1
Uskon
salattuja
mielikuvia
tarinakokoelma
pentti harjumaa
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2013
2
Teoksia lainattavissa kirjastoissa
pentti harjumaa
pentti.harjumaa@pp.inet.fi
040-5167935
Painettu
Kopijyvä Oy
Joensuu 2013
ISBN 978-952-67215-8-3
3
Lukijalle saatteeksi
Pentti Harjumaa
USKON SALATTUJA MIELIKUVIA
Ihminen on kautta aikojen uskonut yliluonnolliseen maa-
ilmaan, luonnonhenkiin ja jumaliin, joita ei voi järjellä se-
littää.
Maailmassa on lukematon määrä uskonnollisia suuntia ja
ryhmiä, joille oma kokemansa ja tuntemansa Jumala ja
usko on ainoa oikea. Kaikki muut uskot ovat vääriä eivätkä
johda pelastukseen. Vastaavasti ateistit eivät usko Jumalaa
olevan olemassakaan. Se on muiden joukossa yksi uskon-
suunta.
Elämä ja usko ovat suuria mysteerioita. Maailma on risti-
riitojen repimä ja täyn selittämättömiä paradokseja us-
kon ja epäuskon välimaastossa. Jokaiselle on lopulta totta
se, minkä hän todeksi uskoo. Olivatpa ne sitten vaikka ole-
mattomia mielikuvia. Tässä tarinakokoelmassa eri-ikäiset
ihmiset anonyymeina tilittävät salaisia uskon ja epäuskon
elämäntuntemuksia ja näkemyksiä pohjoinen lestadio-
lainen uskonsuunta ja suviseurat taustana. Sisäisesti koetut
mielikuvat ja ajatukset hyppivät mielivaltaisesti laidasta
laitaan.
Niin kuin kaikissa uskonnoissa ja uskoissa on alati toistu-
via rituaaleja ja tuntemuksia, niin myös näis tarinoissa
ihmiset peilaavat samoissa ympyröissä ja uskonhäkeissä
sydämen tuntojaan ja ristiriitaisuuksia. Samantapaisista
4
tunnoista huolimatta silti jokaisella on oma tarinansa. Täs-
kirjassa kuvataan aivan tavallisten ihmisten mielissä
vellovia uskomuksia, joista tavallisesti uskosta puhuttaessa
vaietaan.
Tämä on tarinakokoelma kaikille eikä kenellekään tarkoi-
tettu sen kummemmin kokonaan luettavaksi. Sitä voi sil-
mäillä sieltä täältä ja nähdä, miten jokainen tuntee ja kokee
uskon omalla tavallaan.
5
Ollako vai eikö olla tässä uskossa?
Mies 34
Tämä on lapsuuteni usko. En ymmärrä siitä mitään ja sen vä-
hänkin olen käsittänyt ja ymmärtänyt väärin.
Usko on selittämätön mystinen salaisuus niin kuin elämäkin.
Jos joku sanoo ymmärtävänsä tätä uskoa, hän ei ainakaan
ymmärrä sitä.
Mutta silti tämä usko hallitsee pohjoisen ihmisen mielen- ja
sielunmaisemaa ja leijuu sen yllä kuin aave. Monet elämän
käännekohdissa kyselevät sydämessään: Ollako vai eikö olla
tässä uskossa?
Mutta minä sinnikkäästi roikun tässä porukassa mukana. Us-
kon ymmärtämisen sijasta mi etsin ja ikävöin yhteyttä toi-
seen etsivään elävään ihmiseen.
Minulle on samantekevää, onko tämä usko oikeassa tai vää-
rässä, illuusiota, satua tai unta.
Usko auttaa minua kestämään elämän vaikeuksia ja epätoivoa
tässä niin armottoman katoavassa maailmassa. Niin väliaikai-
sessa ja ohimenevässä. Hädän hetkellä voin turvautua tähän
uskoon, oli siitä apua tai ei.
Tässä uskossa jaetaan reilusti ilman turhia nipottelemisia syn-
tejä anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä rauhaan ja
iloon asti. Tarvitsematta erikseen luetella syntilistaa ja selitellä
mitään. Sitä arvostan.
Syntyvyyden säännöstely on syntiä. Lapsia saa tulla niin pal-
jon kuin Jumala sallii ja antaa. Niistä kasvatetaan uusia suvi-
seuralaisia ja esivaltaa kunnioittavia kunnon kansalaisia ilman
viinan läträämistä ja kirouksia.
6
Tässä uskossa on eroottinen rakkaus ja yhtyminen arvossa. Se
on samoista elämänlähteistä kumpuavaa sydämen sykettä ja
ylimaallisen pyhää hurmiota niin kuin aito uskokin.
Luotan lapsenmielisesti elämään ja taivaallisen isän johdatuk-
seen tuli mitä tuli vastaan. Maailman perässä juokseminen on
yhtä tyhjän kanssa eikä tuo onnea. Se menköön menojaan.
En vaihda tätä ihanaa mielentilaa ja tunneuskoa mistään hin-
nasta mihinkään toiseen, vaikka en ymmärräkään siitä yhtään
mitään.
Se antaa turvaa niin pahoina kuin hyvinä päivinä.
Ikävöin valontielle
Nainen 22
Olen sairaanloisen yliherkkä tässä uskossa. Äärimmäisen ris-
tiriitainen tyyppi. Minulle tämä usko ja uskonkieli ovat lapsuu-
desta lähtien olleet tunneuskoa ja rakas pyhä mielentila, jossa
asun.
Olen uskon mystikko.
Välillä tuntuu, että en luovu tästä uskosta ikinä. Mutta hetken
päästä tunnen ja ajattelen toisin. Siitä on tullut minulle raskas
taakka ja este kehitykselleni.
7
En ole onnellinen tässä uskossa, elän elämätöntä elämääni.
Elämäni valuu hukkaan tässä uskomisen ahtaassa umpiossa.
Tunnen olevani kuin lintu häkissä.
Muistan kun lapsena äidille valitin ja itkin: - Muhun sattuu,
kun minua koulussa kiusataan kun olen uskossa.
Sitten kahdenkymmenen pinnassa alkoi tulla hetkiä, jolloin
sydämeni vauhkoontui enkä käsittänyt koko uskosta mitään.
Kaikki oli pinnallista ja kummallista höttöä.
Se tuntui pahalta, itkin yksikseni usein. Fundeerasin yökaudet,
mitä minun tulisi tehdä?
Onko tämä usko muodostumassa minun vapaalle tahdolleni
hirttosilmukaksi, jos en ajoissa pakene siitä henkeni edestä?
Mietin monesti, miten nuoristakin ihmisistä tässä uskossa
kehkeytyy vähitellen ahdasmielisiä uskon ja toisten menemis-
ten ja tulemisten pikkusieluisia kyttääjiä, uskon vartijoita. Sii-
hen minusta ei ole. Yököttää pelkkä ajatuskin siitä.
Miksi en sitten pakene tästä ahdistavasta uskosta, joka on
alkanut näivettää aitoa elämäniloani. En tiedä.
Tämä usko on kuin outo kummitus, aave, selittämätön lumoo-
jatar, joka pitää minun sieluani näpeissä.
Siitä on vaikea paeta.
Minä etsin tästä uskonhäkistä ulospääsyä. Rukoilen sitä.
Uskon, että se aika on lähellä. Tiedän, että Vapahtajani ja Lu-
nastajani elää ja saan pian astua uudelle vapauden ja rakkauden
tielle.
Valontielle.
8
Ketä uskoa?
Mies 26
Kierrän tätä uskoa kuin kissa kuumaa puuroa. Mi roikun
tässä uskonporukassa mukana ymmärtämättä siitä sen kum-
memmin mitään.
Mitä se usko on? Se ei ole selvinnyt minulle. Jotakin omituis-
ta issä aikansa eläneissä uskon tarinoissa ja uskomuksissa
kuitenkin on. En tiedä, mitä? Ne ovat toisen maailman selittä-
mättömiä mielikuvia.
Raamatun kirjakokoelmassa on vaikeaselkoisia ja sekavia
ihmetarinoita vuosituhansia sitten eläneiden ihmisten ja heimo-
jen kohtaloista. Tarinoissa uskotaan yliluonnolliseen maail-
maan ja turvaudutaan henkien ja jumalien johdatukseen ja
apuun.
Kautta aikojen on etsitty selityksiä olemassaololle ja elämän
tarkoitukselle. Kuolemanvarjon maasta tietä pelastukseen. Näi-
den samojen elämän mysteerioiden edessä painii myös tämän
päivän ihminen.
Ketä uskoa ja seurata elämäntiellä?
Mitä yhteistä uskon kuvitelmilla ja elämän todellisuudella on?
9
Voiko ympäröivää maailmaa ylittää uskolla? Näitä kysymyk-
siä mietin väsyksiin asti eikä salattu uskonmaailma kuin muu-
kaan minulle aukene.
En ole missään nimessä ateisti, sehän on vain yksi uskon
suunta, ettei mitään korkeampaa henkeä ja Jumalaa ole.
Mutta ei tämä pohjoisen uskon suuntakaan y sen kum-
mempi olevan muista uskoista ja erikoisempi.
Maailma ja usko ovat sen kokoinen, minkälaisena kukin sen
näkee ja kokee. Se on tunnetila. Ei järjen asia.
Toisille riittää suviseuroissa mukana oleminen ja hengailu
ilman ajatuksia ja kysymyksiä. Seurojen ihana yhteistunnelma
ja henki sydänkesän kauneuden keskellä.
Ihmiset ovat erilaisia ja niin myös jokaisen sisäinen mielen- ja
sielunmaisema.
Yhtä ainutta oikeaa uskoa ei ole olemassakaan.
Kunkin oma usko on haavekuva taivaanrannan toisella puo-
len.
Minunkin sydämeni ikävöi todellista uskoa, joka kantaisi mi-
nut jotakin reittiä ja polkua myöten oikeaan taivaankotiin.
Aina sain synnit anteeksi
Mies 50
Tämä usko on minulle kaikki kaikessa. Minulle on Jumala
suonut kaksitoista lasta ja nyt on lastenlapsiakin useita.
Pienestä pojasta lähtien kuljin äidin ja isän kanssa seuroissa.
Varmaankin olen istunut sadoissa seuroissa. Suviseuroissakin
10
on ollut yt joka vuosi. Kesällä suviseuroihin pääsy oli
suurta seikkailua ja juhlaa.
Kaksitoistavuotisena koltiaisena myin suviseurakentällä jääte-
löä ja aloin vilkuilla tyttöjä. Kolmetoista vuoden ikäisenä pää-
sin panemaan ensimmäisen kerran vuotta vanhempaa tyttöä.
Suviseuroissa se tapahtui pienessä teltassa Siionin laulujen
säestyksellä. Se teltta oli aivan seurakentän laidalla eikä siinä
teltassa ollut muita.
Tyttö veti housut jaloista ja levitti haarat levälleen ja sanoi: -
Koeta, minkälainen pimppi minulla on.
No, minä sivelin sormillani sitä, tyttö kiihottui ja minullakin
alkoi seisoa. Tyttö kuiski korvaani että työnnä se sauva rakooni
ja kerro miltä se tuntuu. Se on tosi ihanaa herkkua.
Ennen kuin menin yhden lestadiolaisen tytön kanssa vihille,
panin ainakin kymmentä tyttöä. Kaikki ne antoivat mieli hyväl-
lä, eikä sitä touhua estänyt usko eikä mikään. Vaikka saarna-
miehet tolkuttivat usein, että naiminen avioliiton ulkopuolella
on syntiä.
10 Naimisen jälkeen sitten minulle annettiin aina reilusti syn-
nit anteeksi eikä siinä nipoteltu ja tarkemmin kyselty nimeltä,
mitä oli tullut tehtyä.
Kyllä tämä oikea usko on ollut minulle hyvä ja antoisa.
Vaikka tämä usko olisi illuusiota ja satua, sen voi lapsenmie-
lisesti ottaa vastaan ja elää todeksi.
11
Ei se ole läpihuuto juttu
Mies 60
Olen lapsesta lähtien kuulunut tähän uskoon. Kasvoin van-
hoillislestadiolaisessa kodissa ja ilmapiirissä. Penskana perheen
mukana laukkasin kymmenissä ja varmaankin sadoissa seurois-
sa.
Vuoden ja kesän huipputapahtuma olivat suviseurat. Niitä me
lapset odotimme enemmän kuin jouluna joulupukin tuloa. Lap-
suuteni oli onnellista aikaa. Uskominen oli mutkatonta ja itses-
tään selvää, kaikki oli totta mitä seuroissa sanottiin.
Ja jos oli lapsena tullut tehtyä jotakin sopimatonta, äiti saarna-
si vaikka joka ilta synnit anteeksi. Tämän rituaalin jälkeen mie-
li rauhoittui ja tuli hyvä olo.
Myös nuoruus kului tässä varmassa ainoassa oikeassa uskos-
sa. Löysin myös sievän ja verevän lestadiolaistytön suviseu-
roista 25-vuotiaana. Menimme vihille ja niin niitä lapsia alkoi
tulla jokseenkin joka vuosi. Neljänkympin pintaan tultaessa
tyttöjä ja poikia oli jo alun toistakymmentä.
Vuodet kuluivat lapsiperhettä huoltaessa, se oli loputonta työtä
ja työtä ja seuroissa istumista. Elämään ei mahtunut muuta.
Jossakin vaiheessa minä sitten ajauduin vakavaan uskonkrii-
siin, niihin loputtomiin oikean uskon fraaseihin. Aloin ajatella,
ettei nämä uskon asiat niin ole. Myöskin aivan kuin heräsin
jostakin syvästä unesta ja huomasin tämän uskonliikkeen kak-
sinaamaisuuden ja valheellisuuden.
Tajusin ja ymmärsin, miten tämä koko uskonporukka eli oma-
tekoisissa harhamaailmoissa ja kuvitelmissa, joissa ei ollut pää-
12
eikä häntää. Jumalan valtakunta oli muka yksinomaan
SRK:n mustien patavanhoillisten ukkojen hallussa ja määritte-
lemä. Tässä mätä uskossa käytettiin häikäilemättömästi henkis-
tä ja hengellistä väkivaltaa heikompia uskovia kohtaan.
Niin minut sitten toisinajattelijana heitettiin yli laidan tai läh-
din tästä uskonporukasta, miten päin vain haluaa sanoa.
Mutta sitten kävi niin, että en ole voinutkaan jättää tämän
uskon kiehtovia mielen- ja sielunmaisemien näkymiä. Siellä on
paljon lämpöä ja auringon valoa.
Tässä uskossa on jotakin selittämätöntä niin hyvässä kuin
pahassa. Ei siitä noin vain lähdetä oudoille vesille. Se ei ole
läpihuuto juttu, vaikka siinä ei ole päätä eikä häntää. Nyt olen
jonkinlainen kulttuurilestadiolainen.
Nöyryytettynä ja häväistynä
Nainen 60
Tuntui kuin koko maailma romahti niskaan, kun ne rupesivat
syyttämään siellä seurojen hoitokokouksessa minua ”väärään
henkeen” sortumisesta.
Sanoin, että olen penskasta lähtien uskonut samalla tavalla
koko ikäni, ollut jumalanlapsi niin kuin muutkin.
Mutta mikään ei auttanut: - Sinun selityksesi osoittavat, että
olet noussut Jumalan valtakuntaa vastaan.
13
Saarnamies tuijotti vihaisesti minua ja hoki, jos et yrry seu-
rakunnan edessä ja pyydä syntejä julkisesti anteeksi, joudut
ikuiseen kadotukseen ja piinaan. Missä piru ajaa sinua hiili-
hanko kourassa takaa.
Minä purskahdin itkuun ja lysähdin penkkien väliin lattialle.
Oli kuin maa olisi kadonnut altani. Mutta he tuntuivat vain
nauttivan minun äärimmäisestä sielun hädästäni.
Niin minä sitten yryytettynä ja häväistynä, yksinäisenä ja
hylättynä raahauduin iltayöstä kotiin itkien.
Olin äidinmaidossa imenyt tämän kotiuskon, jossa olivat mi-
nun kaikki uskonsisaret ja veljeni, ystäväni ja tuttuni. Minun
erottaminen lapsuuteni yhteisöstä järkytti ja rikkoi minun pe-
rusturvallisuuden tunteen sydänjuuria myöten.
Pian sen puhuttelun jälkeen elämä kävi sietämättömäksi, sai-
rastuin enkä pystynyt nukkumaan. Jouduin hakemaan apua
psykiatrin vastaanotolta.
En minä ole vuosienkaan jälkeen ysin toipunut tästä äitisiio-
nin erottamisesta, hylätyksi tulemisesta. Olen vuosien jälkeen
ihmeellisesti kuitenkin löytänyt sielulleni sisäisen rauhan Ju-
malan armoon ja rakkauteen luottaen samalla tavalla niin kuin
ennen lapsena.
Olen nyt sellainen yksinäinen lestadiolainen uskova susi, pe-
lastettujen kirjoissa.
Onnellinen tässä selittämättömässä uskossa.
En kaipaa toisten hyväksymistä, kunhan Jumala hyväksyy
minut sellaisena kuin olen. Elän ja uskon päivän kerrallaan.
14
On se kumma, kun oikea usko ei kelpaa
Mies 63
Rakkaudessa ja sodassa ovat kaikki keinot luvallisia. Niin
myös tähän oikeaan uskoon pelastaminenkin vaatii toisinaan
kovia otteita.
Ivalon Törmäsen kylässä joskus takavuosina oli koolla pirtti-
seuroissa koko kylänväki niin uskovaiset kuin uskottomatkin
kuten siihen aikaan oli tapana.
Puhujaksi sattui tunnettu väkevä saarnamies, joka sai naisväen
liikuttumaan ja hyrisemään itkuun ja katumaan syntejään. Eipä
aikaakaan, kun ahavoituneet poromiehetkin laidasta lukien
tekivät parannuksen.
Itse asiassa koko seuraväki tuli uskoon ja olivat hurmoksessa.
Joukossa oli kuitenkin yksi vanhempi poromies, äijänkäppyrä,
johon ei saarnamiehen puhe ja seuraväen hurmos tehonnut.
Hän vain istua jurotti paikallaan ja katseli rauhallisesti herätyk-
sen sekopäistä myllerrystä.
Uskoon tulleet kylän poromiehet ottivat tohkeissaan puhutte-
luun tohkeissaan tämän hyvän naapurimiehen: - Haluamme
myös sinut taivaan valtakuntaan mukaan, sulasta rakkaudesta.
Kaveria ei jätetä.
Niinpä he tarttuivat epäuskoista jaloista kiinni ja alkoivat ve-
tää ympäri pirtin lattiaa kuin märkää rättiä ja hokivat: - Tee
hyvä mies parannus ja ala uskomaan, met haluamme sinut us-
konporukkaan mukaan. Ei met voi jättää sinua yksin pirun ja
kadotuksen omaksi.
15
Sitkeä lapinäijä ei kuitenkaan taipunut uskoon, vaikka pää
kolisi lattiaan ja hän oli vähällä menettää tajuntansa pakotta-
misen rytäkässä.
Jälkeen päin sitten selvisi, että tämä poromies uskoi shama-
nismiin ja luonnonhenkiin eikä hän voinut luopua alkuperäis-
kansojen omasta ikivanhasta isien uskosta. Hän ei taipunut eikä
alistunut väkivallalla tuodun vieraan kristinuskon hapattaman
lestadiolaisten jumalan ja uskon edessä.
Tällaisia jääräpäitä löytyy pohjoisen kairojen kätköistä y
tänäkin päivänä.
- On se kumma, ettei kaikille tämä oikea usko kelpaa, vaikka
sitä sakilla rakastavin mielin tarjotaan, päivittelee lestadio-
laismies.
Väkivallan ytöstä ännyttämisessä hän ei näe mitään pa-
haa ja paheksuttavaa, kun se tapahtuu hyvässä tarkoituksessa
Jumalan nimeen.
Suviseurojen taivaallista ihanuutta
Nainen 80
On se mukavaa ja ihanaa päästä muuttamaan taivaankotiin.
Tosin en haluaisi lähteä sinne ihan vielä.
Nyt on kesä ovella ja suviseurat lähestyvät, mutta heikon
kunnon vuoksi en jaksa niihin enää osallistua. Mikä harmi.
Niin kauan kuin muistan, olen joka kesä ollut suviseuroissa
mukana.
16
Sen vain sanon, että sitten taivaasta tulen tänne maan päälle
suviseuroihin mukaan joka kesä. Takuulla tulen, vaikka kar-
kaan sieltä taivaasta muutamaksi päiväksi.
En tiedä ihanampia jumalanlasten yhteishetkiä ja yhteenkuu-
luvaisuuden tunnetta kuin mitä suviseurat ovat. Niitä ei voita
mikään, suviseuroissa tapaa aina tuhansittain kalliisti uskomas-
sa olevia sisaria ja veljiä. Voi sitä lämpöä, kuin suurta perhettä
ja tutut Siionin laulut kaikuvat telttakaupungin yllä kuin ihanin
tuulenhumina.
Tätä Jumalan valtakuntaa hallitsee tunteen kieli, joka valtaa
pohjoisen ihmisen mielen- ja sielunmaiseman kokonaan, y-
sin. Usko on tunnekokemus eikä sitä järjen kautta voi ymmär-
tää ja tajuta.
Tämä usko on maailmanlasten mielestä silkkaa hulluutta, niin
kuin se toisaalta onkin.
Usko on elävästä sanasta ja hengestä kumpuava sydämen sy-
vyyteen ulottuva elämän autuaallinen voima.
Aivan kuin Siionin laulussa sanotaan:
- Jumalanlapsi korkeampaa nimeä tietää en voi.
Liikutun näistä sanoista usein sydänjuuriani myöten ja näen
taivaallisten ovien avautuvan sieluni silmillä.
17
Nappasi kohdalle
Nainen 54
Olen realisti. Ei tästä elämästä kannata tehdä numeroa, kunhan
uskoo synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja kunhan
elelee.
Ja uskoskelee tämän oikean lestadiolaisen porukan hännillä,
laitimmaisena sisarena. Keittelen hernerokkaa tomerasti ja vä-
symättä uskonuroksille, että jaksavat uskoa ja piereskellä mieli
ja sielu raukeana ja tyytyväisenä.
Saarnamiehet meuhkaavat kurkkusuorana viimeisistä ajoista
ja maailmanlopusta, mutta ei niitä puheita kannata ottaa ja us-
koa niin tosissaan. Samaan malliin net ovat veivanneet ja ho-
keneet vuosikymmeniä niin kauan kuin muistan.
Maailma seisoo paikallaan niin kuin ennenkin, aurinko nousee
ja laskee. Ei sen puolesta hätäpäiviä.
Mutta kyllä minulla on ollut myös vastoin ymisiä tässä us-
kossa. Kun naiminen oli tehty suureksi synniksi ilman avioliit-
toa, en tietystikään antanut pillua kenellekään vaikka panijoita
olisi ollut saarnamiehistä lähtien kun silmä välttyi. Mutta olin
tiukkana näissä asioissa.
Omaa lasta minä aloin haluta ja ikävöidä siinä kolmenkympin
paikkeilla. Mutta kohdalle ei vain sattunut sitä oikeaa uskovais-
ta miestä ja välillä ytti siltä, että jään vanhaksi piiaksi. Olin
ronkeli tämän suhteen.
Sitten lähempänä viit kymmentä vuotta kolahti ja nappasi
kohdalle, se oikea verevä ja himokas uskovainen leskimies. Se
oli vientiä.
18
Se oli kova naimaan, yhtenään kömysi päälle ettei tahtonut
henki kulkea.
Mutta eihän siinä iässä enää lasta tehdä ja saada. Joka päivä
omassa sisäisessä maailmassani minä ikävöin syntymätöntä
tytärtäni, Päiviä. Toisinaan yön hiljaisina hetkinä olen itkenyt
tyynyn päällisen märäksi.
Voi sitä kipua ja sydämeni tuskaa.
Ja hokenut hiljaa, Päivi kulta, oma tyttäreni? Missä olet, minä
äiti täällä.
Tunnustaa rehellisesti, että minä kadehdin näitä lestadiolaisia
suuria perheitä.
Vaikka lapsilauman hoitamisesta on monenlaista työtä ja vai-
vaa, he tuovat onnea ja antavat elämälle sisältöä ja tarkoituk-
sen.
Tekojumalien vankeja
Mies 41
Olen tehnyt havainnon, että huomattavin osa pohjoisen lesta-
diolaisen herätysliikkeen ja luterilaisen kirkon vaikutuspiirissä
kasvaneista ovat piilouskovaisia.
He eivät tiedä olevansa uskon vankeja, vaan luulevat olevansa
sekä henkisesti että hengellisesti itsenäisiä vapaita sieluja.
He käyvät kirkossa silloin tällöin ja osallistuvat jumalanpalve-
luksiin, mutta eivät mielellään antaudu uskonasioista vaihta-
maan ajatuksia. Ahdistuvat siitä ja näkevät uskon olevan kun-
kin yksityisasian ja mistä ei kannata avoimesti puhua.
19
Myös vuosituhantiset luonnonkansojen uskomukset kuten
shamanismi asuu syvällä pohjoisen ihmisen mielen syvyyksissä
tietämättään.
Eivätkä ainoastaan suomalaiset ole kristinuskon piirissä olevia
piilouskovaisia. Näin myös eletään Euroopassa ja Amerikassa,
missä kokonaisten kansakuntien kulttuuri perustuu y edel-
leen Lähi-idän heimojen vuosituhansia sitten syntyneiden us-
komusten varaan.
Raamatun ristiriitaisiin tarinoihin ja kertomuksiin uskotaan ja
niitä palvontaan Jumalan pyhinä ilmoituksina.
Näin on myös muiden uskontojen kulttuuri lepää omien us-
komustensa ja luulojensa varassa.
Ihmiskunta elää edelleen vuosituhansia sitten syntyneiden
tekojumalien ja harhakuvitelmien piirissä ja vankina.
Kaikki pääsevät taivaankotiin
Nainen 27
On alkukesän ilta. Aurinko paistaa, yötön lähestyy. Valoa
tulvii joka puolella.
Katselen Kemijoen suurta virtaa. Joen törmällä kisailee ja
liitelee kymmenittäin pääskysiä, vasta tulleita. Rakentavat pe-
siä joen rantatörmälle.
Mieleni on levollinen. Sieluni iloitsee tästä pohjoisen mysti-
sestä uskosta, olemisesta ja olemassaolostani.
Mutta tämä on tilapäistä. Elämän taakka painaa.
20
Aluksi tuntui elämääni ytyneen ratkaisu tästä uskosta, kun
olin saanut synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Olin
iloinen ja kiitin kyyneliin asti uskon antamasta turvasta ja pe-
lastuksen sanomasta.
Mutta ei mennyt kauaa, kun huomasin eksistentiaalisen selit-
tämätön ahdistukseni ja sydämeni kipeyden palanneen.
Ei siis tämä uskokaan osoittautunut ratkaisuksi, vaikka sitä on
niin ylistetty ainoaksi oikeaksi uskoksi, joka antaa ja tuo mu-
kanaan sisäisen mielenrauhan ja ilon elämään. Eikä vaadita
muuta kuin omakohtaista uskoa.
Ennen uskoon tuloani en ollut onnellinen ja enkä myöskään
uskoon tulon jälkeen en ole ollut onnellinen kuin hetkittäin.
Sydämeni on levoton, ahdistunut ja kipeä.
Mitä minun olisi tehtävä, että ytäisin onnen ja saisin sielul-
leni rauhan? Sydämeni etsii hellyyttä ja rakkautta, toivon ja
ikävöin, että minusta välitetään sellaisena kuin olen ilman ehto-
ja ja vaatimuksia.
Minä tunnen, että Vapahtajani ja Lunastajani elää.
Nyt minä uskon, että kaikki ihmiset pääsevät taivaankotiin.
Olivatpa he uskossa tai ei. Se tunne lievittää ahdistustani.
Katoavaisen uskon kyydissäkö?
Mies 32
Ihmiset omissa uskoissaan ja luuloissaan kuvittelevat, että
uskonnot ovat ikuisia koska ovat vaikuttaneet jo useita tuhansia
vuosia.
21
Raamatun ja Koraanin jumalat ovat oikeita jumalia ja hallit-
sevat maailmaa ja maailmankaikkeutta.
Mutta voi näitä harhaluuloja. Mi vuosimiljoonien edessä
muutama tuhat vuotta on vielä yhtään mitään? Satojen tuhan-
sien vuosien kuluessa eri kulttuurit ja uskomukset tulevat ja
menevät. Myöskin maapallo avaruusaluksena häviää jalkojen
alta.
Elämme katoavaisuuden maailmassa.
Mitä on vanhoillislestadiolaisen puolentoista vuosisataisen
uskon sirpale ja Jumalan valtakunta? Sekö muka ei muutu ajan
saatossa piiruakaan ja on muuttumatonta pyhää Jumalan sanaa?
Voi tätä uskon pimeyttä.
Mutta niin kummallinen on ihmismieli, että tätä maailmaa ja
maailmankaikkeutta syleilevää uskoa voi suuruuden hulluudes-
saan jopa ihailla.
Lestadiolaiset ovat onnistuneet nappaamaan kiinni ja omi-
maan haltuunsa maailman todellisen Luojan, ainoan oikean
Jumalan, joka asuu vain täällä pohjanperillä lumen ja pakkas-
ten keskellä. Täällä on silmää nähdä ihmiskunnan olevan lui-
sumassa kadotuksen ja helvetin mustaa aukkoa kohti, jossa
pelastusta ei ole. Pohjoisessa ymmärretään, kuinka armottoman
katoavaa elämä on. Niin väliaikaista ja ohimenevää.
Itse kukin häviää kuin tuulenhenkäys eikä hetken päästä
asuinpaikka häntä enää muista ja tunne niin kuin ei olisi kos-
kaan ollut olemassakaan. Mutta taivaassa tunnetaan, joka us-
koo pelastukseen.
Mutta, mutta. Mitä arvelee tiede elämästä ja olemassaolosta?
Sen mukaan vastahan me lähdimme kaloista kehittymään ihmi-
22
sen näköisiksi. Mi ja minkä näköisiä olemme miljoonien
vuosien päästä? Mitä uskomme? Parasta on, ettemme lähde
arvailemaan ja kuvittelemaan, koska siihen eivät tämän ajan
aivot riitä.
Jumala yksin tietää, mutta tietääkö hänkään? Luomistyö jat-
kuu. Lestadiolaisilla ei päätä palele olla uskon kyydissä muka-
na?
Jumala ei antanut minulle miestä
Nainen 69
Olen ollut tässä oikeassa uskossa ties kuinka kauan. Saarna-
miehet ovat julistaneet väärentämätöntä jumalansanaa. Olen
kolunnut sadat seurat ja paennut henkeni edestä pahaa maail-
maa ja syntiä.
TV:kin olen hävittänyt ja ollut y viimeisen päälle. Uskon
että minut otetaan taivaanportilla avosylin vastaan.
Usko kantaa, jumalansana kantaa, elämä kantaa.
Olen syntynyt tämän oikean uskon vapauteen, anteeksiantoon
ja rakkauteen. Huolenpitoon.
Olen luopunut eksyttävän maailman rakkaudesta. Pilluakaan
en ole antanut kenellekään, kun sitä oikeaa miestä ei Luoja
katsonut jostakin syystä satuttaa minun kohdalle. Vien tavarani
koskemattomana suurelle elämänantajalle. En tiedä, tykkääkö
se siitä, mutta näin vain on käynyt minun elämässä.
Aikanaan kapinoin ja murehdin vanhanpiian osaa, mutta nyt
olen lakannut suremasta, koska sille ei voi mitään.
23
Päiväni ovat nykyään yksinäisiä, mutta sinnikkäästi minä tais-
telen tässä uskossa loppuun asti. Mihinkäpä sitä tässä iässä
enää osaisi mennä.
Olen Jumalan valtakunnan asukas ja uskon laitimmaisena
jumalanlapsena itseni keskelle taivasta.
Siellä taivaan suviseuroissa tavataan kunniankruunut päässä,
sydämessä ilo ja silmissä autuaallinen kirkkaus.
Ulosheitetyn uskoa ja ajatuksia
Mies 43
Kyllä elämä on ihmeellinen. Suuri tuntematon selittämätön
Jumala pelasti minut siinä kolmenkympin tienoilla tämän har-
hautuneen ja väärän uskon kynsistä.
Siitä olen kiitollinen ja onnellinen.
Kasvoin penskasta lähtien lestadiolaisessa uskonyhteisössä.
Koin elämän turvalliseksi kasvuympäristöksi sääntöineen ja
miten piti elää. Uskoin kaiken, mitä minulle sanottiin Jumalan
valtakunnasta.
Sitten jossakin vaiheessa saarnamiesten Jumalan suuhun se-
pittämät tarinat ja sanelut, mitä saa ajatella ja uskoa, alkoi epäi-
lyttää ja ottaa päähän.
Minusta tuli uskon asioissa toisinajattelija. Aloin puuttua ää-
neen uskon epäkohtiin ja mielivaltaan, joista ei olisi saanut
puhua vaan vaieta.
No, se tiesi sitä, että minut heitettiin ulos uskonyhteisöstä tai
lähdin, miten päin vain sen haluaa ilmaista.
24
Eroaminen jostakin rakkaasta ja tutusta sosiaalisesta viite-
ryhmästä on aina ihmiselle kova paikka ja suuri elämänmuutos.
Tuskallinen ja ahdistava juttu ennen kaikkea silloin, kun se ei
tapahdu omasta vapaasta tahdosta.
Meni monta vuotta ennen kuin selvisin tasapainoon tästä
traumaattisesta elämäni käännekohdasta ja löysin muita minul-
le soveltuvia yhteisöjä.
Nyt olen kiitollinen tuntemattomalle Jumalalle siitä, että sain
etäisyyttä ja pääsin eroon lestadiolaisten tekojumalan valtakun-
nasta, vääristyneestä ja suorastaan sairaasta yhteisöstä, jossa
ihmiselle ei anneta vapautta uskoa kaikkeuden Luojaan oman
sisäisen näkemyksen mukaan.
Nyt olen aidosti omalla persoonallisella tavallani uskomassa,
jossa ei pikku syntejä lasketa miksikään. Suurista synneistä ei
huolta, sillä harvat pystyvät niitä edes tekemään. Mittavia talo-
usrikoksia ja rötöksiä isojen herrojen ja huijareitten malliin.
Olen elämänlahjasta kiitollinen tuntemattomalle Luojalle.
Usko kuin syöpä
Mies 33
Vanhoillislestadiolaisessa uskonliikkeessä jatkuu edelleen tänä
päivänäkin pienemmässä mittakaavassa hoitokokousten jäl-
keinen mielivaltainen, henkisen ja hengellisen väkivallan yt-
tö ihmisoikeuksien loukkauksineen.
Uskonvarjolla harjoitettu terrorismi on kuin syöpä.
Mutta ulospäin tämä uskonyhteisö näyttelee, kuuluttaa ja ju-
listaa ainoaa oikeaa Jumalan valtakuntaa, anteeksiantoa, armoa,
25
rajatonta rakkautta ja jumalanlasten vapautta. Ovelaa kaksois-
viestintää.
Sanomattakin on selvää, että uskontojen joukossa lestadio-
laisuus ei ole suinkaan ainoa epärehellinen ja kaksinaamainen
yhteisö. Kristinuskon piirissä niitä lasketaan olevan yli kaksi-
kymmentä tuhatta.
Mutta mistä nämä uskonliikkeet saavat voimansa ja kannatta-
jansa? Ihminen on kautta aikojen ollut niin turvaton elämän
mysteerioiden edessä ällä kuolemanvarjon maassa ja maail-
massa, että hänen sydämensä hädässään tarrautuu minkälaisiin
tekojumaliin ja harhakuvitelmiin tahansa etsiessään sielulleen
rauhaa, turvaa ja oikeaa taivaankotia. Pelastusta.
Sellaista on elämä, sillä on hintansa joka yhteisössä ja kulttuu-
rissa.
Minut on unelmista tehty
Nainen 19
Olen elämäni ja tämän uskon edessä murroksessa. Tämä usko
läträä vain syntiensä kanssa eikä johda mihinkään.
Tässä uskossa on paljon muka tietämistä, mitä Jumala ihmis-
lapsilta tahtoo ja vaatii.
Olen yksinäinen ja orpo henki ja sielu. Mistä ytäisin todelli-
sia ystäviä, joihin voisin luottaa? Jotka eivät tuomitsisi minua,
26
sanelisi mitä saan ajatella ja mihin uskoa. Voisin vapaasti hen-
gittää ja uskoa vaikka tunturien Seitaan, jos siltä tuntuu.
Olen suurten ratkaisujen edessä, tämä lapsuuteni usko on pal-
jastanut karvansa ja pimeän puolensa. Lämmön ja rakkauden
sijasta usko tarjoilee pelkkiä harhakuvitelmiaan tuonpuoleisista
asioista, joista ei oikeasti kukaan tiedä mitään. Omituisia type-
ryyksiä, joissa ei ole päätä eikä häntää.
Saarnamiesten Jumalan suuhun sijoittamia tarinoita ja lupauk-
sia pelastuksesta.
Minusta usko on aivan jotain muuta kuin sokeaa mielivaltaa
ja tavallisten pienten ihmisten kiusaamista, piinaamista ja pe-
lottelua kadotuksen ja helvetin tulella, jos ei usko oikealla ta-
valla. Se on Jumalan pilkkaa, sairasta ja röyhkeää henkistä ja
hengellistä väkivallan käyttöä.
Minun nuori sydämeni etsii, ikävöi ja kaipaa todellista uskoa
suureen elämänantajaani.
Hän on antanut minulle ihmeellisen elämäni. Tämä maailma
on taivaallisen kaunis.
Luotan siihen, mitä olet luvannut: - Jumalan valtakunta on
sisäisesti meissä.
Tulevaisuus on edessäni. Kesä ovella, kesä.
Minut on unesta ja unelmista tehty.
27
Olen kova ja herkkä uskossa
Mies 36
Minä uskon mitä vain. Olen kovapäinen tässä uskossa.
En piittaa joutavista pykälistä ja toisten vahtimisista. Saarna-
miesten selittämistä synneistä.
Minä uskon oman pääni mukaan, rukoilen jos sille tuulelle
satun. Elämyksiä ja tarinoita minä tässä uskossa metsästän.
Suviseuroissa tapaan monia uskonveljiä ja -sisaria, jotka ovat
ihan pihalla koko uskosta.
Varsinkin kaksikymppiset nuoret, niille on usko sivuseikka.
Ne vahtaavat toisiaan kiimassa.
Pojat metsästävät hyvän näköisiä lestadiolaisia tyttöjä, jotka
ovat hyviä saaliskohteita.
Pysähdyn toisinaan ajattelemaan, millaisessa uskonporukassa
oikeastaan olen mukana? Saarnamiehet ja uskon nokkamiehet
ovat erinomaisia kaksinaamaisia yttelijöitä. Uskottelevat
olevansa Jumalan valtakunnan asialla, mutta ovatkin jotain
muuta.
Mutta maailma ja tämä usko on sellainen kuin on.
Kaikesta huolimatta minä pysyn tässä uskossa, oli se sitten
oikeassa tai väärässä.
Mihin minä sitten uskon, en tiedä.
Mutta minun sydämeni ikävöi oikeaa todellista uskoa, sanaa,
joka kantaa yli pimeitten uskonhaamujen ja kauhujen.
Olen kova lestadiolainen uskonjätkä, mutta sisäisesti suoras-
taan sairaanloisen yliherkkä ihminen.
28
Elävää elämää minun sydämeni janoaa ja yhteydentuntoa jo-
honkin korkeampaan Luojaan, sisäistä rauhaa ja iloa.
Suviseurojen tunnelmia
Mies 43
Olen kävelevä ristiriita ja paradoksi näissä uskon asioissa. En
vieläkään tiedä ja ymmärrä tästä uskosta mitään, vaikka olen
lapsuudestani lähtien ollut mukana tässä uskonliikkeessä. -
Usko tulee kuulemisesta, mutta minä epäilen sitä. Minulle sillä
on ollut päinvastainen vaikutus.
Saarnamiesten kliseitten ja fraasien loputtomat hokemat ja
veivaamiset oikeasta ainoasta uskosta ovat alkaneet ottaa kote-
loon ja ärsyttää minua. Mitään uusia ajatuksia ja elämäntuntoja
niistä ei voi saada irti.
Se on yhden ja saman levyn pyörittämistä seuroista seuroihin
vuodesta toiseen, se on käsittämätöntä uskontunteen vatkaa-
mista johtamatta mihinkään.
Sen sijaan tavalliset uskovaiset suviseuroissa ovat kiinnosta-
via, se lämmin ja rakkaudellinen ilmapiiri, joka siellä vallitsee.
Se ystävien ja tuttavien liikuttavat tapaamiset ja kohtaamis-
tuokiot, että tekin olette päässeet tänne Jumalan sanan kuuloon.
Sitten ihastellaan Jumalan antamaa aurinkoista säätä. Mutta
jos sattuukin satamaan vettä kaatamalla, ei senkään anneta häi-
ritä lämmintä tapaamishetkeä. Uskon avainsanat ”Jumalan ter-
ve” ja Siionin laulut suhisevat korvissa.
29
Myös jumalanlasten kymmentuhantinen joukko on aina
kummastelun ja ihastelun aihe, viisituhatta vetävä seurateltta ja
miten hyvin kaikki on järjestetty ja tehty viimeisen päälle.
Ruokahuolto pelaa ja ensiaputeltta on uskovaisine lääkäreineen
valmiina hoitamaan huonokuntoisia sanankuulijoita.
Isoille lapsiperheille on järjestetty asianmukaiset pesupaikat ja
pitkät käymälätkin ovat ihmeen siistejä, joskin paskan hajua ei
ole saatu kokonaan häivytettyä. Lapsia vilisee iloisina pitkin
mittavaa seurakenttää. Asuntovaunuja ja telttoja on tuhatmää-
rin. Saarnamiehet ja kovaääniset jauhavat kilpaa Jumalan suu-
hun sepittämiä pyhiä tarinoita, joita ei kylläkään juuri kukaan
kuuntele.
Saarnamiehet yksi toisensa jälkeen hokee ”Jeesuksen nimessä
ja veressä kaikki synnit anteeksi rauhaan ja iloon asti” Se on
kuin linnunlaulua uskon korville.
Kyllä tämä on ristiriitainen ja käsittämätön usko, mutta niin
olen minä itsekin.
En ymmärrä itseäni, miksi roikun tässä mukana? Mutta jos
vaihdan tämän uskon johonkin toiseen uskoon, kummeneeko se
siitä?
30
Huutavan ääni korvessa.
Mies 29
Tämä oikea usko ei siedä ärää henkja lipsumista puoleen
eikä toiseen.
Jos Jumalan valtakunnalle ei ole kuuliainen, sellaiset on pak-
ko heittää kadotuksen ja helvetin kitaan. Selvä se. Tämä poh-
joinen usko on säilyttänyt ryhtinsä tinkimättä varjellessaan
pyhää oikeaa jumalansanaa myrskytuulia säikkymättä jo yli
170-vuoden ajan 1844 vuodesta lähtien, kun Lars Levi Laesta-
dius sytytti elävän tulen lapinmaahan. Aloitti huutavan äänen
korvessa.
Sitten hänen nimeään kantava lestadiolainen herätysliike lähti
tunturien kätköistä vyörymään yli maan piirin ja vaikuttaa tänä
päivänä Amerikkaa myöten ja monissa maissa. Tämä oikea
usko oli alussa niin elävä ja voimallinen, että jopa porotkin
tulivat uskoon ja lumessa paloi.
Vaaliessaan uskon puhtautta vuosien varrella vanhoillissuunta
on joutunut sittemmin heittämään viisi kuusi väärään henkeen
eksynyttä porukkaa ulos, kun alkoivat vikuroida ja arvostella.
Näitä oikeaa uskoa vastaan nousseita ovat rauhansanalaiset,
uusheränneet, isot ja pikkuesikoiset, pappissiipeläiset, mi
kaikkea niitä onkaan.
l930-luvulla lestadiolaisten piirissä toimi korpelalaisuuskin,
joka yhdisti uskon ja erotiikan tunteet taivaallisiin naintikoke-
muksiin seuroissa. Se oli oikeilla jäljillä uskon mystisistä mie-
lenvirtauksista ihmissydämen syvyyksissä.
31
Lestadiolaisessa uskonyhteisössä on jotakin niin hurjan lujaa
ja mahtavaa uskonhulluutta, että sitä voi joko ihailla tai vihata
tai sen typeryyksille nauraa. Samalla se herättää pelkoa ja kau-
hua, jos sen kynsiin joutuu.
Uskonyhteisö julistaa maailmaa syleilevää lämpöä, rakkautta
ja anteeksiantoa, mutta väärään henkeen eksyneille se on armo-
ton ja kova. Myötätuntoa ei kadotukseen tuomituille tipu. Muu-
tamien vuosikymmenien väliajoin vanhoillissuunta ei voi muu-
ta kuin heittää änkyräuskovaiset ulos eristyksiin ja kadotuk-
seen. Muuta keinoa ei ole puhtaan uskon varjelemiseksi ja säi-
lyttämiseksi.
Nyt on jälleen hajaantuminen merkit ilmassa, sillä oikeaan
uskoon ei voi kelpuuttaa naispappeja eikä muitakaan väärää
henkeen lipsuneita. Jumalan valtakuntaan ei uskonvarkailla ole
tulemista ja asiaa.
Taivaallista nautintoa
Mies 45
Olen kokenut uskon ja erotiikan syvän ja autuaallisen yhtey-
dentunteen. Kun on korviaan myöten rakastunut, niin naiminen
avaa uskovaiselle taivaallisia ilon ja onnen tunteita. Hurmio on
sanoin kuvaamaton.
Tämän pyhän rakkauden läsnäolo aaltoilee ja säteilee kuin
tulinen hehku joka puolelle ruumista. Ei sitä voi selittää, sen on
jokaisen itse koettava ennen kuin ymmärtää mistä on kysy-
mys.
32
Harvat ja valitut pääsevät kuitenkaan nauttimaan tästä taivaal-
lisesta yhdynnästä. Etupäässä lestadiolaisessa perheissäkin
naiminen on vain jonkinlaista nautintoa ja lihan himon tyydyt-
tämistä. Usein velvollisuuteen perustuvaa väsynyttä äheltämis-
tä ja nylkyttämistä.
Monissa perheissä sukupuoliset himot katoavat lähes koko-
naan, kun ympärillä häärii suuri lapsilauma. Tässä uskonliik-
keessä on ehkäisy tehty synniksi ja lapsia uskovaisen naisen on
synnytettävä niin paljon kuin Herra suvaitsee niitä antaa, vaik-
ka henki menisi. Naiset joutuvat vastoin omaa tahtoaan toimi-
maan miehen ja uskon vuoksi ”synnytyskoneina”. Lääkärin
varoituksista piittaamatta monet naiset menettävät ennenaikai-
sesti henkensä, kun terveys ei kestä monia raskauksia.
Usko ja intohimoinen seksin väkevä yhteys synnytti 1930-
luvulla Torniolaaksoon lestadiolaisuuteen korpelalaisuudeksi
kutsutun uskonhaarankin.
Torniolaaksoon tuli Keski-Suomesta intohimoinen Toivo
Korpela niminen saarnamies, joka oli tosi vaikuttava puhuja ja
sai kuulijat pois tolaltaan ja selittämättömään taivaalliseen ero-
tiikan hurmioon. Seuroissa sattui tapauksia, että uskon ja lihan
himon hurmiossa naitiin ketä vain kohdalle sattui.
Hengen palossa samalla ihmiset odottivat hartaasti Jumalan
lähettämää kristalliarkkua eräänlaista ilmalaivaa noutamaan
uskovat Jerusalemiin ja sieltä edelleen lentämään valittujen
joukossa taivaaseen.
Tämä yttäviin mittoihin paisunut eroottinen uskonliike liian
pitkälle mentyään sitten viranomaisten taholta kiellettiin ja se
vähitellen hiipui ja loppui siihen.
33
Mutta usko ja nautinnollinen hurmiollinen nainti ohjaa van-
hoillislestadiolaisten liikettä edelleen hyvin vahvasti, tosin pei-
teltynä piilossa. Mitäpä siinä luonnon aidossa kiimassa mitään
pahaa on.
Kahden tulen välissä
Mies 56
Onhan se hirveä tilanne, jos ihminen uskonsa takia tulee kiu-
satuksi, nöyryytetyksi ja häpäistyksi maailman taholta ja oman
uskonyhteisön sisällä. Mis hän on lapsuudesta alkaen ollut
mukana suurissa suviseuroissa ja iloinnut sydämensä pohjasta
Jumalan valtakunnasta.
Minä jouduin itse mukaan ja läheltä seuraamaan 1970-luvulla
vanhoillislestadiolaisten nokkamiesten aloittamaa yhteisöönsä
kohdistamaa ns. hoitokokoussarjaa, joissa syytettiin tavallisia
uskovaisia väärästä hengestä ja ties vaikka mistä.
Näissä mielipuolisen sairaissa sadoissa hoitokokouksissa kiu-
sattiin ikänsä uskossa olleita jumalanlapsia kuin keskiaikana
riehuneissa noitavainoissa. Monet eivät kestäneet sitä, vaan
menivät rikki ja hajalle.
Se oli käsittämätöntä meininkiä, kun ihmismieliä ja sydämiä,
ihmisoikeuksia ja vapaata tahtoa loukattiin julmasti ja häikäi-
lemättömästi uskon varjolla nöyryyttäen ja häpäisten. Jotkut
järkyttyivät syytöksistä niin, että ajautuivat jopa itsemurhan
partaalle ja osa tappoikin itsensä.
34
Hoitokokoukset oman yhteisön jäseniä kohtaan olivat niin
irvokkaita ja törkeitä, että niitä voidaan verrata Maon Kiinassa
ja monien muiden diktaattorien suorittamiin puhdistuksiin ja
terroriin omia kansalaisiaan kohtaan.
Uskontunteet ovat herkkiä, sydämen ja sielun syvyyksiin
ulottuvia asioita, ettei niivoi ymmärtää ulkopuolinen, joka ei
ole kokenut uskonyhteisön painostusta ja hylkäämistä.
Onhan se sitten käsittämätön ja hirvittävä kokemus, kun en-
nen niin rakkaat uskonsisaret ja -veljet ja liikkeen nokkamiehet
alkavat äkkiarvaamatta kiusata ja syyttää mielivaltaisesti vää-
rään henkeen eksymisestä, vaikka on uskossa niin kuin ennen-
kin. Puolustautuminen oli mahdotonta. Se tulkittiin muitta
mutkitta nousemiseksi Jumalan valtakuntaa vastaan.
Hoitokokouksissa silmätikuksi tulleet jumalanlapset joutuivat
kahden tulen väliin: Uskoton maailma oli aina pilkannut ja
kiusannut ja nyt sitten myös oma yhteisö piinasi, kiusasi, y-
ryytti ja häpäisi heitä.
Ei voinut paeta minnekään eikä turvaa löytynyt mistään.
Väkivaltaisia voimia
Mies 44
Kukin uskoo omalla tavallaan ymmärtämättä ja tietämättä,
mistä on uskon mysteerioissa syvimmältään kysymys. Joillekin
usko on itsestään selvää: Kaikki on Jumalan työtä. Ateistit us-
kovat puolestaan ettei Luojaa ole. Mutta sekin on yksi
uskonsuunta.
35
Uskontunne ja kokemus ovat irrationaalinen ilmiö ihmismie-
lessä, mitä ei voi järjellä lähestyä ja selittää.
Lestadiolaisliikkeen meuhkaaminen jumalanvarjolla ja pal-
vominen heijastaa ihmismielen syvyyksissä jyllääviä selittä-
mättömiä voimia ja kuvitelmia ikuisesta elämästä ja pelastuk-
sesta uskon avulla.
Uskossa enempää kuin muussakaan palvonnassa ei ymmärretä
ja käsitetä hyvyyden ja pahuuden luonnetta ja voimia, oikeaa
eikä väärää, niiden suhteellisuutta elämän konkreettisissa tilan-
teissa.
Luojan luonto ei itsessään ole hy eikä paha, ei oikea eikä
väärä. Se vain on ja toimii luonnonlakien mukaan.
Ihminen toimii omien kuvitelmiensa mukaan ja näkee pahuu-
den voimat aina toisissa, mutta ei itsessään. Näin kaikki vääris-
tyy ja hämärtyy.
Näin maailman hyvyyden ja pahuuden voimat ovat uskonto-
jen välillä synnyttäneet veriä sotia. Sukupolvesta toiseen on
uskontojen nimissä alistettu monia kansoja ja tapettu toisin
uskovia miljoonittain.
Lestadiolainen uskonliike pikkuriikkisenä on myös ollut val-
mis käyttämään henkistä väki- ja mielivaltaa. Jos maalliset lait
eivät olisi estämässä ymästä toisiin ihmisiin käsiksi, niin
fanaattisimmat uskonsoturit sulasta rakkaudesta olisivat valmii-
ta hakkaamaan väärään henkeen eksyneitä henkihieveriin toi-
vossa palauttaa ne takaisin oikeaan uskoon ja ruotuun.
Näin tapahtui 1970-luvulla Rovaniemen maalaiskunnan ky-
lässä, missä käännyttäjät menivät yksin asuvan mummon mö-
kille ja uskonkiihkossa hakkasivat hänen televisionsa kirveellä
36
hajalle. Tämän synnillisen sontaluukun, koska vanha nainen ei
suostunut luopumaan sen katsomisesta ja uutisten seuraamises-
ta.
Ja kaikki tapahtui sulasta rakkaudesta jumalan nimeen.
Pöyhkeää ja röyhkeää uskoa
Mies 63
Sota on liian tärkeä ja vakava asia antaa se yksinomaan ken-
raalien käsiin. Samoin ja niin myöskään ihmistä ei saa alistaa
pelkästään saarnamiesten käsiin uskonsodan tantereelle ruhjot-
tavaksi ja armoille.
Lestadiolaisuus on pohjoisen kairoilla ominut Jumalan valta-
kunnan itselleen ja katsoo, ettei pelastusta sen ulkopuolella ole.
Vain heidän julistuksen ja syntien anteeksiannon kautta ihmi-
nen on taivaskelvollinen.
Kaikki muut maailmanuskonnot ja suunnat ovat väärässä.
Väite on niin hurja ja posketon, että se panee ajattelemaan ja
kyselemään, mistä näin hullun mahtavassa uskossa on oikein
kysymys?
Ei siinä mitään, että uskoo oman uskonyhteisön oikeaksi.
Mutta asettuminen muiden uskontulkintojen yläpuolelle ja var-
tioimaan, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei, se loukkaa ihmis-
oikeuksia, oikeudentuntoa ja pahoittaa mieliä.
