1
MITEN KUVATA
Sanomatonta
RIVIEN VÄLISSÄ
runoajatuksia
PENTTI HARJUMAA
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2012
2
Teoksia lainattavissa kirjastoissa ja saatavissa
tekijältä:
PENTTI HARJUMAA
pentti.harjumaa@pp.inet.fi
040-5167935
Painettu
Kopijyvä Oy
Jyväskylä 2012
ISBN 978-952-67215-6-9
3
PENTTI HARJUMAAN tuotantoa
runoja ja mietteitä
Tämä nimetön kaupunki………………………. 1971
Kyselen kulkijoilta………………………………1972
Lumesta kirje sinulle……………………………1974
Pilvet palasina tiellä……………………………..1976
Unien varassa virraalla………………………….1979
Tunturilta tunturille……………………………..1981
Uskon kuvia lumessa…………………………….1983
Revontulien reunalla…………………………….1985
Valittuja runoja………………………………….1988
Varjopuheita……………………………………..1989
Nyt olen täällä……………………………………1992
Aaveriekkoja lappilaisia mystisiä
tarinoita ja kummituksia..........................................1994
Näkyjen jäljillä…………………………………...1996
Maailma minussa………………………………...1999
Unessa valveilla…………………………………..2001
Tyhjän päällä…………………………………….2002
Näköalapaikka…………………………………...2004
Olemassaolon ihmettelyä mielentuntureilla
kootut runot……………………………………….2005
Kirjeitä tuntemattomalle ystävälle……………...2007
Pieniä ja suuria Tappauksia lapsuudestani…….2008
Sinisen lumen mietteitä…………………………..2009
Pohjoisen ääniä toisinajattelua…………………..2009
Mielen tuulenpesiä………………………………..2010
Sanomatonta rivien välissä…….…………..…….2012
Nätti-Jussin tarinoita I ja II osa…………………1976
4
Sisällys
I
MIETTEITÄ ………………………….. 5-90
rivien välissä
II
OUTOA SELITTÄMÄTÖNTÄ………..91-149
runoajatuksia
III
RAKKAUDEN MYSTEERIN…………150-154
EDESSÄ
runoelma
PENTTI HARJUMAA
5
Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla vaikka varoittavana
esimerkkinä toisille.
Myös väärinymmärtäminen on ymmärtämistä. Ilman
elämänvalhetta ei olemassaolosta tulisi mitään.
Sääskikin luulee itseänsä maailman keskukseksi. Eräässä
mielessä se sitä onkin.
Suuri virhe on jatkuvasti pelätä virheitä eikä uskalla tehdä
mitään. Ei uskalla elää.
Hyvät ajatukset ja sanat ovat eri asioita kuin auttaa
konkreettisesti pulaan joutunutta.
Onko niin, kun ruumis vanhenee ja kuluu loppuun, Henki
siirtyy uuteen ruumiiseen? Ja taas on kaikki aloitettava alusta,
itkut ja surut, istuttava vuosiksi koulunpenkille, sitten
ruvettava etsimään työtä ja rakentamaan uutta omakotitaloa?
6
Kieli ei ole kaiken mieli. Sen ulkopuolelle jää aina jotakin
tavoittamatonta.
Jos haluat maailmasta tietää jotakin, lue sanomalehtiä ja
mediaa rivien välistä. Seuraa myös, mitä ne jättävät kertomatta.
Eivät papit tahallaan valehtele. Eivät he eivätkä ketkään
muutkaan oikeasti vain tiedä enempää, mitään mitä on rajan
takana. Siksi he saarnaavat kuvitelmiaan ja kertovat satuja.
Jokainen sukupolvi antaa sanoille oman merkityksensä ja
sisältönsä, jotka painuvat aikanaan maan rakoon. Sama kohtalo
kaikilla.
Jos ajatukset ovat sekavia ja tyhjyyttä kumisevia, teksti on sen
mukaista. Huonoa. Siksi todellista selkeää ja koskettavaa
maailmankirjallisuutta on niin vähän.
Jokainen kansakunta elää omissa harhoissaan, uskomuksissaan
ja luuloissa. Valejumaliensa piirittämänä.
7
Maailmalla on aina kysyntää menestyvistä uskomuksista ja
valheista. Ne takaavat median ja uskontojen olemassaolon.
Laki on hyvä nujertamisen keino, jos ei suostu alistumaan
väärämielisiin lakeihin.
Jopa tosi uskovaisia on alkanut pelottaa näkymätön Jumala,
joka leijuu kuin aave maailman yllä ja iskee kuin salama
kirkkaalta taivaalta itsemurhapommittajan hahmossa.
Politiikka on lupauksilla täytettyjen mielikuvien hallitsemista.
Näillä aatteilla kaikki muuttuu paremmaksi ja ihanne-elämän
ovet aukeavat, kunhan annatte äänenne.
Valtakunnassa ovat asiat sitä paremmin, mitä vähemmän
tiedetään miten epäoikeudenmukainen se on.
8
Hyvä kirjailija sekoittaa todellisuuden, mielikuvat ja valheet
toisiinsa kiinnostaviksi tarinoiksi.
Elämä on taitolaji, jota yksikään ei hallitse, ei edes hyvä
kirjailija. Väite, että on vain hyvää maailmankirjallisuutta ja
taidetta tai huonoa roskaa. Voi tätä pöyhkeyttä ja roskapuhetta.
Elämä vain on eikä sitä voi luokitella hyväksi tai huonoksi
ilman erehtymistä.
Kun pappien lukumäärä paisuu, sitä sekavammaksi käy
tuntemattoman jumalan selittäminen. Olettamusten ja
huijausten puutarha kukkii.
Elämällä on aina sama kaava. Ensin pannaan alulle, sitten
ilmestyy lapsi, joka opetetaan nöyräksi kansalaiseksi ja
valtaklikin perässä hiihtäjäksi. Osa joutuu tykinruuaksi ja osa
suljetaan mielisairaalaan.
Hitler, Stalin ja Mao huijausten ja väärämielisten ja rikollisten
lakien avulla saivat aivan tavalliset ihmiset mukaan
kylmäverisiin rikoksiin ja murhaamaan toisia silmittömästi
kymmeniä miljoonia isänmaan, kodin, uskonnon ja aatteiden
nimissä.
9
Sodan muistot kiehtovat ihmismieliä, voittaneita ja hävinneitä.
Tuhon muistot kirjataan historiaan ihannoiviksi sankariteoiksi,
ja niin ne ovat oivallista käyttömateriaalia seuraavaan sotaan.
Uskonto on papeille ja monille muille oivallinen elinkeino.
Uskon varjolla huijataan yksinkertaisia sieluja sumeilematta ja
kylmäverisesti.
Miksi syytät yhteiskuntaa kaikesta, jos itse et tee paremman
elämäsi eteen mitään? Ryyppäät ja kännäät ja kohtelet itseäsi
huonosti kuin pahinta vihollista.
Joka uskoo että maassa vallitsee sanan vapaus on yhtä kuin
uskoisi joulupukkiin. Media ei koskaan ole edustanut ja
edistänyt todellista joka miehen sanan vapautta ja kuulluksi
tulemista, omistajien ja rahavallan sanan vapautta kylläkin
mallikkaasti.
Maailma tulvii joka tuutin täydeltä merkityksetöntä
sirpaletietoa. Voimme seurata kymmenien TV-kanavien, radion
ja lehtien kautta, mitä maailmassa tapahtuu ja unohtaa se
todellisuus, joka kuohuu ja kuplii pimennossa. Tuntematonta
pimeää ainetta ja todellisuutta on enemmän kuin
arvaammekaan.
10
Sanojen sisältö hukkuu ja katoaa aina kaikkialle ulottuvaan
tyhjyyden mereen. – Alussa oli sana, siitä lähtien sanoilla on
huijattu ja alistettu kokonaisia kansakuntia.
Toimittajia rimpuilee hämähäkin verkossa kuvaajineen ja
muistilehtiöineen kuin kärpäsiä. Rahanmahdin hämähäkki
puuhailee kaikessa rauhassa piilossa.
Kirjailija elää valkoisella paperilla omien harhojensa kanssa ja
kuvittelee koko maailman olevan kiinnostuneen hänen
näkemisistään. Kun lukijoita ei ilmaannu hän etsii syitä kaikista
muista paitsi ei itsestään.
Jos syntyvyyttä säännöstellään, sadan vuoden kuluessa
liikakansoitus ratkeaa itsestään ja luonto pelastuu tarvitsematta
tappaa ketään. Niin yksinkertaista se on.
Tietä vapaaseen isänmaahan ei ole, vaikka kaikki viholliset
tapetaan.
Tietä sanan vapauteen ei ole, vaikka media niin uskottelee
päivästä toiseen. Näyttää siltä, ettei maailmassa huijauksella
ole mitään rajoja.
11
Maailmassa ei yhtä ainoaa oikeaa totuutta ole, vaikka monet
lännessä niin kuin idässäkin väittävät sen löytäneensä. Vaikka
miljoonat ovat antaneet henkensä totuuden ja oikean uskon
puolesta. Sääli vilpittömien ihmisten harhoja.
Elämän ankarat ehdot ja perusta rakentuvat tappamiselle ja
toisten syömiseen. Elämä tarvitsee elämää säilyäkseen
hengissä. Jokainen elävä olento on samassa kuoleman
karusellissa ja piirissä. Eri vapauksia ei ole kenelläkään. Elämä
ei ole oikeudenmukainen ruokapöydässä. Riistämme toisilta
hengen, elämme vahvemman oikeudella, murhan ja rikoksen
avulla. Myös kasvissyöjä pettää itseään.
Harhaista luulla, ettei mikään muutu. Koko maailmankaikkeus
ja luonto on jatkuvan suuren muutoksen alainen, emme vain
huomaa sitä. Alun ja lopun jälkeen alkaa aina jokin uusi vaihe,
niin on maailma tehty. Kaikki muuttuu. Aina. Ikuisia totuuksia
ei ole.
Jos luonto, elämä ja ihminen olisi vapaa, puolustaisin ihmisen
vapautta valita. Mutta minkäänlaisten aatteiden, uskomusten ja
uskontojen ja ismien vuoksi en ole valmis uhraamaan henkeäni.
12
Vallanpitäjien erehdykset ja huijaukset kansa huomaa vasta
silloin, kun se on myöhäistä. Liikennekannalle panokortit ovat
pöytälaatikoista lähteneet ja miehet matkalla järjettömille
tappotantereille. Tekemään velvollisuutensa. Tappamaan ja
tulemaan tapetuiksi.
Uskon rajoitukset antavat ryhtiä elämälle, että pysyy kaidalla
tiellä.
Tarvitaan monta erehdystä ja harha-askelta, ennen kuin
huomaa olevansa väärillä jäljillä.
Saavutus sekin, että huomaa elämässä ja maailmassa olevan
muutakin kuin oma napa.
Mitä merkitystä on vapaudella ja isänmaalla sille, joka
menettää niitä puolustaessaan henkensä?
13
Erakoksi ryhtymiseen on aina jokin syy. Maailmaan
pettyminen. Rakkauteen tai sen puutteeseen pettyminen.
Pakeneminen omaa itseään ja pahaa oloaan. Oman itsensä
etsiminen ja löytämisen halu.
Rahakeskeisestä elämästä luopuminen tai rahojen loppuminen.
Jollakin ei ole mitään syytä ja selitystä.
Jaa. Että mitäkö ajattelen tulevaisuudesta? On siinä pohtimista.
Mutta ei se sillä selviä.
Tekeydy onnelliseksi, niin tulet onnelliseksi. Tekeydy hartaaksi
uskovaiseksi, niin sinua luullaan jumalan mieheksi. Tekeydy
hyväksi kansalaiseksi, niin sinua kunnioitetaan vaikka olisit
varas ja veronkiertäjä.
Kaikkien uskontojen ydintä sanotaan ympäröivän Rakkauden
sanoman. Onko näin, kun se ei näy?
14
Ihmisiä tulee ja menee, kiiruhtaa, juoksee, kävelee, konttaa,
ryömii eteenpäin Suuren Muutoksen Taivaanpyörässä. Minäkin
olen, tulen ja menen.
Maa painelee eteenpäin, kuu painelee eteenpäin, aurinko
painelee eteenpäin, linnunrata painelee eteenpäin suurella
maailmankaikkeuden näyttämöllä. Kukaan ei vain tiedä, miksi?
Mies makaa sivusta vedettävässä sängyssä, kattelee peräkylän
järvelle.
Sanoo: - Akat pelkäävät maailman loppua ja miehet mettien
loppua, mutta eivät ne lopu. Mettät kasvavat tohinalla ja uusia
akkoja ilmaantuu tilalle. Niin maailma pyörii entiseen malliin.
Mitä hyötyä on järjestä hulluuden maailmassa?
Kätkeydy naamion taakse. Voit kertoa tarinoita itsestäsi
enemmän.
Outo sanomaton on läsnä, tunnen sen hengityksen. Mitä se
tahtoo minusta?
15
Älkää esittäkö vaatimuksia miten minun tulee uskoa. Älkää
pelotelko minua kadotuksella ja helvetillä, syntilistalla. Olen
oman tien kulkija. Mutta armoa ja ymmärrystä minä tarvitsen,
eksyn pimeille poluille ja outoihin porukkoihin. Enkä aina
tiedä, mikä on oikein mikä väärin.
Tunturin takana tyhjä tuulenpesä, tyhjä pilvilinna, tyhjä lumen
valtakunta, tyhjä sielujen hautausmaa, haamuporot,
tyhjentyneet uskonnot, tyhjentyneet aatteet, tyhjyyttä parkuvat
sielut, tyhjyyttä ulvovat sudet. Tyhjyyden tyhjyys.
Armeijat harjoittelevat aavearmeijoita vastaan, kuoleman
tyhjyyttä vastaan.
Tartu tyhjää sarvista kiinni, älä anna tyhjien aaveiden pelotella
sinua. Älä suostu tyhjien aatteiden juoksupojaksi. Älä suostu
tyhjän häkin vangiksi.
Tyhjä ei ole mitään muuta kuin tyhjää. Tyhjä kantaa nimeä
kuolema, joka ei ole mitään.
Kun on lukenut 12.000 kirjaa, on vaarallista muistaa ne.
Älykkään ihmisen ominaisuus on unohtaminen.
16
Ei ole luotettavaa mittaria eläimen ja ihmisen välillä. Joillakin
eläimillä on jopa isommat aivot kuin ihmisellä sekä kuulo-,
näkö- ja tuntoaistit moninkertaiset ja ylivoimaiset ihmiseen
nähden.
Että lapsi tulee nähdyksi on tärkeää. Että sinä ja minä tulemme
nähdyksi on tärkeää.
Monella on maailmankuva surkastunut ja kutistunut
makuuhuoneen kokoiseksi. Suljetussa huoneessa ei ole ovea.
Raamatun vanhatestamentti kertoo Jumalan sanana
sukurutsauksista, rikoksista, numerologiasta, taikauskosta,
veljesmurhista, isänmurhista, moniavioisuudesta, julmista
sodista, raiskauksista, unista, ennustuksista. Uusitestamentti on
arvoituskirja ilmestyskirjoineen. Ihmisten ja heimojen laatima
mielikuvien ja myyttien kirja väen väkisin väännetään Jumalan
ilmoitukseksi ja sanaksi. Kuka hyötyy tästä?
Tämä kesä ja maailma on tarkoitettu vain sääskille ja
kärpäsille. Minä kärsin.
17
Kuka on tehnyt maapallon? Kuinka kukaan voi tehdä sellaista,
jota kukaan ei ole tehnyt?
Synnymme kuollaksemme. Kaikki on katoavaa. Onko meillä
samanlainen tunnemaailma ja näkemys maailman harhoista?
Ihmisistä on tullut tyhjän elämän sisustajia turhien tavaroiden
roinalla.
Tunturin laella haaveilen tuntureista, joita ei ole olemassa.
Sekopäisenä ikävöin ja kaipaan niitä etsiessäni Sinua.
Lappi on sekopäisten tarinoitten, eräretkeilijöitten,
sudenulvojien, haaveilijoitten maan ääri.
Ihminen on elämässä kiinni niin kauan kuin on muisti tallella.
Tunturilla ei voi seisoa toinen jalka kesän paratiisissa ja toinen
jalka helvetin pakkasessa. Vuoron perään pimeää ja valoa.
18
Vaatii rohkeutta elää. Se on vaikeata, ottaa elämä sellaisena
kuin se on.
Menetpä sinne tai tänne kuolema on aina läsnä. Seuralaisena
näkymättömänä olan takana. Ystävänä.
Elämä on kuolemista. Kun tämän muistat, elämäsi helpottuu.
Sanat ovat vain sanoja. Teot ovat toista maata. Teoilla mitataan
mitä oikeasti olet. Turha sinun on kiemurrella, et pääse sanoilla
pakoon.
