mielen myrkyttäjänsä. Yritä siinä
sitten elää sovussa.
Ihmisen sisällä asuu loppuun asti pieni tyttö ja poika. Leikkisä,
naurava, iloinen, elämään luottava mieli.
Olenko oikealla vai väärällä tiellä? Minua ei kiinnosta
kumpikaan tie. Etsin polkua elämän salattuja lähteitä kohti.
Kirjastoissa asuu ihmiskunnan historia ja pitkä muisti
tarinoineen. Kalasta on lähdetty liikkeelle ja nyt ollaan tässä.
Ehkäpä sadantuhannen vuoden päästä on apinaihmisestä
kehittynyt ja kasvanut todellinen elämää kunnioittava Ihminen.
Jokaisen sukupolven vallanpitäjät muistavat historiasta
ainoastaan sopivia kohtia ja perustelevat tulevia vääryyksiä
niiden valossa. Ei ole yhtä oikeaa valtakuntien rajalinjaa ja
karttaa. Molemmin puoli rajaa asuu aivan tavallisia ihmisiä ja
leipää on oltava hengissä pysymiseksi.
Aivan tavallisen naimisen kautta tähän maailmaan synnytään ja
ilmestytään.
165
Jos synkät ikävät ajatukset ja sanat kuin paskakärpäset
piinaavat ja alituisesti pörräävät ympärilläsi ajaa ne tiehesi
potkimalla niitä persuuksille. Jatka sitten elämää iloisin mielin.
Mielikuvat tuntuvat oikeilta vaikka en niitä näe. Olen
näkymättömän ja näkyvän maan ja maailman kansalainen.
Yksinäisyys on sisäinen mielentila kuin eräkämppä jonne on
välillä päästävä etsimään mielenrauhaa.
Elämän salaisuuksilla ei enää niin väliä. Muisti pätkii ja pian
en muista enää edes lasteni nimiä. En näe enkä kuule mitään.
Ei hajuakaan minne olen matkalla.
Kaipaan ystäviä joiden sekaan voin eksyä turvallisesti. Jotka
ymmärtävät ihmisen vajavaisuuksia ja pimeitä puolia.
Elämä ei jää menneitten päivien hyttysiä kuurnimaan. Elämä
on valmis joka aamu ottamaan kaiken pelotta vastaan tuli mitä
tuli.
166
Kuka räjäytti 15 miljardia vuotta sitten maailmankaikkeudessa
suuren pommin? Mistä ihmeestä joku sai aineen siihen
alkuräjähdykseen? Oliko ennen alkua jotakin olemassa? Joku
aiempi universumi? No, eipä sillä ole merkitystä mitä uskon ja
oli se niin tai näin.
Miten luotettavaa kaikkina aikoina onkaan ihmisen oikea
varma usko ja tieto?
Muutama vuosisata sitten vielä uskottiin varmasti maan olevan
litteä pannukakku ja koko tähtitaivaan keskipiste. Sitten
huomattiin yllättäen maan kiertävän aurinkoa eikä päinvastoin.
Nyt pienen pieni kivinen maa planeetta seilaa pimeässä
avaruudessa Linnunradan reunalla matkalla jonnekin. Kukaan
ei tiedä minne?
Sotilaallisen tyhjiön uskotaan aina täyttyvän joko omin tai
vierain voimin. Mutta kuka valtaa onttojen sanojen ja pään
tyhjiön?
167
Ei elämää kannata elää hampaat irvissä. Jos joku väen väkisin
kuitenkin haluaa synkistellä pimeissä loukoissa ja itkeä kädet
ristissä olemisen kurjuutta. Elämä sallii senkin. Siitä vaan.
Miltä tuntuu olla ei kukaan? Olla näkymätön. Kukaan ei ole
välitä tietää olenko olemassa vai en.
Yksinäisyydellä ovat monet kasvot. Yksinäisyys ei ole
välttämättä epätoivoinen mielentila. Yksinäisyys on valmis
avaamaan uusia ovia mielikuvitusmaailmaan ja elämään.
Kaksi yksinäistä ei viihdy yhdessä, mutta kolmas
mustasukkainen yksinäinen voi tuoda siihen ylimääräistä
elämänmakuista säpinää.
On hyvää ja pahaa yksinäisyyttä. On varottava ruveta ketään
määrittelemään yksinäiseksi ulkopuolelta käsin. Yksinäisyys
on sisäinen tunnetila kuin monivärinen lankakerä, jonka solmut
eivät hetkessä aukene.
168
Itse kukin yrittää karkottaa yksinäisyyttä ja ikäväänsä omilla
keinoilla: Toiset huumausaineilla, alkoholilla ja lääkkeillä,
television katselulla ja tietokonepeleillä, hölkkäämällä, seksillä,
syömisellä, työhön uppoutumalla, lemmikkien hoitamisella,
luonnossa samoilemalla, tanssilla, juoksemisella, meditoinnilla,
kirkossa istumisella tai kapakoita kiertämällä, lukemalla,
kirjoittamisella ja mielikuvitusretkillä, musiikilla ja taiteella.
Jos yhteys katkeaa omaan sisäiseen olemiseen ja maailmaan,
ihminen on yksinäisyyden vaara vyöhykkeessä. Kuka tahansa
voi äkkiarvaamatta pudota yksinäisyyden mustaan kuiluun.
Jokainen luulee itsestään aivan jotain muuta kuin mitä on,
etupäässä liikaa mutta hyvä niin. Itsetunnon kannalta parempi
huijata itseään yläkanttiin kuin vähätellä ettei ole mihinkään.
Se on ihmiselle tuhoisaa.
Maailmassa on pahuutta jota ei voi torjua ja taltuttaa muulla
kuin vielä voimallisemmalla pahuuden kielellä ja teoilla.
Sotarikoksiin joutuu vastaamaan sotarikoksilla eikä siinä lakia
kysytä.
169
Maailma ja elämä pyörivät kullien ja pillujen ympärillä ja
varassa. Tunteitten ja intohimojen riehumisen voi selittää
joksikin muuksi mutta teot osoittavat viettien ja kiiman voiman
yli kaiken.
Onko ihmisen sisin kuin sipuli ettei kuorimisen jälkeen syvintä
sisintä löydy ja ole olemassakaan? Ei ihme, jos ihmiset
vaistomaisesti jättävät oman sisimpänsä kaivelemisen sikseen,
etteivät järkyty.
Yleisesti uskotaan rikkaiden sen kun rikastuvan ja köyhien
köyhtyvän. Miten on mahdollista köyhien aina vain köyhtyvän,
jos ei ole ennestäänkään yhtään mitään? Johonkin kätkeytyy
väärä uskomus tai valhe.