Tällaisessa uskonnäkemyksessä on jotakin niin yhkeää ja
röyhkeää, että Jumalakin joutuu sihäpeämään. Jumalan rak-
37
kauden ja pelastuksen sanoma on siinä ymmärretty perin juurin
väärin.
Monia ihmetyttää ja hämmentää tällainen typeryys, että onko
sellaisessa liikkeessä todellista uskoa lainkaan? Vaan aivan
jotain muuta mitä lie. Ymmärtämätöntä armotonta mielivaltaa
ihmismielten ja -sielujen alistamiseksi.
Jotakin tämän uskonliikkeen kuvitelmissa ja näkemyksissä on
pahasti pielessä.
Sääli niitä harhautettuja tavallisia nöyriä ihmisiä, jotka vilpit-
tömästi etsivät lestadiolaisuskon kautta yhteyttä todelliseen
Jumalan rakkauteen, armoon ja pelastukseen.
Taivaallista naintia
Mies 41
Se on aikamoinen määrä lapsia, Herran taimia, joita on pantu
alulle suviseuroissa. Ei sitä tiedä muu kuin Jumala.
Minullekin on siunaantunut iso perhe. Ainakin yksi lapsi tuli
varmuudella pantua alulle suviseuroissa. Minulla oli ollut ta-
vallista pidempi tauko naintihommissa. Niin minä sitten innos-
tuin rakastelemaan suviseuroissa, kun siihen tarjoutui tilaisuus.
Lapset olivat majoittuneet omaan telttaan.
Kyllä se nainti oli ihana taivaallinen ja erikoinen kokemus
seurapaikalla tuhansien jumalanlasten joukossa.
Silloin elettiin vielä pikkuteltta-aikaa, asuntovaunuja oli har-
vassa. Meillä oli uusi vaunu, jossa oli mahtavaa herätä aurin-
koiseen päivään ja Siionin laulujen huminaan.
38
Tuntui kuin taivaallinen isä oli joka aktissa läsnä.
Eipä aikaakaan, kun vaimo ilmoitti odottavansa taas uutta
lasta. Silloin hoksasin, että se suviseurojen aikaan alulle lähte-
nyt lapsi oli kaunis muisto ja taivaallinen uskonhedelmä.
Uusi elämä, minun ja Luojan yhteinen aikaansaannos.
Kun se oli tyttö, niin sille annettiin nimeksi Suvi Maria. Ni-
mestä aina muistin lapsen alkulähdön historian. Suloinen Her-
ran taimen se oli ja tuotti paljon iloa perheelle niin kuin kaikki
muutkin lapset. Vaikka suurperheen hoitaminen ja kasvattami-
nen oli toisinaan hyvinkin raskasta, silti yhtäkään lasta en an-
taisi pois.
Nyt minä leskimiehenä kuljeskelen suviseurakentällä omine
ajatuksineen ja katselen mielelläni nuorten uskovaisten naisten
ihanien pyllyjen keinuntaa ja säteilevää erotiikan hehkua.
Lihanhimo nostaa ätään ja valtaa mielen, mutta parempi on
jo hillitä tässä iässä noita eroottisia ajatuksia. Olenhan minä
oman osuuteni saanut näissä naintihommissa. Se on ollut elä-
mää se, johon voin olla tyytyväinen.
Minulla on kiitollinen mieli taivaalliselle Isälle kaikesta ja
olen mielissäni, kun omia lapsia ja lastenlapsia tulee seurapai-
kalla tuon tuostakin vastaan.
On onnea saada kuulua Jumalan valtakuntaan ja saada kuulla:
- Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi.
39
Väkeviä uskontunteita
Mies 36
Päiviä kestävissä suviseuroissa koetaan monenlaisia liikutta-
via tunnelmia ja elämyksiä niin kuin rokkarifestivaaleissakin,
joissa nuoria on koolla tuhansittain.
Suviseurojen ja rokkarifestivaalien osallistujien välillä on
kuitenkin silmiin pistäviä eroja:
Toisessa veisataan virsiä ja Siionin lauluja uskonhuumeiden
vallassa. Toisessa vastaavasti rokataan viinan ynnä muiden
huumeaineiden sumussa.
Huumeet kuin huumeet, ne sumentavat päät sekaisin ja silloin
järjenkäyttö on toisarvoista.
Suviseuroissa jylläävät väkevinä uskontunteet ja piilossa mu-
hivat eroottiset tunteet yhtenä myllerryksenä. Uskon ja nainnin
kokemukset tuottavat parhaimmillaan taivaallisia tuntemuksia,
missä ylitsevuotava kaiken syleilevä Suuri Rakkaus on läsnä.
Ruumiiden ja sielujen yhtymisen elämän alkuvoima ja hur-
mio. Etenkin lapsille suviseurat jäävät lähtemättömästi mieleen
läpi elämän. Monet uskovaiset vanhukset muistelevat silmät
kosteina lapsuuden aikaisia suviseuroja ihmeellisinä retkinä.
Mutta lasten kokemuksia ja tunnelmia vähäisempiä eivät ole
suviseuroissa nuorten ensi ihastumiset ja rakastumiset. Kaikki-
alla säteilee odottava tunnelma, heräävän erotiikan herkkä kai-
paus ja uteliaisuus uuden elämänvaiheen edessä. Kaikki odot-
tavat jotakin merkittävää tapahtuvaksi, suurta rakkautta Juma-
lan johdatuksena.
40
Suviseurat ovat suurimpia ja vaikuttavimpia nuorten avio-
markkinoiden tapahtumia, joissa sadat ja tuhannet nuoret ovat
myös löytäneet elämänkumppaninsa.
Syntyväisyyden säännöstely on syntiä ja siksi perheet ovat
suuria. Uskonliike kasvaa sisältäpäin ja voi hyvin.
Miksi olemme täällä ja minne olemme tosiasiassa matkalla?
Mikä on elämän tarkoitus? Onko usko ja koko elämä vain unen
kaltaista taivaan ikävää ja sydämen huutavaa kaipausta? Kuvit-
telua? Väistämättä ihminen joutuu selittämättömien kysymys-
ten eteen. Mitä on oikeasti rajan takana vai onko mitään?
Äkkiä minulla seurakentällä tulee sanomaton ikävä äitiä ja
isää, näenkö minä heitä milloinkaan? Niin vilpittömästi ja vah-
vasti uskossa ja toivossa eläneitä.
Pylväspyhimys
Mies 36
Vaikka suviseuroissa on kaikki tuttua järjestelyineen ja oh-
jelmineen, aina siellä kuitenkin tapahtuu myös jotakin odotta-
matonta ja arvaamatonta.
Mukana on sylivauvoista vanhuksiin ja sairauskohtauksia
tapahtuu. Toisinaan suviseuralaisen perheen lapsi on päässyt
karkaamaan ja hukkunut läheiseen jokeen. Myös vanhuksia
menehtyy usein sydänkohtauksiin ja lähtö tulee äkisti keskeltä
jumalanlasten joukkoa ikuisiin suviseuroihin.
Ranuan erämaapitäjän suviseuroissa 1973 sattui jotakin ar-
vaamatonta, joka oli johtaa murhenäytelmään. Olin suuressa
41
seurateltassa silminnäkijänä, kun kesken Siionin laulujen neli-
kymppinen mies pomppasi penkistä ylös ja lähti hurmion val-
lassa kiipeämään vieressä olevaa teltan tukipylvästä myöten
kohti suurteltan kattoa ja taivasta.
Yllättävän ketterästi mies vahvoilla käsillään nousi hetkessä
pylvästä useita metrejä ylöspäin. Siinä lähellä ollut pitkä nuo-
rimies tajusi vaaratilanteen ja nappasi kiipijän takinliepeestä
kiinni ja veti lempeästi mutta päättäväisesti miehen alas.
Kaikki tapahtui äkkiarvaamatta, mutta uskonveli nopealla
toiminnalla pelasti pylväsmiehen hengen. Jos mies olisi ennät-
tänyt kiivetä sileää pylvästä myöten korkealle, arvata saattaa,
että hänen voimansa olisivat ehtyneet ja hän olisi pudota mät-
kähtänyt alas kuin kivi kovien puupenkkien päälle. Tosi pahas-
tihan siinä olisi käynyt ei ole epäilystäkään.
Kymmenet ihmiset näkivät miehen yrittävän kiivetä suoraan
taivaankotiin. Sii oli selostus myös aikakauslehdessä, missä
mies oli nimetty ”Pylväspyhimykseksi”.
Monet ovat kummastelleet miehen tekoa ja vaarantajun puu-
tetta. Minusta siinä ei ollut mitään ihmeellistä, sillä syvästi
uskossa olevan voi vallata niin sanomaton sydämen ikävä ja
kaipaus päästä uskosta näkemiseen ja taivaankotiin heti eikä
viidestoista päivä.
Näin tapahtui tälle uskonveljelle, Siionin laulujen ylimaallisen
huminan kaikuessa voimallisena ja kutsuvana korvissa miehel-
olisi ollut hy lähteä ikuiseen taivaankotiin jumalanlasten
saattelemina.
Laulun sanoin: ”Ihana rauhan ranta, suloisen levon antaa”.
42
Tämä usko on kohtaloni
Nainen 40
Tämä usko on muodostunut minun elämäni kohtaloksi. Olen
äidin kohdusta lähtien ollut mukana tässä uskossa.
Enkä minä vielä nelikymppisenäkään tiedä, onko tämä minul-
le hyväksi vai ei. Kuinka paljon tämä usko on rajoittanut ja
typistänyt elämääni sen yksin Luoja tietää.
Monia asioita on sen takia elämässäni jäänyt kokematta, kos-
ka mikä tahansa vähäinenkin ilo ja mieluisa meininki on tässä
uskossa luokiteltu synniksi.
Syntiluettelo on pitkä: Iloa tuottava liikunta kuten tanssi on
syntiä. Teatteri ja elokuvat ovat syntiä. Uskottoman kanssa
avioon meno on syntiä. Ehkäisy on syntiä. Miehellä pitkä tukka
ja parta ovat syntiä. Korvarenkaat ja huulipuna ovat syntiä.
Haitarin soittaminen on syntiä. Välil jopa kirkkokuorossa
laulaminen oli syntiä. Naispapiksi pyrkiminen on syntiä ja sii-
hen ryhtyminen johtaa Jumalan valtakunnasta erottamiseen ja
kadotukseen. Homoilla ei ole mitään ihmisarvoa ja pääsju-
malanlapseksi.
Itse asiassa ahdasmielinen syntiluettelo on toivottoman pitkä,
ja sen ovat laatineet SRK:n patavanhoilliset ukot, joiden mieli-
valtaisiin näkemyksiin ei naisilla ole mitään sanomista. Heidän
mielestään muuttumatonta jumalansanaa ei ole varaa lähteä
muuttamaan piiruakaan.
- Synti on syntiä eikä siinä voi alkaa hempeilemään ja väljen-
tämään mitään menettämättä uskoa.
43
Olen minäkin välillä kapinoinut tätä uskoa vastaan, mutta se
ei ole johtanut mihinkään ja ollut yhtä tyhjän kanssa. Kieltänyt
uskoni monta kertaa ja ollut siitä vuosia ulkopuolellakin maa-
ilman lapsena.
Mutta aina olen sitten palannut takaisin uskonhelmaan. En
tiedä, mikä tässä uskossa on niin ainutkertaista ja vetävää, ettei
siitä pääse irti unissakaan.
Ehkä se johtuu siitä, että olen varmaankin äidinmaidossa ime-
nyt ja sisäistänyt tämän uskon. Itse asiassa jo kohdussa ollessa-
ni olen kuunnellut äitini Siionin laulujen hyräilyä taivaan ikä-
vässä ja kaipauksessa navettatöiden ohessa.
Joka kesä matkustimme suuriin suviseuroihin olivatpa ne mi-
ten kaukana tahansa. Ne olivat neljätoistahenkisessä lapsiper-
heessä vuoden kohokohta. Seurojen ihania lapsuuden muistoja
ei voi mikään himmentää ja pyyhkiä pois.
Puoleksi uskossa ja maailmassa
Mies 37
Olen jo pitkään ollut puoleksi tässä uskossa ja puoleksi maa-
ilmassa. Roikkunut siinä välimaastossa jumalanlapsena ja maa-
ilmanlapsena kuin löyhässä hirressä.
Olen ollut vuosia tämän uskonvankina ja elänyt elämätöntä
elämää kuin unessa. Toistaiseksi olen selvinnyt tässä uskossaa
eteenpäin karkaamalla omille lomille maailman menoihin ja
rientoihin, mistä uskonveljet ja -sisaret eivät ole tienneet mi-
tään, sillä olen hyvä näyttelemään.
44
Esimerkiksi olen ulkomaan lomamatkoilla tuulettanut itseäni
täysin rinnoin, tanssinut, juhlinut ja rakastellut monien verevi-
en naisten kanssa. Minulla on ollut hyvää vientiä nuorten nais-
ten kanssa, sillä olen hyvän näköinen ja olen eroottisesti himo-
kas ja vetävä. Itse asiassa aikamoinen ori, naiset vaistoavat sen.
Kaksinaamaisuus tässä uskossa on varsin yleistä kuten maa-
ilmassa yleensä, eipä silti. Varsinkin erotiikassa ja lihan himos-
sa. Ollaan hartaita uskovaisia, mutta kun silmä välttyy ja eikä
ole ahdasmielisiä kyttääjiä näkösällä, myös naiset ovat valmii-
ta hyppäämään vieraaseen sänkyyn.
Tapasin kerran lomamatkallani suloisen lestadiolaisen per-
heenäidin. Ihastuimme ja rakastelimme viikon intohimoisesti,
melkein asuimme sängyssä.
Nainen sanoi minun antaneen hänen seksielämäänsä ihanaa
vaihtelua ja tuuletusta, mitä välillä kaipaa. Hänen kohtalonaan
oli ollut liian nuorena alle kaksikymppisenä juuttua lestadio-
laiseen ahdasmieliseen junttiin ja joutua latomaan lapsia joka
vuosi. Elämään jaksamisen rajalle asti alituisen kitinän ja kä-
tinän keskellä. Ainoa henkireikä oli seuroissa käynti ja tavata
samanlaisia kohtalontovereita.
Nainen oli sydämeltään harras uskovainen. Hän ei sanoi aina
seuraavissa seuroissa pyytäneensä syrjähyppyjään ja tekemiään
syntejään anteeksi. Siitä tämä lestadiolainen usko on hyvä, että
siellä myös annetaan anteeksi reilusti syntejä, joita ei tarvitse
nimetä. Romautetaan kerralla vähän isommatkin synnit anteek-
si.
45
Pelko sydämessä
Mies 54
Perustuuko tämä usko pelkoon?
Minua kauhistaa pelottelu ja se saa mielen järkkymään. Muis-
tan kun kymmenvuotiaana seuroissa ensimmäisen kerran taju-
sin sydänjuuriani myöten, jos en tee parannusta ja usko synte-
jäni anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, mikä kohtalo minua
odottaa.
Minä itkin. Olin pois tolaltani. En tiennyt, mitä pahaa kuin
muutakaan olin lyhyen elämäni aikana ehtinyt tehdä, mutta
sydämeni mykkyrässä menin itkien saarnamiehen kaulaan pyy-
tämään suuria syntejäni anteeksi.
Siinä oli jotakin vastenmielistä ja nöyryyttävää pyytää ole-
mattomia syntejä anteeksi, sen ymmärsin. Mutta hirvittävä pel-
ko painoi mieltäni, että jospa saarnamies oli oikeassa ja olen
läpeensä paha ja joudun helvetin kauhuihin.
Pohjoisen erämaakylän kasvattina en tiennyt itse asiassa mis-
tään mitään. Minulla ei ollut tietoa ja kokemusta maailman
uskonnoista enempää kuin muustakaan. Pieneen elämänpiiriini
kuuluivat oleellisena osana seurat, joihin kokoontui tavallisesti
koko kylänväki.
Seurat oli aina iso järisyttävä tapaus, vanhemmat kylän
mummot tulivat liikutuksiin ja huusivat Herraa Jeesusta, ole
kiitetty kiitetty. Ihmiset kuuntelivat saarnamiehen tulenkiven
katkuisia julistuksia totisina, miten synnin orjina ihmiset ja
maailma eli.
46
Toisinaan saarnamiehen puhe herkesi lempeäksi ja maanitte-
levaksi, kutsuvaksi liikutuksen sävyiseksi kuvaukseksi taivaan
ihanuudesta, mikä on valmistettuna oikeassa uskossa oleville.
Vasta myöhemmällä iällä tajusin ja ymmärsin, minkälaiseen
myyttiseen aave- ja kummitususkoon olin juuttunut mielen
syvyyksiä ja sieluani myöten.
Moniin maailmanuskontoihin ja niiden lukemattomiin suun-
tiin tutustuneena sittemmin olen päätynyt ätelmiin, että usko
kuin usko eipä niissä ole vaihtamista. Ei täällä kukaan tiedä
lopullista varmaa, mistään.
Tässä pohjoisen mustavalkoisessa uskossa kaikki on niin sel-
vää. Joko olet uskossa tai et ole, jumalanlapsi ja pelastettu tai
maailmanlapsi kadotuksen ja helvetin tiellä.
Tämä usko antaa minulle turvaa ja toivoa oudon ja vieraan
maan päällä ja maailmassa.
Hirttämisaikeet jäivät siihen
Mies 49
Olen kuullut paljon parjaavia tarinoita tästä uskosta, miten
pimeä se on. Sille naureskellaan jos mistäkin syystä, miten
omituinen ja hullu usko se on.
Keksitään toinen toistaan perättömimpiä juttuja. Ei uskalleta
muka hankkia ikkunallista pesukonetta, koska pesussa vilahte-
levat naisten pikkupöksyt herättävät himokkaita synnillisiä
ajatuksia.
47
Oli miten oli, kyllä tässä pohjoisessa uskossa on paljon myös
myönteisiä puolia. Muuten ei ole selitettävissä, että tähän us-
konporukkaan kuuluu kymmeniä tuhansia uskovaisia, jotka
pitävät tiiviisti yhtä. Niiden keskinäinen sosiaalinen kanssa-
käyminen, toisista välittäminen ja lämminhenkinen yhteydenpi-
to ovat ihailtavia puolia. Esimerkillistä.
Luja aito usko ja sopivan kovakourainen tarkka psykologinen
käsittely voi myös pelastaa. Näin tapahtui Lapin erämaakylässä
eräänä talvipäivänä. Harrasta lestadiolaista uskonmiestä vas-
taan hiihteli synkkämielisenä tunnettu naapurin isäntä. Usko-
vainen mies kysäisi, no, mihin se naapuri on menossa?
Naapuri vastasi epätoivoisena: - Olen menossa kotilatoon
hirttämään itseäni, koska tämä elämä on niin vaikeaa eikä sillä
mitään merkitystä.
Uskonmies vaistosi, että nyt on tosi kysymyksessä. Hän suo-
rastaan karjaisi:
- Jokaisella elämällä ja kuolemattomalla sielulla on merkitys-
tä. Menetpä senkin ”paskahousu” tuohon lumihangelle polvil-
lesi, niin minä saarnaan sinulle synnit ja pahat aikomuksesi
Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi rauhaan ja
iloon asti. Naapuri säikähti uskonmiehen käskevää lujaa ääntä,
ja lysähti avuttomana polvilleen.
Uskonmies saarnasi synnit anteeksi ja raavaat miehet itkien
sitten syleilivät toisiaan ja ylistivät Jumalan ihmeellistä armoa
ja pelastuksen sanomaa.
Naapurilla jäi hirttämisaikeet siihen ja hän hiihteli ilomielin
kotiin jatkamaan elämäänsä uskossa.
48
Täpärä pelastus
Mies 67
Tämä on väkevääkin väkevämpi ja voimallinen usko, täynnä
toinen toistaan jännittävimpiä tarinoita pelastuksesta.
Naapurikylässä ennen sotia sattui tapaus, jossa vanhan naisen
sielun pelastaminen oli hiuskarvan varassa.
Mökin vanhaemäntä oli kuolinvuoteellaan ja tunsi voimien
yehtyvän. Hänellä oli herännyt mieli ja tunto.
Hätääntyneenä hän sitten pyysi talon nuorta isäntää hakemaan
naapurikylästä uskonmiestä pelastamaan hänen kuolemattoman
sielunsa.
Niinpä nuori-isäntä valjasti hevosen ja lähti hakemaan tunnet-
tua lestadiolaista uskonmiestä. Päästyään perille hän kertoi
vakavan hätätilanteen, ja niin hän lähti sitten kiireesti laukot-
tamaan hevosta Jumalan lähettiläs mukanaan pelastamaan iso-
äitinsä sielua.
Vanhaemäntä vaikeroi kuolemankielissä sielunsa tuskissaan.
Läsnäolijat mökin ikkunasta vahtasivat silmät punaisina ja it-
kuisena talvitietä joen toista puolta sydämet vapisten, että nä-
kyyhevosen rekeä ja ehtiikö uskonmies ajoissa pelastamaan
isoäitiä, joka näytti loppuvan millä hetkellä tahansa.
Isoäiti puoli tajuttomana tuijotti kauhuissaan kattoa kohti ja
vaikeroi helvetin porttien aukeavan ja vetävän häntä puoleensa.
Mutta viime hetkellä uskonmies syöksyi sisälle ja tarrautui
vanhaemäntään kiinni ja julisti siinä paikassa ja hetkellä kaikki
synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
49
Sitten nainen autuaallisen näköisenä siirtyi synnit anteeksi
saaneena rajan yli ja pelastui.
Uskonmies sulki sitten rauhallisesti vainajan silmät ja kaikki
polvistuivat rukoilemaan ja iloitsemaan naisen täpärää pelas-
tumistaan. Kiittämään ja ylistämään Jumalan armoa.
Turvallinen Elämänantaja
Mies 48
Ei tämä uskominen minulle koskaan ole ollut herkkua. Maa-
ilman viettelykset ja synti eivät jätä rauhaan, vaan rassaavat ja
ahdistavat mieltäni aina painajaisuniin asti.
Mutta siihuolimatta en luovu tästä uskosta, vaikka kiemur-
telisin kuin mato koukussa vuodesta toiseen.
Oli tämä harhauskoa tai ei, ei sillä ole väliä. Usko on tunne- ja
mielentila, joka luo turvaa epävarmaan elämään ja maailmaan.
Onhan minullekin tapahtunut tässä uskossa kaikenlaista ja
olen tullut väärin kohdelluksi. Hoitokokousten aikaan heittivät
minut Jumalan valtakunnasta ulos muka ärään henkeen ek-
syneenä. Silloin aivan tavalliset riviuskovaiset joutuivat erityi-
sen mielivaltaisen ja nöyryyttävän kohtelun kohteeksi.
Monille se oli kipeä kokemus joutua tutusta ja rakkaasta viite-
ryhmästä ulos.
No, tämä ulossavustaminen osoittautui myöhemmin kuitenkin
minulle siunaukseksi. Huomasin että elämää on muuallakin
kuin pelkästään seuroissa luuhaaminen.
50
Minun on kiittäminen suurta tuntematonta Elämänantajaa,
joka pelasti minut tämän mielivaltaisen uskon kynsistä. Kävin
kierroksen maailman turuilla ja näin, ettei elämä millään suun-
nalla helppoa ole. Sekavaa ja harhaista meininkiä niin kuin
uskon kuvitelmissakin.
Niin minä sitten palasin tähän tuttuun turvalliseen uskoon,
jossa on paljon hyviä puolia.
Lestadiolaisuus on omituisella tavalla mystinen ja selittämä-
tön usko. Siinä on jotain kiehtovaa ylimaallista voimaa, uskoa
ja toivoa elämään tapahtui sitten mitä tahansa.
Myös uskon vapauden kokeminen on itsestä kiinni. Jokainen
voi uskoa omalla tavallaan ja noudattaa sisäistä näkemystään ja
löytää mielenrauhan ja onnellisuuden luottamalla siihen, että
suuri Elämänantaja pitää jokaisesta huolta, ettei hiuskarvakaan
lähde päästä hänen tietämättään.
Olen yliherkkä sielu
Nainen 32
On se kumma, että roikun yhä mukana tässä uskossa. Seu-
roihinkin lähden usein vasta vastenmielisen ja haluttoman tun-
teen jälkeen.
Tuntuu ettei tästä elämästä tule mitään. Kaikki menee pieleen.
Olen puskenut maailmaan jo seitsemän Herran tainta, vaikka
olen näin nuori.
Se on perseestä, että syntyvyyden säännöstely on tehty uskon-
liikkeessä suureksi synniksi. Se on näiden ukkojen mielivallan
51
aikaansaannosta. Naisia ei ole koskaan kuultu näin suuressa
elämänkysymyksessä eikä heillä ole ollut mitään
sananvaltaa.
Suviseuroihin koko konkkaronkka mennemme kyllä aina mie-
lellään. Se tuo sopivaa seikkailun tuntua ja vaihtelua tähän yk-
sitoikkoiseen ja tapahtumaköyhään elämänmenoon.
Kun elämä sujuu hyvin ja olen iloisella tuulella, maailma hy-
myilee, silloin minua ei tämä ahdasmielinen usko kiinnosta
tippaakaan.
Mutta kun ahdistun ja masennus painaa päälle, silloin etsin
turvaa tästä uskosta.
Kyllä minä tiedostan, että olen sisäisesti yli herkkä. Minua on
lapsuudesta alkaen seuroissa peloteltu, että jos ei ole oikeassa
uskossa ja eikä sinulle ole saarnattu syntejä anteeksi, niin jou-
dut kadotukseen ja helvetin kauhuihin.
Tälle syvälle sisälle juuttuneelle pelolleni en voi mitään. Roi-
kun siinä avuttomana mukana, vaikka tämä uskokaan ei ole
tuonut minulle sielun rauhaa, onnea ja elämäniloa..
Minua pelottaa tämä usko ja se typistää elämääni, mutta en
osaa siitä lähteäkään. Niin tapakulttuurin orja on ihmismieli ja
minä.
Mutta elettävä on.
52
Piilolestadiolainen
Mies 39
Uskottelin itselleni olevani onnellinen. Elämä oli olevinaan
suurta, kun sain uskoa synnit anteeksi tässä ainoassa oikeassa
uskossa.
En yttänyt omia aivojani ja ajatuksiani. En halunnut kasvaa
itsenäiseksi aikuiseksi. Uskoin vain lapsenmielisesti kaiken
totena, mitä minulle selitettiin jumalansanana.
Mutta sitten eräänä päivänä tapahtui jotakin kummallista, ai-
van kuin heräsin vuosituhantisesta unesta. Monenlaiset ajatuk-
set alkoivat kalvaa mieltäni, eikö minulla ole muka hitustakaan
omaa tahtoa ja vapautta uskoa omalla tavallani minkä oikeaksi
näen?
Mietin, hunteerasin ja vatvoin uskonasioita puoleen jos toi-
seen. En uskaltanut puhua kenellekään ajautumisestani syvään
ristiriitaan lapsuuden uskoni kanssa.
Niinpä mi ratkaisin asian, että vähensin seuroissa juokse-
mista ja eristäydyin sellaiseksi yksin uskojaksi. En kieltänyt
lestadiolaista taustaani ja uskoani, mutta en sii kertonut ke-
nellekään, mitä sisäisesti tunsin ja ajattelin.
Näin minusta tuli omassa sisäisessä yksinsäisyydessäni ja
ajatusmaailmassani yksin uskova lestadiolainen koko maail-
massa.
Piilolestadiolainen.
Mutta ei sentään ainoaa oikeaa uskoa omistava ja kuvitteleva.
53
En tyrkytä tätä uskoani kenellekään. Itse kukin uskokoon mi-
ten tahtoo, vaikka tunturin Seitakiveen, luonnonhenkien Juma-
laan, kunhan ei vahingoita muita.
Se on vapaata sydämen uskoa. Taivas on mittaamattoman
avara.
Olen umpilestadiolainen
Mies 64
Täytyy myöntää, että olen ollut koko ikäni sellainen umpiles-
tadiolainen, aina samalla lailla uskomassa. Minua ei ole haitan-
nut tässä uskossa enempää hoitokokoukset kuin muutkaan
tiukkojen rajojen sanelut ja vahtimiset. Ollakseen kelvollinen
Jumalan valtakuntaan kuria ja järjestystä tarvitaan.
Väärään uskoon, hempeilyyn ja väljyyteen eksyneitä on ilman
muuta puhuteltava ja ojennettava Jumalan sanalla, jopa anka-
rasti ja peloteltava kadotukseen ja helvetin tuleen joutumisesta.
Se ihmisluonto on sellainen, että se on aina taipuvainen syntiin
ja maailman iloihin. Toisille ei riitä yksi vaimo tai mies, vaan
juostaan kiimaisena ihastusten ja seksin perässä.
Tehdään syrjähyppyjä ja kun jäädään kiinni, niin kiemurrel-
laan kuin mato koukussa. Näytellään katuvaista mieltä ja pyy-
dellään seksisyntejään muka yränä anteeksi. Mutta antaapa
olla, kun uskonveljien ja -sisarten valvova silmä herpaantuu,
niin taas ollaan niiden makeiden syrjähyppyjen perässä kieli
pitkällä juoksemassa.
On se kumma ja mahoton. Joillekin ne naimisasiat ja seksi
ovat muodostuneet tässä uskossa pahaksi kompastuskiveksi.
54
En tiedä, mutta onko tämä usko tavallista eroottisempi? Kun
pillut ja kalut näyttelevät niin suurta osaa siinä? Sitä toisinaan
mietin ja kyselen.
Minulle on riittänyt yksi vaimo, vaikka ytyy rehellisyyden
nimessä myöntää, että kyllä minäkin suviseuroissa sorrun vah-
taamaan nuorten ja verevien lestadiolaisten naisten keinuvia ja
viekoittelevia pyllyjä, kun silmä välttyy. Mutta kiinni en ole
onneksi jäänyt näistä pikkusynneistä, pitävät minua hartaana ja
luotettavana umpilestadiolaisena, etteivät ne osaa epäillä mi-
tään.
On se niin rakas ja kallis tämä oikea usko, en voi kuvitella-
kaan elämää ilman sitä.
Mitä se usko on? sitä en kylläkään tiedä. Mutta eivätpä sitä
kyllä tiedä muutkaan, jos ollaan rehellisiä. Se on ihana uskon-
tunteen täyttämä mielentila, jota ei voi järjellä selittää.
Usko kantaa. Sydämessäni pesii selittämätön ilo ja toivo pääs-
tä kerran uskosta näkemiseen. Perille taivaankotiin.
Selittämätön voima
Mies 52
Kasvoimme molemmat tässä pohjoisen uskossa. Olimme hy-
viä ystäviä. Aina yhdessä käytiin seuroissa. Sitten myöhem-
mässä vaiheessa meidän kohtalona oli tulla myös tästä us-
konyhteisöstä ulosheitetyksi.
Olimme ajattelevia nuoria. Pohdimme ja analysoimme paljon
tämän uskon myönteisiä ja kielteisiä puolia. Kävimme syvälli-
55
siä keskusteluja siitä, miten voimallisesti lestadiolaisuus on
vaikuttanut pohjoisen ihmisen identiteettiin, mielen- ja sielun-
maisemaan.
Sitten toinen muutti työnperässä etelään ja niin ystävyyssuhde
pitkän välimatkan vuoksi heikkeni ja lopulta katkesi.
Yhtenä päivänä sitten sattumalta törmäsimme kauppakeskuk-
sessa, kun hän oli ymässä kotipaikkakunnalla. Voi sitä koh-
taamisen iloa. Lähdimme tietysti kahvittelemaan ja vaihtamaan
kuulumisia.
Huomasin hyvin pian, että hänelle oli tapahtunut jotakin outoa
mielen syvyyksissä. Hän oli löytänyt umpiuskovaisen naisen,
joka oli käännyttänyt hänet takaisin lestadiolaiseen uskoon
korviaan myöten. Mullistanut hänen ennen niin elämän viisa-
uksia pohtivan uteliaan ajatusmaailman mullin mallin.
Vaihdettuamme ajatuksiamme en tavoittanut hänen sisäisiä
elämäntuntojaan ja näkemyksiään enää juuri missään elämän
kysymyksissä. Hän oli merkillisellä tavalla kadonnut jonnekin
tavoittamattomiin, outoihin uskonmaailmoihin.
Hän kertasi loputtomasti Raamatun ja lestadiolaisen uskon
kliseitä ja fraaseja, ja piti niitä ainutlaatuisena ihmisen pelas-
tuksen sanomana.
Hän oli pistänyt ennen niin kirkkaana toimivan järkensä tas-
kuun, sammuttanut tietoisuuden valon. Hukannut itsensä ja
persoonansa jonnekin uskon pimeille kujille.
Hän oli eksynyt ja joutunut latteuksia vilisevien uskon kielen
ja sanojen vangiksi, tyhjien mielikuvien sanansaattajaksi ja
julistajaksi.
56
Tulin surulliseksi. Emme kohdanneet toisiamme. Huomasin
kuinka pitkäkin ystävyyssuhde voi katketa ja kadota jonnekin.
Uskolla on ihmismieliin vaikuttava suuri voima, oli se sitten
oikeaa tai väärää.
Pienessäkin voi nähdä suurta
Mies 28
Mitä ovat tässä uskossa läsnäolo ja poissaolo? Voiko olla sa-
manaikaisesti läsnä ja poissa?
Toisinaan tuntuu, etten seuroissa tavoita ketään. Tutut ihmiset
ovat näkyvillä, mutta elävä henki on poissa. Kuolleita henkiä
vilisee ympärillä. Entä minä itse, olenko minäkään kotona ja
läsnä omassa ruumiissa?
Minut valtaa omituinen outo tunne, missä minä olen? Saar-
namiehen puhe kaikuu tyhjille seinille. En uskalla puhutella
ketään. Jos sanon jotain, tulen joka tapauksessa ymmärretyksi
väärin.
En tule kuulluksi.
Kyselen itsekseni, mitä on tämä mystinen usko? Jokainen
näkee ja kokee vain sen verran, mitä ymmärtää ja se on vähän.
Kukaan ei ymmärrä elämän ja uskon pohjattoman syvyyden
arvoituksesta sen enempää.
Miksi kertoisin heille, että olen tipahtanut uskon mustaan
aukkoon. - Syvyydestä minä huudan sinua.
Mutta kukaan ei vastaa paitsi kaiku tunturissa, kun huudan:
Oletko sinä siellä? Kaiku vastaa: Oletko sinä siellä?
57
Elämä ja arkipäivä ovat kutistuneet ja kuivettuneet niin pie-
neksi ja mitättömäksi. Minne on paennut ja piiloutunut py
uskoni?
Mutta silti minä sinnikkäästi uskon Jeesuksen nimessä ja ve-
ressä anteeksiantoon tässä niin epätäydellisessä ja vajavaisessa
oudossa elämässä maan päällä.
Uskon että pienellä ja suurella on jokin yhdistävä piuha. Ha-
luan nähdä pienessä uskossa jotakin suurta ja suuressa jotakin
pientä jotakin ihmisen sydämen kokoista.
Jossakin vesipisarassa aaltoilevan kokonaisen valtameren.
Taivaan valtakunnan.
Istun tunturin kivellä suuren luonnon sylissä. Olen ynnä
pyhän uskon lumousta ja hurmiota, pienenä ja suurena lunastet-
tuna jumalanlapsena.
Ei tämä johtanut mihinkään
Mies 74
Suoraan sanoen alan syä tähän oikeaan uskoon. Olen tässä
uskossa pyörinyt koko ikäni. Tuhlannut elämäni eikä se ole
johtanut mihinkään.
Eikä tämä usko oikein tarkoita mitään.
Se on yhtä linnunlaulua kuvitelmineen alusta loppuun asti.
Eikä tätä lestadiolaisten Jumalan valtakuntaa käsitä ja ymmär-
kukaan. Kunhan uskoa törötetään ja tapellaan oikeassa ole-
misesta verissä päin.
58
Piiruakaan ei anneta periksi, että voihan sitä pelastua muissa-
kin uskoissa.
Olen toiminut tässä uskonliikkeessä saarnamiehenäkin vuosi-
kymmeniä ja sadoissa seuroissa ympäri maata peräkyliä ja jopa
ulkomaita myöten julistanut jumalansanaa.
Tietämättä ja ymmärtämättä koskaan, kenen asialla olin ja
julistin. Mistä oli itse asiassa syvimmältään kysymys. Uskoin
vain niin peevelisti, koko sydämestäni ja sielustani, ettei kenel-
täkään voi enempää pyytää ja kiskoa irti.
Mutta varastoon ei ole silti uskoa kertynyt, ei euron vertaa, ei
tippaakaan, ei mitään.
Köyhäksi elämä jäi taloudellisesti maallisen mammonankin
suhteen, sillä matkasaarnamiehen palkkioilla ei päässyt rikas-
tumaan. Hädin tuskin elätin isoa perhettäni julistamisen rahoil-
la.
Nyt sitten sekin uskontienesti on loppumassa. Ikääntymisen
vuoksi minua on alettu karttamaan eikä pyydetä juuri minne-
kään enää puhujaksi. Selvää ikärasismia.
Nyt tämä uskonporukka on hylkimässä minua ja heittämässä
sivuun kuin rukkasen käyttökelvottomana, voitte arvata miltä
tuntuu. Ottaa päähän.
Tulevasta rajan takana olevasta elämästä ei kukaan kuolevai-
nen tiedä mitään koko maailmassa. Kaikki on uskon ja kuvi-
telmien varassa.
Olen nyt hyvästelemässä ja irtautumassa tästä kalliisti lunaste-
tusta uskosta, minkä takia olen tuhlannut elämäni tyhjien kuvi-
telmien meuhkaamiseen.
59
Mutta olenpahan kuitenkin ollut olemassa ällä maan päällä,
todesti, näkyvästi ja oikeasti omassa persoonassani.
Minussa on asunut ja vaikuttanut Joku Henki. En tiedä, kuka
on kaiken takana? Siihen on tyytyminen.
Lihavia ja ruipeloita
Nainen 29
Onhan tässä uskonporukassa mukana monen sortin tyyppejä,
hankalia ja ihania. Kaikenikäisiä. Kauniita ja rumia. Lihavia ja
ruipeloita.
Niitä hankalia uskontyyppejä ilmaantuu puun takaa yllättäen
milloin missäkin. Itse korostavia narsisteja, jotka heiluvat seu-
roissa teholiikutuksissa ja häiriköivät muita kuulijoita.
Minä en totta puhuen voi myöskään seuroissa sietää niitä kiti-
seviä ja parkuvia penikoita. Herran taimia, joita ei kielletä mis-
tään. Ne penkkien välissä juosta vilistävät kuin päättömät ka-
nat. Ovat hippasilla mistään piittaamatta.
Ja sitten nämä juoruilevat uskonämmät vatkaavat ja vahtivat
loputtomasti naapurien tekemisiä ja sieluntilaa. Haistelevat ja
kurnivat väärässä hengessä olijoita. Ovat urkkijoita ja ilmianta-
jia.
Ymmärrän kyllä, että jokaisen tulisi hyväksyä myös nämä sie-
tämättömätkin uskonsisaret ja -veljet. Mutta aina ei kuitenkaan
pinna tahdo kestää.
60
Kaikkien kanssa on kuitenkin yritettävä tulla toimeen, vaikka
miten ottaisi päähän. Aika aikaa kutakin, kaikki on lopulta niin
väliaikaista ja ohimenevää. Uskokin.
Minusta tämä on lohdullinen usko, oli se oikeassa tai vääräs-
sä. Saan lapsenmielisesti uskoa yöllä ja päivällä kaikki syntini
anteeksi Jeesuksen veressä ja nimessä rauhaan ja iloon asti.
Voin paljastaa, että minulla on joissakin asioissa hyvinkin
poikkeavia näkemyksiä tässä uskossa. Mutta en huutele enkä
tee siitä numeroa.
En nimittäin halua ja toivo itselleni ikuista elämää. Jos sellai-
sen Luoja antaisi, se olisi aika kamalaa iankaikkisesti tuijottaa
samoja naamoja ja itseänikin.
En tiedä, miten Luoja jokaisen elämän ratkaisee ja mihin si-
joittaa? Hän tietää ja hyvä niin, mitä se sitten onkin.
Viha ja rakkaussuhde
Mies 39
Minulla on sellainen viha-rakkaussuhde tähän pohjoisen tun-
turien kätköissä syntyneeseen uskoon.
Minua talutetaan tässä porukassa kuin pässiä narussa tuhan-
nen seurojen kautta kohdusta hautaan ja epämääräistä ylös-
nousemusta kohti.
Olen minä yrittänyt rimpuilla tästä epäilyttävästä sakista irti,
mutta toistaiseksi onnistumatta. Mikä kumma minua estää h-
temästä tästä ahdasmielisten porukasta omille teilleni? En tie-
dä.
61
Aina kun olen ollut pääsemäisilläni irti näistä uskon harhaku-
vitelmista, niin jokin selittämätön voima ja tunne ovat vetäneet
minut takaisin seuroihin ja tutun porukan seuraan.
Ehkä se johtuu siitä, että se on ollut minulle elämäni tärkein
sosiaalisen kanssakäymisen viiteryhmä. Etenkin suviseurat
ovat vuosittain olleet merkittävin kesätapahtuma, virkistävä
tapahtuma, jossa on voinut irrottautua arkielämän menosta ja
aivan kuin heittäytyä johonkin toiseen maailmaan ja todellisuu-
teen. Uskon retkelle, jossa ei ole tarvinnut olla mitään ja samal-
la seikkailla keskellä Jumalan valtakuntaa.
Palata hetkeksi lapsuuden onnellisiin päiviin. Siionin laulujen
ihmeelliseen huminaan. Turvaan. Jumalanlapseksi.
Tämä tunneusko vetää puoleensa kuin musta aukko vastusta-
mattomalla voimalla. Tässä on jotakin käsittämätöntä poweria,
kiihottavaa ja pelottavaa. Pimeää energiaa ja hengenpaloa.
Se minua kuitenkin surettaa, että tämä usko yksin pyrkii vah-
timaan kuka on kelvollinen pääsemään Jumalan valtakuntaan.
Ei kaikkeuden Luoja noin vain kenellekään luovuta avaimiaan
yksinoikeudella, vaikka olisi kuinka isot luulot itsestään. Selvä
se. Ei sellainen mahdu kenenkään ajattelevan ihmisen päähän.
Mutta toisaalta, ihmisluonto on sellainen, taipuvainen mahtai-
luun. Voihan sitä ajatella niinkin, että jokaisessa uskossa jota-
kin käsittämättömän suurta ja ylimaallista?
Jota voi yhtä aikaa vihata ja rakastaa yli kaiken.
62
Jonkin uuden edessä
Nainen 19
Olen kai sisäisesti tavallista herkempi tyyppi. Pienestäkin
vastoin käymisestä mieleni järkkyy ja helposti masennun.
Minun elämäni on tähän mennessä pyörinyt vain tämän uskon
ympyröissä. Suviseurat ovat olleet vuoden odotetuin ja merkit-
tävin tapahtuma. Siellä olen tavannut samanhenkisiä nuoria ja
laulanut isossa teltassa Siionin lauluja.
Olen ollut onnellinen tässä uskossa.
Mutta viime talvena tapahtui sitten jotakin yllättävää. Ylioppi-
laskirjoitusten alla rakastuin korviani myöten uskottomaan poi-
kaan. Olin mennä aivan sekaisin. Hänen kauttaan minulle avau-
tui aivan uusia maailmoja.
Poika on kiinnostunut filosofioista ja perehtynyt maailman
uskontoihin ja idän viisauksiin monista näkökulmista.
Minun ahtaille uskon näkemyksille hän hienotunteisesti ja
hyväntahtoisesti vain hymähteli, kun kerroin että vain tämän
pohjoisen uskon kautta pelastutaan. Kaikki muut uskonnot ovat
väärässä koko maailmassa.
Minua vähän hävetti tämä yksioikoinen jumalansanan pelas-
tuksen oppi, joka oli minulle kaikki kaikessa.
Sitten minä kysäisin, miten hän näkee elämän ja oikean us-
kon. Poika vastasi:
- Meidät voidaan opettaa lukemaan, kirjoittamaan, soittamaan
ja uskomaankin kaikenlaisia asioita, mutta valoa ei voi kenen-
kään korvien väliin kaataa.
63
Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä. Jokainen uskoo
oman kehityskykynsä mukaan omalla tavallaan.
Tämä ihana ajattelija on avannut minun silmäni näkemään
maailmaa laajemmin kuin mitä tämä ahdas, yksisilmäinen ja
kaavamainen lestadiolainen usko on.
Olen nyt jonkin uuden elämännäkemyksen ja uskoni edessä
enkä tiedä, mihin se johtaa?
Toisaalta minulla on hirveä ikävä lapsuuden uskoani, jota
olen nyt hyvästelemässä. Minä itken.
Uppiniskaisia odottaa karmea kohtalo
Mies 62
Ei mitään uutta pohjoisen uskonrintamalla. Tosin maailma
entiseen malliin hyökkää tätä kallista uskoa vastaan ja musta-
maalaa sitä. Keksivät kaikenlaisia rumia juttuja siitä.
No, mitä siitä, jos jokunen lastenhyväksi käyttö tapaus on
paljastunut. Siitä on julkisuudessa nostettu turhan suuri mekka-
la. Pitäisihän median ymmärtää, että jokaiseen isompaan jouk-
koon mahtuu aina joitakin mätämunia.
Mutta ei niitä tässä uskossa ole keskimäärin enempää pedofi-
lia-tapauksia kuin muissakaan yhteisöissä. Suurin osa lestadio-
laisista on kunnon kansalaisia. Ihan tavallisia yriä ja hartaita
uskovaisia, joille väärentämätön oikea jumalansana on kaikki
kaikessa.
Nyt on sitten joku yliopiston tohtoritutkija ruvennut penko-
maan 1970-luvulla pidettyjä ns. hoitokokouksia. Mutta nehän
64
olivat aivan tavallisia puhutteluita niille, jotka olivat kalliista
elävästä uskosta eksyneet väärään henkeen, ”kososlaisuuteen”
ja liialliseen hempeyteen. Ja ties vaikka mihin.
No, joitakin tosin kovisteltiin ja säikäytettiin yötä myöten
hiukan kovakouraisemmin, että uppiniskaisia odottaa kadotus
ja helvetin tuli.
Siitä sitten heikkohermoisimmat menettivät yönunet ja jotkut
turvautuivat sydämen murtumisen vuoksi jopa lääkärinkin
apuun. Taisi siinä hoitokokousrytäkässä joitakin kuollakin.
Mutta sota, niin myös uskonsota ja puhdistus vaatii uhrinsa,
sille ei voi mitään.
Nyt myös peijakkaat nuoret naiset ovat ruvenneet kapinoi-
maan Jumalan valtakuntaan vastaan. Jotkut ovat ottaneet nais-
papin vihkimyksen ja aikovat ryhtyä peräti kirkkoherroiksi asti.
Mutta eivät silti aio erota tästä uskonyhteisöstä. Eihän sellaista
niskurointia voi sietää. Se on ennen kuulumatonta.
Oli miten oli, maailman ja uskosta luopuneiden hyökkäykset
eivät hetkauta ja horjuta mihinkään tätä ainoaa oikeaa Jumalan
valtakuntaa. Saarnamiehet jatkavat seurojen pitoa niin kuin
ennenkin piiruakaan muuttamatta elävää jumalansanaa.
Väärää henkeä ei voi sietää senkään uhalla, vaikka jälleen
kerran joudutaan pahimmat uppiniskaiset uskonsärkijät ja -
varkaat heittämään yli laidan kadotukseen ja helvetin tuleen.
65
Ikävöin todellista mielenrauhaa
Nainen 51
Olen elämää nähnyt ja kokenut monelta kantilta. Kolmen-
kympin kieppeille asti kiertelin maailmaa, pailasin räväkästi jos
minkinlaisissa porukoissa ja hypin sängystä sänkyyn huoletto-
masti. Tyydytin estoitta lihan himoa.
Tuo alapään pikkuelin on uskomattomalla ja käsittämättömällä
voimalla hallinnut elämäni menoa. Se on aiheuttanut minulle
iloa ja surua. Vitun himon takia olen ajautunut myös vaarati-
lanteisiin, tullut raiskatuksi ja henkikin oli mennä.
Elin railakasta elämää, kunnes sitten törmäsin tähän uskoon.
Koska olen kiihkeä luonne, niinpä sitten usko tempasi minut
sitten lujaan otteeseen täydestä sydämestäni. En jäänyt mihin-
kään puolitiehen. Liikutuin seuroissa herkästi ja kiitin Herraa
Jeesusta käsiä yhteen lyöden ja tanssien pitkin käytäviä.
Aika pian huomasin ja tunsin, että kiihkeällä uskon intohimol-
la ja vittuni lihanhimolla oli paljon yhtäläisyyksiä. Jokin salattu
taivaallinen yhteys uskolla ja seksuaalisuudella on.
Olin helisemässä, miten saan vilpittömän uskoni ja vittuni
intohimot sovitettua yhteen. Se oli kuuma yhdistelmä. Sitten
Jumala lähetti minulle pelastuksen. Tapasin suviseuroissa ni-
mittäin lestadiolaisen leskeksi jääneen saarnamiehen, jonka
kanssa heti synkkasi ja sytytti.
Niinpä sitten menimme sänkyyn muitta mutkitta ja se olikin
kiihkeä panomies, mahoton uskon ori. En ollut aikaisemmin
sellaista tavannut, vaikka monenlaisten miesten kanssa olenkin
rakastellut pitkin ja poikin. Kolmesta kympistä lähtien ehdin
66
hänelle synnyttää vielä kahdeksan lastakin. Se oli yttä elä-
mää.
Sitten minä tässä viidenkympin pinnassa aloin väsyä sekä
uskoni että vittuni intohimoihin. Ajattelin, että niistä molem-
mista olisi aika päästä eroon ihan tavalliseen rauhalliseen elä-
mään. Mutta mi vielä. Sen uskonmiehen hormonit jylläävät
yedelleen kiihkeänä kuin nuorena ja se on joka päivä vailla
vittuani, joka on hätää kärsimässä.
Mitä teen, en jaksa enää? Minun sydämeni ikävöi ja kaipaa
päästä näistä intohimojen orjuudesta eroon todelliseen vapau-
teen ja elämään iloisena ja rauhassa Jumalan rakkaudessa ja
armossa.
Se on totta, minkä todeksi uskoo
Mies 32
On se kumma, ettei kukaan tiedä lopullista varmaa, mistään.
Mitä se elämä ja tämä usko on?
Vuosituhansia sitten syntyneiden maailman uskontojen myytit
ja uskomukset ylimaallisista jumalista elävät ja vaikuttavat y
edelleen eri puolilla maapalloa ja voivat hyvin. Tänne pohjoi-
sen perukoille on pesiytynyt vanhoillislestadiolaisuus ainoaksi
oikeaksi uskoksi.
Aikamoista luuloa ja uskoa ja surullista mahtailua.
Mitä se elämä on ja mitä Jumala tahtoo? Eivät sitä ytie-
tävän enempää lestadiolaiset kuin muutkaan koko maailmassa.
67
Minua kiusaa ja rassaa ajatus, että kukin usko näyttää ratasta-
van lainavalolla ilman mitään omaperäisyyttä. Saarnamiehet
itkusilmässä ääni väristen toistelevat Raamatun fraaseja seu-
roissa kuin papukaijat ja sepittelevät Jumalan suuhun tarinoi-
taan pelastuksesta.
Sääli lestadiolaisia ja kaikkia uskontojen perässä juoksijoita.
Sääli myös itseäni. Minun kohtalona on tipahdella mielensy-
vyyksien ja uskon outoihin pohjattomiin kuiluihin.
Minulla on alituinen rakkauden nälkä, elämän nälkä, ihmisen
nälkä, kiihkeä ikävä oman itseni ja toisen ihmisen luo. Minä
janoan kaikkea sitä, mitä elämäksi kutsutaan.
Minussa sekoittuvat tosi ja uni. Pyhän aidon uskon ja unimai-
semien huutava ikävä oikeasta taivaankodista.
Mitä pidemmälle olen samoillut tässä näkyvässä ja näkymät-
tömässä maailmassa, sitä mystisemmäksi se on muuttunut -
hämmentäväksi kokemukseksi, että taivas ja helvetti ovat täällä
maan päällä.
Elän kuin unessa tässä uskossa.
Uskolla on hintansa
Mies 38
Olen yrittänyt vilpittömästi ottaa selvää, mistä aineksista, us-
komuksista, jumalakuvien myyteistä ja tarinoista tämä pohjoi-
nen lestadiolaisuuden uskonkäsitys on syntynyt ja koostuu.
Tätä uskoa hallitsee elämän kadotukseen joutumisen pelot ja
seksuaalisuuden intohimoinen pohjavire.
68
Kuolemanvarjon ja katoavaisuuden maassa ihminen on taipu-
vainen luonnostaan uskomaan yliluonnollisiin asioihin. Mitä
eteen sattuu tulemaan selittämättömän elämän ja maailman
edessä.
Eurooppalaisen kulttuurinpiiriin kuuluvana lestadiolaisuus
tukeutuu Lähi-idän heimojen parissa syntyneisiin Raamatun
tarinoihin ja myytteihin. Kristinusko tuotiin aikanaan tänne
pohjanperille pakolla ja väkivallalla niin kuin muuallekin.
Kirkko juurrutti ihmiset Raamatun tarinoiden jumalansanaan
ja ilmoituksiin. Sitten Lars Levi Laestadius löysi pohjoisen
ihmisen mielen- ja sielunmaisemaan tien ja avaimet sydämeen
ja sytytti roihuavan uskonpalon. Mutta mitä lestadiolainen usko
oikeasti pitää sisällään? Siihen vastaaminen onkin jo vaikeaa.
Usko ja uskominen ovat mysteerioita niin kuin elämä itse kai-
kessa moninaisuudessaan. Selittämätön.
Ehkä lestadiolaiseen uskoon sisältyy myös ripaus pohjoisen
luonnonhenkien shamaanien alkuperäisiä uskomuksia. Sitä sun
tätä ihmismielen syvyyksissä myllertävää ja vellovaa seka-
melskaa. Loveen lankeamisen kiivasta uskonhurmiota.
Lestadiolainen uskonliike tarjoaa ja antaa tuhansille ja kym-
menille tuhansille uskoville omakohtaista pelastuksen toivoa ja
turvaa elämänmenoon.
Myös mieltä ja sielua ruokkivaa sosiaalista tiivistä keskinäistä
kanssakäymistä samanhenkisten kesken.
Mutta uskolla on myös hintansa. Se synnyttää myös alituista
pelkoa oikeassa uskossa pysymisestä, ettei vain kuolematon
sielu joutuisi mustaan aukkoon ja ikuiseen kadotukseen.
Tämä oikea usko antaa toivoa ja kantaa.
69
Kaikki Luojan luomia
Nainen 36
Joka kesäiset suviseurat ovat tämän uskon odotetuin kohokoh-
ta. Niillä on suuri merkitys uskon vahvistamisessa.