Ihminen on kekseliäs. Tiibetissä ovat buddhalaiset munkit
kehittäneet taivashautauksen, jossa kuolleitten omaisten
ruumiit syötetään korppikotkille.
Hyvästi elämä, hyvästi kuolema. Nyt on edessä jotain muuta.
Onko se ihana rauhan ranta, joka suloisen levon antaa? En
tiedä, mutta lopunkin jälkeen alkaa jokin.
19
Vanhassa puussa kuihtuneita lehtiä, osaamatta pudota. Vanha
rakkaus, osaamatta päästää irti. Roikkuu, roikkuu menneessä
kiinni.
Ajatukset uivat ajan ja yleisen mielipiteitten virrassa. Kaikki
olemme aikamme lapsia, harhapoluilla. No, mutta mitä siitä,
samahan se on missä on hukassa. Eksyksissä.
Sanat piirittävät minua. Mitä ne tahtovat minusta?
Silmiemme edessä kaikki emmekä silti näe mitään. Emme tiedä
ja edes aavista, mitä jää näkemättä.
Unohduksen planeetta linnunradan syrjäpolulla kiitää 108.000
kilometrin tuntinopeudella auringon ympäri kerran vuodessa.
Valtakunnassa kaikki hyvin. Vai onko?
Ikivanhan käsityksen mukaan tieto lisää tuskaa. Suurempi
tuskan aihe on kuitenkin tiedon puute ja tietämättömyys
yhdistettynä luuloihin ja uskomuksiin.
20
Jokainen aikakausi tulkitsee menneisyyttä omalla tavallaan.
Väärentää mennyttä todellisuutta ja historiaa.
Kieli paljastaa ja peittää yhtä aikaa. Elämä on kuin tuuli se
tulee ja menee ja puhaltaa missä tahtoo. Elämä ei suostu
sanojen vangiksi.
Hän varttui oikean uskon hurskaus vyöhykkeellä. Siksi hän on
sellainen kuin on.
Hyvä kirjailija on kiinnostava ja koskettava elävänä ja
kuolleena.
Haudan takaakin hän puhuttelee lukijoitaan, tulee lukulampun
äärelle pimeänä talvi-iltana.
Sananvapautta voivat käyttää vapaasti ne, joita ei kuunnella
eikä kukaan anna arvoa heidän puheilleen.
21
Naisille vaaditaan samoja oikeuksia käydä armeija. Aina löytyy
vapaaehtoisia mihin tahansa. Mutta entä ne, jotka eivät halua
opetella tappamista? Voiko olla suurempaa sortoa kuin lain
voimalla ihmisiä pakotetaan opettelemaan tappamista ja
valmistautumista rikoksiin ja murhiin. Elämän tuhoamiseen.
Hän halusi törmätä elämään kuin seinään. Kävi miten kävi,
vaikka pää halkeaisi.
Valaistuminen ei ole yksinomaan vain idän gurujen saavutus.
Jokainen elävä olento on omalla tavallaan ”valaistunut”
tietoisuuden ja auringon valossa.
Satavuotias naislääkäri sanoi täytettyään sata vuotta: - Ei tämä
erikoiselta tunnu.
Liikkuminen on vain käynyt vaikeaksi. Käyn syömässä ja
juomassa, ja sillä hyvä.
Lapsuudessa oli työtä paljon. Ehkä se on pitkän iän salaisuus.
22
Valkeita taivaallisia tuntureita, tuntureita
silmänkantamattomiin. Näen niitä omin silmin eivätkä ne ole
minulle outoja. Tätä minun sydämeni kaipaa.
Valoisina hetkinä rakastan elämää, ihmisiä ja maailmaa, josta
iloitsen. Myönnän rehellisesti, että vaikeina toivottomina
hetkinä vihaan maailmaa yhtä intohimoisesti.
Kulttuurista riippumatta pelkomme ja rakkauden haaveemme
ovat hyvin samanlaisia. Veri on punaista kaikilla ja
kyyneleemme samanlaisia.
Kun pääsin pitkän rimpuilun jälkeen eroon uskosta, iso taakka
putosi harteiltani. Minun ei tarvinnut enää esittää ja vakuuttaa
jotain sellaista, mitä en oikeasti ollut.
Maailma roikkuu menneisyyden ja tulevaisuuden rotkon
välissä. Tuntematon pohjaton syvyys alla.
23
Ihmiseksi tuleminen on vaikeaa ja siksi se onnistuu vain
harvoille.
Pintahenkisyys ja liito on tympeää ja sietämätöntä, mutta niin
on syvähenkisyyskin varsinkin tekokuuluttaminen sisimmän
tunnoista niin kuin joku tietäisi ja osaisi paikantaa ne itsestään
selvänä.
Paatoksen voi pysäyttää vain vastapaatoksella. Surun voi
kestää antamalla sen mennä läpi kuin myrskytuulen. Rakkautta
on mahdoton hallita edes vastarakkaudella. Rakkaus lennättää
uhriansa taivaan ja helvetin väliä kuin lastua suurella merellä.
Minun elämäni keikkuu luonnonlakien armoilla. Maallisista
laeista viis. Ei minulla ole suurta ohjelmaa maailman
muuttamiseksi. Opettelen elämään päivän kerrallaan yhä
yksinkertaisemmin ja paljaammin.
Kun panet ajatuksesi järjestykseen, huomaat kuinka vähän niitä
on. Ja nekin ovat pääasiassa laina-ajatuksia. Näillä eväillä on
vain elettävä eikä tarvitse hävetä. Loistaahan se kuukin
lainavalolla.
24
Joka luulee tietävänsä, mikä on oikea, hänen on myös silloin
tiedettävä, mikä on väärä. Jos hän ei sitä tiedä, hänen väitteensä
oikeasta ja väärästä on yhtä tyhjän kanssa.
Raamatun ja Koraanin tarinat ovat kautta vuosituhansien
kiehtoneet ihmismieliä. Muhammed kuuli päästään ”kilinää ja
ääniä”, jotka tulkittiin Jumalan ääneksi. Raamatun
evankeliumissa kerrotaan mielikuvituksellisia harhoja
nähneestä saarnaajasta, joka luuli itseään Jumalan pojaksi ja
äitiään neitsyeksi.
Uskontoja on miekan ja väkivallan avulla levitetty ympäri
maailmaa sukupolvesta toiseen. Murhattujen sielujen määrää ei
tiedä kukaan.
Totuus on aina suhteellinen ympäröivään maailmaan. Totuudet
syntyvät ja kuolevat yhteiskunnan ja ihmismielten mukana.
Mutta niin tapahtuu valheillekin. Mikään ei ole pysyvää
katoavaisuuden maailmassa.
Kenelläkään ei ole kykyä erottaa totuutta ja valhetta toisistaan.
Siksi maailma on tämän näköinen.
25
Eivät ihmiset varsinaisesti valehtele. Ne kertovat tarinoita ja
satuja näkemästään ja kuulemastaan.
Ei ole puhdasta hyvää eikä pahaa. Ei ole elämää ilman
kuolemaa. Ei alkua ilman loppua. Ei valkoista ilman mustaa. Ei
päivää ilman yötä. Ei valoa ilman pimeää. Ei olevaista ilman
olemattomuutta. Ei kynttilän liekkiä ilman sammumista. Ei
sinua ja minua ilman että meitä ei ole. Ei voi tietää mikä on
oikein ilman että tietää mikä on väärin. Sellainen on tämä
maailma.
Elät niin syvällä harhoissa, ettei sinua voi kukaan pelastaa.
Sotilaana sinusta on tullut yksi murhakoplan jäsen, joka
esimiehen käskystä on valmis tappamaan vaikka oman isänsä
ja äitinsä. Näin alas väkivaltakoneiston moraali ulottuu.
Armeijat ovat maailman levinnein ja vaarallisin syöpä.
Menneet sukupolvet haudan takana ovat koko ajan äänessä ja
määräilevät, miten ihmisten tulee elää ja tehdä samat virheet
mitä he tekivät eläessään tappaessaan toisiaan isänmaan, kodin,
uskonnon nimessä ja vapauden harhojen vallassa.
26
Vuosituhantiset myyttiset tarinat ja rajaton usko tuhoavat
maailman.
Aurinkokunnan maailmanloppu tulee aikanaan miljoonien
vuosien päästä. Jokaisen ihmisen maailmanloppu muutaman
vuosikymmenen kuluessa. Eri vapauksia ei ole kenelläkään.
Luomakunnan hartain haave on inhimillinen elämää
kunnioittava ihminen, joka yhä edelleen odottaa tulemistaan.
Ehtiikö maailma tuhoutua ennen kuin ihmisapina kasvaa ja
kehittyy todelliseksi Ihmiseksi?
Laske onnelliset hetkesi niin huomaat, ettei niitä ole paljoa.
Laske päähän ottamisesi ja vitutuksen hetkesi niin huomaat,
ettei niitäkään ole paljoa. Voi hyväjumala, niinkö mitään
sanomatonta ja harmaata elämää elät lumoavassa ihmeellisessä
maailmassa?
27
On tavallista, että ihminen kamppailee ja taistelee
kuvittelemiaan ahdistavia vihollisiaan vastaan. Itsessä asuvia
vaarallisimpia vihollisia hän ei huomaa.
Jokaiselle ihmiselle tulee hetkiä, jolloin hän käväisee hereillä ja
nukahtaa jälleen. Niin häneltä jää lumoava, kirkastettu,
ihmeellinen ja rikas maailma kokematta, ja elämä livahtaa
huomaamatta ohi.
Joka uskoo köyhyyden, yksinäisyyden, kärsimyksen
jalostavaan vaikutukseen, ei tiedä tosi elämästä mitään.
Mitähän seitsemän miljardia ihmistä ovat tästä maailmasta
etsimässä?
Maailmankaikkeus on täynnä tyhjää kitinää ja kätinää. Tuulien
outoja kuiskauksia. Tähtien syntymisiä ja kuolemisia,
räjähdyksiä.
Vääräuskoisista ovat iljettävimpiä ne, jotka vakuuttavat
uskovansa samalla lailla ja kuuluvat kuitenkin eri seuraan.
28
Aina tulee olemaan neuvojia, jotka luulevat tietävänsä mikä on
sinulle parhaaksi ja miten sinun tulee elää ja mitä tuntea.
Pimeistä porttikäytävistä ampujat ovat pahimpia. Varo
asettumasta maalitauluksi.
Kukin omalla tavallaan tekee itsensä naurettavaksi. Eniten ne,
jotka vahtivat toistensa tekoja.
Uskontojen kuihtuneet ja tyhjät puheet ja saarnat eivät pelasta
ketään. Ihmiskunta kamppailee tyhjän päällä.
Eikö maailmassa ole ehtoja, lakeja, pykäliä, sääntöjä yllin
kyllin? Niitä laaditaan yhä vain lisää. Eikö ahdasta järjetöntä
valvontaa ole jo tarpeeksi?
Hän ratsasti toisten mielipiteillä. Hän luuli niitä omiksi. Hän oli
keksimässä polkupyörää uudestaan. Hän oli filosofian
professori, poliitikko ja kansan mielipidejohtaja.
29
Kuinka vapauttavaa on olla tuntematon suuruus, miettimästä
mitä olla tunnettu henkilö, miten pukeutua mitä sanoa.
Sankaritarinat ja myytit kantavat kansoja onnettomien aikojen
yli. Jokainen kertoo oman selviytymistarinansa.
Maailma kaheleita ja hulluja täynnä, tässäpä yksi kaheli
porukan mukana. Kirjavuorikaan ei ole opettanut ja tehnyt
ihmisiä viisaammiksi.
Itse kukin täyttää elämänsä jollakin. Joku hölkkäämällä, joku
hiihtämällä, joku maailmaa kiertämällä, joku puurtamalla
työssä aamusta iltaan, joku istumalla kirkon penkissä, joku
kapakassa, joku odottamassa suurta rakkautta läpi elämän.
Kaikilla ikävä jonnekin.
Usko ja taikausko ystävinä toisistaan turvaa etsien käsi kädessä
etenevät kohti tuntematonta kohtaloaan.
30
Pudota suomukset silmistäsi ja katso rohkeasti hullua maailmaa
silmästä silmään. Se voi avata sinulle yllättäviä pakoteitä
vapauteen.
Laajentamalla ajatuksen piiriä näet maailman uusin silmin.
Huumorin avulla näet maailman suhteellisuuden, elämän
tragedian ja komedian monisärmäisyyden. Se suojaa ja
keventää elämän musertavaa tyhjyyden ja ahdistuksen taakkaa.
Ihminen pettää pahiten itseään silloin, kun sanoo uskon
ratkaisseen kaikki hänen ongelmansa. Hänen elämänsä on
ajautunut ulkopuolisten henkien ja myyttien varaan.
Tuuliajolle.
Elämän ja kuoleman todellisuus ja tosiasiat ympärillämme
jotain aivan muuta kuin mitä ihminen näkee, uskoo, kuvittelee
ja selittää.
31
Elämme maailmassa, jossa selviämiseksi on suljettava
toisinaan vasen toisinaan oikea silmä.
Ihmiselle näyttää olevan ylivoimaista elää nykyhetkessä. He
roikkuvat aina eilisen muistoissa tai varustautuvat elämään
vasta huomenna.
Aina näihin päiviin on elänyt ”tieto”, että vain ihminen on
älykäs toimintoineen ja tekemisineen, ja eläimillä se on
vaistonvaraista.
Nyt tämäkin tieto on osoittautumassa vääräksi ja harhaksi.
Uusimman tutkimuksen mukaan kasvi- ja eläinkunnassa
älykästä elämää esiintyy kaikkialla. Hyönteiset ovat muun
muassa nanotason tekniikassaan miljoonia vuosia edellä
ihmisestä.
Kansa on aina joutunut lukemaan diktaattorien ja valtaklikkien
julistukset ja sanomalehdet rivien välistä. Näin on aina ollut
tässä hämähäkkien maailmassa.
Joka voittaa itsensä, hänen ei tarvitse pelätä mitään.
32
Jos et osaa kuunnella, ei sinua myöskään kuunnella. On yhtä
kuin huudat tuuleen.
Elämänarvoja ylläpitävät ja opettavat ne, joiden neuvoilla
kansat joutuvat sukupolvesta toiseen sotiin ja murhiin. Ihmisen
alennustilaan ja pahuuden tekoihin.
Raivostuminen ja suuttuminen tuottaa itselle enemmän
ahdistusta ja tuskaa kuin vihastuksen kohteelle. Siksi on
viisasta suojella itseään itseltä.
Ei aika ole saamaton. Sadassa vuodessa se tappaa koko
ihmiskunnan ja luo uuden tilalle. Siinä on hommaa kerrakseen.
Maailma on täynnä käsittämättömiä puolihulluja ja muuten
vain hulluja. Koulutuksen saaneet maailman parhaat aivot
ponnistelevat yhä edelleen lisätäkseen uusimpien tuhoaseiden
tuhoamisvoimaa. Ei ihme, jos maailma on sellainen kuin on.
33
Mennyt ja tuleva on aina läsnä ja poissa. Mennyt ja tuleva
rakkaus on aina läsnä ja poissa. Yksinäisyys seuraa jokaista
kuin varjo ja on aina läsnä.
Joka ikisen diktaattorin ja mahtimiehen mahti perustuu
ymmärtämättömien perässä juoksijoiden ja kannattajien
voimaan, käsivarsiin ja kiväärinpiippuihin. Eivät ihmiskunnan
suurimmat murhamiehet Hitler, Stalin ja Mao yksin
murhanneet satoja miljoonia.
Mikään maailmassa ei ole varmaa ja pysyvää, paitsi väärin
ymmärretyksi tuleminen. Sanotpa tai teet mitä tahansa, joku
ymmärtää sen aina väärin.
Vaikuttavinta on se, mitä ei näe, mitä ei ole. Tyhjän ympärille
rakennetaan talo, ovet astua tyhjästä toiseen, ikkunat nähdä
tyhjästä tilasta toiseen.
Niin kuin astian tyhjätila on käyttökelpoisin osa, niin tyhjätila
on elämälle välttämätön ja antaa hengelle mahdollisuuden olla
olemassa ja toimia.
34
Joka ei opi kuolemaan päivien mukana ja luopumaan
menneestä, hän ei opi myöskään elämään. Hän roikkuu siinä
välissä löyhässä hirressä ja kärsii, kärsii. Ja selittämätön
elämänilo karkaa omille teilleen.
Kyllä maailmassa selityksiä riittää. Ja ainoita oikeita uskoja ja
tekojumalia. Todellinen todellisuus pysyttelee piilossa. Kukaan
ei tiedä, miksi?
Onko koko porukka heitetty väärälle planeetalle väärään
aikaan?