Jos ihminen näkisi mitä kaikkia henkiä hänen sydämensä
pimeissä loukoissa majailee hän kauhistuisi.
Voiko joku ostaa ja myydä aikaa tietämättä mitä se on?
Kellojen tunnit ja sekunnit mittaavat näkymätöntä olematonta
aikaa?
170
En ollut paikalla kun ne panivat minut alulle. En ollut
silloinkaan paikalla kun synnyin? En välitä olla paikalla kun
kuolen. Olen sivullinen ja outo lintu täällä.
Ystävät ja suku muistavat vielä muutamien vuosien ajan että
elin ja olin täällä. Sen jälkeen kukaan tiedä onko minua
koskaan ollut olemassakaan.
Kun taiteesta riisutaan ennen ajateltu ja luotu pois, mitä jää itse
asiassa jäljelle? Mitä muuta ihmiselle jää käteen kuin tyhjiä
mielikuvia ja uskomuksia?
Miten maailmaan tulisi suhtautua? En tiedä. Olen ympärillä
olevien ennakkoluulojen ja historian armoilla.
Riemuiten tervehdin elämää, joka on ollut minulle hyvä.
Kiitollisuus täyttää sydämeni.
Minä aloin nauraa kun elämä meni nurin niskoin, kaikki meni
pieleen. Tietysti siinä olisi ollut itkun paikka, mutta minä vain
nauroin koska sille ei voinut mitään. Huomasin että on parempi
nauraa kuin itkeä.
171
Omat pelkoni ja murheet kuvittelin suuremmiksi kuin mitä ne
olivatkaan. Kun näin todellisen kärsivän ihmisen, häpesin omia
pieniä vaivojani.
Maailma on silmiä täynnä, silti vain harvat näkevät mitä
ympärillä todella tapahtuu. Ennakkoluulot estävät näkemisen.
Rakastuin naiseen joka tuntui oikealta mutta se ei johtanut
mihinkään. Sitten jossittelin sydämessäni yksikseni kesästä
kesään oliko sekään ollut oikea rakkaus ja tuonut onnea? Nyt
asun naisen kanssa joka ei tunnu oikealta.
Panivat vahingossa alulle. Arvoitus miksi minut heitettiin juuri
tänne Linnunradan planeetan reunalle peräkylään?
Ryömin peitteen alta kesäaamun kirkkauteen ja alan keitellä
kahvia. Lähden verkoille kalakeitto mielessä. Kuinka
ihmeellistä olla ihminen ja kuunnella lintujen laulua. Variskin
on jo herännyt ja kimalaiset lentävät kukasta kukkaan. Aamun
lumous ympäröi minua.
Mitä asiaa sinulla on? Ethän vain tullut tänne pahat mielessä
sutena?
172
Olenko minä omien nahkojen sisäpuolella vai ulkopuolella?
Olenko minä oikeasti minä ja läsnä missään?
Minä opiskelen yhdessä tunturien, porojen, riekkojen,
laulujoutsenten, aaveiden, kummitusten kanssa elämää.
Kevätaamun kirkkaus häikäisee. Kaiholla muistelen sinua.
Elämä on uskomuksia, haaveilua ja unta. Ihminen herää kuin
vuosituhantisesta unesta päivän valoon ja illalla nukahtaa yön
syliin. Elämä on lyhyt kuin linnun lento taivaankannen yli.
Älä vähättele sanojesi merkitystä ja voimaa. Kunnioita sanojen
mahtia.
Yhtenä päivänä lapsi kietoi kätensä masentuneen äidin kaulaan
kiinni ja sanoi: - Äiti, elämä on aika kivaa! Lapsi herätti äidin
pimeästä unesta valoisaan päivään.
Katkerat ja pahat ajatukset ovat aivoille kuin syöpä. Hyvillä
ajatuksilla elämä hymyilee ja kiitollisuus olemisesta täyttää
mielen. Katuminen ja anteeksipyytely eivät mitään auta.
173
Elämän mahtavia hetkiä ovat olleet lasten syntyminen. Jännitys
ja ilo touhuamisesta välikätenä jonkin suuren luomisessa.
Maailma ja elämä erotti rakkautemme, vaikka se oli oikea. En
ikinä unohda sinua. Saamme nyt sentään unessa sylikkäin
lennellä pilvissä taivaan portille asti vaikka joka yö.
Talven viimassa uneksin ja ikävöin malttamattomana kesää ja
käen kaihoisaa kukuntaa. Linnut ovat ainoita todellisia
ystäviäni ja hiljaiset kukat lapsuuteni puutarhassa.
Hämähäkki taidokkaassa verkossaan kyttäämässä aamupalaksi
kärpäsiä. Orava syö linnunmunia viereisessä puussa, varis
juttelee variksen kanssa aidan seipään nokassa päivän
menoista. Kimalaiset ja perhoset heräävät omille retkilleen.
Elämä tarjoaa kullekin oman osansa.
Filosofian kysymyksiä ovat mitä on tieto ja rakkaus? Mikä on
oikein ja väärin? Miksi olemme täällä? Mikä on elämän
tarkoitus? Kaikki selitykset ja vastaukset ovat vääriä.
174
Käsittämätöntä miten aivan tavalliset ihmiset on saatu
uskomaan ja kieriskelemään kauheissa synnintunnoissa ja
pyytelemään Luojalta suuria olemattomia syntejään anteeksi.
Mieletön määrä maailman väärin ymmärtämistä, väärin
tuntemista, väärin sairastamista ja lääkitystä. Vääriä
ahdistuksia ja kärsimyksiä, vääriä pelkoja ja rakkauksia.
Lapset ja vanhukset lähimpänä olemattomuuden reunaa. Alussa
ja lopussa maailma kaottista ja sekavaa.
Aloittelijan mielessä maailma on avoin ja täynnä
mahdollisuuksia. Mutta jokainen voi valita vain yhden tien ja
naisen kerrallaan.
Jos olet eksyksissä ja hukassa ei pilvissä lentävistä
ajatuksistakaan ole apua.
Nainen huokasi että olipa se makoisaa. Mies sanoi sängyn kyllä
vähän natisevan. Nukutaan ja jatketaan sitten.
175
En voi muuta sanoa kuin elämä on raju juttu, vaikka en tajua
siitä puoliakaan. Lentää leuhotan taivaalla kuin pilvi kuin lintu.
Mitäpä tässä kannattaa haikailla hullun maailman perään?
