152
Toisemme pois antamisen aika, alun ja lopun aika.
Minä rakastuin Sinun taivaan pilviisi, jotka kulkevat tuolla
tunturien yläpuolella kaukana, kaukana. Ihmeelliset rakkauden
pilvesi. Tavoittamattomina unina.
Rakkaudella ja hellyydellä minä alastomana ja paljaana
lähestyin ihoasi. Sinun sydäntäsi.
Mitä rakkaus on, ei sitä kukaan tiedä. Mutta sen salaperäisen
hipaisun jokainen elävä tunnistaa ja tuntee tielle osuessa.
Rakastaville ohitse kiitävään hetkeen kätkeytyy ikuisuus.
Juuri tämä yö kestää ikuisuuden.
Aamunkoittoon on vielä aikaa. En ole mistään tullut enkä
minnekään menossa. Eilistä päivää ei ole, tässä ja nyt olen
Sinulle.
Rakkaudelle.
Tämä hetki ikuisuudessa ajallistaa tämän rakkauden
kokemisen ja kohtaamisen.
Sinä juuri Sinä olet siinä sylissäni, ja juuri minä hyväilen
ihoasi. Suutelen Sinua.
Hyväilen ja suutelen jotain tulevaa, mitä minulle tulee
tapahtumaan ilman että voin sille mitään.
En minä voi ottaa haltuun rakastettuani enkä itseäni. Enkä
rakkautta ja rakkauden tulevaisuutta.
Tulevia rakkauksia.
Rakkaus on hetkessä kiinni. Rakkaus on joka hetki
ainutlaatuista, toistumatonta, liikkuvaa, pakenevaa,
ohikulkevaa. Ja samalla omituisella tavalla ikuista hetkessä.
Rakkaudella ei ole menneisyyttä. Rakkaus ei ole oppinut
menneistä rakkauksista mitään. Uudelle rakkaudelle ei ole
sääntöjä.
En voi ennakoida rakkauttani, sitä rationaalisesti ymmärtää.
Enkä voi pitää rakkaudesta mitenkään kiinni. Rakkaus vain