Kukaan ei näytä tietävän, mikä on elämän syvin tarkoitus ja
homman nimi.
Kyläläiset tuntevat kaikki toisensa läpikotaisin, mutta silti
pysyvät toisilleen tuntemattomina. Eivät tiedä, miten yksinäisiä
ja vieraita sieluja harhailee täällä.
Joka osaa ajoissa pysähtyä ja tarkistaa, mihin tie johtaa, hän
välttää vaaran.
35
Nuoruuden ikuinen kauneus pysähdyttää ja saa ylistämään
elämän kauneutta lajista riippumatta. Ihmislaji on ihmisistä
kaunein, siasta sika kaunein, lehmästä lehmä kaunein, porosta
poro kaunein, ketusta kettu kaunein, myyrästä myyrä kaunein.
Nuoruuden ikuinen kauneus kukkii joka lajissa, puussa ja
kukassa.
Ihminen on kohtalonsa vanki. Se vain tapahtuu mikä tapahtuu,
jokin arvaamaton. Jokin selittämätön onnettomuus tai jokin
hyvä ja iloinen asia kuten lottovoitto kohdalle.
Niin diktaattorit kuin valtaklikitkin pelkäävät elämän
paljastajia, millaista on elää täällä huijareitten valtakunnassa.
Kriitikot ja kirjailijat ovat ensimmäisinä vaiennettavien listalla.
Jokapäiväinen todellisuus on silmiemme edessä avoimena
paljaana ja kätkettynä. Katso tarkemmin ja tutki sitä, mitä se
aikoo? Älä anna sen yllättää itseäsi.
36
Taide ja runous näyttää ja julistaa, että harmaan arkipäivän
takana on toinen maailma. Tie sinne on avoinna kenelle
tahansa, jos on kiinnostusta ja intohimoa porttien avaamiseen.
Se on itsestä kiinni.
Jalat ilmassa, olkaa realisteja, katsokaa todellisuutta suoraan
silmiin. Kurkottautukaa kohti taivaan pilviä. Napittakaa auki
aivonne joka päivä. Maailma hymyilee ja tuntuu hetken
kodilta.
Pessimisti vai optimisti, kumpi on oikeassa? Joo, molemmat
ovat oikeassa ja väärässä. Maailma on illuusio.
On parempi, ettet kysele kovin hanakasti totuuden perään. Ettet
menetä yöuniasi ja ettei mielesi järky ja hajoa.
Pienet sielut tekevät maailman pieneksi. Suuret sielut häipyvät
maailman tuuliin kuin pierut tunturien autiuteen.
37
Sinun ei tarvitse katua mitä olet tehnyt, vaan sitä mitä olet
jättänyt elämättä ja tekemättä. Elämä avautui eteesi
suunnattoman rikkaana ja kauniina kuin rannaton meri, sinä
vain kulutit aikasi ja kuhnailit pikkusieluisten naapureittesi
kanssa.
Hän sotarikosten sankari kenraali ja sotamarsalkka kertoo
olevansa ylpeä uhreista, jotka antoivat henkensä isänmaan
puolesta. Sillä lailla, elämän ja ihmisyyden likaajan ja
tuholaisen puheita kuulee yhä edelleen tänä päivänä.
Joka kepillä kaksi päätä ja kolikolla kaksi puolta. Joka mielellä
kaksi puolta. Joka rakkaudella kaksi puolta.
Jos eksyt vain omaa napaasi tuijottamaan, oleminen ja elämä
käy sietämättömän tylsäksi eikä se tie johda mihinkään.
Vapautesi ja elämän sisältösi on paljolti itsestäsi kiinni.
38
Monen mielestä sellainen mies on tärkeä, jos kalenteri on
täynnä kokouksia ja kolme kännykkää soi yhtä aikaa. Mies itse
uskoo myös olevansa korvaamaton. Äkkiarvaamatta sydän
petti, hän on poissa ja maailma menee menojaan niin kuin
häntä ei olisi koskaan ollutkaan.
Kiistellä tekojumalista ja ainoasta oikeasta uskosta verissä
päin, lähettää toisiaan helvetin tuleen ja ikuiseen kadotukseen
osoittaa sellaisen ihmisen tippuneen mustaan aukkoon, josta ei
tietä pelastukseen.
Ironia, satiiri, huumori ja nauru keventävät ja auttavat
jaksamaan vaikeina aikoina. Niitä valtaapitävät pelkäävät
kuollakseen. Diktaattorit ovat teloittaneet monta
huumorimiestä kansanvihollisena.
Pyhien tunturien ylimaallinen rauha, yöttömän yön auringon
näky, sinitaivas, porotokan kapse, laulujoutsenparven lento
suurelle suolle. Minä istun onnea tulvillaan kukkivalla
jäkäläkivellä.
Etsin vastausta selittämättömään arvoitukseen: Onko jotakin
elämää arvokkaampaa?
39
Joka on kaikkialla ei ole missään. Jumala on läsnä
poissaolevana eikä häntä voi tavoittaa mistään. Toisaalta hän
on kätkeytynyt sydämeemme tietämättämme. Hän ei
kuitenkaan paljasta itseään eikä häntä voi tavoittaa sieltäkään.
Elämä helpottuu, jos hyväksyy maailman vajavaisuuden ja
epätäydellisyyden. Hän voi keventää elämäänsä huumorilla ja
naurulla. Ja voi iloita kiitollisena vähäisestäkin onnentuokiosta.
Rakkaus: vallankumous ihmisessä muuttaa kaiken. Rakkauden
vallankumous muuttaa koko maailman, mutta sen todellista
tulemista ihmiskunta joutuu odottamaan vielä tuhat tai
kymmenentuhatta vuotta. Mutta toivossa on hyvä elää.
Taide ja runous on lääke ja keino lievittää ihmisen sisäistä
kalvavaa tyhjyyttä, ahdistusta, yksinäisyyttä ja orpoutta
maailmaan heitettynä. Monet uhraavat koko elämänsä
taiteelleen eivätkä löydä silti pelastustaan enempää kuin
uskostakaan.
40
Sivussa nukkuvat, menosta ja toiminnasta ulkona olevat
vaikuttavat ja osallistuvat maailman tapahtumiin siinä kuin
muutkin, tietämättään. ”Maailmanparantajien” rinnalla.
Itseensä käpertyminen tuhoaa ihmisen mielen. Hänestä tulee
pikkusieluinen onneton tirkistelijä, joka ei näe metsää puilta.
Mitä eroa ihmisellä on kasvikunnan ja eläinkunnan, porojen,
riekkojen, kukkien, puiden välillä? Ne syntyvät, kasvavat,
rappeutuvat ja kuolevat. Katoavat jäljettömiin.
Jotka vetoavat alituisesti pelkkään järkeen, kavahtakaa. He
tekevät maailmasta puistattavan kylmän ja kolkon paikan elää.
Tunneälyä minä ylistän ja se tekee ihmisestä tuntevan
inhimillisen ihmisen. Ja suurin lahjoista on rakkaus.
Niin on maailma tehty, että syntyminen ja kuolema
ympärillämme on luonnollinen asia. Mutta omalle kohdalle
lähestyvä kuolema on luonnoton, epämiellyttävä ja pelottava
arvoitus.
41
Kaikki taistelussa kaatuneet valkoiset, punaiset, mustat,
oikeassa olijat ja väärin uskoneet ovat menettäneet
kalleimpansa: oman elämänsä. Kaikki he ovat typeryyden ja
järjettömyyden sotarikosten uhreja. Astelen hautausmaalla
ristiltä ristille, kaikki he olivat parikymppisiä nuoria, joilla oli
elämä edessä unelmineen. Minä itken.
Monella eri ole tarvetta valehdella eikä puhua tottakaan. He
sepittävät vain omaa elämäntarinaansa mielikuvitusta apuna
käyttäen. Toiset onnistuneemmin, toiset tylsemmin.
Himokas luonto ja seksi ei ota huomioon uusiutuvien
luonnonvarojen rajallisuutta. Luonto työntää joka lajia
eteenpäin täysillä välittämättä elintilan loppumisesta ja lajin
romahtamisesta liikalisääntymiseen. Näin käy ihmiselle niin
kuin rotillekin.
Vältin panemasta alulle kymmenen elämää ja näin vältin
vääjäämättömän loppupisteen: kuoleman. Olemattomia lapsia
ja heidän elämäänsä minä ikävöin, mutta en kuoleman
vallanmahtia.
42
Yksinkertaiset avarat lämpimät sanat luovat väljän ja sallivan
ilmapiirin, jossa on hyvä hengittää.
Elämä on aina enemmän kuin taide. Ole ihminen ihmiselle,
vasta sitten taiteilija.
Vasta sen jälkeen kuin meillä ei ole mitään elämän tarkoitusta
ja tärkeätä sanottavaa mistään, maailma ja todellisuus avautuu
sellaisena kuin se on. Meistä voi tulla kukaties vaikka runoilija,
Kieli ei ole tärkein viestintäväline. Kehon ilmeet ja eleet
ilmaisevat kieltä enemmän, mikäli vastaanottaja osaa lukea
niitä.
Pelkkä suden ulvaisu voi sisältää maailmasta kaiken oleellisen.
Rakkaus on aina ottamista ja antamista, antamista ja ottamista.
Jolla ei ole antamisen taitoa eikä sydän avoimena, hän ei osaa
ottaa vastaan lahjaakaan. Kaikki jää puolitiehen ja pinnalliseksi
kähmimiseksi.
43
Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä eikä tyhjyys hiljaisuutta. Hiljaisuus
on viesti toiselta puolen rajaa. Hiljaisuus asettuu taloksi pirttiin
ajatonta elämän lämpöä säteillen. Hiljaisuus rohkaisee ja antaa
uutta voimaa kirkastetuin silmin ja mielin.
Osallistuuko aurinko politiikkaan, kun se paistaa ja antaa valoa
ja lämpöä niin hyville kuin pahoillekin, niin kokoomuslaisille,
kepulaisille, demareille kuin kommunisteillekin? Mitä tekee
kuu, se loistaa lainavalolla. Onko se lähempänä poliitikkoja?
Tähän kummalliseen selittämättömään maailmaan heitettynä
aineeseen sidottu henki harhailee maailmankaikkeuden suurella
näyttämöllä. Mitä se levoton henki täältä etsii?
Olen omistanut elämäni elämisen opiskelulle. Nyt kun olen
jotakin oppinut elämänyliopistossa ja ymmärrän jotain
maailman menosta, onkin pois lähdön aika.
44
Runo värähtelee perhosen siiven lailla marginaalissa maailman
laidalla hiljaisuudessa yksin. Jos se tavoittaa yhdenkin
kodittoman orvon sielun, ilo on suuri.
Kaiku vastaa tunturissa, täällä eksynyt runoilija. Etsin
revontulien soihtua yli taivaankannen. Ja tietysti sinua,
yksinäistä sielua ja vaeltajaa. Yhdessä hukassa ja eksyksissä on
aina kaksin kaunihimpi.
Mitä itua on pyrkiä korkealle? Siellä on ohut ilma ja happi
loppuu. Täällä alhaalla on parasta pysytellä lähellä elämän
syliä, eläviä ötököitä.
Tämä johtajauros on aina ollut naaraspuolisten ystävä,
rakastanut niitä omalla kalullaan. Pannut elämänsä likoon,
vaikka tulos on ollut sitä ja tätä.
Ei ole mitään syytä jäädä minnekään. Eipä silti, ei tänne voi
jäädäkään. Kaikella on alku ja loppu, vierailuajallakin.
45
Kieli ja sanat ovat erinomaisia välineitä välittää ei yhtään
mitään. Osoittaa sormella kohti tyhjää kuuta.
En pyy enää mitään. Olenhan saanut elämän, tosin lainaksi.
Mutta siinä on kyllin. Kuin poutapilvi kesäpäivän yllä minä
leijun. Sydämeni ylistää ja kiittää ihmeellistä elämää.
Taivas avaa porttinsa sielun ikävälle ja kaipaukselle. Kahleet
unohtuvat, ruumiimme häviää, järkemme haihtuu ja taakoista
vapaa henki nousee siiville kuin kotka taivaan korkeuksiin.
Suuren muutoksen hetki on käsillä. Maailman retkeilijä on
perillä.
Maailmankaikkeus. Äärettömyys. Ikuisuus. Ei ole alkua eikä
loppua ja kuitenkin on. Taivas. Helvetti. Syntymä, elämä,
rakkaus, kuolema. Kaikki nämä sanat mykistävät ihmismielen.
Katoavaisuuden edessä myös kirjallisuus ja taide ovat pelkkää
näpertelyä.
46
Kun ajatuksia on vähän, niiden selittämiseen tarvitaan paljon
sanoja peitoksi.
Yksi ahdistuksen, tuskan ja pelon aihe on vähemmän niillä,
jotka eivät tiedä uskonnoista mitään. Heidät kutsutaan taivaan
valtakuntaan niin kuin muutkin, jos sellainen on.
Minä sanon kymmeniä kertoja päivässä, että minä ajattelen
niin, minä teen niin, minä näen että asia on niin. Muistan että
minä olin viikko sitten käymässä pääkaupungissa. Kun minulla
loppuu kesäloma, niin minä jatkan syksyllä entisiä
harrastuksiani ja opiskelua. Kuka minä puhuu minussa?
Ihmislurjuksia vilisee kaduilla. Missä täällä ovat oikeat
ihmiset? Ovatko he paenneet tästä maasta? Elämän
varjokuvatko juhlivat täällä? Toinen pettää ja huijaa toista.
Pieni lintu lauloi puunoksalla. Sillä oli selvästi minulle viesti,
mutta en kyennyt ymmärtämään sitä. Elämän suurta ykseyttä
pienimmästä suurimpaan.
47
Älä asetu maailmassa kenenkään puolelle eikä ketään vastaan,
jos et tiedä heidän perimmäisiä tarkoituksiaan. Mutta ole aina
itsesi puolella ja seuraa luonto-äidin opetuksia.
Toisen murhaaminen ja hengen riistäminen, voiko olla
suurempaa rikosta? Ainutkertaista henkeä ei voi palauttaa ja
saada takaisin, vaikka tuhat kertaa katuisi. Mikään rangaistus ei
hyvitä ja korvaa murhamiehen tekemää rikosta. Siksi sodissa
tehdyt massamurhaamiset ja yksittäiset murhat ovat niin
iljettäviä.
Kuinka voi kunnioittaa ja pitää luonnollisena kaverina
kuolemaa, joka häpäisee elämän? Joka tappaa elävän olennon
tekemällä siitä tyhjän kotelon, asumattoman hengettömän
ruumiin, joka maatuu ja hajoaa olemattomiin.
Suurinta ja merkittävintä mitä elämässä voitte tehdä: rakastakaa
koko sydämestänne, älkääkä vaatiko mitään. Uskokaa ja
rakastakaa ainakin siihen asti, kunnes mielitietty rakastuu
toiseen ja sinut hylkää.
48
Huonoa makua yrittää torjua muoti, joka alituisesti vaihtelee
huonoa makua ja siinä ohessa rahastaa sumeilematta niin
rikkaita kuin köyhiäkin naisia turhamaisuuden tähden.
Puolueet ovat aatteiden raiskaajia, syöpäläisiä. Uskonnot
jumalien pilkkaajia ja raiskaajia, ihmismielten, sielujen ja
sydänten särkijöitä.
Ne jotka tahtovat vallankumouksilla pelastaa maailman, eivät
tavallisesti välitä ihmishengistä ja onnesta mitään. Vallan
anastaminen hintaan mihin hyvänsä on kaikki kaikessa.
Monien ihmisten omatunto lakkaa toimimasta ja katoaa heti,
kun rahaa ja valtaa alkaa tulla ovista ja ikkunoista sisään olipa
se puhdasta tai likaista.
Paratiisi on siellä, missä ihminen voi vapaasti hengittää
puhdasta ilmaa. Missä ihminen voi ja saa olla sellainen kuin
on. Missä toinen ihminen on ystävä toiselle. Missä rakastetaan.
49
Jos alat nimittää asioita oikeilla nimillä, sinut sysätään sivuun
marginaaliin ja ennen pitkää suljetaan hullujen huoneeseen tai
vankilaan vaarallisena yhteiskunnan vihollisena.
Ihminen voi juuttua yhden asian ansaan ja vangiksi. Niitä
ihmisiä on monia, jotka kiertävät yhtä ja samaa kehää koko
elämänsä ajan. Näkemättä koskaan ympärillään avaraa
maailmaa.
On hämmentävää, miten omatuntomme ilmenee ja käyttäytyy
eri elämän tilanteissa. Tuskin ainuttakaan julmaa ja
häikäilemätöntä tekoa on selitetty muulla kuin omantunnon
velvollisuudella. Verinen historia osoittaa, miten petollinen
voikaan omatunto olla.