Samanhenkiset yksinäiset sielut voivat silloin tavata toisiaan
yhteisellä suurleirillä kesäisen luonnon helmassa kukkivien
niittyjen keskellä.
Mutta kaikella on hintansa. Luonnonystävänä suren, että nä-
kukkaisniityt hetkessä tallaantuvat ja murskaantuvat usko-
vien jalkojen alla pöliseväksi hiekkakentäksi. Ja niin monet
pienen pienet elävät olennot ja ötökät joutuvat antamaan hen-
kensä ihmisten uskonsa tähden.
Kaikki ovat Luojan luomia.
Tunnelma suviseuroissa on sanoin kuvaamattoman ihana ja
mahtava. Se on jokaisen itse koettava. Autuaallinen taivaalli-
nen pyhä mielentila, misovat jalat irti maasta eikä olla y-
hiä eikä kipeitä.
Suviseurat osataan myös ulkoisesti järjestää mallikkaasti. Hy-
vin organisoidut järjestelyt ovatkin joka kesäisen suviseurojen
ihmettelyn ja ihastuksen aihe.
Jopa armeijan kerrotaan ottavan oppia, miten loistavasti
kymmenien tuhansien huolto pelaa kuin rasvattu suurvessoja ja
lasten pyllyjen pesupaikkoja myöten.
Tuhannet uhrautuvat naiset häärivät väsymättä keittopatojen
äärellä talkoohengessä. Höyryäviä keittolautasia riittää, hedel-
mäsoppaa, leipää ja lapsille jäätelöä loputtomasti.
70
Kenenkään ei tarvitse kokea ja nähdä ruumiin eikä hengen
nälkää suviseuroissa.
Olen uskossa ja kiitetty olkoon tämä oikea usko.
Mutta sille en voi mitään, pienten elävien olentojen tallaan-
tumista kuoliaaksi uskovien jalkojen alle suren.
Apinaihmisen uskoa
Mies 32
Mitä se elämä on? Elämän tarkoitus? Oleminen ja olemassa-
olo? .
Todelliseen elämän ymmärtämiseen on matkaa. Tieteen mu-
kaan kalasta on lähdetty liikkeelle. Luonnon ja ihmisen niin
kuin myös uskontojen evoluution kehitys on vasta alkupäässä.
Äskettäin tunnettu biologi sanoi ihmisen keikkuvan yapi-
nan asteella. Ihmisyys ja todellinen elämän kunnioittaminen ja
tietoisuuden valo puuttuu.
Arvata sopii, millä tasolla liikutaan myös uskontojen ja uskon
asioissa. Vanhan testamentin Jumala on ristiriitaisen julma ja
kova. Uuden testamentin Jumala on sen sijaan kehittynyt jo
lempeämmäksi ja armollisempaan suuntaan.
Mutta mihin kehittyy pohjoinen usko? Joka kehuu sillä,
ettei sen tarvitse muuttaa uskoa mihinkään suuntaan piirua-
kaan.
Julistaako jaa levittäkö se oikean väärentämättömän jumalan-
sanan sijasta tietämättään pimeyden harhoja ja pelkoja? Mitään
sanomatonta mutu-uskoa, mikä ei johda mihinkään?
71
Minne ihminen voisi uskonasioissa paeta? Sillä kaikki maa-
ilman uskonnot ovat yhtä hatarien uskomusten ja luulojen va-
rassa. Eri vapauksia ei ole kenelläkään. Kukaan ei tiedä lopul-
lista varmaa, mistään.
Niin on ihminen luotu, että se pyrkii luonnostaan valoa kohti
ja etsii uskoa ja toivoa elämän epävarmuuden keskellä. Lohtua
ja pelastuksen sanomaa.
Niinpä minäkin roikun tässä äitini kohdussa saadussa uskossa
mukana yhä edelleen, vaikka se on minulle itse asiassa outo ja
käsittämätön.
Minun hyvä kaveri toisen suunnan uskossa lohdutti minua: Se
on sama missä uskossa luuhaa, jos se lievittää sydämen kipua
ja antaa mielenrauhaa.
Minulla on vahva tunne ja mielentila, että tämä on minulle
sopiva usko.
Se avaa minulle taivaallisen valon kirkkauden, mielen ja sie-
lun rauhanrannan.
Jumalan selän taakse piiloutuminen
ei onnistu
Mies 35
Minut potkittiin ulos tästä uskonliikkeestä, kun uskalsin ar-
vostella ja vaatia SRK:ta vastuuseen yhteisössä ilmenneistä
pedofiili-tapauksista.
Näitä kauhistavia suojattomien lasten hyväksikäyttämisiä on
tullut ilmi satamäärin.
Olen esittänyt uskonliikkeen johdon pikaista vaihtamista.
72
Jotakin mätää tällaisessa uskonliikkeen johtamisessa on.
Tämän uskon alle on kätkeytynyt vääristynyt ja sairas uskon-
maailma.
Kyykäärme on luikertanut uskonliikkeen sisälle, jota ei haluta
tunnustaa ja huomata? Sen toimintaan on pesiytynyt natsismin
ääriliikkeen piirteitä.
Jumalan sanaa keppihevosena yttäen porukka yrittää val-
loittaa koko maailman sielut ainoan oikean uskon kannattajaksi
ja levittäjäksi?
Aivan kuten Hitlerin diktatuurin natsit ryntäsivät rotuopin
ylimmäisessä paremmuudessaan ja valittuna kansana valloit-
tamaan Eurooppaa ja koko maailmaa. Tuomitsemaan sieluja
kadotukseen ja ikuiseen helvetin tuleen, jotka eivät usko samal-
la tavalla.
Ovatko tässä uskossa mukana olevat tietämättään kannatta-
massa pimeää ja vaarallista natsiliikettä ja terrorismia?
Umpioitunut sairas uskonliike on paljastumassa kaikessa
karmeudessaan kaikelle kansalle ja myös Suomen luterilaiselle
kirkolle, minkälaista kyykäärmeiden pesää se kantaa povellaan
ja on antanut valvomatta huseerata kirkkona kirkossa.
Valtaosa lestadiolaisista riviuskovaisista ovat aivan tavallisia
kunnon kansalaisia.
Kaksinaamaisuudesta ja mielivaltaisesta toiminnastaan paljas-
tunut ja pilvistä maan pinnalle tipahtanut uskonliike on nyt
totisen paikan edessä.
Jumalan sanan alle piiloutuminen ei enää onnistu ja selitykset
auta ja pelasta.
73
Nyt on suunnan muutoksen ja tarkistuksen aika, mikä on oi-
keaa ja väärää uskoa ja henkeä.
Ikävöin todellista valoa
Mies 43
Minulta meni kauan ennen kuin huomasin, että tästä uskosta
puuttuu rakkaus ja todellinen elämänkunnioitus.
Jokaiselle kuuluu luovuttamaton ihmisoikeus, uskoo ihminen
sitten mihin tahansa. Eikä toisella ole jumalansanaan ja -
varjoon vedoten oikeutta ja tietoa jaotella ihmisiä oikeaan ja
väärään uskoon kuuluvaksi. Ketkä pääsevät taivaan valtakun-
taan ja ketkä joutuvat kadotukseen.
Se ei ole ihmisen asia. Eikä kukaan voi asettua portinvartijak-
si Jumalan asemaan.
Raamattuun on turha vedota.
Raamatussa on ihmisten kirjoittamia käsityksiä Jumalasta.
Kirjakokoelma ei ole mitään pyhää sanaa ja ylimaallista ilmoi-
tusta mistään todellisesta. Se sisältää ristiriitaisia ja sekavia
mielikuvia ja myyttejä kylläkin.
Tämä pohjoinen uskonliike ei poikkea juurikaan muista us-
konsuunnista eikä kirkoista. Paitsi että se on täynnä hataria
uskon tulkintoja ja oman navan kaivelua, miten oma nahka ja
sielu tulee vain pelastetuksi.
Jos joku ei usko samalla tavalla, hänet katsotaan väärään hen-
keen eksyneeksi. Hänet heitetään kylmästi yli laidan kadotuk-
sen pimeyteen.
74
Siinä ei armoa anneta eikä tunneta.
Tässä pinnallisessa uskon näkemyksessä naisen terveys ja
elämä joutuu uhatuksi jatkuvien synnytysten vuoksi. Jos lääkäri
kieltää uudet raskaudet kuoleman vaaran vuoksi, niin eikö mi-
tä, mies jumalansanaan vedoten omassa itsekkäässä himossaan
vaan naija töröttää edelleen sumeilematta. Jos kohtalona on
puolison kuoleminen lapsivuoteeseen, niin kyllä Jumala antaa
tilalle uuden naisen.
Mitä tällainen usko on? Typerää ja uskomatonta ajattelua ja
järjen käyttöä.
Uskon ahtaissa ympyröissä ja omassa itsekkäässä liemessä
pyörimisessä todellinen elämänkunnioitus hämärtyy. Toisen
ihmisen pelastus ja kunnioitus jää toisarvoiseksi kaksinaamai-
seksi hölynpölyksi.
Voi kun minun sydämeni ikävöi todellista valoa.
Usko kadonnut jonnekin
Mies 73
Olen jäänyt yksin eläkeläisenä asumaan pieneen asuntoon.
Ajatukset ja maailma on supistunut pieneksi.
Vaimo on kuollut ja lapset lentäneet maailmalle, kuka minne-
kin, osa ulkomaille asti. Eivät juurikaan pidä isäänsä yhteyttä.
Heillä on omat kiireensä.
Olen tässä uskossa pyörinyt vuosikymmeniä. Olen ollut vaki-
tuinen seuroissa kävijä. Onhan siellä tullut tutuksi paljonkin
uskonveljiä ja sisaria, mutta yhteydet ovat jääneet pinnallisiksi.
75
Ei niistä tässä yksinäisyydessä ole juurikaan apua.
Minun oma uskokin on käynyt vähiin, kuivunut ja kuihtunut
omituisella tavalla. Mielikuvat jumalansanasta ja saarnamiesten
selitykset eivät tunnu enää missään ja eivät sytytä niin kuin
joskus nuorempana.
Usko pelastukseen on katoamassa jonnekin epämääräiseen
usvaan.
Elämän tarkoitus on kadonnut mustaan aukkoon. Elämäni on
kutistunut olemattoman pieneksi ja eikä tarkoita enää oikein
mitään.
Raamatun Saarnaajan puheet elämän, maailman turhuudesta
on enemmän kuin totta. - Ja minä näin, että kaikki on turhuuk-
sien turhuutta tämän taivaan alla.
Kesä lähestyy ja suviseurat, joita odottelen. Jospa kävisin
vielä kerran siellä nuuskimassa ilmapiiriä, vaikka kyllä minä
tiedän sen entuudestaan. Samoja pinnallisia kohtaamistuokioita
seurakentällä:
- Jumalan terve!
Onpa sinuakin mukava nähdä. Sitten ihastellaan sitä, kuinka
Jumala on antanut kauniin sään seuraväelle, jumalanlapsille.
Aurinko hehkuttaa lämpöään taivaan täydeltä.
Kukaan ei sen kummemmin kysele ihmismielen ja sydämen
syvempiä uskon ja elämäntuntemuksia. Miten on talvi mennyt,
miten usko ja elämä kantaa? Kuinka Jumala on pitänyt huolta
ja ruokkinut uskoasi?
Voi, miten ihminen kymmentuhantisen suviseuraväen kes-
kuudessakin on voi olla orpo ja sivullinen. Kaiken keskellä
yksin.
76
Uskon ja rakkauden hurmiota
Mies 31
Minun on pakko tunnustaa, että rakastan tätä pohjoisen hullua
uskoa yli kaiken, vaikka en ymmärrä siitä henkäsen pöläystä.
Enkä itse asiassa välitäkään ymmärtää, sillä uskoa ei voi jär-
jellä selittää ja ymmärtää. Usko on mielen syvyydestä nouse-
vaa tunnetta yli maallisen maailman todellisuudesta.
Uskontunne ohjaa maailmaa enemmän kuin järki, vaikka sitä
ei hevillä myönnetäkään.
Samoin kuin erotiikka ja rakkaus kumpuavat tunteen alitajun-
nan selittämättömästä maastosta.
Siis uskolla ja rakkaudella, pilluilla ja kaluilla on enemmän
yhteistä kuin osataan arvatakaan.
1930-luvulla Torniolaaksossa vaikuttanut korpelalaisuus
muistetaan yhä. Seurat saattoivat päättyä seksiorgioihin Juma-
lan kunniaksi ja taivaallisiin hurmion kokemuksiin.
Minulla itselläkin on kokemusta uskon ja naimisen ylimaalli-
sesta yhteydestä ja ihanuudesta. Törmäsin joitakin vuosia sitten
tähän pohjoiseen uskoon. Tapasin suviseuroissa viehättävän
eroottisuutta säteilevän nuoren kauniin uskovaisen naisen, olin
hetkessä myyty ja mennyttä miestä.
Vain sellainen, joka itse on kokenut uskon ja rakastelun yh-
teistä taivaallista hurmaa, voi tietää ja ymmärtää sen ihanuutta.
Tällaisessa naimisessa ikään kuin ruumis ylitetään ja joku yli-
maallinen Rakkaus ottaa syliinsä ja kuljettaa kokijat ylitse-
vuotavaan iloon taivaan esikartanoihin.
Elämänlähteille.
77
Silloin ei lestadiolaisessa uskossa syntyvyyden säännöstely
käväise mielessäkään ja jokainen lapsi saa tulla, jos on tullak-
seen Jumalan lähettiläänä.
Kyllä niitä nyt joka vuosi tuleekin. Nytkin suviseuroissa uusi
jumalanlapsi antoi ensi merkkejä rakkaan vaimoni masussa,
niin että tulossa ollaan.
Ensi kesän suvijuhlilla sitten yhdessä lauletaan uudesta lap-
sesta kiitollisena Siionin lauluja Herralle.
Lainauskolla ja valolla
Nainen 42
Minulta meni kauan ymmärtää, ettei tämä usko juurikaan
poikkea muista
suunnista.
Ei riitä, että kuvitellaan olevan ainoa oikea ja usko, jolle Ju-
mala on vain yksinomaan ilmoittanut pelastussanomansa ja
pääsyn taivaan valtakuntaan.
Mitä omaperäistä itse asiassa tässä uskossa on? Ei mitään.
Niinhän muissakin suunnissa uskotaan. Saarnamiehet sepittele-
vät Raamatun tarinoita Jumalan suuhun sijoitettuna.
Tässä uskossa korostetaan, ettei pidä puhua omia, vaan vää-
rentämätöntä jumalansanaa. Mutta siinäpä se juuri vika onkin,
ettei tästä uskosta ydy hakemallakaan mitään omaperäistä
uskonnollista ajattelua.
Ratsastetaan lainauskolla ja valolla. Vailla ymmärrystä.
78
Ilman omia sydämen ja uskontunteita. Niinpä usko usein jää-
kin ulkopuoliseksi ja pinnalliseksi. Käytännön arkipäivän tou-
huiluksi, seuratoiminnan ylläpitämiseksi ja epämääräiseksi
syvempien uskontunteiden ikävöimiseksi.
Toistellaan toistamisesta päästyäänkin vain vuosituhansia
sitten Lähi-idässä heimojen keskuudessa syntyneitä Raamatun
tarinoita, uskomuksia ja myyttejä ainutlaatuisina Jumalan sa-
noina ja ilmoituksina.
Myönnän, että tällaisilla lainauskolla ratsastaminen on alkanut
ottaa päähän. Se ei johda mihinkään.
Tähän uskoon minut on lapsuudesta asti kasvatettu ja koko
ikäni olen tässä uskonyhteisössä tuhertanut ja tuhlannut elämä-
ni.
Nyt tunnen olevani tavanomaisen lestadiolaisen uskon ja ta-
pakulttuurin vanki ja unelmoin mieleni ja sieluni vapaudesta.
Mutta haaveeksi se taitaa jäädä.
Mihinpä minä toiseen uskoon hyppäisin, tavanomaisia laina-
uskoja kaikki vain eri paketissa. Eikä minulla itsellänikään ole
juuri muita kuin sirpaleisia lainasanoja ja -ajatuksia. Olen yhtä
tyhjä kuin muutkin, uskallan rehellisesti tunnustaa.
Taidanpa pysyä tässä tyhjäpäiden rakkaassa uskossa mukana.
Nyt olen lähdössä suviseuroihin veisaamaan sydäntäni liikut-
tavia Siionin lauluja, ne ruokkivat minun köyhää ja tyhjänpäi-
väistä uskoani.
79
En voi muuta kuin ihmetellä
Nainen 49
Heräsin kuin unesta näkemään kuinka armottoman katoavaa
elämä on. Niin väliaikaista ja ohimenevää.
Mihin ne vuodet ovat kadonneet, pian ytän viisikymmentä
vuotta?
Minulla on pari tytärtä, jotka ovat lentäneet pesästä ulos
omaan elämään ja perustaneet perheet ja lapsenlapsiakin on jo
joitakin.
Yksin huoltajana kasvatin lapseni, kun mies osoittautui lui-
huksi.
Muutama vuosi sitten ymmärsin, että jotakin minun elämästä-
ni puuttui. Aloin kaivata uskoa, joka antaisi minulle turvaa ja
johtaisi jotakin suurempaa elämän tarkoitusta kohti.
Valoa kohti.
Sitten törmäsin uskovaiseen naiseen ja ystävystyin. Hän hou-
kutteli minut mukaan suviseuroihin ja sillä reissulla tulin us-
koon.
Aluksi kaikki tuntui ihmeelliseltä johdatukselta käsittää juuri
tämä pohjoisesta alkunsa saanut ja levinnyt usko, elävä Juma-
lan valtakunta, jossa jokaiselle saarnataan synnit anteeksi Jee-
suksen nimessä ja veressä rauhaan ja iloon asti.
Jossa lapsenmielisesti voi uskoa ilman ehtoja. Näin minä us-
koin ja sydämeni iloitsi ja riemuitsi, että olin löytänyt polun
valontielle.
Mutta eipä aikaakaan, kun tulin tuntemaan tämän uskon aivan
muuna kuin vapaamielisenä yhteisönä. Sen sisällä oli kyllä
80
ihanaa ja vilkasta sosiaalista kanssakäymistä, seuroissa juok-
semista ja pulla kahveja, mutta uskon näkemykset ja ajattelu
olivat jämähtäneet vuosituhansia vanhoihin Raamatun tarinoi-
hin ja myytteihin, joita yksioikoisesti pidettiin itsestään selvästi
väärentämättömänä jumalansanana ja ilmoituksena.
Pikkusieluinen ja toisia kyttäävä oikean uskon vahtiminen ja
hengen haistelu osoittautui ahdistavaksi ja sietämättömästi.
Tajusin ja ymmärsin, ettei sikestä pirukaan. Puhumattakaan
jos janosi ja ikävöi aitoa vapaata uskonyhteyttä.
Avaramielinen lestadiolaisnainen säilyi edelleen ystävänä ja
ymmärsi suruni.
Oli Jumalan armoa päästä irti tästä ihmisyytja elämää alen-
tavasta uskosta omille teilleni vapauteen.
Turhia taakkoja
Mies 38
Alan ymmärtää, etten ole tullut tähän maailmaan ketään ko-
mentelemaan enkä kenenkään komenneltavaksi.
Enkä toisten uskoa vahtimaan ja jahtaamaan ärään henkeen
eksyneitä.
Uskokoon itse kukin miten haluaa.
Taivas on mittaamattoman avara.
Epäilen, ettei ihmisen uskolla maailmankaikkeuden rinnalla
ole mitään merkitystä. Se äsken uskoa eikä tarkoita itse asi-
assa mitään.
Mutta ihminen on vastuullinen teoistaan täällä maan päällä.
81
Olen ottanut etäisyyttä tähän uskonporukkaan oman sielun
rauhani vuoksi.
On sääli, että tähän pohjoisen uskonyhteisöön lapsuudesta asti
kiinni kasvaneet joutuvat rimpuilemaan ja kipuilemaan äärira-
joille saakka päästäkseen irti tästä paskamaisesta pikkusielui-
sesta ja ahdistavasta uskosta, josta on kadonnut ilo ja rakkau-
dellinen lämpö toisiaan kohtaan.
Maailman menosta erilleen umpioon ajautunut ja kutistuva
mielivaltainen lestadiolaisporukka pyöriköön ja kieriskelköön
omassa mehussaan miten haluaa. Se on heidän ongelmansa.
Mutta ihmisten sieluja kadotuksella pelottelevat ja lasten tör-
keät hyväksikäyttäjät on saatettava vastuuseen teoistaan eikä
peittelyä pidä sietää.
Varaudu siihen
Mies 22
Se on vastenmielistä ja inhottavaa. On ihmisarvoa loukkaavaa
ruveta ronkkimaan toisen uskontunteita ja suoralta kädeltä
tuomitsemaan kadotukseen joutuvaksi tuntematta häntä pät-
kääkään.
Jumalan varjolla tapahtuvaa julmaa ja armotonta terroria ei
pidä kenenkään hyväksyä ja sietää.
Tällaisia näkemyksiä toin julki tutun uskovaisen poikasakin
piirissä. He kauhistelivat minun ajatuksia ja olivat hämmenty-
neitä.
82
Toivoin vain avointa keskustelua tästä rakkaasta uskonliik-
keestä. Uudistusta. Mutta erehdyin.
Nyt ovat jälleen suviseurat lähestymässä ja olen ajatellut nii-
hin osallistua kuten ennenkin.
Mutta uskallanko enää sinne mennä?
Sain nimittäin yllättäen kavereiltani sähköpostiviestin: Kun
tulet suviseuroihin niin saat varautua siihen, että met hakataan
sinut henkihieveriin.
Saat kunnolla turpiin, kun olet ruvennut epäilemään ainoaa
oikeaa Jumalan valtakuntaa ja häpäiset puheillasi sitä.
Jumalan nimessä met sulasta rakkaudesta sinut hakataan ja
höyhennetään, että palaisit takaisin oikealle uskontielle. Jumala
on armoton ja ankara luopioita kohtaan, voi siinä turpaan lyö-
misessä mennä vaikka henki.
Varaudu siihen.
Liian väljää uskoa
Mies 63
Hei pojat, tässä uskossa ei julisteta väärentämätöntä jumalan-
sanaa kuten ennen vanhaan.
Olen perehtynyt ja lukenut lestadiolaisuuden alkuaikojen
raikkaita uskon tuntoja. Silloin Torniolaaksossa nähtiin kukat
ja ikkunaverhotkin syntinä ja maailman koreutena.
Nyt ei elävää sanaa kirkasteta enää kunnolla. Vanhat saarna-
miehet lässyttävät ja lälläröivät rakkauden armon evankeliumil-
la.
83
Liian väljäksi on uskominen mennyt. Ei usko voi olla pelkkää
lällärikamaa. Lakia ja järjestystä tarvitaan. Synti on saarnattava
synniksi suoraan ja peittelemättä. Sukupuolimoraali on yhty-
nyt tässä uskossa.
Suviseuroissakin nuoret pojat ja tytöt harrastavat avoimesti
silmäpeliä, kihisevät ja sähisevät keskenään kiimaisena. Vaikka
yrittävät kumppaneitaan etsiessään peitellä tarkoituksiaan.
Kaksinaismoraali rehottaa. Eivät keskity jumalansanan kuun-
telemiseen.
Tosin ennen pirttiseurojen aikaan yöllä saarnamiehet paneske-
livat maalaistyttäriä ja nättejä vereviä piikoja, jotka eivät uskal-
taneet kieltäytyä kun pyuskonmies ja vielä saarnamies pyrki
jalkojen väliin.
Olen kuullut monta tositapausta. Kyllä tämä usko on aina tar-
vinnut kunnon moraalinvartijoita. Seksi on aina ollut erityisen
makiaa tässä uskossa. Se on taivaallisen ihanaa ja nautinnollis-
ta. En minäkään ole malttanut pysyä siitä erossa.
Lapsia saa tulla niin paljon kuin on tullakseen ja Jumala an-
taa. Lapsi tuo leivän tullessaan. Ei huolta, sillä Jumala on ke-
hittänyt onneksi yhteiskunnan sosiaalisen verkon auttamaan
lapsien elättämisessä, kasvatuksessa ja koulun käymisessä.
Olen huolissani tämän uskon liian väljäksi menemisestä, mo-
raalin höltymisestä.
Pitäisihän sen jokaisen ymmärtää, että synti on syntiä vaikka
sen voissa paistaisi. Ja seksi on seksiä, jota voi harrastaa aino-
astaan vain uskossa puhtaalla sydämellä ja kalulla.
84
Tämä usko on rakkaudellinen, toivoa herättävä ja pelastusta
julistava elävä Jumalan valtakunta, jossa naiminenkin on pyhää
ja autuaallista Herran kunniaksi:
- Lisääntykää ja täyttäkää maa. Niin on kirjoitettu.
Kahden maan kansalaisia
Nainen 39
Suurin osa ihmisistä on uskon maailmoista ja ihanista tunteis-
ta ulkona kuin lumiukot takapihalla.
Sääli, sillä he menettävät paljon uskon mielikuvituksen kieh-
tovasta rikkaasta maailmasta.
Usko tuo tylsään arkipäivään säpinää ja elämisen meininkiä,
kun Jumala antaa ison lapsilauman pyörimään ja touhuamaan
ympärille. Usko antaa elämälle merkityksen täällä maan päällä
ja pelastuksen toivon.
Joka viikon lopuksi mennään rauhanyhdistykselle seuroihin,
tietty. Siellä tavataan toisia isoja lapsiperheitä, kuunnellaan
saarnoja, juodaan kahvia, iloitaan yhdessä olosta ja sosiaalises-
ta kanssakäymisestä.
Kaikki on niin luontevaa, lämmintä ja rakkaudellista. Ei hait-
taa, vaikka pienet lapset äityvät toisinaan kiukuttelemaan ja
parkumaan. Kenellä on paskat housuissa, ne korjataan pois
kaikessa rauhassa ja kenenkään hämmentymättä.
Se on lämmintä keskinäistä talostelua jumalansanan neuvojen
äärellä. Saa olla uskomassa heikkonakin. Saarnamies julistaa
pöydän takaa aina vähän väliä pyytäville synnit ja kiusaukset
85
anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä, ja toiset
uskonsisaret ja -veljet vahvistavat yhteismuminalla sen.
Ah, se on onnea ja iloa saada jumalanlapsena elää ja touhuta
irti pahasta maailmasta lunastettujen joukossa tässä ainoassa
oikeassa uskossa Jumalan valtakunnan kansalaisena.
Lestadiolainen on kahden maailman kansalainen, tämänpuo-
leisen ja tuonpuoleisen. Matkalla taivaan valtakuntaan.
Ja jokakesäiset suviseurat, mihin jumalanlapset kokoontuvat
ympäri maata kymmentuhatpäisenä joukkona nauttimaan yh-
dessä olosta ja iloitsemaan uskostaan. Se on vasta jotakin, mitä
ei voi sanoilla kuvailla.
Hernerokkaa ja hedelmäsoppaa riittää ja lapsille jäätelöä, mi-
ei lopu. Paskahuusitkin on saatu sellaisiksi, ettei siellä juuri-
kaan haise. Ja jos vähän haiseekin, se on jumalanlasten tuttuja
hajuja.
Kaikki on Jumalan työtä ja armoa.
Parempi pysytellä hiljaa
Mies 55
En ymmärrä tätä hyökkäystä ja kamalien törkyjen levittämistä
elävää Jumalan valtakuntaa vastaan.
Jos nyt on paljastunut uskonliikkeen piirissä joitakin lasten
hyväksi ytön tapauksia, ei siitä mediassa olisi kannattanut
nostaa sellaista mekkalaa.
Parempi olisi pysytellä hiljaa niin kuin SRK:n johto on aina
tehnyt eikä ole turhia huudellut ja toitottanut uskon sisäpiirin
86
tapauksia maailmalle. Vaikka sen korviin onkin kantautunut
huhuja vuosien varsilla, että jotkut uskonmiehet ovat erehty-
neet toisinaan paneskelemaan omia lapsiaan ja läheisiään.
Voi herranen aika, jopa yliopiston tutkijat ovat keksineet ru-
veta penkomaan tässä uskonyhteisössä 1970-luvulla pidetty
”hoitokokouksia”. Sehän oli normaalia sielunhoitoa, että vää-
rään henkeen eksyneitä hiukan kovistettiin. Sanottiin näille
Jumalan valtakuntaan vastaan nousseille suoraan, että kadotuk-
seen ja helvettiin menette että kolisee jos ette nöyrry ja tee pa-
rannusta epäuskon kauheista synneistä.
Naiset ovat sitten ruvenneet myös pullikoimaan ainoaa oikeaa
elävää uskoa vastaan ja kyseenalaistamaan selviä sääntöjä, ett-
eivät naispapit ole Jumalalle kelvollisia.
Yksi lestadiolainen nainen vihitytti itsensä naispapiksi. Selvä-
hän se oli, että sellainen luopio jouduttiin erottamaan tästä rak-
kaasta uskonliikkeestä. Mutta se vain itsepintaisesti aikoo py-
syä tässä uskossa ja tunnustaa sitä, itsepäinen kuin mikä.
Voi mahoton, sellaistakin eksytyksen henkeä levitetään, että
kaikki muka pääsisivät omalla uskollaan taivaaseen.
Mutta erehtyvät pahanpäiväisesti. Autuaaksi ei tulla kuin tä-
män ainoan oikean elävän uskon kautta, se on selvä se. Ei ole
epäilystäkään.
Elämme maailmanlopun aikoja. Raatelevat susilaumat yvät
y julkeammin jumalanlasten kimppuun. Onneksi pääsemme
pian pois alta ja pahan maailman keskeltä uskosta näkemiseen.
Näemme edesmenneet rakkaamme taivaansaleissa ja jälleen
näkemisen riemu ja ilo on rajaton. Sitä sydämemme ikävöi aina
kyyneliin asti.
87
Läski on läski uskossakin
Tyttö 17
Olen ulkonäköni vuoksi joutunut tässä uskossa kiusatuksi.
Nyt minä aloitan kevättalvella hyvissä ajoin ennen suviseuro-
ja tiukan ruokavalion ihannevartalon ja viehättävyyden saavut-
tamiseksi, ettei ole ennen nähty.
Joka ilta minä omassa huoneessani muilta salassa rukoilen
hartaasti Jumalalta apua onnistua tulemaan viehättäväksi ja
säteileväksi kaunottareksi Jumalan kunniaksi ja tietysti myös
poikien hurmaamiseksi.
Voin minä hätätapauksessa turvautua vaikka kauneusleikka-
ukseen.
Muistan takavuosien suviseuroja surullisena ja kauhulla. Li-
havahkon ja tyllerömäisen vartaloni vuoksi olen nimittäin jou-
tunut uskovaisten tyttöjen taholta julmasti kiusatuksi.
Olen saanut karvaasti kokea, että tässä uskossa piilee ja vallit-
see yhtä ilkeät ja häijyt kiusaamistavat kuin maailmassakin.
Armoa ei anneta eikä tipu, jos sattuu joutumaan suviseuroissa
niiden silmätikuksi syys tai toisesta. Ennen kaikkea jos on
ruma ja lihava.
Hyvännäköistä uskovaista tyttöä palvotaan ja arvostetaan täs-
sä uskossa aivan toisella tavalla.
Läski on läski ja sille nauretaan.
88
Kunnon kansalaisia
Mies 42
Valtaosa lestadiolaisista ovat kunnon kansalaisia ja luotettavia
työntekijöitä, joihin voi luottaa.
Aina tietysti eksyy joka porukkaan myös joitakin luihuja ja
epäluotettavia tyyppejä, joiden kanssa on aihetta pitää silmät
auki.
Uskossa olevien työtoverien kanssa voi keskustella ja vaihtaa
ajatuksia vaikka mistä maailmanmenosta ja tapahtumista. Hei-
dän joukossaan on erittäin selväjärkisiä maailmaa nähneitä ja
elämää ymmärtäviä kavereita.
Mutta uskon asioista ei kannata jutella, seinä tulee äkkiä vas-
taan. On parempi vaieta ja pysyä hiljaa. Heillä oma uskon maa-
ilmansa eikä siihen ulkopuolinen pääse käsiksi ja saa mitään
selvää, mistä on kysymys.
Minä luulen, että usko on heille itsellekin selittämätön mys-
teerio.
Ohikiitäviä hetkiä
Mies 34
Elämä on kiihkeää tässä iässä, monta rautaa tulessa. Minulla
on jo seitsemän lasta ja lisää on tulossa. Olen tässä uskossa
mukana ja monessa muussakin toiminnassa kunnanvaltuustoa
myöten.
89
Seuroja on joka viikonvaihteessa. Menemisiä on niin runsaas-
ti, ettei taivas ja iäisyysasioita ehdi juurikaan ajatella. Kaikki
aika tahtoo mennä näissä maallisissa touhuissa.
Lapsena oli tässä uskossa niin mutkatonta olla. Illalla nukku-
maan mennessä äiti aina siunasi meidät lapset yöpuulle Jeesuk-
sen nimessä ja veressä synnit anteeksi ja toivotti rauhaisia unia.
Nyt äiti ja isä ovat jo taivaassa. Minulla on välillä heitä niin
ikävä.
Uskoni on tässä kiivaassa elämänmenossa hapertunut, vaikka
ulkoisesti olen rauhanyhdistyksen talkootoiminnassa ahkerasti
mukana.
Välillä tuntuu, ettei tässä uskomisessa ole mitään tolkkua.
Epäuskoni valtaa toisinaan mieleni, että onko tämä usko ja
kaikki muutkin uskonnot pelkkää ihmisten aivojen tuottamia
harhakuvitelmia Jumalasta?
Ovatko ihmiset elämän epävarmuuden, yksinäisyyden ja soti-
en keskellä aina turvautuneet yliluonnollisiin voimiin täällä
kuolemanvarjon maassa? Etsineet turvaa jumalista?
Onko tämäkin uskon Jumalakin samaa maata? Pelkkä aivojen
tuottama harhakuvitelma ja huijaus ainoasta oikeasta uskosta ja
Jumalan valtakunnasta, jonne ei ole muilla pääsyä kuin lesta-
diolaisilla?
Olen uskossa ja epäuskossa. Uskon yliluonnollisiin kummi-
tuksiin ja Jumalaan yhtä aikaa.
Ikävöin syvällisempää uskoa. Mutta minulla ei ole aikaa us-
koa. Elämä on yhtä kiireistä arkipäivän myllerrystä, tulemista
ja menemistä.
Ohikiitäviä päiviä ja hetkiä. Sydämeni kärsii.
90
Oikealle uskolle ei kukaan voi mitään
Mies 67
Olen eläkeläinen ja minulla on nyt aikaa joutekseni uskoa ja
pyöriä tässä uskossa mukana. y seuroissa vaikka joka
viikonvaihteessa.
Seurata nuorten lestadiolaisperheiden lapsilauman meuhkaa-
mista. Kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä. pinää ja mei-
ninkiä riittää. ytyy sanoa, että lapset, nuoret ja vanhat ovat
iloisia ja onnellisia tässä uskossa. Olen ikäni ollut sellainen
umpilestadiolainen ja kepulainen. Tässä uskossa on eniten mu-
kana tolkun kepulaisia ja jonkin verran niitä parempiosaisia
kokoomuslaisia. Vasemmistolaisia ei siedetä tässä uskossa. Ne
eivät peri taivaan valtakuntaa. Ne ovat Jumalan kieltäjiä.
Vaikka kyllä minäkin olen ollut työläinen kaiken ikäni, koval-
la työllä pientä maatilaa hoitanut ja rehkinyt savotoilla metsä-
töissä. Onhan siellä työväen porukassakin valtaosa rehtiä po-
rukkaa, mutta se punainen aate ärsyttää.
Se tökkii ja pelottaa yhä vieläkin, vaikka kommunismi onkin
kutistunut olemattomiin kuin pyy maailmanlopun edellä.
Mutta tämä rakas usko on minulle kaikki kaikessa. Se on aina
kiehtonut ja koskettanut sydäntäni, vaikka en kyllä vieläkään
ymmär siitä yhtään mitään Se on rehellisyyden nimessä
myönnettävä.
Varsinkin nuorena uskoin lujasti ja keuhkosin joka käänteessä
tämän ainoan oikean uskon puolesta, fanaattisesti. Mutta nyt
on tämä usko väljentynyt ja kuivunut vähiin minussa. En tiedä,
löytyykö sitä minusta enää sinapin siemenen vertaakaan.
91
Onhan niitä kilpailevia uskonsuuntia siellä sun täällä, kuten
helluntalaisia, jehovalaisia, mormoonilaisia, körttiläisiä, vapaa-
kirkkolaisia ja tietysti kirkkouskovaisia, mutta yhdessäkään
niissä ei julisteta elävää Jumalan sanaa.
Ei tulla autuaaksi ja pelastuta. Selvä se, saa niissä väärissä
uskoissa meuhkata miten tosissaan ja aidosti tahansa, mutta
huonosti käy.
Sielu pääse ei ikinä pääse perille ja nauttimaan taivaallista
iloa.
Kaikkiaan uskontokuntia kristinuskon piirissä lasketaan ole-
van peräti yli kaksikymmentätuhatta eri suuntaa, mutta missään
muussa kuin tässä uskossa ei pelastuta. Se on saletti eikä sille
voi väärät uskojat mitään.
Kunnianpiru jyllää
Mies 34
Ei tunnu mukavalta, kun se kunnianpiru jyllää ja on pesiyty-
nyt myös tähän rakkaaseen oikeaan uskoonkin.
Varsinkin suviseuroissa kehutaan ja leuhkitaan suuruudellaan
muihin suuntiin verrattuna.
Joka kesäisiin suviseuroihin osallistuu 60-70.000 sanankuuli-
jaa eli enemmän kuin yhteenkään muun uskonryhmän kesäjuh-
liin maassamme. Körttiläisiä niin kuin evankelisiakin on kesä-
juhlissaan koolla vain mitättömän vähän, joiden määrää ei kan-
nate edes mainita.
92
Jumalanlasten mahtavaa joukkoa ihastellaan joka käänteessä
ja korostetaan medialle. Tapahtuman hienoja järjestelyitä ylis-
tetään ja ne toimivatkin kuin armeijassa ja rasvattu.
Tämä suuruuden ja mahtavuuden alituinen korostaminen on
vastenmielistä.
Erityisesti mollataan menen tullen lestadiolaisia pienempiä
uskonhaaroja, joita ei kannata ottaa huomioon. Näitä sirpale-
ryhmiä on jo lähemmäksi kolmekymmentä.
Torniolaaksossa ytyy sellaisia lestadiolaisia ”uskontaskuja”,
joissa samanmielisiä uskovia asuu ainoastaan yhdessä syrjäky-
lässä. He ovat kerääntyneet yhden saarnamiehen ympärille ja
uskovat hartaasti olevan ainoita oikeita jumalanlapsia koko
maailmassa. Kaikki muut uskot ovat väärässä.
Nämä yhdenkylän uskovien mielestä vanhoillislestadiolaisten
leventelyt suuruudesta ja väen paljoudesta todista mitään, että
he olisivat oikealla tiellä ja pelastuisivat. Ehei.
Kunnianpiru vaivaa myös saarnamiehiä. He kilpailevat veris-
päin, ketkä osaavat parhaiten, liikuttavimmin ja vaikutta-
vimmin julistaa elävää Jumalan sanaa. Sitä ei julkisesti kyllä
myönnetä, mutta uskon sisärenkaassa pidetään tarkkaa listaa
parhaimmista uskonjulistajista.
Häntäpään julistajia tarkkaillaan ja joiltakin sekavilta toheloil-
ta otetaan saarnaoikeus jollakin tekosyyllä pois. Yksi keino on
mielivaltaisesti syyttää jonkun eksyneen väärään henkeen.
93
Sokea sääski sääskien pilvessä
Mies 31
Tämä usko ei anna minulle mitään. En käsitä, miksi minä silti
roikun siinä mukana. En osaa selittää. Niin kummallinen on
vain ihmismieli. Tämä usko ei johda mihinkään eikä oikein
tarkoita mitään. Se on kuin paskakärpästen surinaa ja pörinää
sokeitten kuolleitten sielujen ympärillä ja liepeillä.
Se minua ottaa päähän, kun saarnamiehet ovat muka tarkkaan
tietävinään, mitä Jumala ajattelee ja tahtoo. Mistä pirusta niillä
on se tieto? Raamatun tarinat ovat miovat, ihmisten kirjoit-
tamia myyttejä ja tarinoita. Kuvitelmia Luojasta.
Monet ihmettelevät tämän uskon silmitöntä ahtausta. Mikä
tahansa harrastuskin on syntiä. Eräs nuori mies ei voinut ajatel-
lakaan liittyä sellaiseen porukkaan, missä tanssia pidetään syn-
tinä. - Ilman sitä en pysyisi terveenä, ilo ja elämänhalu katoaisi.
Kukapa voi ymmärtää elämän tarkoitusta ja Luojan suunni-
telmia?
Tutkijoiden mukaan suuri Elämänantaja on luonut maan pääl-
le noin 30 miljoonaa erilaista lajia. Biologian huipputekniikalla
varustettua olentoa, mitä omituisempia hyönteisiä ja ötököitä.
Luoja on lahjoittanut esimerkiksi pari senttiselle tuhatjalkaisel-
lekin neljäkymmentä silmää kahden sijasta eli hän ei napeilla
pelaa.
Uskonasioissa Luoja sallii myös tuhansittain eri suuntia. Les-
tadiolaisuus on pienen pieni uskonsirpale, josta maailmalla ei
itse asiassa tiedetä mitään.
94
Silti tällä uskonporukalla on otsaa väittää, että tämä usko on
ainoa oikea Jumalan valtakunta maan päällä ja vain heidän
kauttaan pelastuu. Jos tämä ei ole sokeutta ja typeryyttä, mikä
sitten?
Mutta onneksi Jumala sallii tällaisenkin yksisilmäisen, ih-
mismieliä ja sieluja kiusaavan uskonporukan meuhkaamisen ja
keuhkoamisen maan päällä.
Mittaamaton on hänen avaramielisyytensä.
Kummallinen on tämä maailma ja arvoituksellinen. Tällainen
ahdasmielisten uskonporukkakin näyttää olevan tarpeellinen,
koskapa sillekin löytyy kymmeniin tuhansiin nouseva ikioma
itsekiduttajien lauma.
Ehkäpä juuri tästä syystä minäkin roikun tässä uskossa muka-
na? Olen uskonhullu ja hörhö omalla tavallani ja sokea sääski
sääskien pilvessä.
Nuoruuteni ja onneni kukkuloilla
Nainen 22
Suviseurat ovat joka kesäinen ihana, lämmin ja rakkaudelli-
nen kohtaamistapahtuma. Pitkän talven odotuksen jälkeen on
mahtavaa kokoontua samanhenkisten ihmisten ja äänimaailman
pariin virkistäytymään.
Kaikki ovat tuttuakin tutumpia ääniä. Saarnojen ja Siionin
laulujen humina seurakentän yli, lasten kitinä ja kätinä, ruoka-
lautasten kolina ja kilinä, ”Jumalan terve” huudahdukset. Ovat
kuin lintujen laulujen taivaallista viserrystä korville.
95
- Onpa kiva, että sinäkin olet päässyt näihin suuriin suviseu-
roihin jumalanlasten joukkoon unohtamaan muutamaksi päi-
väksi maalliset murheet ja iloitsemaan taivaan pilvistä ja us-
konauringon ihanasta lämmöstä. Seurakentän yläpuolella liite-
lee pääskysiä ja satakieliä taivaalla. Aurinko paistaa lämpimäs-
ti.
Vuoden aikana syntyneille kymmenille jumalanlapsille suvi-
seurojen äänet ovat uusia kokemuksia korville ja silmille. Ih-
metellen he katsovat lastenvaunuista käsin väenpaljouden me-
noa ja meininkiä. Vastaavasti nuorempi sukupolvi on kasvanut
ja elämänkevään puhjetessa uudet eroottiset ajatukset kihisevät
ja sähisevät salaisesti mielessä. Silmäparit etsivät kiinnostavia
kohteita.
Osa vanhemmasta väestä, vaarien ja mummojen sukupolvesta
on siirtynyt talven aikana taivaan kunniaan, ässeet perille.
Uskosta näkemiseen. Nyt he katselevat hymyhuulilla lastensa
ja lastenlastensa säpinää, hyörinää ja meininkiä sieltä pilven-
reunalta. Uudet sukupolvet tulevat ja menevät ja äänet vaihtu-
vat. - Katso, uudeksi minä teen kaikki.
Niin myös suviseurat ovat jälleen tulleet uusine äänineen kor-
vin kuultaviksi ja silmien nähtäväksi. Mutta usko ei muutu ja
Jumalan lupaukset pelastuksesta pysyvät sukupolvesta toiseen
samana maailman loppuun asti.
Näen kuinka suurella lämmöllä ja hartaudella jokaiselle kättä
nostavalle ja pyytävälle isossa seurakentässä jaellaan syntejä
anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja iloon asti.
Istahdan keskelle seurakentän nurmikkoa ja minun sydämeni
96
itkee ilosta, että minäkin saan jälleen olla ällä omieni kalliisti
ostetun porukan keskellä uskossa mukana.
Minua lähestyy siinä samassa suviseurojen mielitietty ja olen
lähdössä entistä enemmän taivaalliseen lentoon ja hurmioon
onnessa.
Parasta pysyä erossa
Mies 40
Minua vaivaa neljänkymmenen kriisi. Olen levottomalla mie-
lellä. Onhan nämä maailman menot ja hommelit tullut nähtyä.
Yksi aviokin on takana päin.
Sydämeni on alkanut kaivata jotakin pysyvämpää ja rauhalli-
sempaa elämänmenoa. Tyhjän perässä juokseminen saa riit-
tää. Voisin kokeilla vaikka uskoa. Olen kuullut kehuttavan sitä
pohjoisen uskoa, että se antaa mielelle ja sielulle sisäisen rau-
han.
Olen ajatellut, että jos menisin ensi kesän suviseuroihin katte-
lemaan ja nuuskimaan, minkälainen se lestadiolaisten uskonpo-
rukka oikein on? Sanovat, että siellä otetaan uusi etsijäsielu
iloiten vastaan ja julistetaan saman tien kyselemättä synnit an-
teeksi Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi rauhaan ja iloon
asti.
Kuulostaa hyvältä ja lupaavalta. Ennen suviseuroihin menoa
satuin tapaamaan vanhan nuoruuden kaverin, jonka tiesin ol-
leen pitkään mukana tässä uskonliikkeessä. No, minä utelin
häneltä, että minkälainen se uskonporukka on ja mitä tunte-
muksia ja kokemuksia sinulla siitä on?
97
Sinullahan on ollut pitkään lestadiolainen vaimokin ja iso
perhe.
Minäkin olen ajatellut perehtyä siihen uskoon ja ryhtyä vaikka
uskovaiseksi. Etsiä uusia tuulia elämääni.
Nuoruuden koulukaveri yllättäen suorastaan parkaisi kauhuis-
saan:
- Voi, voi älä hyvä mies vain sorru siihen uskonporukkaan,
siinä elämälle käy hullusti. Se on tylsä yhteisö kuin mikä. Se
on kyllä jokaviikkoista seuroissa ravaamista, mutta siihenpä se
sitten jääkin. Minä olen sanoutunut irti siitä porukasta jo aika
päiviä sitten. Vaimo siiuskossa roikkuu edelleen vielä. Kai-
paavaa ja ikävöivää sielua ei siellä ruokita ja ravita muulla kuin
sekavilla katteettomilla uskomuksilla, joita saarnamies Jumalan
suuhun ja sanomaksi sepittelee.
Se on pelon usko. Ihmisiä pelotellaan tässä mielivaltaisessa ja
ahtaassa uskossa ikuiseen kadotukseen joutumisella, jos ei usko
samalla lailla kuin siellä sanotaan ja saarnataan. Todellinen
uskonvapaus puuttuu. Se on kaksinaamainen usko, julistetaan
rakkauden ja armon sanomaa, mutta todellisuus se on jotakin
muuta.
Hän neuvoi minua mielenrauhan säilyttämisen ja varjelemisen
vuoksi pysymään erossa ja kaukana tästä pimeänpesästä.
98
Yksinäisten tunteiden armoilla
Mies 58
Kiertelen yksinäisenä ja outona suviseurakenttää.
Surumielisyys ja tyhjyyden tunne valtaa mieleni ja sieluni.
Minulle se on tuttu tunne.
Tunnen olevani oman ja muiden tuhansien tyhjien päiden ym-
päröimänä ja niin orpona ja yksinäisenä täällä seurakentällä
hortoilemassa.
Olen tullut tänne suviseuroihin tyhjyyt kokemaan ja tunte-
maan niin kuin aikaisempinakin kesinä. Mi minua vaivaa?
Minulle eivät nämä saarnat ja pölinät sano mitään. Jättävät y-
sin ulkopuolelle.
Tuskin se on näiden suviseurojen ja uskon vika. En tiedä.
Tyhjyys ja surumielisyys ovat minun alituinen mielentilani,
joka seuraa minua kuin takiainen. Se liihottelee outona lepatta-
vana aaveena jossakin mieleni ja sieluni syvyyden päällä.
Olenko minä ja koko seuraväki tullut tänne tietämättään tyh-
jyyttä
metsästämään?
Ovatko kaikki tänne tulleet vinksahtaneita, epätodellisia aa-
veisiin ja humpuukiin uskojia?
Mitä on todellinen todellisuus ja ihmisjärki, tyhjyyden mie-
lentila jossakin sydämen ympärillä? Mitä seuraväki siitä tietää?
Tapaan tuttuja ja läheisiä uskonveljiäni ja -sisariani ja juttelen
uskosta heille muina miehinä niitä näitä, mutta en paljasta heil-
le sisäisiä todellisia tuntemuksiani. Tyhjyyttäni.
99
Mitä on tämä usko, en tiedä. Se on minulle selittämätön arvoi-
tus. Tämän sorttiset loputtomat puheet Jumalan tarkoitusperäs-
tä ja ajatuksista ovat tyhjiä olettamuksia ja kuvitelmia.
En ole huolissani tyhjyyden tunteesta. Ehkä se on myös yksi
uskomisen muoto selittämättömän Jumalan edessä?
Levoton mieleni ja sieluni rauhoittuu. Siionin laulut humise-
vat korvissani.
Jumala ja kummitukset uskon
kohteena
Mies 32
Suviseuroissa saarnamies julistaa:
- Jumalanlapset ovat kahden maailman asukkaita, tämän maan
läpikulkijoita ja taivaan valtakunnan kansalaisia.
Olemme vieraita ja muukalaisia täällä maan päällä. Tämä
elämä on läpikulkupaikka. Jumalanlapset ikävöivät taivaan
valtakuntaan pääsyä lunastettujen joukkoon.
Saarnamies kuvailee liikutuksen tuntein Jumalan mittaama-
tonta ylitsevuotavaa rakkautta uskovia kohtaan ja taivaan
ihanuutta.
Jokin tässä saarnamiehen itsestään selvässä ja varmassa tai-
vaan valtakunnan kuvailussa mättää? Tuonpuoleisesta maail-
masta ei kukaan tosiasiassa tiedä yhtään mitään.
Koko ihmiskunnan historian aikana rajan takaisesta maail-
masta ei ole saatu ainuttakaan todellista merkkiä ja tietoa tähän
päivään mennessä, vaikka monien uskontojen kirjakokoelmat
100
raamattuineen ja koraaneineen kuvailevatkin taivaan ja helvetin
olemassaoloa jumalien varmoina ilmoituksina.
Niinpä suviseurojenkin puheet ovat epämääräisiä kuvauksia ja
höttöä niin kuin kummitustarinat ja aaveet ihmisten mielissä.
Tutkimusten mukaan Jumalan niin kuin kummitustenkin ole-
massaoloon kuitenkin uskoo tosissaan enemmän kuin puolet
ihmisistä.
Niin kummallinen on ihmismieli ja aivot, joita voi huijata itse
asiassa mihin vain.
Jotakin mystistä kuitenkin jumalissa, kummituksissa ja aa-
veissa on, joihin niin moni kuitenkin kiihkeästi uskoo. Sydä-
mensä ja sielunsa kaipauksessa ja ikävässä.
Kukaan ei tiedä itse asiassa elämän tarkoitusta?
Vaikka näen lestadiolaisen uskon hataruuden, mutta se ei silti
estä minua viihtymästä suviseuroissa. Kukaan ei tiedä, mitä
uskoo. Enkä myöskään minä sen enempää.
Siihen on ihmisen tyytyminen tässä salatussa ja selittämättö-
mässä maailmassa.
101
Tuntematon usko ja elämä
Nainen 26
Istun suviseurojen suuressa teltassa. Kuuntelen Siionin laulu-
jen kaikkialle kantautuvaa ihanaa huminaa.
Sydämeni on ynnä elävää ja sykkivää uskon henkeä. Sieluni
lentää rohkeasti kohti päin selittämätöntä uskoa kuin pääsky-
nen kohti taivaan sineä.
Saarnamies julistaa, että jumalanlapsen on opeteltava pane-
maan järki taskuun, muuten ei uskomisesta tule mitään. Ilman
nöyrää uskoa ei taivaan valtakunnan ihanuus kuolemattomalle
sielulle aukene.
On vain uskottava täydestä sydämestä, mitä jumalansana kir-
kastaa. Epäuskolle ei pidä antaa pikkusormeakaan. Muuten
hukka perii.
On riennettävä avoimin mielin ja sieluin päin kalliin uskon
elämänlähteitä.
Kuin huomaamattaan seurapenkissä herään kuin unesta usko-
ni hurmiosta ja epäilykseni alkaa ahdistella ja piinata mieltäni.
Usko ja epäusko.
Järkeni kuiskaa olan takaa korvaani, että onko sinun pakko
uskoa sokeasti kaikkea sitä, mitä kuulijoille uskon nimessä
jumalansanana syötetään?
Jotenkin minulle tuli outo ja paha olo, olenko minä uskon
huumassa sokeasti eksynyt huijareitten porukkaan?
Suurin osa uskoo nöyrästi ja vilpittömästi, mitä selitetään eikä
aseta sanaakaan kyseenalaiseksi saarnamiehen julistuksesta.
102
Ovatko täällä kaikki nenästä vedettäviä pörröjä? Olenko minä
yksin onneton katala epäilijä?
Kuinka kukaan voi tietää tuonpuoleisesta elämästä mitään,
kun tämänkin puoleinen elämä ja todellisuus jää tuntematto-
maksi. Elämän ihmeellistä monimuotoisuutta ja tarkoitusta
tunnetaan itse asiassa yhä edelleen olemattoman vähän.
Usko on mielentila kunkin päässä. Minä kuuntelen yränä
sisäistä ääntäni. Olen epäilyksistäni huolimatta turvallisella
mielellä, sydämeni ja sieluni iloitsee elämän lahjasta.