Menköön menojaan. Kaikki tapahtuu kuitenkin miten
tapahtuu. Ihmisen elämä on kuin hyttysen ininää. Ei enempää
eikä vähempää.
Pimeässä kiiluvia silmiä, ovatko ne hyviä vai pahoja henkiä?
Rohkeasti menen sekaan ottamaan selvää.
Minkä ihminen todeksi uskoo se on hänelle totta ja sen yli ei
kävellä. Oli vastassa vaikka koko maailma.
Miten kaunis voikaan olla nuori suloinen nainen. Miten upea
luonnon taideteos. Minä ylistän häntä intohimoisesti enkä
peittele ja häpeä haluta häntä.
Nuorukainen nai viehättävän nuoren kauniin naisen rakkauden
huumassa. Vuosien päästä hänen ristinään on nalkuttava
komenteleva akka, paksu ja painava lihaläjä. Näin
arvaamattomasti ja julmasti elämä kohtelee kunnon miestäkin.
176
Olin hetken aikaa onnellinen. Mutta minä typerys aloin pelätä
sen katoamista ja se häipyi. Ennenaikaisesti ei tulisi houkutella
pirua paikalle.
Onko maailma pelkkää kuvittelua? Olenko minä ja sinä todella
olemassa? Täällä läsnä nukkuvien joukossa vai jossakin muissa
maailmoissa?
Minulle todellisuutta on maa jalkojen alla, jonka päällä kulkea.
Sinun lämpösi ja rakkautesi.
Oikeastaan elämä ei ole mitään ja samalla kaikki, maa, kuu ja
aurinko läsnä jokaisen silmien alla. Jos kohtaat
ymmärtämättömän ihmisen, älä kerro hänelle ajatuksiasi ja
näytä runojasi.
Jokainen laulakoon omaa lauluaan, ajatelkoon mitä tahtoo,
kunhan elää toisia vahingoittamatta ja maksaa veronsa ajoissa.
Kohtelee toisia ihmisinä eikä mene niiden ohitse kuin olisivat
pelkkää ilmaa.
177
Muista että olet henki henkien joukossa, et vähempää mutta et
enempää. Muista että et ole tullut tänne kenenkään
komenneltavaksi, mutta et myöskään ketään komentelemaan.
Sinulla on vapaus ja oikeus katsella maailmaa omin silmin.
Taas on joulu. Hiihdän metsään ja kysyn sopivalta kuuselta
kaatolupaa. Pääset kunniapaikalle, lasten koristeltavaksi ja
kirkkaitten silmien keskipisteeksi. Saat kuulla kaikki
rakkaimmat joululaulut ja pukkikin käy sinua tervehtimässä.
Nainen panee kuriin ja järjestykseen omaa kehoaan, riuhtoo ja
kiduttaa sitä vimmatusti, pomppii ja hyppii kuin vietävä. Pylly
on liian leveä, kiloja liikaa, tissit liian heiveröiset, tukka väärän
värinen, kynnet ja huulet huutavat punaista. Ajatukset ja järki
ovat ajettu nurkkaan. Voi näitä elämän ongelmia.
178
VII
Olemme aikamme lapsia
179
Nuoren miehen päässä jyskyttää. Veri kohisee. Millainen
mahtaa olla tytön hyvän paikan halureikä? Miltä se maistuisi?
On varottava ettei ensimmäinen kerta menisi vain ähellykseksi
ja tyttö pilkkaisi minua?
Ihanaa jos näkisin sen kokonaan, voisin leikkiä sen kanssa,
nuolla sitä. Kiehtovaa lemmenpesää.
Maailman ja todellisuuden ymmärtävät kaikki elävät olennot
omalla tavallaan selkeämmin tai hämärämmin. Näillä eväillä ja
näkemyksillä mennään.
Vaikka koko maailmankaikkeus on jatkuvassa muutoksen
tilassa, miksi ihminen pysyy aina vain samana jäkäläpäänä?
Sitä
en lakkaa hämmästelemättä?
Naimalla saatu elämä siirtyy sukupolvelta toiselle. Kuolema ei
voi pysäyttää elämänkulkua ja jää harmistuneena nuolemaan
näppejään.
Taivaan ja helvetin välissä ihminen on kahden maailman
kansalainen outo muukalainen.
180
Ihminen uneksii vapaudesta hämähäkin verkossa kuin
kärpänen.
Mitä pienemmäksi ja ahtaammaksi puristaa maailmankuvan,
sitä paremmin luulee hallitsevan elämää ja palvelevan Jumalaa.
Ihminen pelkää olla vapaa.
Voiko kukaan sanoa elämästä sen enempää kuin että se on.
Kaikki selitykset ovat uskomusten varassa vääriä.
Taipumaton jääräpää joutuu törmäyskurssille oman itsensä
kanssa, maailma hyppii silmille ja elämä käy vaikeaksi.
Joka kehuu ymmärtävänsä elämää ja maailmaa läpikotaisin,
hän ei ainakaan ymmärrä sitä.
Pelossa ja valheessa eläminen ja uskominen eivät auta ketään.
Mutta eipä alaston totuuskaan pelasta ihmistä. Jokainen on
tänne tullessaan allekirjoittanut tietämättään oman kuoleman
tuomionsa.
Ihmiselle ei paljastu elämän tarkoitus? Mutta jos paljastuisikin,
mitä hän sillä tiedolla tekisi?
181
Ihailen suuresti luonnon viisasta systeemiä. Niin vahvoille kuin
heikoille, pienille kuin suurille eläville luonto antaa
mahdollisuuden selviytyä ja nauttia elämästä. Ketään ei jätetä
heitteille, ei myyrää maan alla eikä lentävää lintua ja meressä
uivaa.
Elävä ruumis ei tule toimeen ilman henkeä eikä henki ilman
ruumista. Toinen ei pärjää ilman toista. Näin vain on eikä se
selittämällä kirkastu ja kummene.
Kunhan tässä vain pähkäilen ilman suunnitelmaa, en osaa
mihinkään tarttua. Elämä on liian iso pala elettäväksi minulle.
Vahingossa alulle pantu.
Miksi pelätä kummituksia, aaveita ja tyhjää? Maailmassa on
ihan todellistakin pelättävää.
Jokainen sukupolvi ihastelee ja ihmettelee tunturien kauneutta
ja poroja. Kiroilee sääskiä. Esi-isien elämän kamppailusta vilun
ja nälän vankina, tunteista, suruista ja iloista ei tiedetä mitään.
