Pentti Harjumaa: Pohjoisen ääniä, 2009

POHJOISEN ÄÄNIÄ

toisinajattelua

Pentti Harjumaan

kolumneja

Pohjolan Sanomissa 1980-90 luvuilta

Pienkustantaja: Revontulet

Rovaniemi

Painettu

Kopijyvä Oy

Jyväskylä 2009

ISBN 978-952-67215-2-1

Pohjoisen ääniä

toisinajattelua

kolumneja

Pohjolan Sanomissa 1980-90 luvuilta

monet yhä ajankohtaisia

Pentti Harjumaa

VIISAS TUNTEE ITSENSÄ

Viisaus on jotain muuta kuin minkä homman tahan-

sa hyvä ammattitaito ja -tieto.

Jos näin on Lapissakin on turha yrittää tavoittaa vii-

sautta erityisesti virastoista, konttoreista, kirkosta,

koululaitoksen piiristä.

Viisauden etsimisessä on katseet suunnattava tuntu-

rien kupeessa ja jokivarsilla asuvien aivan tavallisten

ihmisten pariin.

Viisauden voi löytää kuka tahansa tai olla löytämät-

tä. Viisauden eräs ensisijainen opettaja on suuri luon-

to. Sitä Lapissa yhä edelleen on, erämaakyliä ja kai-

raa, jossa ihmisellä on tilaa ja hiljaisuutta mietiskellä.

Kuulostella ja tutkia omaa itseään, salaperäistä ja

ihmeellistä kosmostaan.

Kautta vuosituhansien ajattelemisesta ja maailman ja

ihmisen löytämisestä kiinnostuneet suuret henget ovat

etsineet viisautta erämaan kätköistä.

Näin teki Nasaretilainen ja monet itämaiden valais-

tuneet mestarit ovat vetäytyneet vuorille yksinäisyy-

teen mietiskelemään.

Myös Lapissa löytyy esimerkkejä erakoista, hyvin-

kin omituisista ja erikoisista persoonallisuuksista.

Osa erämaihin kätkeytyneistä erakoista on kulkeutu-

nut etelästä, kaukaa ulkomailtakin. Osasta tiedetään

jotain, toisista tuskin mitään.

Eräs erämaahan vetäytynyt oli kaksi ja puolituhatta

vuotta sitten Kiinassa elänyt suuri vanha viisas Laot-

se. Hän jätti mietiskelyn tuloksena jälkeensä yhden

ainoan ohuen kirjan Tao te chingin, maailman uskon-

nollisista ja filosofioista kirjoista runollisimmaksi

sanotun.

Laotsen viisaudet tavoittavat vuosituhansien takaa

myös tämän päivän ihmiset. Otaksun että Lapin erä-

maissa monissa asioissa maailman menosta on pää-

dytty saman suuntaisiin näkemysiin.

Laotsen mukaan viisautta ei voi kirjoista opiskella

eikä saavuttaa, ammattitaitoa kyllä.

- Todellinen viisaus saavutetaan sisäisen näkemyk-

sen tietä. Ei maailmaa kulkemalla.

Laotse näkee todellisen onnen ja rikkauden olevan

löydettävissä yksinkertaisissa elämäntavoissa so-

pusoinnussa luonnon ja itsensä kanssa.

- Viisas ei näyttele itseään, ja silti hän loistaa.

- Paras vaeltaja ei jätä jälkiä.

- Kulkea kauas, merkitsee samaa kuin palata takai-

sin.

- Joka tuntee ihmiset, tietää. Joka tuntee itsensä, on

kirkastettu.

Joka voittaa toiset, on vahva. Joka voittaa itsensä, on

voimakkaampi.

Joka tietää olevansa tyytyväinen, on rikas.

- Kun viisas ei tekeydy suureksi, hän voi saavuttaa

suuruuden.

- Viisas kohtelee hyvää hyvin ja pahaa kohtelee

myös hyvin.

- Viisas pitää helppoa vaikeana eikä hänelle ole siksi

mikään vaikeata.

- Viisas opettaa ihmisiä palaamaan siihen, minkä ohi

he ovat kulkeneet.

- Pysyvän tunteminen on valaistumista.

- Viisas jättäytyy taakse, mutta onkin edessä.

- Viisas pysyttelee syrjässä, mutta onkin mukana.

- Tietämättömyyden tietäminen on tiedon korkein

aste.

Viisas Laotse oli myös terävä kriitikko, joka sääli-

mättä arvosteli ajan hallitusjärjestelmiä, lakeja ja ase-

tuksia.

Laotsen mielestä hallitseminen on yksinkertainen

asia:

- Älä pyri hallitsemaan. Paras hallitus on se, kun

kansa ei tiedä hallitusta olevankaan.

- Mitä enemmän lakeja ja asetuksia, käskyjä ja mää-

räyksiä, sitä enemmän rosvoja ja varkaita.

Myöskin armeijoista ja aseista Laotsella on sanoma:

- Aseet ovat suuren onnettomuuden ennusmerkkejä.

Jalo mies ei viihdy aseiden parissa.

Tässä on aihetta sanoa, että katsokaa ympärille. On-

ko maailman meno muuttunut paljoakaan sitten Laot-

sen ajoista 2500 vuodessa?

Eräissä asioissa on varmaan tapahtunut parannusta,

mutta aseiden kanssa ”värkkäämisessä” maailma on

kehittynyt yhä hullumpaan suuntaan.

Mitä muuta esimerkiksi sellainen on kuin ihmisen

alennustilan ja pimeyden merkki, kun nuoria miehiä

sotilasasussa pakolla yhä raahataan kirkkoon valoja

vannomaan Jumalan nimeen. Ja pappi siunaamassa.

SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Voi sitä lepertelyn ja hölynpölyn ja rompotuksen

määrää, mitä radion kanavat syytävät ilmoille aamus-

ta iltaan.

Viihdettä viihteen päällekin. Lapin Radion toimitta-

jistakin on tullut yhä enemmän lavertelevia tiskijukkia

ja levyjen kääntäjiä.

Näennäisuutisten ja tyhjänpäiväisten juttujen vääntä-

jiä. Pintavaahdon vahtijoita.

Ja maailma ja elämä menee menojaan jossakin toi-

saalla.

Rovaniemen ja Kemin ja Lapin todellisuus on aivan

jotain muuta kuin mitä Lapin Radio tarjoilee.

Se ei itse asiassa välitä juuri mitään tietoa ja kuvaa

alueensa elämänilmiön todellisista prosesseista, syn-

tymästä, rakkaudesta ja kuolemasta. Siitä miltä elämä

tuntuu ja maistuu. Kuinka raju kujanjuoksu se on.

Kipeä mutta toisaalta myös upea, lumoava.

Sama kyvyttömyys kieltämättä tulee ilmi paljolti

muidenkin tiedotusvälineiden osalta. Mutta ei se ole

silti puolustus.

Toisaalta. Radio ja muutkin kertovat kylläkin jopa

kiitettävän hyvin elämän ulkoisista kehyksistä, tiepät-

kien ja liikelaitosten rakentelusta ja virkakoneiston

puuhastelusta ja sen semmoisista. Ihan tärkeitä asioita

nekin.

Mutta elämän kehykset ja kuoret ovat kuitenkin eri

asia kuin sisältö. Paikkakunnan sisäiset todellisuudet

ja virtaukset ja tunnot jäävät kuvausten ulkopuolelle

tai hyvin vähälle huomiolle.

Miksi näin? On myönnettävä tehtävän vaikeus, niin

Lapin Radion kuin muidenkin tiedotusvälineiden

mahdoton tilanne.

Näkymättömän sielunmaiseman kuvaaminen näky-

väksi ja ymmärrettäväksi on enemmän kuin vaikea

juttu, myönnän. Myönnän toisen ja kolmannenkin

kerran.

Mutta silti. Lapin Radion toivoisi edes yrittävän laa-

jentaa maailman ja todellisuuden piiriä uusille alueille

päin.

Jo kunniahimoinen yritys on parempi kuin vain

käännellä levyjä. Huumata ihmislapset ja -rievut yk-

sioikoisella viihdekamalla.

En ole suinkaan viihteen vastustaja, mutta rajansa

kaikella, elämän sietämättömällä keveydellä.

Esimerkiksi Lapin ihmisen sielunmaisemaan kuuluu

oleellisena osana mollisävyiset siioninlaulut, jotka

ovat etupäässä vanhoja kansansävellyksiä. Sanat ovat

toisinaan vähän karmeahkoja veren roiskumisineen.

Mutta niissä on kuitenkin yli sukupolvien ulottuvaa

elämänsyvyyttä.

Miksei nykyhittien seassa voisi välillä railakkaasti

radion kanavilla soitella kurkkusuorana siioninlaulu-

ja? Niiden rinnalla nykyajan jännärit kalpenevat. Ne

heijastavat dramaattisella tavalla ihmisen sielunmai-

seman helvetin ja taivaan mielikuvia täällä maan pääl-

lä, pelkoja ja pelastuksen toivoa. Uskoa ja unelmia ja

ikävää.

Olisi aika luopua kapea-alaisesta niuhottamisesta.

Hengellisten ja maallisten laulujen sekoittaminen toi-

sinaan voisi olla terveellinen kokemus ja opetus, että

kaikki liittyy kaikkeen.

Tämän ja tuon puoleisuuden lokerointia olisi aihetta

tarkistaa vähän siellä ja täällä.

PYSÄHTYNYT HENKI

Kirjallisuuden ja sanataiteen merkityksen ja aseman

esille tuominen on Lapissa viime vuosina jäänyt ole-

mattoman vähälle huomiolle.

Ainakin mitä keskusteluun ja kirjallisiin tapahtumiin

tulee. Hiljaisuus on tukahduttava.

Lapin taidetoimikuntakin on ohjannut Lapissa asu-

ville kirjoittajille tarkoitettuja rahoja Oulun suunnalle.

Toimikunnan tajuamaton kulttuuripolitiikka ja olema-

ton kirjallisuuden edistäminen on yksi osatekijä sana-

taiteen toiminnan vähäisyyteen.

Kirjallisten kosketuspintojen olemattomuuteen on

etsittävä syitä myös ihmisistä itsestään. Sopivia hen-

kilöitä vetäjiksi ja sytyttäjiksi on vaikea löytää.

Kirjallisuuden ja sanataiteen kenttä on omakohtai-

sesta kirjoittamisesta ja itseilmaisusta luovaan luke-

misprosessiin saakka todella laaja ja monipuolinen

alue. Kieli kattaa ja pitää sisällään miltei mitä tahansa.

Se on moni kerroksellinen ja ulotteinen henkinen

maailma. Vaikkapa ihmisen keskinäisessä arkipäivän

jutustelussakin voi sykkiä ja pilkahdella elävä kirjalli-

suuden ja runouden henki. Kansanrunouden muodos-

sa tulla näkyville.

Kirjallisten tapahtumien vetäjiksi tulisi löytyä henki-

sesti avarakatseisia ja ymmärtäviä ihmisiä, joita eläh-

dyttäisi syvä rakkaus ja humanistisuus elävää sanatai-

detta kohtaan eri muodossa. Oli se sitten harrastajakir-

joittamista tai ammattimaista.

Mutta eihän sellaisia ymmärtäjiä ole olemassakaan,

epäilemme. Ja kuitenkin on, jos uskomme ihmisen

henkiseen kehitysprosessiin. Jo yritys on parempi

kuin ei mitään.

Ennen kaikkea kirjoittavien ja kirjallisuudesta kiin-

nostuneiden ihmisten välille tulisi saada enemmän

keskinäistä vuoropuhelua.

Kirjoittaminen ja lukeminen tapahtuvat omassa

kammiossaan, se on totta.

Ehkä juuri siksi kasvoista kasvoihin tapahtuvaa aja-

tusten vaihtoa ja vuorovaikutusta myös kirjallisuuden

alueella tarvitaan ja kaivataan.

Toistaiseksi tuo kaipaaminen on ollut ponnetonta. Ja

niinpä lappilaisessa kirjallisuuskentässä vallitsee py-

sähtynyt henki.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Elävät kosketuspinnat ja

virikkeet myös sanataiteessa ovat oleellisen tärkeitä

siinä kuin muillakin elämän alueilla.

Uupumisen ja nukahtamisen jälkeen Pohjoiset Kir-

jailijat -yhdistyksen toivoisi jälleen heräävän eloon.

Mutta uudistunein näkymin ja mielin.

Tässä lopuksi kaikille maailmankuulun kirjailijan

Kafkan rohkaiseva lausahdus:

- Kirjoja jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme

tarpeen tullen kirjoittaa itse.

RUNOUS SIELLÄ MISSÄ SANAT

YLITETÄÄN

Pikku- ja isojen päälliköiden valta katoaa, mutta

runous ei.

Oli huono aika tai hyvä aika tai maailma kaatumassa

päälle, runous elää.

Tosi runous ei ole vähäveristä kapeaa korkeakulttuu-

ria ja -taidetta, niin kuin yritetään uskotella.

Hyvä ja tosi runous nousee esiin kansan elämästä

niin Lapissa kuin muuallakin.

Runous on läsnä siellä missä elämä sykkii.