Pyhä rakkaus läsnä
Tyttö 17
Kirjoitin juuri tyttöystävälleni iloisen kirjeen. Toivottavasti
näemme jälleen suviseuroissa.
Tässä on vielä niihin pari kuukautta aikaa, mutta odotan suvi-
seuroja kieli pitkällä ja malttamattomana.
Minun sydämessäni ja sielussani on entisestään usko vahvis-
tunut, olen aivan kiihkossa ja hurmiossani. En tahdo pysyä
nahoissani.
Olen tavannut kevättalvella rauhanyhdistyksen seuroissa
paikkakunnalle muuttaneen tosi söpön samassa uskossa olevan
pojan, johon olen rakastunut korviani myöten.
Olen alkanut seurustella sen kanssa. Pitkät illat luuhaan sen
kanssa milloin missäkin. Koulunkäynnin silti hoidan hyvin.
103
Olemme puhuneet paljon uskosta ja myös seksistä, voiko en-
nen avioliittoa mennä sänkyyn. Se on aikamoinen pulma, sillä
hormonit molemmilla hyrräävät aivan mahotonta vauhtia.
On me kyllä sormilla harjoitettu toistemme tyydyttämistä,
mutta naimaan emme ole vielä uskaltaneet ryhtyä. Vaikka on
voimakas tunne, ettei naimisessa ole mitään väärään oli sitten
aviossa tai ei, jos se tapahtuu Jumalan kunniaksi ihanan rak-
kauden hurmiossa.
Ollaan jo suukoteltu. Koskettelu ja kiehaaminen toisen ihoa
vasten on autuaallisen kiehtovaa ja ihanaa. Tuntuu kuin taivaal-
linen uskon ja erotiikan yhteys ympäröisi meitä. Taivas ja maa
aukeavat ihmeellisellä ja selittämättömällä tavalla rakkaudessa.
Siinä on taivaallinen pyhä elämänhenki läsnä.
Se rakkauden kohde tulee myös suviseuroihin. Minä esittelen
sen silloin sinulle.
Tuntuu että olen valmis mahdollisimman pian solmimaan
parisuhteen sen pojan kanssa ja lapsia saa tulla niin paljon kuin
on tullakseen ja Jumala tahtoo. Uskon että kestän kaikki niin
myötä kuin vastoin ymiset, sillä olen nuoruuden voimissaan
ja kukoistuksessa.
104
Oletko Sinä siellä?
Mies 33
Minä tuskailen olemista ja olemassaoloa. Tunnen olevani les-
tadiolaisen uskon vanki ja häkissä.
Ovi on auki, mutta en uskalla lähteä ulos. Jos pakenen, pel-
kään sieluni joutumista surman suuhun ja kadotuksen tielle.
No, sama se sille, tunnen nytkin olevani jo hukassa ja eksyk-
sissä. Mutta niin ne ovat kyllä kaikki muutkin, kuuluivatpa he
sitten mihin porukkaan tahansa. Näin luulen.
Mihinkä ja minne ihminen voisi paeta? Sama outo, turvaton ja
katoava maailma vastassa.
Käki kukkuu ja kevät on.
Suviseurat lähestyvät ja minun on kaiho sinne. Vaikka tiedän,
ettei se poista sydämeni ikävää ja kaipausta.
Mutta haluan silti ästä muutamaksi päiväksi jumalanlasten
suuren joukon keskelle. Omieni pariin, vaikka mitään ei jäisi-
kään käteeni ja sielulleni.
Mitä on uskon myyttien ja todellisuuden takana? en tiedä, se
on arvoitus. Näin on kaikkien uskontojen osalta, ei se porukkaa
vaihtamalla parane.
Mutta, mutta. Sellainen on ihminen, johonkin se sielun hädäs-
tarrautuu, vaikka oljenkorteen. Liekö usko ollut aikojen
alusta lähtien mukana? Missä vaiheessa ihminen on aloittanut
uskomisen korkeampaan Henkeen ja maailman Luojaan?
Onko oikea usko kirkastunut jo kymmeniä tuhansia vuosia
sitten? Ovatko ensimmäiset uskojat olleet vanhoillislestadio-
105
laisia? Vaikka mitä sillä tiedolla on väliä. Lars Levi synnytti
pohjoisen oikean uskon kaksisataa vuotta sitten.
Mahtaako tämä usko olla vielä olemassa sadantuhannen ja
miljoonan vuoden päästä samanlaisena? Kaikki merkit viittaa-
vat siihen, että luomistyö jatkuu ja ihmisen aivot kehittyvät ja
usko sen mukana. Mutta ei kannate lähteä arvailemaan. Tietää-
kö sitä edes Jumala?
Mutta nyt on parasta keskitt tähän päivään ja tuleviin suvi-
seuroihin tässä hetkessä. Vaikka epäuskoisena, vailla mieleni
vapauden tunnetta ja iloa.
Sellaista on elämä. Syvyydestä minä huudan, oletko siLuo-
jani siellä? Lunastajani?
Jumala rohkaisi joutsenparvella
Nainen 19
Kaikki näyttää menevän pieleen. Poikaystävänikin lähti t-
kimään eikä tästä uskostakaan ole pelastajaksi.
Nyt tässä orpona mietin, mitehdä, minne mennä? Ei haluta
lähteä suviseuroihinkaan. Nuoret uskonystäväni varmaankin
nauravat minun epäonnistumisilleni.
Rakkauskin pakenee minua. Sydämeni on niin kipeä ja kärsii.
Tuntuu kuin elämällä ei olisi mitään merkitystä.
Tämä rakkaus oli minulle kaikki kaikessa. Nyt sydämeni on
niin alaston ja tyhjä. Tyhjääkin tyhjempi. Tuntuu, ettei minua
auta tämä uskokaan tässä asiassa tippaakaan.
106
Istun yksin sohvalla ja itken elämäni orpoutta. Käteeni sattuu
Hesasin sivu ja silmääni osuu muistosäe:
- Me lähdemme elämästä, emmekä kuitenkaan lähde. Me
elämme edelleen kaikessa, mitä olemme tehneet. Kaikki, mitä
olemme ajatelleet, sanoneet ja olleet, jää elämään ja valaisee
toisten teitä, me kuolemme, emme kuitenkaan kuole, vaan
elämme niiden sydämissä, jotka ovat rakastaneet meitä.
Onko niin, että en pääse tästä rakkaudesta eroon koko elämäni
aikana, vaikka olen tullut hylätyksi?
On sanottu, että suurimmankin rakkauden on kuoltava että
elämä voisi jatkua.
Olen vielä nuori ja elämä edessä päin. Ehkä minun on viisasta
uskon avulla terästyä, voittaa surkeuteni, lopettaa voivottelu ja
synkistely.
Aion lähetä avoimella ja reippaalla mielellä suviseuroihin ja
nauttia siekailematta jumalanlapsena olemisen onnesta ja us-
koa, että kyllä Jumala järjestää minulle vielä toisen rakkauden
kohteen, kunnon uskovaisen pojan, joka on minulle tarkoitettu
oikeaksi.
Kyllä se tästä. Istun suuren joen rannalla kesäpäivän aurin-
gossa. Sinitaivaalla matkalla pohjoiseen kymmenpäinen laulu-
joutsenten parvi, jotka tervehtivät minua lämpimästi. Jumala
varmaan lähetti ne minua ilahduttamaan ja minä itken ilosta.
107
Ei nokan koputtamista
Mies 41
Vietin nuoruudessani aikamoista raikulielämää. Kohelsin pit-
kin ja poikin Eurooppaa ja sen ulkopuolellakin kiertelin maa-
ilmaa ja tutustuin eri
kulttuureihin. Ryypiskelin ja kokeilin monen maan naisiakin,
miltä tuntui. No, ei niissä isoja eroja ollut, nainen on nainen,
kylmempi tai kiihkeämpi, oli sitten minkä maan kansalainen
tahansa.
Etsin elämän janossani sitä ja tätä, jotakin ainutlaatuisen kos-
kettavaa ja suurta, mutta en tiennyt mitä. Sitten kolmenkympin
pinnassa elämän sisäinen tyhjyyden tunne vain paheni. Aloin
sitten uskonnosta etsiä jotakin syvällisempää elämälleni. Ensin
tutustuin luterilaisen kirkon uskovaisuuteen ja huomasin sen
tekokristillisyydeksi ja - pyhyydeksi.
Sitten kiertelin ja nuuskin läpi eri uskon suuntia ja porukoita.
Tutustuin jehovalaisiin, mormoneihin, vapaakirkkolaisiin, vii-
denteen herästysliikkeeseen, körttiläisiin, evankelisiin, hellun-
tailaisiin ja vanhoillislestadiolaisiin.
Ensin minua eniten viehätti ja liikutti lestadiolaisten elävä
usko, mutta vähän myöhemmin alkoi ottaa päähän sen ainoan
oikean olemisen taakka. Uskonyhteisö oli ahdas kuin mikä ja
rehenteli ylimielisesti, ettei missään muussa uskossa voi pelas-
tua kuin tässä uskossa.
Niinpä minä nostin kytkintä ja jätin sen oikean uskon omaan
mehuunsa.
108
Olen nyt sellainen omalla tavallani uskova mystikko ja pe-
rehdyn maailman uskontofilosofioihin, joissa tutkitaan jumali-
en olemassaoloa ja vaikutusta ihmisten ajatteluun kautta vuosi-
satojen.
Tietysti jokainen suunta uskoo olevansa eniten Jumalan suo-
siossa. Mutta harvat sentään uskaltavat paljastaa oman typeryy-
tensä ja röyhkeästi väittää, ettei muissa suunnissa voi pelastua.
Tutkimattomat ovat Jumalan tiet niin uskon kuppikunnille kuin
muillekin. Kukapa tietää?
Ehkä hän on tasapuolisesti kaikkien uskontojen Jumala niin
lännessä kuin idässä, pohjoisessa kuin etelässä. Eikä siinä ole
lestadiolaisilla enempää kuin muillakaan nokan koputtamista.
Näin uskon ja hyvä niin, sydämeni iloitsee.
Miksi olemme täällä?
Mies 22
Minua on ruvennut ällöttämään yli hilseen menevät uskonnot
ja uskot kaikenkarvaisilla vaatimuksilla sielun pelastumiseksi.
Jos et usko määrätyllä tavalla Jumalan suuhun saarnamiehen
sepittämien selitysten mukaan, sinut muitta mutkitta tuomitaan
armotta kadotukseen ja ikuiseen pimeyteen.
Jotakin kornia ja ällöä tässä on, kohtuutonta.
Näin kaikissa uskonnoissa. Mutta lestadiolaisessa uskonliik-
keessä aivan erityisesti.
Niin kuin ihmisrievulla pelastuminen ikuiseen elämään on
jostakin epämääräisestä uskosta kiinni. Minä uskon, että ihmi-
109
nen on liian pieni tekijä vaikuttamaan luonnonlakeihin maail-
mankaikkeudessa ja elämän suuriin perusjuttuihin ja kysymyk-
siin. Uskoo sitten niin tai näin.
Parasta on elellä vain päivä kerrallaan tekemättä kenellekään
pahaa. Ihminen on vastuullinen teoistaan täällä maan päällä.
Ihmisyydestään.
Mitä tavallisen ihmisen synteihin tulee, hän ei edes kykene
tekemään mitään suuria isoja kavalluksia, rötöksiä ja muita-
kaan pahoja syntejään. Ne ovat eri miehet, jotka niitä tekee.
Pienistä synneistä ei niin kannata pitää lukua.
Elämä on itsessään suuri lahja, josta on aihetta iloita aina kun
voi. Toisaalta elämä on myös taakka, jota ei tulisi lisätä min-
käänlaisilla uskon vaatimuksilla ja pelottelulla sielun kadotuk-
seen joutumisesta.
Siksi uskon kanssa meuhkaaminen ja keuhkoaminen minua
ällöttää ja on idioottimaista touhua. Olen läheltä seurannut les-
tadiolaisen uskonliikkeen touhuja. Eipä totisesti tee mieli lähteä
tähän mielipuoliseen ja tyhjänpäiseen uskon kanssa pyörimi-
seen ja intoiluun mukaan. Sii vahingoittaa vain oman mie-
lensä ja sielunsa.
Elämässä tarvitaan ensisijaisesti todellista toivoa ja rakkautta,
mutta ei kaiken maailman tekojumalien vaatimuksilla rasitettua
ja ahdistavaa pimeää uskoa.
Mitä tämä usko on? Ovatko uskomukset tuonpuoleisesta elä-
mästä vain pelkkiä kuvitelmia vai huijausta? Kenelläkään ei
tosiasiassa ole todellista tietoa elämän peruskysymyksistä,
miksi olemme täällä?
110
Sen sijaan valoisaa ja lämmintä sydämen uskoa minä ikävöin
ilman ehtoja.
Pää ei kestänyt uskoa
Mies 27
Usko voi sekoittaa herkän ihmismielen ja -sielun hyvinkin
levottomiin ja outoihin mielentiloihin ja tuntemuksiin.
Minäkin olin sortua lestadiolaisen uskonhuumeen koukkuun.
Itsesuojeluvaisto kuitenkin viime tipassa varoitti ja pelasti, ettei
päässä ehtinyt ruveta pahemmin surisemaan.
Jouduin tähän uskonporukkaan mukaan kuin huomaamatta
uskovaisen hyvän kaverin vaikutuksesta. Hän houkutteli minut
mukaan suuriin suviseuroihin.
No, minä sitten jotenkin lankesin porukkaan ja ruuvasin tosis-
saan alkaa uskoa herkällä mielellä ja sydämellä. Mutta aika
pian sitten huomasin, ettei minun pää sitä kestä.
Usko vaikutti minuun kuin huume, jäin koukkuun ja aloin
tulla siitä sairaanloisella tavalla riippuvaiseksi. Uskon kysy-
mykset alkoivat sitten alituisesti pyöriä mielessä ja haittasivat
jopa nukkumista.
Silloin minä jätin koko uskomisen sikseen, ettei mieli sen
takia mene kokonaan rikki ja sekaisin. Joudu hulluin huoneelle.
Monia jumalansanan julistus vahvistaa uskoa ja valaa toivoa
elämään ja pelastukseen. Minulle se vain lisäsi kysymyksiä.
Raamatun ristiriitaiset ja sekavat selitykset vain lisäsivät epäi-
lyksiä.
111
Myös uskon kaikenkarvaiset rajoitukset ja kaksoisviestintä
alkoivat rassata mieltäni. Se että usko antaa sielulle rauhan ja
vapauden eivät vakuuttaneet minua. ytännössä ja teoissa ne
osoittivat kuitenkin aivan jotakin muuta.
Saarnamiehen itsevarmat tulkinnat Raamatun jumalansanasta
eivät lisänneet luottamusta uskoon. Jokin tässä uskossa oli pie-
lessä.
Mieleni valtasi surullinen ja kummallinen tunne, että on pa-
rempi pysyä erossa tällaisesta kaavoihin ahdetuista uskon tai-
kasanojen rituaaleista, joilla ei todellisuuden kanssa ole mitään
tekemistä.
Jossakin vaiheessa koko usko menetti minulle merkityksensä
ja muuttui omituiseksi sekavaksi tyhjänpäiväiseksi kielipeliksi.
Näytelmäksi ja teatteriksi asioista ja pelastuksesta, josta ei
kenelläkään ole itse asiassa tietoa ja varmuutta
Ikävä todellista elämää ja rakkautta
Mies 56
Tämä usko on jättänyt sormenjälkensä minun mielen- ja sie-
lunmaisemaani. Olen penikasta lähtien ollut tässä lestadio-
laisessa uskossa mukana.
Uskonhulluus ei parane minusta koskaan. Uskon loppuun asti
vaikka en ymmärrä siitä yhtään mitään.
Mutta eihän usko olekaan järjen asia. Joka kerran on lestadio-
lainen on aina lestadiolainen. Ei äse irti niin kuin ei syvälle
vajonnut huumenarkomaanikaan, vaikka kuinka yrittäisi.
112
Tämä usko ei pelasta ketään. Elämä vain valuu hukkaan seu-
rojen ympyröissä pyörimisessä.
Elämä virtaa jossakin toisaalla.
Olenkohan minä kuollut pystyyn? Kun pysähdyn kuuntele-
maan sisäisiä elämäntuntojani ja ääniäni, en kuule muuta kuin
tyhjää tuulen huminaa.
En tiedä, onkohan muitakin uskoon hukkuneita sieluja kuin
vain minä?
Minä välitä olla uskomisessa oikeassa enkä väärässä. En
enempää kenenkään yläpuolella mutta en alapuolellakaan.
En minä osaa tästä uskosta lähteä muuallekaan maailmaan
tässä iässä, vaikka olen kurkkuani myöten täynnä tätä uskoa.
Humpuuki, kaksinaamaisuus ja epärehellisyys elävät ja jaksa-
vat hyvin tässä uskossa niin muuallakin maailmassa. Uskon
puheet eivät ole tästä maailmasta, mutta eivät tuonpuoleisesta-
kaan.
Olen kiertänyt tätä uskoa kuin kissa kuumaa puuroa enkä ole
päässyt selville, mistä on kysymys? Mutta siitä on kokemuksia,
että taivas ja helvetti ovat maan päällä ihmisten silmien edessä.
Olen juuttunut tähän uskoon kuin täi tervaan. Sääli ihmisiä
ahdistusten ja uskontojen puristuksessa, sääli minua.
Uskon keskellä minulle on paljastunut alaston totuus elämän
taakasta tyhjyyden markkinoilla. Ei kaikki ole sitä, mitä usko-
taan ja miltä näyttää.
Olen eksyksissä ja hukassa niin kuin kaikki muutkin. Mutta
elettävä on.
113
Sellainen on ihminen, niin minkälainen? En tiedä. Minulla on
niin ikävä todellista elämää, taivasta ja maata. Toisen ihmisen
lämpöä ja rakkautta.
Onko Raamatusta neuvonantajaksi?
Mies 32
Lueskelin lehteä. Jälleen yksi uskonhörhö opasti ja neuvoi
lukijoita. Hän kyseli huolestuneena, mihin tämä maailma on
menossa, kun oikeaa uskoa ei ydy enää hakemallakaan mis-
tään.
Hänen mielestään apu ytyy Raamatun jumalansanan neu-
voista, joka opettaa miten ihmisen tulee uskoa pelastuakseen.
Uskontietävän mielestä Raamatun sanoma on erehtymätöntä
ja pyhää jumalansanaa, joka ei kaipaa ”päivittämistä” nykypäi-
vään. Hänen hukkumaton sana pysyy iankaikkisesti sellaisena.
Jos ihmiset uskoisivat evankeliumiin ja pyytäisivät syntejään
anteeksi yrällä mielellä, maailmassa vallitsisi toisten kunni-
oittaminen ja rakkaus. Hän vain sattui unohtamaan, että juuri
uskonnot ovat synnyttäneet kautta vuosisatojen verisiä sotia ja
mieletöntä kärsimystä.
Aikamoisen sokeaa ja ymmärtämätöntä puhetta uskon aiheut-
tamista pimeistä puolista, teoista, elämästä ja todellisuudesta.
Vuosituhansia sitten aikakautensa ihmisten kirjoittamasta
Raamatusta ei ole neuvonantajaksi tämän päivän ihmisyyden ja
elämänkunnioittamisen unelmaan. Ihmiseksi kasvamiseksi.
114
Raamattu on ristiriitainen kirjakokoelma Jumalan ilmoituk-
sesta ja toiminnasta, joka ei suinkaan ole pelkästään rakkautta
ja vapautta julistava. Vaan hän on samalla pelottavan julma ja
kostonhimoinen olento, jos ei nen oikkujaan noudateta ja
oteta vakavasti. Armoa ei silloin anneta ja tipu.
Raamatun vanhan testamentin tarinoissa on kauhistuttavia
elämän ja ihmisoikeusloukkauksia ja rikoksia. Niin sanotusta
pyhästä kirjasta ytyy parikymmentä kuolemantuomiotakin
vähäisistä teoista, jotka eivät satu miellyttämään tätä diktaattori
Jumalaa.
Kristinuskon olisi vihdoinkin aika päivittää py kirjako-
koelma tähän päivään ja todellisuuteen. Ilman että kaikkivaltias
alituisesti uhkailee ja pelottelee ihmisiä kadotuksella ja helve-
tin kauhuilla.
Sokeista uskonhörhöistä ei totisesti ole neuvonantajiksi ih-
miskunnan pyrkiessä kohti parempaa maailmaa ja elämänkun-
nioitusta.
Tavallisia ihmisiä
Mies 36
Minulle on käynyt ytärkeämmäksi vapaus uskoa, valita ja
elää omalla tavallani. Välittämättä muiden mielipiteistä, mutta
kuitenkin vastuullisesti elämää ja toisia kunnioittaen.
Ymmärrän että ihminen on vastuussa teoistaan täällä maan
päällä.
115
Mihinkään tuntemattoman Jumalan selän ja uskon taakse ei
voi paeta. Eri vapauksia ei ole kenelläkään.
Minulle on tullut tämän uskon oikeassa olemisen pakosta
taakka. Tekopyhyys ei johda mihinkään. Epämääräisten mieli-
kuvien varaan pönkitetty pelastuksen sanoma ei vakuuta.
Usko julistaa tekopyhästi vapautta, toivoa ja rakkautta, mutta
teot ovat jotakin muuta.
Sääli tätä lestadiolaista uskonlaumaa, jossa on paljon mukana
aivan tavallisia vilpittömiä ihmisiä.
Kauheinta mi ihmiselle voi tapahtua, jos hän jonkun epä-
määräisen uskon vuoksi itse hylkää oman itsensä.
Ihmisiä joka lähtöön
Mies 32
Tapasin entisen koulukaverin pitkästä aikaa vuosien jälkeen.
Olin kuullut hänen tulleen uskoon. Muistin hänet rehelliseksi ja
suoraselkäiseksi tyypiksi. Kysyin uteliaana, minkälaisia koke-
muksia hänellä on tästä pohjoisen uskonliikkeestä?
Lestadiolaisuudesta kerrotaan monenlaisia juttuja ja tarinoita,
myönteisiä ja kielteisiä puolia. Joidenkin mielestä tämä usko
on varottava pimeydenpesä.
Koulukaveri vastasi muitta mutkitta:
- Onhan se vähän erikoinen uskonporukka, joka yksin omistaa
oikean uskon ja Jumalan valtakunnan. Sen ulkopuolella ei y-
dy koko maailmasta muualta pelastusta. En ota siihen kantaa,
en tiedä onko se totta.
116
Mutta rehellisyyden nimessä voin sanoa, että tämä on tylsä
usko. Se on yhtä seuroissa juoksemista ja saarnamiesten tolkut-
tomia uskon selityksiä. Sekavia ja tylsiä.
Mutta se on myös uskonkavereitten tiivistä keskinäistä yhtey-
denpitoa ja kanssakäymistä. Jostakin syystä minä tykkään sei-
lata tämän uskonporukan mukana. Ensisijaisesti aivan tavalliset
riviuskovaiset ovat symellisiä ja mukavia käytännön ihmisiä.
Niiden seurassa viihdyn.
Uskon nokkamiehiin on sen sijaan pesiytynyt uskolla hyöty-
jiä, kaksinaamaisia ketkuilijoita. Ne tekeytyvät ja yttelevät
niin harrasta niin harrasta uskon naamaa, mutta ovat kaikkea
muuta. He ovat uskonpoliitikkoja ja oman edun ja hyödyn ta-
voittelijoita ja henkien haistelijoita uskon ja Jumalan varjolla.
Ulkopuolisilta usein näyttää, ettei lestadiolaisessa uskonliik-
keessä ole rakkauden sanomaa ja toisen ihmisen välittämis
jäljellä enää hitustakaan?
Mutta se ei ole totta. Kyllä tässä uskonyhteisössä voi edelleen
tavoittaa myös aitoa lämpöä ja rakkautta. Rakkaus ei ole kuol-
lut, ihmiset tukevat toisiaan kestämään ja kantamaan elämän
vastoinkäymisiä ja taakkaa.
Myös sydämen ja mielen syvyyksistä nousevaa nöyrää usko-
mista Jumalan rakkauteen ja johdatukseen löytyy. Lestadio-
lainen uskonyhteisö koostuu porukasta, jossa ytyy monenlai-
sia ihmisiä joka lähtöön.
117
Väärää kunnioittamista
Mies 70
Jokainen ihminen on erilainen. Maailma ja elämä ovat täynnä
erilaisia, maallisia, aatteellisia ja uskonnollisia näkemyksiä,
mielipiteitä ja vakaumuksia.
Olipa ihmisen henkilökohtainen uskonnollinen vakaumus
kuinka karmea ja pimtahansa, sitä on vain muka kunnioitet-
tava. Jumalan pilkkaamista suojellaan oikein lakipykälien avul-
la.
Tällä tasollako on ihmisen järjenkäyttö, ymmärrys ja ajattelu?
Ei ihme, jos maailma on tämän näköinen.
Jos uskonnoissa jyllää ihmisoikeuksia polkevia pelottavia
natsismin piirteitä ja pimeitä näkemyksiä, pitäisikö niitä silmät
ummessa kunnioittaa? Vieläpä lain voimin suojella?
Eikö sellainen ole väärää ja pelottavaa kunnioittamista?
Sellainen otusko kuin apinaihminen muka pystyisi pilkkaa-
maan todellista maailmankaikkeuden Luojaa, vaikka haluaisi-
kin? Ei vakuuta.
Tietysti yksittäisen ihmisen henkilökohtaisen uskon va-
kaumuksen ja tunteen voi jättää rauhaan eikä lähtsitä varsi-
naisesti loukkaamaan, mutta sen takana piileviä pimeyksiä suo-
rastaan olisi velvollisuus paljastaa, kyseenalaistaa ja pilkata.
Pyhien tunteiden taakse kätkeytyneitä saattaa naurunalaiseksi.
Osoittaa niiden harhaisuus, vaarallisuus ja tuhoisuus ihmis-
mielelle ja sielulle.
Rajansa kaikella.
118
Ihmisen sisäinen mielen- ja sielunkehä on ulkopuolisilta suo-
jattu ja koskematon. Se on yhteydessä maailmankaikkeuden
ikuiseen elävään henkeen ja on tämän maailman ulottumatto-
missa. Sen sijaan ihminen omassa hukassa olemisessaan tar-
rautuu ulkopuolisiin uskontojen harhaisiin, ahtaisiin ja mieli-
valtaisiin uskomuksiin ja kuvittelee niitä Jumalan ilmoituksik-
si. Jos joku uskoo ja luulee niitä omiksi ja loukkaantuu kritii-
kistä, hän on käsittänyt uskonnon pahasti väärin.
Ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus on jokaisen perus-
oikeus. Näin ollen uskontoa ei voi lähestyä epämääräisen kun-
nioittamisen näkökulmasta:
Uskonnon avulla ei ole oikeutta pahoinpidellä, ahdistaa ja
alistaa ihmismieliä ja sieluja.
Uutta etsivä janoava uskonhullu
Nainen 23
Minusta tuntuu, ettei kukaan kuuntele minua täällä suviseu-
roissa.
Ihmiset tohottavat maallisten asioiden kimpussa. Uskosta
keskustelu jää vain muutamien fraasien varaan, joita pidetään
itsestään selvinä oikean uskon
perustana.
Minä en osaa uskoa siltavoin. Jotenkin jään irralliseksi ja
ulkopuoliseksi muista.
Kuljeskelen seurakentällä uskoni ja itseni edessä paljaana,
herkällä mielellä ja yksin.
119
Minua ahistaa. Huoleton iloinen uskoni on poissa.
En tiedä, onko ennen niin lapsenmielinen ja mystisen ihana
usko pakenemassa minusta?
Minua ei tyydytä enkä lumoudu suviseurojen pinnallisista
touhuista ja ontoista kliseistä. Tämä väen paljous Jumalan val-
takunnassa ei pelasta ketään.
- Jumalan terve. Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit
anteeksi. Näiden rituaalien taikasanojen ohella jotakin syvälli-
sempää ja koskettavampaa yhteydentuntoa ja lämpöä sydämeni
kaipaa ja ikävöin jumalanlasten kesken.
Ymmärrän kyllä myös tämän sosiaalisen kanssakäymisen
tärkeyden, sukulaisten ja ystävien tapaamisen puolen. Yhtey-
dentuntoa vahvistavan tunnelman.
Mutta se ei saisi olla kokoontumisen syy ja pääasia.
Minne on kadonnut sydämen uskomisen aito lämpö ja ilo täs-
tä hetkestä?
Uskosta ja elämänlahjasta on kylliksi aihetta ylitsevuotavaan
kiitokseen ihmeellisen maailman, kesän kauneuden ja kaikkien
elävien olentojen ja ötököiden keskellä ja rinnalla.
Ole kiitetty Herrani Jeesus, sisälläni kuplii nuoruuden syke
kiitosta elämälle. En pelkää olla uutta etsivä ja janoava uskon-
hullu.
Jokaisella on oikeus uskoa omalla tavallaan ilman pelkoa jou-
tumisesta tuomiolle väärään henkeen eksymisestä.
Uskon auktoriteettien aika on ohi. - Katso uudeksi minä teen
kaikki. Taivas on mittaamattoman avara.
120
Onko taivaassakin yhtä kiire?
Nainen 42
Olen omalla tavallani mystisessä uskossa ja minun puolestani
jokainen voi uskoa, miten haluaa.
Tulin aamulla tänne suviseuroihin.
Täällä on yhteenkuuluvaisuuden upea ja mieltä ylentävä tun-
nelma. Seurojen järjestely on huippuluokkaa ja asian tuntevaa.
Jumalanlapsille on varattu riittävästi syömistä, suuret padat,
ruokapöydät, vessan reikiä sadoittain ja kusipaikkoja, ensiapu-
asema, kovaäänisiä kymmenittäin saarnojen kantautumiseksi
kaukaisempaankin seura-alueen kolkkaan tuhansiin asuntovau-
nuihin ja pikkutelttoihin.
Keskellä seurakenttää nousee ylväänä suurteltta, johon sopii
yli viisituhatta kuulijaa. Lippurivissä liehuu siniristilipun rin-
nalla kymmenien eri maiden lippuja merkiksi siitä, että Juma-
lan valtakunta on levittäytynyt yli rajojen.
Enpä usko, että taivaassa kyettäisiin järjestämään suviseuroja
paremmin kuin mitä ällä maan päällä. Onko siellä taivaassa
näin kauniita paikkojakaan, luontoa ja kesäkukkien loistoa?
Näin mielettömän paljon pieniä ja suuria eläviä olentoja, sääs-
kiä ja ötököitä kuin täällä?
Täällä maan päällä on miljardeja ihmisiä, joista jokainen on
erilainen ja käsittää myös uskon omalla tavallaan. Eivätkä he
ole kuulleet tästä pohjoisen uskosta halaistua sanaa. Eivät tiedä
tätä oikeaa uskoa olevan olemassakaan.
Luoja ei ole paljastanut salaisuuttaan, miksi tällaisella kum-
mallisella avaruusaluksella kiidämme maailmankaikkeudessa
121
ympäri aurinkoa vimmattua 108.000 kilometrin tuntivauhtia
kerta toisensa jälkeen? Aurinkokunta vastaavasti kiitää 450.000
kilometrin tuntinopeudella kohti kaikkeuden syvyytjonnekin
päin. Ollaanko koko konkkaronkka matkalla kiireellä kohti
taivaankotia?
Kiire on ainakin huima. En tiedä, miksi sellainen hoppu? On-
ko taivaassakin sama meno ja kiire?
Ihmeellistä elämä ällä maan päällä. Mutta täällä ei ole mi-
tään pysyvää. Kaikki on niin väliaikaista ja ohimenevää. Aika
rientää ja suviseuratkin ovat taas hetken päästä ohi. En tiedä,
miten on taivaassa? Täällä kaikki ovat uskon ja kuvitelmien
varassa.
Outoa.
Suviseurojen taikauskoa
Nainen 32
Olen koko pitkän kevätkauden odottanut suviseuroihin pää-
syä.
En tiedä, onko minulla uskoa jäljellä enää ollenkaan? Sieluni
on kuiva kuin janoinen maa. Odotan ja ikävöin vilvoittavaa
sadetta.
Levottomat ajatukseni kiertävät ympärilläni kehää. Uskallan-
ko avata suviseuroissa tyhjän sieluni? Saanko uskoa sellaisena
kuin olen vai nitistetäänkö se henkihieveriin ja maanrakoon jo
kättelyssä?
Vieläkö suviseuroissa virtaa anteeksiantamuksen, armon ja
rakkauden vedet kaikille rutiköyhillekin jumalanlapsille?
122
Minua kiusaa ajatus, että liikkuuko suviseuroissa yhä elävä
Henki ja sana? Vai jäävätkö kymmenet saarnat vain pelkiksi
sanojen helinäksi ja tyhjiksi puheiksi?
Muistan, että niin monet ovat aikaisemmista suviseuroista
joutuneet lähtemään kotimatkalle tyhjin mielin ja sieluin. Hai-
kea taivasikävä sydämessä.
Odotanko suviseuroilta liikoja? Vain harvat ymmärtävät toi-
sen ihmisen todellista sielun hätää, vaikka kuinka olisi samassa
uskossa mukana. Jokainen puhuu toisen ohi kohtaamatta itse
asiassa ketään. Se on ihmisen osa tässä maailmassa.
Suviseuroissa kaikki on niin itsestään selvää oikeaa samaan
muottiin valettua uskoa. Kyllä pintauskojille kättennostolla
saarnataan kevyesti kerta heitolla kaikki synnit anteeksi Jee-
suksen nimessä ja veressä, mutta aidosti epäilijöille osoitetaan
ovea ulos Jumalan valtakunnasta.
En tiedä, olen aralla mielellä, uskallanko sittenkään osallistua
kaipaamilleni suviseuroille?
Onko minulla sijaa Jumalan valtakunnassa sellaisena kuin
olen?
Onko siellä suviseuroissa läsnä itse elävä Henki, joka on luo-
nut taivaan ja maan? Elämän ilon ja kukkien kauneuden?
123
Ihme ja kumma
Nainen 64
Minulla on sellainen tunne, että minun edesmenneet rakkaat
vanhempani ja kymmenvuotiaana kuollut siskoni ovat joka
kesä suviseuroissa mukana. Myös isovanhempani ovat läsnä.
On sellainen mystinen selittämätön tunne, aivan kuin kuulen
heidän puheensa, äänensävynsä ja mielilauseensa. On ihanaa
saada olla yhdellä koolla jumalanlasten joukossa, nähdä suku-
laisia ja ystäviä.
Istun tässä isoteltan seurapenkissä puoli nukuksissa. Kuunte-
len toisella korvalla saarnamiehen sanan ropinaa kuin sadetta ja
Siionin laulujen voimallista huminaa. Mitä ihmettä, tapahtuu
jotakin kummaa. Vierelle istahtaa edesmennyt rakas äitini ja
halaa hellästi ja siunaa minua rakkaudella ”Jeesuksen nimessä
ja veressä”.
Havahdun ja herään omaan haikeaan itkuuni ja sanomatto-
maan ikävääni. Siinä samassa äitini on kadonnut näkymättö-
miin ja minä yritän epätoivoissani pälyillä ympärilleni, minne
se äiti katosi? Hänhän oli varmasti äsken läsnä ssä vierelläni
ja halasimme hellästi toisiamme jälleennäkemisen ilossa. Kier-
rellessäni seurakentällä olen toisinaan näkevinäni heidät takaa
päin. Kun kiirehdin askeleitani ja yritän tavoittaa vanhempani
niin kasvot ovatkin muita.
Suviseuroissa on Jumalan valtakunta koolla maan ällä. Us-
kon lapsenmielisesti, että Jumalalle ei ole mikään mahdotonta.
Olemme taivaan ja maan kansalaisia samanaikaisesti. Jumalan
valtakunta on täällä sisäisesti läsnä.
124
Uskon, että taivaankotiin perille päässeille Jumala jakaa mat-
kalippuja ja lomapäiviä piipahtaa suviseuroissa tervehtimässä
rakkaitaan ja sukulaisiaan. Mutta heillä ei ole lupa näyttäytyä.
Toisinaan tämä lupaus kuitenkin unohtuu ja näemme yli rajan
hetken välähdyksenä puolin ja toisin.
Minulla on vahvistunut tunne, että suviseuroissa on moninker-
taisesti enemmän jumalanlapsia koolla kuin mitä lasketaan
siellä olevan ja on näkyvillä.
Siellä ovat läsnä monet edesmenneet jumalanlapset ja myös
suuri joukko syntymättömiä lapsia, jotka katselevat ja tutustu-
vat etukäteen minkälaisen uskonporukan keskelle heidät on
luvattu lähettää tänne maan päälle iloitsemaan elämän lahjasta.
Äiti ja isä vastassa
Nainen 64
Vuosikymmeniä kestäneen maailman kierroksen ja hörhöilyn
jälkeen olen palannut takaisin tähän pohjoiseen lapsuudenus-
koon.
Odotan innolla lähestyviä suviseuroja, jossa en ole käynyt
vuosikymmeniin. Lapsuudessa kuljin niissä vanhempieni ja
sisarusteni kanssa joka kesä ja ne jäivät onnellisina tapahtumi-
na mieleen.
Nyt tässä istuskelen pohjoisen peräkylän syntymämökkini
portailla, kukalliset verhot lepattavat avoimessa ruutuikkunassa
ja käki kukkuu jossakin lähimetsikössä. Ensimmäiset kullerot
125
ovat ilmestyneet pihapiiriin. Joella uiskentelee joitakin laulu-
joutsenia ja telkkiä sulassa sovussa.
Kotikylän seuroissa iloittiin minun kotiin paluusta ja palaami-
sesta Jumalan valtakuntaan. Minulle tutut kyläläiset uskovaiset
saarnasivat kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovin-
toveressä. Tässä nyt istun mökinportailla auringossa onnelli-
sempana kuin koskaan. Sellaisessa sieluni tunnetilassa, etten
paljon onnellisempi voisi olla.
Ilon kyyneleeni nousevat silmiini. Kaikki lapsuuteni onnelli-
set vuodet palaavat mieleeni ja tavoittavat sydämeni kiitolli-
suudella, että saan nyt jälleen tässä hetkessä elää jumalanlapse-
na. Maailman rhöilyt ovat nyt takana päin. Luulin sieltä y-
tävän rakkauden ja ilon, mutta se osoittautui pettäväksi harhak-
si. Sieluani ympäröi tyhjyys ja kaiken turhuuden tunne. Sydä-
meni oli kipeä ja huusi elämänjanossa todellisen rakkauden
perään.
Suviseuroihin pääsyä odotellessani hyräilen tuttujen Siionin
laulujen pätkiä: - Jumalanlapsi korkeampaa nimeä en maan
päällä tietää voi. Ihana rauhan ranta suloisen levon antaa. Olen
onnekas, elämä on suosinut minua, että olen saanut kasvaa
vanhoillislestadiolaisen kodin lämpimässä ja rakastavassa il-
mapiirissä. Jumalanlapset ovat kaikki kuin yhtä suurta perhe-
piiriä. Näin muistan lapsuuden suviseurojen ajoilta.
Vieraan maailman turhuuden ja pitkän harhailun jälkeen olen
nyt lähdössä onnellisena suvisseuroihin iloitsemaan toisten
jumalanlasten kanssa yhdessä olosta ja elämänlahjasta yli
maallisten rajojen. Odotan ja tiedän sen hetken koittavan, jol-
loin äiti ja isä ja kaikki rakkaani ovat minua vastassa.
126
Kultaakin arvokkaampi aarre
Mies 45
Olen joka kesäisellä eräretkellä tunturien hiljaisuuden ympä-
röimänä. Onnellisena keittelen tulilla kalakeittoa tässä sääski-
en, koppakuoriaisten ja ötököiden parissa.
Täällä tulen kuulluksi ja nähdyksi poroille ja riekoille. Puhe-
len itselleni niitä näitä ja jokin suuri elämänhenki ymmärtää
sydäntäni.
Täällä sieluni puhdistautuu taivaan edessä.
Olen erakkoluonne. Minulle eivät maailman turhuudet mark-
kinat ole tuoneet onnea, mielen ja sielun rauhaa.
Olen nyt etelän oravanpyörästä hyppäämässä sivuun ja olen
vakavasti ajatellut palata takaisin pohjoisen mielen- ja sielun-
maisemiin.
Minulle tapahtui hiljattain jotakin outoa ja odottamatonta.
Tapasin lapsuuden ystäväni, joka kertoi ytäneensä alkuperäi-
sen pohjoisen uskon ja tavoittaneen sisäisen ylimaallisen tai-
vaallisen rauhan.
No, minä muistin pohjoisen uskon toivottoman ahdasmielise-
nä, pikkusieluisena ja elämää rajoittavana. Mielivaltaisena ja
holhoavana.
Mutta hän sanoi olevan omasta itsestä kiinni, millaisena us-
kon kokee ja tuntee. Niinpä minä aloin muistella uskon myön-
teisiä lapsuuden aikaisia hyviä puolia ja kokemuksia.
Silloin usko oli lämpöä ja ihanaa yhteishenkeä vapauden ja
rakkauden ilmapiirissä. Jokainen sai olla sellainen kuin oli.
127
Nyt jälleen tämä usko on kultaakin arvokkaampi aarre. Olen
palannut sydämeni aidon uskon juurille.
Tunturien hiljaisuudessa minä nyt onnellisena kuuntelen Ju-
malan tapaa puhua minulle tuulen huminassa.
Jumala on rakkaus.
Uskon pohjoisen henkiin
Mies 28
Ihmismieliä on ympäröinyt kautta vuosituhansien erilaisten
uskomusten ja aaveiden henkimaailma.
Tutkimusten mukaan Jumalien olemassaoloon ja kummituk-
siin uskoo y ainakin puolet ihmiskunnasta. Henkimaailman
ja uskontojen ympärillä pyörii valtava rahastus ja sokea usko
yliluonnollisiin asioihin, kummallisuuksiin, kielipeleihin ja
rituaaleihin.
Vuosimiljoonien aikana ovat ihmisaivot kehittyneet tutkimaan
monimutkaisia tauteja, ymään kuussa ja selvittämään maail-
mankaikkeuden alkua ja luonnetta. Mutta samanaikaisesti näitä
samoja aivoja voidaan yhä huijata uskonnoilla ja aaveilla yttä
päätä.
Monenlainen humpuuki maailmassa menestyy ja voi yhä
edelleen hyvin.
Miten tämä on mahdollista? Ehkä siksi, koska ympäröimä
maailma ja todellisuus ovat yhä edelleen niin outo, kummalli-
nen ja selittämätön.
128
Näkyvää ainetta arvioidaan maailmankaikkeudessa olevan
vain viisi prosenttia. Kaikki muu on pimeää ainetta ja energiaa,
josta ei tiedetä mitä se on.
Pimeän aineen ja henkimaailman sisälle mahtuu ja voi kuvi-
tella monenlaisia jumalia ja kummituksia, mi mieleen vain
sattuu pälkähtämään.
Ihmisaivot kykenevät tuottamaan myös näkyviä hallusinaa-
tioita niin enkeleistä kuin pahojen henkienkin läsnäolostakin.
Paitsi että maailmassa on näkyvää kaikkea paljon, niin myös
näkymättömiä hyviä ja pahoja henkiä on paljon ympäröimässä
ihmiselämää. Ne ohjaavat ja houkuttelevat uskomaan ihmis-
mieliä mihin vain.
Ilman uskoa ja toivoa ei elämästä tulisi mitään.
Ihminen on vapaa eikä kuitenkaan ole vapaa uskomuksista
henkimaailman ja oman itsensä edessä.
Mitä se maailma ja todellisuus on? Se näyttäytyy selittämät-
tömän monena jumalien läsnäolona ja poissaolona.
Minä uskon näihin pohjoisiin henkiin, mitä ne sitten ovatkin.
129
Uskon kyttääjiä ja väkisin tyrkyttäjiä pelkään
Nainen 46
Minä nyt olen sellainen hiljainen lestadiolainen, omassa sisäi-
sessä uskonmaailmassa viihtyvä. Tunnen, ettei Jumala painosta
minua mihinkään. Ei puoleen eikä toiseen. Saan olla sellainen
kuin olen uskossa hissuttelija ilman sen kummempaa kenen-
kään ohjausta ja paimentamista.
Se sopii minulle ja siitä iloitsen.
Olen yksin ja omin nokin uskoja ja jumalanlapsi. Tiedän kyl-
lä, ettei sellainen sovi uskon laumassa määkyjille. Mutta sille
en mahda mitään.
Käyn kyllä joka kesä suviseuroissa, mutta en paljasta omape-
räisiä uskonnäkemyksiäni kenellekään, ettei minua aleta syyt-
tämään väärä henkiseksi.
En halua tulla sinänsä eristetyksi muista jumalanlapsista, kos-
ka tässä uskonyhteisössä on paljon todella mukavia ja lämmin
henkisiä ihmisiä. Heidän kanssaan viihdyn ja virkistyn, mutta
uskon kyttääjistä ja portinvartijoista haluan pysytellä kaukana.
En halua heidän tonkivan minun sisäistä mieltäni ja pahoitta-
van sitä ehdoin tahdoin.
Samaistun näissä uskonasioissa jotenkin tähän villiin pihapii-
riin, joka kasvaa ja rehottaa ilman ohjausta. Täs pihassa ei
ruohonleikkurin pärinää kuulla. Jo vuosia sitten sovittiin per-
heen kesken, ettei kenenkään tarvitse rehkiä pihanurmikon
leikkaamisen takia.
Piha saa kasvaa villinä ja vapaana luonnon omilla ehdoilla.
130
Istun pihakeinussa ja silmäilen onnellisena, kun ympärillä
Luojan lähettiläät päivänkakkarat, ketoneilikat ja kissankellot
huojuvat lempeässä kesätuulessa ja loistavat kauneuttaan.
Perhosia lepattaa siellä täällä kukasta kukkaan ja myös kima-
laisia surraa jossakin.
Näin minun uskonikin saa kasvaa ja voimistua hiljaisesti
omaa tahtia sydämen ja sielun sopukoissa ilman ohjausta, villi-
nä ja alkuperäisenä.
En päästä ketään uskonjäärää sitä myrkyttämään. Tämä on
todellista vapaata uskoa, joka antaa minulle sisäisen rauhan ja
jossa viihdyn.
Yli pimeitten päivien uskossa
Mies 62
Olen päässyt ylähemmäksi uskoa, ettei minun tarvitse to-
distella ja selitellä sitä kenellekään mitä se on. Sisäinen us-
konmaailmani.
Olen nähnyt monen lestadiolaisen uskon käpertyvän ja kuivu-
van olemattomiin. En tieja tunne heidän kohtaloaan, miksi
on näin päässyt käymään.
Aurinko nousee kerta toisensa jälkeen tunturien takaa. Maa-
ilmanlopun ennustajat ja odottajat ovat ymmällä.
Koen itseni täällä maan päällä oudoksi ja vieraaksi muukalai-
seksi. Aivan kuin elämäni päivät katoaisivat johonkin ei mi-
hinkään ja jäljelle jää vain omituinen tyhjyyden tunne. Haikea
surumielisyys.
131
Elämänjanoni ja rakkaudennälkäni sekoittaa minut levotto-
maksi mielipuoleksi. Tästä uskostakaan ei ole minulle enempää
kuin muillekaan pelastajaksi.
Näen unia lumikinoksen takaisesta oikeasta taivaankodista.
En pelkää tässä uskossa yksinäisyyttäni enkä sitä, olenko oi-
keassa vai väärässä hengessä. Olen turvallisella mielellä, mi-
nun lunastajani elää.
Olen uskon mystikko. Hän on antanut minulle elävän hengen,
kuolemattoman sielun, se riittää minulle ja siitä iloitsen.
Minun ei tarvitse uskoa mitään ja silti olen joka tapauksessa
hänen lapsensa ja hän pitää minusta huolta.
En ole velvollinen suviseuroissa selittämään uskoasi kenelle-
kään. Ulkopuolisille kyttääjä uteliaille en paljasta ajatusmaail-
mastani ja tunneuskostani mitään. Miksi paljastaisin sellaista,
mitä en itsekään ymmärrä mitä usko syvimmältään on.
Onko se samanaikaisesti epäuskoa ja uskoa?
Kaiken he ymmärtävät joka tapauksessa väärin.
Riittää kun sanon eläväni uskossa ja olen jumalanlapsi mui-
den joukossa. Myönnän, etten minäkään ymmärrä toisten us-
kon aitoutta ja syvyyttä.
Eikä minua häiritse sekään, jos uskossa on paljon pinnallisia
teeskentelijöitä. Se on heidän elämäänsä.
Minua ilahduttaa ja sytyttää ainoastaan tämä mystinen selit-
tämätön hullu usko, joka kantaa minua yli pimeitten päivien
kohti valoa.
132
Pikkutytön pelkoa ja häpeää
Nainen 43
Muistelen vieläkin kauhulla sitä lapsuuden aikaista suviseu-
ramatkaa.
Suviseurat olivat koko perheelle aina vuoden kohokohta, jo-
hon äiti valmistautui huolella hankkimalla tavallisesti meille
tytöille uudet mekot hyvissä ajoin ennen seuroihin lähtöä.
Minä sain valkoisen sinikukallisen tuliterän mekon, joka oli
tosi mieluinen ja kaikki kaikessa. Olin siinä kuin salaperäinen
keijukainen tai säteilevä prinsessa.
Niin sitten koitti kauan odotetun suviseurojen alkamisen päivä
ja hetki. Ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko, mutta jo yöllä
ja seuraavana päivänä satoi rankasti ja seurakenttä tuhansien
jalkojen alla muuttui mutavelliksi.
Äiti antoi meille kumisaappaat ja olimme intoa täynnä lähdös-
kiertelemään suviseurakentälle. Äiti varoitti mutavellistä ja
ettei saa ryvettää itseään. Minä ja sisareni lupasimme olla va-
rovaisia.
Kuinka ollakaan, meitä vastaan tallusteli saman kylän vähän
isompia tuttuja poikia, joille oli mieluisaa kahlata ja juosta mu-
tavellin keskellä. Pojat rupesivat innolla yttämään meille
tytöille, kuinka muta ja rapa komeasti lentää.
He rupesivat juoksemaan rinkiä meidän ympärillä vauhdilla
eikä me tytöt ehtineet juosta mihinkään pakoon. Rapa lensi ja
sotki minun kauniin keijukaismekon siinä rytäkässä aivan mus-
taksi ja likaiseksi.
133
Hätäännyin ja rupesin itkemään hillittömästi. Pojat säikähtivät
ja juoksivat pakoon ja jättivät meidät tytöt yksikseen.
Minä sitten sisareni kanssa menin itkien äidin luo majapaikal-
le. Äiti voivotteli kauhistuneena, minkälaisia rapamustia enke-
lilapsia olimmekaan.
Olin toivottoman häpeissäni ja tuli hirveä tunne, ettei äiti eikä
Jumala ikinä anna anteeksi tapahtumaa vaikka se ei meidän
syyollutkaan. Eivätkä pojatkaan sinänsä tarkoittaneet pahaa,
vaan olivat pidemminkin ihastuneita naapurin nätteihin tyttöi-
hin.
Lopulta äiti leppyi ja julisti ennen yön tuloa meille kaikki
möhläykset ja synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Voi sitä anteeksiannon ihanuutta ja samalla häpeää, en kos-
kaan voi sitä unohtaa. Elämäni kauheinta pikkutytön häpeää.
Tulisieluista saarnamiestä ikävä
Nainen 54
Se oli tulisieluinen hyvä saarnamies. Se saarnasi pirttiseurois-
sa aina niin koskettavasti ja liikuttavasti, ettei tavallisesti kui-
vaa silmää ollut kenelläkään.
Se oli niitä vanhan ajan saarnamiehiä, maankuulu. Sil oli
kysyntää. Se toimi vuosikymmeniä vanhoillislestadiolaisen
uskon sananjulistajana pitkin kyliä.
Minä olin useinkin nyt edesmenneen saarnamiehen seuroissa.
Muistan, kun hän kerrankin paukutti tulipunaisena Jumalan
sanaa seuroissa Raamattu nenän edessä auki.
134
Pitkän ydän takana hän kiihdytti itsensä jonkunlaiseen
hurmostilaan ja huusi: - Etsikkoaikaa on enää vähän jäljellä.
Russakatkin pirtinmuurin reunalla itkevät, jos ette syntisäkit tee
nyt heti parannusta.
Jumala kattoo vinosti pintaliitäjiä, jotka vain suulla tunnusta-
vat uskonsa, mutta sydämessään ovat aivan jotakin muuta.
Häntä ei voi petkuttaa, hän näkee jokaiseen sydämeen viimeis-
tä sopukkaa myöten.
Jumala puhkuu vihaa sellaisia uskonketkuilijoita, omahyväisiä
ja -vanhurskaita siipeilijöitä kohtaan. Helvetti on auki ja ikui-
nen piina edessä.
Tähän uskoon on pesiytynyt uskonvarkaiden joukko SRK:n
johtoa myöten, jotka eivät ymmärrä uskosta enempään kuin
sika hopealusikasta.
Saarnamies jatkoi jyrinää: - Elämme pettureiden ja oikeasta
uskosta luopuneiden pintaliitäjien lopun aikoja.
Usko ja rakkaus ovat rappeutuneet. Voi tätä maailman syn-
ninpesää.
Tässäkin kylässä kerran oli talo, jossa eli vaatimattomia tosi
uskovaisia.
Nyt ei talosta ole jäljellä jälkeäkään. Pihapiirissä aikoinaan
niin kauniisti kukkivat tuomi ja pihlajakaan, mutta eivät enää.
Jäljellä on vain tyhjä autio rauniokenttä.
Minulla on niin ikävä tätä tulista lahjomatonta saarnamiestä.
Niitä ei enää ole tässä uskonliikkeessä. Jumala on korjannut
heidät kaikki taivaanvaltakuntaan.
Nyt saarnamiesten joukkoon on pesiytynyt etupäässä mitään
sanomattomia tyhjänpuhujia.
135
Uskoa ei pidä lähteä räpelöimään
Mies 65
Istun suviseurojen isossa teltassa. Saarnamies on valinnut
puheen lähtökohdaksi vanhan testamentin jonkun jakeen.
Teltta on ynnä Jumalan sanan kuulijoita. En tiedä, kuinka
moni itse asiassa kuuntelee julistusta ja ajatteleeko mitään sen
kummempaa?
Olen lapsuudesta lähtien ollut tässä uskossa. Uskonut että
Raamatun tarinat Jumalan teoista, hyvyydestä ja kiivaudesta
ovat tosia ja pyhiä sanoja.
Vasta viime vuosina olen alkanut epäillä näitä Raamatun tari-
noita Jumalan pyhiksi ilmoituksiksi. Tarkistaa ajatustottumuk-
siani.