182
Pääni täynnä tyhjää keskellä kaikkeuden tyhjyyttä yksinäisenä
orpona.
Mielikuvitus on lahja, mutta se on pidettävä kurissa ja
hallinnassa niin kuin tuli. Tuli joka on hyvä renki mutta huono
isäntä.
Ei maailmaa ja maata voi kukaan omistaa enempää kuin ilmaa
ja henkeä. Ne ovat vain hetken lainassa.
On taito elää sovussa elämän kanssa, vaikka ei siitä paljoa
ymmärräkään.
Miten raivata tilaa pääkopassa uusille näkymille ja päästä irti
tunkkaisista ajatuksista? Siinäpä tehtävä.
Minut ymmärretään joka tapauksessa aina väärin, mutta en tee
siitä numeroa.
Sinä olet tiirikoinut sydämeni oven auki ja nyt olen sinun
armoillasi. Ethän hävitä minua?
183
Ihminen on sokea omalle aikakaudelle. Mikä nyt tuntuu
oikealta osoittautuu seuraavan sukupolven aikana vääräksi.
Ihmisiä on kautta aikojen vangittu ja tuomittu vankilaan väärin
perustein.
Maailmassa on paljon piilevää pahuutta, joka epävakaissa
olosuhteissa arvaamattomasti purskahtaa raivoamaan kuin
myrskytuuli repimään ja tuhoamaan.
Maailmassa on paljon piilevää hyvyyttä, joka ilmaantuu
oikealla hetkellä rohkaisemaan ja tukemaan nujerrettuja ja
toivonsa menettäneitä. Lääkitsemään ja parantamaan.
Maailmassa on paljon piilorakkautta ja vihaa piinaamassa
ihmiselämää.
Eikö tämä valehtelu ja huijaus koskaan lopu, että väkivaltaa ja
tuhoa kylvävät armeijat muka lisäävät turvallisuutta.
Eurooppa joutunut selviytymään ja elämään parituhatta vuotta
kristinuskon rappion ja vitsauksen alla. Kärsimään hirviömäisiä
uskon sotia, tappamisia ja noitarovioita.
184
Mitä on klassinen musiikki ja kuolematon taide? Vuosi
tuhansien päästä joutavaa roskaa tai sitä ei tiedetä olleen
olemassakaan. Niin katoavaista myös ylistetty taidekin.
Pysyväistä on itse elämä, se vain muuttaa muotoaan pitkässä
juoksussa. Maailmanloppu on kaukana.
Näiden apinaihmisten kanssa on nyt vain elettävä olivatpa ne
minkälaisia mustavalkoisia typeryksiä tahansa kuin minäkin. Ei
muuta kuin reteesti eteenpäin.
En osaa tunteitani ja elämääni pukea sanoiksi ja laulaa. Mutta
silti laulan koska äänellään se lintukin laulaa.
Maailmanloppu ei tule ryminällä ja paukkuen. Itse kukin
vuorollaan vain lakkaa hengittämästä. Ennen niin kaikki
kaikessa rakas ruumis kuskataan pois mätänemästä ja silmistä
hautausmaan kaatopaikalle. Siinä kaikki.
185
Joka kevät pääsiäisenä Jeesus Kristus uudelleen ristiinnaulitaan
ja hänen kärsimyksellään mässäillään. Oman pelastuksen
toivossa hänen ruumiinsa symbolisesti syödään ja verensä
juodaan kirkon alttarilla. Onneksi ei sentään enää uskalleta
harjoittaa konkreettisesti kannibalismia niin kuin ennen.
Kristinuskon rappio ja vitsaus leijuu kuin aave Euroopan ja
koko maailman yllä.
Ihmiset kantavat päänsä sisällä haisevia romuvarastoja
vanhoista menneistä ajoista ja arvoista. Taakkansa kullakin.
Todellisuus on mutkaton ja yksinkertainen. Tulkoon jokainen
hetki sellaisena kuin tulee.
Ei mikään ole itsestään hyä ja pahaa. Teoissa paljastuu
ihmisen hyvyys ja pahuus.
Miksi et ole koskaan läsnä kuin puolittain? Missä sinun toinen
puoli huitelee? Oletko henki vai oikea ihminen?
186
Ihmiselämän päätehtävä on löytää oma itsensä. Mutta mitä
sitten jos sen löytää? Muuttuuko mikään?
Mitä vähemmän haluan mitään, sitä yksinkertaisemmaksi
elämä tulee ja maailma asettuu paikalleen. Reppu ei paina ja
onnellisena askelen päivästä toiseen mieli tyynenä.
Olen tuntemattomien henkien armoilla ja heiteltävänä kuin
heittopussi. Vielä minä näytän, kuka tässä talossa ohjaa
kohtaloani.
Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän: vain myönteinen ja
iloinen mielentila. Aamupuurokin maistuu niin taivaallisen
hyvälle.
Minut on heitetty apinaihmisten porukkaan. Hyvin menee,
aurinko paistaa.
Tukka roikkuu sekaisin, silmät harhailevat sinne tänne, olen
kuin uitettu koira, mieliala nollilla. .
187
Hyväksy maailma sellaisena kuin se tulee vastaan, mutta älä
jää tyhjien pilvien alle tuleen makaamaan.
Jokainen ihminen on erilainen ja jokaisesta voi tulla mitä
tahansa jotain suurta tai pientä tai ei mitään. Tai sitten joku
tavallinen tavis ja veronmaksaja.
Jokainen on mitä on kuolemanvarjon maassa. Ei ole muuta
todellista rikkautta ja lahjaa kuin elämä.
Typerykset ja tollot mulkut hallitsevat maailmaa, mutta näillä
eväillä mennään. Ei menetä toivoa.
Jokainen sukupolvi alkaa alusta ja luo oman elämänsä ja
maailmansa. Apuna tässä ovat edellisten sukupolvien
elämänkokemukset niin hyvässä kuin pahassa.
Tämä on outo ja kummallinen juttu. Jokainen tarvitsee omat
uhkakuvansa ennen kuin elämä maistuu elämältä ja on
jännittävää seikkailua.
188
Jokaisen sukupolven nurkan takana ovat omat tappajansa
kyttäämässä tilaisuutta iskeä. Marssivat komeissa paraateissa ja
vaativat yhä tehokkaampia aseita oman valtaklikkinsä
pönkittämiseksi.
Omituiset ajatukset hyökkäävät yllättäen niskaani puskista
nurkan takaa. Olen outojen ajatusten armoilla.
Turha yrittää takertua ohikiitäviin hetkiin, siinä ei saa muuta
kuin vatsahaavan.