Kuulu runoilija Octavio Paz sanoo: - Runous on siel-

lä missä sanat ylitetään, aivan niin kuin eroottinen

rakkaus on siellä missä ruumis ylitetään.

Joku toinen runoilija kutsuu runoutta sanojen rakas-

teluksi. Runous sekä ajatuksen että kielen avulla mur-

taa ihmisten pikkusieluisuuden ja ahtaiden rajojen

noidankehän, ja nousee siiville ja korkeuksiin kuin

lintu.

Pablo Neruda sanoo runouden kasvavan mistä vain

elämän elementeistä, savun ja hien, virtsan ja liljan-

tuoksujen keskeltä. Hän jatkaa:

- Runous on epäpuhdas kuin vaatekappale kuin ih-

misruumis. Ruokatahroja ja häpeällisiä asentoja,

ryyppyjä, havaintoja, unta, valvetta, profetioita, vihan

ja rakkauden julistuksia, villejä eläimiä, puistatuksia,

idyllejä, poliittisia käsityksiä, kieltämistä, epäilyksiä,

väitteitä. Joka pakenee huonoa makua, lipeää liuk-

kaalla jäällä.

Ulkona pyryttää lunta. Tänä lauantaina lähestyn si-

nua lappilainen äsken syntyneillä runosanoillani:

Olemmeko tavanneet menneisyydessä vai tulevai-

suudessa?

En tiedä, mutta tavanneet olemme, tiedän. Siellä

missä ei ole aikaa.

Ikäkaudella ei ole eroa, sama elämän nälkä ja jano.

Sama rakkauden nälkä ja jano.

Sama toisen ihmisen nälkä ja jano. Sama ikävä tois-

temme luo ja oman itsemme luo.

Sama tyhjyyden taakka ja sydämen kipeys, mutta

myös tähtihetkien lumo.

Elämänlahjan kokemisen riemu.

Etupäässä elämä on kuitenkin arkipäivän mitätöntä

nyhertämistä yhtä tyhjän kanssa. Mutta siitä huolimat-

ta, menneiden ja tulevien tähtihetkien vuoksi kannat-

taa kuitenkin elää.

Ja ennen kaikkea Lapissa on etuoikeutettua asua ja

olla olemassa.

AJATUKSIA RAKKAUDESTA

Tässä joulun ja uudenvuoden tienoilla monet nuoret

parit aloittavat yhteisen elämän Lapissakin. Minulla

oli mieluinen tehtävä Tapaninpäivänä eräälle hääpa-

rille puhua ajatuksia rakkaudesta.

Huomasin että puhua rakkaudesta on runoilijallekin

ylivoimainen tehtävä, ja samalla helppo, sillä jokainen

elävä olento tietää siitä jotakin. On osallinen siitä ja

sen tuntee.

Rakkaus on kosmisen kaikkeuden ja elämän perus-

voimia. Se on kuin ilma jota hengitämme.

Elämänilmiö kasvi- ja eläinkunnassa on näkyvä il-

maus rakkauden olemassaolosta. Meidänkin elämä.

Rakkaus on mielentila, joka vaihtelee kuin sää. On

aurinkoisia päiviä, on pilvisiä päiviä.

Rakkaus on tyhjentymätön kuin meri, elämän alku-

koti.

Rakkautta ei voi sanoilla määritellä, se on jokaisen

itse koettava ja tunnettava. Aivan kuin elämä, jota ei

voi elää toisen puolesta, vaan jokaisen on itse elettävä

se läpi huonommin tai paremmin, köyhemmin tai rik-

kaammin.

Ennen kaikkea rakkaus liittyy väkevästi nuoruuteen,

siihen aikaan, kun kaksi nuorta ihmistä on aloittamas-

sa yhteistä elämäntaivalta.

Kahden nuoren ihmisen päätös aloittaa yhteinen

elämänmatka vaatii suunnatonta rohkeutta ja luotta-

musta elämään ja rakkauteen. Se on suorastaan uhka-

rohkeata.

Mutta ilman rohkeutta ei elämästä tule mitään, ei voi

saavuttaa mitään.

Ja silloin kun rakkaus kutsuu teitä, niin seuratkaa

häntä, sanoo maailmankuulu runoilija Kahlil Gibran

ja jatkaa:

- Kun rakkaus puhuu teille, uskokaa hänen sanojaan.

Rakkaus antaa vain itsensä ja ottaa ainoastaan omas-

taan.

Rakkaus ei omista mitään eikä kukaan voi sitä omis-

taa.

Sillä rakkaudelle riittää rakkaus.

Mutta älkää uskoko että te voitte ohjata rakkauden

teitä, sillä rakkaus ohjaa teidän tienne, jos se pitää

teitä sen arvoisina.

Rakastakaa toinen toistanne, mutta älkää tehkö rak-

kautta kahleeksi.

Mutta miten sitten käy, jos keskinäinen rakkaus lop-

puu? Olemmeko hukassa, loppuuko kaikki? Hajoaako

maailma? Näin näyttää käyvän niin monille tässä rea-

listisessa, armottomassa ja kovassa maailmassa.

On totta että toisinaan taivas voi pysytellä pitkäänkin

pilvessä. On pimeää ja ahdistavaa. Sydämemme kärsii

ja on kipeä.

Jos ja kun näin käy, pimeittenkin pilvisten päivien

yli voimme selviytyä muistamalla inhimillisen ihmi-

syyden periaatteen, elämän ja toisen ihmisen kunni-

oittamisen perustan:

Että toisella on niin kuin minullakin luovuttamaton

ihmisarvo ja oikeus olla olemassa sellaisena kuin on,

puutteellisena, epätäydellisenä, vajavaisenakin.

Olisi osattava pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, kat-

soa läpi sormien. Sillä täydellistä ihmistä ei ole ole-

massakaan, en minä itse eikä toinen.

Kun näin on, kaikissa olosuhteissa ja pilvistenkin

päivien keskellä tulee koettaa ymmärtää ja sietää tois-

ta, tuntui miltä tuntui.

Ja säilyttää toisen kunnioitus ja uskoa rakkauden

olemassaoloon. Ihmeeseen.

AJATUKSIA IHMISOIKEUKSISTA

Rajansa kaikella. Myös hirmuvallalla ja väkivalta-

koneistolla.

Jossakin vaiheessa voi jopa sukupolvia kestänyt

hirmuvalta romahtaa kasaan kuin korttitalo, äkkiä.

Kun mädännäisyys on edennyt tarpeeksi pitkälle.

Näin kävi Neuvostoliitolle ja Berliinin muurille.

Itänaapurin suuret mullistukset tapahtuivat onneksi

lähes verettömästi.

Aseettomien ihmismuurien ja -mielten edessä joskus

myös tankit ja pyssyt osoittautuvat voimattomiksi,

vaikka niitä olisi takana kasoittain.

On voimia, joiden edessä raudanluja väkivalta-

koneistokin ja diktatuuri joutuu antamaan periksi.

Ainakin toisinaan tämä yli pyssyjen ulottuva voima

ilmenee ja tulee näkyville ihmisoikeuksien ja elämän

kunnioittamisen periaatteiden ja uskon muodossa.

Siksi ihmisyyden, eettisyyden, moraalin ja omakoh-

taisen vastuun eri puolia tulisi pohtia nykyistä paljon

enemmän.

Niistä olisi tarpeen keskustella joka kolkassa maail-

maa ja joka tasolla, koska ihmisoikeuksien soveltami-

nen konkreettiseen käytännön elämään tuottaa

useimmiten suuria vaikeuksia.

Ihmisyyden loukkaukset ja rikokset näyttävät olevan

pirullisella tavalla sidoksissa valtaan ja sokeaan totte-

lemiseen.

Viime kädessä kukaan ei pääse karkuun omasta hen-

kilökohtaisesta vastuusta, toimi sitten missä yhteis-

kunnan portaikossa tahansa.

Vallan vaihtelussa toisinaan syntyy tilanteita, että

vetoaminen siihen että on tehnyt vain velvollisuuten-

sa, ei päde ja auta. Väkivaltakoneiston ja armeijan

käskystä ampunut toisia ihmisiä.

Ilman yksittäisten ihmisten omaksumista ja toimin-

taa eivät ihmisoikeudet toteudu, missä vääryyttä esiin-

tyy. Ihmisoikeuksien syvästä tajuamisesta voi syntyä

pelottomuus ja rohkeus. Tankkeja ja pyssyjä suurempi

voima.

Ihmisoikeuksien ja ihmisyyden toteuttamisessa ol-

laan maailmassa yhä edelleen vasta alkutaipaleella.

Suuria esteitä yhä on, valitettavasti. Pahin on ihminen

itse, jokainen meistä.

Ihmisestä löytyy käsittämättömiä ja hirveitä pimeitä

puolia. Säälimätöntä julmuutta toista kohtaan. Ihmi-

nen on valmis yhä edelleen harvoja poikkeuksia lu-

kuun ottamatta tottelemaan ja tappamaan, oli se oi-

kein tai väärin.

Muuten ei nimittäin ole selitettävissä armeijoiden ja

pyssymiesten määrätön määrä.

Pahaa ja tuhoisaa tappamisen opettelussa ja milita-

ristisessa ajattelutavassa on ihmismielten myrkyttä-

minen.

Joka uskoo väkivaltaan on sen vanki.

Maailma on siinä kehitystilassa kuin on. Veren-

vuodatukset ja tappamiset jatkuvat yhä milloin missä-

kin. Ihmiskunnalla näyttää olevan edessä ennennäke-

mättömiä verilöylyjä ja hirveyksiä, jos asenteet eivät

muutu. Atomipommit siiloissa odottavat tuomiopäi-

väänsä.

Mutta vaaroista huolimatta meillä ei ole varaa me-

nettää toivoa ja uskoa siihen, että kerran ihmisoikeu-

det ovat täyttä totta täällä maan päällä.

Ihmisen toivo on toisessa ihmisessä, mitä sitten tule-

vaisuus tuokin tullessaan.

ELÄMÄNTAITO

Ei näy olevan suurta viisautta kasassa missään. Valo

ja pimeys ovat läsnä siellä, missä kukin sattuu ole-

maan.

Eri asia on sen huomaaminen.

Rovaniemen kadulla astelee vastaani vanhempi

mies, joka valittelee, etteivät ihmiset osaa muusta

puhua kuin lamasta.

Hän levittelee käsiä ja sanoo: - Missä se lama nä-

kyy? Ei lama ole tämän näköinen. Yli lihavia ihmisiä

vilisee kaduilla ja kaupoista kannetaan tavaraa selkä

vääränä.

Mies sanoo nähneensä 1930-luvun pula-ajan. Silloin

oli kysymyksessä tosi lama ja leikit vähissä henkiin-

jäämisessä.

Miehen puheissa oli perää, tosin varauksin. Köyhyys

on suhteellista.

Kasvuvauhdista tipahtaminen järkyttää mieliä. Mutta

jossakin on raja. Hätä ei ole kuitenkaan tämän näköi-

nen. Ei pidä juuttua pelkän laman voivotteluun. Sille

on yritettävä tehdä jotain.

Vaihtoehtoja aina on. Voi ottaa avuksi vaikkapa Nät-

ti-Jussin hirtehisen huumorin ja elämänmyönteisyy-

den, neuvokkuuden pahoistakin tilanteista selviytymi-

seksi.

Nätti-Jussi oli Rovaniemen markkinoilla juhlimassa

ja jätkäsakilta loppuivat rahat. Kellot ja paremmat

kamppeet päältä oli jouduttu myymään. Risaisissa

kamppeissa ja nälissään mietittiin epätoivoisesti sel-

viytymiskeinoja.

Silloin Nätti-Jussi keksi: - Nyt pojat on myytävä

sitten pelkkää järkeä.

Hän teki tyhjään isoon puulaatikkoon reiän ja pani

sen kyljelleen ja kirjoitti laatikon laitaan: - Tulkaa

katsomaan ihmettä 50 markkaa kerta.

Pian uteliaista kertyi rei´älle jono ja rahaa tuli. Rei-

ästä ei näkynyt sen kummempaa kuin palanen isän-

maata ja markkinakojuja ja tyhjää. Mutta lankaan

mennyt ei seuraavalle katsojalle kertonut näkemäänsä,

vaan antoi vahingon kiertää.

Lapin matkailussa itse asiassa Nätti-Jussin neuvoja

toteutetaan. Houkutellaan turisteja tuntureille katso-

maan tyhjää kauneutta ja hiljaisuutta, etiäisiä ja aavei-

ta.

Laskettelemaan, kuntoilemaan ja rentoutumaan.

Tuntureilla voi myös tutustua omaan itseensä ja miet-

tiä rauhassa, mikä elämässä on tärkeää ja vähemmän

tärkeää.

Niinpä. Olipa aika mikä hyvänsä, ihmismieli keik-

kuu epätoivon ja toivon välillä. Jos ei vaikeuksia ja

ongelmia ilmene, niitä kaivetaan esiin vaikka kiven

alta. Sellainen on ihmismieli.