Syntymä miten pieni suuri asia, suuren muutoksen hetki.
Kuolema miten pieni suuri asia, suuren muutoksen hetki.
Kukin vuorollaan liukuu elämän ja kuoleman ulkopuolelle.
Onko siellä jotain? Ei kannata ryhtyä arvailemaan.
50
Onko mitään enempää väärinymmärretty kuin yksinäisyyttä?
Toisille yksinäisyys suo taivaallista rauhaa ja hiljaisuutta, iloa
ja onnea.
Toisille yksinäisyys on pelottava pohjaton pimeä rotko, josta
on kaikin voimin henkensä hädässä yritettävä kiivetä ihmisten
ilmoille.
Toiset sietämätön yksinäisyys ajaa vääriin syliin ja aiheuttaa
katumuksen myrskyn ja sydämen haavoille.
Jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan, näkee sen
valot ja varjot väärin.
Kyllä vastoinkäymisiä kestän, mutta kylmiä katseita ja sanoja
minä pelkään.
Toisen ihmisen mielensyvyyksiin ja uuteen maailmaan
matkaaminen on hyppäys tuntemattomaan. Tunne-elämykset
ovat kaoottisia ja yllättäviä. Toinen voi ymmärtämättömyyttään
haavoittaa avoimen sydämen sekaisin. Ehkä on viisasta
pysytellä vain pinnallisissa suhteissa.
51
Jokainen sukupolvi säännöstelee tänne pyrkiviä. Estää
syntymisiä kukin omilla keinoillaan. Kuolemalle ei kukaan voi
mitään.
Sanoilla voi asiat saada näyttämään järkeviltä, mutta tunteet
kulkevat omia teitään. Jokainen ihminen paljastaa itse itsensä
tarkkasilmäiselle.
Ennakkoluulot viihtyvät hyvin kunnioitettavien tapojen
suojassa. Tapakulttuurin muurien sisällä.
Lähin äidinkielemme ovat äidin kohdussa kuulemamme
sydämenlyönnit, tuulen huminat ja puiden puheet, veden
aaltojen musiikki, lintujen satakielen laulut. Olemme
aikakautemme lapsia.
Raakaa paljasta todellisuutta voi lievittää ja keventää
uneksimalla taivaan pilvistä. Joidenkin mielestä ei kannata
muuta tehdäkään kuin uneksia ja paeta toiseen maailmaan.
52
Jotkut sanat ovat erikoistuneet kestämään tyhjyyttä, kylmyyttä,
pimeyttä, yksinäisyyttä, sivullisuutta.
Toiset sanat ovat erikoistuneet valaisemaan, lämmittämään,
valamaan rohkeutta ja toivoa, levittämään iloa, kauneutta ja
rakkautta.
Sanat kaikki heidän ikävänsä ja kaipauksensa toimivat
veljeyden hengessä niin surussa kuin ilossa.
Tunturin laella ei voi muuta kuin uneksia. Lumisen tunturin
autius ja kylmyys häiritsee, mutta mitä siitä. Vaatetta lisää.
Syntyä, elää, rakastaa ja poistua, se on muodon vaihtumista.
Vierailun ja elämän tarkoituksena on elää ja iloita tästä
kummallisesta lahjasta aina kun voi.
Kuinka voisi oppia tuntemaan itsensä? Ei se onnistu kädet
ristissä nurkassa istumalla itkemällä eikä ruikuttamalla, eikä
joogaamalla.
Toimeen tarttumalla selviää, millainen kaveri olet. Teot
puhuvat.
53
Hän on hyvä, toimelias ja uskollinen aatteen juoksupoika, kun
hän ei ymmärrä siitä mitään.
Ihmisen tehtävänä ei ole parantaa maailmaa, vaan parantaa ja
vahvistaa ihmisyyttä ja elämän kunnioitusta kaikkia elollisia
kohtaan.
Se on todellista vallankumousta.
Planeettamme maapallo kuhisee täynnä elämää enkä siitäkään
tiedä juuri mitään. Kuinka voisin tietää senkään vertaa
maailmankaikkeuden muiden planeettojen elämästä miljoonien
valovuosien päässä?
Mutta ehkäpä emme ole miljardien tähtien ja galaksien
joukossa ainoa elämännäyttämö? Jos olisimme, mitä minä sillä
tiedolla tekisin?
Maapallon elämännäyttämö kuuluu kaikille olennoille
pienimmästä suurimpaan, eikä vain yhdelle eläinlajille
ihmiselle pidä antaa ylivaltaa. No, ehkäpä ei tarvitse kantaa
huolta, sillä luontoäiti hoitaa homman tasapainoon, jos
ihmiskunta ei itse ymmärrä omaa tilaansa. Luonto romahduttaa
ihmiskunnan kovalla kädellä kuin rottalauman
lähtökuoppaan.
54
Talvi on kuin unta, kevät on kuin unta, kesä on kuin unta,
syksy on kuin unta. Joka kerrankin herää ja havahtuu, paluuta
ei ole. Odotan maailman heräämistä.
Mitä iloa oli elämästä ennen syntymää? Mitä iloa on elämästä
kuoleman jälkeen?
Jos aion jotain iloa repiä irti elämästä, sen aika on nyt tässä
hetkessä. Tänä iltana, aion lähteä kapakkakierrokselle tai
poiketa kirkon penkille hiljentymään.
Tai herätä väärässä vuoteessa ja väärässä sylissä, iloita ja sitten
katua.
En pysty kohtaamaan maailmaa ja todellisuutta sellaisena kuin
se on. Sepitän siitä ja omasta elämästäni tarinoita, joilla ei ole
päätä eikä häntää. En usko itsekään, että elämä on niin värikäs
kuin uskottelen itselleni ja toisille. Tylsä se on, mutta sitä ei
kannata paljastaa.
Toisen rakkaushuolia, taivaan ja helvetin tuntoja ei voi toinen
ihminen millään ymmärtää niiden syvyyttä.
Eipä silti, kukapa tässä omiakaan rakkaushuolia ymmärtäisi.
55
Montakohan itsenäisesti ajattelevaa kansalaista tästä maasta
löytyy?
Pienen voi tehdä suureksi ja suuren pieneksi. Se on ihmisestä
itsestä kiinni, minkä merkityksen hän asioille ja maailmalle
antaa.
Maailma elää kysymysten, tulevien päivien ja tekojen varassa.
Homehtuneet aatteet, väärät teot ja vastaukset nuokkuvat
arkistojen historian kirjoissa. Verilammikoiden muistoissa.
Uusille aatteille ja teoille käy ennen pitkää samoin.
Aina esillä olevasta nähdään vain pintakuori. Todellisuus
kätkeytyy. Ei ihme, jos maailma elää kuvitelmien varassa.
Yksinäisyys ei viihdy yksinäisissä ja autioituneissa sydämissä.
Yksinäisyydellekin tulee antaa mahdollisuus löytää elämää ja
aivan tavallista arkipäivän toimintaa ymmärtävä henki.
56
Tarvitaan sukupolvi, joka ei tee sotia muistellessaan sotiin
osallistujista sankareita.
Rikollisiin sotiin pakotetut nuoret miehet vastasivat rikoksiin
rikoksilla, kun muuta keinoa ei ollut kuin tappaa tai tulla
tapetuksi.
Ei ihmisyyden tuhoajia voi ylistää ja nostaa sankareiksi
olivatpa ne voittajia tai häviäjiä. Kautta maailman historian
eivät mitkään sodat ole ylpeilyn vaan häpeilyn aihe ihmisen
alennustilasta.
Ihminen joka ei tunne ja ymmärrä itseään, ymmärtää myös
kaverinsa ja koko maailman alituisesti väärin.
Monet ihmiset kärsivät siitä, kun eivät osaa ilmaista
näkemisinään ja ajatuksiaan. Mutta miten näköalatonta
näkymää voi kuvata? Konkreettinenkin todellisuus ympärillä
on jotain muuta, miltä näyttää.
Kaikki on kuvitelmien varassa koko maailma.
57
Seksuaalisessa rakkaudessa etsimme omaa nautintoamme
toisen ihmisen välityksellä. Jos mielikuvamme eivät ole
yhteneviä toisen kanssa, rakkauden tunne katoaa ja yhtyminen
ei toimi. Silloin masturbaatio ja oma syli tuottaa verrattomasti
paremman nautinnon ja rakkauden tunteen kuin varsinainen
naiminen.
Niin se vain on, että aina vähän väliä tahtoni, tunteeni ja
ajatukseni ovat eksyksissä ja hukassa. Tunnetyhjiön
autiotuntureilla on vain marssittava eteenpäin tyhjä reppu
selässä satoi tai paistoi. Maailma on täynnä varjojen elämää.
En osaa laskea kuinka paljon elämästäni on elämättömiä päiviä.
Olen ollut enemmän poissa kuin läsnä, kaikesta. Sivullinen.
Mitä minä elämästä tiedän? Enpä juuri muuta kuin joitain
outoja ja harhaisia kuvitelmia maailmasta ja itsestäni.
Oli miten oli, jätän epäonnistuneen ja surkean elämäni Suuren
Hengen haltuun, joka on minulle elämän antanutkin. Luotan
siihen, että Hän pitää lapsistaan huolen, uskoi tai oli uskomatta
mihinkään.
58
Iloitsen siitä, ettei minun tarvitse puolustaa kynsin hampain
mielipiteitäni, koska minulla ei niitä ole.
Kun näemme ihmeen, emme huomaa sitä ihmeeksi. Jos
huomaamme sen ihmeeksi, alamme etsiä sille luonnollista
selitystä. Siksi emme koskaan saa kokea, hämmästellä ja iloita
ihmeistä, vaikka koko maailma ja olemassaolo on täynnä
ihmeitten ihmeitä.
Elämä ja kuolema käsi kädessä ikuisuuden yhteisessä
ohikiitävässä hetkessä. Erottamattomia. Minä läsnä rakastan
sinua ikuisesti.
Pyörähdän vielä muutaman kerran vuodessa unessasi ja olen
poissa.
Muistomme ja rakkautemme valovuosien päässä, emme tavoita
toisiamme enää.
Kirjassa tolkuton määrä aforismeja, kaikki tyhjiä. Minne on
karannut elävä henki?
59
Diktatuuri alkaa aina hyvillä lupauksilla. Eipä aikaakaan, kun
paikalle ilmestyy hirttolavoja. Kansa maksaa vallan omalla
verellään. Korjaa tuhot työn kovettamilla käsillään.
Kammoan pimeyttä. Ylistän valoa ja huomaan, ettei aurinko
minun hyväksymistäni kaipaa ja piittaa siitä. Aurinko paistaa ja
levittää valoaan niin hyville kuin pahoillekin.
Ei se onnistu ihmiselle, ei sääskelle eikä muurahaiselle paeta
kuolemaa.
Eniten järkeä käytetään ja kuluu sotien valmisteluun,
vihanlietsomiseen, sotarikosten ja -hulluuden peittelyyn.
Typeryyksien selittämiseen sankariteoiksi.
Elämä ei puhkea itsestään. Sitä ennen tarvitaan kunnon
siemenkylvö kasveista eläinkuntaan saakka ja suotuisa
maaperä. Siis punainen tupa ja perunamaa.
60
Näin maailma toimii. Ovelimmat rosvoavat säälittä ilman
omaatuntoa ja moraalia kaiken eteen sattuvan, mikä vain
voidaan muuttaa rahaksi ja pörssiin.
Yhä useammat kiertävät maailmaa kuin tuli hännän alla
näkemättä kuitenkaan sen enempää kuin samanlaisia
lentokenttiä ja hotelleja maapallon eri kolkilla. Positiivisesti
ajatellen, onhan siinäkin nähtävää ja kertomista.
Hermostuminen itseensä ja elämään teettää itsemurhia.
Kyvyttömyys nähdä, että maailmassa on monta muuta keinoa
ratkaista ongelmia ja ymmärtää että pimeän yön jälkeen aina
aurinko nousee ja valaisee tietä.
Kyllä tämä maailma on epätäydellinen, kun hyvät ja pahat eivät
löydä kykyjään vastaavia paikkoja.
61
Kunnon ihmisiä ärsyttää kaikki: kyvytön hallitus, huonot lait,
korruptoituneet virkamiehet, mustalaiset, pikkuvarkaat,
työttömät, puliukot, tekopyhät, maahan muuttajat, huijarit,
toista mieltä olevat ja kesällä viheliäiset verta imevät sääsket,
koko mätä maailma.
Ihmisellä onnistuu monessa hahmossa esiintyminen, mutta ei
ihmisenä oleminen ja eläminen.
Sodissa murhataan miljoonia ihmisiä, joiden tappajat eivät
joudu koskaan tilille. Niistä ei kukaan ole vastuussa, paitsi että
joitakin hävinneiden nokkamiehiä hirtetään. Muista
murhamiehistä leivotaan sotasankareita.
Ei maailmaa kannata mennä muuttamaan, se voi tulla vain
entistä hullummaksi, mietti sivulliseksi jäänyt mies, varovainen
konservatiivi ja pelkuri.
62
Tälle sukupolvelle ei näytä mikään riittävän, he kynivät
maapallon luonnonvarat putipuhtaaksi turhiin tavaroihin,
myrkyttävät maan karrelle ja peittävät asfaltin alle ja rosvoavat
elinmahdollisuuden syntymättömiltä sukupolvilta nenän edestä.
Kun kieli kuolee ja katoaa käyttäjiensä mukana hautaan,
maailma ei ole sana vaan jotain muuta. Puiden hiljaista
huminaa.
Kun elämä on eletty, samalla lakkaa kuolemakin. Ihminen
voittaa kirjaimellisesti kuolemalla kuoleman ja siirtyy
maailman ja kaiken ulkopuolelle. Emme vain tiedä, minne.
Maailmaa hallitsevat luonnonlait, joiden rikkojille käy aina
lopulta huonosti. Joitakin pikkuvirheitä voi toki tehdä, mutta
vuolaan virran poikki uiminen ilman hyvää uimataitoa tappaa
armotta.
63
Huikaiseva tunne, omistan hetken silmilläni tunturien
kauneuden, valon kirkkauden ja taivaansinen. Kun lähden,
mitään en vie pois tulevilta. En kanna huonoa omaatuntoa.
Turhaan kuolleet eivät voi elävien takinkääntäjille mitään. He
muuttavat maailman aivan toisen näköiseksi, kuin mitä yhdessä
lähtiessä sovittiin. Mutta kyllä heidänkin tilinteon päivänsä
tulee, siitä uusi sukupolvi pitää huolen.
Uskonnot tarjoavat miljoonille kärsimysnäytelmän ja
mielikuvien ylläpitäjille oivallisen elinkeinon. Ja kauniit kirkot
taivaallisine musiikkeineen ja taideaarteineen.
Kun mitä tahansa roskaa ja humpuukia markkinoidaan
tarpeeksi kauan taiteena, se muuttuu arvostetuksi nykytaiteeksi.
Oikeassa oleminen ja ainoan varman totuuden omistaminen on
kovaa puuhaa, kun koko muu maailma on todistettava
alituisesti vääräksi.
64
Median sananvapaus on sitä, että toimittaja omaksuu
työnantajan näkemykset ja ajatukset ohjenuoraksi. Toimittaja
muistaa sanomattakin ikivanhan ohjeen: - Kenen leipää syöt,
sen lauluja laulat. Pienissä asioissa sananvapauden nimessä
poikkeamia sallitaan, merkittävissä ei.
On valheellista väittää, että kritiikki on yksityinen mielipide,
vaikka sitä levitetään kymmenille tuhansille lukijoille.
Mielivaltaisen kritiikin kohteeksi joutunut taiteilija on aina
heikoilla mediassa.
- Mikään ei muutu ennen kuin kaikki muuttuu, sanoo itseään
terävänä pitävä kirjailija. Hän ei ymmärrä elämän ja
maailmankaikkeuden luonnetta, kaikki muuttuu joka
tapauksessa meistä riippumatta koko ajan, eikä se piittaa
sokeista näkijöistä.
65
Yksinäisiä pienempiä ja suurempia piruja ja jumalanlapsia
kaikki. Harvat tietävät olevansa konkreettisesti koottuja tähtien
aineksista, tähtien poikia ja tyttäriä.
On pakko sopeutua seuraamaan porukkaa, vaikka suunta olisi
väärä. Ihminen ei selviydy ysin yksin, ei edes erämaahan
paennut erakkokaan.
Elämällä ei ole mitään tarkoitusta, yksi ja toinen näkee. Jospa
elämän tarkoitus piileekin siinä, ettei ole mitään tarkoitusta?
Henki asuu vuokralaisena ruumiimme elämän ja kuoleman
talossa. Kun talo rapistuu ja kattohirret alkavat putoilla
niskaan, on hengen paettava sieltä taivaan pilviin.