Ainuttakaan päivää ja hetkeä ei saa takaisin eikä tehtyä
tekemättömäksi. Elämä kiitää vauhdilla eteenpäin auringon
ympäri huomiseen.
Raamatun vanhantestamentti sisältää runsaasti moraalittomia
rikollisia ihmisoikeuksien loukkauksia.
Lähi-idän heimot tarinoitten ja myyttien avulla loivat
jumalastaan oman kuvansa. Raamatun kuvaus on yksi monista
maailman jumalista. Ei enempää eikä vähempää.
189
Mikä se semmoinen Jumala on, joka ei pysty pysäyttämään
tuhoisaa tsunamia ja maanjäristystä, vaikka on luonut maan ja
koko maailmankaikkeuden. Joku tässä mättää?
Ihmisellä on edessä entistä parempi ja loistokkaampi maailma,
jos tiede ja järki saavat ohjata kehityksen kulkua.
Toinen puoli ihmisistä on aina vastaan ja toinen puoli puolesta
joka asiassa.
Sellainen on meininki tässä maailmassa. Ei kukaan rehellisellä
työllä voi ikinä tulla miljonääriksi. Miljoonien kokoamiseksi
tarvitaan muita keinoja.
Maailman hahmottamiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan kirkas
pää ja selkeitä ajatuksia. Siitä huolimatta kaikki jää puolitiehen
ja hämäräksi.
Hotkaise mahaasi koko maailma ja elämä, anna itsellesi
mahdollisuus tulla joksikin. Vain tekemällä selviää, mikä
kiinnostaa ja on sinun juttusi.
190
Oikeaan osuvilla ajatuksilla ja sanoilla pannaan vireille suuria
asioita. Sanan mahdilla ja unelmilla on luotu kokonaisia
valtakuntia.
Joka joutuu kahlaamaan likaisten sanojen mudassa, osaa iloita
puhtaista, rehellistä ja vilpittömistä sanoista. Lämpimistä ja
ihmistä ymmärtävistä sanoista.
Jos minulle tarjoutuisi yhdeksän elämää tahtoisin elää villinä ja
vapaana tunturien maassa karhuna, sutena, porona, kotkana,
sääskenä, joutsenena ja lohena. Katsoa ja kokea elämää eri
hahmoissa. Silloin ehkä tietäisin vähän enemmän mitä elämä
on?
Miten elämä meni ja miten se olisi voinut mennä? Huutava
kuilu. Mutta ei sitä kannata jäädä suremaan ja voivottelemaan.
Tylsää ja harmaata oli, mutta oli kihelmöimiä rakkauden
hetkiäkin elämän markkinoilla.
191
Ihmistä kiduttava ahdistava paha kätkeytyneenä pyhiin
arvoihin taitavasti piiloutuneena. Kirkko keskellä kylää.
Kuinka sokea voi toista sokeaa taluttaa?
On vaikeaa olla erikoinen ja jotain tämän määkyvän
lammaslauman keskellä.
Kärpänen osaa väistää kärpäsjätkää ketterämmin ja
taitavammin kuin paraskaan taivaalla kieppuva
taisteluhävittäjä. Ihminen on oppipoika luonnon rinnalla.
Pitää mennä kauas että näkee lähelle. Silloinkin ihmisen
näkeminen on sitä ja tätä, valikoivaa ja harhaista.
Iän myötä halut vähenevät, elämä selvästi helpottuu, kun
jokaisen naisen perässä ei tarvitse enää juosta.
Eivät elämä ja kuolema ole arvoitus. Nehän ovat koko ajan
näkösällä silmien edessä läsnä.
192
Maailma on täynnä täyttymättömiä toiveita ja
mielikuvituksellisia uskomuksia miten jumalat ohjaavat
ihmiskunnan kohtaloita.
Kun synnyin luulin vuosia tulleeni ihmeelliseen onnelliseen
maailmaan, kunnes karu todellisuus paljastui.
Sodan koneisto tuottaa liukuhinnalla nuoria silpoutuneita
ruumiita. Ihminen ei osaa edes hävetä toistensa teurastamista.
Tässä ei-olemisen tilassa nukun kuin karhu pimeän ja kylmän
talven yli. Keväällä herään.
Tieto raapaisee ainoastaan pintaa. Onneksi kuvitella aina voi.
Vastassa selittämätön maailma.
Kuka ohjaa ja käyttää työrukkasena aivojani? Minäkö vai
ympäröivä maailma? Vaiko näkymättömät salaperäiset
mikrobitko? Paljonko ihmisellä on itse asiassa lopulta omaa
sananvaltaa elämäänsä?
193
Älä kiistele asioista, joista et tiedä enempää kuin kukaan
muukaan. Tässä maailmassa on harhaisia luuloja, käsityksiä,
valeuskoja ja valetotuuksia enemmän kuin arvaatkaan.
Olemattomuuden taivaankodissa minä sitten veisaan uutta
virttä uusin kielin toisten kanssa. Onnellisena kirkkaudessa
väsymättä milloinkaan. Koko maailmankaikkeus on läsnä.
Elämäni ja kohtaloni määräävät luonnonlait ylhäältä päin
näkymättömästi. Minun mielipidettäni ei kysellä. Voitte arvata,
ottaako päähän?
Maailmankaikkeus galakseineen taivaineen ja maineen ja
helvetteineen ovat yksinomaan hänen omistuksessa. Hyi
olkoon että tällaista ökykapitalistia ja diktaattoria pitäisi joka
käänteessä kumartaa ja ylistää? Olisihan siinä valtaa ja
aurinkokuntia jakaa muillekin jumalille.
Minulla on sellainen taito, en seuraa mediaa ja hyvin pärjään.
En ole jäljessä mistään.
194
Hän katsoo valokuvaa, jossa sotilas roikottaa jaloista pientä
juutalaispoikaa ja hakkaa ja murskaa sen pään seinään ja veri
roiskuu. Jos olisin sotilaan äiti en halaisi koskaan tuollaista
hirviötä. Kuka on kouluttanut hänestä tuollaisen julmurin?
Jokainen ihminen iloitsee ja tuntee mielihyvää, kun hän
huomaa olevansa jossakin asiassa toista etevämpi.
Olen äänen ja hiljaisuuden rajatilassa, jossakin kärpänen
surisee ja kimalainen pörrää, kaukaa kantautuu käen kukahtelu.
Aurinko kiipeää tunturin lakea kohti, valo etenee melutta ja
huuto vaikenee. Minua ympäröi valon ja hiljaisuuden onni.