Nyt laman kautta vaikeuksia on kasaantumassa kan-

san niskaan roppakaupalla. Mutta lamankin aikana

synnytään ja kuollaan, itketään ja nauretaan. Ja sel-

viydytään.

Myös ilon aiheita voi löytyä pienistä asioista ja päi-

vän tapahtumista, jos on avointa mieltä ja silmää näh-

dä.

Niin yksinkertaista se on ja niin vaikeaa. Elämäntai-

to oli lama tai ei.

KULTTUURIN PUOLESTA METAKKAA

Lapissa syntyvän taidekulttuurin puolesta puhujia ja

todellisia ystäviä löytyy oman väen piiristäkin kovin

vähän. Kauempana niitä on vielä vähemmän.

Pohjoisessa kaivattaisiin vireää ja räväkkää omaeh-

toista kulttuuripolitiikkaa. Ja suopeaa ilmapiiriä ja

kannustavaa kotikentän tukijoukkoa.

Jostakin syystä pohjanperillä odottamatonta ja haas-

tavaa keskustelua ei näy. Lapin taidetoimikunnankin

kulttuuripolitiikka on yhtä tyhjän kanssa.

Kulttuurin alueelle pesiytyneiden luutuneiden ja

kivettyneiden asenteiden ja harhojen purkajia pohjoi-

sen kulttuuriväen piiristä ja lehtien osastoista on turha

etsiä.

Etelän kaavamaisia ”oikean” taiteen ja kulttuurin

kriteerejä ei pohjoisessa uskalleta kyseenalaistaa,

vaikka ne olisivat puuta heinää.

Pohjoisen kulttuuripolitiikan, taiteen ja kirjallisuu-

den puolesta ei kukaan pidä ääntä ja metakkaa, ell-

emme lappilaiset itse sitä tee.

Luovan kulttuurin suhteen pätee sama lainalaisuus

kuin muillakin elämäntoiminnan sektoreilla, että jo-

kaisen paikkakunnan ja maakunnan on viime kädessä

itse määriteltävä oma roolinsa ja merkityksensä. Ar-

vostuksensa.

Lapin kulttuuria ei pidä jättää jonkun pienen helsin-

kiläisen kulttuuriklikin määriteltäväksi ja arvotetta-

vaksi. Eivät he näe ja tiedä mitä täällä tapahtuu. Se

nähtiin äskettäin jälleen kerran Nils-Aslak Valkea-

pään tapauksessa. Pohjoismaiden Neuvosto huomasi

ja palkitsi hänen erinomaisen teoksensa kirjallisuus-

palkinnolla. Suomessa ei teosta nähty ja noteerattu.

Lappilainen taiteilija joutuu tappelemaan oman maa-

ilmansa ja tekemistensä puolesta kaamean yksin. Oma

kotialueensa tuki ja kannustus jää olemattoman vähäi-

seksi. Eri puolueiden piirikokousten julkilausumissa

otetaan kyllä kantaa tiepätkien rakentamisiin ym. asi-

oihin, mutta alueen henkisen toiminnan ja kulttuurin

edistämisen ja tukemisen tärkeydestä ei puhuta kos-

kaan mitään. Se puoli unohtuu aivan kuin sitä ei olisi

olemassakaan.

Etelä-Suomen kulttuuriväeltä on puolestaan turha

tunnustusta ja tukea odottaa. Eivät he ole pohjoisen

taiteen tekemisestä tosiasiassa kiinnostuneita pätkää-

kään.

Korkeintaan pakon edessä etelästä heruu pohjoisen

taiteelle ja kulttuurille toisinaan jotain armonpaloja.

MYSTEERIOITA

Sellainen on ihminen. Toisinaan mielemme tipahtaa

mustaan aukkoon tai juuttuu kuin täi tervaan.

Ajatukset ja mielikuvat ovat lentäneet kuin linnut

tiehensä.

Sielunmaisemamme on tyhjä ja autio.

Silloin ei ole muuta keinoa kuin jaksaa kärsivällises-

ti vain odottaa, että pysähtynyt ja kuollut mielenti-

lamme menee ohitse.

Odotella että saamme jälleen jostakin laidasta elä-

mänsyrjää kiinni.

Uskon että tämäntapaiset tuntemukset ovat meille

kaikille tuttuja, jos vain uskallamme niistä puhua.

Niin harvoin pysähdymme elämän peruskysymysten

äärelle. Ehkä siihen on omat syynsä. Ei kannata kovin

syvällisiä miettiä ettei pää sekoa, ajatellaan.

Mutta senkin uhalla. Elämän ja kuoleman kysymyk-

siä on terveellistä toisinaan pohtia, vaikka ne ovat

vaikeita ja ulottuvat yli ymmärryksen.

Kohtaamme asioita, joihin eivät mitkään rationaali-

set selitysmallit vain päde ja anna oikeaa kuvaa niistä.

Katsoipa sinne tai tänne vastassa on suuria selittä-

mättömiä mysteerioita.

Elämä on nyt tässä hetkessä läsnä ja meissä, emme-

kä tiedä miksi.

Niin kuin tunturi on tunturi, emmekä tiedä miksi.

Kuoleman tilaan verrattuna elämä on toimintaa, te-

kemistä ja liikettä.

Elämä on menoa ja meininkiä, sykettä, unelmia, nä-

kyjä, suunnitelmia, ajatuksia, toiveita.

Elämä on matkalla oloa. Jonnekin.

Niin kauan kuin kykenemme ikävöimään, uneksi-

maan, rakastamaan, olemme elämänlapsia.

Kun kerran olemme täällä, nyt on elämän vuoro. Nyt

olemme elämänjuhlilla tuntureilla mukana.

Kevät etenee kohisten. Kesä on ovella.

Linnut tulevat ja puut heräävät eloon ja saavat lehti-

verhonsa.

Luonto leimahtaa täyteen rakkauden sykettä ja huu-

maa. Lumoa.

Onnellinen on se joka kykenee rakastamaan.

Siitä vaan, liikettä kinttuihin ja meininkiä. Antaa

palaa!

HUUMORI KUNNIAAN

Sauli Pyyluoma eilisessä kolumnissa nosti esille

huomionarvoisia näkökohtia suomalaisten heikosta

sietokyvystä huumoriin. Keskustelua on aihetta jat-

kaa.

Ensisijaisesti huumorittomuus ja tosikkomaisuus

vaivaa julkista tiedonvälityskenttää ja vallankäyttäjien

virallisia tilanteita, joissa ollaan niin virallisia viralli-

sia ja ryppyotsaisia kuin koko maailman murheet oli-

sivat siinä paikassa kaatumassa päälle.

Toisaalta on ymmärrettävää, miksi rehevä ja vapaut-

tava huumori kukkii niin kituliaasti julkisessa elä-

mänmenossa.

Hyvän ja säkenöivän huumorin käyttö edellyttää

henkevyyttä ja älyä, luovaa mielikuvitusta. Tilanneta-

jua.

Kun byrokraateilta, pikkupolitiikoilta puuttuu käsi-

tys elämän koomisuuden eri puolista ja suhteellisuu-

desta, on tietysti turvallista kätkeytyä tosikkomaisuu-

den ja ryppyotsaisen naamarin taakse.

Ja niin ”virallinen” taho ja ahdasmielinen tätijoukko

ruokkivat toinen toistaan, mikä on soveliasta ja mitä

voi julkisesti ajatella ja sanoa. Siitä muodostuu sitten

suomalainen ns. julkinen ilmapiiri:

Tosikkomaisuus. Huumoriton ja ahdasmielinen ajat-

telun malli.

Tällaisen ilmapiirin muuttaminen rennompaan ja

vapaamieliseen suuntaan edellyttäisi räväkkää suur-

siivousta.

Toisaalta en kuitenkaan usko kaikkien suomalaisten

olevan muita kansoja huumorin tajuttomampia ja to-

sikkomaisempia, vaikka niin väitetään.

Tavallisten ihmisten arkipäivän puheissa voi havaita

huumoria ja tilannekomiikkaa, toisinaan makeaan

nauruun asti.

Mutta tavallinen kansa elääkin aivan eri maailmassa

kuin julkinen kuiva ja tylsän hengetön näkyvä poruk-

ka.

Huumori on tärkeämpi kanava elämän selviytymis-

keinona kuin äkkiä voi arvatakaan. Etenkin vaikeissa

ja vaarallisissa olosuhteissa pelkoa ja ankeutta lievit-

tämään syntyy kuin itsestään hirtehistä huumoria.

Siitä voi esimerkkinä mainita vaikkapa sotahuumorin

ja savotoilla erämaan eristäytyneissä oloissa synty-

neen ronskin jätkähuumorin.

Siis joukolla huumoria viljelemään. Se ei maksa

mitään. Ei muuta kuin kaikki totiset torvensoittajat

mukaan.

Huumori, nauru ja ilo kunniaan, vaikka kuinka ottai-

si päähän ja synkkämieli kolkuttelisi ovea. Juuri sen

vuoksi.

EI VALTA VAAN PELKO TURMELEE

Tämän vuoden Nobelin rauhanpalkinnon saanut

burmalainen vapaustaistelija Aung San Suu Kyi on

vallan turmelevaan vaikutukseen esittänyt mielenkiin-

toisen näkökulman.

Hänen mukaan ei valta sinänsä, vaan vallan menet-

tämisen pelko turmelee ja on tuhoisaa niin vallanpitä-

jille kuin alamaisille.

Maailmassa vilisee pienempiä ja suurempia stalinei-

ta, hitreleitä, saddam husseneita, hirmuvaltiaita, jotka

oman valtansa menettämisen pelossa eivät kaihda

tapattaa yhtälailla omia kansalaisia kuin muita ihmi-

siä. Tällaisille vallankäyttäjille eivät ihmishenget

merkitse mitään paitsi oma päänahka.

Kansan enemmistön herääminen karmeaan todelli-

suuteen tapahtuu tavallisesti vasta silloin, kun väki-

valta jo rehottaa ympärillä ja päitä tippuu, ja kukaan

ei ole enää turvassa.

Siinä vaiheessa kansalaiset joutuvat pelon valtaan ja

tottelevat nöyrästi mitä hirvittävimpiä ihmisoikeuksia

polkevia lakeja ja määräyksiä.

Ja niin noidankehä on valmis. Ihmiset ryhtyvät pe-

loissaan tottelemaan ja jopa edesauttamaan hirmuval-

tiaita osallistuen toistensa kiduttamisiin ja tappami-

siin, yrittäessään siten pelastaa oman henkensä.

Tässä tilanteessa vääryyden ja pahan voimien vas-

tustaminen vaatii aivan erityisen pelottomia ihmisiä,

kun vastassa on raudanlujaksi taottu systeemi ja väki-

valtakoneisto.

Useimmiten yksittäinen ihminen tuntee itsensä voi-

mattomaksi häikäilemättömän vallan edessä, ja alistuu

siihen.

Mutta sitten jossakin vaiheessa aina ilmaantuu pelot-

tomia ihmisiä, jotka ryhtyvät vastustamaan väkivaltaa

oman henkensä uhallakin. He eivät kysele, voiko yksi

ihminen pahan voimille mitään. He vain aloittavat

suoran toiminnan.

Tuntui hyvältä katsoa äskettäin kansainvälisen ym-

päristöjärjestön Greenpeacen toimintaa kuvaavaa oh-

jelmaa televisiosta. Siinä parikymmentä vuotta toi-

minnassa mukana ollut tutkija sanoi yksittäisellä ih-

misellä olevan paljon suuremman vaikuttamisen

mahdollisuuden ympäristön ja maailman asioihin kuin

usein ihminen itsekään tietää ja arvaa.

Hän rohkaisi ihmisiä kehotuksella: - Missä ikinä

näet vääryyttä tapahtuvan, toimi ja vaikuta sen pois-

tamiseksi. Olet vastuussa ympäristösi tilasta ja elä-

mänmenosta.

Tämä ohje sopii yhtä hyvin lappilaisille kuin muille-

kin maailmankansalaisille.

Niinpä. Maailma on ekouhkineen laman kourissa

luisumassa siihen malliin, että nyt jos koskaan tarvi-

taan rohkeita ja pelottomia ihmisiä. Näkijöitä.

Kontrolloimaan ongelmallisia ja sokeita vallankäyt-

täjien systeemejä sekä pienemmissä että suuremmissa

ympyröissä.

Ja toimimaan niin oikeudenmukaisesti ja elämää

kunnioittaen kuin ymmärrystä on.

MITÄ MÄTÄÄ?

Onko Rovaniemen seudun henkisessä ilmapiirissä

jotain mätää, pysähtynyttä sisäänlämpiävää touhua?

Onko se näivettynyttä näpertelyä ja pienen porukan

kapakkapuheita?

Miksi taiteen- ja kulttuurityön tekijöitä ei saa innos-

tettua millään keinoilla avoimeen ajatusten vaihtoon?

Ehkä syitä löytyy myös julkisesta sanasta. Lehtien

kulttuurisivuilla ei suosita eikä löydy tilaa keskuste-

lulle.

Kaupungissa tarvittaisiin aktiivisia taiteentekijöitä

selittämään, mitä taiteen tekeminen oikein on. Kult-

tuuripalvelujen tuottaminen.