Talvella muutama kuukausi sitten kirjastossa sattui käteeni
professori Richard Dawkinsin kirja Jumalharha.
Kirjan lukemisen myötä silmäni avautuivat ja kauhistuin van-
han testamentin Jumala kuvaa. Kirjailija toteaa:
- Jumala on kirjallisuuden vastenmielisimpiä hahmoja. Jumala
on mustasukkaisuudestaan ylpeä, pikkusieluinen, epäoikeu-
denmukainen, anteeksiantamattoman kontrollifriikki. Koston-
haluinen, verenhimoinen etninen puhdistaja, naistenvihaaja,
homofoobikko, rasisti, lapsenmurhaaja, kansanmurhaaja, tuho-
laismainen, suuruudenhullu, sadomasokistinen ja oikukkaan
pahansuoja kiusaaja.
Vanhan testamentin Jumalan antamista ohjeista löytyy pari-
kymmentä kuolemantuomiotakin pikkurikkeiden tekijöille. Ne
136
ovat edelleen voimassa ja niitä toteutettaisiin, jos eivät maalli-
set lait olisi tänä päivänä näitä kuolemantuomiota estämässä.
Mietin siinä seurapenkissä surullisena, että kuinkahan moni
näistä kuulijoista on tarkistanut ajatustottumuksiaan? He usko-
vat niin kuin ennenkin piiruakaan mitään muuttamatta, niin
kuin saarnamies julistaa.
Raamatun jumalansanan ilmoitus on katoamaton ja ikuinen.
Ja usko sama, jota ei pidä ihmisen itse lähteä järjen avulla räpe-
löimään suuntaan eikä toiseen. Jos aikoo pys oikealla tai-
vaantiellä.
Millaisella apinatasolla usko muhii?
Mies 53
Onhan minulla ollut tästunneuskossa vuosien varrella mo-
nenlaisia vaiheita ja tuntemuksia.
Jossakin kahdenkympin tienoilla olin äärilestadiolainen sy-
dämen sopukoita myöten, fanaattisesti. En sietänyt lipsuilua ja
väärään henkeen eksyneitä vähääkään, tuomitsin ne muitta
mutkitta kadotukseen joutuviksi.
Kyttäsin ja vahdin muiden mukana toisia. Metsästin ja paljas-
tin valeuskovaisia ja uskonvarkaita.
En sietänyt, että uskovainen tyttö tai poika seurusteli ja meni
naimisiin uskottoman kanssa. Olin valmis sellaiset siltä is-
tuimelta erottamaan Jumalan valtakunnasta.
Sitten vuosien kuluessa ahdasmielisyys väljeni ja enkä jaksa-
nut enää jahdata kenenkään pikkusyntejä. Ajattelin, että ol-
137
koon, se on jokaisen oma asia pitää omatuntonsa puhtaana syn-
neistä. Jos eivät sitä itse tee, niin huomaavat sen omissa na-
hoissaan viimeistään silloin, kun taivaanportit heidän nenänsä
edestä paukautetaan kiinni.
Mutta joiden päät olivat täynnä itsestään selvää ja kivenkovaa
uskomista. Se hämmensi ja sai mietteliääksi, että millaisella
apinaihmisen tasolla ja pimeyden loukoissa uskominen y
edelleen pesii?
Kaikki on selittämättömän ja mystisen tunneuskon varassa.
Niin minä sitten päädyin vähitellen epäilemään koko tätä us-
koa hataraksi usvapilveksi.
Silti mi uskon ja pysyn tässä lapsuuden uskossa mukana
ruumishuoneen ovelle asti. Olen lähdössä suviseuroihin juma-
lanlasten yhteisiin kesäjuhliin.
Epäilykseni kaikkien uskojen epävarmuudesta ja hataruuksis-
ta pidän omana tietonani.
Ilman tätä uskoa olisin jäänyt syntymättä
Mies 50
Uskovainen äitini oli nuorena seurustellut pitkään uskottoman
pojan kanssa. He olivat olleet syvästi ihastuneita ja rakastuneita
toisiinsa.
Elämä hymyili ja onnellinen tulevaisuus oli käden ulottuvilla.
Mutta toiset uskonsisaret olivat sitten tulleet väliin. Uskotto-
man kanssa seurustelu ja avioon meno katsottiin tässä uskossa
suureksi synniksi.
138
Äidille oli kova paikka erota rakastamastaan pojasta. Hän itki
katkerasti ja suri. Laihtui ja kuihtui luurangoksi, mutta hän ei
uskaltanut erota ja luopua lapsuuden uskostaan sielun ja tai-
vasosuuden pelossa.
Niin tiet erosivat ja äiti ysi sitten vuosien kuluttua lestadio-
laispojan, joka ei suinkaan ollut hänen elämänsä suuri rakkaus.
Minä sitten synnyin yhdeksänlapsisen perheen nuorimmaisek-
si. Jos äitini olisi ollut rakastamansa miehen kanssa parisuh-
teessa, minä olisin jäänyt varmaankin syntymättä.
Tässä uskossa ei nimittäin syntyväisyyden säännöstelyä hy-
väksytä ja se on synti.
Ilman lestadiolaista uskonliikettä ei minuakaan olisi.
Minun on olemassaolostani kiittäminen tätä uskoa.
Olisiko ollut parempi, että en olisi syntynytkään? En tiedä.
Toisaalta, elämä on ihmeellinen lahja, vaikkakin sillä on hin-
tansa.
139
Nainen ei kelpaa mihinkään
Nainen 32
Tämä on miesten sanelema raadollinen usko.
Nainen ei kelpaa puhujaksi, ei papiksi, ei SRK:n johtokun-
taan, ei mihinkään, missä hän voisi olla vaikuttamassa yhteisiin
uskon näkemyksiin ja suuntaan.
Sen sijaan nainen kelpaa alamaiseksi, miehen naima kump-
paniksi ja nautinnon välineeksi. ”Synnytyskoneeksi” ja pentu-
jen ruokkijaksi ja hoitajaksi. Kukaan ei kysy, haluaako nainen
tulla kerta toisensa jälkeen raskaaksi ja jaksaako hän kantaa
ylivoimiensa elämäntaakkaa.
Miehet ovat päättäneet, että ehkäisy on syntiä ja kielletty.
Sillä siisti. Mitä nainen saa harrastaa ja ajatella. Mikä on sove-
liasta ja miltä saa näyttää.
Miehet ovat jämähtäneet jonnekin kivikauteen ja kätkeytyvät
Raamatun selän taakse, ettei Jumala sellaista muka salli. Se on
hölynpölyä.
Ei voi muuta kuin hämmästellä ja ihmetellä tällaista toisen
sukupuolen alistamista. Tämä on merkillinen usko. Toisaalta se
on täynnä omituista pimeyttä ja toisaalta hellyttäviä rakkauden
puolia.
Minä sain kasvaa tämän uskon turvallisessa kodissa ja siitä
olen kiitollinen. Vasta aikuisiässä jouduin vakavaan ristiriitaan
näiden ahtaiden ja mielivaltaisten uskonmiesten kanssa.
Ymmärsin ja näin heidän pimeytensä ja sokeutensa. Rimpui-
lin vähitellen uskosta ulos ilman katkeruutta, vaikka vaikeaa se
oli. Yhä edelleen elän kaksoiselämää, koska en halua pahoittaa
140
rakkaan äitini mieltä. Annan hänen luulla olevani edelleen us-
kossa.
Olen luojalleni kiitollinen, että se on pelastanut minut tästä
ahtaasta taikauskon piiristä avarammille elämän poluille ja
vesille.
Ajattelen toisinaan surullisena niin monien hirttäytymistä
omaan ahtaaseen uskoonsa ja häkkiinsä, josta eivät uskalla
astua ulos vapauteen. Vaikka ovet ovat joka hetki auki.
Feministille ja naisten oikeuksille tässä uskossa ei ole sijaa ja
anneta mitään arvoa.
Uskon, että siitä miehet joutuvat ennen pitkää maksamaan
aikamoisen hinnan Jumalan ja elämän edessä.
Kuka olet sinä, joka muurahaisena tulet vastaan?
Mies 45
Suviseurakentän yllä leijuu itsestään selvänä vahva uskon
henki.
Mistä lähteistä tämä usko on peräisin? Onko se pohjanperille
pesiytynyttä lainauskoa? Vuosituhansien takaisia Lähi-idän
heimojen uskomuksia, kuvitelmia ja tarinoita Jumalan ilmoi-
tuksesta ja johdatuksesta?
Mihin on kadonnut pohjoisen ihmisen omaperäinen usko
omiin suojeleviin luonnon henkiin? Joita ei tarvinnut pelätä.
Niiden kanssa elettiin ennen vanhaan sovinnossa ilman kado-
tuksen ja helvetin pelkoa.
141
Miten ihmiset on saatu houkuteltua mukaan tähän lainaus-
koon, joka ei tunnu luonnollisena istuvan tänne pohjoisen kai-
roille?
No, kaikki tietävät, että se on kirkon pakko perua. Kirkko toi
kristinuskon väkivaltaisesti miekan avulla ja pelottelun saatte-
lemana tunturien ihmisten uskomusmaailmaan.
Nyt näitä Lars Levin uskon perillisiä täällä seurakentällä sei-
laa tuhansittain tietämättä, mistä uskossa on kysymys. Mutta ei
tarvitse ymmärtääkään. Riittää kun jokaiselle uskovalle on an-
nettu yttöön taivasten valtakunnan avaimet. Samassa oikeas-
sa uskossa oleva voi toinen toistaan vahvistaa Jumalan valtuut-
tamana ja nimeen avainsanoilla:
- Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä kaikki synnit anteeksi
rauhaan ja iloon
asti. Minäkin yhdyn sydänten ylitsevuotavaan iloon. Suviseurat
ovat täynnä ladattua tunnelmaa. Etenkin nuorten seurakoke-
mukset ovat tuoreita ja väkeviä.
Vanhemman väen ei sen sijaan tarvitse kuunnella saarnoja ja
uskoa sen kummemmin mitään. Kaikki saarnat ja selitykset
ovat heille tuttuja entuudestaan sadoista kyläseuroista.
Niinpä he voivat keskittyä sukulaisten, ystävien ja tuttujen
kohtaamistuokioihin ja elämäntuntoihin. Iloisiin jälleen näke-
misiin.
Seurakentällä minua tulee vastaan muurahainen, jolta kysyn: -
Kuka olet sinä, joka muurahaisena tulet polulla vastaan?
Oletko uskossa?
142
Uskoa sen verran mitä sydän kestää
Mies 52
Laaja tutkimus vahvistaa yltiömäisen fundamentalismin lisää-
vän tuntuvasti sydäntautien riskiä.
Sydän vain ei kestä äärimmäistä ilon eikä surun meuhkaamis-
ta. Olipa sitten kysymyksessä uskonto, urheiluharrastus tai
elämää rajoittava ruokavalio.
Ahdas usko alkoi sitten rajoittaa elämääni ja ajatusmaailmaa-
ni. Niin minä sitten lopetin sen uskomisen.
Tulin siihen tulokseen, että jos tekee elämässä vain rehellistä
työtä eikä kenellekään tee tietoisesti mitään pahaa, se riittää.
Uskon, ettei siellä toisella puolen rajaa sellaista tuomaria ole-
kaan, joka voi sellaisen sielun tuomita pahaan paikkaan. Ei
tarvitse pelätä mitään.
Tämän saman ovat monet muutkin elämän koulimat ihmiset
huomanneet, että on viisasta äärimmäisiä maailman ja uskon
vouhotuksia välttää.
Kultainen keskitie on osoittautunut elämässä turvallisimmaksi
reitiksi eteenpäin. Varsinkin sisäiset uskonasiat ainoasta oike-
asta uskosta ja Jumalan omistamisesta käyvät sydämen päälle.
Keuhkoamalla verissä päin, että vain tämä on ainoa oikea
usko, siinä on jotain säälittävää.
Historia osoittaa, että yksipuoliset uskonnot ovat aiheuttaneet
kautta aikojen kansoille ja ihmiskunnalle lukemattomia uskon-
sotia ja kärsimyksiä. Vaikka pyrkimyksenä on ollut pelastuksen
ja hyvän sanoman julistaminen.
Elämässä ja uskossa kohtuus kaikessa.
143
Onneksi lestadiolaisessa uskonliikkeessä ovat tavalliset ri-
viuskovaiset vaistonneet vaaran. Suviseuroissakin he tapailevat
sukulaisiaan ja ystäviään lämpimin ja iloisin mielin. He ovat
elämänmyönteisiä ja kuuliaisia kahden maan ja maailman kan-
salaisia. Tämän puoleisen ja tuon puoleisen.
Kuuntelevat saarnoja siinä sivussa ja uskovat vain sen verran
kuin pinna ja sydän kestää.
Toista oli ennen
Mies 86
Voi että sydämeni iloitsee, kun olen jälleen päässyt suviseu-
roihin. Ne ovat aina minulle suuri elämys.
En ole tavannut täällä enää montaakaan minun ikäistäni. Lap-
sia on tosi paljon ja nuoria, nousevan sukupolven jumalanlap-
sia.
Minulla on erityisen ikätäällä edesmennyttä vaimoani. Hän
siirtyi toistakymmentä vuotta sitten taivaan kotiin odottamaan
minua.
Mutta silti minä sieluni silmillä etsin häntä ja odotan hänen
tulevan vastaani millä hetkellä tahansa nuorena, iloisena ja
nauravana tyttönä. Tutustuin häneen aikanaan viiden kuuden-
toista vuoden ikäisenä täällä suviseuroissa ja sitten muutaman
vuoden päästä menimme vihille.
Hän synnytti minulle 14 lasta. Yksi tyttärestäni perheineen toi
minut tänne ja lupasi huolehtia minusta. Lapsistani puolet on
uskomassa ja toiset ovat menneet maailman teille.
144
- Minua huolettaa kovasti, jos en heitä kaikkia lapsiani sitten
tapaankaan taivaassa? Joudunko heistä ikuisesti eroon? Olen
itkenyt ja sydämeni on ollut kipeä, kun elävät uskottomana ja
miten heille sitten käy kun tämä maailma on jätettävä ja tulee
lähdön hetki?
On se ihme, kun maailmanlapset eivät käsitä tätä ihanaa elä-
vää uskoa. Nytkin täällä seurakentällä liikkuu elävä henki ja
kutsu taivaan kotiin.
Mutta sen olen pannut merkille, että toista oli ennen. Vanhan
ajan vaikuttavat ja väkevät saarnamiehet ovat kadonneet seu-
roista. Muistan joitakin tulisieluisia puhujia, kun sellainen
saarnasi pirttiseuroissa ei ollut ainuttakaan kuivaa silmää. Osa
seuraväen naisista kiittivät äänekkäästi ”Herraa Jeesusta ja i-
vät käsiä yhteen”, ja hyppivät pitkin seiniä.
Silti kaikki oli niin luonnollista ja taivaalliset näyt ja kirkkaus
loistivat kuulijoiden silmistä, vaikka talvinen pimeys oli ikku-
noiden takana.
Näiden väkevien puhujien matkassa silloin elävä henki kulki
kylästä kylään ja herätti paljon pohjoisia sieluja näkemään tai-
vaallisen ihanuuden ja uskon antaman turvallisuuden tunteen.
145
Sellaisiksi ovat elävät olennot luotu
Nainen 42
Elän elämänvaihetta, eten jaksa uskoa mitään. Koko elämä
on pielessä.
Kompuroin masentuneena pimeässä ja tämä pohjoinen usko
on kuivunut kokoon.
Ei siitä tosipaikan edessä ole apua.
Niin muka elävästi uskossa ollut mieheni lähti nuoremman
naisen perään. Minä jäin seitsemän lapsen kanssa yksinhuolta-
jaksi.
Tuntuu, että en jaksa enää. En usko Jumalan rakkauteen ja
hyvään enkä muuhunkaan. Elämäniloni on kadonnut ja maail-
ma yttäytyy harmaana ja pimeänä. Lasteni takia täytyy kui-
tenkin pysyä elossa ja yritän huoltaa niitä.
En halua kuolla mutta en elääkään. Olen umpikujassa ja valoa
ei y miltään suunnalta. Opiskeluaikana perehdyin maailman
uskontoihin. Luin kaikenmaailman kummallisuuksia eri uskois-
ta ja ihmisen ikävästä ja kaipuusta etsiä sielulleen mielenrauhaa
ja pelastusta.
Sitten törmäsin tähän pohjoiseen uskoon. Se kosketti sydän-
juuria myöten minua ja sen piiristä löysin miehenkin. Olimme
molemmat elävästi uskomassa ja onnellisia. Kului vuosia ja
lapsilauma kasvoi. Sitten huomasin mieheni muuttuvan omitui-
seksi ja hiljaiseksi, enkä saanut sisäistä yhteyttä häneen enää.
Eräänä päivänä se sitten sanoi rakastuneensa nuoreen vere-
vään lestadiolaisnaiseen naiseen ja ilmoitti lähtevänsä. Tiedän
146
ettei saa erota, mutta uskon anteeksiantoa ja armoa riittävän
toisen naisen peräänkin lähteneelle miehelle.
Minä en osannut sanoa siihen mitään. Itkin vain. Nyt en osaa
sanoa mitään enkä tiedä, onko tässä uskossa ollut koskaan mi-
tään tolkkua? Sen olen kyllä huomannut, ettei usko ole järjen
vaan tunteen asia. Se on selittämätön mielentila. Jokaisen itse
koettava. Mutta maailma ja todellisuus ja kaikki jää kuitenkin
lopulta pintaraapaisuksi elämän edessä, epätäydelliseksi ja va-
javaiseksi.
Elämä on suuri mysteerio ja kukaan ei tiedä, mistä on kysy-
mys, lopulta.
On totta, että sääskelläkin on unelmansa. Mutta hänkin vais-
toaa, kuinka armottoman katoavaa elämä on. Elämä, mitä se
on? Tarkoittaako se äskelle ja kenellekään itse asiassa oikein
mitään?
Mutta elettävä kuitenkin on satoi tai paistoi. Sellaisiksi ovat
elävät olennot luotu.
147
Aina turvassa
Mies 34
Olen tästä uskosta pihalla kuin lumiukko. Usko on minulle
käsittämätön outo maailma enkä ymmärrä siitä mitään.
Siitä huolimatta olen uskossa, vaikka en tiedä mitä uskon.
Tässä maailmassa ei mikään ole selvää. Maailma on ynnä
kummallisia selittämättömiä paradokseja.
Pähkäilen hyvän ja pahan, pimeyden ja valon, uskon ja epä-
uskon, rakkauden ja vihan, maan ja taivaan välimaastossa,
maailmankaikkeuden ympäröimänä oudolla planeetalla.
Minulla on elämännälkä. Syvyydestä minä huudan sinua tun-
tematon Henki.
Saarnamiehet julistavat: - Usko tulee kuulemisesta.
Onko usko jotakin käsittämätöntä kielipeliä? Uskomuksia
maailmasta, jota ei ole?
Mitä synti on ja helvetillä alituinen pelottelu?
Elämässä tulisi puhua rehellisesti elämäntunnoista asioiden
oikeilla nimillä.
Hyvä ja paha, sitä on etsittävä omasta sydämestä. Missä ovat
ajatuksemme ja tavaramme, siellä asuu sydämemme.
Ihminen on osa selittämätöntä elävää luontoa, jossa ravinto-
ketju rakentuu toisten syömiselle. Elämä tarvitsee elämää, pie-
nimmästä suurimpaan pysyäkseen hengissä. Niin yksinkertaista
se on. Kenelläkään ei ole eri vapauksia.
Synnymme, elämme ja kuolemme. Kuinka armottoman ka-
toavaa elämä on. Joka syksy kukat ja lehdet kaikki heidän kau-
neutensa putoavat maahan kuoleman syliin.
148
Toisista maailmoista ei kukaan tiedä mitään.
Mitä tiedämme tästä maailmasta? Emmehän tunne edes itse-
ämme. Kaikki on hatarien olettamusten ja uskomusten varassa.
Silti mi uskon. Mihin muuhunkaan ihminen voi turvautua
tämän elämän suurella näyttämöllä kuin uskoon, toivoon ja
rakkauteen?
Sääli ihmistä, joka tekee uskosta taakan. Ihminen on luotu
vapauteen, mutta silti hän elää rituaaliensa ahtaassa häkissä.
Toivoa on
Mies 59
Kaikilla uskoilla on puolensa ja puolensa.
Elämän turvattomuus ja katoavaisuus ovat saaneet kautta ai-
kojen ihmisen etsimään luonnonhenkistä ja jumalista apua ja
pelastusta.
Kaikissa uskonnoissa kuitenkin edellytetään luottamusta ja
uskomista jumaliin ilman epäilyksiä.
Sokea uskon vaatimus on vääristänyt uskonnon henkisen ja
hengellisen väkivallan ja mielivallan käytölle.
Varsinkin kristinuskossa on käytetty täsmäasetta helvetin pel-
koa estotta hyväksi ja saatu ihmiset nöyriksi ja kuuliaisiksi.
Niin myös tässä pohjoisen uskossa. Näistä vuosituhansia van-
hoista ihmisten tekojumalista ja taikauskoista olisi aika päästä
eroon.
Mutta sepä ei niin vain onnistu. Uskonnot yedelleen elävät
ja voivat hyvin ihmisten mielissä ja tunne-elämän sopukoissa.
149
Vaikka Friedrich Nietzsche julisti jo sukupolvia sitten, että
”Jumala on kuollut” hänen arvionsa osui pahasti pieleen.
Mutta tunnetun kirjailija-filosofin julistama jumalan kuolema
voi hyvinkin ennakoida ihmisten tekojumalien kuolemaa.
Raamatun ja Koraanien ja idän uskontojen jumalat ovat ih-
misten pään sisällä syntyneitä tekojumalia. iden kirjako-
koelmien sekavat ja ristiriitaiset ajatukset ja mielikuvat jumali-
en ilmoituksista, teoista ja vaatimuksista tulevat jossakin vai-
heessa armotta kuolemaan.
Se aika saattaa olla lähempänä kuin osataan arvatakaan tämän
päivän maailman myllerryksen edessä, mistekopyhyydet ja -
jumalat ovat joutumassa yhä selvemmin suurennuslasin alle
kännyköiden ja tietokoneiden aikakaudella.
Vanhojen uskojen selitykset paljastuvat ennen pitkää mieliku-
vituksen tyhjiksi houreiksi.
Mutta todellinen Luoja ei kuole ja katoa minnekään maail-
mankaikkeuden suurella yttämöllä ihmisen julistuksella ja
uskolla niin tai näin.
Ehkäpä sadantuhannen tai miljoonan vuoden päästä ihmiselle
paljastuu Hänen tarkoitusperänsä elämästä täällä maan päällä.
Toivoa on.
150
Kukin tuntee hänen läsnäolonsa
Mies 52
Ei niissä lopulta ole suuria eroja, oli usko kuin usko, nainen
kuin nainen. Oli uskossa tai ei.
Elämässä on tullut koettua monenlaisia puolia ja asioita. Olen
ollut suhteessa uskovaisiin ja ei-uskovaisiin naisiin. Kaikilla
tavara on ollut hyvää luonnontuotetta eikä moittimista.
Mutta rakkaus on pyhä asia ja kaikki kaikessa. Ilman rakkaut-
ta ei seksi ole mitään.
Rakkaus ja usko ovat syvimmältään mitä suurimmassa määrin
tunteen asioita ja kokemuksia.
Seurustelin alta kaksikymppisenä opiskeluaikana viehättävän
tytön kanssa. Olimme niin rakastuneita kuin vain nuoret voivat
olla. Tyttö ei kuulunut mihinkään uskonsuuntaan tai lahkoon
enkä myöskään minä ollut uskon kanssa missään tekemisessä.
Kävimme yhdessä toisinaan juhlimassa, elokuvissa, teatterissa
ja tansseissa, otimme joskus ravintolailloissa ryypynkin, mutta
muuten elimme ihan tavallista maailman mukaista elämää.
Seksielämä oli kiihkeää ja taivaallisen nautinnollista.
Sitten kului muutamia vuosia ja törmäsin yhtenä viikonloppu-
na sattumalta lestadiolaiseen nuoreen viehättävään naiseen.
Jokin hänessä kolahti minuun perusteellisesti ja niin me mo-
lemmat rakastuimme toisiimme korviaan myöten.
Hänen kiihkeä usko Jumalaan teki minuun syvän vaikutuksen.
Hän tutustutti minut tähän pohjoiseen uskonliikkeeseen ja tulin
uskoon. Sekä maallinen että uskon taivaallinen rakkaus yhdisti
meitä ja elimme monia onnellisia vuosia. Meille syntyi seitse-
151
män lasta. Mutta sekin rakkaus jossakin vaiheessa muuttui ja
kuivui kokoon ja erosimme. Nyt elelen yksin, paitsi lapsistam-
me pidämme yhteisesti huolta ja kasvatamme niitä vuoro vii-
koin.
Merkittävin havainto elämässäni on, ettei naisissa ja uskoissa
ole suuria eroja.
Kaikista suurin on rakkaus ja usko elämään. Onnellisista päi-
vistäni olen elämälle kiitollinen eikä minun tarvitse katua mi-
tään.
Elämäämme ohjaa jokin suuri ja rakastava selittämätön Voi-
ma, Henki, Jumala.
Kukin elävä olento tuntee hänen läsnäolonsa omalla tavallaan.
Itkin ahdasta mieltä ja sokeutta
Mies 42
Minä näin unta, että olin suviseuroissa. Tapasin seurakentällä
monia sukulaisia ja tuttavia. Iso teltta oli täynnä kuulijoita.
Saarnat kaikuivat yhtenä virtana kovaäänisten kautta kaikkial-
le. Siionin lauluja laulettiin välillä. Meno ja tunnelma olivat
tavallisia. Sitten kesken kaiken tapahtui jotakin outoa ja kum-
mallista. Juhlaportin yläpuolelle ilmestyi pilvenhattara, josta
astui seurakentälle Jeesus Kristus häikäisevän valokehän ympä-
röimänä. Seuraväki säikähti pahanpäiväisesti, osa purskahti
itkuun, osa vapisi pelosta ja osa luikki pakoon minkä kintuista
lähti.
152
Jeesus rauhoitteli seuraväkeä: - Ei tämä minun ilmestyminen
tänne mikään maailmanloppu ole. Älkää peljätkö, minä en
tullut teitä tuomitsemaan, erottelemaan ja ottamaan mukaan
taivaan valtakuntaan. Itse kukin tulee vuorollaan, kun aika on.
- Tulin vain vilkaisemaan, miten te täällä maan päällä jakse-
lette ja uskotte. Oikomaan muutamia vääriä käsityksiä uskomi-
sesta. Minulle on tehty kanteluita, levitätte uskoa että vain tei-
dän kautta voi päästä Jumalan valtakuntaan. Minun on nyt tässä
oikaistava tämä väärä luulo ja usko. Älkää hyvät ihmiset siihen
langetko ja niin ahdasmielisiä olko.
Jeesus jatkoi opettamista: - Ei se seuraväki tätä rataa mene.
Jumalan valtakunta on mittaamattoman avara. Itse kukin voi
uskoa omalla tavallaan minkä porukan piirissä tahansa. Kaikki
pääsevät ja ovat tervetulleita taivaan valtakuntaan. Ei siellä
hyttysiä kuurnita.
Elämä on annettu ihmislapsille ja kaikille luoduille lahjaksi.
Kaikki lajit ja olennot elävät luonteensa ja omatuntonsa mu-
kaan. Myös ihmisille on annettu mahdollisuus elää ihmisiksi ja
vastuullisesti elämää kunnioittaen.
Jeesus kohotti kätensä ja julisti Jumalan valtuuttamana ih-
misenpoikana:
- Kaikkien uskontojen, suuntien ja kuppikuntien keskinäinen
karsinointi on väärää uskoa. Semmoisella uskolla piinaatte vain
itseänne. Toistan, kaikki pääsevät taivaaseen ja sillä sipuli.
Seuraväki hermostui ja nyrkit pystyssä huusivat: Väärä Jeesus
Kristus on ilmestynyt. Ei me uskota tuollaisia puheita. Potas-
kaa.
Säikähdin ja sitten minä heräsin.
153
Ajatus saapui yllättäen vieraaksi
Mies 36
Ajatus saapui yllättäen kutsumatta luokseni ottamaan selvää
uskontilastani.
Missä mennään? Mikä on sieluntilasi? Oletko vielä lapsen-
mielisesti mukana tässä uskossa?
Se usko ja henki asustaa ja kuljeskelee pohjoisen ihmisten
mielen- ja sielunmaisemissa? Se oli alunperin lohdutuksen,
toivon ja ilon usko pohjanperillä. Se oli ihana ja vapaamielinen
usko? Mutta mitä se nyt mahtaa olla?
Elämä tunturien maassa on kovaa ja haastavaa. Kun on valoa,
sitä on mielettömästi. Kun on pimeyttä, sitä on mielettömästi.
Lyhyt kesä, pitkä kylmä pimeä talvi, kaunista mutta karua
seutua. Toimeentulo niukkaa. Työttömyyttä, sairautta ja surke-
utta. Poroillekaan ei tahdo riittää jäkälämaita. Näkevät nälkää,
kun entiset mehevät jäkälämaat on kaluttu tyhjiksi.
Mutta miten on uskosi laita? Olen kuullut, että lestadiolainen
usko on kadottanut alkuperäisen elävyytensä ja voimansa ja
käynyt sietämättömän ahtaaksi. Jämähtänyt paikalleen. Pelkkä
aivastuskin on syntiä ja siitä on tehtävä parannus. Oletko alis-
tunut siihen ja menettänyt persoonallisuutesi?
Elätkö uskonhäkissä? Oletko onnellinen uskossa? Ajatus urk-
kii ja tutkii minun uskontilaani eikä päästä minua vähällä. Ker-
ron että elän omaa elämääni enkä ole tilivelvollinen kenelle-
kään. Ei Jumala minua hätyyja vahtaa. Se on avaramielinen
ja saan uskoa omalla tavallani. Sillä on maailmainkaikkeuden
ja miljardien galaksien ja tähtien hoitamisessa ja elämän huli-
154
nassa ja kuhinassa sellainen rumpa päällä, ettei se kyllä ehdi-
kään eikä halua puuttua yksittäisten olentojen perään katsomi-
seen.
Se on antanut jokaiselle omatunnon, että voi sen mukaan elää
ihmisiksi ja vastuutuntoisesti. Ihminen on velvollinen suojele-
maan elämän monimuotoisuutta ja luontoa kykyjensä mukaan.
Varoa roskaamasta ja turmelemasta tätä kaunista planeettaa,
joka on maan päällinen taivas.
Ehkä on parempi, että annetaan lestadiolaisten kieriä omassa
uskon mehussa ja ahtaissa ympyröissä. Se on heidän tapansa
elää tylsää elämätöntä elämäänsä ja tulla autuaaksi. Olen hänen
kanssaan samaa mieltä.
Keittelin kahvit ja hyvästelin Ajatuksen omille teilleen.
Mahtava usko
Mies 19
Olin suviseuroissa. Siellä oli mahtava tunnelma. Poikasakki
innostui luettelemaan tämän pohjoisen uskon hyviä puolia.
- Uskovaiset osaavat käyttää viimeistä teknologiaa. Kovaääni-
set kuuluvat hyvin kaikkialle ja nettiyhteydet pelaavat. Järjeste-
lyt on tehty viimeisen päälle ammattitaidolla.
- Täällä on ihana, lämmin ja rakkaudellinen tunnelma. Lesta-
diolaiset nuoret osaavat rakastella ja nauttia seksistä ysin
siemauksin.
- Uskossa tiedetään tarkasti, mikä on syntiä ja mikä soveliasta
tässä uskossa.
155
Joukossa on loistavia kyttääjiä, jotka voimia säästämättä varti-
oivat naapurin pysymistä oikeassa uskossa. Väärään uskoon
eksyneille annetaan kenkää.
Syntien anteeksiantamisessa Jeesuksen nimessä ja veressä on
poweria, se antaa takuun Jumalan valtakuntaan pääsemiseksi.
- Tässä uskossa on rentoa rahvastunnelmaa ja sivistyneitä
uskojia paljon. Myös lapsia, tulevaisuuden uskon toivoja.
- Saarnamiehet ovat toinen toistaan parempia jumalansanan
julistajia, jotka osaavat selittää vaikka korpin valkoiseksi uskon
vahvistamiseksi.
- Oikea usko on turvallinen. Sitä ei uskalla kyseenalaistaa ja
epäillä edes itse Jumala eikä Piru. Jos joku rupeaa tälle uskolle
turpaa aukomaan ja epäilee uskovaisia hihhuleiksi, sille lyö-
dään luu kurkkuun eikä periksi anneta tuumaakaan.
- Uskon automaatti toimii tosi hyvin, paremmin kuin kilpaile-
villa uskonsuunnilla, jossa sekoillaan sinne ja tänne.
- Tämä on Jumalan ja ihmisen kokoinen usko, jossa naiset
ovat uskollisia synnyttäjiä Herran tahdon mukaan, vaikka henki
menisi.
- Tässä uskossa ei ole mitään pahoja ja yököttäviä valheellisia
puolia. Se on mahtava usko.
- Eiköhän pojat lähdetä seurakentälle suloisia tyttöjä jahtaa-
maan. Tunnelma oli toiveikas ja taivaallinen.
Onnellinen usko. Aurinko paistoi ihanasti.
156
Minä häpesin tätä rappiouskoa
Mies 43
Minä näin unta, että olin taivaassa. Luonto ytti samanlai-
selta. Oli kauniita kukkaisniittyjä, metsää, järviä, eläimiä, lintu-
ja ja kaikenmaailman ötököitä niin kuin maan päälläkin. Mutta
erojakin oli, elämä näytti paljon onnellisemmalta ja iloisem-
malta. Taivaassa ei ollut elämän suunnattomia ristiriitaisuuksia,
hyvän ja pahan taistelua ja muitakaan paradokseja ja vastakoh-
taisuuksia kuin täällä. Pahuus oli taivaan planeetalta ajettu tie-
hensä. Ihmiset olivat sydänjuuria myöten ystävällisiä ja hyviä
toisilleen.
Valkopukuisia enkeleitä opasti ihmisiä hyville tavoille ja lii-
kennettä, ettei törmäilty toisiinsa. Niitä pyöri vähän kaikkialla.
No, minä kysäisin yhdeltä viisaan köiseltä enkeliltä, että
minkälaiselta se taivaasta käsin näyttää ihmisten maan päälli-
nen elämä? Ovatko heidän uskonsa Jumalasta ja taivaasta oi-
keita?
Enkeli katsoi minua ja sanoi: - Kyllä täällä taivaassa naures-
kellaan ihmisten hörhöilylle, typerille ja vääristyneille uskon
kuvitelmille. Eivät ne näytä oppivan mistään mitään. Ennen
kaikkea pahuus, korruptio ja kaikenlainen huijaus rehottaa pie-
nimmästä suurimpaan. Petos ja itsepetos. Sukupolvesta toiseen
jatkuvat sodat ja tappamiset, tahallisen kärsimyksen tuottami-
nen toisille, kiduttaminen ja nöyryyttäminen ovat iljettävää ja
kammottavaa veljeilyä pahuuden kanssa.
Maan päällisen taivaan ja paratiisin keskelle ihmiset ovat itse
luoneet omat helvettinsä. Kun pahuus ja ilkeys uhkaa tuhota
157
koko elämän, sitten he hädässä kääntyvät Jumalaan puoleen ja
anelevat anteeksiantoa ja armoa.
Niin pohjoisen usko kuin muutkin uskot ovat äristyneitä ja
harhaisia. Pielessä ja mielivaltaisia. Ahdasta ja suvaitsematonta
rappiouskoa. He eivät tunne ja ymmärrä elämän todellista lah-
jaa ja arvoa, Jumalan rakkautta ja armoa ihmisiä kohtaan.
Sitten ne vielä meuhkaavat Jeesuksen verellä ja jakelevat syn-
tejänsä anteeksi hänen nimessään, mikä sekin on niin vasten-
mielistä ja iljettävää.
Olemme taivaassa niin armollisia, että oli uskossa tai ei, hyvin
tai huonosti eläneitä, vaikka pahoja murhamiehiä, kaikki met
otetaan sisälle ja aloitetaan täällä todellinen uudelleen koulut-
taminen hyviksi ja elämää kunnioittaviksi ihmisiksi.
Minä häpesin tätä väärää ja vääristynyttä uskoa, jossa itsekin
olin ollut mukana lapsuudesta lähtien. Sitten minä heräsin.
Ei sillä väliä olenko oikeassa vai väärässä
Mies 39
Olin pitkään lestadiolainen.
Sitten minä eräänä päivänä heräsin kuin vuosituhantisesta
unesta ja ymmärsin, että ihmisten korvien välissä muhii mieli-
kuvituksellisia valejumalia.
Nyt en usko mihinkään yliluonnolliseen.
Maailmankaikkeus ja elämänilmiö ovat syntyneet tuntemat-
tomien prosessien ja omien luonnonlakien alaisena.
158
Kaikki uskonnot ja uskot ovat syntyneet ihmisen sanomatto-
masta ikävästä ja kaipauksesta turvautua johon suurempaan
kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen pelastavaan voimaan.
Minä kokeilin ateistina olemista.
- Mutta hyvänen aika, ateismihan on yksi uskon suunta, mi-
nulle huomautettiin. Se on uskoa, ettei jumalaa ole.
Ajattelevana ja järkevänä ihmisenä minä sitten luovuin ateis-
tisista ajatuksista ja uskon suunnasta ymmärrykseen, että en
tiedä, onko korkeampaa luojaa johtamassa maailmankaikkeutta
ja elämää vai ei.
Olemista ja olemassaoloa verhoaa selittämätön salaperäisyys.
Mystinen verho.
Nyt minä olen uskossa ja ei-uskossa, olen ja en ole. Olen tässä
pohjoisen oikeassa uskossa ja samalla ei-uskovainen.
Enkä minä näe siinä mitään omituista.
Sanokoon ja nähköön maailma sen miten haluaa. Olen sisällä
ja ulkona, sivullinen ja ulkopuolinen. Muukalainen.
Eikä sekään ole totta, olen oikeassa ja väärässä uskossa täällä
kummallisella maan päällisellä matkalla niin kuin kaikki muut-
kin elävät olennot pienimmästä suurimpaan.
159
Kivetkin huutavat
Nainen 31
Elämä jumittaa, ei oikein saa kiinni mistään. Ennen niin elävä
uskoni on kuivunut kokoon ja seuroissa käynti on käynyt vas-
tenmieliseksi.
Ei seuroista saa uutta potkua elämälle enää hakemallakaan.
Elämäni on nykyään pienten lastenhoitoa, arkipäivän mene-
mistä ja tulemista. Innotonta hosumista.
Pelkään, että elämäni on henkisesti jumittumassa ja jämähtä-
mässä paikalleen. Kivettymässä ja elävä henki katoamassa?
Uskominen on yhtä tyhjän kanssa. Tyhjyyden ja toivottomuu-
den tunne yttää mieleni. Vaistomaisesti tiedän, ettei tyhjyy-
dessä voi pidemmän päälle elää. Se on täytettävä merkityksillä.
Usko on eräs tärkeä kantava voima. Usko antaa elämälle mer-
kityksen.
Kävi miten kävi elämässä, mutta tätä pohjoista uskoa en halua
jättää mistään hinnasta. Se on ollut minulle henki ja elämä ja
torjunut alituisesti ahdistavaa tyhjyyden tunnetta.
Olen lähdössä suviseuroihin. Jospa sieltä saisin uutta potkua
elämälle ja uskolle? . Jos ei muuta, niin saan ainakin vaihtelua
arkipäivään ja on mukava tavata sukulaisia ja uskon ystäviä.
Toivottavasti tämä tyhjyys myös seuroissa hellittää. Hapuilen
tässä uskossa eteenpäin päivän kerrallaan. Mitä se on elämä ja
ei-elämä? Mitä on oleminen ja ei-oleminen? Mitä on läsnäolo
ja poissaolo? Mitä on uskominen ja ei-uskominen?
Näitä kysymyksiä minä hkäilen ja mietin. Vastauksia on
vaikea ytää tai onko niitä edes olemassa? Mutta mitäpä minä
160
tässä haikailen? Tarvitseeko uutta sen kummemmin yä-
kään? Uskominenhan on paljolti tahdon asia ja tunne- ja mie-
lentila.
Mitä mitässä pelkäämään paikalleen jämähtämistä ja muu-
takaan. Tässä uskossa tyhjille ja epäilevillekin sieluille saarna-
taan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä rauhaan ja
iloon asti. Tämä usko on ynnä ladattua tunnelmaa. Äänellään
se lintukin laulaa ja uskoo huomiseen. Sydämeni ilahtuu yllät-
täen puuntakaa pilkistävästä auringon valosta.
Kivetkin huutavat ja rohkaisevat minua uskomaan turvallisel-
la mielellä.
Sydämeni itkee
Nainen 44
Jokin tässä uskossa koskettaa minua. Se on osa minun mielen-
ja sielunmaisemaani.
Vasta suviseuroista tulleena poikkean sydänkesän aurinkoise-
na päivänä Pajalan kirkontörmälle Lars Levin profeetan jalan-
jäljille kuin kuka tahansa turisti ihmettä odottaen.
Istun kukkaniityn keskellä ja toivon sielun silmilläni näkeväni
sinun astelevan joen rantapolulla. Olen kuin unessa. Minulla on
niin ikävä sinua profeetta. Juuri sinä herätit ja sytytit tunturi-
kansan sydämet liekkeihin ja ylimaalliseen uskoon ja rakkau-
teen pimeän kaamoksen ja talven viiltävien tuiskujen keskellä.
Sinä julistit sydämesi innolla ja palavasti toivoa ja rohkeutta
kestämään päivästä toiseen elämän karua todellisuutta kärsi-
myksen, epävarmuuden ja nälkäkuoleman uhan varjossa. Ker-
161
roit iloiten uskon ihanasta ydöstä ja sanomasta, että on ole-
massa toinen maa ja taivas jossa on ikuinen kesän kirkkaus ja
kukkien kauneus, missä ei aurinko laske. Missä ei porotokilta
jäkälä lopu ja eikä niiden tarvitse pelätä alituisesti susien ahdis-
telua ja raatelua.
Tässä jokitörmän polulla minä poimin sylillisen luonnonkuk-
kia matkani muistoksi. Rukoilen sinun astelevan vastaani elä-
vänä profeettana. Toivon sinun selittävän minulle kuin pienelle
lapselle, mitä usko on ja taivaan isän turva täällä katoavaisuu-
den maailmassa. Kuinka väliaikaista ja ohimenevää elämä on
täällä kuolemanvarjon, itkun ja surun maassa.
Mutta turhaan minä odotan sydämeni kivussa ja ikävässä si-
nun ilmestymistä kiven alta joen polulle silmät kenöiden ju-
listamaan vapauttavaa sanaa elämän ihmeellisyydestä ja ilosta.
Rakkaudesta.
Pappilan pirtissä asuu hiljaisuus, jotkut kulkijat selailevat pos-
tillaasi omissa maailmoissaan. Joen rantapolulla vain kesän
kukat loistavat kauneuttaan salattuina, vedet välkkyvät aurin-
gossa, poutapilvet eivät verhoa sydämeni hullua ikävää.
Minä en ymmärrä tästä uskosta mitään, mutta silti minä uskon
ja muistan sinun rohkeat lämpimät sanasi:
- Rakkaus on suurin suoja epätoivoa ja surua vastaan. Minun
sydämeni itkee.
162
Uskon kuvitelmista ei apua
Nainen 50
Lapsuudestani lähtien olen ollut uskossa. Kaksikymppisenä
suviseuroissa sitten Jumala johdatti minulle uskovaisen sopivan
oikean miehen.
Uskoin syvästi ja vankasti, että avioliitostani tulee onnellinen,
sillä Jumala ei voi erehtyä.
Alkuvuosina olimmekin onnellisia. Lapsia syntyi jokseenkin
joka vuosi ja perhe kasvoi jo kymmenhenkiseksi. Sitten minun
voimat alkoivat ehtyä ja seksielämä ei enää sujunut entiseen
malliin. Minua vaivasi haluttomuus ja muutenkaan en ollut
enää onnellinen. Mies oli mahoton naimamies ja hänelle olisi
pitänyt joka välissä
antaa.
Kaikenlaiset ristiriidat avioelämässä vain kasvoivat hyvästä
yrityksestä huolimatta.
Sitten mies vain lähti. Oli löytänyt nuoremman naisen tyydyt-
tämään hänen seksielämää.
Minä järkytyin ja petyin syvästi, sydämessä velloi alituinen
itku ja kipu.
Minä jouduin saman tien myös pahaan uskonkriisiin, menin
aivan sekaisin. Alun perin olin ollut ehdottoman varma uskos-
sa, että Jumala valitsi minulle oikean aviomiehen.
Maailman romahtamisen ja avioeron jälkeen aloin epäillä, että
tässä uskossa on jotakin pahasti pielessä ja huijauksen makua?
Uskoin, ettei todellinen oikea Jumala ikinä tekisi minulle täl-
laista elämääni järisyttävää korppua?
163
Löysin sitten uskonyhteisön ulkopuolelta hyvän ja kiltin mie-
hen, jonka kanssa elämäni on vakiintunut ja olen löytänyt uu-
den onnellisuuden. Viihdymme tosi hyvin yhdessä ja seksikin
sujuu paremmin kuin koskaan.
Mutta tämä toisen miehen valinta oli minun oma valintani,
eikä siihen Jumala sekaantunut millään lailla.
Häneen mi edelleen uskon, mutta entiset uskonystäväni
uskokoon omiin harhoihinsa.
Arkipäivän elämä on taitolaji, siinä eivät pelkät uskonkuvi-
telmat auta.
Olen outo ilmestys täällä.
Mies 37
Lännen ja idän kulttuurien filosofioissa ja uskonnoissa on
ajatuksia vähän joka lähtöön.
Vastakohtia. Paradokseja. Sovittamattomia ristiriitaisuuksia.
Minä olen kasvanut lapsuudesta lähtien tässä tutussa pohjoi-
sen uskossa, mielen- ja sielunmaisemassa.
Tämä yksinkertainen usko oli niin itsestään selvää, ainoa oi-
kea, mitä tiesin.
Sitten myöhemmällä iällä aloin miettiä, mitä tämä usko oikein
on ja mitä se sisältää? Merkitsee?
Mitä ovat uskossa läsnäolo ja poissaolo?
Voiko olla uskossa ja samanaikaisesti epäuskossa?
Hämmennyin. Tunsin, että olin uskossa sisällä ja samalla ul-
kona kuin lumiukko.
164
Suviseuroissa kiertelin seurakenttää tuhansien uskovien jou-
kossa ja olin samanaikaisesti poissa ja läsnä. Tapasin sukulaisia
ja ystäviä ja juttelin heidän kanssaan uskon ihanuudesta ja Ju-
malan valtakunnasta itsestään selvänä asiana.
Jokaiselle oli selvää, että kaikki maailman muut uskot ovat
väärässä. Turhaa muissa uskoissa olevat meuhkaavat ja kuvitte-
levat pääsevänsä taivaan valtakuntaan. Ei sinne noin vain men-
nä ilman oikeaa uskoa.
Mutta jokin sisälläni kaihersi, voiko se olla totta? Jokin tässä
mättää.
Kukin uskoo mitä uskoo ja on omalla tavallaan aina sekä ä-
rässä että oikeassa.
Olin outo ilmestys täällä. Niin minä orpona ja sivullisena
sieluna kiertelin seurakentällä. Yksin ja kodittomana ja enkä
tiennyt, olinko ulkona vain sisällä?
Sen lumous ja salaperäisyys oli kadonnut tästä uskosta taivaan
tuuliin.
Läsnäololla ja poissaololla, pienellä ja suurella, uskolla ja
epäuskolla on jokin yhdistävä piuha. Kaikki liittyy kaikkeen.
Usko voi olla syvällistä ja pinnallista, yhtä aikaa. Uskon voi
kokea ja tuntea pienenä ja suurena aivan kuin vesipisarassa
nähdä aaltoilevan kokonaisen valtameren.
Merkityksellisenä voimavarana ja elämän pelastuksen toivo-
na.
Hämmentyneenä astelen suuren seurateltan sisälle ja yhdyn
täysin sydämin Siionin laulun pakahtuvaan taivasikävään.
165
Ystävänä yksinäisyys ja usko
Nainen 37
Olen yksinäinen neljää kymppiä lähestyvä nainen tässä uskos-
sa. Minulla on kyllä ystäviä, mutta olen kunnon miestä ja lasta
vailla. Jumala ei vain ole johtanut minun kohdalle oikeaa mies-
tä, johon olisin voinut rakastua korviani myöten. Ja päästä
naimisen ja uskomisen kautta ysin siemauksin nauttimaan
taivaallista esimakua ja iloa.
Olen mi kokeillut useitakin miehiä sekä uskossa olevia ja
ei-uskovia jääriä. Aina ne ovat tuottaneet syvän pettymyksen ja
olleet rakastelussa sellaisia keskinkertaisia äheltäjiä, joista ly-
hyen suhteen jälkeen on ollut pakko päästä eroon.
Niin sitten on jäljelle jäänyt tämä alituinen kipeä ja polttava
läheisyyden kaipuu ja ikävä. Yksinäisyys ja usko.
Suviseuroissa en paljasta kenellekään, että minä olen ensisi-
jaisesti täällä kattelemassa ja etsimässä kunnon miestä. Minun
jalkojen välissä sykkivä uskovainen pillun rako on ynnä ka-
lun ikävää, myönnän. Se on minulle kaikki kaikessa todellinen
maan päällinen elämänlähde. Pillun ja kalun läheistä ylimaal-
lista taivaallista suhdetta minä ikävöin ja kaipaan.
Lämmintä syliä ja tosi rakkautta. Tunnen, että vain eroottinen
rakkaus ja usko yhdistettynä ovat onnellisuuden, nautinnon ja
elämänilon lähteitä.
Tässä uskossa naimista ja uskoa on aina pidetty arvossa, vaik-
ka sen hoitamisessa on jotenkin jääty puolitiehen ja pinnalli-
seksi. Yritystä kyllä on, uskon miehet ovat kiimaisia kovia pa-
nomiehiä ja naiset valmiita antamaan, mutta naimisen taivaalli-
166
sesta ilosta ja ihanuudesta ei ole osattu nauttia ja hoitaa Juma-
lan lahjana.
Ilman säännöstelyä suuren lapsilauman keskellä naiset väsy-
vät ja uupuvat työtaakan alle. Siinä sitten naimailot katoavat ja
siitä tulee pakkopullaa. Sääli naisia.
Minun kohtalona on yksinäisyys. Jumalalla on kai jotain mi-
nua vastaan, kun se ei lähetä minulle kunnon miestä, vaikka
pillu on vetreässä hyvässä ja kunnossa.
On raskasta ajatella, että minun biologinen aika synnyttämi-
seen alkaa pian olla ohi. Ymmärtäväistä tosi panomiestä ei
vain näy ja kuulu.
Nyt uskottelen itselleni, etten tarvitsekaan ketään. Onhan mi-
nulla ystävänä yksinäisyys ja tämä usko.
Väärälle planeetalle väärään aikaan
Nainen 34
Lapsuuteni ja nuoruuteni jouduin elämään tämän pohjoisen
uskon kiusattuna ja helvetillä peloteltuna. Tämä usko ruhjoi ja
jätti syvät haavat mieleeni ja sieluuni. En ole vieläkään koko-
naan toipunut siitä.
Muistan elävästi, kun saarnamies seuroissa kuvaili kuoleman
ja helvetin kauhuja ääni väristen. Hän jyrisi joutuvan kadotuk-
seen pienimmästä suurimpaan jokaisen, jotka elävät synnissä.
Nämä kauhukuvaukset järkyttivät lapsena ja nuorena minua
niin, että en seuroista tulon jälkeen tahtonut uskaltaa nukkua
helvettiin joutumisen pelossa.
167
Välillä sydämen pohjassa kouri hirveä pelko, että helvettiin
tässä joutuu väkisin vaikka kuinka yrittäisi olla nöyrästi oikeas-
sa uskossa. Itse asiassa uskon kiusaamassa tunkkaisessa ja syn-
nintuntoisessa ahtaassa kasvuympäristössä minusta kasvoi ja
kehittyi masentunut, monivammainen, säikky ja pelokas aikui-
nen, joka ei uskaltanut elää ja iloita elämänlahjasta kuoleman ja
helvettiin joutumisen pelossa.
Mutta toisaalta, hyväähän ja sielun pelastusta tämä usko yritti
tarjota, mutta siinä sivussa tietäen tai tietämättään ruhjoi ja
kiusasi lapsuuden ja nuoruuden herkässä iässä olevia sieluja
rikki ja hajalle, vammaiseksi.
Teki maailmasta pahan paikan löytää iloa, rakkautta ja onnea.
Elää tavallista normaalia elämää. Kesti vuosia, ennen kuin
minä pääsin kovan sisäisen taisteluni avulla vähitellen kiusa-
tusta uskosta vapaammille vesille.
Nyt olen päässyt niin pitkälle irti tästä uskosta, etten enää
kanna kaunaa kiusaajilleni. Ymmärrän, että kaikki tässä sai-
raassa uskossa ovat omalla tavallaan uhreja. Kaikella tässä
maailmassa on hintansa.
Nyt olen ilokseni huomannut, ettei uskolla kiusaaminen ole
sittenkään kyennyt pilaamaan koko elämääni. Nyt voin uskoa
mitä haluan vapaana sieluna.
Koen olevani ylipäätään muukalainen tässä maailmassa. Sille
minä en mahda mitään, jos olen syntynyt tahtomattani väärälle
planeetalle väärään aikaan vuosituhansia piinaavien valejuma-
lien ja myyttien keskelle.
Minä ikävöin uusia maita ja taivaita.
168
Se on elämää se
Nainen 36
Yhtenä iltana naapurissa asustava uskon ystäväni tuli luokseni
alakuloisena ja synkän näköisenä. Olin oppinut tuntemaan hä-
net valoisana luonteena ja Jumalaan luottavana viehättävänä ja
hyvännäköisenä naisena. Hän sanoi uskomisen olevan vähissä.
Se on yhtä tyhjän kanssa. Luottamus Jumalaan on kärsinyt
haaksirikon, kadonnut koska mitään ei tapahdu ja kuulu.
Kuinka niin? - Olen uskonut tähän asti vahvasti ja vakaasti,
että Jumala järkkää minulle oikean sopivan miehen. Mutta sitä
ei näy eikä kuulu, en näytä kelpaavan kenellekään. Alan her-
mostua, olen kai jäämässä vanhaksi piiaksi. Jotakin outoa tässä
on, vaikka suviseuroissa on miehiä tuhansittain, minulle ei vain
löydy sellaista, johon voisin tosissaan ihastua ja rakastua.