Lapsuudessa äidin syli oli aina avoin. Kaikissa hetkissä oli
ikuisuus läsnä ilman aikaa elämäniloa täynnä.
Sotaromua polun varrella muistuttamassa ihmisen hulluuden
päättömistä tappajien ja murhaajien retkistä. Luuleeko joku
sodassa olevan yhä voittajia?
195
Täällä minä pähkäilen näkyvien ja näkymättömien henkien
seassa ja ikävöin uutta taivasta ja maata.
Täällä asuu eläviä ja kuolleita. Se on pienestä kiinni kumman
puolen porukassa kulloinkin löydän itseni.
Uskonto on myrkyttänyt sekopäiseksi monen ihmisen elämän.
Uskonto on myös avannut pelastuksen toivon monen ihmisen
elämään. Tämänpuoleisen ja tuonpuoleisen maailman väliin
putoajia ja jääneitä on eniten.
Kirkko on kaapannut yksinoikeuden moraaliin, vaikka usko on
itse osoittautunut kaksinaamaiseksi moraalittomuuden ja
rappion pesäkkeeksi.
Maailmankaikkeus on olemassa ihmisestä riippumatta. On
ylimielistä ja Luojan pilkkaa uskotella että maa ja maailma on
luotu pelkästään ihmisiä varten.
196
Tiede osoittanut vääräksi uskonnon tarinat maailman alusta ja
elämän synnystä ja kehittymisestä. Uskonnot eivät tiedä
enempää kuin muutkaan mitä on kuoleman jälkeen.
Tylsiä ja tyhjiä elämänpäiviä ei voi kukaan välttää.
Lapin kuume ja outo taika polttaa sisuksiani, olenkohan tulossa
lapinhulluksi?
Nuoruuden kiihkossa hormonit pauhaavat tauotta ja syvällä ui
kaihoisa elämänjano. Mistään ei löydy tukevaa kiinnekohtaa.
Monet huomaavat elämänarvon liian myöhään. Toiset eivät
ruumishuoneen ovellakaan. Elämä livahtaa ohi elämättömänä.
Voiko ihminen enempää toivoa, kun on saanut nähdä
tähtitaivaan. Pimeyden väistyvän auringon valossa. Sydämeni
riemuitsee maailman ja kukkien henkeä salpaavasta
kauneudesta. Kaikki ilman ansiota ja lahjana koko elämä.
197
Mistä nousee kaipaus ja elämä? Maasta nousee kaipaus ja
elämä. Minä tahdon lentää tähtiin.
Sanoilla on helppoa ja halpaa valehdella ja antaa väärennetty
kuva maailmasta, mitä todella tapahtuu. Sodassa pimittänen ja
valhe vääristää kaiken.
Elämiseen ja näkemiseen pahimmat esteet löytyvät jokaisen
pään sisällä olevista lukoista.
Jokainen sukupolvi joutuu välien selvittelyyn maailman ja
kristillisen helvetin ja haamujen kanssa.
Kummallisten sattumusten sarja paiskasi minut tälle planeetalle
arktiselle maan äärelle lumen ja jään ja pimeyden keskelle.
Eipä siinä vaihtoehtoa ole: kuole tai elä.
Suurien unelmien täyttymistä odotellessa voi arkipäivän
pikkuasioista nauttia iloisin mielin.
198
Olen ajan kyydissä. Se tapahtuu mikä tapahtuu olenpa minä
eksyksissä tai hukassa tai oikealla tiellä.
Eipä tässä elämässä ole sen kummempaa kun vaan hengittelen
menemään. Toisinaan kyllä vähän hengästyttää maailman
meno.
Vääryys rehottaa. Ei tässä maailmassa ole oikeutta ja kohtuutta.
Ihmiset tappavat toisiaan.
Ihmisen ei pidä lähteä arvailemaan, mitä on rajan takana.
Tietämättömillä mielikuvilla pilaa vain tämän ihmeellisen
elämän tässä hetkessä.
Elämään opitaan vain elämällä, näyttelemään näyttelemällä,
teeskentelemään teeskentelemällä, valehtelemaan
valehtelemalla, rakastamaan rakastamalla, luottamaan
luottamalla, auttamaan toista ihmistä auttamalla. Näin
yksinkertaista elämä on.
199
Elämässä odotan kiihkeästi aina jotain mutta ei tiedä mitä?
Suru, murhe ja ahdistus kuin aave väijyy olan takana.
Olen tässä maailmankaikkeuden suurella näyttämöllä,
tarkemmin Linnunradan galaksin reunan aurinkokunnassa.
Tarkemmin Tellukseksi nimetyllä maapallolla, pohjoisessa
Napapiirillä Kemijoen rannalla tuijottelemassa virran ja
Ounasvaaran yli auringon nousua.
Mikä on joka lajilla yhdellä sanalla kuvattuna emän idea?
Selviytyä.
Hyvä ja paha ovat jokaisessa ihmisessä läsnä riippumatta oli
hän nuori tai vanha.
Ihmiskunta elää yhä sokeaa keskiaikaa. Päät täynnä
tyhjänpäiväistä tietosilppua ja harva tietää missä mennään.
Valtiovallat pienimmästä suurimpaan rikollisella
lainsäädännöllä ja mielivallalla terrorisoivat omia kansalaisiaan
ja teloittamisen uhalla pakottavat sotiin ja teurastamaan toisten
kansojen tavallisia ihmisiä.
200
Älä pelkää. Tämä maailmankaikkeus ole ei ensimmäinen eikä
viimeinen.
Täyttyköön tämän kaupungin tyhjyys elämän ilon huudoista ja
sykkeestä.
Oravan lupaus, tässä minulla pesäpuu ja olen sinun kaverisi.
Kaupungin nuorten naisten pyllyt piukoissa farkuissa
pyörittävät päitä. Lanteet keinuvat ja elämä huutaa himoa, iloa
ja riemua.
Pidän sinua kuin kukkaa kämmenellä. Olet minulle mieluinen
rakas uni, pilvi, tuuli. Kurottaudun suukottelemaan sinua.
Aaveriekon jäljet kiersivät kämppää. Lumimyräkkä oli
tyyntynyt. Olen pimeän maailman vanki. Odotan tässä
kuvitteellisen jumalan ilmestymistä. Pelastusta.
Totta se on, nyt olen maan päällä outojen tyyppien kanssa
ilmielävänä. Ilman ruumista ja leipää ei täällä pärjää. Pelkällä
hengellä ei eletä.
201
Koska pimeys väistyy ja aamu valkenee täällä?