Miksi luovaa kulttuuria tarvitaan. Mitä merkitystä

uusilla ajatuksilla, visioilla ja prosesseilla paikkakun-

nan henkiselle elämälle on.

Että miksi juuri omat ”kylähullut” ovat tärkeitä hen-

kisen toiminnan vireyttäjiä, viihdyttäjiä, naurattajia ja

mielikuvituksen rikastuttajia. Tietysti vierailevien

taiteilijahullujen ohessa.

Kunniahimoisen taiteen tekeminen vaatii sitkeyttä ja

pohjatonta rakkautta siihen johonkin. Yritystä tavoit-

taa tavoittamatonta.

Yritystä etsiä yhteyttä salattuun suureen elämänhen-

keen ja voimaan.

Parhaimmillaan taide voi rikastuttaa kenen tahansa

elämän tuntoja. Avata uusia ovia näkyjen yllättäville

retkille, uusiin ulottuvuuksiin.

Rohkaista nousemaan siiville kohti uusia taivaita.

Sillä elämä on salaperäinen tähtiin asti ulottuva lumo-

us.

On sanottu, ettei neroutta kenelläkään ole juuri pro-

senttia enempää. Mutta silläkin pärjää ja taidetta syn-

tyy, jos on valmis tekemään sitkeästi työtä eikä pelkää

epäonnistumista ja epätoivoa.

Rovaniemeläisten taiteilijoiden ja kulttuurin työnte-

kijöiden olisi aika murtaa omat sisäänlämpiävät ko-

lonsa ja tulla avoimesti ihmisten puheille niin voimas-

sa kuin onnistumisessa, vajavaisuudessa ja heik-

koudessakin.

Täällä tarvittaisiin monipuolista keskustelua, että

sykkiikö kaupungissa elävä henki. Vai nukutaanko

täällä?

KOSKETTAAKO SE?

Vain keskinkertaisilla kriitikoilla ja pukertajilla on

taipumus luokitella taide mustavalkoisesti hyväksi ja

huonoksi.

He pitävät yllä taiteen liepeillä pyörivien pintaliitäji-

en ja p-kärpästen kanssa sitkeästi yllä myyttiä siitä,

että on olemassa vain roskaa ja oikeaa taidetta.

Ja että harrastajien teokset ja tekemiset ovat aina

vain jonkin sortin vähäarvoisia tekeleitä, mitä lie nä-

perryksiä.

Sen sijaan ammattitaiteilijat tekevät hyvää oikeaa

taidetta.

Isommat kaupalliset kustantajat puolestaan ruokkivat

myyttiä omalta osaltaan kernaasti, että vain heidän

kauttaan kustannuskynnyksen ylittäneet ja ilmestyneet

teokset ovat oikeita kirjoja ja kirjallisuutta. Pien- ja

omakustanteet ovat sellaisenaan jo vähäarvoisia ja

epäilyttäviä tuotteita.

Onneksi kuitenkin nämä yksiviivaiset kulttuurikivet-

tymät ja myytit ovat vähitellen murtumaan päin.

Yhä useammat ihmiset ovat huomanneet, että maa-

ilmassa on paljon monenlaisia värejä eikä niitä voi

yksioikoisesti nähdä mustavalkoisena. Niinpä elämää

ja taidettakaan ei voi jakaa mustavalkoisesti vain kah-

tia. Roskaksi ja hyväksi, koska se ei ole totta.

Myös pintaa syvemmälle pureutuneiden kriitikoiden

ja taiteentekijöiden piirissä on alettu huomata yksivii-

vaisen kapean luokittelun taiteessa johtavan päin sei-

niä, pieleen ja harhaan.

Muun muassa Columbian yliopiston filosofian prof.

Arthur Danton sanoo, ettei kriitikoiden kannata pohtia

niin paljon sitä, onko jokin teos taidetta vai ei, hyvää

tai huonoa. Sen sijaan tärkeämpää on kysellä ja miet-

tiä, onko jollakin teoksella jotakin sanottavaa.

Professorin mielestä ei kukaan voi kehua tietävänsä

taiteesta tarpeeksi.

Taide ja elämä ovat merkillisellä tavalla sidoksissa

toisiinsa, sillä ilman elämää ei ole myöskään taidetta.

Puheet ja leventelyt elämää suuremmasta taiteesta

ovat näin ollen paskapuhetta.

Jokainen elävä olento Lapissakin on elämän ainut-

laatuinen taideteos itsessään.

Sen sijaan näiden ”taideteosten” omaehtoisessa ke-

hittämisessä ja kouluttamisessa riittää työtä. Siihen

täällä pohjoisessakin kannattaa satsata kaikilla tasoilla

yhä enemmän.

Mitä paremmin ymmärrämme elämänmenoa, sitä

paremmin myös taidetta, nouseeko se elämän perus-

teista ja syvyydestä.

Onko sillä sanottavaa. Koskettaako se?

SIELUNMAISEMAMME PALJASTAJA

Runoilija Pentti Saarikoski tuli aikanaan lausahta-

neeksi: - Toijalan takana ei ole mitään.

Tämä näkemys hämärtää yhä joidenkin silmiä ja

ajattelua.

Jostakin syystä ihmisillä on taipumus pohjoiseen

päin katsoessa ajatella, ettei sillä suunnalla ole kult-

tuuria ja muutakaan juuri mitään.

Oululaiset ajattelevat mielellään, ettei Iin takana ole

mitään.

Rovaniemeläiset vastaavasti, ettei Sodankylän ja

ivalolaiset, ettei ainakaan Utsjoen takana ole mitään.

Monien eteläisten mielestä Lappi on yhä taiteellinen

tyhjiö tai jonkinlainen raakataiteen alue, joka odottaa

jalostajaansa.

Ja niin monia lappilaisia itseäänkin vaivaa sokeus. Ei

kyetä näkemään ja tunnistamaan mitä porraspäässä

tapahtuu tai ei uskota omia silmiä.

Lapin taiteessa on jälleen paljastunut ennen tuntema-

ton ”mustan aukon” taiteilija.

Lapin kairojen kätköistä on putkahtanut päivänva-

loon seipäjärveläinen kuvantekijä Toivo Pekkala. Hä-

nen pimennossa tekemänsä taideteokset löysivät Tor-

nion Aineen ja Kemin taidemuseoiden henkilökunta.

Toivo Pekkala on todettu erinomaisen omaleimai-

seksi ja taitavaksi pohjoisen ihmisen sielunmaiseman

kuvaajaksi.

Näin kävi takavuosina myös Andreas Alariestolle,

jonka vuosikymmeniä tekemänsä kuvataiteen arvoa ja

merkitystä eivät lappilaiset paikalliset kulttuurinvarti-

jat huomanneet ja tunnistaneet. Sattumoisin etelän

kuvataiteen asiantuntijat näkivät Alarieston Lapin

mennyttä elämänmenoa kuvaavia värikkäitä maalauk-

sia ja ihastuivat niihin. Tajusivat niiden historiallisen

merkityksen. Hänen töistään julkaistiin kirja ja sit-

temmin kuvat ovat levinneet television kautta kym-

meniin maihin ympäri maailmaa.

Se on tyypillistä ja tavallista, ettei oma maakunta

huomaa ja tunnista alueensa todellisia taiteentekijöitä.

Vasta kun jotkut reidar särestöniemet, timo mukat,

rosa liksomit tulevat muualla huomatuksi, aukeavat

paikkakuntalaistenkin silmät, että kappas vaan, nehän

taitavatkin olla hyviä merkittäviä taiteilijoita.

Niin kuin kautta aikojen, yhä edelleen näyttää olevan

totta ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan.

Tai sitten oman maakunnan kulttuuriväki ei kykene

tajuamaan ja näkemään, mikä on kansainvälisesti laa-

dullisesti merkittävää ja huomionarvoista taidetta.

Lähipiirin sokeus on surullista. Menestyvän taiteili-

jan on tunnustus haettava kaukaa, mieluummin kan-

sainvälisesti ulkomailta, ennen kuin kotipaikkakun-

nalla tekijä huomataan.

LEGENDA JO ELÄESSÄÄN

Lapin ja maamme kuuluisin jätkä oli Nätti-Jussi.

Hän nousi myyttiseksi taruhahmoksi ja legendaksi jo

eläessään.

Nätti-Jussi, oikealta nimeltään Juho Vihtori Nätti

(31.8.1890-4.8.1964) kierteli Lapin suuria savotoita

1900-luvun alkupuolella. Teki metsätöitä.

Karstulassa syntynyt kulkujätkä Nätti-Jussi oli taval-

lista huumorin tajuisempi persoona, originelli. Hänel-

lä riitti joka tilanteeseen mehukkaita huumorin täytei-

siä juttuja. Ne kasvoivat kiehtoviksi väkeviksi tari-

noiksi. Jätkäkulttuurin näyteikkunaksi metsien mies-

ten rikkaaseen mielikuvien maailmaan.

Myyttiset taruhahmot ovat kuolemattomia kuten

tiedetään.

Niinpä Nätti-Jussikin jatkaa myytin muodossa elä-

määnsä ihmisten mielissä, ja levittää iloa ja piristystä

yhä ympärilleen.

Hänen mehevät tarinansa viestittävät arkipäivän

harmauteen juuttuneille ihmisille, ettei elämää kanna-

ta ottaa niin tosissaan ja hampaat irvissä.

Ennen kaikkea vaikeissa eristäytyneissä savotta olo-

suhteissa hirtehinen huumori oli hyvää terapiaa mie-

lelle. Omiaan poistamaan ankeuden, pelkojen ja kur-

juuden tunnetta. Sodassa olleet miehet tietävät sen.

Nätti-Jussin kiertely Lapin suurilla savotoilla osui

jätkäkulttuurin vaikuttavimman nousun ja tuhon ai-

kaan.

Kämpän ankeissa oloissa illan ratoksi ja kuluksi Nät-

ti-Jussi hauskutti ja nauratti jätkiä keksimillään jutuil-

la. Hurjilla liioitetuilla valeilla ja mielikuvilla.

Hän kertoi tarinansa aina totisella naamalla ja sai

näin juttuunsa vielä suuremman jännityksen, viehä-

tyksen ja tehon.

Nätti-Jussin tarinat ovat iskevää kirkasta hyvää

huumoria parhaimmillaan, kansainvälisestikin korkea-

ta luokkaa ja tasoa.

Ne ovat jätkäkulttuurin yhteistä suullista tarinape-

rinnettä. Nätti-Jussin suuhun sijoitetuista jutuista tie-

detään hänen itsensä kertoneen vain osan. Kuka ta-

hansa savotalla ollut jätkä saattoi keksiä ja kertoi jon-

kun mehevän jutun tarujätkän Nätti-Jussin piikkiin.

Itse en valitettavasti koskaan henkilökohtaisesti ta-

vannut Nätti-Jussin legendaarista persoonaa, vaikka

olenkin vuosien varrella kerännyt lehtimiestyön ohel-

la hänen juttujaan talteen ja julkaissut niistä pari ko-

koelmaa.

Nätti-Jussi kuoli Rautiosaaren sairasosastolla

4.8.1964 ja on haudattuna Rovaniemen neljännelle

hautausmaalle Palosalmen vanhojen jätkien yhteis-

hautaan.

Näin keväällä uiton aikaan kerrottakoon minkälai-

seen tilanteeseen Nätti-Jussi joutui Ounasjoella:

- Uiton vene kaatui ja Nätti-Jussi jätkäsakin mukana

vaivoin pelastui eräälle Ounasjoen saarelle.

Yksi sakissa olleista jätkistä oli saanut vettä keuh-

koihinsa niin paljon, että alkoi tehdä kuolemaa. Toiset

hätääntyivät ja eräs kysyi, osaisiko joku jotakin kir-

kollista toimitusta.

Silloin Nätti-Jussi tempasi hatun päästään ja sanoi: -

Minä kerään kolehdin.

KOHTI VALOA

Pimeyden ydin on sivuutettu. Päivä pitenee. Valo

etenee melutta.

Vanhan kansan mukaan päivä on tapaninpäivänä

pidentynyt jo kukon askeleen ja uuden vuoden päivä-

nä uunin lämmityksen verran.

Tammikuun jälkeen kevät onkin tuossa tuokiossa

ovella. Keväthankien kirkkaus ja lumous.

Itse asiassa kaikki vuoden ajat ovat hyviä. Pimeä

vuoden aika ja talvi ovat tosin täällä Kalotilla turhan

pitkä.

Mutta sitten keväällä ja kesällä onkin valoa sitäkin

enemmän. Ylenpalttisesti.

Niin. Viivähdetään kuitenkin joulunpyhissä vielä

tuokio. Mitäpä minulla siitä on sen kummempaa sa-

nottavaa, voi hyvänen aika.

Joulu kätkee sisälleen monen sortin myyttejä. Se on

suorastaan myyttien sekahedelmäkeitto, vähän sitä

sun tätä.

Joululla ovat monet kasvot.

Joidenkin mielestä pyhien aikana on vaara tukehtua

omaan hiljaisuuteen ja orpouden tunteeseen.

Monet puolestaan ovat vaarassa tukehtua älyttömään

hössäämiseen.