He luulevat omistavansa maan ja taivaan, mutta eivät tiedä ettei
kuolemanvarjon maassa ja maailmassa tilapäinen vierailija voi
omistaa yhtään mitään.
66
Kukaan ei tunne toista ihmistä ja onneksi ei tunne. Jos tuntisi,
ei elämästä tulisi mitään.
Kuljen maailman ja kirjan sanojen ja rivien yli kuin kärpänen
paperin yli. En tunne mitään, mutta en jää sitä suremaan.
En tiedä minä haluan tai mitä en halua. Olen tunteitteni orja,
pelkkä nolla pimeässä metsässä eksyksissä.
En tiedä muuta kuin oman tietämättömyyteni ja senkin
hatarasti. En tiedä lähettäjääni enkä noutajaani. Olen keskiverto
lihakärpänen.
Maailmani ulkopuolella aaltoilee käsittämätön äärettömyys.
Katson sisäänpäin ja sielläkin koskettaa minua käsittämätön
äärettömyys. Olen tuntematon ja outo muukalainen itselleni ja
toisille.
67
Suurin osa maailmaa ja ihmiskuntaa ei tiedä minua ja sinua
olevan olemassakaan. Ei edes kokonaista kansaa. Jos
suomalaiset häviäisivät vahingossa maailmasta, huomaisiko
sitä itse asiassa kukaan? Olemme tuntemattomia suuruuksia.
On virkistävää puhua ääneen itsensä kanssa. Rakastella itsensä
kanssa kenenkään häiritsemättä. Katsella rauhallisesti virtaavaa
jokea, kuunnella lintujen siritystä, nähdä aamuauringon nousu
vaaran takaa ja kenenkään tulematta väliin ja pulisematta
takana ja jakelemassa neuvoja, että teen niin ja niin.
Naamioni takaa ei kukaan näe minun todellista minääni. Eipä
silti, en minäkään näe. Itse kukin naamionsa takaa kertoo
keksittyjä elämäntarinoitaan tietämättä mitä todella tapahtuu.
Paha tilanne, kun vastakkain ovat unelmamme ja haaveemme
ja arkielämämme tylsyys ja surkeus. Tuskaa lisää kun
huomaamme oman saamattomuutemme ja neuvottomuutemme
ja umpikujamme, josta ei näytä olevan ulospääsyä.
68
Itse asiassa ei kukaan kykene sanoilla ilmaisemaan syvää
tuskaansa ja ahdistustaan. Mykkä huutokin katoaa avaruuden
pilviin.
Tietämättömyyden ja median sanahelinän keskellä olen
eksyksissä. Tietääkö edes Jumala, mitä todella tapahtuu? Niin
pirstaleiseksi hajonnut maailma.
Maailma ja elämä soljuu itseni ulkopuolella lintujen lennossa,
virranjuoksussa, pilvien ja päivien ohi kiitämisessä, mehiläisten
pörräämisessä, ohi kulkevien ihmisten askelissa ja kesän
syleillessä syksyä.
Minne kadonnut lapsuuteni ihmeellinen kiehtova maailma?
Eteeni auennut yksitoikkoinen raaka maailma ja todellisuus,
harmaa katu. Outojen tyyppien välinpitämättömyys ja
byrokraattien lakipykälien viidakko.
Olen täysin neuvoton uskon asioissa, mihin uskoa ja mitä väliä
sillä on, mitä uskoo?
69
Elämäni onnellisimmat hetkeni ovat olleet ikuisen kesäpäivän
unta rakkauden puutarhassa.
Kaikki maailman taide ja kirjallisuus kalpenee itse elämän
tosiasioiden ja olemassaolon edessä. Ihmisen mielikuvituksen
aikaansaannokset ja näyt ovat toisarvoisia varjounia elämän
todellisuuden keskellä.
Silti uskon taiteen kiehtovaan turhuuteen. Taide valaa
harmaaseen arkipäivään lohtua ja toivoa.
Ihmisen suunnaton ahneus ja toive on elää täysillä elämää,
kokea ja ottaa irti kaikki maailmasta. Nähdä kaikki ja lentää
kukasta kukkaan ja tuntea kaikki tunteet ja rakkaudet, jotka
vain voi tuntea. Mutta eihän sellainen ole mahdollista ja niinpä
ihminen on pettynyt eikä osaa iloita ja nauttia siitäkään
hyvästä, mikä sattuu eteen.
Jokaisessa ötökässä ja elävässä on jotain erikoista ja huomion
arvoista, mutta ei täydellisen onnellista eikä yhtäkään täysin
epäonnistunutta elämää.
70
Olen suuren muutoksen rajalla. Ennen minua syntyneet ovat
maan alla ja minun jälkeeni tulleita vilisee joka kadulla.
Näyttää siltä, etteivät he tiedä maailmasta enempää kuin
minäkään.
Mikä saa meidät rakastamaan ja kuvittelemaan toisen
omistamista? Suudelmat ja naiminen ovat toisen ruumiin sisälle
tunkeutumista ja lihaksien toisiinsa nautinnollista vatkaamista,
mutta emme omista toista emmekä itseämme. Emme ketään ja
mitään.
Ihminen on yksi ötökkä ötököiden joukossa suuressa
laboratoriossa. Kukaan ei tiedä, miksi. Ja mihin
koelaboratorion Pitäjä tähtää?
Maailmankaikkeudessa ei yksikään oikea Jumala luota
ihmisten tekojumaliin. Niin pikkusieluisia ihmisten jumalat
ovat, tekopyhiä.
71
Hän rakasti kesäistä aamua, raikasta aamukastetta, kukkien
avautumista auringolle ja värien kukoistusta. Jos paratiisin
kauneus ei ole täällä, missä sitten?
Eipä tänne kuulu sen kummempia. Täällä ollaan vaan, eletään
miten eletään päivä kerrallaan.
Kukapa käsittää elämän tarkoituksen? Parasta on, ettei lähde
selittämään ja arvailemaan, mikä se on. On siinä sen verran
suuresta arvoituksesta ja mysteeriosta kysymys.
Ollako vai eikö olla? Ihmiset ja lapsikin alitajuisesti tiedostaa
elämän surumielisyyden. Kukin omalla tavallaan yrittää
järjestää elämänsä siedettäväksi ja jos mahdollista mukavaksi.
Iloa ja lohtua revitään irti mistä sitä vain on vähänkään
saatavissa. Näin ollen kaikenlainen humpuuki ja tekoilot
kukoistavat ja jotkut käärivät siitä rahaa.
Maailma on tällä menolla liukumassa tuhoa kohti, kun yksi
eläinlaji liikalisääntymisellä rosvoaa elinmahdollisuudet ja
edessä on kaikkien loppu. Mutta milläpä tämän saa
pysäytettyä? Kun se seksi on niin kiihottavaa ja nautinnollista.
Kun tunteet ovat pelissä, keinot ovat vähissä.
72
Älä hellitä, jos pieleen menee. Aina toisinaan voi osua kohdalle
sukulaissielu, joka ymmärtää sinua. Voi sitä sydämen iloa,
silloin maailma hymyilee ja tuntuu hetken kodilta.
Elämä antaa syntyvälle lapselle geeneissä vuosituhansien
aikana kehittyneen järjen ja aistit havaintovälineiksi. Sen
jälkeen lapsen on aloitettava oman maailmansa luominen alusta
jopa kävelemisestä ja nenän niistämisestä lähtien.
Lapsilla ei ole menneisyyttä eikä tulevaisuutta, siksi he osaavat
käsillä olevista hetkistä nauttia täysin siemauksin. Elämä sykkii
kiivaana ja mitkään taakat eivät paina eivätkä ahista.
Ihmiset eivät ole koskaan ymmärtäneet arvostaa todesti maan
matosia, pölyttäjiä ja kaiken maailman ötököitä, vaikka ilman
niitä ei meitäkään olisi. Olemme sääskien, kärpästen ja
muurahaisten jälkeläisiä.
73
Nuorena oli vimma parantaa maailmaa, vaikka ei ollut tietoa ja
hajuakaan miten ja mihin suuntaan. Pääasia oli vanha
pysähtynyt valheiden maailma räjäyttää hajalle. Vanhetessa
selvisi, ettei kaikkea vuosituhansien aikana kertynyttä
kokemusta ja tietoa ole viisasta romuttaa.
Kaikki me tarvitsemme kauniita valheita, että jaksamme elää.
Paljasta totuutta elämästä ei kestä kukaan. Eivät edes jumalat
uskalla kertoa ihmislapsille totuutta, ettei paratiisiin mahdu
kaikkien sukupolvien paljous. Siksi osa on valitettavasti
lähetettävä helvettiin ilman toivoa.
Ei nuoruutta tarvitse pelätä, se menee vauhdilla ohi. Ei keski-
ikää, se menee huomaamatta ohi. Ei vanhuuden vaivoja, jotka
menevät kipulääkkeitä syödessä muistamattomana ohi.
74
Minua inhottaa kun vallan partaukot ja kenraalit lähettävät
sumeilematta vasta elämälle kuoriutuneita nuoria miehiä
tykkien revittäviksi ja silvottaviksi.
Nuoret ovat hölmöjä, kun eivät ajoissa tee kapinaa että
painukoot rintamalle jäkäläpäät ukot tapattamaan itseään.
Myöhästä se on sitten kieltäytyä oman teloittajaryhmän
pyssynpiippujen edessä.
Ilman minua maailma pyörii niin kuin ennenkin huomaamatta
kun olen poissa. Ymmärrän, ei maailma yhtä miestä kaipaa
eikä kahtakaan.
Sadassa vuodessa vaihtuu koko porukka seitsemän miljardia
ihmistä maan alle ja muut eläinlajit tulevat syödyksi.
Mutta tilalle tulijoita tänne epävarmaan ja katoavaan
maailmaan riittää ovista ja ikkunoista joka raosta.
Odotan turhaa tietämättä mitä odotan. Hiljaisuus on täynnä
salaisuuksia. Elämä on näkemisen arvoinen, luonteeni
kuitenkin tekee sen hankalaksi ja vaikeaksi.
75
Tunnen yhä huonosti itseäni. Olen menossa kohti hautaa
tuntemattoman minäni kanssa.
Tähtikirkasta taivasta katsellessa tunnen, miten äärettömän
pieniä ihmiset ovat aivan kuin ei mitään. Ja samalla niin suuria,
kun voimme havaita kaukaisten tähtien vilkuttavan meille.
Elämme merkillistä aikaa. Nyt idiootitkin voivat olla
maailmanlaajuisesti yhteydessä toisten idioottien kanssa netin
kautta ja saada uskolleen vahvistusta, ettei ihminen ole käynyt
kuussa. Media valehtelee ja maailmaa johdetaan harhaan.
Voiko kukaan olla oikeasti aikaansa edellä tai jäljessä? Mitä
puhetta tämä on?
Pienestä kylästä näkee enemmän maailmaa kuin isosta
kaupungista. Pieni kylä on suurempi kuin kaupunki. Ihminen
on niin suuri kuin minkä näkee.
76
Kun elää tarpeeksi kauan, ei ole lopulta mitään sanomista
kenellekään. Hyvä näin sillä kaikki tulevat pelkästään
väärinymmärretyiksi. Vaitiolossa ja hiljaisuudessa näkee ja
kuulee paremmin.
Tunturin kauneutta ja hiljaisuutta ei voi sanoiksi muuttaa, se on
jokaisen omin silmin nähtävä ja avattava korvat kuuntelemaan
hiljaisuuden puhetta. Avoimella mielellä voit päästä
kurkistamaan toiseen maailmaan.
Lapsi syntyy maailmaan ilman mitään asenteita, uskontoa,
aatteita ja ennakkoluuloja avoimina ottamaan vastaan ja
omaksumaan mitä hänelle sanotaan ja opetetaan.
Kuinka hän outona voi tietää, onko opetettu tieto oikeaa vai
väärää?
Niinpä uudet sukupolvet joutuvat pitkään rämpimään
edellisten sukupolvien ennakkoluuloissa ja harhoissa.
Ihmisten omassa elämässä ei tapahdu mitään ihmeitä. Niinpä
he uskovat Raamatun ihmeisiin saadakseen mielikuvituksen
lentämään ja vaihtelua arkipäiväänsä ja elämäänsä.
77
Ihmiset väittelevät kerta toisensa jälkeen onko Jumalaa
olemassa vai ei. Toiset uskovat vakaasti että on ja toiset että ei.
Mutta mitä merkitystä sillä on?
Jokaiselle on totta ja merkitystä, minkä hän itse todeksi uskoo
sydämessään.
Jokainen näkee vain sen minkä ymmärtää.
He eivät hyväksy minua mihinkään porukoihin,
toisinajattelijana. Ei uskontojen ja poliittisiin leireihin, ei
taidepiireihin. Elän ”harmaalla vyöhykkeellä”, rajojen
ulkopuolella ainaisena muukalaisena ja pakolaisena kaikkien
potkittavana.
Taidetta on kaikki se, minkä ihmiset taiteeksi määrittelevät ja
näkevät, oli se sitten vaikka ruosteinen tyhjä tynnyri.
78
Joillekin taiteen kokemus on sydänjuuria koskettava
uskonnollinen elämys, enemmän kuin mikään muu, henki ja
elämä.
Taiteen pyhä mieletön palvonta ja arvostus on johtanut etenkin
kuvataiteen kohdalla poskettomiin vääristymisiin ja
valearvostuksiin.
Raharikkaiden kilpalaulantaan, missä jostakin pienestä taulusta
maksetaan satoja miljoonia. Kysymys ei ole siitä, onko taide-
esine hyvä vai huono ja hintansa arvoinen vaan aivan jostakin
muusta.
Sanat ovat alituisessa sodassa keskenään. Pahat sanat yrittävät
tuhota hyvät sanat, kumota mitään sanomattomiksi. Pimeät
sanat ajavat takaa valoisia sanoja, rumat kauniita. Ihmisen on
joka päivä valittava, kenen puolelle asettuu ja minkä
merkityksen sanoille antaa. Katkaise ilkeiltä sanoilta kaula.
Pyrin tulemaan maailmassa kuulluksi sanoilla, sanoilla ja
sanoilla. Omalla naamataulullani.
79
Toiset pitävät Raamattua arvokkaana kirjallisena tuotteena,
jossa kerrotaan monipuolisesti Lähi-idän kansojen kohtaloista
ja myyteistä vuosituhansien takaa.
Toiset uskovat Raamatun joka sanan olevan Jumalan sanaa ja
ilmoitusta, miten ihmisen kuolematon sielu pelastetaan. Suurin
osa ihmiskuntaa ei tiedä Raamatun olemassaolosta ja sisällöstä
mitään.
Tulin ulos omasta ahtaasta itsestäni. Aloitin kirjojen lukemisen
selvittääkseni onko muillakaan mitään sen kummempaa
sanottavaa ja ajatuksia.
Maailmankaikkeus asuu mielikuvituksessamme, äärettömyys,
tietämättömyys, elämän mysteerio.
Maapallolla on 30 miljoonaa eläinlajia, elämän salaisuuksia.
Elävien olentojen ja ötököiden todellista määrää ei tiedä
kukaan.
Maailman kirjallisuus ei tiedä, mitä todella elämän suurella
näyttämöllä tapahtuu. Roskakirjallisuus penkoo sentään
roskaläjiä.
Huonolla ja hyvällä kirjallisuudella ei ole lopultakaan suurta
eroa, turha siitä on pitää meteliä.
80
Kukin omalla tavallaan eilisen ja huomisen välissä, elämän ja
kuoleman välissä vankina. Eipä huolta, aika avaa portit ja tien
eteenpäin.
Hän opiskeli ahkerasti ja teki töitä päästäkseen Lapin
peräkylästä ihmisten ilmoille ja kaupunkiin, missä hän jatkoi
vielä ahkerammin työntekoaan päästäkseen tulevina vuosina
takaisin peräkylän rauhaan lomailemaan ja eläkepäiville
lapsuuden leikkikentille.
Kaikki todellinen ja mielenkiintoinen tapahtuu näkymättömänä
ihmismielten syvyydessä, josta media ja maailma ei tiedä
mitään.
Joko me unohdamme viimeistään yön jälkeen tai emme
koskaan. Vuoden ja kymmenen vuoden takaisista tapahtumista
ja päivistä muistamme vain muutamia tapauksia eli valtaosa
menneistä päivistä on kadonnut jäljettömiin.
81
Naiset näyttävät esimerkkiä ja seuraavat orjallisesti
muotimaailman virtauksia ja sijoittavat vaikka viimeiset
euronsa uusiin vaatekappaleisiin. Media ja poliitikot juoksevat
muotiajatusten ja -sanojen perässä.
Olinko onnellisempi silloin, kun en ollut vielä syntynytkään?
Olenko onnellisempi silloin, kun en ole enää olemassa täällä?