Myyränä minä kaivoin koloja. Poroja minä kaivoin jäkälää
paksun lumen alta. Riekkona minä lentelin pitkin tuntureita.
Sääskenä minä rakastan imeä sinun vertasi, ah, aah, voi, kuinka
makoisaa.
Aamu ei ole vielä valjennut pimeyden tuntureilla. Minä nain ja
siitän sinulle tytön ja pojan. Täällä tarvitaan valoa kantavia
ihmisiä.
Nyt olen maan päällä pöllöjen keskellä, olen tikahtua nauruun.
Se on ihan kielen päällä, olenko minä näkymätön riekko täällä
vai pelkkä uni?
Joku kolkuttaa takaraivoa, mitä se on vailla? Eihän sillä vain
ole pahat mielessä?
Se tyyppi tyhjän nauramisella ja ilolla pidentää ikää.
202
Minä täällä pää kolmantena jalkana kalastan ääniä ja parannan
maailmaa.
Hyvin ovat pullat uunissa, kyllä minä näillä eväillä pärjään.
Kantapään kautta opin huijareiden kanssa elämään. Kyllä täällä
selviää, jos on paksu nahka.
Arvaamaton aika. Tappaako aika? Pysähtyykö aika?
Aika parantaa tai pahentaa haavat, olen tuntemattoman ajan
kynsissä loukussa.
Aika puhalsi pelin poikki. Jos jatkat vanhaan malliin tulet
hulluksi.
Oli aika mikä tahansa, rakastin sinua eilen, rakastan sinua nyt,
rakastan sinua aina tietämättä tuleeko huomista koskaan.
Aika on joka hetki läsnä. Toivon että viidenkympin ajan
paalulla ymmärrän ettei kannata hötkyillä.
203
Aika näyttää tietä eläville ja kuolleille. Aika muuttaa muotoaan
pienimmästä suurimpaan toukasta perhosiin. Näkyvistä
näkymättömiin aurinkokuntiin.
Näen ajan tuomaa huumoria asioissa missä ennen meni herne
nenään. Jos aamulla astun ensimmäiseksi koiranpaskaan
päästän hörönaurun että uusi päivä alkoi näin tällä kertaa. Kyllä
se siitä.
Toivon ajan tuovan minulle niin paljon rahaa ettei sitä tarvitse
enää joka päivä ajatella.
Minä kerään ajan hiomia sanoja ympärille rohkaisemaan ja
ilahduttamaan elämää. Kyllä se siitä, rohkeasti vain elämän
sekaan.
Katso kaikkea kuin näkisit ensimmäisen ja viimeisen kerran,
ole elämän hetkessä väkevästi läsnä.
204
Rohkeasti vain eteenpäin, vaikka vastassa epävarma aika ja
elämän tyhjyys. Vaikka edessä kivinen polku. En osaa muuta
neuvoa kuin kuuntele sydämesi ääntä.
On aika jonne kaikki polut katoaa. Kuljin kappaleen matkaa
ihanassa maassa onnellista aikaa. Kiitollisin mielin nyt viime
metreillä vielä sopertelen ja muistelen mennyttä aikaa.
Tässä ajassa sattuma, tahto ja kohtalo hyppäävät eteeni puun
takaa. Vaatii rohkeutta elää.
Aika on minulle näyttänyt, että on sitä elämää muuallakin kuin
oman navan ympärillä.
Täällä tunturien maassa on uskallettava elää. Pitäköön
nokkansa poissa, jotka eivät ymmärrä pohjoisen aaveista ja
kummituksista mitään.
Lähden näiltä tuntureilta enkä kuitenkaan lähde niin kauan kuin
taivas ja maa pysyvät ja poroja on. Elämä on elämisen arvoista,
vaikka välillä ottaakin koteloon. On iloa ja surua.
205
Ennen niin väkevästi elämässä kiinni. Nyt hän ei enää tunne
omia lapsiakaan, ei tiedä missä on, onko kesä vai talvi, yö vai
päivä.
Minusta ja sinusta voi tulla mitä tahansa. Jotain suurta, jotain
pientä, jotain ihmeellistä, jotain ei-mitään. Mutta jotakin
kuitenkin. Ole huoletta.
Kuinka armottoman katoavaa elämä on. Niin väliaikaista ja
ohimenevää. Siksipä se on niin oudon ihanaa ja ainutkertaista.
Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Tartu rohkeasti elämään
kiinni ja ole aidosti erilainen.
Aurinko paistaa. Heinäsirkka soittelee niityllä. Olen iso
kiimainen perhonen. Rakkautta ja onnea ajan takaa ennen illan
pimeyttä.
Vuosi vaihtuu. Edessä kaksitoista kuukautta onnea, rakkautta,
naimista, pettymyksiä, ilon hetkiä, arvaamattomia sattumia,
surua, uskoa ja toivoa. Kyllä elämä kantaa tuli mitä tuli.
206
Tanssikaa pilvet, taputtakaa tunturit, ulvokaa sudet, juoskaa
porot, lentäkää riekot, nyt olen myös minä täällä. Elämän
kiimainen liha juhlii, henki lentelee ja pullistelee pilvissä.
Sääsket palaavat joka kesä uudelleen täynnä elämänjanoa.
Olen tuulessa huojuva sääski, uni ja keltainen kullerokukka
niityllä. Olen tähdenlento, tomujyvä rakkauden ikuisessa
hehkussa ja janossa sinun syliä etsin.
Ikävöin vuosia joita ei enää ole. Ikävöin maata joka katoaa
jalkojen alta. Ikävöin onnea joka vaihtuu olemattomuudeksi.
Mutta niin on elämä tehty.
Niin rikas niin kivulias elämä. Ketä rakastit tässä maailmassa
eniten arvoituksellinen henki? Sinua terve ruumiini terve henki
kiitollisena ylistän teitä. Kyllä elämä maistui elämältä ei
valittamista.
Hormonit jylläävät. Jotkut hurjimukset parittelevat itsensä
hengiltä. Ehkä se on upea kuolema.
207
Luoja on kaikki, mutta ei ole kysymys uskonnollisesta
jumalasta, vaan uskontojen ulkopuolella olevasta äärettömästä
kaikkeuden Suuresta Hengestä. Olen osa maailman henkeä.
Ihmisellä ei ole muuta turvaa kuin toinen ihminen ja tämä
planeetta kasveineen ja eläimineen. Kuvitteellinen Jumala on
hätävara selviytymiseksi.