Monille joulu on lasten ja sukulaisten hulinaa ja me-

teliä, loputonta ruuan laittamista ja kipeitä koipia.

Työtä, kiirettä ja väsymistä.

Perhejuhlan ja perinteisten kuvioiden läpikäymistä

kun kerran tapana on.

Perinteillä on suuri voima oli siinä sisältöä tai ei.

Vain sivuun jääneet tai muuten lujaluontoiset jättävät

kuusen hankkimatta.

Joulu on niin monille ohi puhumista.

Ohi elämistä.

Yksinäisyyden korostumista.

Joissakin tapauksissa ”rakkauden ja valon” juhlasta

jäivät tänäkin jouluna muistoiksi mustat silmät ja ki-

peääkin kipeämpi mieli.

Uutisten mukaan poliisia nimittäin työllistivät perhe-

riidat tavallista enemmän. Ahdistusta ja neuvotto-

muutta yritettiin purkaa nyrkiniskujen avulla. Mutta

kaaos vain pahentui. Kyvyttömyys ymmärtää toista

ihmistä.

Mutta myös joulun valoisa puoli elettiin monissa

kodeissa todeksi. Pitkän eron jälkeen iloittiin aidosti

yhdessäolosta.

Aina silloin tällöin tapahtuu myös sellainen ihme ja

armo, että kelpaamme itsellemme ja toisillemme sel-

laisena kuin olemme, ilman ansiota.

Se on rakkautta.

Ja se joka rakastaa on aina hyvien voimien ja henki-

en sanansaattaja.

Idän viisauden mukaan valo etsiytyy sinne, missä on

tilaa ja avointa mieltä..

Avoimena ja tyhjänä oleminen odottaa täyttymystä.

Älä kuuntele kanssa matkaajia vain korvillasi, vaan

sydämelläsi. Se opastaa meidät valontielle.

Vyöttäkäämme itsemme ottamaan Uusi Vuosi vas-

taan avoimin mielin!

LUMIHYSTERIAA

Voi lumi, mitä kaikkea näetkään.

Täällä pohjoisessa eletään pitkä aika vuodesta lu-

menmaassa. Silti Lapissa ei osata lumen kanssa luon-

tevasti tulla toimeen.

Puhumattakaan, että lunta elementtinä osattaisiin

nykyistä monipuolisemmin hyödyntää jokapäiväises-

sä elämänmenossa.

Ainakin asutustaajamissa ihmisiä vaivaa lumihyste-

ria, jossa ei ole päätä eikä häntää.

Lumi koetaan pahaksi ja rumaksi kiusanjätteeksi,

joka on kiireen vilkkaa kuskattava kaatopaikalle.

Maksoi mitä maksoi.

Talven aikana rahaa upotetaan lumeen satojatuhan-

sia euroja, turhaan.

Eikä tätä järjettömyyttä ja lumihysteriaa näytä py-

säyttävän edes lama.

Joku ilta sitten Rovaniemen kirjastoon mennessäni

katselin kaupungintalon aukiolla lumikasojen lastaus-

ta ja ajoa suurilla kuljetusautoilla kaatopaikalle.

Mieltä riipaisi rahojen ajattelematon ja järjetön upot-

taminen lumeen. Veronmaksajille se tietää ylimääräis-

tä turhaa menoa.

Taivaasta ilmaiseksi satavaa lunta ei tarvitsisi kärrätä

pois, vaan koota sopiviin paikkoihin keskelle kaupun-

kia mahtaviksi lumivuoriksi. Talven ja lumen ylistyk-

seksi ja iloksi.

Niin että turistitkin voisivat huomata, että onpahan

tosi luminen kaupunki erämaan keskellä. Lumen si-

sässä elävä mukava ja innoittava talvinen keidas.

Myös koulujen pihoilla voisi lumi toimia oivallisena

ilmaisena elementtinä tuomassa vaihtelua ja iloa väli-

tunneille, leikkivuorina. Nyt lumi pihoilta nuollaan

putipuhtaaksi ja kärrätään tuota pikaa kaatopaikalle.

Lumi koetaan liian yksioikoisesti pelkkänä haittana,

ei ystävänä ja mahdollisuutena. Valitettavasti.

No, tosin Rovaniemi on viime vuosina yrittänyt

hyödyntää lunta lumiveistokilpailujen avulla vähäi-

sessä määrin.

Lappilaiset voisivat ilmaisesta lumen paljoudesta

nauttia nykyistä paljon enemmän ja monipuolisem-

min.

Kaivautua muutamaksi talvikuukaudeksi lumeen

sisään kuin riekot, leikkiä ja iloita lumoavasta lumesta

monella tavalla.

MINKÄLAISIA HENKIÄ TOUHUAA

LAPISSA?

Hengestä meidät lappilaisetkin tunnetaan. Siinä mää-

rin kuin ylipäätään tunnetaan.

Tarvitsemme täällä maan päällä ruumiin ja paikan,

jossa asua ja elää.

Ja hengen, joka kuljettelee ruumista vähän sinne sun

tänne.

Ilman henkeä ei ruumis liiku mihinkään. Mutta il-

man ruumista ei myöskään tule elämisestä täällä tolk-

kua.

Ihminen on psykofyysinen olento. Se on itsestään

selvää, saattaa joku sanoa.

Mutta mikään tässä maailmassa ei kuitenkaan ole

itsestään selvää on syytä muistaa.

Olemme samanaikaisesti kahden maailman kansalai-

sia.

Olemme fyysisen konkreettisen näkyvän maailman

sekä näkymättömän henkimaailman kansalaisia. Silti

tässä ei ole vielä kysymys mistään uskonnollisista

ylimaallisista ulottuvuuksista ja asioista.

Niinpä. Mutta mikä on tämä henki, joka meissä asuu

ja saa myös teoissa ilmauksensa? Siinäpä kysymysten

kysymys.

Mikä on lappilainen henki? Asustaako täällä eläviä

henkiä?

Minkälaisia henkien porukoita täällä touhuaa? Nämä

ovat pohtimisen ja selvittelyn arvoisia kysymyksiä.

Tärkeitä.

Mutta henkien tunnistaminen ja kartoittaminen on

vaikeaa. Se edellyttää hyvää ”haistelemisen” kykyä.

Ihmistuntemusta.

On olemassa niin monenlaisia henkiä. Henkivaltoja,

kuten maailman uskonnoissa ja filosofioissa on oival-

lettu.

Elävä elämä ympärillämme ja maailmassa osoittaa

todella olevan liikkeellä ja olemassa pahoja ja hyviä

henkiä.

Olemmeko pahojen vai hyvien henkien vallassa?

Jotkut pitävät minua tai sinua pahana tai ainakin

ikävänä ja tylsänä henkenä, toiset eivät. Varsin suuria

näkemyseroja on.

Niinpä Lapissa niin kuin muuallakaan ei ole pelkäs-

tään hyviä tai pahoja henkiä. Mustavalkoisesti joko

tahi, vaan sekä että samassa ruumiissa ja persoonassa.

Erivapauksia ei ole kenelläkään. Sellainen on ihmi-

nen. Meidän ruumis on pahojen ja hyvien henkien

kohtaamispaikka. Temmellyskenttä. Molempia vilisee

meissä.

Jonkin verran itse kukin voimme vaikuttaa siihen,

minkä sortin henget pitävät meissä majaa, mellastavat

tai elelevät sopuisasti.

Lapista löytyy siis monenlaisia henkiä. Samanhenki-

siä porukoita. Poliittisia ja uskonnollisia ja monia

muita. Siihen vielä päälle vuosisataiset myyttiset hen-

get kuten etiäiset ja maahiset viestintuojina.

Lapin elämän elinkysymyksiä on ennen kaikkea

vuosia kaikilla toiminnan alueilla hyviä ja itseensä

luottavia yrittäjähenkiä, jotka pitävät pyörät pyöri-

mässä ja mahdollistavat täällä tunturien maassa asu-

misen ja olemassaolon.

Lapille kullanarvoisia ovat itsetuntoiset, rohkeat ja

pelottomat henget, joilla on ihmiskasvot, inhimilli-

syyttä ja elämänviisautta.

PIKKUSIELUT ASIALLA

Rovaniemi on tunnettu ja koettu suhteellisen vapaa-

mielisenä ja avoimena kaupunkina.

Henkisesti myös vireänä ja eteenpäin suuntautuvana

paikkakuntana.

Rovaniemi on ollut keskeisen sijaintinsa vuoksi vuo-

sisatoja eräänlainen lapinportti pohjoisen ja etelän

suuntaan, eri maailmoihin.

Ihmisiä on tullut ja mennyt kaupungin läpi muita

paikkakuntia enemmän. Ehkä tämä on vaikuttanut

siihen, ettei pysähtynyttä ja tunkkaista ilmapiiriä ole

päässyt syntymään.

Paikalleen jämähtäneitä kuvioita. Raitista ilmaa on

virrannut aina joistakin ovista sisään.

Mutta nyt myös Rovaniemeä on alkanut vaivata ah-

dasmielisyyden ja pikkusieluisuuden tauti. Suvaitse-

maton ajattelu on uhkaavasti nostamassa päätään.

Jotkut ovat havainneet ainakin kaupungin hallinnon

ja päätöksen tekijöiden piirissä ahdasmielisyyttä ja

ymmärtämätöntä ajattelua, joutavien pykälien byro-

kraattista ja kapeaa tulkintaa.

Erilaisille kukille ei näytä olevan sijaa. Toisinajatte-

lua pelätään. Kulttuuritoiminnan tukeminen on kaa-

vamaista ja kapeaa, vähäistä ja kitsasta.

Myös seurakunnassa pikkusieluisuus kukoistaa.

Rakkautta, armoa ja ymmärtämystä ei toiselle ihmi-

selle tipu, jos joku joutuu silmätikuksi.

Seurakuntien työilmapiiri on tutkimuksen mukaan

keskimääräistä ahdistavampi ja pikkusieluisempi

muihin työpaikkoihin verrattuna.

Rovaniemen tippuminen ahdasmielisyyden mustaan

aukkoon ei ole kenenkään edun mukaista.

Siksi mielen ahtautta, henkistä ja hengellistä pimeyt-

tä tulisi itse kunkin yrittää torjua.

Tietysti itse kukin voi oman elämänsä puristaa vaik-

ka kuinka ahtaaksi ja ilottomaksi, mutta ei pakottaa

toisia samaan kaavaan.

Elämä ja maailma on avara juttu!

KUUNNELLA LUONNON PUHETTA

Kiireisen koheltamisen vastapainoksi ihmisen olisi

terveellistä välillä myös pysähtyä. Pällistellä ja katsoa

rauhassa ympärille missä mennään.

Ajatella. Penkoa ja tutkiskella omia mielen syvyyk-

siä. Olla vain. Kuunnella hiljaisuutta.

Aina ei tarvitse olla tekemässä jotain, pakonomai-

sesti. Paeta itseään ja elämää.

Inarin opiston rehtorinakin toiminut tri Olavi Moila-

nen on perehtynyt idän vuosituhantiseen viisauteen,

joka lähestyy ihmistä toiselta kantilta kuin länsimai-

nen kulttuuri.

Moilanen on kirjoittanut teoksen Elämä puhuu, jossa

hän avaa ovia hiljaisuuden maailmaan. Hänen mu-

kaansa vain hiljaisuuden kautta voi kuulla mitä toisil-

la ihmisillä, puilla, kukilla ja eläimillä on sanottavaa.

Oppia kuuntelemaan ja ymmärtämään.

Olavi Moilanen tarkastelee kriittisesti yksipuolisesti

tehokkuutta vaativaa ja ihannoivaa ihmiskuvaa, että

aina on vain tuotettava yhä enemmän.

- Ihminen ei sellaisenaan ja itsessään ole mitään.

Vasta kun jatkuvasti kouluttaudut työelämää varten,

olet hyväksytty kansalainen.

Ne ovat nykypäivän vaatimuksia. Omasta henkisestä

kehittämisestä ei niin väliä.

Tällaisessa työelämän ihannoinnissa ja alituisessa

korostamisessa on ihmisellä vaara nujertua ja sisäises-

ti vammautua.

Elämälle itselleen ei anneta arvoa. Olla vain olemas-

sa ja iloita siitä sen kummempaa kiirettä ja hosumista.

Elämä puhuu –teoksen mukaan vain leikkivä ihmi-

nen voi elää tässä ja nyt hetkessä. Työnteonkin oikea

asenne tulisi olla leikkisä.

Vain leikkimielinen ihminen osaa suhtautua elämään

ja todellisuuteen ilolla ja naurulla. Osaa hullutella.

Joissakin ihmisyhteisöissä ennen vanhaan saatettiin

järjestää erityisiä ”hullujen” juhlia, joissa sai hullutel-

la sydämensä pohjasta ja osoittaa ettei valta ja jäykät

tapanormit ole pyhiä ja koskemattomia.

Vain itse elämä on tärkeää ja pyhää. Ei mikään muu.

Hiljaisuudessa pesiviä elämäntuntoja ja ajatuksia voi

vielä tavoittaa Lapin kairojen kätköistä.