En tiedä. Niin kuin en tiedä nytkään olenko onnellinen vai en,
totta puhuen.
Ei ole normaalia, jos ihminen näyttelee aina tekoiloisuutta ja
nauraa hekottaa asialle kuin asialle. Mutta ei ole sekään
normaalia, jos ihminen on aina vihainen ja pahalla tuulella. En
voi muuta sanoa, vaikeita ärsyttäviä kavereita.
Mistä tässä on kysymys? Kaikki puhuvat rakkaudesta itsestään
selvänä kuin tuntisivat sen. Minä olen koko elämäni ajan
etsinyt tosi rakkautta enkä ole nähnyt siitä vilaustakaan. Sen
sijaan valerakkauksia on ilmestynyt tielleni kuin aaveita.
82
Pannessaan alulle uuden ihmisen mies on konkreettisesti ja
yksiselitteisesti Jumalan työssä ja Luoja, ja nainen
hedelmällinen Äiti-maa. Ilmanko monien uskontojen jumalat
ovat mustasukkaisia ja tehneet seksistä syntiä pelätessään
asemansa horjuvan.
Olen säikky. Pelkään kaikkea näkyvää ja näkymätöntä. Pelkään
elää, pelkään rakastaa, pelkään kuolla. En tiedä, ollako vai eikö
olla? Olen kävelevä ristiriita.
Elämä ei ole menneisyydessä eikä tulevaisuudessa, se on läsnä
tässä päivässä ja hetkessä. Todellinen elämänantaja ja ylläpitäjä
on Aurinko, kiitä ja ylistä häntä.
Pieniä syntejä ei kannata levitellä ja kertoa kenellekään, ei ne
kiinnosta ketään. Isojen syntien tekemiseen ei monilla ole
kykyä ja taitoa huijauksiin.
Kun tarpeeksi usein toistamme mielikuvituksen värittämän
tarinan toisille, se muuttuu todeksi ja itsekin uskomme siihen.
83
Tyhmyys ja typeryys on niin yleistä, ettei sitä huomaa. Sillä on
monta naamiota.
Maailma muuttuu yhä hullummaksi. Kolmekymmentäviisi-
vuotias nainen tuntee itsensä yli-ikäiseksi, kun miehet eivät
enää vihellä perään. Raskas taakka niskassa hän huomaa, ettei
täytä enää viihdeteollisuuden ja muotilehtien luomia odotuksia.
Hänen viimeinen toivonsa on plastiikkakirurgian välkkyvä
veitsi, vaikka henki menisi.
Uuden vuoden yönä vahtaan sivusta vedettävässä sängyssä
ikkunan takana tunturin yläpuolella vilkkuvaa tähtitaivasta ja
annan mieleni uneksia ja levätä maallisista murheista vapaana.
Arvoituksellinen maailma. Hän salaperäinen Joku hallitsee
elämänkulkua samanaikaisesti läsnäolollaan ja poissaolollaan.
Hän on kaikkialla läsnä luonnossa jokaisessa kukassa ja
elävässä olennossa eikä kuitenkaan missään. Tuhansissa
kirkoissa palvotaan ja ylistetään Häntä, tuntematonta.
84
Hyväjumala, ole niin hyvä äläkä herätä minua viimeisenä
päivänä, vaan anna minun nukkua rauhassa ikuista unta. Kyllä
tämä elämä on ollut sen verran rankka, että sen kerralla uskoo.
En halua jatkaa sitä enää missään muodossa.
Kuinka ihmeellistä Lapin kesässä Elämä sykkii. Sääskiä ja
kaikenmaailman hyttysiä niin paljon, ettei kättä voi kämpän
ovesta ulos laittaa kun miljoona kaveria on kimpussa. Huutavat
ja hurraavat, että nyt pojat saadaan tuoretta verta uudelle
sukupolvelle.
Kun tulet erämaan kämpälle, kysy kohteliaasti saako kulkija
tässä yösijaa. Suojelevien henkien kanssa on hyvä keitellä teetä
ja kuunnella hiljaisuutta.
Pirulliset henget voit käskeä tiukkaan sävyyn poistumaan. Jos
eivät sovulla poistu, niin karjaise täyttä kurkkua kirves kädessä.
85
Ihmettelin, mikseivät ihmiset täällä ajattele sen kummemmin
mitään. Olin täynnä uusia ajatuksia kun tulin tänne. Sitten
huomasin, ettei minullakaan ollut enää sen kummempaa
ajateltavaa.
Ei tyhjänpäiväisillä ajatuksilla maailmaa paranneta.
Päivän sana: Kun Hän on alistanut kaiken jalkojensa alle,
ulkopuolelle ei jää ketään. Toisinajattelijat hirtetään ja
heitetään helvetin tuleen. Kuka tällaista diktatorista Johtaja
Jumalaa toivoo ja ylistää?
Onko niin, että ihminen on muka vahvemmin olemassa kun
ajattelee? Tärkeämpää kuin osata Descartesin kuuluisa klisee: -
Ajattelen, olen siis olemassa, on havaita että tässä ollaan
olemassa konkreettisen maailman olosuhteissa ja ehdoilla.
Jos ei ole leipää ja kattoa pään päällä, kusessa ollaan.
Viheliäinen kaamos, kaksi pimeää vastakkain. Aina se pimeä
kattoo lasista sisälle. Eipä siinä osaa paljon mitään ajatella ja
tehdä. Kaikki odottavat kevään kirkkautta.
86
Rakkaus on kirous. Rakkaus on enemmän kuin kaikki muu ja
koko maailma. Rakkaus on taivasten valtakunta. Rakkaus on
julma, joka tuhoaa kaiken tielle osuvan.
Elämän vauhdin hurmassa uuden auton ratissa puut livistävät
kilpaa tien reunassa.
Sitten kaikki kävi niin äkkiä. Silmänräpäyksessä elämä kääntyi
nurin niskoin. Ei kukaan valmistautunut ja odottanut tällaista
tuskaa. Tyhjyyttä.
Tippumista mustaan pohjattomaan aukkoon.
Nuoruus täynnä tienristeyksiä. Edessä monta polkua ja
valtatietä. Minkä tahansa niistä valitsee, joutuu muista teistä
luopumaan. Taaksepäin näkyy kielletty ajosuunta.
Elämisentaitoa opimme vain valitsemalla jonkin polun ja tien,
elämällä, erehtymällä ja etsimällä. Onni ja rakkaus tulee
etsimättä, jos on tullakseen.
87
Odota hermostumatta rauhassa ja katso, aukeneeko uusi ovi
kun entinen sulkeutuu.
Anna ajatuksille uusi mahdollisuus. Ota ajatuksia hännästä
kiinni, jos ne yrittävät kesken kaiken karkailla. Ole rohkea ja
luja.
Kirjailijan tehtävä on olla auki. Tutkia ja näyttää, miten
maailma makaa. Ei mennä opettamaan ja neuvomaan ketään,
minkälainen maailman tulisi olla. Sillä suurimmat
maailmanparantajat ovat aina paljastuneet murhamiehiksi ja
roistoiksi.
Täällä ovat kaikki liikkeessä, lumi, pimeys, vesi, ilma, puut,
pilvet, tuuli, riekot, porot, sudet, kotkat, aaveet, kummitukset,
näkyvät ja näkymättömät, noidat, enkelit, maahiset, pillut ja
kalut, elämän ja kuoleman lähettiläät läähättävät. Yö kiitää
halki tunturien pakkastalven ja pimeyden. Kaikki odottavat
kevättä ja valoa.
Sata miljardia hermosolua ihmisen aivoissa odottaa, että tämä
pimeys valaistuisi. Että ihminen olisi ihminen toiselle ja elämä
hymyilisi.
Mutta entäpä maailman liikakansoitus, joka repii luonnon
elinehdot hajalle. Hallitsematon halu ja himo ja naisen kohtu
on atomipommiakin vaarallisempi elämän tuhoaja.
88
Seison haudallasi, sinä et ole täällä, sinä et ole täällä.
Tähyilen taivaanrantaa, vesisadetta. Lumikiteitä. Sinä et ole
siellä, sinä et ole siellä.
Kun asuimme yhdessä tunturin juurella, olit ainutkertaisesti
totta ja läsnä, lihaa ja verta niin kuin poromme. Rakkautemme
oli totta.
Taivas nyt hengetön ja tyhjä.
Se on Luontoäiti, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu
olemattomat olemaan. Elämä on kuolemaa sitkeämpi ja
väkevämpi.
Äkisti mitään sanomaton alkaa puhua. Pimeässä lymyävät
sanat marssivat esiin.
Äkisti maailma saa uutta puhtia. Uudet tuulet alkavat puhaltaa.
Ilmaisemme itseämme fraasien kautta. Olemme sanojen
vankeja. Emme ole vapaita. Jokainen sana on sidoksissa
aikaansa. Olemme aikamme lapsia.
89
Olemme aineen ja aineettoman välissä, hengen ja ruumiin
välissä.
Olevan ja olemattomuuden välissä. Elämän ja kuoleman
välissä. Näkyvän ja näkymättömyyden välissä.
Median tapa vääristää historiaa ja nykypäivää on este
todelliselle kehitykselle.
Jokainen omalla tavallaan huiputtaa itseään. Uskoo ikuiseen
elämään ja ties vaikka mihin.
Synnymme minne sattuu, elämme aikamme ja kuolemme. Se ei
oikein tarkoita mitään.
Olen ohikiitävän pilven selässä, tietämättä miksi. Tämä on
kuitenkin mainio päivä olla olemassa.
Tunturissa sanat vaikenevat. Ajatus ja silmäni kiipeävät
korkealle taivaan sineen. Hiljaisuus täyttää maan ja taivaan.
Kuulen omien sydämenlyöntien kohinan.
Hiljaisuus puhuu, minä kuuntelen. Olen keskellä ei-mitään
tyhjää maailmankaikkeutta, joka on täynnä jotakin.
90
Maailma on, siinä on kaikki. Mitä maailmasta ja tuntureista voi
sanoa.
Maailma on ja ei ole, mykistävä paradoksi. Maailma on totta ja
epätosi.
Maailma on ja siitä ei voi puhua kuin vaikenemalla. Maailma
on ja olemme olemassa kuin ohikiitävä pilvi.
91
II
OUTOA
SELITTÄMÄTÖNTÄ
runoajatuksia
92
Valaise minut
revontulien
tähtien
kirkkaudella
talven yli.
Miten kuvata
sanomatonta
rivien välissä?
Miten löytää
sanomaton
sydämeni kaipauksen
piilonurkista
tähtien syvyyksistä?
Miten löytää ovi
sanomattomaan
sydämeesi?
93
Hääpari muutti
taivaaseen,
eipä aikaakaan
tulivat ryminällä alas.
Arki yllätti,
rakkaus loppu,
ero.
Miten paljon tuntureilla
ei-mitään, tyhjää kauneutta
ilman näkijää,
hiljaisuutta
ilman kokijaa,
taivaankannen yli roihuavia revontulia
taideteoksia
ilman värimestareiden läsnäoloa.
Ennen niin kaikki kaikessa
elävä
rakkautemme
kivettynyt hautapatsaaksi
sydäntemme nurkkaan.
94
Mitä elämä voisi olla?
Mitä se on,
sydäntäni vihloo huutava
kuilu.
Kukin vuorollaan maailmanlopun
edessä,
yksin.
Poikkesin ystäväni
haudalle,
huomasin
hänen atomiensa ilmiselvästi
järjestäytyneen
kukkivaksi koiranputkeksi.
Sydämeni täyttyi
ylösnousemuksesta
ilolla.
95
Hän ylpeili olevansa
ammattikirjailija.
Hänellä oli suuret luulot
itsestään,
väheksyi avoimesti
ymmärtämättömiä
lukijoitaan.
Hän leipäkirjailija
niin kuin leipäpappi,
kuolleitten sanojen julistaja.
Voi tätä elämää,
elämä nylkee minut
paljaaksi
keskellä kirkasta päivää
kesken kaiken.
96
Jokin sisäinen ääni
olan takana muistutti
alituisesti minua:
- Katso itseäsi
kuinka huonosti ja ikävästi
kohtelet itseäsi,
elät,
tartu niskasta itseäsi
kiinni,
aloita puhtaalta pöydältä
uusi elämä
joka päivä.
Miten kuvata
ei-mitään,
ääretöntä tyhjyyttä,
olematonta,
sanatonta,
kuvaamatonta,
elämätöntä elämää?
97
Norjassa varastettiin
taidemuseosta
Edvard Munckin teos Huuto,
ihmiset tulivat sankoin joukoin
katsomaan
taulun tyhjää paikkaa,
kokivat taide-elämyksen.
Ihminen on yhtä yksin
kuolleena
niin kuin elävänäkin.
98
Seison elollisen ja elottoman
rajalla
tunturinkivellä
hämmentyneenä,
kaikkiko täällä on atomeista
koottu?
Elämä ja kuolema,
siinäkö kaikki,
eikö sen ulkopuolella
mitään?
Minä kävelin monen
tunturin yli
syleilemään
Jäämerta,
odotin valaistumista
turhaan,
en menettänyt silti
toivoa
uskoa
ihmeisiin.
99
Tänään liikenteessä taas joku
kuoli
elämänhaluinen.
Tänään pimeällä kujalla hirtti
joku,
ei jaksanut
elää.
Tänään jossakin vinttihuoneessa
joku pani
naisen paksuksi
joku,
ei tiennyt minkä tempun teki
vahingossa.
Nyt tänään lastenjuhla
Joulu
paketteja auottiin
iloittiin
petyttiin.
Katsotaan nyt
paraneeko maailma tästä
vai muuttuuko entistä
hullummaksi?
100
Pelottava ajatus,
ihminenkö jumalan
kuva?
Vaarallinen peto.
Jos näin on,
maailmalla ei ole
toivoa
tulevaisuutta.
Maailman ympärimatkan
jälkeen
palasin uupuneena
kotitunturille.
Minä halasin, koskettelin, silitin
joka kiveä,
varpua,
jäkälänkukkaa
sydämeni pohjasta.
Lupasin etten ikinä pakene
sydänystäviäni.
101
Jäin kesän
sivustakatsojaksi,
näin minulle aina käy.
Odotan taas uutta kesää.
Hän ei suostunut
alistumaan
maailman orjaksi,
jumalien ja pirujen orjaksi.
Hän julisti olevansa
vapaa
elämää kunnioittava
maailmankansalainen.
Eipä aikaakaan kun
kaikki
uskolliset vallan orjat
halusivat raivata hänet pois
tieltä.
102
Media, media,
tämän päivän
huhujen ja ennakkoluulojen,
uskon myyttien,
historiallisten valheitten
mielikuvien
myllyttäjä.
Ihminen oppii tuntemaan
itsensä
kaikkein viimeiseksi,
ja senkin pakon edessä.
Jokainen on itsensä vanki.
103
Tosi rakkaus on vähän niin kuin
kummitus,
kaikki puhuvat siitä
mutta harvat ovat nähneet sitä.
Olen elävien kirjoissa,
mutta millaisten elävien?
Kello mittaa aikaa,
vaikka ei tiedä mitä se on.
104
Aina siitä lähtien kun sanoin
tahdon,
on tapahtunut paljon sellaista
mitä en ole tahtonut.
Menen vessaan
suljen oven,
itken.
Hän ylisti taidetta
ja uskontoa
parantavana terapiana
voimana,
näillä eväillä hän oli
selvinnyt päivästä toiseen
huomiseen
ilman psykiatreja,
pillereitä,
haulikkoa.
105
Sovitaan:
En puhu,
jos minulla ei ole mitään todellista
sanottavaa.
Sovitaan:
älä puhu,
jos sinulla ei ole mitään todellista
sanottavaa.
Eipä aikaakaan, kun molemmat
huomaavat kielen joutavan museoon.
On ehdittävä ajoissa
perille.
Hän valitsi kiireessä
ohituskaistan,
hän kiiti
sekuntipelillä
suoraan ikuisuuteen.
Isi, olisit ajanut hiljempaa.
106
Hän sanoi olevansa
selvänäkijä:
kuoleman jälkeinen elämä
pelkkä kangastus.
On vain yksi
ihmeellinen
selittämätön
tämä elämä.
Jumalatkin asuvat tällä puolen
rajaa.
Jumalat kuolevat siinä kuin
ihmisetkin,
mutta eipä hätää
uusia syntyy tilalle.
Jos etsit
onnea,
lopeta vertailu
muihin.
Onneen ei tarvita muuta kuin
terveyttä
ja huono muisti.
107
Maailma ei rauhoitu
ennen kuin kaikki ovat
vainajia.
Tässä maassa puolet
aina oikeassa
puolet väärässä.
Tässä maassa puolet
oikeasti
hulluja,
toinen puoli muuten vain
hulluja.
Todentajuisia selväjärkisiä
ei löydy
suurennuslasillakaan.