Ei tästä ainoasta oikeasta uskosta ole mihinkään, olen syvästi
pettynyt. Heitän sen tyhjänä painolastina hiivattiin, lopetan
kaikenlaisen ahdasmielisen niuhotuksen ja alan elämään niin
kuin maailmassa eletään. Alan ydä kapakoissa ja iskeä kenet
kohdalle sattuu, oli ukkomies tai ei. Ja alan kokeilemaan ryyp-
päämistäkin.
Minä lohdutin häntä ja kokeneempana neuvoin: - Voi hy
uskonsisar, ei sinun tartte lähteä tästä uskonliikkeestä mihin-
kään. Et ole vain huomannut, että jos si vain tosissaan hi-
mokkaita ja halukkaita panijoita etsit, niin tässä uskossa lymy-
ää runsaasti ukkomiehiä, jotka silmät kiiluen ovat valmiita syr-
jähyppyihin kun vähäinenkin tilaisuus ilmaantuu. Vaikka joka
sormelle, jos vähänkään antaa aihetta ja vinkkiä. Ei heitä usko
169
pidättele. Vaikka kyllähän ne päällepäin yttelevät niin pyhää
ja viatonta naamaa, että voi hemmetti.
Olisihan sinun pitänyt jo huomata, että miten kaksinaamaista
sakkia mahtuu joka porukkaan. Myös tähän uskoon. Minulla on
ollut jo pitkään salainen intohimoinen suhde ukkomieheen, jota
en ole paljastanut kenellekään. Se on ollut kiehtova ja hurmaa-
va kuuma hullusuhde. Ymmärrän toki, se kestää aikansa ja on
tilapäinen ja ohimenevä, mutta niinhän se on koko elämäkin.
Uskossa naiminen on taivaallista, en tiedä parempaa koko
maailmassa.
Houkuttelin ystävääni jatkamaan uskomista vähän väljemmäl-
lä ajatuskaavalla.
Ahdas syntilista on tehty tiukkapipoisia varten. Intohimoinen
elämä voi sykkiä yhtä lailla uskonverhojen takana niin kuin
maailmassakin. Se on elämää se.
Jotakin on elämän suurella näyttämöllä
Mies 34
Minulla on unelma, että tämä usko vie perille. En tiedä minne,
mutta hyvä niin, mihin Luoja minut johtaa ja vie.
Olen tässä uskossa korviani myöten. Mutta olen omapäinen.
En usko Raamatun sekaviin ja ristiriitaisiin selityksiin, minkä-
lainen Jumala on ja mitä hän tahtoo ja vaatii ihmislapsilta.
Ne ovat ihmisten tekojumalan selityksiä.
Todellinen maailmankaikkeuden Jumala on tuntematon, selit-
tämätön ja eikä kukaan luotu voi sitä käsittää. Samalla kuiten-
170
kin jokainen elävä olento sen tuntee nahoissaan ja sielussaan
hänen olemassaolonsa ja suuruutensa.
Ehkäpä Jumala on läsnä kaikkialla, pienessä ja suuressa, eikä
missään. Läsnä ja poissa, se on elämän suuri salaisuus ja para-
doksi. Kaikessa.
Mutta kaikki on arvailua. Mutta jotakin on täällä maailman-
kaikkeuden ja elämän suurella yttämöllä. Täällä maan päällä
on kaikkea mitä ajatella saattaa ja voi ymmärtää. Mitä lie muu-
alla ja taivaassa?
Elämä on avoin kauneudelle ja rumuudelle., hyvyydelle ja
pahuudelle, valolle ja pimeydelle, rakkaudelle ja vihalle, uskol-
le ja epäuskolle.
Kaikille on annettu oma ruumis ja henki, sydämineen, keuh-
koineen, maksoineen, kaluineen ja pilluineen, sineen ja jal-
koineen, hiuksineen ja varpaineen. Ja aivot miljardeineen so-
luineen, tietokoneista ihmeellisin.
Mutta silti tietämättömyys rehottaa uskonasioissa ja on sitä
mitä on, kukaan ei tiedä mistään mitään. Syvimmältään. Miksi
olemme täällä ja minne matkalla? Siksi oikeasta uskosta kiih-
koilu on surkea pimeyden merkki. Mitäpä kukaan voi mitään
näille tuomionjulistajille, omaan uskoonsa ja pimeyteensä huk-
kuneille. Ei edes säälikään auta.
Kaikki me pyörimme planeettojen karusellissa yhteisen aurin-
gon ympärillä omissa maailmoissamme.
Uskon, että suuri Luoja kuljettaa ja ohjaa meitä parhaaksi
katsomallaan tavalla.
Minun unelmani on uskoa ilman selityksiä, tietämättömänä,
mutta turvallisella mielellä uskossa, toivossa ja rakkaudessa.
171
Harhailevien ajatusten ansassa
Mies 67
Ajatukseni harhailevat tässä uskossa ja missä lie.
Miljardeja kasvoja maan päällä, jokainen erilainen omissa
maailmoissaan ja uskossa.
Jokainen niin yksinäisenä, orpona ja outona lähellä ja kaukana
toisistaan samassa maailmassa. Painajaisuniensa ja uskomus-
tensa piirittämänä. Ansassa.
Jokainen on ohikulkumatkalla jonnekin. Mutta mitä se tarkoit-
taa ja miksi elämä ja kuolema asuvat samassa talossa?
Kaikki on hataran uskossa varassa. Usko ja epäusko piinaavat
jokaista vastaantulijaa.
Kuinka armottoman katoavaa elämä on. Niin väliaikaista ja
ohimenevää. Mutta miksi? Mitä usko tarkoittaa ja auttaa tässä
tietämättömyyden maailmassa? Onko siitä turvaksi ja pelasta-
jaksi? Kukaan ei halua tulla huijatuksi ja harhaanjohdetuksi.
Todellinen tieto on yhä piilossa ja salattu.
Arkipäivät, viikot ja vuodenajat livahtavat ohi aivan kuin
huomaamatta, lapsuus, nuoruus, keskipäivä ja sitten onkin yht-
äkkiä ilta. Pettymys ja haikeus, tässäkö se oli kaikki?
Uusia kasvoja ilmaantuu ympärille, niin tuttuja ja toisaalta
kuitenkin niin outoja ja vieraita. Millaisella uskolla he aloitta-
vat elämänsä?
Minun kohtalona on tämä arvoituksellinen pohjoisen usko.
Hyvässä ja pahassa. Turvassa ja epäturvassa. Luottamuksessa
ja pelossa.
172
Onko niin, että ihminen on oman maailmansa ja uskonsa van-
ki, yksinäisen tunturin tyhjyydessä? Sielun harhailussa maan ja
taivaan välissä? Kaikki kysymykset jäävät lopulta avoimiksi,
huutavat tyhjyyttään.
Selitän uskoani Raamatun tarinoilla, edesmenneiden ihmisten
luomien jumalien selityksillä ja uskomuksilla.
Annan näille mielikuville oman merkityksen ja tulkinnan ja
uskon ne sydämeni huutavassa ikävässä ja kaipauksessa tien-
näyttäjäksi ilman todellista tietoa ja ymmärrystä elämän tarkoi-
tuksesta ja matkasta.
Joko on uskossa tai ei ole
Mies 41
Lehdessä sattui silmääni piispan haastattelu. Hän sanoi pel-
käävänsä uskovia, jotka ovat uskossaan niin varmoja ja ehdot-
tomia, ettei todelliselle avoimelle ja kyselevälle keskustelulle
ole mitään sijaa. He tietävät itsestään selvästi, millainen Jumala
on, mitä hän tahtoo ja ajattelee. Mitä on oikea usko. Mitä on
synti.
Juuri niin, niin minäkin olin vuosia pelännyt lähestyä ja tutus-
tua tarkemmin tähän ahtaaseen ja jyrkkään pohjoiseen uskoon.
Ei tehnyt mieli mennä seuroihin. Ajattelin, että pyöriköön ja
piehtaroikoon siellä omissa oikean ja varman uskon mehuissa
niin paljon kuin sielu sietää. Mitä mimenen sinne mieltäni
pahoittamaan.
173
Sitten tutustuin työpaikalla lestadiolaiseen nuoreen naisopet-
tajaan, josta tuli hyystävä. Hän oli ajatteleva ja avaramieli-
nen. Viihdyimme yhdessä ja voimme keskustella mistä vain,
myös uskomisesta. Niin siinä sitten kävi, että rakastuimme toi-
siimme.
Hän houkutteli minut yhtenä kesänä mukaan suuriin suviseu-
roihin ja minulle aukesi siellä kokonainen uusi uskonmaailma.
Tulin uskoon, vaikka en käsittänyt siitä mitään. Ymmärsin,
ettei usko ole järjen asia, vaan se perustuu ihmismielen ja sie-
lun tunnekokemuksiin ja elämyksiin.
Nyt olen elänyt vuosia yhdessä sen naisen kanssa ja olemme
molemmat korvia myöten uskossa ja onnellisia. Meille on Ju-
mala siunannut jo puolikymmentä lastakin.
Luoja on avartanut myös minun mieltäni niin, että nyt ymmär-
rän myös tämän uskon tiukkapitoisuutta ja jyrkkyyttäkin.
Usko edistää myös terveyttä: Ei alkoholia, ei riskejä, ei uhka-
pelejä, ei syrjähyppyjä, ei kapakoissa venymistä, ei henkihieve-
riin itsensä rääkkäämistä urheilussa, ei ylensyömistä, ei sydän-
suruja.
Usko on monille niin tärkeä turvallisuuden ja pelastuksen
perusta, ettei siitä ole varaa lippua ja tinkiä piiruakaan mihin-
kään suuntaan.
Joko on uskossa tai ei ole. Joko on jumalanlapsi tai lavean
maailman turhuuden markkinoilla eksyksissä ja hukassa.
174
Luja kuin tunturien kallio
Nainen 28
Olen saanut omakohtaisesti kokea ja iloita, että tämä usko
kantaa. Rukous auttaa ja antaa voimia, vaikka lillä ei tahdo
jaksaa panna edes käsiä ristiin ja rukoilla mitään. Ei kiittää
elämänlahjasta ja että on saanut uskoa synnit anteeksi.
Maailmassa rypevät ittävät, että uskovaiset ovat tavallista
ahdistuneempia sieluparkoja. Kauheat pelot syntiin lankeami-
sesta ja pienikin epäilys oikeassa uskossa pysymisestä estävät
tavallisen normaalin elämän. Tunnonvaivat karkaavat päälle ja
saavat mielen levottomaksi ja hätääntyneeksi.
Mutta minä sanon, ettei maailma ymmärrä uskovaisen uskon
syvää olemusta ja mielenlaatua. Mikään ei ole mukavampaa ja
turvallisempaa kuin aamulla herätä uuteen päivään ja huomata
olevan samassa uskossa kuin eilenkin.
Ei selittämätöntä uskoa tarvitsekaan ymmärtää. Riittää, kun ei
ajattele mitään ja uskoo vain piiruakaan muuttamatta justiinsa
niin kuin ennenkin ja pyytää syntejään anteeksi ja saa kuulla
aina samalla tavalla vapauttavan kalliin julistuksen:
- Jeesuksen nimessä ja veressä ovat kaikki synnit anteeksi
rauhaan ja iloon asti.
Kutsukoon maailma vähättelevästi tätä uskoa miksi haluaa ja
kallista jumalanlapsen avainkieltä ”kaanaan” puhetta taikasa-
noiksi. Mutta jos ei Jeesuksen nimeen pyhiä sanoja julisteta
prikulleen niin, silloin ovat väärät henget ja valeuskovat liik-
keellä.
175
Myös tervehtimisestä oikean uskovaisen tunnistetaan: - Ju-
malan terve ja erotessa toivotetaan Jumalan rauhaan.
Jos joku hyvästellessä toivottelee toista vaikkapa sanoilla: -
Jumala olkoon kanssasi, heti tiedetään, ettei hän ole aidosti
oikeassa uskossa. Vaan väärään henkeen eksynyt kadotukseen
joutuva sieluparka.
Kyllä minä olen koettanut koko sydämestäni uskoa ja olla
valona, mutta ei maailma käsitä ja ymmärrä uskon vapautta,
iloa ja autuutta.
Miten taivaallisen ihana tunne on, kun on synnit anteeksi Jee-
suksen nimessä ja veressä.
Maailma menköön menojaan, mutta tätä uskoa ei horjuta
mikään. Se on luja kuin tunturien kallio aikojen alusta loppuun
asti.
Rakas kissani on uskossa
Nainen 53
Minä elelen rakkaan kollikissani Toivon kanssa onnellisena
uskossa.
Yhdessä Toivon kanssa odottelen suviseuroille pääsyä. On
ihanaa sitten hänen kanssaan tepastella seurakentällä ja esitellä
sukulaisille ja tuttaville elämäni parhainta ystävääni.
Minä ulkoilen joka päivä Toivon kanssa ja se pitää minun
kuntoani yllä. Myös samassa sängyssä nukumme ja kerromme
surumme ja ilomme toisillemme.
Olen sydänjuuriani myöten tässä oikeassa uskossa ja niin
myös Toivo. Se on tosin hiukan salaperäinen lestadiolainen
176
kissa. Joka karvaa myöten ainakin silloin uskossa, kun se on
kotona. Kevätkauden riiuu matkoilla se kyllä nai joka naaraan,
minkä kiinni saa. Silloin sillä usko saattaa lipsua ja se tekee
syntiä ajattelematta seurauksia.
Mutta ei hätää, silloin minä saarnaan sille kaikki synnit an-
teeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Juttelen sille, miten tärke-
ää on elää uskossa taivaallisen isän varjeluksessa kissana.
Välillä Toivo huolestuneena kyselee, että pääseekö hänkin
varmasti taivaan valtakuntaan ja saleihin? Hän on kuullut ih-
misten puhuvan, etteivät eläimet pääse taivaaseen kun niillä ei
ole sielua. Mutta minä olen vakuuttanut sydämeni pohjasta, että
kaikilla elävillä olennoilla on sielu ja niin myös Toivolla.
Kaikki viattomat eläimet pääsevät taivaaseen. Siellä on suun-
nilleen samanlaista kuin maan päälläkin kaikkine eläimineen ja
ötököineen sillä erotuksella, ettei ole enää syntiä ja pahuutta.
Toivoa pelottaa lähteä suviseuroihin. Sinne ei saa koiria ja
kissoja viedä eikä nii katsota hyvällä silmällä. Tästä huoli-
matta aina siellä kuitenkin joitakin lemmikkieläimiä nähdään
lähinnä asuntovaunualueella, kerron hänelle.
Minä otan joka tapauksessa sydänystäväni Toivon mukaan ja
lupaan suviseuroissa puolustaa hänen aitoa ja syvää uskoaan
Luojaan. Taivas on tehty kaikkia eläviä olentoja eikä vain ih-
misiä varten. Ennen kaikkea valeuskovaiset eivät siedä Toivon
tuloa seurakentälle, koska he tietävät kissojen olevan tark-
kasilmäisiä ja -vainuisia. Yhdellä nuuhkaisulla se vainuaa vää-
räuskoiset, huijarit ja pedofiilit, joita aina kymmentuhantisessa
joukossa valitettavasti lymyää.
177
Löysin mielenrauhan ja ilon
Mies 46
Tutustuin nuoreen mukavaan naiseen.
Kerran hän houkutteli minut mukaan tunturien eräretkelle
ruskan aikaan samoilemaan Saariselän maastoon. Tällä retkellä
koin uusia elämyksiä, ihanaa luonnonrauhaa ja hiljaisuutta.
Tällä matkalla suurin yllätys oli, että nainen paljastui lestadio-
laiseksi. Hän jutteli uskon antamasta turvasta, uskosta ja toi-
vosta elämään ja iloon.
Se teki minuun vaikutuksen ja kolahti. Aloin miettiä, mitä
minä uskon ja vai onko minulla mitään? Olenko tyhjä henki?
Oudolta ja kummalta se naisen usko tuntui. Mutta en minä
siitä välittänyt, vaan lähdin sen naisen mukana suviseuroihin
katsomaan minkälaista porukkaa nämä lestadiolaiset olivat ja
mikä meininki. Kuuntelin ja kuuntelin ja huomasin, että nämä-
hän ovat kunnon uskovaisia. Pyrkivät rehellisesti luottamaan
Jumalan armoon ja rakkauteen. He ovat myös kunniallisia ja
rauhallisia kansalaisia ilman viinan läträystä ja huumehörhöi-
lyä.
He pyrkivät elämään sovussa kaikkien kanssa kuitenkaan
mielistelemättä ketään ja välttäen kaikenlaisia pahan maailman
riettauksia. Se miellytti minua.
Lestadiolaisten sosiaalinen kanssakäyminen ja vähempiosais-
ten tukeminen ja auttaminen tekivät myös vaikutuksen minuun.
Tosin tässä uskossa on ahdasmielisyyttä, mutta sama se sille.
Ehkä se on myös vähän tylsä. Mutta eihän mikään ole ydel-
listä tässä vajavaisessa ja epätäydellisessä maailmassa.
178
Uskonkaveria ei myöskään hevillä jätetä pahaan maailmaan
heitteille ja eikä karkaamaan väärään henkeen. Kyllä tässä us-
konliikkeessä ytyy jotakin olla, koska satatuhatta sielua on
mukana.
Tämä usko levittää ja luo vahvaa turvallisuuden tunnetta, tar-
koitusta ja selkeyttä epävarmaan elämään. Niinpä minäkin sit-
ten otin vastaan uskon. Sain synnit anteeksi ja armon tulla tä-
hän kummalliseen uskonporukkaan mukaan.
Löysin mielenrauhan ja elämänilon. Elämänkumppanina on se
luontoretkeilijä nainen, joka johdatti minut tälle uskontielle.
Olen jonkinlainen kulttuurilestadiolainen enkä häpeä sitä.
Kehittyvä muuttuva usko
Mies 26
Olen pannut ilahtuneena merkille, että maailma on muuttu-
massa.
Nyt mediassa ja netissä uskosta ja uskonnoistakin keskustel-
laan ja vaihdetaan ajatuksia monipuolisemmin kuin ennen.
Myös toisinajattelijoiden kritiikki ja epäilykset pääsevät uskon-
asioista paremmin esille.
Näin myös lestadiolaisesta uskosta nähdään julkisuudessa
mielipiteitä ja näkemyksiä oikean uskon vahtijoiden ja vaali-
joiden ohi ja harmiksi.
Yksioikoiset SRK:n johdon ja nokkamiesten ahtaat selitykset
ainoasta oikeasta tiestä pelastukseen ovat onneksi murenemas-
179
sa ja hajoamassa taivaan tuuliin. Jokainen voi omalla uskollaan
tulla autuaaksi eikä sille kukaan mahda mitään.
Sosiaalisen netin välityksellä ihmiset huomaavat olevansa
uuden aikakauden kynnyksellä. Avarammat uskomukset hen-
kimaailmasta ja elämän tarkoituksesta vyöryvät esiin.
Auttaako tämä pääsemään lähemmäksi parempaa maailmaan,
ihmisoikeuksia ja elämänkunnioitusta kaikkia eläviä olentoja ja
sieluja? Sen aika tulee näyttämään.
Kaikki maailmanuskonnot ja niin myös lestadiolaisuus ovat
aikakautensa lapsia. Niiden käsitykset ”pyhien kirjojen” Juma-
lan ilmoituksesta ja pelastuksesta ovat sekavia ja ristiriitaisia.
Sitä ja tätä.
Raamattu on kirjakokoelma vuosituhansia sitten eläneiden
ihmisten ajatuksia ja uskomuksia Jumalasta, eivät enempää
eikä vähempää. Tämän hetken uskonnot ja pienen pieni uskon-
sirpale lestadiolaisuus ovat sadantuhannen ja miljoonan vuoden
päästä aivan jotain muuta. Tai sitä ei ole olemassakaan.
Jumalan luomistyö maailmankaikkeudessa jatkuu ja ihmisai-
vot myös kehittyvät ja hahmottavat maailmaa ja elämäntarkoi-
tusta silloin ties millä tavalla.
Aivojen kehitystä ei voi tietää. Niinpä tämän päivän usko-
mukset muuttumattomasta ja ikuisesta jumalansanasta ovat
pelkkiä kuvitelmia. Myöskin Jumalan aivoitukset muuttuvat
evoluution mukana. Nyt tämän hetken lestadiolainen usko tar-
joaa turvaa monille ihmismielille ja sieluille ja hyvä niin. On-
han se tyhjää parempi.
Olen itsekin jonkin sortin lestadiolainen kummajainen. Uskon
että minustakin pidetään huolta eikä ole hätäpäivää.
180
Näiden herrojen kanssa ei leikkimistä
Mies 40
Täällä tunturien kätköissä Jumala ja Piru ovat mahtavia herro-
ja, joiden kanssa ei ole leikkimistä.
Täällä oppii pimeän kaamoksen ja jäätävän talven kourissa
kunnioittamaan luontoa ja sen takana hallitsevia voimia. Iloit-
semaan kesän kauneudesta ja yöttömän yön valosta.
Ylistämään sinua tuntematon suuri Luoja.
Mutta pelkäämän Pirun aiheuttamia temppuja ja metkuja.
Kummituksia.
Minä rukoilen: Kun sinä ilmestyt minulle tunturin laella kuun
ja auringon välissä villijoutsenena, ethän aja minua tieheni?
Minä rukoilen: Kun sinä ilmestyt inisevänä sääskiparvena,
ethän ime minun vertani kuiviin?
Minä rukoilen: Kun sinä ilmestyt äkkiarvaamatta eteeni huu-
tavana kivenä salamoita ja maailmanloppua ennustaen, ethän
pelästytä minua kuoliaaksi?
Minä rukoilen: Kun si juokset vastaani porona, annathan
anteeksi, jos minun on pakko syödä sinut elääkseni?
Kun siilmestyt minulle valkolehtisenä lapinvuokkona, mi-
nä lupaan ylistää sinun kauneuttasi enkä tallaa sinua.
Kun sinä kesän valossa ja kirkkaudessa hyväilet lämpimänä
tuulenhenkenä minua, minä ilomielin uskon sinun rakkauteesi
ja anteeksiantoosi. Minä olen vajavainen syntinen ihminen ja
olen niin usein eksyksissä, mutta minä lupaan rinnallasi urhool-
lisesti taistella pimeyden voimia vastaan.
181
Minä uskon, että sinä lähetit Lars Levi Laestadiuksen kirkas-
tamaan kiveliöitten kansalle sinun pelastuksen sanomaasi.
Nyt tämä Jumalan valtakunnan viesti on levinnyt ympäri
maan ja rajojen ulkopuolellekin. Suviseurat ovat ovella ja olen
nyt sinne lähdössä tapaamaan uskonveljiäni ja -sisariani.
Sinulla on voima ja kunnia.
Siellä usko läsnä,
missä ruumis ylitetään
Mies 56
Minulta meni kauan ennen kuin tajusin, että usko muodostaa
oman kielipelin maailmansa. Lestadiolaisuudessa oman ”kaa-
naan” kielensä.
Kuinka se on sidoksissa tunne- ja mielentilaan. Uskolla ei ole
mitään tekemistä järjen kanssa. Se on irrationaalinen kokemus
ja usko Jumalan läsnäoloon kaikessa näkyvässä ja näkymättö-
mässä.
Jumala ilmoittaa tahtonsa Raamatun pyhässä kirjassa, miten
ihminen voi pelastua synnin turmeluksesta taivaan valtakun-
taan ja iankaikkiseen elämään.
Usko on ihmeellinen, mystinen ja salattu mielentila ihmissy-
dämessä. Se on tunnetta, että maailmankaikkeuden Luoja ja
Jumala on minutkin uskon ja anteeksiantamuksen kautta kel-
puuttanut lapsekseen. Kuinka onnellinen olen hänen antamas-
taan elämänlahjasta, joka jatkuu sitten ikuisesti rajan toisella
puolen taivaassa.
182
Usko on läsnä siellä, missä sanat ylitetään aivan kuin mies ja
nainen ylittävät ruumiinsa naimisessa ylimaalliseen kokemuk-
seen ja nautintoon elämän, syntymän ja kuoleman alkulähtei-
den äärellä. Onnellisesta naimisesta tulee ylitsevuotavaa Juma-
lan palvelua. Läsnäolon tuntu luomisen työstä erotiikan kielellä
ilmaistuna. Sen vain tuntee ja se kohottaa ihmisruumiin ja sie-
lun taivaalliseen pilveen.
Kaikki elävät samaa maailmaa ja niin myös uskon, taiteen ja
runouden kieli kuvaavat elämää ja olemassaoloa vain eri näkö-
kulmista. Parhaimmillaan ne ruokkivat ja kohottavat ihmismie-
len ja sielun pilviin, ikävään ja kaipaukseen oikeaan taivaan
kotiin äsemisestä. Olen lestadiolaisessa uskossa omalla ta-
vallani, vaikka tiedänkin ettei uskonporukka minua hyväksy ja
kelpuuta joukkoon.
Minä rukoilen: Anna minulle viisautta ymmärtää tätä uskoa,
vaikka en järjellä ymmärräkään siitä henkäsen pöläystä.
Anna minulle voimia ja rohkeutta paljastaa uskon varjolla
ratsastavat huijarit ja valeuskovaiset, jotka antavat väärän ku-
van ja viestin maailmalle, mitä ihmisen sydämen usko ja rak-
kaus kaikkia eläviä olentoja kohtaan oikeasti on.
Ihmisyys.
183
Hän tukee vilpitöntä etsijää
Nainen 39
Onhan tämä aikamoinen usko. Se on muhinut ja lymynnyt
minun pääkopan sisällä niin kauan kuin muistan. Se on seuran-
nut minua kuin takiainen eikä ole jättänyt rauhaan. Tässä us-
kossa ovat käsikkäin usko ja epäusko niin kuin kolikolla on
kaksi puolta. Jumala ja Piru eivät pärjää ilman toista niin kuin
ei kirkkokaan. Hyvät ja pahat henget seuraavat varjona jokai-
sen olan takana.
Tässä uskossa ei ole mitään suhteellisuuden tajua. Sen vaiku-
tus on vähemmän kuin pieru Saharan hiekkaerämaassa seitse-
män miljardin sielujen joukossa. Vain kourallinen ihmisiä on
jotain kuullut lestadiolaisten omistamasta Jumalan valtakun-
nasta jonkun halaistun sanan tai ei yhtään mitään.
Miten sellaisen uskon kautta voi pelastua, jos sitä ei tiedetä
olevan olemassakaan?
Aina vähän väliä ovat tämän uskon portinvartijat sormea he-
ristellen julistaneet minun olevan väärässä uskossa ja hengessä,
tietämättä ja tuntematta pätkääkään sisäistä sielutilaani. Olleet
sysäämässä minua kadotukseen ja helvetin portista ikuiseen
piinaan ja vaivaan.
Näiden väärämielisten syytösten painamana olen rukoillut
taivaan isää pelastamaan sieluni heidän kynsistään. En ole elos-
telija, en pedofiili, en joka yö vaimon panija ja piinaaja, en
valeuskovainen vaan rehellinen syntinen enkä ole tuomitse-
massa ketään helvettiin. Uskon lapsenmielisesti, että kaikki
184
pääsevät taivaaseen koirineen ja kissoineen ja muine rakkaine
lemmikkeineen.
Tämä usko ei ole oikeassa eikä ärässä, mielikuvat taivaasta
ovat lainauskoa. Se ei johda mihinkään, paitsi painajaisuniin ja
pelkoihin ettei jaksa perille asti. Ettei taivaan ovia avata, jos ei
muista tarpeeksi usein kerjätä suuria olemattomia syntejään
anteeksi.
Niinpä sisäisesti herkkien etsivien sielujen on tästä öykkäri
rappiouskosta viisasta pysytellä erossa mahdollisimman kau-
kana.
Kukin voi omalla tavallaan yrästi rukoilla pelastusta sielul-
le. Jumala kyllä ymmärtää ja näkee aidon ja vilpittömän etsijän
ja on luvannut vahvistaa ja tukea sellaisen uskoa taivaantiellä.
Vauhdin hurmaa
Mies 22
Voiko minä rakastan elämää ja tätä uskoa ja Jumalan valta-
kuntaa, joka aamulla suviseurakentällä uutena aukeaa Siionin
laulujen saattelemana ja ihanassa huminassa.
Harva tulee ajatelleeksi, minkälaisella vauhdilla rakas Jumala
kyyditsee suviseuraväkeä kohti taivaankotia.
Luin tieteen lehdestä, etjoka hetki maapallon kaikki ihmiset
ja jumalanlapset tietysti siinä samassa ovat monenlaisen hui-
man vauhdin karusellissa mukana:
Tellus avaruusaluksemme kiitää auringon ympäri 108.000
kilometrin tuntivauhdilla.
185
Jumala kuljettaa sitten aurinkokuntaa ja seuraväkiporukkaa
Linnunradan ympäri 900.000 kilometriä tunnissa ja galaksim-
me vastaavasti painelee vieläkin huimemmin kahden miljoonan
2.000.000 kilometrin tuntivauhtia maailmankaikkeuden syvyy-
dessä eteenpäin.
On ilman muuta selvää, että taivaallinen isä tällä moninkertai-
sella pyörityksellä kuljettaa jumalanlapsia vauhdilla kohti
ikuista taivaankotia, jossa ei ole itkua ja surua niin kuin täällä
maan päällä on.
Kun tätä huimaa vauhtia ajattelee, voisi luulla, että iso seura-
alue asuntovaunuineen, telttoineen ja ihmisineen lentäisi tai-
vaan tuuliin kuka
minnekin. Mutta Jumalapa on kaikessa viisaudessaan ottanut
tämän huomioon eikä tätä huimaa menoa huomaa eikä se pe-
lästytä ketään, minkälaisessa pyörityksessä tässä ollaan kaiken
aikaa.
On se ihanaa ajatella, että kolmen neljän päivän aikana Juma-
la on kyydinnyt meitä jumalanlapsia sellaisen matkan miljoo-
nia kilometrejä kohti taivaankotia, ettei niitä näin äkkiseltään
pysty päässä laskemaan.
Kyllä Jumala on rakkaudessaan syntisille ja vajavaisille juma-
lanlapsille käsittämättömän hyvä ja armollinen.
Olen onnellinen tässä uskossa ja turvallisella mielellä, kun
synnit ovat anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä.
186
Syntymättömät lapset syyttäjinä
Nainen 67
Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän. Niin kauan kuin mi-
nulla on aikaa, yritän pelastaa niin monta kuolematonta sielua
kuin ikinä mahdollista tähän ainoaan oikeaan kalliiseen us-
koon. Minä olen tarjonnut jumalansanan pelastuksen sanomaa
sopivissa ja sopimattomissa paikoissa, itse asiassa tässäkin ky-
lässä joka vastaantulijalle. Toiset ovat pysähtyneet kuuntele-
maan minua ja toiset vain tuhahtaneet kiusaantuneen näköisenä
ja jatkaneet matkaa.
Täytyy vain ihmetellä, miten tällaisilla synnissä elävillä pau-
kapäillä on varaa kävellä Jumalan valtakunnan ohi ja kärsivä
sieluparka jättää oman onnensa nojaan ja pirun armoille. Tie-
dän kyllä, että monet kyläläiset haukkuvat minua ”Jumalan
houkaksi hulluksija naureskelevat takana päin minulle. Mutta
kyllä ne pilkkanaurut muuttuvat vielä itkuksi ja hammasten
kiristelyksi, peloksi ja kauhuksi, kun helvetin kita aukeaa kuo-
linvuoteella eteen. Miten sitten suu pannaan?
Tunnen eräänkin naisen, joka on ihan siveellinen ja kunnolli-
nen kaikin puolin, mutta on harrastanut miehensä kanssa syn-
tyvyyden säännöstelyä. Hän on synnyttänyt ainoastaan kaksi
lasta, vaikka olisi voinut synnyttää niitä ainakin kymmenen.
Se on tässä uskossa tiedossa, että syntymättömät lapset tulevat
viimeisenä päivänä raskaasti syyttämään sellaista naista ja äiti-
ään, jotka eivät ole antaneet syntyä niin monta lasta kuin Juma-
la olisi ollut valmis antamaan heille. Syntymättömiltä lapsilta
riistettiin mahdollisuus kokea maan päällinen elämänlahja.
187
Puistattaa ajatella, minkälaiseen tunnontuskiin sekin nainen
vielä joutuu kuolinvuoteella.
Voi, voi, kun niin monet pitävät halpana tätä kallista Jumalan
valtakuntaa. Antavat etsikkoaikansa kulua ohi elämällä maail-
massa huolettomasti ilman elävää uskoa.
Näen painajaisunia heidän puolestaan, miten surkeasti uskot-
tomille käy, mikä heitä odottaa. Sääli ja sydämeni niin kärsii
heidän puolestaan.
Jos minä vielä onnistun muutamankaan sielun pelastamaan
taivaan kotiin, niin lähden ilomielin vaikka joka päivä kylänrai-
tille julistamaan joka vastaantulijalle kallista jumalansanaa,
jonka rinnalla tämän maailman hopea ja kulta ovat kuin tyhjää
vain eivätkä ole minkään arvoisia.
Luojalla viisas systeemi
Nainen 24
Olen herkkäsieluinen ja tunteva nainen, unelmoiva ja haavei-
leva. Uskossa.
Pääsiäisaamuna kevätpäivän kirkkaudessa poikkesin tunturi-
kirkkoon. Jumalan palveluksen jälkeen jäin yksikseni istumaan
penkille ja mietiskelemään maailman menoa ja elämää.
Edellisenä päivänä tuli hiihtoladulla vastaani komea porotok-
ka. Minä ylistin hiljaisesti Luojan luomia poroja. Autuaita ovat
porot, jotka sukupolvesta toiseen ovat tunturien kansalle anta-
neet syötäväksi ruumiinsa ja juotavaksi verensä, ettei heidän
ole tarvinnut kuolla nälkään.
188
Muistin myös tekemiäni kesäretkiä tuntureille ja ajattelin, että
myös sääsket ovat tärkeä elämänperusta täälläpäin niin linnuil-
le kuin muille. Kun viime kesänä käsitin, mistä oli kysymys,
minä ylistin sääskiä taivaallisina olentoina. Ilman sääskiä ja
hyttysiä muuttolinnut eivät palaisi, hillat eivät kasvaisi suurilla
soilla, kukkien kauneus ei loistaisi ja elämä ei sykkisi tunturien
maassa.
Vaikka minä ylistin sääskiä taivaallisina olentoina, jos rehel-
linen olen, toivoin että ne olisivat jättäneet vähemmälle minun
kiusaamisen. Minulla oli vähän siellä sun täälisoja kutiavia
veripaukamia.
Kaikki nämä kaikenlaiset pohjoisen elävät olennot pienim-
mästä suurimpaan ovat Jumalan lähettiläitä ja lestadiolaisessa
uskossa, ajattelen. Muistelen lämmöllä ja kiitollisena, että Lars
Levi Laestadius Jumalan lähettiläänä synnytti tunturimaahan
aikanaan palavan elävän uskon, joka sitten on levinnyt myös
laajalle monien ihmisten ulottuville. Vaikka tässä Jumalan val-
takunnassa on paljon uskovaisia, satatuhatta ja ylikin, se on
valitettavasti vielä kovin vähän. Mutta sille ei mahda mitään,
ettei maailman kaikkia ihmissieluja ehditä pelastamaan tähän
uskoon.
Maan ällä elää jo yli seitsemän miljardia ihmistä ja joka
päivä syntyy vauhdilla 400.000 lisää ja vuodessa peräti puoli-
toista miljoonaa uutta sielua ja suuta. Ei niikukaan ehdi pe-
lastamaan uskoon ja kuoleman kidasta ikuiseen elämään.
Toivoton edes ajatella sitä, mietin si kirkonpenkissä. En
tiedä enkä osaa arvailla, mitä Jumala viimeisenä tuomiopäivänä
näille kaikille sieluille tekee?
189
Vielä minä haaveet toteutan
Nainen 32
Olen viime aikoina vakavasti alkanut haaveilla, että mitähän
jos ainakin vuoden tai pari kokeilisin muitakin uskoja kuin vain
tätä yhtä samaa lestadiolaisessa uskossa pyörimistä ja alituista
seuroissa juoksemista.
Olen yli kolmikymppinen, vuodet ja elämä kuluu ja olisi aika
kokeilla muutakin elämää kuin olla juuttuneena yhteen ainoaan
uskoon kuin häkkiin, vapaaehtoisesti.
Voihan tähän uskoon palata takaisin, jos välillä katselee mikä
on meno ja meininki muissa uskonsuunnissa tai maailman
riennoissa, joita haukutaan pahoiksi.
Mutta uskallanko lähteä maailmaa katselemaan vähän laa-
jemmin ja murtamaan tämän uskon ja omia rajoja?
Olen minä haaveillut sitäkin, että heitän kaikenmaailman us-
komukset ja painolastit niskastani ja painuisin tunturien erä-
maan mökkiin elämään lähelle luontoa enkä uskoisi sen kum-
memmin mihinkään. Olisi upeaa ja hienoa seurata vuodenaiko-
jen vaihtelua ihan läheltä. Kuunnella lintujen laulua ja nähdä
porojen lemmiskelyä rykimäaikaan.
Opetella elämään sähköttömässä ja vesijohdottomassa mökis-
sä, missä vesi ja polttopuut on kannettava sylissä sisälle. Tuu-
hean kuusen juurelta voi löytää kyyhöttävän ulkohuussin. Eikä
aina tulikaan syty niin helpolla.
Kaamoksen aikaan on mukavaa ja mielenkiintoista piisin ja
kynttilän valossa lueskella sitten maailman ja kansojen histori-
190
oita, uskontojen syntyjä ja filosofioita. Avartaa omaa maail-
mankuvaa.
Uskoa mitä uskoa, mutta mieluummin ei mitään ja olla mie-
leltään ja sielultaan vapaa kaikesta. Olla vain olemassa lähellä
ja yhtä Luojan luoman luonnon kanssa. Elää ja nauttia olemas-
saolosta.
Ei kannata pelkästään itsekkäästi tavoitella vain omaa uskoa
ja sielun pelastusta taivaan valtakuntaan.
Luotan siihen, että kyllä Jumala pelastumisesta huolen pitää.
Vielä minä nämä haaveet toteutan ja aloitan uuden elämän.
Avosyli vastassa
Mies 61
Pitkän maailman kierroksen jälkeen minua kiinnostaa nyt
kuulostella, missä tässä uskossa mennään? Onko se muuttunut
entisestä jäkäläpäisestä oikeasta olemisen pakosta ja uskosta
tippaakaan? Olen ajatellut palata takaisin tähän lapsuuteni us-
koon. Mutta se on myöhäistä, vastaa tuttu uskonmies. Kyllä
sinut on katsottu jumalanlasten joukossa pahaksi hengeksi.
Sinun on kuultu niin monesti mollaavan ja saattavan ikävään
valoon ja pilkkaavan Jumalan valtakuntaa ja julistajia. Olet
haukkunut tätä kallista uskoa paukapäiden pimeäksi pesäksi.
Sinulla ole mitään asiaa palata yksinkertaiseen elävään us-
koon.
191
Enpä usko, että ytyykö sellaista saarnamiestä ja muutakaan
uskovaista ainakaan täältä päin, jotka uskaltaisivat saarnata
suuria syntejäsi anteeksi.
Mutta ainahan tietysti voi kokeilla, kyllähän Raamatussa pu-
hutaan Jumalan mittaamattomasta rakkaudesta, armosta ja an-
teeksiannosta syntisiä ihmisiä kohtaan, ovatpa ne sitten päästä-
neet suustaan minkälaisia sammakoita tahansa.
Minä sanon vain, että olisit jättänyt lestadiolaisen oikean us-
kon poskettoman arvostelun rauhaan ja pitänyt vuosien varsilla
mölyt mahassa omana tietojasi. Mutta se loputon virheiden
kaivelu on nostattanut jumalanlapset sinua kammoamaan.
Sinut katsotaan menetetyksi kaluksi. Sinua odottaa kadotuk-
sen ja helvetin tuli eikä sinua voi enää pelastaa kukaan ja mi-
kään usko. Pirun apuria.
He ovat ymmärtäneet ajatukseni väärin? yritän sanoa. Olen
vain toisinaan mediassa kirjoittanut ja toivonut uskonliikkee-
seen jotain tolkkua ja itsekritiikkiä, ettei se sortuisi omaan na-
paansa. Eikö siinä ole jotakin sairasta kuvittelua, että vain hei-
dän uskonsa kautta voi päästä taivaan valtakuntaan ja pelastua.
Kaikki muut uskonnot ja uskonsuunnat ovat väärässä.
Sellainen uskon portinvartijaksi asettuminen tulee jossakin
vaiheessa silmille ja Jumalakin sille nauraa eikä ota koko uskoa
tosissaan. Sellainen usko alituisesti pirstaloituu ja tulee ennen
pitkää häviämään kuin tuhka tuuleen.
Mutta kaikesta huolimatta minä haluan palata lapsuuteni iha-
naan uskoon. Kyllä rakkauden Jumala ottaa minut avosylin
vastaan ohi tämän uskon, vaikka takaoven kautta.
192
Yhdessä uskossa
Mies 67
Olisin tänä kesänä jättänyt suviseurat väliin, mutta nuo usko-
vaiset kenkäni kinusivat päästä välttämättä mukaan. Niin minä
niille hellyin ja sitten tulimme tänne. Jumala antoi näille seu-
roille nyt niin ihanan auringonpaisteenkin.
- Miten niin, onko sinulla kengätkin uskossa? kysyy tuttu
uskonystävä vähän naureskellen. Ei tässä ole kysymys lei-
kinasiasta. Kyllä minä näiden uskossa olevien rakkaitten saap-
paitteni houkuttelemana tulin tänne. Katso vaikka tarkemmin
näitä kuluneita nahkaisia saappaitani, aikanaan hyvän kyläsuu-
tarin tekemiä.
Ne ovat olleet takavuosina kymmenissä suviseuroissa muka-
na. Niillä on pyöriskelty jumalanlasten joukossa toisenkin ker-
ran ja tömistelty seurapenkissä nurmikenttää ja kiitetty Herraa
Jeesusta taivaallisesta armosta ja anteeksiannosta, uskon
ihanuutta ylistetty hurmioon asti.
- Mutta silti, mistä sinä voit tietää, että ne saappaasi ovat us-
kossa?
Joo, kyllä kengätkin voivat olla hartaasti uskossa ja oikeas-
taan muutkin rakkaat esineet, joita ihminen tarvitsee jokapäi-
väisessä elämässä. En minäkään sitä aikaisemmin tiennyt, mut-
ta Jumala ilmoitti minulle näistä saappaistani unen kautta.
Hänhän on Raamatussa ilmoittanut monia asioita ihmisille uni-
en välityksellä.
Ajattelin joku vuosi sitten hylätä nämä kuluneet saappaat ja
viedä ne roskikseen. Pian sen jälkeen näin merkillisen unen,
193
jossa enkeli tuli kenkieni kanssa puhuttelemaan minua ja sanoi:
- Älä hyvä mies hylkää rakkaita kenkiäsi, uskonystäviäsi.
Sitten kenkäni selittivät ja rukoilivat, etten hylkäisi niitä kun
olemme olleet yrästi uskossa ja palvelleet sinua vuosikym-
meniä ja kuljettaneet uskollisesti kymmeniin seuroihin. Sitten
kenkäni purskahtivat haikeaan itkuun ja jatkoivat:
- Ollaanhan me kuluneet ja reissussa vähän rähjääntyneet,
mutta näillä voi vielä käyskennellä ja tömistellä monissa suvi-
seuroissa ja yhdessä uskoa syntejä anteeksi Jeesuksen nimessä
ja veressä rauhaan ja iloon asti. Niin nämä uskovaiset kenkäni
sitten toivat minut tänne suviseuroihin ja nyt olen täällä.
Yhdessä tässä on nyt kuunneltu saarnoja ja laulettu rakkaita
Siionin lauluja. Olen iloinen ja onnellinen mies näiden kenkie-
ni kanssa. Yhdessä uskossa.
Eikö eläimet pääse taivaaseen?
Nainen 42
Minulla on lapsuudestani tästä uskosta sekä onnellisia että
kipeitä muistoja.
Muistan kuin eilisen päivän, kun olin alle seitsemänvuotias ja
minulle kaikki kaikessa maailman rakkain Pilvi-koirani kuoli.
Surin ja itkin sitä hillittömästi eikä ruoka maistunut minulle
pitkään aikaan.
Kasvoin vanhoillislestadiolaisessa kodissa ja perheessä. Sii
surressa kerroin äidilleni Pilvin päässeen taivaaseen ja mi
tapaan hänet siellä kun kerran menen sinne. Voin sitten rak-
194
kaan ystäväni kanssa elää siellä yhdessä. Äiti vastasi: - Eivät
koirat pääse taivaaseen, koska niillä ei ole sielua niin kuin ih-
misillä.
Minä järkytyin sydänjuuriani myöten ja jatkoin entistä hai-
keammin itkemistä ja sanoin: - En minäkään halua sellaiseen
taivaaseen, johon ei koiria kelpuuteta ja oteta. Äiti hätääntyi
minun syvästä ja kauheasta surusta ja yritti lohdutella, että koi-
rilla ja eläimillä on oma taivaansa. Minä uikutin: - Jos sellainen
on ja Pilvi on siellä, minä menen sinne. Ihmisten taivaaseen en
kyllä ikinä mene.
Äiti tuli entistä hämmentyneemmäksi ja yritti kaikin keinoin
lohdutella minua, että saisi minut rauhoittumaan. Kun vähän
suruni sitten hellitti, niin aloin äidiltäni kysellä tarkemmin, että
millainen se ihmisille Jumalan valmistama taivas oikein on?
Sehän on aivan hoopo ja tylsä paikka, jos siellä ei ole eläimiä,
puita, kukkia ja ihania lintuja niin kuin täällä maan päällä on.
Miksi sitten Jumala on luonut näin ihmeellisen, kauniin ja mo-
nipuolisen maailman tänne, mutta jättänyt taivaan autioksi ja
kolkoksi paikaksi?
No, äiti häkeltyi entistä enemmän ja sanoi, ettei hän osaa vas-
tata. - Ei ihminen voi tietää Jumalan tarkoitusperiä. On vain
nöyrästi uskottava, mitä pyhässä sanassa ilmoitetaan eikä Luo-
jan tekoja saa epäillä. Se on epäuskoa.
Sitten äiti pyysi, etten kyselisi uskon asioista liikoja. Ne ovat
ihmislapsilta niin salattuja, ettei niitä järjellä voi ymmärtää.
Niin misitten lakkasin kyselemästä tästä uskosta. Vähitel-
len alistuin uskomaan kuin muutkin.
195
Suurin uhka sisältä päin
Mies 38
Ei tätä uskoa uhkaa ulkopuolinen maailma.
Suurin vaara ja piina nousee sisältäpäin. Se että uskovaiset
ovat erimielisiä oikeasta uskosta ja toisten ulkopuolelle sulke-
minen.
Väärään henkeen tuomitseminen.
Yritys sanella, mitä saa ajatella ja miten uskoa.
Ei ihme, jos uskonyhteisö on olemassaolonsa aikana jakaan-
tunut ja sirpaloitunut vaikka kuinka moneen haaraan.
Ennen kaikkea suurimman vanhoillislestadiolaisten ryhmän
ylimielisyys ja suoranainen yhkeys ja yhkeys ovat kaikkia
toisella tavalla uskovia kohtaan iljettävintä. He vahtivat silmä
kovana yksin omistamaansa Jumalan valtakuntaa. Sinne ei ke-
nelläkään muilla ole pääsyä ilman nokkamiesten valvontaa ja
lupaa. Avain taikasanojen rituaaleita. Suviseuroissa kymmeniin
tuhansiin nousevan seuraväen paljouteen nojaten nokkamiehet
vaativat oikean uskon lähettiläille ja valituille aivan erityis
arvostusta ja sijaa kirkon piirissä.
Omille synneille uskonliike on sokea. Sen sisäpiiristä on pal-
jastunut lasten hyväksikäyttö tapauksia kymmenittäin ja muita
hyvinkin raadollisia, pikkusieluisia, ahtaita ja ahdistavia puolia.
SRK:n ja nokkamiesten haluttomuus puuttua rikoksiin, ihmis-
oikeusrikkomuksiin ja moraalittomuuksiin on herättänyt kum-
mastusta ja ihmettelyä. Vasta ulkopuolisten tahojen puuttumi-
nen uskonvarjolla harjoitettuun henkiseen ja hengelliseen väki-
valtaan on säikäyttänyt uskon eliitt tarkistamaan ylimielisiä
196
asenteitaan. Pelossa, että se menettää maineensa ihmisten sil-
missä pelastavana herätysliikkeenä.
Uskonyhteisön omat synnit, juuttuminen ja jämähtäminen
omiin kankeisiin ja ahtaisiin rituaaleihin on sille suurin uhka ja
vaara kutistua mitättömäksi tekijäksi tulevina vuosina. Suurissa
uskonperheissä kasvaneet nuoret ovat häipymässä omille teil-
leen maailmaan yhä useammin. Sääli.
Olen nähnyt tässä uskonliikkeessä paljon myös myönteisiä ja
elämää vahvistavia puolia. Aitoa yrää vilpitöntä uskoa Juma-
lan rakkauteen ja toivoa pelastukseen.
Naiminen on Herran ylistystä
Mies 43
Näin unta, että olin suviseuroissa.
Erikoista siinä unessa oli, että valkopukuisia ja -siipisiä enke-
leitä käyskenteli seurakentällä etenkin lasten perässä.
Uskovaiselle on tietysti itsestään selvää, että jokaisella ihmi-
sellä on oma suojelusenkelinsä. Mutta että niitä vilisi täällä
näkyvinä, sitä minä vähän kummastelin.
Sitten minä kysäisin yhdeltä tutulta uskonveljeltä, että näkikö
hän enkeleitä liikkuvan seurakentällä? Nämähän ovat erikoiset
seurat, että enkelit ovat näkyvinä tulleet ilahduttamaan ihmisiä
ja osallistumaan suviseuroihin.
Mies vastasi, ettei hän näe niitä ja katsoi kummeksuen minua,
hulluksiko se uskonveli on tullut, kun tuollaisia höpisee.
197
Lopetin äkkiä kyselyn, kun huomasin että ainoastaan minä
näin enkeleitä täällä. Säikähdin itsekin tilannetta, että mistä
tässä on kysymys ja mitä täällä on tekeillä?
Eikä tässä vielä kaikki. Huomasin seuraväen joukossa myös
muita tavallisuudesta poikkeavia outoja henkiä. Näin mustia
pahantahtoisen näköisiä olentoja seuraavan itsepintaisesti joi-
denkin kantapäillä eikä asianomainen tiennyt mitään oudon
hengen perässä kulkijasta.
Tajusin näiden mustien olioiden olevan paholaisen piruhenkiä,
jotka olivat valinneet uhrinsa ja niillä oli pahat mielessä.
Ne olivat erikoiset suviseurat monella tavalla. Toiset säteilivät
ja loistivat valoa ja lämpöä. Toiset puolestaan näyttivät kak-
sinaamaisilta valeuskovaisilta. Sitten hämmästyin vielä enem-
män, kun saarnamies käsitteli ja ylisti avoimesti uskon ja eroot-
tisuuden yllättävän suurta ja väkevää yhteyttä ja vaikutusta
ihmiselämässä.
Jumala on luonut pillut ja kalut ihmisten iloksi. Yhtymisessä
uskovainen saa aivan erityisesti kokea ylimaallista taivaallista
nautintoa ja hurmiota, jos kaikki tapahtuu vain Herran ylistyk-
seksi ja kunniaksi. Puhuja vielä tähdensi ja ihmetteli, että miksi
eroottisia asioita hävetään ja peitellään tekopyhästi?
No, minä ilahduin ja innostuin, että tuohan saarnamies on
vilpitön ja puhuu asiaa.
Sitten minä heräsin.
198
Monen sortin uskojia
Mies 45
Tämän uskon ajatusmaailma heijastaa peilin tavoin pohjoisen
ihmisen mielen- ja sielunmaisemaa. Sen piirissä touhuaminen
on tuttua ja turvallista.
Mutta itse usko jää monelle arvoitukselliseksi. Saarnamiesten
Jumalan suuhun sepittämät sekavat tarinat jäävät ymmärtämät-
tä.
Minkään uskontojen jumalat eivät ole koskaan tulleet itse
kertomaan näkemyksiään, ei myöskään tässä uskossa.
Onneksi kukaan ei voi tunkeutua kenenkään päänupin sisälle
ja tietää, mi kukin tosiasiassa uskoo ja ajattelee. Jokainen
ihminen on erilainen.
Olen pannut merkille, että tähän uskonliikkeeseen, kulttuuriin
ja elämäntapaan kuuluu monia ihmisiä, jotka eivät ole ollen-
kaan sen kummemmin uskonnollisia. Heitä ei kiivailut nais-
pappeudesta ja homoista, kasteopeista ja ehtoollisista rituaalei-
neen kiinnosta tuon taivaallista.
Samoin tämän uskon taikakielipeli rituaaleineen syntien an-
teeksiantamisesta Jeesuksen nimessä ja veressä eivät merkitse
sen kummempaa.
Niin kummalta kuin se kuulostaakin, lestadiolaiseen uskonyh-
teisöön kuuluu myös agnostikkoja eli he uskovat itse tykönään
sisäisesti, ettei yliaistillisista asioista voi saada mitään tietoa ja
niin saarnamiesten tarinat Jumalan suuhun pannuista pyhistä
sanoista ovat yhtä tyhjän kanssa.
199
Uskonjoukkoon mahtuu jopa ateistiuskovaisia, joka on eräs
uskonsuunta, ettei ole mitään yliluonnollisia asioita olemassa-
kaan. Kaikki siihen viittaavat näkemykset ovat vain mielikuvi-
tuksen tuotetta ja unia.
On myös niitä, jotka näkevät että taikauskosta toiseen tai-
kauskoon siirtyminen ei valoa lisää.
He pitävät mölyt mahassa, omina uskomuksina ja silti ovat
mukana tässä uskonliikkeessä aivan luontevasti.
Monet ovat keveästi ja pinnallisesti uskomassa, sillä tavalli-
nen rivilestadiolainen ei lue juuri nimeksikään Raamattua. Ei
kiinnosta, saarnamiesten selitykset ja tarinat Jumalasta riittää.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin
Nainen 34
Kyllä minä olen niin monta kertaa tässä uskossa mieleni pa-
hoittanut, ettei niitä kaikkia jaksa edes muistaa. Erikoisesti se
ottaa aivoon, kun joku uskonhörhö tulee seuroissa aukomaan
päätä ja ryhtyy tulkitsemaan sieluntilaani tuntematta minua
pätkääkään: - Olet väärässä hengessä ja uskossa ja menet ka-
dotukseen ja helvettiin.