Lapin kylistä löytyy yhä ihmisiä, jotka osaavat

kuunnella toisia ja luonnon puhetta.

He eivät vain näy ja tule esille kiireisillä valtateillä.

LESTADIOLAISESTA USKOSTA IRTI

RIMPUILLEEN MIETTEITÄ

Kaikella on puolensa tämän pohjoisen taivaankan-

nen alla. Täällä eletään monissa selittämättömissä

maailmoissa.

Pohjoisen kulttuuriin ja henkiseen ilmapiiriin on

sadanviidenkymmenen vuoden ajan vaikuttanut vah-

vasti lestadiolainen herätysliike.

Uskon suunnan sielunmaisema. Ja vaikuttaa yhä.

Suunnilleen joka viides pohjoissuomalainen vastaan-

tulija on lestadiolaisessa uskossa. Siihen piilouskovai-

set päälle.

Kuitenkin pohjoisen kulttuuria pohtivissa julkisissa

keskusteluissa lestadiolaisen sielunmaiseman näyt ja

tunnot jäävät usein kovin vähälle huomiolle niin hy-

vässä kuin pahassa. Pinnan alle. Hyvä, että nyt on

uskon näkemyksiä, ihmisoikeuskysymyksiä ja ongel-

mia ruvettu penkomaan ja tuomaan päivän valoon.

Lestadiolaiset elävät marginaalissa maailman reunal-

la omaa maailmaansa. Näkevät unia oikeasta taivaan-

kodista, jonne vain oikeassa uskossa olevat ovat kel-

vollisia pääsemään.

Myös minä olen kasvanut lestadiolaisen sielunmai-

seman ja uskon piirissä. Aikanaan rimpuilin siitä irti

tuskalla ja vaivalla. Nyt olen kai kulttuurilestadio-

lainen tai mikä lie.

Lestadiolaisiin juuriin minulla on säilynyt selittämä-

tön myötätunto, vaikka uskon porukassa mukana olo

osoittautuikin yllättävän ahdistavaksi ja sydäntä repi-

väksi kokemukseksi. Sieluani ja mieltä ruhjovaksi ja

haavoittavaksi. Sen piirissä ei ollut kyselevälle ja va-

paamieliselle ajattelulle sijaa.

Muistelen silti lämmöllä lapsuuden ajan pirttiseuroja

Ranuan Simojoki-varressa.

Saarnamiehen puheissa tuntui joskus takavuosina

olevan sitä jotakin enemmän kuin nykyään.

Niissä oli väkevyyttä ja elävää tulta. Poweria.

Saarnamiehen kuvaukset helvetistä olivat selkäpiitä

karmivia. Samaan hengenvetoon puheet taivaan au-

tuudesta olivat oudon lumoavia.

Sielunmaisemaa kiehtovia ja ne saivat mielikuvituk-

sen lentoon.

Lestadiolaisuutta niin kuin muitakin myyttejä ja uto-

pioita voi lähestyä useista eri näkökulmista.

Eikä niistä osaa sanoa ovatko ne satua vai totta.

Sivuuttamalla ahdistavat pimeät puolet lestadio-

laisuudesta voi tuoda esille myös hyviä myönteisiä

puolia. Mukana olijalle se antaa vahvaa turvallisuu-

den tunnetta määrätyin ehdoin.

Tämän päivän kaiken muuttumisen, epävarman ja

sekavan maailman keskellä on hyvä, että lestadio-

laisuus jaksaa yhä edelleen sitkeästi pitää yllä oikeaa

vanhan ajan helvettiä ja taivasta, oikeita piruja ja en-

keleitä.

Jos ihmisten sielunmaisemasta katoaa helvetti, niin

romahtaa taivaskin niskaan. Mitä olisimme ilman

huikaisevaa taivasta ja aurinkoa?

Vanhoillislestadiolaisten mittavin kulttuurellinen ja

uskonnollinen vuosittainen tapahtuma ovat joka ke-

säiset suuret suviseurat.

Harmi vain, ettei jumalanlasten telttakaupungin

näyttävintä ja kiehtovinta vaihetta takavuosina saanut

elokuvata ja tallentaa. Ahtaimpana kautena tv:n uutis-

kuvaajatkin ajettiin paikalta armotta pois.

Suviseurojen kulttuurihistoriallinen arvo tullaan vas-

ta tulevina vuosina huomaamaan.

Lars Levin sytyttämä väkevä uskonliike yhä edel-

leen sävähdyttää oudolla ja kaamean lumoavalla ta-

valla mieliä täällä pohjanperillä ja laajemminkin.

Siinä on sitä jotakin!

PIRUT JA ENKELIT TÄÄLLÄ

Lestadiolaisuudessa riittää yhä poweria kansainväli-

sille areenoille asti.

Torniojokilaaksossa 1930-luvulla syntyi korpelalai-

suudeksi kutsuttu uskon haara. Nyt nämä lestadio-

laisen uskonnollis-seksuaalisen hurmosliikkeen utopi-

at ovat lähdössä keskieurooppalaisten kummastelta-

vaksi ja äimisteltäväksi.

Tunnetun kirjailija Bengt Pohjasen romaaniin perus-

tuva Ilpo Tuomarilan näytelmä Jerusalemin tanssit on

valittu kansainväliselle Bonner Biennale draamafesti-

vaalille edustamaan suomalaista näytelmää Saksan

Bonniin ensi kesänä.

Saksalaiset kävivät katsastamassa Oulun kaupungin-

teatterissa esityksen ja pitivät siitä. Heidän mukaan

näytelmällä on peräkylää laajempi ajankohtainen kan-

sainvälinen sanoma.

Näytelmä peilaa dramaattisella tavalla Euroopan ja

maailman ideologioiden ja uskontojen utopioiden

romahtamista. Näkyjen ja unelmien hukkumista har-

hojen maailmaan.

Ihminen on kautta aikojen etsinyt elämänsä suuriin

peruskysymyksiin ja kipeyksiin ratkaisua ja pelastusta

itsensä ulkopuolelta, toiset aatteista, toiset uskonnois-

ta.

Ihminen ei ole uskaltanut kohdata itseään sellaisena

kuin on. Tähtien poikana ja tyttärenä. Mutta myös

raadollisena elukkana. Vaarallisena petona sekä itselle

että toisille.

Ihminen on omien houreittensa tueksi synnyttänyt

toinen toistaan kummallisempia uskonporukoita. Pe-

lastusrenkaiksi.

Lestadiolainen korpelalaisuus iti ja syntyi pohjoisen

tunturien kätköissä maailmalta sivussa ja salassa.

Nyt tämän korpelalaisen uskon on huomattu heijas-

televan laajemminkin ihmisen sielunmaiseman utopi-

oiden kiihkeää takaa-ajoa ja pelastuksen kaipuuta,

hurjaa taivasikävää.

Tutkijoiden mukaan eroottisuudella ja uskonnolla on

aina ollut paljonkin yhteisiä piirteitä ja samankaltaisia

kokemuksia. Niille molemmille on ominaista irratio-

naalinen mystinen kokemus, parhaimmillaan jumalai-

nen taivaallinen hurmio.

Eikä kukaan osaa sanoa, miksi näin on.

Jerusalemin tanssit -näytelmässä on onnistuttu tuo-

maan näkyville ihmismielen hullut sekoilut ja harhat

riipaisevalla ja dramaattisella tavalla.

Siinä tulee raadollisen paljaana esille mielten sy-

vyyksissä vellovat ristiriitaiset voimat, sekoitus py-

hyyttä ja jumalaista huutavaa taivasikävää, joka ei

mahdu minnekään.

Mutta samalla draamasta lentää silmille rietasta irs-

tautta ja virtsan ja veren roisketta.

Näytelmän kömpelö ja karkea ruumiin kieli ja alas-

tomuus on mennyt monien katsojien yli hilseen. Mo-

net eivät ole kestäneet katsoa ihmisen raadollisuutta ja

köyhyyttä suoraan silmiin.

Jerusalemin tanssit rikkoo kieltämättä ronskilla ta-

valla hyvän maun tabuja.

Mutta se on ääriaatteille ja -uskonnoille ominaista.

Niiden kautta voi nähdä välähdyksen ihmisen sielun-

liikkeisiin, miten lähellä kaikki on.

Näytelmä osoittaa että maailmantaidetta ja luovaa

hulluutta voi syntyä yhtä hyvin Euroopan reunalla

kuin muuallakin.

Elämä on täällä yhtä lähellä tai kaukana kuin missä

tahansa, niin pirut kuin enkelitkin.

YLIMAALLISTA VALOA TUNTUREILLA

Tunnetun runon mukaan pitkänä perjantaina – päivä

on pilvinen.

Päivä on pilvinen.

Näin usein onkin. Mutta tänä pitkänä perjantaina

luonto teki Lapin tuntureilla poikkeuksen.

Itse asiassa koko pääsiäispyhien ajan häikäisevä va-

lon kirkkaus ympäröi ja syleili tunturiväkeä.

Ihmeellinen taivaallinen kirkkaus. Auringon ja lu-

men ylimaallinen valo.

Niin lappilaiset kuin etelästä tulleet saivat täysin

siemauksin nauttia valon kirkkaudesta ja taivaan si-

nestä.

Valon ilosta.

Tuntureilla kävi iloinen kuhina ja suksien suihke

pyhien aikana.

Ainakin jotkut onnistuivat irrottautumaan hetkeksi

auringon pojiksi ja tyttäriksi. Kokivat ainutkertaisia

elämyksiä tunturien laduilla ja hiljaisuudessa.

Rovaniemellä oli pyhien aikana vastaavasti koolla

AA-ryhmien 1500 alkoholistia, jotka muistelivat

omaa Golgatan tietään ja selviytymistään kuiville.

Mukana oli ihmisiä kaikista mahdollisista ammatti-

kunnista, tohtoreita, yrittäjiä, työmiehiä, lääkäreitä,

pappeja, tuomareita. Kävi ilmi, että alkoholi voi sala-

kavalasti nujertaa kenet tahansa rappiolle ja tuhon

tielle oppiarvoon katsomatta.

Rovaniemellä oli koolla myös joukko innostuneita

nuoria teatterinharrastajia. He etsivät näytelmien avul-

la sisältöä elämälleen, sytykkeitä ja valoa.

Lapissa kävi pyhien aikana aikamoinen kuhina ja

suhina. Kukin omalla tavallaan ajoi takaa elävää hen-

keä. Ilmestymistä ja näkyväksi tulemista.

- Minä täällä!

OMAEHTOINEN HENKI JA TAIDE

Niin se vain on. Missä liikkuu elävä henki, siellä

tapahtuu aina jotakin.

Pienistä pyörteistä syntyvät kohisevat tuulet, jotka

puhaltavat missä tahtovat yllättäen.

Pienistä pisaroista syntyvät purot ja suuret joet, jotka

yhtyvät meriin.

Ajattelen Rovaniemeä tai mitä tahansa paikkakuntaa

ja elämänmenoa.

Kulttuuria. Henkeä. Taidetta.

Pienistä tapahtuma- ja taidepaloista syntyy myös

jonkun paikkakunnan henkinen ilmapiiri, minkälainen

se sitten onkin.

Joko viihtyisä tai tylsä. Ihmisläheinen tai vieras elä-

misen piiri, joka ei kosketa ja saa mieltämme sytty-

mään.

Näin ollen kannattaa suosia pieniä monenlaisia tai-

detapahtumia ja itseilmaisua kotikentän puitteissa.

Taidetta ei pidä koskaan jättää pelkän ulkoapäin

tuodun tarjonnan varaa. Ei missään. Ei perimmäisessä

peräkylässäkään.

Sillä maailma ja elämäntaide on joka paikassa läsnä.

Lähellä. Meissä itsessämme. Kysymys on tajuamises-

ta ja huomaamisesta. Halusta tehdä ja toimia omaeh-

toisesti. Kukaan ei voi elää toisen puolesta.

Lapissa on yhä edelleen liian kanssa huonoa ja vä-

hättelevää itsetuntoa ajattelun ja luovan prosessin

suhteen, mitä taiteeksi kutsutaan.

Voimme itse möyhentää maaperän monille kukille

kukkia ihan porraspäässä, itse kylvämänä. Lannoittaa

ja kastella niitä.

Kuka tietää ja voi itsevarmasti julistaa: - Tuo on

roskaa ja tuo hyvää laadullista korkeatasoista taidetta.

Kaikki on suhteellista, myös taide. Absoluuttista

mittaria ei ole. Eri vapauksia ei ole.

Toinen tapahtuma ja taideteos tavoittaa ja koskettaa

toisia. Joku toinen vastaavasti toisia ihmisiä

Hyvä on, että on erilaisia viulunvinguttajia, huuli-

harpun soittajia ja laulajia. Klassista ja mitä vain mu-

siikkia.

Hyvä on, että on sanantaitajia ja moniäänisiä runoili-

joita. Haaveilijoita.

Hyvä on, että on teatteria ja tanssia. Virrenveisuuta.

Hyvä on, että on elokuvia ja kuvia, ääntä, huutoa ja

vimmaa.

Mutta se vasta hyvä on, että itse kukin annamme

maailman ja elämän omakohtaisesti tulla ja koskettaa

meitä.