108
Oletpa viisas ykkönen
taikka
nolla,
muurahainen polulla,
sama kohtalo kaikilla
eri vapauksia ei kenelläkään
elämän edessä.
Lyhyt kysymys:
Olenko oikealla planeetalla?
Linnut ja sääsket eivät tarvitse
virkatodistusta
passia todistaakseen olemassaolonsa.
109
En luovuta häntä vähällä
toiselle
miehelle.
Jos hän pettää minua,
tapahtuu kauheita.
No, mitä nyt omista pienistä
syrjähypyistä,
se on eri asia eikä niistä kannata
tehdä numeroa.
Luetpa oikein tai väärin ajan
merkit,
se ei pelasta ketään.
Olen yhtä aikaa
täynnä
poissaoloa
läsnäoloa
tässä maailmassa,
vieras ja outo porukan jatkona.
110
Voi kriitikoita,
eivät voi
ymmärtää
sanoin kuvaamatonta
runoutta.
On kaksi tapaa
hiihdellä
tunturilla:
Mikään ei ole
ihmeellistä,
lumen paljous,
sinitaivas,
kevätauringon kirkkaus,
hiihtäjät ladulla.
Tai kaikki on
outoa
ihmeellistä
selittämätöntä.
111
Ruukun arvokkain
tila
tyhjä
tila.
Talon arvokkain
tila
tyhjä
tila
vain sellaisessa talossa voi
asua
mahtuu sisälle.
Maailmassa on aina
huippuhuijareille
kysyntää.
112
Käsittämätöntä,
Jerikon verilöylyt ja rosvoretket
Raamatussa
pyhinä
kirjoituksina.
Kirkko sulkee ovensa
ei anna armoa
toisinajattelijoille,
jotka uskovat lapsenmielisesti
kaikkien pääsevän
taivaaseen.
113
Vuosituhantiset
uskonnatsit
riehuvat yhä
sydäntemme ovilla
uhkailemassa
helvetin kauhuilla
maailmanlopulla.
Hän loi uraa.
Hän juoksi vauhdilla
kellon perässä,
ryntäili hyvien makupalojen
perässä,
vihreitten virkojen perässä,
nuoli pieniä ja suuria päättäjiä
varmuuden vuoksi.
Siinä sivussa hän toheloi perheensä
hajalle,
uhrasi rakkautensa,
uhrasi nuoruutensa.
Elämä on taitolaji,
ihmiselle käy huonosti, jos hän
erehtyy
pitämään yhtä valhetta ainoana
oikeana totena.
114
Hänen luona sain
hengittää
vapaasti
olla oikeassa tai väärässä.
Hän ymmärsi sanoitta
yksinäisyyteni.
Toisinaan intouduin kyselemään:
- Uskotko yliluonnolliseen?
uskotko telepatiaan?
uskotko että elämällä on jokin
tarkoitus?
uskotko että jokin selittämätön
kaikkeuden Henki
Jumala
Luoja on olemassa?
Hän kohautti vain olkapäitään,
mutisi itsekseen:
- Nämä ovat elämää suurempia
kysymyksiä.
Kaikki vastaukset vääriä.
115
Taivasten valtakunnan avaimet
Roomassa
paavin taskussa,
valisti etelästä tullut mies tunturikylän
saarnamiestä,
joka hämmästyi moisesta julkeasta
väitteestä perin juurin.
Ihmetteli:
- Kuinka se on mahollista,
kun taivasten
valtakunnan avaimet ovat vain
ja ainoastaan
täällä Purnumukan kylän hallussa.
Hän ei koskaan päässyt
selville,
miksi maailma
oli sellainen kuin oli.
116
Hän raahasi tyhjyyden
taakkaa
isossa repussa.
Ystävä näki hänen
taakkansa:
- Miksi et heitä painavaa reppuasi
pois?
- Ei tämä niin yksinkertaista
ole,
tyhjän kantaminen.
Tämä on minun kohtaloni.
Kirjahyllyn
äärellä
sattumalta osui
käteeni tietokirja,
jossa kuvattiin:
Sinivalaalla on maailman pisin
siitin
3,5 metrin pituinen,
kivekset painavat tonnin ja spermaa
tulee
kerralla noin litran verran.
Sinivalas on 30 metriä pitkä
painaa 150 tonnia,
sydän henkilöauton kokoinen.
Tunsin itseni mitättömäksi
pieneksi.
117
Yhdestä sattuman
kipinästä
syttyy
suurpalo,
yhdestä pienen pienestä
siittiösolusta
munasolusta
syntyy kokonainen uusi ihminen
sattumalta
minne tahansa.
Ihmeitten maailma.
Ei täällä vainajien kanssa tule
ongelmia,
mutta elävien kanssa joudun yhtenään
törmäyskurssille.
Teki niin tai näin, aina tulee sanomista
kitinää ja kätinää.
118
Hän ei suostunut
näkemään,
vaikka hänellä oli silmät päässä.
Hän oli ihailtavan
vastuullinen
maailmanlopun vartija
kenraali:
- Jos maailma on
lennätettävä
atomipommilla
ilmaan,
teen sen
ja minä otan siitä täyden
vastuun.
119
Kuolema telkesi hänet maan
alle
hautaan,
kolmantena päivänä
Kuolema
huomasi
vankinsa karanneen,
enkeli todisti niin tapahtuneen.
Kuolema hermostui:
- Ennen kuulumaton
tapaus
röyhkeys,
ovathan ne tavallisesti ennen
vainajat
pysyneet
haudoissaan.
Mitä täällä on tekeillä?
julistavat ylösnousemusta.
Jos todellinen pyhä
koskettaa,
ihmiselle avautuu aavistus salatun
tien
olemassaolosta,
syvällä pinnan alla
jotakin on
ylimaallista.
120
Minä harhailen
sadan miljardin
hermosolun
aivoavaruuden kätköissä
tähtien linnunradalla,
eksyksissä,
orpona sieluna.
Tällä tiellä on harvoja
vastaantulijoita.
Ehkäpä huomenna tapaamme?
Hän istui hiljaa saunan lauteilla
vierelläni,
elämää nähnyt vanha mies.
Kysyi yllättäen:
- Kuinka monta vuotta aiot
vielä istua omassa vankilassasi?
Hämmennyin.
121
Pään pitää kestää sekin ettei
mitään
tapahdu,
suurin osa elämää on tapahtumattomia
päiviä
tavoittamattomia.
Piirrä unelmistasi kartta,
huomaat ettei siitä saa mitään
tolkkua.
Minä kopautin vasaralla
maailmaa
päähän,
karjahdin hädissäni mitä kurkusta
lähti:
Herää!
nyt on yhdestoista hetki
herätä
puut tekevät
kuolemaa
tuholaiset ovella.
122
Tunturikämpän ovelle
hämärässä
aivan kuin joku koputti,
avasin oven
minua katsoi suoraan silmiin
surusilmäinen
valkoinen poro,
hämmästyin
enkelikö viestintuoja vai haamuko olet?
kysyin.
Täällä on monenlaisia
ilmestyksiä
eläviä ja kuolleita
maan alla ja päällä.
Äiti-maan syli kaikkia kantaa
povellaan.
123
Lähetin mieleni
avoimena
tutkimusmatkalle
idän vuosituhantisia
viisauksia
kartoittamaan.
Parinkymmenen vuoden
kierroksen
jälkeen palasin takaisin Euroopan
kotiveräjille
lännen kulttuurin jalanjäljille.
Tulos:
puoliviisauksia paljastui joka puolella
maailmaa.
Mitä tahansa kuka tahansa
maan päällä
päästää suustaan,
tuntuu että onhan se niinkin
puoli totta
puoli valetta.
124
Omatunto, hirvittävä
peikko
voisitko lopettaa
kolkuttamisen
sisälläni.
En ole tehnyt mitään isompaa
väärää,
olen työtön
köyhyysloukussa.
Toisinaan teen vähäisiä
pimeitä
remonttitöitä
leivän jatkeeksi.
En soimaa itseäni
mistään,
kun näen miten miljoonahuijarit
kävelevät vapaalla jalalla
johtajina ja neuvoksina
arvostettuina kansalaisina
mitalit rintapielissä.
125
Katsoin pää alaspäin
maailmaa
ylösalaisin,
lauloin kovalla äänellä:
Maan korvessa kulkevi lapsosen
tie.
Uskoin saavani virsiä
veisaamalla
voimaa,
kieriskelin vitivalkoisessa
lumessa,
kaduin syntejäni ja elämääni.
Sitten sisälläni joku kuiskasi:
mitä katua mennyttä
tyhjää,
olisiko se ollut enkeli?
Helpotti
tuli kevyt autuaallinen olo.
126
Tulitikku leimahti,
kynttilä otti ilomielin vastaan
valon.
Vinttihuone valaistui
odottamaan
rakastavaa syliä.
Kynttilä-teeillassa aluksi
lämpimiä
katseita puolin ja toisin,
yhdessä lapsuuden aikaisia valokuvia
tutkien,
kasvot lähekkäin
kuin vahingossa hiuksien hipaisu.
Pian poika tavoitteli kiihkeästi tytön
pehmeitä huulia.
Turhat vaatteet lentelivät
sinne tänne,
kuuma syleily
kynttilän pehmeässä valopiirissä
syysillassa.
Leimahti nuori rakkaus.
127
Kotikyläni historiaa:
Yksi löysi rakkauden
naapurin tytöstä.
Toinen sekaantui lehmään,
kolmas hirtti itsensä
kotimännyn
oksaan,
neljäs syöksyi tunturirotkoon.
Kylän seurojen talolla kesän
valoisina
kuumina iltoina
soi haitari haikeasti,
läheiseltä järveltä kuului
tuntemattoman
veneen airojen kolketta.
Hän puhui ihmisen
äänellä,
se riitti ystävyyteemme.
Hän oli kaikista asioista
eri mieltä,
näki eri lailla.
Mutta hän puhui ihmisen
äänellä,
se yhdisti meitä kuilujen yli.
128
Mitä on ollut
välillämme
ei koskaan katoa,
kuiskaat hiljaa.
Voit olla oikeassa tai väärässä,
sanon,
nauramme yhdessä kyynelten läpi.
Voihan olla,
ettei kuolemaa ole,
tapaamme toisella puolella
rajaa,
elämä ja rakkautemme jatkuu
jatkuu
ikuisesti.
Ääni olan takaa innosti:
- Kirjoita ja runoile, mitä näet
tunnet.
Minä sanoin, etten näe sen
kummempaa
enkä tunne mitään.
Ääni pettyneenä mutisi:
- Paha juttu. Olet kuolemassa
pystyyn.
Ryhdistäydy,
ota niskasta itseäsi kiinni.
129
Ei tänne nukkumaan tultu
maailmaan,
vetelehtimään,
sanoi muurahainen ja painui
aamutuimaan polulle kantamaan
kortta kekoon.
Jalat ovat entisellään.
Saa sanoa, niiden puolesta kyllä
pärjään,
mutta pää on reikiä täynnä
käynyt tohjoksi,
ajatukset eivät enää säteile niin
kuin ennen,
muisti pätkii,
aika ajoin en muista edes omaa
nimeäni.
Saa sanoa, ei ole hurraamista elää
vanhana
kääkkänä tässä
maailmassa.
130
Toimittaja teki syntymäpäivä
haastattelua:
Kysyi,
miltä tuntuu täyttää kunnioitettava
sata vuotta?
Mies vastasi:
- Ei miltään.
Minulla on alituisesti kipeä
olo,
tunne,
jotakin elämästäni puuttuu,
jostakin jään aina osattomaksi.
En muuta toivo kun saisin vain oman
osuuteni elämästä,
osaisin elää niin ettei tarvitsisi pois
lähdön hetkellä
katua
elämätöntä elämääni.
Minä pystyn silmäpuolenakin
näkemään,
maailma on mätä.
Jotain tarttis tehdä, mutta mitä?
131
Katotaan nyt mihin tunteet
vievät
kohtaloamme?
Katotaan nyt kestääkö rakkautemme
tässä mylläkässä?
kun sinulla on se toinen nainen,
minulla se toinen mies.
Sydämeni on lyönyt satatuhatta
kertaa
sinun vuoksesi,
etkä sinä tiedä siitä mitään.
Kevätauringossa
häikäisevässä lumenvalossa
Kemijoen jäällä
ihmisiä kävelee vetten päällä.
Ihme.
132
Olen saanut lahjaksi
kaksi kättä,
kaksi jalkaa,
kaksi näkevää silmää,
kaksi kuulevaa korvaa,
kymmenen sormea ja varvasta,
vatsalaukun, munuaiset, maksan,
sydämen,
viisi litraa verta ja tuhat kilometriä
verisuonia,
lujan luurankokehyksen
joustavan nahkapussin,
suun ja toimivan peräreiän,
munat ja kivekset, jotka tuottavat
tuhat siittiösolua sekunnissa ja pystyvät
hedelmöittämään
vaikka kaikki maailman naiset,
potkupallon kokoisen pään
sata miljardia aivosolua
opastamaan henkeäni
sieluani
rakkauttani
etten eksyisi tieltäni.
Olen upporikas,
voiko enempää elämältään
kukaan toivoa?
.
133
Elämästä kadonnut entinen
maku,
kun ovat hävittäneet helvetin ja taivaan.
Ansan välttänyt riekko
muistaa,
mitä hänen kaverilleen kävi
harha-askeleella.
Tieteellinen tutkimus paljasti
miesten liioittelevan peniksensä
kokoa
yli kolmella sentillä.
Naiset vaginansa syvyyttä parilla
sentillä.
Naisista teeskenteli orgasmia
joka kolmas.
Kumppaneiden henkinen yhteys
rakkaus
osoittautui kuitenkin yhdynnän
tärkeimmäksi
laadun mittariksi.
134
Voi sinua
sydämeni
niin monen valerakkauden
perässä
olet juoksuttanut minua
huijannut
minua.
En enää tiedä
oletko minulle
todellinen ystävä
vai vihollinen?
Nietzsche uskoi
Jumalan kuolleen.
Joku toinen filosofi ihmetteli:
- Miten olematon voi kuolla?
Ihminen luonut jumalan
omaksi
kuvakseen
turvaksi
hädän hetkellä.
135
Kirkko seisoo
tukevasti
paikallaan
ilman jumalaakin,
mutta ilman pirua sille kävisi
kehnosti.
Joka hetki jossakin syntyy
joku huijari,
sydämensärkijä,
jymäytettävä,
joku synkistelijä ja ilonpilaaja,
tyhjänpuhuja,
tyhjäntoimittaja,
uskon, toivon ja rakkauden
kadottaneita
elämän kauneuden
mustamaalaajia.
136
Ajan tuhlareita
kaljalasin ääressä,
kirkon penkissä,
tuijottamassa illat pitkät telkkaria,
koulun penkissä,
virastoissa papereita kääntelemässä,
pilvien päällä kiertämässä
maailmaa,
maan alla kaivoksessa,
hevosten, lehmien, kanojen kavereina,
vankilassa,
presidentin linnassa,
eduskunnassa jauhamassa tyhjiä
puheita,
juoksemassa rahan perässä
huijaamassa hölmöiltä
omaisuuksia,
tappelemassa akan tai ukon
kanssa.
Kuka neuvoisi, mikä olisi viisain tapa
tuhlata aikaa?
137
Eduskunta lievensi Jumalan
pilkkalakia
poistamalla kuolemanrangaistuksen.
Vankilatuomio jäi.
Joidenkin päähän sentään pälkähti
kysellä
miten todellista
maailmankaikkeuden
Luojaa
ihminen kykenee pilkkaamaan
vaikka haluaisikin?
mutta sellaiset kyselijät naurettiin
ulos.
Mikä sinua vaivaa?
Oletko muuten vain masentunut
ilman mitään syytä?
Onko rakkaus pettänyt sinua?
Eikö sinua mikään huvita?
Ovatko unelmasi hajonneet
taivaan
tuuliin?
Eikö akkasikaan pysty sinua enää
viihdyttämään?
Paha juttu.
138
Kivikauden ihmisiä
apinoita
vilisee
ympärillämme keskellä kirkasta
päivää yhä.
Eikö kukaan huomaa mitään outoa
kummallista?
Kautta aikojen,
leipä on ollut tärkeämpää kuin
vapaus.
Hylätyksi tuleminen on hirveä tunne.
Yksinäisyys suostui vihdoin puhumaan
minulle,
meistä tuli hyvät kaverit lopulta.
139
Parannetaanko maailmaa
eniten
rukoilemisella
palopuheilla
vai runojen kirjoittamisella?
Kaikkiko vain tuulen
tavoittelua?