Koen summamutikassa määrittelyn ja päättelyn äärimmäisenä
henkilökohtaisena loukkauksena. Kerta toisensa jälkeen minä
olen pahoittanut mieleni näihin uskonkyttääjiin, jotka kurnivat
naapureiden uskontilaa ja vahtaavat toistensa tekemisiä ja elä-
mäntapaa sairaalla tavalla.
200
Täytyy toisaalta todeta, että jos järjestettäisiin kyttääjien kyli-
en ja piirien kilpailuja, niin parhaimmat kyttääjät löytyisivät
kyllä tästä uskosta. En tiedä, minkä vuoksi tällainen tilanne on
päässyt syntymään.
Ehkä elämä ahtaassa uskossa ajanoloon kutistuu niin pieneksi,
tapahtumaköyhäksi ja tyhjäksi, että jotain mielenkiintoa ja iloa
on pakko repiä irti lähinaapureiden pienien syntien kyttäämisis-
tä. Juoruilusta ja suurenteluista. Naapurien kiusaaminen uskon
varjolla naamioidaan tietysti hyvää tarkoittavaksi sielujen pe-
lastamiseksi. Nämä pikkusieluiset kyttääjät ottavat Jumalan
paikan vahtimisessa ja tuomioiden jakelussa. Jos se ei ole syn-
tiä ja Jumalan pilkkaa, mikä sitten on?
Koko uskonliikkeen mahtipontisuus ja mahtailu ainoasta oi-
keasta uskosta on vastenmielistä ja masentavaa. Ensisijaisesti
kiinnostuksen kohteena ovat tutut ihmiset, sosiaalinen kanssa
käyminen, mi parhaimmillaan on lämmintä ja iloa antavaa.
Tämä on jotenkin helppo tunneusko, jossa synnit saa pidettyä
kurissa ja anteeksi mutkattomasti kättä nostamalla. Niin monis-
ta mieleni pahoittamisista huolimatta minä en voi edes kuvitel-
la jättäväni tätä uskoa. En kylläkään tiedä, miksi? Mutta tässä
maailmassa on paljon selittämättömiä asioita ja mysteerioita.
Tunnettu J.W. von Goethe näkee kokonaisten kansakuntien
kulttuurien lepäävän pelkkien uskomusten ja myyttien varassa.
Varsinkin Siionin laulut koskettavat, kolauttavat ja liikuttavat
minun sisäistä tunnemaailmaani kerta toisensa jälkeen kyyne-
liin asti. Olen vapaaehtoisesti tämän uskon vanki enkä häpeä
sitä.
201
Paraneminen ei niin vain onnistu
Mies 43
Tämä pohjoinen herätysliike on ominut Lähi-idän paimento-
laisheimojen uskonnäkemyksen ja maailmankuvan ja markki-
noi tätä lainauskoa nyt omanaan, minkä kautta voi ainoastaan
pelastua ja saavuttaa sielulleen ikuisen elämän.
Tämä heimojumalan erikoisuutena on kieltää kuoleman todel-
lisuus uskon avulla. Kumota maailmankaikkeuden luonnonlait
elämän rajallisuudesta ja päättymisestä.
Jokaisella aikakaudella on omat uskomuksensa, arvomaail-
mansa, elämäntapansa ja rituaalinsa. Niin myös idän heimoilla
oli tuhansia vuosia sitten. Kristillisessä maailmassa tänä päivä-
vaalitaan ytämän ristiriitaisen heimojumalan aivoituksia
ja sanomisia täyttä päätä.
Uskotaan tähän leppymätöntä kostoa ja tuomiota julistavaan
Jumalaan. Jos ei alistu nöyrästi sen öykkärimäisiin ja mielival-
taisiin määräyksiin ja käskyihin, y huonosti. Vieläpä joka
käänteessä on ylistettävä ja palveltava hänen suuruuttaan, tun-
tui miltä tuntui.
Toisinajattelijoita uhataan kuolemanrangaistuksilla, joita
Raamatussakin luetellaan parikymmentä. Jos ei noudata Jumala
diktaattorin tahtoa, niin vähäisistäkin rikkomuksista henki pois.
Oman poikansakin Jumala kidutti ristillä kuoliaaksi ja uhrasi
häikäilemättömästi muka ihmisten syntien sovittamiseksi ja
sielujen pelastamiseksi.
Tämän koston palvonnan kohteeksi ja symboliksi on lansee-
rattu ristinpuu, karmea kidutusväline. Eikö tällaisessa uskossa
202
ole jotain sairasta, iljettävää ja kuvottavaa yli ymmärryksen?
Ihmisoikeuksien ja elämän irvokasta polkemista?
Täällä pohjoisessa kristinuskon varjolla tuhottiin vuosituhan-
tiset uskomukset luonnonhenkiin, turvalliseen ja onnelliseen
elämään sovussa luonnon kanssa.
Lars Levi Laestadiuksen sitten hurahtaessa uskoon hän ryhtyi
tulisieluisesti markkinoimaan tätä lainauskoa tunturien kansalle
välittämättä siitä, sopiko se pohjoisen ihmisen mielen- ja sie-
lunmaisemaan vai ei. Hän säikytteli ihmisten mielet tuomio-
päivän pelolla ja kauhulla vauhkoiksi.
Jälki oli sen mukaista, niin monet menettivät mielenrauhansa
ja tulivat uskonhulluiksi.
Uskoa ja luonnon kauneutta
Mies 54
Olen harmissani, kun pohjoisessa syntyneestä lestadiolaisesta
herätysliikkeestä yritetään aina vähän väliä tehdä maailman
taholta joku ihmeellinen kummajainen. Joku hihhulien epämää-
räinen ja pimeä uskonpesä.
Missä ihmiset on houkuteltu uskon huumeiden koukkuun ja
ansaan.
Ihmisten ei anneta rauhassa uskoa ja elää aivan tavallista arki-
elämäänsä. Hoivata lämmöllä ja jumalansanan rakkaudella seu-
roissa toisiaan ja vahvistaa uskoa. Torjua syntejään julistamalla
niitä anteeksi toinen toiselle vapauteen ja iloon asti.
203
Usko antaa ja luo turvallisuuden tunnetta niin sattuman varai-
seen ja epävarmaan elämän menoon.
Uskon tuntemuksissa ytyy samoja vastakohtaisuuksia kuin
Lapin luonnossa on: Kesän kirkkaus ja talven pitkä pimeys
kohtaavat täällä toisensa.
Uskossa toivo ja epätoivo valtaavat vuoron perää mielen ja
sielun.
Jokaisella vuodenajalla on oma kauneutensa ja tarkoituksensa
jniin kuin myös uskossa valon ja pimeyden vuorovaikutukses-
sa.
Kaikki tämä ristiriitainen tunnekokemus ja aaltoilu antaa rik-
kautta, uutta virtaa ja potkua elämälle. Syksyn ruskan luoma
väriloisto tuntureilla, revontulien loimu talvisella taivaalla sy-
tyttää ihmismielen ja sydämen kaipaamaan ja ikävöimään oi-
kean taivaankodin ihanuutta.
Vastaavasti keväthangille tulviva auringonvalo saa sielun
iloitsemaan kirkkaudesta ja lyhyen kesän ihanuudesta, kukkien
kauneudesta.
Mitäpä ihminen voisi maan päällisestä elämästä enempää toi-
voa? Tämä ihmeellinen luonnon kauneus on Luojan lahja elä-
ville olennoille.
Lapissa on väljyyttä, täällä on vapautta uskoa omalla taval-
laan suojelevaan ja armahtavaan Jumalaan. Tässä uskossa on
jotakin, joka ruokkii ja kiehtoo sydämiä ja antaa uskoa, toivoa
ja rakkautta elämälle.
Tämä usko kantaa myös minua taivaankotia kohti. Täällä tah-
don elää jylhän mahtava luonto ikkunani alla virtoineen, vaa-
roineen, tuntureineen. Täällä elämän kauneus kukkii.
204
Eroaminen on suuri synti
Nainen 34
Uskoin vakaasti ja lapsenmielisesti, että rakkaus on tässä us-
kossa pyhä ja elinikäisesti kestävä.
Kaksikymppisenä ysin sitten sopivan uskovaisen miehen ja
menin naimisiin.
Aluksi perhe-elämä sujui hyvin ja olin onnellinen. Jumala
siunasi lapsia joka vuosi ja niitä oli kasassa jo seitsemän, kun
tapahtui yllättäen käänne. Se tuli kuin salama kirkkaalta tai-
vaalta.
Mies yhtenä iltana itkien ilmoitti muuttavansa muualle asu-
maan.
Minä järkytyin hirveästi ja menin pois tolaltani. En osannut
edes kuvitella, missä meidän parisuhde oli mennyt pieleen.
Sain lopulta paniikin jälkeen kysyttyä, että miksi?
Eikö me ole oltu onnellisia, ainakin minä olen luullut niin?
Tässä uskossa eroaminen on suuri synti ja tulee erotetuksi
Jumalan valtakunnasta.
Lopulta mies sai pitkän vaitiolon jälkeen suunsa auki:
- Ei sinussa mitään vikaa ole, mutta tämä usko ahdistaa mi-
nua. Olen tässä uskossa menettänyt sisäisen vapauteni. Alitui-
nen oikeassa olemisen taakka alkoi painaa mieltäni ja tehnyt
minut sairaaksi.
Tässä uskossa ei ole vapautta ajatella omilla aivoilla, eikä
kysellä ja pohtia syviä uskon ja elämän kysymyksiä. Epäillä ja
katsoa maailmaa uusin silmin. Kaikki on niin itsestään selvää.
205
Minulla ei ole toista naista ja lapsista pidämme yhdessä huolta
edelleenkin. Olen vastuullinen mies.
En voi muuta sanoa kuin että tämä usko tuhosi yhteisen elä-
mämme.
Minulla on rakkauden Jumalasta ja elämänantajasta aivan
toisenlainen käsitys:
Se on avaramielinen eikä siinä hyttysiä kuurnita.
Ihana usko
Nainen 17
Voiko ihanampaa olla elämä, kun jo nuorena saan painaa pää-
ni Jeesuksen syliin ja uskoa kaikki synnit anteeksi hänen ni-
messään ja veressään.
Olen saanut kasvaa tässä pohjoisessa uskossa. Nuoresta iästä
huolimatta minä käsitän uskon kalleuden ja sydämeni siitä
iloitsee.
Olen kiitollinen, että olen saanut syntyä. Kun tämä maan pääl-
linen elämä on jo näin mahtava ja upea juttu, kuinka ihmeelli-
nen se mahtaakaan olla taivaassa?
Olen täynnä elämän virtaa, menemisja meininkiä. Kaverei-
den kanssa on ihanaa hengailla. Kun saan lukion käytyä opis-
kelen lääkäriksi, että voin auttaa ihmisiä.
Mutta sitä mi kummastelen, että kaikille ei kelpaa tämä
ihana autuaallinen toivon ja rakkauden sanoma?
Hyvä tyttöystäväni on ruvennut kritikoimaan ja päivittele-
mään tämän uskon ahtautta ja virheitä. En käsitä sitä. Hän sa-
206
noo koulun ytyään lentävänsä heti ulkomaille isoon maail-
maan perehtymään elämään avoimin mielin ja silmin. Silloin
voin ajatella mitä lystään enkä ole kenellekään tilivelvollinen.
Sitten hän purskahtaa haikeaan ja sydäntä särkevään itkuun. -
Vapautta minä kaipaan ja ikävöin. Nyt olen tämän uskon vanki,
kuin pieni lintu häkissä.
Minä säikähdän hänen purkaustaan. Yritän lohdutella ja ha-
laan häntä lempeästi. Sitten sanon: - En ymmärrä sinua, miten
saman uskon asian voin kokea ja tuntea niin toisella tavalla.
Minua ei tämä usko vähäänkään ahdista ja saan olla sellainen
kuin olen. Ajatella vapaasti mitä haluan jumalanlapsena.
Mutta olen kyllä huomannut, että kaikki ihmiset ovat erilaisia
ja näkevät samatkin asiat niin eri kantilta.
Toisia usko ahdistaa ja toisia ei, ja vapaudenkin monet koke-
vat niin erilailla. Toisille uskon säännöt ovat orjuuttavia, toisil-
le turvallisia opasviittoja ettei tieltä eksy.
Minulle tämä usko on todellinen ja ihana maailma. Olkoon
vaikka se olisi elämän unta. Se antaa mielelle ja sielulle rauhaa
nuoruuden kuohuvassa mylläkässä ja epävarmuudessa.
207
Tässä uskossa on sitä jotakin
Mies 52
Minusta ei koskaan tule kunnon vanhoillislestadiolaista, mutta
ei myöskään tämän uskonliikkeen elämäntavan ja kulttuurin
kokonaan hylkääjääkään. Olen kai väliinputoaja, mutta se ei
kiusaa minua. Muita kylläkin. Tässä uskonyhteisössä voi nähdä
paljon harrasta ja aitoa uskoa, mutta myös epäuskoa ja valeus-
kovaisia. Jopa huijareita.
Minua ei kiinnosta tippaakaan, onko tämä usko oikeassa tai
väärässä. Seuraan ensisijaisesti missä määrin se on pohjoisen
ihmisen mielen- ja sielunmaiseman tulkki ja edistää ihmisoike-
uksia ja antaa arvoa elämälle ja ihmisyydelle.
Olen havainnut, että lestadiolaisuuden maailmankuva on sup-
pea, vastenmielisen itsekäs ja omaan napaan tuijottava. Lähtö-
kohtana on, että kunhan minä, minä pelastun ja olen saanut
synnit anteeksi ja perin taivaan valtakuntakunnan ja pääsen
paratiisin ihanuuteen, epäuskossa olevien kohtalosta ei niin
väliä.
Tietysti käännytystyötä tehdään innolla, että uskovien poruk-
ka olisi suuri, ettei siellä taivaassa tarvitsisi yksin kököttää.
Ennen kaikkea olisi mahdollisimman paljon saman paikkakun-
nan tuttuja kavereita.
Monia vuosikymmeniä on kulunut uskon ahtaissa ympyröissä
ja seuroissa pyörimisessä, eikä se ole johtanut mihinkään paitsi
että elämä on valunut silmieni ohi kovin elämättömänä. Mutta
toisaalta olen mielenkiinnolla seurannut tämän uskon hörhöi-
208
lyä, miten pitkälle se fundamentaalisessa ja autoritäärisessä
kiihkossa uskaltaa mennä uskonorjalauman koossa pitämiseksi.
Tässä uskossa on jotain surkean pientä neulansilmän ahtautta,
typistävää ja ahdistavaa, mutta samalla taivaallisen avaraa. Ei
sitä voi selittää, mitä se on? Mutta jotakin selittämättömän
kiinni pitävää siinä on. Joka kerran on lestadiolainen on aina
lestadiolainen. Eikä sen vaikuttavasta piiristä noin vain karata
maailman tuuliin. Tässä uskossa on sietämätöntä pinnallisuutta,
mutta myös totisen painavaa.
Tämä usko mieliä repien yllä pitää ja levittää pelon ja kauhun
ilmapiiriä ja tunnetta sielun joutumisesta kadotukseen ja helve-
tin ikuiseen piinaan, jos ei usko oikealla tavalla. Mutta ei se-
kään ole koko selitys tästä hullusta uskosta.
Jotakin selittämättömän taivaallista tässä uskossa on. Mutta en
tiedä mitä? Silti minä uskon.
Kamala usko
Nainen 18
Olen impulsiivinen ja ristiriitainen luonne viimeisen päälle.
Kun innostun jostakin, olen koko sydämestäni täysillä mukana.
Mutta eipä aikaakaan, kun olen vastakkaista mieltä ja tunnet-
ta.
Niin minä näen myös tämän pohjoisen uskon ristiriitaisena ja
vastakohtien meininkinä.
209
Se keikkuu uskon ja epäuskon välillä, niin kuin minäkin. Siksi
se jotenkin sopii minun luonteenlaadulleni ja samalla ei sovi
yhtään.
Välillä iloitsen ja olen hulluna uskon valoisiin puoliin, mutta
sen pimeät puolet tekevät minut surulliseksi ja sairaaksi.
Se on päivän ja yön, elämän ja kuoleman usko, ymmärrän
jotain sitä vaikka olen vielä niin nuori.
Parhaimmillaan ja kiehtovimmillaan tämä usko avaa minulle
ylimaallisia taivaallisia näkyjä ja unelmia.
Jotkut moittivat tätä uskoa tylsäksi ja mielikuvituksettomaksi,
yksioikoiseksi ja ahtaaksi? Mutta sitä se ei ole. Usko on aina
sellainen, jollaiseksi itse kukin sen kokee ja tuntee. Kuvittelee.
Kukaan ei tiedä ja osaa arvata, millainen taivas on? Parasta on
luottaa siihen, että Jumalan on valmistanut tosi upean taivaan-
kodin jumalanlapsille, mitä täällä maan päällä on vaikea ja
mahdoton kuvitella.
Onhan sanassa annettu viitteitä taivaasta, että on sellainen,
mitä ihmissilmä ei ole nähnyt ja korva kuullut ikinä.
Olen onnellinen, kun olen saanut penikasta lähtien kasvaa
tässä uskossa kaikkine ristiriitoineen. Se on elämää se.
Päivän päädyttyä luen turvallisin mielin iltarukouksen. Taas
aamulla saan jatkaa tätä ihanaa elämää Jumalan varjeluksessa.
Vaikka kyllä tämä usko välillä ottaa päähän ja on kamalaa.
Mutta sitten taas elämä rävähtää auki taivasta myöten ja minä
hyräilen iloisena ja onnellisena Siionin lauluja sydämeni poh-
jasta asti.
210
Uskon ja elämän edessä
Mies 19
Minulla on tänä keväänä ylioppilaskirjoitukset ja elämä edes-
sä. Tunnen että maailma on suuri ja avara. Odotan kirjoitusten
jälkeen kiihkeästi päästä reissaamaan ja näkemään maailmaa.
Tutustumaan eri uskontoihin ja kulttuureihin, miten muualla
eletään. Kirjojen mukaan idän kulttuureissa ajatellaan ja näh-
dään maailma aivan toiselta kantilta, mitä lännen ja kristinus-
kon kulttuurin piirissä.
Asun lestadiolaisen uskon lähipiirissä. Mutta olen toistaiseksi
pitänyt näppini siitä irti. En halua joutua sellaisen uskon ansaan
ja häkkiin. Joutua orjaksi, missä pitkä syntiluettelo niskassa ja
taakkana olisi painamassa mieltäni ja sieluani.
Haluan itse ajatella, uskoa ja etsiä omaa tietäni vapaasti ilman
painostusta ja aivopesua. Mitä se uskon lupaama ja markkinoi-
va ikuinen elämä on? Mitä sillä tarkoitetaan? Onko ikuinen
elämä sitä, että joutuu katsomaan omaa ja muiden samoja naa-
moja iankaikkisesti? Jo pelkkä ajatus siitä kauhistuttaa.
Tämä lestadiolainen usko on yksi monista ja kenelle se sovel-
tuu, niin hyvä niin. Olen vapaamielinen, en halua olla rajoitta-
massa kenenkään uskoa. Kukin uskokoon vaikka tunturin
luonnonhenkien jumalaan, Seitakiveen, jos se tekee hänet autu-
aaksi ja onnelliseksi ja antaa elämälle sisältöä. Maailmassa on
uskon lisäksi monia aikansa eläneitä uskomuksia ja asioita,
joita nuorille tuputetaan. Aivopestään pienestä pitäen ja kasva-
tetaan uusia sukupolvia esi-isien polkuja astumaan ja toista-
maan samat virheet sotien kauhuineen. Omaksumaan tuhoavia
211
vääriä elämänasenteita ja uskomuksia, joista historia on ynnä
karmeita esimerkkejä.
Minua inhottaa näissä uskonasioissa saarnamiesten, mieliku-
vat, uskomukset ja tarinat Jumalan suuhun sijoitettuna täytenä
totena ja tietona, mitä Luoja ajattelee ja tahtoo ihmisten usko-
van. Jos tämä ei ole huuhaata, mikä sitten?
Kun olen näitä uskonasioita nuorella etsivällä ja avoimella
mielellä kysellyt ja pohtinut, minua on heti muitta mutkitta
alettu leimata ateistiksi. Voi hyvänen aika, sitä en ole. Sehän
on yksi uskon suunta ja uskomus, ettei Jumalaa ole eikä tuon-
puoleista elämää. Kukaan ei tiedä, mitä on rajan takana. Siihen
on tyytyminen.
En tiedä, miksi olen täällä? Mikä on elämän tarkoitus? Mutta
minä yritän kiihkeästi etsiä totuutta salatuimpaan saakka.
Järki taskussa
Mies 53
Onko tämä usko vain kuvittelua vai mi se on? Onko sillä
mitään tekemistä tietämisen kanssa? Onko se vain pelkkää tai-
kauskoa ja itsensä pettämistä?
Vaikka olen koko ikäni pyörinyt tässä uskossa mukana, en
silti tiedä siitä tosiasiassa yhtään mitään. Se on pysynyt minulle
käsittämättömänä.
Olen siitä ulkona kuin lumiukko. Mutta silti jokin kummalli-
nen voima on pitänyt minua tässä porukassa mukana. Vaikka ei
siellä kukaan muukaan tiedä tämän uskon todellista sanomaa.
212
Uskotaan vain sokeasti ilman ajatuksia. - Usko tulee kuulemi-
sesta, hoetaan mantraa.
Tutkimuksen mukaan vain kaksi ihmistä sadasta harjoittaa
omaehtoista ajattelua. Pari kolme prosenttia puolestaan uskovat
ajattelevansa, mutta eivät kuitenkaan ajattele ja pohdi asioita
tai se jää aikomukseksi.
Valtaosa ihmisistä jostakin syystä pakenee ajattelua. Touhua-
vat mieluummin arkipäivän asioita, ettei vain itse tarvitse aja-
tella sen kummemmin mitään.
He ovat kaikista herkemmin nenästä vedettävää porukkaa.
Suurin osa lestadiolaisista kuuluu tähän laumaan. On parasta
pistää järki taskuun häiritsemästä oikeaa uskoa.
Semmoinen usko tämä on, niin minkälainen? Voi hyväjumala,
en tiedä.
Yhä uudelleen ja uudelleen törmään uskon selittämättömään
seinään. Mutta silti minun sydämeni tahtoo uskoa, oli siinä
järkeä tai.
Niin minä uskon ja odotan jälleen malttamattomana joka ke-
säisiä suviseuroja.
Eikä minua kiusaa, oli tässä uskossa mukana ajattelevia tai ei-
ajattelevia tai kuolleita sieluja.
Laihoja ja lihavia, kauniita ja rumia, rikkaita ja köyhiä.
Kaikilla on epäilyksistä huolimatta halu uskoa synnit anteeksi
Jeesuksen nimessä ja veressä.
213
Uskon kaveria ei jätetä
Mies 55
Uskossa pitkään mukana ollut mies neuvoo ja innostaa naapu-
ria uskomiseen. Se tuo elämään uutta sisältöä.
Usko on erinomainen harrastus ja antaa mielelle ja sielulle
mukavasti puuhaa ja tekemistä.
Pääset kerta heitolla mukaan, kun sekoitat ensin mielesi levot-
tomaan ja järkyttyneeseen tilaan kuvittelemalla itsesi kylän ja
koko maailman suurimmaksi syntiseksi.
Sitten tulet ahdistuneen ja tuskaisen näköisenä ja kovissa syn-
nintuskissa rauhanyhdistyksen seuroihin.
Siellä sinulle sitten käspäälle pannen saarnataan ja juliste-
taan suuret syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveres-
sä.
Sinun ei auta pelätä, jos siinä rytäkässä pyhä veri roiskuu
päällesi. Ja vähän sylkeäkin, kun kaikki hartaana julistavat si-
nun sielusi pelastuneeksi ja elämäsi onnellisimmaksi hetkeksi.
Jos sinusta itsestä ei tunnu synninpäästö paljon miltään ja
uskominen aluksi takkuaa, älä masennu. Kyllä siihen uskomi-
sen harrastamiseen tottuu ja alkaa tuntua vähitellen jopa muka-
valta.
. Seuroissa voi tutustua ihan uusiin ihmisiin. Sieltä voi löytää
vaikka hyvän elämänkumppaninkin.
Kun sinnikkäästi vain käy joka viikonvaihde seuroissa, sinus-
ta voi tulla vähitellen eturivin malliuskovainen.
Tässä uskossa on aina tiedetty: - Oikea usko tulee kuulemises-
ta!
214
Tässä uskossa ei uskota tyhjää. Tämä usko on totisinta totta ja
vereslihalla vellovaa herkkää kipeää tunnetta, pelkoa, että jak-
sanko kilvoitella perille asti?
Mutta luota siihen, että tässä uskossa uskonveljeä ja -sisarta ei
jätetä pahan maailman raadeltavaksi.
Uskon moukka käännyttäjänä
Nainen 28
Kyllä minua ottaa päähän joka kerta, kun joku kiihkouskovai-
nen tulee kyselemään ja tivaamaan: - Oletko uskossa?
Koen sen henkilökohtaisena loukkauksena, moukkamaisena
uteluna.
Ikävää, kun kyselijä summamutikassa suoralta kädeltä luokit-
telee ihmisiä siksi ja täksi, tuntematta ja tietämättä toisen aja-
tusmaailmaa ja uskon näkemyksiään pätkääkään yhtään mi-
tään.
Jo tällainen tökerö uteleminen paljastaa, ettei kyselijällä itsel-
ole hajuakaan, misuskossa on syvimmältään kysymys. Se
on yhtä kuin sanoisi:
Hyvää päivää kirvesvartta. Sitten lisäämällä perään, että sinun
naamataulusta näkee:
- Jaaha, et ole uskossa tai olet väärässä uskossa ja olet kado-
tuksen ja helvetin tiellä. Sinun on tehtävä parannus oikeaan
uskoon, pelastuaksesi ja että olet kelvollinen taivaan valtakun-
taan.
215
Jos tiedustelee, mistä tässä on kysymys? Silloin tämä uskon-
kyselijä päättelee sinun olevan itsestään selvästi ateisti. Hän
luulee voivansa määritellä sinun mielen- ja sieluntilasi muuta-
massa sekunnissa.
Jos tämä ei ole uskon varjolla harjoitettua toisen ihmisen pin-
nallista luokittelua ja ymmärtämätöntä loukkaavaa vääristelyä,
niin mikä sitten?
Siinä kyselijä ottaa kaikki tietävän Jumalan paikan ja voi het-
kessä määritellä toisen ihmisen sisäisen ajatusmaailman ja us-
komisen tai ei-uskomisen tilan. Samalla hän Jumalan nimeen
törkeästi uhkailee toiselle yvän huonosti ja joutuvan kado-
tukseen ja pimeyteen, jos ei ole oikealla tavalla uskomassa.
Kyllä minä olen niin kurkkuani myöten ynnä tämän uskon
sairaanloisia ahdistelijoita ja pimeyden lähettiläitä. Jokainen
ihminen on erilainen. Ei toinen voi ymmärtää toisen uskon- ja
sieluntilaa, kun ei ymmärrä edes itseään.
Kukaan ei voi ymmärtää selittämätöntä uskoa, joka on vä-
hemmän tai enemmän mielentila niin kuin sää ja ilmat vaihte-
luineen.
Oletko uskossa on yhtä hullua kysyä kuin miksi olet olemassa
ja täällä?
Tai kävitkö vessassa ja pyyhitkö takapuolesi oikeaoppisesti?
216
Kun rakkaus kutsuu, seuraa sitä
Nainen 32
Kuulin aikomuksesi mennä uskottoman miehen kanssa naimi-
siin.
Tiedäthän sinä sen, että tässä uskossa pidetään uskottoman
aviopuolison ottamista suurena syntinä ja erotetaan uskonyhtei-
söstä. Mutta älä pelkää.
Minä rohkaisen sinua seuraamaan omaa sydämesi ääntä, välit-
tämättä mistään pelotteluista ja uhkauksista. Uskon menettä-
mistä. Usko on eri asia.
Minulle kävi nuorena niin, että rakastuin tulisesti uskottomaan
poikaan, mutta lestadiolaiset vanhempani torjuivat sen jyrkästi
ja estivät aikomukseni mennä yhteen sen miehen kanssa. Sa-
noivat: - Sinun on valittava. Sielusi joutuu kadotukseen ja hel-
vetin kitaan maallisen onnesi ja rakkautesi takia.
Niin minä sitten pelästyin ja hylkäsin rakkauden, jota olen
sitten katunut syvästi. Nyt olen uskovaisen miehen kanssa nai-
misissa, jota en rakasta nimeksikään ja koen perhe-elämän ah-
distavana. Lapsia joudun synnyttämään joka vuosi lisää. En
tiedä, kauanko vielä jaksan tässä liitossa. Voin romahtaa mil-
loin tahansa, mennä sekaisin ja joutua hulluin huoneelle. Näin
minulle kävi. Sanon sinulle vain:
- Kun rakkaus kutsuu sinua, seuraa sitä. Vaikka se johtaisi
sitten syteen tai saveen.
Tässä maailmassa ei ole mitään suurempaa ja arvokkaampaa
kuin rakkaus. Minä tein raskaan virheen. Rakkaus on jokaisen
yksityisasia eikä sitä pidä sekoittaa uskoon. Jokainen ihminen
217
on erilainen. Olen huomannut, ettei tässä uskossa ymmärretä
todellisen rakkauden päälle mitään.
Minulla ottaa päähän tämä itseriittoinen ja mahtipontinen us-
ko, jossa aina luullaan tietävän toisten asiat paremmin kuin
asianomainen itse.
Jokaisella on oikeus valita elämänkumppaninsa itse eikä sii-
hen ole kenelläkään mitään sanomista ja nokan koputtamista.
Olen tunteellinen ja eh yliherkkä nainen enkä siedä enää
kenenkään uhkailuja ja pelottelua.
Minua ympäröi maallinen ja ylimaallinen Jumalan rakkaus,
jota eivät uskon nokkamiehet määrittele ja sanele. Se on saletti
se.
Jälleen näkemisen odotusta
Nainen 81
Minä muistelen kaipaavin ajatuksin ja mielin teitä rakkaita
uskonsisaria ja -veljiä sinne rajan toiselle puolelle. Jotka olette
jo päässeet täältä kuolemanvarjon maasta taivaankotiin.
Pian minäkin olen sinne tulossa. Uskon, että jälleen näkemi-
sen ilo on suuri, kun täällä yhdessä kuljimme senkin seitsemät
seurat ja myös joka kesä näimme suviseuroissa. Siellä lau-
loimme yhdessä sydämemme pohjasta Siionin lauluja ja kuun-
telimme hartaina jumalansanaa.
Onhan se sitten mukava nähdä kun tulen, millainen se tai-
vaankoti on. Onko se yhtään sen kaltainen, jollaiseksi täällä
maan päällä sen kuvittelimme? No, pianhan minäkin pääsen
taivaan ja teidät näkemään siellä.
218
Sitten voimme taas yhdessä kiittää Jumalan armoa ja hänen
rakkauttaan. Jeesuksen nimessä ja veressä saamme uskoa kaik-
ki synnit anteeksi rauhaan ja iloon asti.
Voiko suurempaa elämäniloa ja onnea olla maan päällä ja
taivaassa, kun saa uskoa ja olla jumalanlapsena kaikkine heik-
kouksineen ja vajavaisuuksineen.
Minullakin kuoli joitakin vuosia sitten puoliso, joka uskotto-
mana meni rajan toiselle puolen. Hän viime vuosina jostakin
syystä kielsi oikean uskon ja alkoi hörhöillä, että muissakin
uskonsuunnissa muka pääsisi taivaaseen.
Niinpä hän meni helluntalaisten uskoon ja sanoi sieltä ytä-
neen jotenkin paremman ja aidomman hengellisen kodin. En
ollut uskoa korviani, kun hän minulle siitä kertoi.
Hänhän oli pitkäaikainen elämänkumppani, ei sovi häntä
moittia. Hyja sopuisa mies hän oli, tein hänelle 12 lastakin,
joista suurin osa mennyt maailmaan ja jättänyt tämän kalliin
uskon. Kaikkia heitä suren.
Mutta että väärässä uskossa mieheni kuoli ja minä en koskaan
tule häntä taivaankodissa näkemään. Voitte arvata, etten tahdo
tätä murheen taakkaa jaksaa kantaa, että näin piti käydä. Mutta
tutkimattomat ovat Herran tiet, emme tiedä hänen tarkoitus-
taan. Lopetan tämän kirjeen, minä aivan vapisen ja itken. Mutta
pian minä teidät onneksi näen.
Jääkää odottamaan minua uskossa ja toivossa.
219
Portinvartijoiden oltava hereillä
Mies 52
Vasta neljänkympin jälkeen aloin ajatella ja nähdä uusin sil-
min tätä ihmeellistä maailmaa ja ihanaa uskoa.
Se taivas ja helvetti ovat läsnä täällä maan päällä. Vuoronpe-
rään perään sitä joutuu pyörimään jommassakummassa. Mie-
lentilasta riippuen. Sitä on vaikea selittää.
Koskaan ihmisillä ei ole ollut todellista tietoa, mi mahtaa
olla muualla? Onko taivasta ja helvettiä jollakin toisellakin
planeetalla olemassa?
Onko kuoleman jälkeen jokin toinen taivas ja helvetti, jonne
ihmissielut sijoitetaan tekojensa mukaan jatkamaan elämää?
Siitä on kyllä runsaasti monia uskomuksia ja olettamuksia,
että rajan takana olisi jotakin?
Myös ällä pohjoisessa uskotaan vakaasti, että ihmissielu on
kuolematon eikä häviä kuin pieru Saharan hiekka erämaahan.
Niin minäkin olen koko ikäni tässä lestadiolaisuudessa usko-
nut, että se on selvää kuin pläkki, että näin on. Että Jumala on
luonut maailmankaikkeuden, ohjaa ja valvoo jokaisen ihmisen
tekemisiä, sieluntilaa niin tarkasti, ettei hiuskarvakaan lähde
päästä hänen tietämättään. Jumala on antanut yksinoikeuden
tälle uskolle valvoa ja pitää silmällä, ketkä voivat päästä sisälle
taivaanvaltakuntaan.
Niinpä minäkin olen hoitanut tätä portinvartijan tehtävää jo
kauan suurella rakkaudella, itsevarmasti ja mallikkaasti avain-
sanoilla:
- Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit anteeksi.
220
Mutta vain sillä ehdolla, että synnintuntoinen ihminen murtuu
perusteellisesti ja yrtyy noudattamaan tämän uskon oikeita
sääntöjä. Ei lipsu puoleen eikä toiseen väärään henkeen.
Jos tähän ei sovinnolla suostu, armoa ei anneta eikä tipu ja
sellainen tyyppi kylmästi heitetään helvetin kitaan.
Laki ja järjestys tässä uskossa pitää olla ja portinvartijat he-
reillä.
Etsin uutta suuntaa
Nainen 24
Olen aina ollut kiinnostunut kaiken maailman luonnonhengis-
tä, eliöistä, olennoista ja ötököistä. Kesämökillä penskana sisa-
rusten kanssa tutkin kaikkia mahdollisia eläviä, muurahaisia
poluilla, hämähäkkien upeita verkkoja, ihmeellisten värikkäi-
den perhosten liitelyä, kukissa pörrääviä kimalaisia, onkiliero-
jen mönkimisiä ja touhuja.
Sääskien kanssa oli aikamoista tappelua. Ne olivat hanakoita
imemään joka kääntees verta kuolemaa uhmaten, vaikka
kuinka niitä yritti hätistellä tiehensä. Niitä oli pakko läiskiä
pois päiviltä minkä kerkesi. Pienten olentojen ohella yhtä kiin-
nostavaa oli seurata monen sorttisten pikkulintujen laulua, käen
kukuntaa, kurkien ja laulujoutsen lentoa keväisin Lapin suurille
soille.
Maailma yttäytyi lapsen silmin suunnattoman ihmeelliseltä
ja rannattoman isolta yli taivaanrannan. Kuvittelin sen takana
olevan toisia maailmoja ja asuvan taivaan isän enkeleineen,
josta seuroissa kuulin aina puhuttavan.
221
Nyt minä sitten luen yliopistossa biologiaa ja tiedän tutkimuk-
sen mukaan maailmassa olevan kymmeniä miljoonia eri lajeja,
joihin minä kesämökillä sisarusteni kanssa törmäsin vain joi-
hinkin kymmeniin ja jo nekin saivat minut haltioituneen ihme-
tyksen valtaan kummallisuuksineen ja ihmeellisyyksineen.
Jo pienenä aloin vakavissaan kyselemään ja pohtimaan, mah-
taako taivaassa olla vielä enemmän eri lajeja ja eläviä olentoja
kuin täällä maan päällä? Kysyin kerran sitä saarnamieheltäkin
seuroissa, mutta hän sanoi ettei pidä turhia kysellä.
Äitikin torui minua ja oli saarnamiehen kanssa samaa mieltä.
Arvelin kerran pienenä äidille, että taivaaseen pääsee varmaan-
kin yhtälailla kissat ja koirat ja kaikki maanpäälliset elävät
olennot, joilla henki on. Äiti vastasi: - Höpsistä, ei eläimillä ole
sielua. Ei sinne pääse kuin ihmiset, jotka uskovat ja pyytävät
suuria syntejään anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tämä asia on vaivannut minua lapsesta lähtien ja nyt biolo-
gianopiskelijana entistä enemmän tuntuu, että kaikki uskonnot
ovat jotenkin näissä asioissa hakoteillä ja väärässä.
En tiedä, ketä ja mitä uskoisin? Tunnen itseni niin orvoksi ja
sivulliseksi tässä uskossa. Etsin elämälleni uutta suuntaa avoi-
mella mielellä.
222
Tunturien takana taivaan valtakunta
Mies 57
Kyllä toisinaan huvittaa, minkälaisena ulkopuoliset näkevät
tämän elävän uskon. Hihhulien porukkana. Kyllä tässä uskossa
jotakin on, kun siitä riittää ihmisillä kummastelemista ja aivan
poskettomia uskomuksia. Toiset pitävät uskoa liian ahdasmieli-
senä ja toiset suhteettoman löysänä ja pintapuolisena.
Totta puhuen en minäkään koskaan ole ymmärtänyt tämän
uskon salaisuutta sen kummemmin, mutta silti minä uskon. Se
on selittämättömällä tavalla lapsuudesta alkaen antanut minulle
lohtua ja sisältöä elämääni. Tämä on paradoksien välissä ja
armoilla rimpuileva usko. Mutta niinhän koko maailma ja elä-
mä ovat täynnä vastakohtaisuuksia.
Valon ja pimeyden, rakkauden ja vihan, hyvyyden ja pahuu-
den, alun ja lopun, elämän ja kuoleman käsittämättömässä ka-
rusellissa. Minua on tämä usko kaikkine ristiriitaisuuksineen ja
päähän ottamisiin kantanut kuitenkin eteenpäin.
En hylkää tätä uskoa, vaikka maailma miten parjaisi ja vääris-
telisi uskovaisia.
Kieltämättä tässä uskossa on myös tylsiä puolia. Mutta on-
neksi isot lapsiperheet antavat yllin kyllin tekemistä ja meinin-
kiä. Siinä vilskeessä ja hulinassa ei ehdi kyllä kokea ja tuntea
elämää totisesti tylsäksi.
Jokaviikkoisiin seuroihin voi ottaa muksut matkaan ja siellä
on lähes jokaisella nuorella parilla iso lapsilauma mukana. Hy-
vässä uskonhengessä pullakahvien lomassa kaikille riittää seu-
223
raa ja juttelun aiheita, miten lapset ovat pysyneet terveinä ja
pärjänneet koulussa.
Eikä ikävältä tuntuvaa kyttäämistäkään suinkaan tarvitse ko-
kea pahana. Rakastavalla huolenpidolla pyritään nimittäin hy-
vää tarkoittaen valvomaan, ettei kukaan porukasta pääsisi li-
vahtamaan ja eksymään väärään henkeen ja kadotuksen tielle. -
Nyt näemme elämän ja kaiken kuin kuvastimesta arvoituksen
tavoin, mutta kerran hänet kasvoista kasvoihin.
Nyt elämä on täällä maan päällä vähän semmoista ja täm-
möistä, raadollista ja vajavaista. Mutta toivossa on hyvä elää,
että taivaan valtakunta odottaa niitä, jotka sinnikkäästi jaksavat
uskoa.
Vaikka sydän vereslihalla uskoa yli tunturien, että sen takana
odottaa taivaan valtakunta.
Voi tätä uskoa
Nainen 23
Olen kasvanut alituisessa pelossa, että olenkohan minä oike-
assa uskossa? Etten vain huomaamattani liukuisi väärään hen-
keen ja kadotuksen teille?
Hyi olkoon, kun minulla välillä oksettaa koko tämä usko.
Mutta en ole toistaiseksi saanut reväistyä itseäni siitä irtikään.
Pelottaa lähteä epämääräisille maailman vesillekään. Muoti-
villitysten ja pintaliitojen perään juoksemaan.
Näyttää siltä, ettei tässä maailmassa millään suunnalla ole
mitään tolkkua. Ahistaa. Suo siellä vetelä täällä.
224
Onhan tässä uskossa sentään hyviäkin puolia. Se on edesaut-
tanut yliopiston opintojeni sujumista, kun ei ole tarvinnut riek-
kua tyhjänpäiväisissä kissanristiäisissä mukana. Ei myöskään
istua kaljalasin ääressä kapakoissa ja venyä yötä myöten siellä
täällä. Eikä hyppiä petistä petiin.
En ole vielä uskaltanut antaa pillua kenellekään. Ulkopuoliset
suhteet ovat tässä uskossa syntiä niin kuin lähes kaikki muukin.
Valitettavasti sellaiset hyvätkin riennot koetaan pahoiksi, kuten
teatterissa ja elokuvissa käynti, jotka toisivat vaihtelua ja iloa
elämään ja tanssiminen edesauttaisi pitämään terveyttä yllä.
Kyllä tässä uskossa nuoret naiset menevät liian varhain avi-
oon ja alkavat työntää lapsia joka vuosi lukumäärästä välittä-
mättä. Mutta ei ole yksin heidän syytä, vaan uskon ja miesten
tahto. Suviseuroista on päässyt muodostumaan sellainen kii-
mapaikka. Nuoret tytöt ja pojat silmät kiiluen kyttäävät ja vah-
taavat toisiaan siinä mielessä.
Minua ei suviseuroissa kiinnosta sellaiset uskolla aivopestyt
jullit, jotka eivät osaa muuta ajatella kuin naimishommia.
Minusta todellista rakkautta ei pidä sekoittaa uskonasioihin.
Rakkaus on pyhä asia.
Mistä ytäisin uuden suunnan ja rohkeuden elämälle? Sellai-
sen uskon, missä voisin hengittää vapaasti?
Lapsuuteni hellää, lämmintä ja rakastavaa uskoa minun sy-
dämeni ikävöi ja kaipaa.
225
Nuoria ei kuunnella
Tyttö 13
Minä en tykkää siitä, kun vanhat määräilevät ja holhoavat
meitä nuoria ja lapsia koko ajan tässä uskossa.
Niin kuin meillä ei olisi aivoja ollenkaan. En tajuu, ne syöttä-
vät mitä satuja tahansa meille täytenä totena.
Eivät ne muka sano mitään pahaa tarkoittavan monilla elä-
mänopetuksilla lasten parhaaksi. Mutta minä en oikein usko
siihen.
Minulla on ihana eno, jolta olen paljon kuullut kaikenlaisia
tarinoita. Hän on paljon kiertänyt maailmaa ja tietää asioita.
Minä luotan enemmän hänen juttuihinsa, koska hän tuputa mi-
tään. Kertoo vain, mitä kaikkea elämässä voi sattua ja mitä on.
Jo Lutherkin on sanonut, että seitsemästä vuodesta lähtien
lapsi ymmärtää myös uskonasioita. Monesti aikuisia herkem-
minkin aistivat taivaan isän neuvot ja läsnäolon.
Onhan Jeesuskin sanonut, että taivasten valtakunta on las-
tenuskon kaltainen.
Mutta ne vanhat ukot ja ämmät seuroissa vain vihjailevat,
ettei murrosikäinen ymmärrä uskonasioita eikä niiden kyselyitä
kannata kuunnella.
- Ei murrosikäisen pitäisi mitään kysellä, kun pää on kaikin
puolin kuohuntavaiheessa ja sekaisin, sanoi minulle seuroissa
yksi uskonämmä. Minä siitä pahoitin mieleni.
Ettei muka lasten puheita ja ajatuksia kannata noteerata, se
tuntuu pahalta.
226
Mitä ne vanhat nykyajan nuorista ja lapsista mitään ymmärtä-
vät, kun niiden nuoruus on valovuosien päässä.
Eivät ne huomaa, että nuoret näkevät maailman ja uskonasiat-
kin uusin silmin.
Elävästi ja tuoreesti. Jos niillä vanhoilla olisi tallella vähänkin
myötätuntoa ja sydämen lämpöä, niin ne kuuntelisivat parem-
min meitä nuoria.
Saarnamies raiskasi minut
Nainen 85
Synnyin ja kasvoin pohjoisen erämaakylässä tiettömän taipa-
leen takana.
Se oli harras vanhoillislestadiolainen kylä. Yhdessä talossa oli
iso pirtti, jossa pidettiin ahkerasti seuroja. Talvella saarnamie-
het kyydittiin maalikylistä hevosilla.
Kylässä ollut mitään huvitilaisuuksia, koko kylän väki ko-
koontui seuroihin aina nuoria myöten. Toisinaan nuoret kyllä
kesäisin kokoontuivat puolisalaa kylän kupeessa olevalle vaa-
ralle kisailemaan ja piirileikkeihin. Joillakin pojilla oli huuli-
harppukin, jota ne vinguttelivat ja jotkut yrittivät tanssiakin. Se
oli sellaista viatonta nuoruuden elämäniloa. Mutta vanhat pa-
heksuivat itä nuorten kokoontumisia, sillä tanssia pidettiin
suurena syntinä.
Minulle nuorena jäi seuroista paha maku suuhun ja sydämeni
särkyi, josta en meinannut selvitä millään. Tuntui että tulen
hulluksi, kun kenellekään ei voinut kertoa ja pyytää apua. Mi-
227
nun oli yksin kannettava hirveä taakka. Kukaan ei olisi uskonut
minua, että saarnamies raiskasi minut juhannusseurojen jälkei-
senä kesäyönä.
Muistan tämän kauhean tapauksen kuin eilisen päivän vielä-
kin, kun saarnamies juhannusseurojen iltamyöhällä raiskasi
minut seitsemäntoista vuotisen tyttörukan. Pirttiseurojen
jälkeen jäin talon emännälle avuksi siivoamaan ja tiskaamaan
kahvikuppeja ynnä muita astioita niin kuin ennenkin, kun asuin
siinä naapurina.
Saarnamies jäi tavallisesti yöksi taloon ja sille petattiin peti
kamariin. Olin laittamassa yksin petiä kuntoon, kun se möhö-
mahainen saarnamiesällötys tuli huoneeseen ja tarttui takaapäin
minuun kiinni, kaatoi petille ja repi minulta housut alas raiskasi
minut enkä voinut mitään. Teon tehtyään se sitten uhkasi mi-
nua, että jos hiiskun tästä kenellekään: - Tapan sinut. Minä
säikähdin ja pelästyin hirvittävästi ja maailma musteni silmissä.
Siitä illasta lähtien muutuin säikyksi erakoksi, mitä kylällä ih-
meteltiin. Olin ennen ollut seurallinen, reipas ja iloinen tyttö.
Muutuin äkisti pelokkaaksi aivan toiseksi persoonaksi ja ihmi-
seksi.
Vuosien kuluessa sitten tapasin hyväluontoisen uskovaisen
miehen. Synnytin hänelle yhdeksän lasta. Uskoani en sen kau-
hean tapauksen jälkeenkään jättänyt, vaan aina olen turvannut
Jumalaan.
228
Viinilasillinen ei syntiä
Nainen 22
Onhan se mukava, jos tässä uskossa voi joskus vähän irrotel-
la. Ei sitä ole pakko hoilottaa kaikkien korville.
Minulla on reipas uskovainen kämppiskaveri. Molemmat ol-
laan iloluontoisia nuoria opiskelijatyttöjä ja halutaan olla elä-
mässä mukana.
Osuttiin tässä äskettäin iltaan, jossa esiteltiin punaviinejä:
- Tämä punaviini on tyylikäs ja puhdas, poreileva ja kupliva.
No, minä pukkasin kaveria kylkeen ja kuiskasin, puhdas kuin
usko ja mukavasti kupliva tunne, kun saa synnit anteeksi pie-
nen humpsuttelun jälkeen.
Esittelijä jatkoi innostuneesti: - Viinin väri on kauniin syvän
punainen. Tuoksusta löytyy mustikkamaisuutta, kirsikkaa ja
mansikkamaisuutta.
Viini on täyteläinen, jossa on maisteisuutta ja tasapainoista
hapokkuutta. Jälkimaku on hiukan kitkerä, mutta silti hyvä ja
makuhermoja kutitteleva.
Niinhän tässä uskossakin on monenlaista maisteisuutta ja täy-
teläisyyttä, jos saarnamies on sujuvasanainen ja hyvännäköinen
tyyppi. Saarnan jälkeen voi laitella iloisella ja puhtaalla mielel-
lä paistettua lohta, sienikastikkeen ja puikulaperunoiden kera.
Ruuan kanssa voi sitten lämmitellä kylmentynyttä sydäntä
uskolla ja syvän punaisella viinillä.
Se on Lars Levi Laestadiuksen ansiota, että juoppoutta ei su-
vaita tässä uskonliikkeessä. Hän oli elävä ja palava mies. Hän
229
näki tunturien kansan sotkeutuneen korvia myöten viinapirun
ansoihin ja aloitti tulisen taistelun sitä vastaan.
Taivaallisella uskon ja sanan voimalla Laestadius pelasti lap-
palaiset viinan kirouksen kurimuksesta ja raitisti kansan. Siitä
on kiittäminen tätä uskoa.
On hyvä, että yhä edelleen tässä uskossa viinalla läträäminen
nähdään synniksi.
Mutta minä näen, että silloin tällöin punaviinilasillisen nauk-
kaamista ei tänä päivänä kannata enää synniksi laskea, kun se
pysyy kohtuuden rajoissa.
Muistilappujen avulla uskossa
Nainen 75
Tuo muisti on alkanut pätkiä. Mutta minulla on omat konstini
pitää kallis uskoni elävänä mielessäni ja sydämessäni.
Minulla on monenlaisia lappuja kirjoitettu ja sijoitettuna eri
paikkoihin muistin virkistämiseksi. Eteisen pöydällä on kaup-
palappu, mitä ruokaa minun on aina ostettava kaupassa käydes-
säni. Myös vessan seinälle on kirjoitettu:
- Älä unohda uskonasiaa. Muista uskoa joka päivä ja hyräillä
Siionin laulujen pätkiä. Varo tekemästä syntiä. Pienikin synti
saa sielun pois tolaltaan, levottomaksi ja ahdistuneeksi.
Nämä ovat sellaisia yleisohjeita. Käsilaukkuun olen kätkenyt
vielä lisää neuvoja itselleni: - Kun menet seuroihin, niin muista
ottaa nöyrä uskonilme kasvoille, niin seuravieraat näkevät sinut
olevan tosi uskovainen. Harjoittele peilin edessä harrasta us-
230
konilmettä naamallesi ja äläkä päästä sitä herpaantumaan. Ole
rohkea eturivin lestadiolainen.
Olen pannut vuosien varsilla merkille, että joka viikonpäivänä
on vähän erilainen fiilis, mielentila ja tunnelma tässä uskossa.
Senpä vuoksi olen lappuihin muistin ylläpitämiseksi kirjannut
ylös: - Maanantain uskon olotila. Tiistaipäivän uskontila ja
ilme. Joka lapussa on erikseen isolla merkattuna viikonpäivän
nimi, ettei eri päivinä koetut uskon tunteet mene sekaisin.
Kyllä on uskossa turvallista elellä muistilappujen kera. Ellen
näin tekisi, saattaisi koko usko unohtua. Muistin heikentymisen
myötä on valitettavasti kaikenlaisten asioiden hoitaminen ru-
vennut vaikeutumaan, mutta sille ei voi mitään.
On muistettava käy kaupassa, laitettava ruokaa ja syödä
joka päivä. On oltava puhdasta kahvinkeittovettä, pestävä
pyykkiä, tiskattava ja siivottava. Siinä välissä on muistettava
uskoa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Kyllä ne maailmalle lentäneet lapset ja kyläläiset ovat vihjail-
leet, että minun olisi parasta muuttaa kirkonkylälle palveluta-
loon asumaan. Mutta minä en halua.
Minä pärjään kyllä vielä omassa kodissani näiden muistilap-
pujen avulla. Myös pysyn kalliissa uskossa. Voin huoletta lau-
leskella Siionin lauluja päivän kerrallaan.
Kyllä Jumala omista lapsistaan huolen pitää täällä ajassa pe-
rille asti.
231
Aika putsata uskonluuserit ulos
Mies 57
Aikoihin on eletty. Ottaa niin pattiin, kun tähän ainoaan oike-
aan uskoonkin on pesiytymässä pinnallisia mitä lie uskovaisia.
Niiden tavoitteena on selvästi livahtaa noin vain taivaaseen
tosiuskovaisten siivellä.
Varsinkin nuorten keskuuteen on pesiytynyt yhä enemmän
sellaista epämääräistä sakkia, jotka eivät piittaa kaidantien us-
konsäännöistä pätkääkään. Tuon taivaallista.
Eivät enää pidä paljon mitään syntinä. Kuten ulkopuolisia
sänkyyn hyppäämisiä ja naimista kenen kanssa sattuu. Ei tans-
simista, teatteria ja elokuvia eikä muitakaan maailman iljettäviä
kotkotuksia.
En tiedä, ovatko ne uusavuttomia uskovaisia vai mitä luuse-
reita? Vai ovatko he valeuskovaisia? Vai huijareita?
He eivät välitä tietää vanhasta ja juurevasta uskon elämisestä
ja synnintunnoista mitään? Yhä enemmän yhdet ja samat jou-
tuvat kantamaan huolta tästä kalliista uskosta ja tekemään pit-
kiä talkoopäiviä suviseurojen onnistumiseksi. Varsinkin naiset
tekevät pyyteettömästi tuhansia työtunteja ja ruokkivat väsy-
mättä kymmeniä tuhansia suita. He jaksavat istua kantamassa
uutta pienokaista maha täynnä seurapenkeissä ja keskittyä
kuuntelemaan jumalansanaa.
Myös tosiuskovaiset miehet ajavat satojen kilometrien päästä
vaivojaan ästämättä rakentamaan seurapaikan rakenteita ja
pystyttämään isoa telttaa kalliin evankeliumin julistamispai-
kaksi. Tämä kaikki tapahtuu talkoilla ja ilmaiseksi.