Että kykenisimme olemaan elämälle ja taiteelle

avoimia ja ymmärtäväisiä. Intohimoisia. Uteliaita.

Valmiita yllättäviin uusiin näkyihin ja unelmiin.

Valmiita matkalle sisäisiin maailmoihin, kun henki

kutsuu.

Meistä itsestämme kaikki on kiinni. Myönnän että

nämä ajatukset ovat tässä vähän pateettisia.

Mutta näen, että aivan liian vähän tunnemme itse-

ämme. Omia mahdollisuuksiamme tehdä sitä sun tätä.

Yhtä hyvin myös omaehtoista taidetta. Monenlaisia

asioita. Nimenomaan itse. Eikä vain katsella sivusta ja

olla pelkkiä kuluttajia.

ENEMMÄN KUIN KULLAN ARVOISIA

Luonto ei ole turhanpäiten antanut ihmiselle viisi

pääaistia ja järjen selviämiseksi maan päällisen elä-

män läpi.

Ensi sijaisen tärkeitä aisteja hengissä pysymiseksi

ovat silmät ja korvat väheksymättä tunto-, haju-, ja

makuaistejakaan.

Kaikki aistimme ovat enemmän kuin kullan arvoisia.

Ja ylipäätään terveys, jonka merkityksen ihminen

huomaa vasta kun on menettämässä sen.

Elämässä tapahtuu asioita, joille emme mahda mi-

tään.

Mutta ehdoin tahdoin oman itsensä ja aistien tuhoa-

mista joutuu ihmettelemään. Mikä kumma ihmisiä

riivaa ja vaivaa?

Eikö elämä ole jo tarpeeksi rankkaa muutenkin, ettei

omaa terveyttä ja aisteja kannattaisi tuhota huumaus-

aineilla?

Hetkellisen nautinnon toivossa pumpataan ruumii-

seen monen sortin ainetta, hashista, marihuanaa, hero-

iinia, kokaiinia, amfetamiinia, oopiumia.

Länsimaissa vastaavasti viina ja tupakka tuhoaa ja

tappaa ihmisiä kuin kärpäsiä.

Arvion mukaan tupakan aiheuttamiin sairauksiin

menehtyy vuosittain ihmisiä useita miljoonia ja vii-

naan huomattavasti enemmän.

Lännessä vältetään viinaa ja tupakkaa luokittelemas-

ta varsinaisiin huumausaineisiin, vaikka ne ilmisel-

västi ovat sitä. Tuhoisia ja tappavia.

Enempää viinalla kuin muillakaan huumausaineilla

ei olisi varaa sumentaa ja tuhota ainutkertaisia ja kul-

lan arvoisia aivosoluja, sillä kenelläkään ei totisesti

ole kirkasta järkeä ja tajua liikaa.

Itse asiassa ymmärtävästä järjestä ja hyvin toimivista

aisteista, tajusta ja tietoisuudesta on maailmassa huu-

tava pula. Kun näkee, mitä jälkeä ja vahinkoa ihminen

aiheuttaa luonnolle ja luomakunnalle. Ja itselleen.

Myöskään ei olisi varaa tuhota ehdoin tahdoin kuu-

loa. Melusaaste on levinnyt ja etenkin nuoriso altistuu

sille kaikenkarvaisissa diskoissa, joissa melutaso

usein ylittää reilusti yli 100 desibeliä.

Korvalääkärien mukaan vasta kun 80 prosenttia on

korvien aistisoluista tuhoutunut, sen voi selkeästi ha-

vaita eikä silloin ole enää mitään tehtävissä.

Mitäpä siihen voi sanoa. Aistejamme kannattaa suo-

jella, ennen kuin se on liian myöhäistä.

Kallisarvoisinta pääomaamme!

TYHJENTYNEET UPOPIAT

Maailma ja Eurooppa riippuu taas jälleen henkisesti

tyhjän päällä.

Ihmisille on selviämässä muun ohella myös uskonto-

jen ja aatteiden utopioiden pettävyys.

Mitä totisemmin ja kiihkeämmin ihminen on tarrau-

tunut uskoon tai aatteeseen, sitä varmemmin hän näyt-

tää ajautuvan harhapoluille.

Siinä on jotain paradoksaalista. Mystistä. Surullista.

Vallan kanssa yhdistettynä ja fundamentaalisessa

kiihkossa kauniitkin utopiat, aatteet ja ismit muuttuvat

pelottaviksi ja hengenvaarallisiksi harhoiksi. Väärä-

uskoisten tappamiseksi.

Sekä kristinusko että marxismi ovat olleet eurooppa-

laisille suuria unelmia. Utopioita ihmisarvosta ja oi-

keudenmukaisuudesta. Pelastuksesta.

Nyt nämä molemmat ovat osoittautuneet pettäviksi

harhoiksi ihmiskunnalle.

Tyhjiksi ontoiksi sanoiksi. Rumiksi teoiksi toisen

ihmisen alistamiseksi.

Kristinusko ja kirkko vallankäyttäjänä ja ongelmien

ratkaisijana menetti uskottavuutensa jo keskiajalla.

Jälki oli rumaa noitavainoineen ja polttorovioineen.

Vastaavasti marxilaisen sosialismin utopioiden toi-

meenpanijat paljastuivat varsin lyhyessä ajassa hirvi-

öiksi. Ihmishengellä ei ollut mitään arvoa ja merkitys-

tä. Käsittämätön määrä kidutuksia ja ruumiita.

Järkyttävää on, ettei ihmistä harhojen pyörteistä näy-

tä pelastavan edes vilpittömyys.

Miljoonat ihmiset luulivat tekevänsä ihan oikein ja

velvollisuutensa tappaessaan ja raivatessaan toisin-

ajattelevia pois tieltä niin uskon kuin aatteen nimessä.

Uskon ja aatteen lujuudella ja määrällä ei siis harha

ja valhe muutu oikeaksi. Hyväksi teoksi.

Ihmisen omasta tunnostakaan ei näytä löytyvän tur-

vaa. Omakunto voi olla herkkä ja selkeä pikkuasiois-

sa, mutta suurista maailman vääryyksistä se ei sano

mitään.

Suurten uskontojen ja aatteiden utopiat ovat tyhjen-

tyneet ja romahtaneet maailman elämänmenon ja on-

gelmien ratkaisijana.

Mitä nyt on edessä? Kysellään. Maailma on neuvo-

ton.

Ehkäpä tyhjyyden tilalle maailmassa on nyt kehkey-

tymässä jotain uutta. Parempaa.

Jotain inhimillisempää ja ihmisläheisempää. Missä

ei uskon ja aatteen nimessä suostuta tappamaan ja

uhraamaan ihmishenkiä vanhakantaisille verenhimoi-

sille jumalille.

Ilman unelmia ja utopioita ei elämä kuitenkaan suju.

Ihminen tarvitsee jotain, mihin uskoa. Ihminen tarvit-

see toivoa.

Kylmässä maailmassa ihminen tarvitsee rakkautta ja

lämpöä.

TERÄSPORTTI JONNEKIN

Rovaniemi on saanut arktikum-talon rinnalle toisen

arkkitehtuurellisen pällistelyn ja ihmettelyn aiheen,

uuden lentoaseman.

Uutta ja rohkeaa arkkitehtuuria. Ainakin periaattees-

sa hyvä.

Lasista ja teräksestä koottua ja avattua lentoasemaa

on jo ehditty julkisuudessa kehua ylitsevuotavasti.

Kritiikittömästi.

Kaikesta päättäen uusi lentoterminaali on käytön

puolesta tehokas ja teknisesti hyvin toimiva. Hyvällä

tietämyksellä ja ammattitaidolla suunniteltu.

Pohjoisen napapiirin, avaruuden ja maapallon kier-

tokulun ottaminen mukaan lentoaseman suunnittelun

perusideaksi on hieno ja loistava oivallus. Se on he-

rättänyt ihastusta.

Mutta. Mutta minne unohtui arkkitehdeiltä upeiden

ideoitten keskellä ihmisläheinen henki ja lämpö? Se

oleellisin.

Tätä kummastellaan nyt aseman tavallisten käyttäji-

en piirissä. Arkkitehtien ja ihmisten näkemykset ja

ajatukset eivät näytä kohtaavan.

Lentoaseman lasi ja teräs yhdistettynä harmaaseen

maaliin on säikäyttänyt ihmisiä ja puistattaa kal-

seudellaan ja kylmyydellään.

Katsoo minne katsoo, aina on vastassa kovaa ja tun-

teetonta kylmää terästä ja lasia, teräsristikoita ja häk-

kyröitä.

Reuna huomauksia voi jatkaa. Joidenkin mielestä

palvelutilojen suunnittelussa ei ole otettu pätkääkään

huomioon ihmisten tarpeita.

Esimerkiksi kahviosta lentokoneiden tuloa ja menoa

ei voi seurata näköalaa estävien rautapalkkien ja –

verkon vuoksi.

Eikä kentänpuoleisen tapahtumien esteettömään seu-

raamiseen juuri muuallakaan ole tässä rautalaatikossa

sijaa. Kuitenkin lentokentän toimintojen ja tapahtumi-

en seuraaminen niin saattajille kuin vastassa olijoille

on tunnetusti mieluisaa ajankulua.

Ihmisten mahdollisuus nähdä reilusti ja kunnolla

kentälle on useimmilla maailman lentoasemilla tur-

vattu.

Ehkä Rovaniemen lentoasema heijastaa uutta tulevaa

aikaa. Ihmisiä voi käsitellä kuin elukoita rautapalkki-

sessa häkkyrässä. Kuin karjaa teurastamossa.

Viis esteettisestä kauneudesta ja ihmisläheisyydestä

ja tunteista, kunhan kaikki sujuu sutjakkaasti ja te-

hokkaasti.

Napapiirin uusi lentoasema joidenkin mielestä muis-

tuttaa erehdyttävästi kalseaa mitä tahansa teollisuus-

hallia tai rautapalkkista kasvihuonetta. Mutta kuiten-

kin ilman luonnon kukkien pehmennystä, kauneutta ja

läsnäoloa.

Ehkä eniten se kuitenkin muistuttaa teurastamoa,

teräsportteja jonnekin tuntemattomaan.

Että sillä lailla!

KASVUPAIKKA IDUILLE

Kansalaisopisto ja kirjastotoiminta on parhaimmil-

laan ihmisen lähelle tuloa ja huomioimista ruohonjuu-

ritasolla.

Jokaisella ihmisellä on ituja ja kehittymisen edelly-

tyksiä, jos ne pääsevät vain kasvamaan ja esille. An-

netaan mahdollisuus siihen.

Kansalaisopistoissa on kysymys ihmisestä, kauneu-

desta ja kasvamisesta. Toisen inhimillisestä kohtaami-

sesta harrastustoiminnan parissa.

Rovaniemen kansalaisopiston 70-vuotisjuhlassa sa-

lin täyteiselle yleisölle selvitettiin maailmankuulujen

ajatuksia kauneudesta ja ihmisen kasvun edellytyksis-

tä.

- Mikä on kaunista, on hyvää. Mikä on hyvää, on

myös kaunista.

Kaunista ja koskettavaa taidetta on se, jossa käsi, pää

ja sydän yhtyvät.

Kansalaisopistot tarjoavat elämyksiä, kokemuksia ja

iloa. Poistavat yksinäisyyttä ja lisäävät yhteisyyden

tunnetta. Lämpöä ja ihmisyyttä.

Opiston piireissä voivat ihmiset kohdata toisensa

olipa rikas tai köyhä, erilaisina ihmisinä yhdessä.

Elämänmenossa toinen on toiselle korvaamaton.

Ihmistä ja sydämen ystävää ei voi ostaa kaupasta kuin

jotakin kenkäparia tai hattua.

Parhaimmillaan voi toinen ihminen pelkällä läsnä-

olollaan luoda toiselle turvallista oloa ja tunnetta.

Hälventää ahdistusta.

Kansalaisopiston juhlanäyttely kirjaston auditorion

tiloissa on ollut rovaniemeläisten ihastelun kohteena,

mitä kaikkea opistossa voikaan tehdä ja harrastaa.

Kätten töillä kaunista ihmeteltävää.

Seitsemän vuosikymmenen taipaleelle mahtuu run-

saasti kaikkea, mitä elämäksi kutsutaan. Yhteistä iloa,

surua ja kasvamista.

METSIKÖITÄ IKKUNOIDEN ALLE

Viikon parin kuluttua on jälleen myös täällä Lapin

kairoilla puiden ja pensaiden istutusaika.

Metsää uudistetaan ja istutetaan ja kylvetään tuhan-

sia hehtaareja eri puolilla maakuntaa.

Mutta en aio puhua siitä, vaan kotipihapiirin metsi-

tyksestä ja monivuotisista pensaista. Niin kaupungissa

kuin maaseudulla.

Vasta viime vuosina on alettu yhä enemmän huoma-

ta ja ymmärtää, miten kotipihapiirin puut ja kasvit

lisäävät viihtyvyyttä ja tuovat iloa.