Pysäyttäkää ilmaston
muutos,
pysäyttäkää mannerlaattojen
törmäily,
pysäyttäkää tulivuorten
purkautuminen,
pysäyttäkää hirmumyrskyjen
riehuminen,
pysäyttäkää aurinkomyrskyt
liikalämpö,
pysäyttäkää
maapallon luvaton kierto auringon
ympäri,
siinäpä luonnonsuojelijoiden
realistinen
ohjelma
maapallon kohtalon
ohjaamiseksi.
140
Avasin oven tyhjään
kotiini
mieli maassa,
orpona.
Eipä aikaakaan,
elävä kärpänen pörräsi iloisesti
ikkunalaudalla,
ilahduin,
en ollutkaan yksin.
Heitin ehkäisypillerit roskikseen,
tulkoon,
joka on tullakseen.
En selittele,
nähköön itse maailman ilot ja surut,
kauneuden,
kurjuuden.
141
Minkä varassa kukin elää,
kulkee?
Olemmeko puoleksi ainetta,
puoleksi henkeä?
kahden maailman
kansalaisia,
olevan ja olemattomuuden
kuilun reunalla,
pimeän ja valon välissä.
En pelkää,
kuolleilla ei ole enää mitään
hätää.
Istuin tunturin
kivellä
ruumiini ulkopuolella
yksin.
Minä kävelin itseni ohi
ymmärtämättä mitä minulle oli
tapahtunut.
Näkymätön porotokka vaelsi
ohi,
kuulin äänen.
142
Kimalaiset pörräävät horsmien
kimpussa,
aurinko paistaa lämpimästi,
puiden oksilla hyppii varpusia,
järvessä polskimassa lapsia
Kesän kauneus pörrää, kukkii,
lumoaa.
Istun keinussa kuin
taivaassa
kiitollisena
ohikiitävistä olemassaolon
hetkistä.
Todellisuuden
kuvitelmien
välissä
naiset mittanauhan orjina,
puntarin orjina,
ryppyjensä ja pakaroittensa orjina,
silikonirintojensa orjina,
tekoripsien, tekokynsien, tekotukan
orjina.
Haisenko pahalta,
mitä minusta ajatellaan?
Eivätkö mitkään uhraukset riitä
kauneuden jumalan
alttarille?
143
Älä väkisin aja sydäntäsi
umpikujaan.
Hellitä hyvä
mies
anna sen vitun olla.
Hellitä hyvä
nainen
anna sen kalun olla.
Ne käyvät hengen päälle.
Talvi veistelee lumienkeleitä
tuntureille.
Vieläkö kyselet:
- Enkeleitä, onko heitä?
144
Maailman surullisin laulu
y
laulamatta,
maailman iloisin laulu
y
laulamatta,
maailman paras taideteos
y
maalaamatta,
maailman paras kirja
y
kirjoittamatta.
Maailman kaunein rakkaustarina
y
syntymättä.
Mutta älä sure:
jokaiselle elämä antaa oman
osuutensa
maan ja taivaan lahjoista.
145
Jokainen omalla tavallaan
maailman
napa,
myönnän.
Jokainen diktaattori luulee
olevansa
kuolematon
napojen napa,
perässä pörrää ruumiskärpästen
parvi.
Poronkäristystä,
hirvenpaistia,
karhunpaistia,
riekonpaistia,
hanhenpaistia,
Lapin puikulaperunoita,
haudutettua leipäjuustoa
suurten soiden hilloja
päälle,
makuelämyksiä elämysten
päälle
nuoren naisen
sylissä
taivaallisia nautintoja
tunturien kätköissä.
Unohtumaton ruskamatka.
146
Elämänneuvoja kannusti:
- Tärkeintä maailmassa
olla oma itsesi.
Joku kysyi:
- Mistä minä tiedän olla
oma itseni?
Hän vain jatkoi neuvojen
jakamista
kaikkiin
elämän ongelmiin
vastaamatta kysymykseeni.
147
Naiset joutuvat elämänsä
parhaimmat vuodet
torjumaan
konstilla jos toisella
liian innokkaita
tulijoita,
vaikka lapsirakas
olisikin
kaikkeen eivät voimat riitä.
Miehet joutuvat alituisesti varomaan
vuosikymmeniä
etteivät roiski huolimattomasti
siittiösoluja
rakoon kuin rakoon.
Elämä ei ole
helppoa
liikakansoitetussa maailmassa,
silti innokkaita tulijoita tunkemassa
joka raosta.
148
Vankilasta vapautettu
murhamies
sotarintamalla kysyi:
- Paljonko täällä saa miehen taposta?
Sotakaverit vakuuttivat:
- Mitä enemmän tappaa, sitä enemmän
saa kunniamerkkejä.
Jos itse tulee tapetuksi, pääsee kirkon
vierelle
sankarihautaan.
Täällä tarvitaan hyviä
tappajia.
Sellainen on ollut isänmaan meininki
kautta aikojen.
Miksi
elämä ja kuolema pakottavat
kaikki
elävät
puun ja parkin väliin?
149
Toden ymmärtämiseen
tarvitaan
enemmän mielikuvitusta
kuin unien selittämiseen.
Meren syvyyksistä
kalasta on
lähdetty liikkeelle.
Pitkällä marssilla
merkillisten muodonvaihdosten
mylläkässä
tähän on tultu,
unelmaksi
kasvaa
ihmiseksi.
150
III
RAKKAUDEN MYSTEERIN EDESSÄ
runoelma
151
Sydämeni kiihkossa ja vapisten odotan Sinun tapaamistani.
Minun Ihmiseni, Elämäni Naisen kohtaamista kasvoista
kasvoihin.
Tavoitammeko ja kosketammeko toisiamme?
Tässä minä olen, avoimena ja suojattomana Sinun edessäsi.
Rakkauteni edessä.
Olen oudossa ja selittämättömässä mielentilassa. Tässä minä
runouden polulla etenen rakkauden äänettömiä unia kohti
jonnekin sydämeni ja sieluni suunnalle.
Rakkauden lähteille. Niille tunturipoluille, jossa Sinä olet
tullut vastaani ja avannut minulle outoja uusia ihania ja kipeitä
puolia tunteen maailmoista, joissa rakkauden se salattu jokin ja
syke ennalta arvaamattomina tuulina kohisee.
Tässä sydämeni ja mieleni liikahduksia. Tässä väläyksiä
rakkauden äänettömästä kielestä, joka voi tulla ilmi ja välähtää
katseessani ja hiljaisuudessani Sinuun rivien välissä.
Ohitse kiitävässä ikuisessa hetkessä.
Niin, tässä minä olen rakkauteni kanssa. Rakastuneena
Sinuun. Sinusta erotettuna. Sinä menit pois ja tässä minä teen
surutyötäni ja kamppailen pirstoutuneen sydämeni kanssa.
Opettelen eloonjäämisoppia.
Sydämeni sykkii rakkaudessa. Sydämeni tavoitti Sinut ja
samassa kun kohtasimme, olikin hyvästelyn ja jäähyväisten
aika.
152
Toisemme pois antamisen aika, alun ja lopun aika.
Minä rakastuin Sinun taivaan pilviisi, jotka kulkevat tuolla
tunturien yläpuolella kaukana, kaukana. Ihmeelliset rakkauden
pilvesi. Tavoittamattomina unina.
Rakkaudella ja hellyydellä minä alastomana ja paljaana
lähestyin ihoasi. Sinun sydäntäsi.
Mitä rakkaus on, ei sitä kukaan tiedä. Mutta sen salaperäisen
hipaisun jokainen elävä tunnistaa ja tuntee tielle osuessa.
Rakastaville ohitse kiitävään hetkeen kätkeytyy ikuisuus.
Juuri tämä yö kestää ikuisuuden.
Aamunkoittoon on vielä aikaa. En ole mistään tullut enkä
minnekään menossa. Eilistä päivää ei ole, tässä ja nyt olen
Sinulle.
Rakkaudelle.
Tämä hetki ikuisuudessa ajallistaa tämän rakkauden
kokemisen ja kohtaamisen.
Sinä juuri Sinä olet siinä sylissäni, ja juuri minä hyväilen
ihoasi. Suutelen Sinua.
Hyväilen ja suutelen jotain tulevaa, mitä minulle tulee
tapahtumaan ilman että voin sille mitään.
En minä voi ottaa haltuun rakastettuani enkä itseäni. Enkä
rakkautta ja rakkauden tulevaisuutta.
Tulevia rakkauksia.
Rakkaus on hetkessä kiinni. Rakkaus on joka hetki
ainutlaatuista, toistumatonta, liikkuvaa, pakenevaa,
ohikulkevaa. Ja samalla omituisella tavalla ikuista hetkessä.
Rakkaudella ei ole menneisyyttä. Rakkaus ei ole oppinut
menneistä rakkauksista mitään. Uudelle rakkaudelle ei ole
sääntöjä.
En voi ennakoida rakkauttani, sitä rationaalisesti ymmärtää.
Enkä voi pitää rakkaudesta mitenkään kiinni. Rakkaus vain
153
tulee ja sykkii minussa Sinun sylisi kautta.
Niin kauan kuin minä kykenen rakastumaan ja kokemaan
henkistä ja aistillista ruumiillista eroottisuutta ja intohimoa
Sinuun, minä tunnen olevani olemassa.
Minulla on vielä hetki aikaa elää ja kuulla sydämenlyöntieni
kohiseva rytmi Sinun ihoasi ja sydäntäsi vasten.
Rakkauden kutsun ja huudon hetkellä minun on paljastettava
Sinulle itseni ja heikkouteni, uskallettava astua pimeästä
sydämeni loukosta katseesi eteen. Avoimena ja paljaana.
Luovuttava suojamuureistani ja turvallisuudestani.
Pysyvyydestä, järjen ja selkeiden käsitteiden ylivallasta.
Rakkaudessa putoan elämän alkulähteille. Se on
heittäytymistä kuiluihin vailla olemassaolon kiintopisteitä.
Rakkauteni on mieletön. Se on mielettömyyteen vajoamista.
Rakkaus on kirjaimellisesti itsensä lähettämistä
rakkauskirjeessä Sinun osoitteeseesi. Ja otettava se riski, että
kirjeeni voi mennä väärään osoitteeseen tai Sinä et voi tai
kykene ottamaan sitä vastaan. Tai palautat rakkauskirjeeni
avaamattomana takaisin tai revit sen lukematta sitä.
Rakkauteni on loputonta tulemista ja lähtemistä ja eroamista
Sinusta. Tie ja matka Sinun läpi jonnekin taivaankotia kohti.
Rakkauteni saapuu lähtiessään, lähtee saapuessaan. Se on
tarjoutumista, avautumista, vetäytymistä Sinun rakkautesi tieltä
pois.
Rakkauden kohtaamisessa kadotan oman eksistentiaalisen
perustan ja itseni.
Rakkaus repii rikki maailmani. Se särkee ja murtaa hajalle
maailmani. Haavoittaa.
Rakkaus vie minut toiselle puolen rajaa oudoille
vesille.
Rakkaus lähettää minut Sinulle ja Sinut minulle. Se avaa
154
toiseuden ja vierauden minussa ja Sinussa ja kumpikin
olemme tuomittu omaan yksinäisyyteemme.
Tässä minä olen rakkauden edessä. Pelasta minut ja tee
mahdottomasta mahdollinen, rukoilen. Minä olen haavoilla.
Mutta suurimmankin rakkauden on kuoltava niin kuin
surunkin, että elämä voi jatkua.
Rakkautta ja Sinua en voi ottaa haltuuni.
Mutta rakkauskirjeessä minä lähetän äänettömän viestin
Sinulle:
Minä rakastan Sinua!
Rakkauden sanani välähtävät tässä ikuisessa ohikiitävässä
hetkessä tähdenlentona taivaalla.
Rakkauden ei milloinkaan tarvitse pyytää anteeksi
vierailuaan, mitä se sitten tuokin tullessaan.
Rakkaus ei jää murehtimaan ja suremaan, sillä jokainen uusi
rakkaus unohtaa edellisen.
Rakkauden paikalle jää aina lopulta tyhjyys ja suuri suru.
Tässä surussa minä sydämeni lämmöllä ja kiitollisena muistan
Sinua, joka johdatit minut pyhän rakkauden alkulähteille.
Syntymän, rakkauden ja kuoleman alkulähteille.
Täältä syvyydestä minä tervehdin Sinua, rakas. Rakkauteni
tiennäyttäjä.
Mitä tämä rakkauden uneni Sinuun on, ihmettelen. Nämä
avoimet haavani. Tämä kipeyteni ja tuskani.
Tämä äänetön sisäinen itkuni.
Minä en tunne rakkautta ja kuitenkin se on selvästi hipaissut
minua Sinun kauttasi.
Rakkaus on paljon enemmän kuin eroottinen ja seksuaalinen
ikävä ja kaipaus toisen sylissä.
Rakkaus on läheisyyden ja hellyyden nälkää ja janoa, ihon
155
Syvää huutoa ja unia. Elämän kauneutta ja ylistystä yhdessä.
Elämän palvelua.
Rakkaus on sydämen mielikuvien näkyjä ja ihon kiintymystä
tuhansin eri kielin.
Rakkaus koskettaa väkevimmin silloin, kun tuntee toisen
vastaavan rakkauteen. Ja juuri minulle on suotu onni saada
osakseni rakkautta oman itseni tähden.
Ja minun on uskallettava lähteä rakkauden mukaan, jos tahdon
että minua rakastetaan.
Tiedän, tiedän toki. Mitä rakkaudesta on sanottu taivaan ja
maan välillä ja silti se on kaikkina aikoina jäänyt
selittämättömäksi.
Rakkaus ja elämä ovat aina kätkeneet syvimmän salaisuutensa
ihmislapsilta.
Mikä tahansa muuttuu kauniiksi rakkauden edessä ja
valossa.
Maailmassa ei ole mitään sen arvoista, joka olisi enemmän
kuin rakkaus.
Rakkaus on harhakuvitelmista väkevin ja tulisin. Tulla
rakastetuksi ansiotta ilman perusteluja ja järkisyitä, on
ihmeellinen elämänlahja.
Rakkaus on kuin varjoni, joka seuraa minua ja pakenee kun
yritän sen saada kiinni.
Rakkauden koukkuun jäätyäni en voi muuta kuin rakastaa yhä
enemmän ja lopulta syöksyä syvään rotkoon ja haavoittua
tultuani hylätyksi.
Rakkaus on suurta huijausta itseään ja toista kohtaan.
Onnellinen rakkaus päättyy aina lopulta onnettomasti.
Rakkaus nostaa, laajentaa, rikastuttaa olemassaoloa ja saa
näyttämään maailman kauniilta.
Sydämeni on levoton ja minä kärsin. Minä olen sairastunut
156
rakkauteen. Nyt minä tiedän, mitä tuska on. Mitä sydämeni
särkyminen on.
Rakkautta ei voi käskeä ja ohjata.
Minun ja Sinun sydämemme oikuille emme voi mitään.
Rakkaus asettuu sydämiimme lupaa kysymättä ja myös lähtee
sieltä.
Minun oli niin vaikea huomata, ettei Sinun sydämesi
sittenkään ollut rakastunut minuun. Niin kauan elin
harhaluulossa.
Minulle on kerrottu, että tosi ystävyys voi johtaa rakkauteen,
mutta rakkaus ystävyyteen ei koskaan. En tiedä, mikä on totta
mikä ei.
Oi rakkaus, Sinä olet liikauttanut minua. Sinä olet koskettanut
minua. Sinä olet satuttanut minua. Särkenyt maailmani.
Nyt minä ihmettelen tässä tyhjän päällä suuren suruni kanssa
tunturien taivaan pilvien alla.
Tämä vaikea rakkaus on lähestynyt minua Sinun kauttasi.
Elämäni Naisen uninäkynä.
Tämä onni ja suru.
Taivaallisena pilvenä muistelen ja ajattelen Sinua.
Ilmestyksenä.
Sydämeni ilolla.
Minä elän.
157
Takakannen teksti
PENTTI HARJUMAA
SANOMATONTA
Miten kuvata sanomatonta rivien välissä? Tässä kysymys,
joka jää avoimeksi arvoitukseksi.
Ihminen on hämmentävän tietämätön syntymän,
rakkauden ja kuoleman mysteerioiden edessä. Niin myös
syvimmältään uskontojen edessä.
Kysellä aina voimme ja uskoa sitä ja tätä. Näiden
mysteerioiden edessä sanat jättävät välille ja matkaa on
jatkettava muilla keinoin, jos sekään onnistuu.
Ilman sanoja korkeintaan jokin sydämen syvyydestä
nouseva myötätuntoinen hellä kosketus, hipaisu tai katse
voi toisinaan tavoittaa ja luoda yhteyden toiseen ihmiseen
ohikiitävässä hetkessä.
Elämä täällä maan päällä on suuri selittämätön mysteerio,
mutta niin kiehtova ja ihmeellinen lahja.
Kansi: Merja Vilenius
ISBN 978-952-67215-6-9