232
Mutta mitä tekevät nämä pinnalliset nuoret siivellä uskojat?
He vain tulevat valmiiseen ytään ja nauttivat sumeilematta
tosiuskovaisten aherrusten kättentöistä hyvällä omalla tunnol-
la? Onko tässä laitaa ja häpyä?
Minä sanon, että uskonluusereita he ovat ja siipeilijöitä. Us-
kon sosiaalihuollon ja etuisuuksien hyväksikäyttäjiä. Voi että
ottaa aivoon, kun tällainen uskon roskasakki on valtaamassa
yenemmän sijaa tässä uskossa.
Olenpa kuullut semmoistakin, että tosiuskovaisille selän taka-
na vain naureskellaan. Pitävät uskovaisia maailmasta vieraan-
tuneita yksinkertaisina tolvanoina ja tosikkoina. Nyt on aika
jälleen putsata tämä oikea usko väärään henkeen eksyneistä
luusereista ja heittää ulos. Armon aika on ohi eikä sitä tipu.
Isän ja äidin haudalla
Mies 66
Palasin pitkän poissaolon jälkeen takaisin pohjoisen kotiky-
lääni. Olin kierrellyt vuosia maailmaa pitkin ja poikin. Asuin
Euroopan ulkopuolellakin.
Intiassa ja Japanissa perehdyin idän kulttuuriin ja elämänta-
poihin. Tutustuin monen sortin uskontoihin ja uskomuksiin.
Intiassa pyhät lehmät ntystelivät ja märehtivät kaduilla. Eikä
niiden tunteita passannut loukata ja pilkata joutumatta vaikeuk-
siin.
Aurinkoisena kesäpäivänä kirkonkylällä ydessä poikkesin
sitten isän ja äidin haudoilla ja vein kukkia. Siinä hautamuis-
233
tomerkillä istuessani muistelin lapsuuden onnellisia vuosia,
isää ja äitiä, jotka olivat hartaita vanhoillislestadiolaisia.
He olivat vilpittömiä ja yriä tosiuskovaisia, luottivat kai-
kessa Jumalan johdatukseen, hyvyyteen ja armoon. Myös lap-
sille he tahtoivat antaa ja siirtää kalliin uskon perinnön. Minä
kuljin äidin perässä jokivarren kymmenissä pirttiseuroissa,
joissa oli aina lämmin ja rakkaudellinen tunnelma. Monesti
saarnamies muisti puheessa meitä lapsiakin ja teroitti oikean
uskon säilyttämisen merkitystä.
Mutta sitten maailman turuilla usko häipyi mielestä ja katosi
jonnekin. Minulla kuitenkin säilyi kiinnostus monista uskon-
suuntiin ja uskomuksiin. Kaikki ne todistivat olevansa oikeassa
uskossa. Palvoivat omaa pyhää uskoaan, joita ei kärsinyt ky-
seenalaistaa ja epäillä.
Siinä minä isän ja äidin haudalla haikeana kelasin lapsuu-
denuskoani, jonka olin kadottanut maailman tyhjiin tuuliin.
Ajattelin elämäni kulkua ja ikäkin kului hyvää vauhtia viimeis-
tä rajapyykkiä kohti.
Yhtäkkiä minut valtasi suunnaton ikävä isää ja äitiä. Puhkesin
haikeaan itkuun ja minä maailmanmies lankesin polvilleni
haudalle: - Tässä minä olen tuhlaajapoika aivan tyhjänä ja ha-
luan palata lapsuuteni uskoon teidän rinnalle.
Haluan päästä samaan taivaaseen, nähdä teidät virkeinä ja
elämäniloisina siellä. Missä on pyyhitty pois kaikki kyyneleet
ja surut, taakat ja tuskat, kärsimys.
Jossa saan heittää vihdoin pois ja hiivattiin täällä maan päällä
vaivaavan alituisen sydämeni ikävän ja kaipauksen.
234
Jossa minäkin tuhlaajapoika saan ottaa vastaan todellisen rak-
kauden ja elämänilon lahjan äidin ja isän kanssa yhdessä. Kiit-
tää iloiten Jumalaa elämänantajaa.
Uskonkoirille ei taivaanporttia avata
Mies 41
Sen vielä jotenkin ymmärtää, jos paha maailma parjaa ja suh-
tautuu pilkallisesti Jumalan valtakuntaa kohtaan. Eikä anna
sille mitään arvoa.
Mutta se on käsittämätöntä, että tämän uskon sille on pesiy-
tynyt y enemmän selkään puukottajia. Ne arvostelevat mil-
loin mistäkin alituisesti tätä kallista oikeaa uskoa.
Erityisen masentavaa on omien uskonkoirien pureminen. Ai-
van niin kuin puoluepolitiikan porukoissa tapahtuu. Se on iljet-
tävää.
Nämä änkyrä uskovaiset keksivät vaikka tikusta asiaa ja syyt-
tävät tosiuskovaisia. Saarnamiehiä, SRK ja niitä, jotka vilpit-
tömin mielin ja sydämin pitävät koossa tätä uskoa, valvovat ja
vartioivat sen puhtautta ja ettei vain kukaan eksyisi väärään
henkeen.
Näitä selkään puukottajia ilmaantuu yhtenään yllättäen puun
takaa. Inhottaa, kun ne yrittävät hajottaa sisältä päin tämän tuu-
lisieluisen Lars Levi Laestadiuksen alulle paneman kalliin Ju-
malan valtakunnan kaikin keinoin.
235
Voi, voi, mikään rakkaudellinen puhuttelu ei tepsi näihin vää-
rään henkeen eksyneille uskonkoirille. Ei niitä pelasta Jumala
eikä pirukaan. Kadotuksen kita niitä odottaa.
Mitähän Jumalakin tällaisista uskon sisällä riehuvien änkyröi-
den touhuista ajattelee? Ne ovat perustaneet jo vaikka kuinka
monta lestadiolaista sirpaleuskon haaraa, ettei lukua ole enää
tiedossa. Kaikki väittävät nojaavansa Jumalan armoon ja rak-
kauteen, mutta eivät huomaa, että on vain yksi oikea usko.
Minua huolettaa ennen kaikkea nuorten arvostelijoiden ja
puukottajien kasvava porukka. Ne kyseenalaistavat pian koko
kalliin uskon.
Nuoret naiset ovat nimittäin alkaneet julkijumalattomasti har-
joittaa syntyväisyyden säännöstel ja vihityttää itsensä nais-
papiksi. Se on niin härskiä, että oksettaa. Vielä kehtaavat väit-
tää olevansa yhä edelleen oikeassa uskossa.
Herrajumala, eihän sellainen eksytys sovi. Uskon ettei Jumala
näille luopioille avaa taivaanporttien ovia. Saavat jäädä kärvis-
telemään Siperian pimeään pakkaseen. Selvä se.
236
Älä provosoitu
Nainen 18
Olen vähän hulivilityttö.
Mutta seuroissa on viisasta yttäytyä siivosti ja yttää puh-
dasta ja viatonta naamaa.
Tässä ohjeita toisille nuorille:
Ole nöyrä uskossa ja anna ymmärtää, että olet laitimmaisista
laitimmaisin Jumalan valtakunnassa. Ole jotenkin epävarman
näköinen ja pyytele anteeksi joka käänteessä heikkoa uskoasi.
Harrasta sopivasti silmän palvontaa, niin pärjäät sillä.
Jos joku lihava mummeli puhuttelee sinua tylysti eikä ole
tyytyväinen pukeutumiseesi, älä siitäkään provosoitu. Älä pa-
hoita mieltäsi ja tokaise närkästyneesti vastaan, vaikka aihetta
olisi:
- Pidä sie uskonämmä turpasi kiinni äläkä puutu minun henki-
lökohtaisiin asioihini ja puhu paskaa.
Joku raja se tulisi olla tässä oikeassa uskossakin henkilökoh-
taisuuksiin menemisessä ja vapauteen puuttumisessa.
Jos kaikkia näitä ahtaita ja ahdistavia syntiluetteloita pikku-
tarkasti noudattaisi, niin pää siinä sekoaisi ja hulluksi tulisi.
Se on hieno pointti, että tässä uskossa on paljon nuoria muka-
na. Kaikki kaverit minullakin on siellä.
Olen ilokseni pannut merkille, etteivät nuoret enää usko niin
kuin vanhat. He ovat päällepäin yrän näköisiä ja eivät tee
turhaa numeroa. Ovat realisteja.
Jokainen ihminen on erilainen. He tietävät, että kukin voi us-
koa omalla tavallaan. Jumalan armoa riittää kaikille.
237
Niin minäkin roikun porukan mukana omine ajatuksineni.
Eikä haittaa, vaikka tulisi välillä vähän mokailtuakin. Jokainen
ihminen kaipaa anteeksiantoa, joka tässä uskossa on jotenkin
reilua ja siitä olen iloinen.
Kerralla romautetaan isompikin erä syntejä anteeksi.
Monella lailla voi kokea
Mies 57
Onhan tämä kummallinen ja merkillinen usko. Se jakaa sa-
man perheenkin ihan päinvastaisiin maailmoihin, elämäntun-
toihin ja kokemuksiin.
Kymmenlapsisessa perheessäni olen surukseni huomannut,
että lapseni ovat ajautuneet kahden maailman ja tulen väliin.
Osa lapsistani on lapsuuden aikaisessa uskossa. Osa on kieltä-
nyt uskonsa ja elää maailman rientojen mukaan.
Molemmat osapuolet näkevät, kokevat ja tuntevat maailman
aivan vastakkaisista näkökulmista ja toisenlaisin silmin. Ovat
ymmällä. Heillä on paha olla ja myös miisänä kärsin siitä,
ettei välillä tahdo uni tulla.
Parikymppinen tyttäreni kertoi ahdistuneena: - En uskalla
tunnustaa rohkeasti uskoani, koska pelkään kuolakseni joutu-
vani pilkan kohteeksi. Kun olen toisinaan paljastanut olevani
uskossa, olen saanut ulkopuolisilta ilkeitä huomautuksia ja
ivallista naureskelua, että vain jumalanlapsi. Mise sellainen
kummajainen ja hihhuli on? Ovatko kaikki ruuvit tallella pääs-
238
sä? Tai säälivää surkuttelua, oletko jäänyt uskonhuume kouk-
kuun, josta et pääse irti?
Vastaavasti tyttären vähän vanhempi veli kokee vuorostaan
olevansa ahdistunut ja välillä masentunut siitä, etteivät lesta-
diolaiset jätä häntä rauhaan:
- Vaikka olen selvästi sanoutunut siitä irti jo aika päiviä sitten.
He huomauttelevat yhä ja pelottelevat minua joka käänteessä.
Kuinka uskallat elää synnissä ja huolettomana, kun millä het-
kellä tahansa voit jäädä auton alle ja kuolematon sielusi joutuu
kadotukseen ja helvettiin, jos et tee parannusta ajoissa ja palaa
takaisin tähän kalliiseen uskoon.
Tästä uskosta on kadonnut lämpö ja rakkaus, toisen ihmisen
välittäminen.
Toista tytärtä ahistaa uskon pilkkaaminen. Hänen veljeään
vastaavasti ahistaa uskolla pelottelu.
Kukaan ulkopuolinen ei voi mennä sanomaan toisen kokeman
uskon olevan oikean tai väärän.
Jokainen usko ja elämäntunto on totta sille, joka todeksi sen
kokee ja uskoo.
239
Rakastan tätä tylsää uskon satua
Nainen 22
En tiedä, onko minussa itsessäni jokin vika, kun koen ja tun-
nen niin erilailla kuin toiset tässä uskossa?
Tätä uskoa vaivaa jokin kummallinen pysähtyneisyys ja pin-
nallisuus. Yhä useammin seuroissa istuessa ajatukset karkaile-
vat sinne tänne ja mielen valtaa sellainen omituinen ja alaku-
loinen tylsä ja tyhjä olo.
Mikään ei tässä uskossa muutu ja tunnu miltään.
Voihan olla, että tämä tyhjyyden kokeminen tuntuu vain mi-
nun sydämessäni? Vaikka kuinka yritän olla täysin rinnoin mu-
kana tässä uskossa elävällä hengellä ja mielellä.
Olenkohan minä tippunut pois uskonkärryiltä? Vaikka olen
lapsuudesta alkaen ollut mukana.
En tiedä, miten tästä tylsyyden ja tyhjyyden ansasta pääsisin
ulos?
Ehkä, jos tapaisin kunnon uskovaisen pojan, jossa olisi syket-
tä ja virtaa ja rakastuisin siihen korviani myöten.
Oi rakkaus, virvoita minut jälleen rakastamaan myös tätä kä-
sittämätöntä tylsää uskoa.
240
Ihmeellistä unta
Mies 42
Neljänkymmenen vuoden sivuutettua aloin vasta ajattele-
maan. Katselemaan tätä uskoa ja maailmaa uusin silmin. Huo-
masin, ettei mitään tässä elämässä kannata ottaa niin kovin
vakavasti ja synkkämielisesti.
Elämän voi kokea suurena leikkimielisenä seikkailuna, vaikka
se on toisaalta kipeän tosi. Ei se aina ole kovin helppoa, kun on
kaikenlaisia vaikeuksia ja päähän ottamisia kasaantuu tielle.
Ihminen voisi ottaa oppia kärpäsistä ja sääskistä. Ei niiden
tarvitse uskoa sitä eikä tätä, vaan ne elävät tässä hetkessä elä-
mänantajansa suojeluksessa päivän
kerrallaan.
Ne ovat Luojan luomia eläviä olentoja siinä kuin ihmisetkin.
Eivät ne piittaa uskonnoista ja uskoista yhtään mitään. Ei nii-
den tarvitse meuhkata pelastuksen toivossa? Luoja panee itse
kunkin parhaimmaksi katsomaansa paikkaan.
Kaikenkarvaiset fundamentalistiset uskonsuunnat kiivailevat
verissä päin oikean uskon puolesta. Niin myös pohjoinen
usko, jonka piirissä minäkin olen kasvanut ja pyörinyt koko
ikäni.
Voi sitä tolkutonta keuhkoamista, kuinka kaikki kaikessa on
omakohtainen usko. Alituinen pelko oikealla tiellä pysymisek-
si.
Ihmiset eivät ymmärrä, että kaikki ovat samassa veneessä
kärpästen ja sääskien kanssa.
241
Kaikki saavat maan päällä elellä kuin Ellun kanat, kunhan
pyrkivät elämään siivosti toisia kunnioittaen. Kukin laji oman
luonteensa mukaan.
Minun puolesta tämä usko saa elää rauhassa. Keskityn vain
iloitsemaan ja nauttimaan ihmeellisestä elämänlahjasta, jonka
Luoja on armossaan suonut ja antanut luoduilleen pienimmästä
suurimpaan.
En halua tässä uskossa olla päällä päsmärinä. Opettamassa
ketään. En ensimmäinen, mutta en viimeinenkään.
Kaikki ja koko elämä täällä maan päällä on ihmeellistä unta.
Näillä eväillä elän hetkessä kiinni ja päivän kerrallaan turval-
lisin ja iloisin mielin.
Moraalitonta verellä läträämistä
Mies 36
Maailmankaikkeudessa kiitävä Maa-avaruusalus voi kantaa
vain rajoitetun määrän elämää. Seitsemän miljardin raja on
ylitetty. Olosuhteiden käytyä elinkelvottomiksi ja ruuan loput-
tua ihmisille y kuin rottalaumalle. Luonto putsaa liiat armot-
ta pois rotista ja kärpäsistä lähtien. Olipa kysymys lajista kuin
lajista.
Ihmisellä ei ole mitään eri vapauksia, jos se ei osaa tai älyä
sopeutua kestäviin olosuhteisiin maan päällä. Vanhentuneilla
jumalilla ja uskomuksilla ei maailman liikakansoituksen on-
gelmia ratkaista. Raamatussa ja Koraanissa on kasapäin elämää
tuhoavia pölynpölyn tarinoita.
242
Myös tämä pohjoinen usko harjoittaa vastuutonta moraalitto-
muutta saarnaamalla syntyvyyden säännöstelyn synniksi. Näin
se on omalta osaltaan edistämässä liikaväestön kasvua ja maa-
ilman tuhoutumista. Ajan kelkasta pudonnut kehotus ”lisäänty-
kää ja yttäkää maa” ei enää päde ja on ynyt vaaralliseksi ja
tuhoisaksi.
Raamatun sekavassa ja ristiriitaisessa sanomassa paljastuu
monia elämän kunnioittamisen ja ihmisoikeuksien loukkauksia.
Julmuuksia ja kauheuksia.
Jumala sai päähänsä murhauttaa ristillä raa`asti oman poikan-
sakin ja sitten katuessaan hirveää tekoaan selittelee ja puoluste-
lee sitä muka ihmiskunnan pelastamisoperaatioksi synneistä.
Mutta ei sellainen selitys mene tämän päivän maailmassa enää
läpi. Viattoman ihmisen murhaamisella ja veren vuodatuksella
ei voi noin vain kuitata tekoja anteeksi ilman vastuuta tehdyis
rikoksista.
Näinhän ihmiset myös sodissa kuittailevat murhiaan ja elä-
män tuhoamista ja pääsevät kuin koirat veräjästä läpi ilman
tuomioita. Vaalivat sotarikoksiaan jumalanpalveluksissa kun-
niallisina sankaritekoina kodin, uskonnon ja isänmaan nimessä.
Eläisin varmaan onnellisempana, jos en koskaan olisi kuullut
halaistua sanaa tällaisen takavuosina eläneen heimon jumalan
mielivallan tekosista. Ja että tänä päivänä yedelleen jatkuu
kirkon ehtoollispöydissä ruumiin syöminen ja veren juomisella
läträäminen. Uskomatonta barbarismia.
Todellinen rakkauden Jumala ja maailmankaikkeuden Luoja
on aivan jotakin muuta. Tähän luotan turvallisin mielin, vaikka
en tunne Elämänantajaani.
243
Toteutuuko riekkoenkelin ennustus?
Nainen 19
Näin kummallisen unen. Mivaloisana kevätiltana hiihtelin
tunturinladulla kaikessa rauhassa. Vastaan lensi riekko joka
yhtäkkiä muuttui enkeliksi ja pysähtyi eteeni. Sitten se iloisesti
puhutteli minua nimeltä. Hän sanoi huomanneensa minun ole-
van tässä pohjoisen uskossa.
No, minä kerroin uskon antaneen minulle lapsesta lähtien
ihanaa turvallisuuden tunnetta, lämpöä ja rakkautta. Elämästäni
ei tulisi varmaan mitään ilman uskoa, sillä olen sisäisesti herk-
ja menen pienestäkin hylätyksi tulemisen tunteesta sekaisin
ja rikki.
Etenkin Siionin laulut ovat minulle läheisiä. Niitä mihyräi-
len päivittäin omassa mielessäni. Ne ruokkivat sisäistä palavaa
uskoani.
Siinä riekkoenkelin kanssa rupateltiin kaikenmaailman asioita
ja kuulumisia, kun se sitten äkkiarvaamatta ennusti:
- Uskosi ohella tulet lähiaikana kohtaamaan myös toisen ih-
meellisen asian. Suuren maallisen rakkauden.
Rakastut tulisieluisesti ja se tulee vaikuttamaan ratkaisevasti
elämäsi kohtaloon.
Mutta vanhempani epäilevät ensirakkauttasi. Se tavallisesti
haihtuu ja he kehottavat odottelemaan ja katsomaan kestääkö
se. Mutta älä luovuta.
Sinä kyllä aluksi suutut hirveästi äidille ja isälle, menet aivan
sekaisin. Tulet itsepäisesti huutamaan: - Vaikka taivas ja maa
katoavat, mutta tämä rakkauteni ei milloinkaan. Tulin niin on-
244
nelliseksi, kun enkeli siinä unessa rohkaisi minua, ettei minun
tarvitse luopua eteeni tulevasta rakkaudesta:
- Tulette sopimaan yhteen kuin kaksi marjaa eikä teidän tar-
vitse ikinä erota.
Ole siunattu näissä rakkauksissa. Liikutuin ja aloin itkeä hy-
ristä ylitsevuotavasta onnentunteesta. Siihen minä sitten herä-
sin.
Ihmettelin unta. Ei minun kohdalle ole vielä osunut ketään
varsinaista rakkauden kohdetta. Tosin viime suviseuroissa ta-
pasin uskovaisen upean pojan, johon ihastuin ja olen ajatellut
häntä usein.
Kehkeytyisikö siitä vuosisadan rakkaustarina? Toteutuuko
riekkoenkelin ennustus? Sen aika näyttää.
Pirttiseuroissa oli meininkiä ja hurmiota
Mies 61
Joitakin vuosikymmeniä sitten vaikutti tässä uskossa vielä
karismaattisia saarnamiehiä, jotka saivat russakatkin synnin
tunnossa hyppimään seinille.
Pohjoisen kylissä liikkui pirttiseuroissa shamanistisilla ky-
vyillä ja lahjoilla omaavia puhujia, jotka saivat herätettyä arjen
harmauteen nuupahtaneet ja kuolleet ihmishenget jälleen elävi-
en kirjoihin ja iloitsemaan uskon pelastavasta voimasta.
Hän osasi kansan kielellä huumorin keinoin kuvata ihmislä-
heisesti ja liikuttavan todentuntuisesti arkielämän ja uskon raa-
dollisia puolia. Kuulijat välillä nauroivat ja hetken päästä itkijä
245
hyrisivät ja pyytelivät omia syntejään ja vajavaisuuksiaan ve-
sissä silmin anteeksi. Jopa käsiä yhteen läiskien ja tanssiaskelin
liikutuksin ylistivät Herraa Jeesusta, vapahtajaansa.
Raamatun kertomuksia ja myyttejä vaikuttava saarnamies
kykeni soveltamaan elävästi tämän päivän arjentilanteisiin kuu-
lijoiden ulottuville. Samalla ajattelemaan omia elämänvaihei-
taan, unelmiaan, ikäväänsä ja kaipaustaan. Uskoaan. Maailman
vallan kamareissa, kirkon ja uskon piirissä on aina pelätty nau-
runalaiseksi tulemista. Varsinkin uskonasioille ei ole ollut so-
veliasta ja sopivaa nauraa.
Mutta hyvä saarnamies ei pelännyt nauraa pyhillekään us-
konmyyteille, omille unille ja hulluille mielikuville. Hän kuva-
si avoimesti myös epäonnistumisia ja vajavaisuuksia, epäilyk-
siä ja harharetkiä. Hän kertoi Jumalan aina ottaneen niskasta
kiinni ja tuoneen takaisin rakkaalle oikealle uskontielle: - Pysy
hyvä mies kaidalla tiellä, ettei sinua yhtenään tarvitse luvatto-
milta retkiltä raahata takaisin ja paimentaa, potkia persuuksille.
Voimallisen saarnamiehen myyttisissä sanoissa oli tulisieluista
elävää voimaa ja uskottavuutta. Rakkauden lämmintä julistusta
ja sanomaa.
Kansan syvistä riveistä nousseita hyviä saarnamiehiä tultiin
kuulemaan kaukaakin.
En tiedä, mistä johtuu, ettei niitä enää tänä päivänä ole eikä
kuule?
Sen sijaan vähäverisiä ja kyvyttömiä uskon lillukanvarsiin
takertujia vilisee joka seuroissa kuvailemassa hengettömiä kli-
seitä.
246
Ne eivät sytyjuuri ketään elävään ja palavaan uskoon ikä-
vöimään ja kaipaamaan uusia maita ja taivaita.
Aitoa todellista iloa vähän
Nainen 34
Kummallinen maailma. En tiedä, mitä elämä ja tämä usko on?
Toisille Raamatun joka sana on totta ja Jumalan pelastuksen
sanomaa.
Toisille Raamattu on kirjakokoelma siinä kuin mikä kirjalli-
suus tahansa. Heidän mielestään kuudenkymmenen seitsemän
kirjakokoelman joukosta löytyy kyllä korkeatasoista ja laadul-
lista kirjallisuutta, mutta myös heikkoja sekavia roskatarinoita
ilman päätä ja häntää. Hölynpölyä.
Raamattu kertoo Lähi-idän heimojen ja lähinnä israelilaisten
kohtaloista ja jumalmyyteistä. Suurin osa ihmiskuntaa ei tiedä
Raamatun sisällöstä ja tarinoista yhtään mitään. Kristinuskon
alueellakin Raamatun tutkiminen ja lukeminen on yllättävän
vähäistä ja valikoitua tavallisten ihmisten keskuudessa.
Tässä pohjoisen uskossakin Raamatun sanan selittäminen on
paljolti saarnamiesten varassa. - Usko tulee kuulemisesta, us-
kotaan.
En minäkään ole lukenut vanhan testamentin Jumalan ilmoi-
tuksia juuri nimeksikään. Jokin estää lukemasta niitä, vaikka
kirja seisoo hyllyssä näkyvällä paikalla. Tarinoissa kerrotaan
karmeita tapauksia ja ristiriitaisuuksia Jumalan silmittömästä
mielivallasta. Minulle uskonnollinen elämys ja tunne ovat
247
kaikki kaikessa. Tosin välillä epäusko myllertää ja rassaa miel-
täni. Silloin yritän etsiä lohtua lapsuuden aikaisista lämpimistä
muistoista.
Olen nähnyt kaikilla ihmisillä olevan elämässä vaikeuksia
olipa uskossa tai ei.
Aitoa todellista iloa tapaa vähän, mutta sitäkin enemmän mo-
net etsivät tekoiloa epätoivoisesti maailmasta kaikenlaisin tem-
puin.
Mutta kaikki ei ole vain harmaata arkipäivää. Olen saanut
kokea onnellisia hetkiä tässä uskossa, niin hullu ja selittämätön
kuin se onkin.
Etenkin ruskaretket tuntureilla Luojan tähtitaivaan alla ovat
minulle vuosittain henki ja elämä. Näillä retkillä on ihanaa
uneksia mitä vain, mitä päähän pälkähtää. Puhdistautua.
Minulle Jumala puhuu ja pitää yhteyttä sydämeeni luonnon
kauneuden kautta. Siitä iloitsen.
Uskon muuttuneita tunteita
Mies 64
Uskon tuntemukset muuttuvat iän ja vuosien mukana.
Joskus nuorena Siionin lauluissa ja virsissä oli runsaasti sa-
noituksia, jotka koskettivat ja myllersivät minua sydänjuuria
myöten. Nii kaksikymppisenä lauloin toisten mukana kurk-
kusuorana seuroissa vesissä silmin.
Yhteen aikaan usein hyräilin laulua: ”Mä synniss ennen iloit-
sin vapaasti orjanaan. Siks kunnes kiintyi mieleni Jumalan Ka-
248
ritsaan. Oi puhdas py Karitsa, sun kuolemallasi ja nouse-
muksen voimalla sä turvaat minua.”
Jotenkin tuntui, että olin syyllinen Jumalan pojan kuolemaan.
Se järkytti minua. Koin olevani kauhea syntinen ja tarvitsevani
anteeksiantoa.
Sitten ajanoloon tajusin, mitä kauheita syntejä minä muka
olen tehnyt? Elin aivan tavallista yhän nuoren miehen elä-
mää, en tupakoinut, en juonut viinaa, en pelehtinyt naisten
kanssa, en rähinöinyt kenenkään kanssa, elin niin siivosti kuin
vain eletään.
Erikoisesti minua liikutti virsi: ”Nyt ylös sieluni, nous ylös
mullast tästä. Ah, kun mä kerran saan herätä kuvanansa ja kir-
kastetuin silmin nähdä Jumalan. Ei sitten milloinkaan oo sielu
janoissansa. Siel kaunis kannel soi, he veisaa virttä uutta, ei
koskaan lopu se, ei koskaan vanhene. Ei ääneen täällä voi sen
saada ihanuutta. Myös minut Jumalalle hän lunastanut on.
Kunnia, kirkkaus, voima ja ylistys, sun Herra, iankaikkisesti
olkohon. Ja taivas, maa ja meri amen sanokoon.”
Jossakin vaiheessa elämääni sitten hengellisten laulujen vai-
kutus väljeni ja meni vuosia, ettei tehnyt mieli laulaa niitä juuri
lainkaan. Jotenkin sanoitukset tuntuivat vanhanaikaisilta. Ne
olivat tämän päivän todellisuudelle ja myös taivaallisille mieli-
kuville vieraita. Koin etteivät ne sano ja puhuttele enää ihmis-
mielen syvimpiä tunteita. Olemme kunkin aikakautemme lap-
sia myös uskossa.
Minun uskon kokemukseni ovat nyt jotain muuta kuin men-
neiden sukupolvien tunnemaailma. Eikä nii voi luokitella
249
niin, että kenen tuntemiset ja uskomiset olisivat enemmän oi-
keita tai vääriä.
Nyt minä uskon mitä uskon eikä sitä sanella ulkoapäin. Olen
sitä mitä olen, jumalanlapsi.
Kaikki oli ennen paremmin
Nainen 87
Toista oli ennen ja paremmin tässä uskossa.
Pirttiseuroissa ytiin ahkerasti ja saarnamies oli sellainen
vanhan kansan hyvä ja kunnon puhuja. Se istui ison Raamatun
ja pöydän takana ja saarnasi synnin synniksi:
- Te epäuskon sikiöt ja juopporallit, ootte helvetin omia, jos
ette tee parannusta ja muuta elämän tapaanne.
Heikkohermoisimmat akat säikähtivät jyrisevää puhetta, me-
nivät aivan sekaisin ja alkoivat ulista ja itkeä hyrisemään. Jot-
kut kovastikin parkumaan. Miehet kattelivat kippuranokkaken-
kiensä kärkiä silmät verestävinä ja alas painettuina. Sanattomia
hiljaa.
Saarnan jälkeen sitten juotiin kunnon kahvit ja vähitellen seu-
raväki häipyi talvipimeään kotimatkalle, toiset hevosella, toiset
hiihtäen.
Väkevät saarnamiehet matkasivat Lapin kairoilla kylästä ky-
lään ja käännyttivät ihmiset tähän oikeaan uskoon, johon kenel-
läkään ei ollut mitään lisättävää eikä pois otettavaa. Oli yksi
usko ja kaikki olivat yhtä.
250
Mutta sitten alkoivat hajaannukset. Piru sekoitti kaiken. Nyt
näitä vääriä lestadiolaisia sirpalesuuntia on jo niin monia, ettei
laskuissa pysy perässä. Joidenkin laskujen mukaan niitä on
hyvän joukon kolmattakymmentä haaraa.
Mutta tämä oikea vanhoillislestadiolainen usko on pysynyt
paikallaan ja on suurin ja alkuperäisin. Se ei ole muuttunut
piiruakaan mihinkään suuntaan, ei oikealle eikä vasemmalle.
Vain sen kautta pelastuu.
Mutta nyt ovat ajat muuttumassa. Paha maailma ja itsepäiset
nuoret vääristävät tätä uskoa ja vievät hakotielle.
Omasta kodista hoivakotiin siirretty vanhaemänpurskahtaa
haikeaan itkuun muistellessaan entisaikojen ihanaa uskonelä-
mää Lapin kairoilla.
Kaikki oli silloin paremmin.
Muistotkin katoavat
Mies 61
Ihmiselämä on kummallinen. Mitä siitä jää jäljelle? Kun
muistelen elettyä elämääni, mitä siitä itse asiassa muistan? En
paljoakaan.
Muistissa on aukkoja kokonaisia vuosia, joista muistan vain
jotakin sieltä täältä. Päivät ovat vain tulleet ja häipyneet jonne-
kin minne lie niin kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Näin on ynyt minulle myös tässä uskossa. Mitä siitä muis-
tan ja on jäänyt jäljelle? Ei sitä eikä tätä.
251
Joissakin aivojen lokeroissa ja uumenissa ne eletyt päivät ja
kokemukset voivat ehkä olla muistissa ja tallessa. Mutta tavoit-
tamattomissa. Usein kuulee sanottavan, että kaiken muun ih-
minen saattaa menettää, mutta ei kauniita ja koskettavia muis-
tojaan. Mutta ei sekään pidä paikkaansa.
Tutkimusten mukaan, muisti on myös altis muuttumaan ajan
mukana. Jokainen ihminen kertoo ja luo elämästään omaa ta-
rinaansa, jossa muistaminen on hyvin valikoivaa, mitä on to-
della tapahtunut oikeasti. Muistelija ei varsinaisesti valehtele.
Elämä on ihmisen kuvailema tarina, siihen liitettynä hataria
muistoja vuosien varsilta sieltä täältä. Muistot katoavat siinä
kuin elämäkin. Muistot ovat ohimeneviä eletyn elämän pilviä,
jotka purjehtivat taivaanrannan taakse jonnekin.
Lopulta ihminen ei muista mitään. Jotkut eivät muista edes
omaa nimeään.
Onko myös syvästi elämään vaikuttanut usko ohimenevä ja
katoava tunnetila? Olen vuosikymmeniä uskonut Jumalan joh-
datukseen ja pelastukseen. Laulanut nuoruuden innolla Siionin
lauluja suviseurateltassa sydän täynnä elämän ylimaallista tai-
vaallista hurmiota. Mutta nyt ennen niin väkevät muistot siitä
ovat kadonneet kuin valoisat auringon valaisemat poutapilvet
jonnekin. Myös niin varmalle ja itsestään selvälle pyhälle us-
kolle on käynyt samoin.
Mitään ei uskomisessa ole kertynyt varastoon. Olen edelleen
uskossa köyhä sieluparka, joka tarvitsee joka seuroissa anteek-
siantoa, epäuskon ja synnin poispanoa Jeesuksen nimessä ja
sovintoveressä.
252
Lapinkoirani Anu uskossa
Nainen 56
Asustelen lapinporokoiran, Anun kanssa. Se on harras usko-
vainen niin kuin minäkin tässä pohjoisen uskossa. Anu on vii-
sas ja älykäs koira, puhetta vaille.
Anun uskoon tuleminen tapahtui eräänä sateisena pimeänä
syysiltana. Kynttilän valossa pienen mökin tuvassa haikeana
veisailin Siionin lauluja ja ikävöiden muistelin uskovaisia
edesmenneitä vanhempiani, äitiä ja isää.
Anu huomasi minun haikeuteni ja ikäväni, tuli siihen jalkojeni
juureen kiehaamaan osaaottavasti. Silloin minä hoksasin, että
koirahan on Luojan luoma siikuin minäkin ja sillä on sielu.
Se tarvitsee lunastuksen ja pelastuksen sanomaa samalla lailla
kuin ihminenkin. Synnin maailmassa.
Niin minä sitten kysyin Anulta, haluatko sinäkin uskoa elä-
mänantajaan ja saarnasin Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki
koiran synnit anteeksi. Näin, että Anu ymmärsi vakavan asian
ja mistä oli kyse. Se uskoi yrästi ja heilutti iloisesti häntään-
sä. Sitten minä koppasin Anun syliini ja molemmat itkimme
ilon kyyneliä. Aina välil minä saarnaan koiralle syntejä an-
teeksi, kun se on tehnyt jotakin luvatonta.
Se on tyttökoira ja pari kertaa vuodessa kiima-aika. Siitä minä
olen sitä torunut, kun se silloin mistään mitään välittämättä
antaa ja jakelee innolla sitä tavaraa joka vastaantulijakoiralle
oli se sitten minkä rotuinen rakki tahansa. Minä olen tiukasti
sanonut sille, että se on syntiä. Anu katsoo katuvaisena minua
ja niin minä sitten saarnaan hairahduksen synnit anteeksi. Sit-
253
ten parin kuukauden päästä laskemme montako pentua tuli.
Jumalan luomia nekin.
Toiset eivät anna mitään arvoa Anulle. Seuroissa huomautte-
levat, että mitä tuo rakki täällä tekee? Minä sanon, että sille
kuuluu Jumalan pelastuksen sanoma siinä kuin muillekin, ja se
on sitä paitsi oikeassa uskossa. Hartaampi kuin moni muu.
Osa seuraväestä naureskelee minulle pilkallisesti, että sinulla-
ko on muka koirakin uskossa. Koirien vähättelijät eivät vain
hoksaa, että Anu-koiralla on erittäin tarkka hajuaisti. Se haistaa
jo kaukaa valeuskovaiset, huijarit ja lasten hyväksi yttäjät.
Sillä on myös hy muisti, se muistaa pilkkaajat vuosienkin
päästä.
Kaikissa jotain hyvää
Nainen 41
Olen lestadiolaishenkinen uskon hörhö. Uskon Lapin kairojen
kätköissä eläviin etiäisiin ja maahisiin, niin kuin Lars Levi
Laestadiuskin uskoi aikanaan julistamalla samalla kristinuskon
pelastuksen sanomaa.
Uskon myös kummituksiin ja aaveisiin, hyviin ja pahoihin
henkiin. Ihmisen hahmossa esiintyvät pahat henget ovat niitä,
joita oikeasti on aihetta pelätä. Ne voivat konkreettisesti y
päälle, ryöstää, kiduttaa, ampua ja murhata.
Kaikki näkyvät ovat henkiolentoja ja jokaisessa ihmisessä
asuu hyviä ja pahoja henkiä. Ihmismielen ja sydämen pimeissä
loukoissa lymyäviä pahoja henkiä on vaikea tunnistaa ja niiden
suhteen on oltava varuillaan.
254
Minua on auttanut pahojen henkien kurissa pitämiseksi tämä
usko. Jokaisessa ihmisessä piilee hyviä voimia, ne on vain saa-
tava esille ja vahvistettava niitä anteeksi antavan armon ja us-
kon avulla.
Olen tässä lestadiolaisessa uskossa usein epävarma, harhailen
eksyksissä, erehdyn ja teen vääriä valintoja. Mutta sitten minul-
le avautuu uskon avulla tie kohti taivaan kotia ja valoa. Saan
Jumalan anteeksiantamuksen ja armon suojeluksessa elää päi-
vän kerrallaan tässä hetkessä ja iloita elämän lahjasta.
Olen herkkäuskoinen ja en tiedä, olenko oikea lestadiolainen?
Tiedän kyllä, etteivät oikeat uskovaiset pidä minua jumalanlap-
sena, mutta se ei minua vaivaa.
Olen armollinen, pehmeä ja rakastava itseäni kohtaan sellai-
sena kuin olen epätäydellisenä ja vajavaisena. Jos ei rakasta
itseään, ei voi rakastaa muitakaan ja uskoa, että Jumala on rak-
kaus.
Jumalan valtakuntaan mahtuu monenlaisia uskon hörhöjä.
Mikä sitten uskossa on tärkeintä? Puhdas avoin mieli ja uskoo
kaikissa ihmisissä olevan jotain hyvää. Pahoja henkiä ja voimia
ei pidä päästää ihmissydämessä mellastamaan. Ihminen on
pohjimmaltaan hyvä ja usko kantaa.
Tiedän kyllä, että oikean uskon vartijat kauhistuvat tätä kun
sanon ja näen, että kaikki pääsevät taivaankotiin.
Taivas on mittaamattoman avara.
255
Elämä tarvitsee elämää
Mies 36
Olen surullinen. Olen herännyt ja havahtunut näkemään elä-
män todellisen raadollisuuden. Alastoman paljauden ja armot-
tomuuden.
Olemassaolo on elämän ja kuoleman tasapainoilua. Kaikki
elävät olennot ovat samassa veneessä. Elämä tarvitsee elämää
pysyäkseen hengissä. On pakko syödä toisia. Eri vapauksia ei
ole kenelläkään.
Kuka on syyllinen tähän arvoitukselliseen systeemiin, pelkoi-
hin, kauhuihin ja kärsimykseen? Luojako?
Onko oikein, että kaikkien elämä perustuu toistensa syömi-
seen?
Onko oikein syödä eläimiä? Kasvattaa kanoja, sikoja, lehmiä,
karjaa luonnottomissa ahtaissa tiloissa ja lihottaa niitä väkisin,
alistaa, pahoinpidellä ja tappaa ja syödä?
Kaikki ovat alistajia ja toistensa elämän riistäjiä jatkaakseen
omaa elämäänsä. Kärpäsestä lähtien jokainen pelkää syödyksi
tulemista ja kuolemaa. Eläimetkin ymmärtävät tämän raadolli-
suuden ja elämän kovuuden ja kauheuden. Mutta minkäs teet,
jos aiot elää ja pysyä hengissä, muuta vaihtoehtoa ei ole.
Sellaiseksi on tämän elämän systeemi luotu. Elämän ja kuo-
leman armottomassa maailmassa. Kaikki on niin katoavaa.
Väliaikaista ja ohimenevää.
Elämällä on kohtuuttoman kova hinta.
256
Uskonnoissa ja tässä pohjoisen uskossa pidetään itsestään
selvänä, että Jumalan on kaiken takana. Ettei hiuskarvakaan
lähde päästä hänen tietämättään ja sallimattaan.
Koko luomakunta huokaa kärsimyksen alla ja odottaa uusia
maita ja taivaita, joissa ei tarvitsisi syödä toisia.
Vaihtoehdot ovat vähissä syntyessään tänne maan päälle. Jo-
kainen on luonnonlakien ja systeemien armoilla pienimmästä
suurimpaan. Sääskistä ja ötököistä ihmiseen. Uskoipa Luojan
pelastukseen tai ei.
Elämä menee miten menee. Iloitse elämän hetkistä aina kun
voit, uskossa.
Olipa kohtalo mikä tahansa. Siihen on ihmisen tyytyminen.
Kaikella on määrä aikansa
Mies 68
Elän päiviä neljän seinän sisällä. Minulle ei tapahdu mitään
eikä kuulu mitään.
Elämä on kadonnut jalkojeni alta tyhjäksi olemiseksi ja päivi-
en kuluttamiseksi iltaan, ei mihinkään.
Jälleen harmaa arkipäivä on edessä. Katselen ikkunasta ulos
enkä näe mitään, paitsi kappaleen asfalttikatua ja toisinaan jon-
kun yksinäisen naisen koiraansa ulkoiluttamassa. Siinä kaikki.
Tämä uskokaan ei ole tuonut minulle lohdutusta. Olen lau-
kannut seuroissa ja kuunnellut satoja saarnoja ei mistään. Saar-
namiehen pelastuksen sanomaa ilman todellista tietoa. Sieluu-
257
ni ei ole kertynyt mitään varastoon. Olen tyhjä kuin autio lumi-
nen tunturi. Elämäni on liukunut ohi ei mihinkään.
Jokaisen elämä ja todellisuus on vastakkaisten voimakenttien
puristuksessa ilman pelastuksen toivoa. Kaikkea ympäröi nä-
kymätön aika. Sitä ei voi nähdä, kuulla, tuntea eikä haistaa.
Silti aika hallitsee kaikkea määräaikoineen ja rajoineen.
Saarnaaja kuvaa aikaa auringon alla:
- Kaikella on aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä ja aika kuolla.
Aika on istuttaa ja aika repiä istutus.
Aika on purkaa ja aika rakentaa.
Aika on itkeä ja aika nauraa.
Aika on etsiä ja aika kadottaa.
Niinpä. Minua ympäröi myös tämä usko ja epäusko yhtä aikaa
tässä yksinäisyydessä. Ovatko nekin ei mitään?
Ihmettely ja äimistely tässä olemisessa, että olisiko sittenkin
joku tämän kaiken takana? Elämäni on täynnä jotakin ja sa-
malla ei mitään. Elämä ja kuolema, outoa ei mitään kurkkii
selän takana.
Minun levotonta mieltäni ja sieluani ympäröi selittämätön
tyhjä maailma uskon ja epäuskon puristavassa välimaastossa.
258
Erehtymättömät
Mies 55
Jumalan valtakunnassa ei erehdytä. Yksinkertaisinkin juma-
lanlapsi vainuaa herkällä silmällä väärään henkeen eksyneet.
Ne luulevat muissakin uskoissa voitavan noin vain livahtaa
taivaan valtakuntaan sisälle muina miehinä.
Mutta Jumala ei sellaista salli. Se tietää tasan tarkalleen mitä
tekee. Se muistaa jokaisen naamataulun ja sieluntilan.
Erehtymättömän Jumalan valtakunnan vahtimisen ja varjele-
misen Luoja on täällä maan päällä antanut tämän uskon tehtä-
väksi. Raamatun ilmoituksen mukaan Jumalan oikea henki
asuu nimittäin pohjanperillä näinä viimeisinä maailmanlopun
päivinä.
Siitä täällä oikeassa kalliissa uskossa pidetään kiinni eikä lip-
suta piiruakaan puoleen taikka toiseen. Vaikka maailma huutai-
si kurkkusuorana, tekisi pilkkaa ja naureskelisi näille oikeille
lestadiolaisille. Totuus on, etteivät ne uskonasioissa koskaan
erehdy vaikka päätä leikattaisiin. Jumala on niiden puolella.
Täytyy myöntää, että kyllä minäkin jossakin vaiheessa epäilin
tämän oikean uskon erehtymättömyyttä. Mutta sitten kävi niin,
että yhtenä iltana kaksi rotevaa saarnamiehen roikaletta ilmes-
tyi kotiovelleni ja tekivät selväksi:
- Jos rupeat epäilemään ja levittämään juoruja, että oikeassa
uskossa saatetaan erehtyä, sinut heitetään tästä kalliista Juma-
lan valtakunnasta ulos roskikseen kuin kulunut työrukkanen.
Ilmoitamme kaikille, että olet sortunut väärään henkeen eikä
259
sinua saa enää tervehtiä ”Jumalan terve” ihanilla sanoilla. Pirun
äpärää.
Minä säikähdin pahanpäiväisesti, nöyrryin ja sain epäilykseni
ja syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sinä vuonna
oli monia muitakin näitä uskon epäilijöitä. Silloin ymmärsin,
että murrokset ja hajaannukset ovat luonnollisia ja välttämät-
tömiä tässä uskonliikkeessä.
Aina osa epäilijöistä on sellaisia uskonpaukapäitä, etteivät
niihin mitkään hoitokokoukset ja puhuttelut tehoa. Ne on vain
pakko siivota tästä erehtymättömästä kalliista uskosta kylmästi
ulos. Ei sille mahda mitään.
Hyvä niin. On ihanaa elää lapsenmielisessä oikeassa uskossa
ja varjeluksessa.
Porouskovainen
Mies 43
Olen tunturien kätköissä kasvanut ja ikäni samoillut pohjoisen
ihmisen mielen- ja sielunmaisemissa.
Toimin poromiehenä ja olen pyytänyt ansoilla riekkojakin
satamäärin. Tunnen tunturit kuin omat taskuni ja samoin poh-
joisen Lars Levin uskon, mitä se on.
Täällä uskotaan Raamatun sanomaan ja ihmeisiin, luonnon-
henkiin, aaveisiin ja maahisiin yhtä aikaa aivan luonnollisina
asioina.
260
Käyn seuroissa kuin muutkin kuulemassa jumalansanaa. Tääl-
lä usko ja seksi sulautuvat luontevasti yhteen. Niissä on luon-
nonläheistä ja alkuperäistä poweria, sykettä ja meininkiä.
Täällä on mukava elellä porojen kanssa avaran luonnon sylis-
sä. Nauttia ja iloita Luojan antamasta elämästä.
Suviseuroissa olen nähnyt vähän samanlaista suhinaa ja mei-
ninkiä kuin syksyisin poromettässä rykimäaikaan.
On ihan kiva seurata, kun pojat seurakentällä kyttäävät vere-
vien ja näyttävien lestadiolaistyttöjen huomiota. Sama suhina
käy tietysti myös toisin päin. Kymmenet ja sadat ovat ne nuo-
ret, jotka löytävät elämänkumppaninsa seuroista.
Mutta ei siinä ole mitään pahaa sanottavaa ja synnillistä. Niin
on Jumalan luoma maailma tehty. Sitä hallitsee ja pyörittää niin
ihmisten kuin eläinten laumassa erotiikka eri muodossa.
Tässä uskossa ja laumassa eroottiset ja uskon tunteet puhkea-
vat esiin sulassa sovussa näkyvämmin tai peitetymmin.
On autuaallista kuunnella Luojan luoman kehon ja sielun pu-
hetta. On ihanaa nauttia naimisesta ja luoda uutta elämää us-
kossa ja toivossa, että elämä kantaa.
Minä kasvoin luonnon keskellä mettässä ja sitten minusta tuli
ihminen, sellainen porouskovainen.
261
Kaikella on rajansa
Mies 21
Minua ottaa aivoon tämän maailman typeryys ja julmuus us-
kontoja myöten.
Sodissa tapetaan ja murhataan toisia uskon siunaamilla aseil-
la. Tuhotaan vaivalla rakennettuja kaupunkeja. Sukupolvesta
toiseen järjettömästi Jumalan nimeen ja varjolla.
Jos tämä ei ole tyhmyyttä ja typeryyttä, mikä sitten? Ottaa
niin aivoon, ihmiskunnan petomaisuus. Ihmiset ovat yhä edel-
leen apinoiden kehitystasolla.
Mitä kaikkea näitä onkaan jeesuslaisia ja muhamettilaisia,
hindulaisia ja buddhalaisia?
Näitä uskon hörhöjä on joka lähtöön, jotka pyrkivät uskon
nimissä terrorisoimaan ja sensuroimaan ihmisiä täällä maan
päällä. Näistä vuosituhantisista pyhistä typeryksistä ei näy
olevan toivoakaan päästä eroon.
Ei mikään tässä maailmassa ei voi olla niin pyhää ja arvokas-
ta, joka oikeuttaisi murhaamaan toisia. Kodin, uskonnon ja
isänmaan nimessä ei ole oikeuta riistää keneltäkään ainutker-
taista elämää. Kaikki syntyvät vapaina samoilla oikeuksilla
tänne maan päälle.
Inhottaa kaikenlainen sensurointi ja jumalien suojelupykälät
lakien avulla. Niin kuin jotakin maailmankaikkeuden Luojaa
joku apinaihminen voisi muka pilkata ja suojella? Voi näiden
apinoiden moukkamaisuutta ja suuruuden hulluutta.
Nuoria yritetään väkisin kasvattaa samaan ahtaaseen typeryy-
teen ja arvomaailmaan kuin aikaisempiakin sukupolvia. Ei näil-
262
lä konsteilla ikinä saavuteta uutta inhimillisempää ja onnelli-
sempaa maailmaa.
Ihmiset kumartavat ja palvovat laidasta lukien yhä vääriä ju-
malia ja kiivailevat harhaisten mielikuvien sekamelskassa. Mi-
tään varmaa tietoa ei ole kenelläkään.
Minäkin synnyin ja kasvoin tämän pohjoisen uskon piirissä.
Minä heräsin eräänä päivänä kuin vuosituhantisesta unesta tä-
hän harhakuvitelmien hulluun maailmaan.
Järkytyin sydänjuuriani myöten.
Tällaiseenko uskoon ja arvomaailmaan nuorten tulisi alistua?
Kaikella on rajansa.
Olisinko onnellisempi ilman tekojumalia?
Mies 47
Toisinaan ajattelen, että olisinko onnellisempi jos olisin saa-
nut elää täysin tietämättömänä ihmisten tekojumalien ilmoi-
tuksista ja teoista?
Vapaana kuin taivaan lintu ja tuuli tunturien kätköissä?
Elää sovussa ja rauhassa omien luonnonjumalien ja -henkien
suojeluksessa.
Vapaana ja tietämättömänä Lähi-idän heimojen vuosituhanti-
sista tekojumalien kähinöistä. Ilman raamattujen ja koraanien
ristiriitaisia ja sekavia tarinoita.
Ilman pelottelua ja uhkailua kadotuksella ja helvetillä. Jos et
usko ja alistu kyselemättä ristiriitaisen ja kiivaan Jumalan mie-
263
livaltaan, sinut heitetään kylmästi ja armotta helvetin ikuiseen
piinaan.
Tietämättä mitä kaikkia julmuuksia ja käsittämättömän verisiä
sotia hänen nimissään on käyty ja tehty hirveitä rikoksia maa-
ilman kansoille ja tavallisille rauhassa eläville ihmisille. Juma-
lan ilmoittaessa vain: - Minä olen se mikä olen.
Eikä siinä ole kenelläkään nokan koputtamista.
Olisi armoa ja lohdullista siirtyä rajan toiselle puolelle ilman
tekouskontojen taakkoja ja painolastia, kun aika on. Olen val-
mis astumaan todellisen Luojani eteen puhtaalla lapsenmielellä
ilman ennakkoluuloja niin kuin tulinkin tähän maailmaan.
Elämä on suuri lahja. Kiitos elämästä.
Uskon mielentilojen pyörteissä
Mies 43
Olen nähnyt maailman toreilla lännessä ja idässä, pohjoisessa
ja etelässä monenlaista elämänmenoa ja uskoa. Pohjoisen tun-
tureilla olen porojen kanssa kokenut uskoa, ilmaa, unta, lunta ja
sääskiä.
- Tämä usko säikäytti ja pelästytti sieluni, kun kaikki näytti
kirkastuvan.
- Älä tyrkytä tätä uskoa pahimmalle vihamiehellekään. Se
tappaa ihmisyyden ja rappeuttaa moraalin.
- Älä pelottele toista kadotuksella ja helvetillä ja jakele neu-
voja, jos hän ei usko samalla tavalla. Älä tuomitse, ettei sinua
tuomita.
264
- Usko ja taivaallinen näky ovat liian suuria verhottavaksi
sanoihin ja puettavaksi tunteisiin. Suviseurat ovat unta, sydä-
men ikävää ja kaipuuta päästä kerran uskosta näkemiseen. Tai-
vaan valtakuntaan.
- Tämä uskon syntien taakka on tehnyt minusta hermorauni-
on. Vähäisestäkin oksan katkeamisen äänestä säikähdän puoli-
kuoliaaksi, mitä nyt olen tehnyt ja uskonut taas väärin.
- Minusta tuntuu, että tulen hulluksi tässä uskossa. Tämä on
elämätöntä elämää ilman aitoa iloa ja sieluni vapautta.
- Ikävöin hetkeä, jolloin voin heittää tämän uskon romukop-
paan. Silloin vapauteni alkaa eikä minun tarvitse näytellä ja
olla mitään. Taivaallinen auringonvalo kurkistaa ikkunastani
sisälle.
- On aika uskoa ja aika olla uskomatta näitä mielikuvia ja
unia. On aika syntyä ja kuolla.
- Elämä on suuri yllätys täällä pienen pienellä planeetalla.
Uskon että taivaskin on suuri yllätys, missä se sitten onkin.
Siellä on onnellisempaa.
- Maailmassa on pystyyn kuolleita sieluja enemmän kuin elä-
viä, kuoli 32-vuotiaana haudattiin 66-vuotiaana.
- Taivaassa ei tarvitse uskoa enää mitään ja kysellä, kuka on
Jumala.
- Älä vedä kaihtimia alas, aukaise ikkuna ja anna auringonva-
lon tulla sisälle. Nyt olen uskossa valmis lähtemään taivaanko-
tiin.
- Hengittelen kevyttä ilmaa enkä itke enää.
- Taivaanportit ovat auki. Sydämeni on täynnä iloa ja onnea.