Ihmisen aivoissa löytyy paikka, missä voi työkseen pyöritellä
ajatuksia elämästä ja kuolemasta, vihasta ja rakkaudesta, ilosta
ja surusta, kuvitteellisesta Jumalasta ja armosta. Silti jokainen
jää todellisia vastauksia vaille.
Nyt on sanattoman päivän vuoro. Kun ajattelen sotia ja ihmisen
julmuuksia ja rikoksia alan täristä raivosta. Jos ovat niin hulluja
petoja niin olkoon.
Tahdon rakkauden atomipommin. Tahdon maan päälle taivaan
ja paratiisin, missä omenia voi jaella vapaasti kenelle tahansa
ilman kuoleman pelkoa.
208
Ryystän verta, hikeä ja kyyneleitä hullun porukan maassa. Joka
sukupolvi valikoi omat uhkakuvansa ja vihollisensa.
Elämästä puoletkin elänyt tietää, ettei maailma ole sellainen
kuin se voisi olla. Niin paljon elämätöntä elämää ja julmia
tekoja kodin, uskonnon ja isänmaan nimessä.
Outo maailma ja elämä ovat toisten syömistä pienimmistä
suurimpaan.
Ei kukaan voi hallita kaikkia ötököitä ja torakoita taivaan alla.
Sekava seurakunta kaikkea muuta kuin rakkauden pesä.
Sukupolvi toisensa jälkeen kärrätään kaatopaikalle. Se on
maailman ja elämän meininki. Eivät siinä kauniit ajatukset ja
teot auta.
Luulitko minua varjoksi varjojen tuntureilla, lumiaaveeksi?
Olen makeaa lihaa ja verta. Olen elävä liekki ja sykkivä syli.
Maailma ei näytä oikealta, nainen ei tunnu oikealta. Jumalaa en
tavoita mistään. Onko minut heitetty väärälle planeetalle?
209
Muistatko aikaa kun yhdessä pilvissä lennettiin?
Kuolemaa ei ole kukaan nähnyt, vaikka se keikkuu jokaisen
olkapäällä.
Jos Kristus olisi hirtetty ihmisen kaulassa roikkuisi hirttoköysi.
Vaikka suomen kielessä on 200.000 sanaa en löydä oikeaa
sanaa tälle tunteelle. Vastassa outo maailma.
Olen enää vain puoleksi hengissä.
Tietoisuus on edelleen arvoitus. Onko se kuin auringonvalo ja
katoaa salaperäisesti illan tullen yön pimeyteen?
Elämän henki ei päästä ruumista mätänemään.
Papit pihalla uskosta yhtälailla kuin muutkin. Kuvitelmilla
mennään kohti tuntematonta kohtaloa.
Ihminen asuu kielessä ja kuihtuu ja rapistuu sen mukana.
210
Pimeä kirjallisuus ympäröi ja johtaa harhaan. Valaistuneita
sanoja harvassa.
Tietämättömyys ja valheet ovat edelleen ihmiskunnan
pahimpia vihollisia.
Jos poistetaan maailmasta uskomukset ja harhat, sodat ja pahat
unet, rakkauden odotukset ja pettymykset, kiire ja työ, mitä jää
jäljelle?
Sisälläni kuohuu kuuma nuori veri. Nousen rohkeasti siiville ja
pilviin. Jos tipun en tipu yksin.
Kuulen ukkosen jylinää sisälläni. Kuka siellä raivoaa?
Älä tee minusta uskon kummajaista. Olen tavallinen uskova.
Uskon mitä sanotaan enkä kiusaa itseäni hengiltä. Olen tavis.
Onko heitä sotasankareita? Murhamiehiä ei voi pestä valkeiksi
enkeleiksi maailman historian selitykset ja kauneimmat
valheetkaan. Rajansa kaikella.
211
Aineen konkreettinen ja kuvitteellinen maailma piirittää minua.
Olen loukussa ruumiin ja hengen välissä.
Juutuin maukkaan ja lumoavan raon loukkuun ja jouduin
raatamaan, hoivaamaan ja kasvattamaan isoa pentulaumaa.
Siinä elämä meni.
Tässä on tosi kysymyksessä, puoli taivasta ja helvettiä romahti
niskaani.
Sanani eivät katoa, vaikka minä katoan.
Sanojen avulla avaan uusia tuntemattomia maailmoita. Uusia
outoja ajatuksia.
Sinun kutsuva tuoksuva syli saa minut pois tolaltaan. Nuuskin
sinua kuin koira. Päätäni huimaa halu ja himo. Tästä seuraa
mitä tahansa. Pelottaa. Joudunko maksumieheksi loppuiäksi?
Luuletko minua vain himoreiäksi? Luuletko olevasi loistavan
hyvä panomies, näytä se.
212
Pitää mennä kauas että näkee lähelle. Pitääkö mennä
Linnunradan toiselle reunalle asti nähdäkseen omien nahkojen
sisälle kuka olen?
Kukaan ei ole jäljessä mistään. Kaikki on mitä on.
Kirkko yhtä väärin ymmärrystä taivaan ja helvetin välissä.
Kenellä valta sillä halussa myös sanojen merkitys.
Riuhdon itseni irti sanojen upottavasta suosta ja lennän ylös
pilviin.
Maa lentää tyhjän päällä, vaikka ei siltä tunnu. Maa kiertää
aurinkoa, vaikka ei siltä tunnu. Minä teeskentelen että kaikki
hyvin, vaikka ei siltä tunnu.
Ihmiskunta kiitämässä päin tyhjää seinää tuntematonta
kohtaloa kohti.
Onko elämän tarkoitus häviäminen avaruuden tyhjyyteen?
Katoaminen poissaoloon ei mihinkään joka ei jää kenenkään
muistiin?
213
Olen maanlapsi, kuunlapsi, aurinkokunnan lapsi, kaikkeuden
lapsi. Päässäni muhii elämän arvoitus ja maailmankaikkeus.
Olen yhtä aikaa läsnä ja poissa.
Jokainen laulakoon omalla äänellään. Kyllä maailmaan ääntä
mahtuu.
214
(takakannen teksti)
PENTTI HARJUMAA
SANAT VAILLA KOTIA
Mietteitä joka lähtöön
Ihminen ei voi sanoilla avata kuin joitakin ikkunoita
maailmaan ja osoittaa: Katsoppa tuonne päin, näkyykö
jotain tai ei mitään.
Maan ja taivaan välissä ristiriitaisten sanojen ja ajatusten
eksyttämänä ikävöin aitoa ihmisyyttä ja parempaa
maailmaa.
Kansi: Merja Vilenius
ISBN 978-952-68140-1-8