Puut männyt, koivut ja pihlajat mahtuvat pienelläkin

tontilla hyvin kasvamaan. Ne tarvitsevat kasvualus-

takseen varsin pienen tilan.

Jos rovaniemeläiset, kemiläiset, torniolaiset, kemi-

järveläiset innostuisivat tosissaan kaupunkiensa talo-

jen tonteille istuttamaan kukin muutamia kymmeniä

puita, niin tapahtuisi ihme.

Syntyisi satoja hehtaareja metsiköitä ikkunoiden

alle. Muutaman vuosikymmenen päästä Lapin kau-

pungit löytäisivät luonnonraikkaan ja terveellisen

metsän siimeksestä ja sisältä itsensä.

Puut kaikki heidän vihreytensä olisivat virkistämässä

ja tuottamassa iloa asukkailleen.

- Puut ovat veljiämme ja sisariamme. Niiden katso-

miseen ei väsy, sanoo runoilijaguru Paavo Haavikko.

Hänen näkemykseensä on helppo yhtyä.

Puissa on jotain suurta. Ne ovat kuin eläviä olento-

ja.

Siis joukolla puita istuttamaan!

POHJOLAN IKUINEN KIERTO

Perunat ovat itämässä. Valo etenee melutta. Kesä on

jälleen ovella.

Iloa rinnassa.

Lappilaisen kuvataiteilija Tapani Rantalan neljä

vuoden aikaa esittävä Pohjolan ikuinen kierto taidete-

os on paljastettu Ylitorniolla.

Lappi tarvitsee rantaloita, taiteilijapersoonallisuuk-

sia, joilla on rohkeutta asettua myös taiteen muoti- ja

valtavirtauksia vastaan.

Valetaiteilijoita, ahtautta ja pintaliitäjiä vastaan.

Täällä tarvitaan runoilijoita ja taiteilijoita, jotka us-

kaltavat kuunnella ja noudattaa omaa sisäistä ääntään

ja näkemystään silloinkin, vaikka vastassa olisi suo-

ranaista kulttuuriterrorismia.

Valitettavan usein myös taiteentekijöiden piirissä

muhii kateutta ja toisiin kohdistuvaa ilkeämielistä

vähättelyä ja mitätöintiä, mustamaalausta.

Taiteen alueella on omat ”kulttuuripoliisinsa”, jotka

yrittävät kulloinkin valtapiiristä ja ismeistä poik-

keavia toisinajattelijoita ja taiteilijoita panna kuriin ja

järjestykseen erilaisin keinoin. Mustamaalaamalla.

Vähättelemällä ja tiputtamalla apurahoista ulos.

Suomessa hyväksytään ja päähän mahtuu vain yksi

ajatus ja ismi kerrallaan. Näin myös taiteen tekemisen

kentällä.

Ei tajuta ja ymmärretä, että kulttuuripolitiikan ja

taiteen piirissä nimenomaan moninaisuus tuo elävyyt-

tä ja rikkautta. Erilaisuus rikastuttaa ja vie kehitystä

eteenpäin.

Abstraktinen taidesuuntaus vähättelee perinteistä

nousevaa kauneutta tavoittelevaa maisema- ja henkilö

taidekuvausta. Ikään kuin sillä ei olisi mitään arvoa ja

oikeutusta tulla esille, vaikka se olisi miten ammatti-

taidolla, persoonallisesti ja koskettavasti tehty.

MONIEN JUMALIEN AIKA

Myös Lapissa on edessä monien jumalien aika.

Luterilaisen kirkon ja lestadiolaisen uskon suunnan

ainoa oikea jumala on saamassa rinnalle myös muita

jumalia. Siihen on pakko totutella. Tuntuu miltä tun-

tuu.

Vuorovaikutuksen lisääntyessä eri maanosien kesken

myös Eurooppaan on kristikunnan valtapiirin alueelle

alkanut ilmaantua kilpailijoiksi idän jumalia.

Euroopan maihin nousee yhä tiuhempaan tahtiin

islamin uskon kirkkoja eli moskeijoja.

Myös muita maailman uskontojen jumalia on tun-

keutunut länsimaihin perustamaan tukikohtia, kuten

kristinusko on kaupannut kauan omaa jumalaansa

itään päin.

Suomestakin löytyy jo muutamia buddhalaisia ja

hindulaisia uskonryhmiä. Islamilaisilla on Helsingissä

toiminnassa jo joitakin moskeijoja.

Kansainvälistyvän matkailun myötä voi myös Lapin

perukoille tunturin kupeeseen lähiaikoina hyvinkin

rantautua jokunen moskeija tai jonkun muun vieraan

jumalan temppeli kilpailemaan lappilaisten sieluista.

Jos näin tapahtuu, niin eipä siinä yhteen ainoaan

oikeaan jumalaan uskojat voi muuta kuin äimistellä

täällä Euroopan reunalla. Yrittää sanan voimalla hä-

tistellä väärät profeetat ja jumalat takaisin sinne mistä

ovat tulleetkin, pimeyden valtakuntaan pirun apureik-

si.

Vapaan markkinatalouden maissa nimittäin jumalat-

kin joutuvat kilpasille sieluista niin kuin muutkin yrit-

täjät. Mainostamaan itseään.

Euroopan yhdentymisen myötä myös Suomen luteri-

laisen kirkon on syytä varautua monopolinsa murtu-

miseen. Yksinoikeus suomalaisten sielujen kirjaami-

seen voi osoittautua jonakin päivänä vain kauniiksi

muistoksi.

Toivottavasti monien jumalien markkinatilanteessa

rehellisyys uskon asioissa lisääntyy.

Uskon mysteerioiden edessä olisi aika tunnustaa,

ettei kukaan tiedä lopullista varmaa totuutta mistään.

Kaikki on lopulta tuntumisen ja uskon varassa, niin

kipeästi kuin janoammekin tietää salatuimpaan saak-

ka.

En malta olla tässä kertomatta idän viisaan valaistu-

neen Mestarin näkemystä Buddhasta eli länsimaalai-

sittain Jumalasta. Eräs nuorukainen halusi oppia tun-

temaan Buddhan ja pelastua. Hän matkusti kaukaa

sielunjanossa Mestarin puheille ja kysyi:

- Kuka on Buddha?

Mestari vastasi: - Mene ja kysy kissalta.

Nuorukainen pahoitti mielensä ja itkien sanoi Mesta-

rin pilkkaavan häntä.

Mestari selitti: - En suinkaan halunnut loukata sinua.

Kysymys on niin suuresta maailman kaikkeuden luo-

jasta ja mysteeriosta, ettei kukaan tiedä edes hänen

nimeään.

- Niinpä kissa, koira, sammakko, poro tai ihminen

tietää yhtä paljon tai yhtä vähän kuka on Buddha.

Mutta kaikilla luoduilla on kuitenkin salattua tuntoa

ja ”tietoa” suuren Elämänantajan olemassaolosta.

Totta on se, minkä sydämemme todeksi uskoo ja

tuntee, oli se sitten miten hullua tahansa. Kerrotaan,

että Lars Levi Laestadiuskin uskoi pitkään maan alla

eläviin maahisiin.

En pelkää tunnustautua mystikoksi ja kulttuurilesta-

diolaiseksi, vaikka ihailen ja kunnioitan tervettä kir-

kasta järkeä.

Mutta terävinkään järki ei kuitenkaan yksin riitä

selittämään tätä kummallista maailmaa ja olevaisuut-

ta, miksi olemme täällä?

ROVANIEMEN AAMUN TUNNELMIA

Rovaniemi herää aamuun kahden tulvivan suuren

Ounas- ja Kemijoen yhtymäkohdassa.

Kesän olisi pitänyt jo tulla, mutta matkalla tänne on

kai tapahtunut jotain viivytyksiä tai hämminkiä.

Lehti ei ole vielä edes hiirenkorvalla.

Mutta suurin osa joutsenista, kurjista, hanhista ja yli

kahdesta sadasta lintulajista on lentänyt tunturien kät-

köihin jo viikkoja sitten. Vielä eilenkin lensi Jätkän-

kynttilän sillan yli kolme uljasta laulujoutsenta Ou-

nasjoen yläjuoksulle päin.

Ihmiset ja elävät olennot ovat ihmetelleet toukokuun

kylmiä päiviä ja sateita.

Mutta nyt aurinko paistaa. Ihmisiä tulee ja menee

kaupungin kadulla ohi, kaiken ikäisiä.

Panen merkille valoisia ja iloisia kesää uneksivia

ilmeitä.

Myös totisia, huolestuneen ja surumielisen näköisiä

kasvoja lipuu ohitseni.

Mitä minä tiedän rovaniemeläisten elämäntunnoista?

Mietin.

Enpä juuri paljoakaan.

Itse asiassa emme tunne edes omaa sielunmaise-

maamme kuin osittain. Siellä uinuu laajoja tuntemat-

tomia alueita. Vastaantulijoita on harvassa.

Jostakin kumman syystä kukin kävelemme kadulla

huomaamatta toisten ohi.

Puhumme toistemme ohi.

Tunnemme ja rakastamme toistemme ohi.

Elämme toistemme ohi.

Elämme myös oman itsemme ohi.

Katsomme toistemme ohi.

Tuntuu kuin kaikki vain virtaa ohi.

Meidän on vain tultava toimeen oman yksinäisyy-

temme ja orpoutemme kanssa.

Elämme kuin varjojen maailmassa, emmekä tiedä

miksi?

Näillä mietteillä aloitan toukokuun kahdenkymme-

nen yhdeksännen aamun kävellessäni työpaikalle ka-

tujen yli.

Vastaani tulee iloisesti häliseviä koulutyttöjä ja poi-

kia. Muistan että koulut päättyvät huomenna ja suvi-

virren sanat nousevat riemullisena siiville tuhansien

sydämistä kautta Lapin.

Lämmin ajatukseni läikähtää nuoruudelle ja toivo-

rikkaalle tulevaisuudelle laman näkymistä huolimatta.

Elämä jatkuu.

Iloitkaamme nyt tässä hetkessä. Kyllä tästä vielä

kesä tulee!

EI SYVÄSTÄ KAIVOSTA VESI LOPU

Suomalainen kansan viisaus sanoo: - Ei niin hyvää,

ettei jotain pahaa. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvää.

Sukupolvien saatossa kokemuksesta syntynyt ha-

vainto pätee yhä tänä päivänäkin.

Kaikilla asioilla ja teoilla on hyvät ja huonot puolen-

sa. Riippuu usein vain mistä näkökulmasta niitä lähes-

tyy ja katsoo.

Tämä kannattaa muistaa myös nyt kun kupla loput-

tomista kulutusjuhlista on särkynyt ja edessä on ehkä

kovin hevoskuuri vuosikymmeniin.

Ehkä heräämme huomaamaan selvemmin, mikä

elämässä on lopulta tärkeää mikä ei.

Raamatun mukaan viisas kuningas Salomon hallitsi

kolmetuhatta sananlaskua. Hänen viisauttaan tultiin

kuulemaan kaukaakin.

Jos viisaus lasketaan sananlaskujen luvun mukaan,

Topelius Maamme kirjassa ylistää suomalaisten kek-

sineen enemmän sananlaskuja kuin Salomon.

Niin ettei suomalaisten siis tarvitse pohjoisilla leve-

ysasteilla hävetä itseään tässäkään mielessä.

Myös Lapissa on vuosikymmenien kuluessa synty-

nyt monia elämän tilanteita kuvaavia, ytimekkäitä ja

oivallisia sananlaskuja.

Lapista löytyy myös kiehtovia ja jännittäviä kummi-

tusjuttuja. Olen kerännyt niistä kokoelmankin Aave-

riekkoja lappilaisia mystisiä tarinoita ja kummituksia.

Kokoelmassa on neljäsataa yli hilseen menevää

kummallista tarinaa.

Myöskin jätkäkulttuurin piiristä olen kerännyt myyt-

tisestä tarujätkästä Nätti-Jussista pari tarina kokoel-

maa. Tarinoiden on huomattu sisältävän kansainväli-

sestikin kestävää korkean luokan huumoria, ja ne

ovatkin herättäneet ansaittua huomiota ulkomaita

myöten.

Vahva kulttuuriperinne antaa ideoita ja aineksia uu-

den luomiseksi. Huomiseen kurkottautuvan kulttuurin

ja taiteen perustaksi.

Kaikki liittyy kaikkeen. Mikään ei synny tyhjästä

ilman henkistä pohjaa, on turha kuvitella. Ei taide-

kaan.

Uuden luomisen kenttä on vapaa kenelle tahansa.

Etenkin nuorille kirjailija-aluille ja taiteilijoille lappi-

lainen rikas mytologia on hyvä pohja, mistä ponnistaa

ja mistä voi saada käyttökelpoisia uusia ideoita luo-

mistyölle.

Ei syvästä kaivosta vesi lopu.

KAUNEUDEN HÄVITYKSEN VIMMAA

Kaupungin puistojen ja omakotitalojen pihapiirien

alituinen ruohon leikkaaminen on työläs homma.

Se on tavaton ja tajuton turhan työn määrä eri puolil-

la Lapin lääniä ja muualla kesän mittaan. Rahankin

polttamista lyödä rehevästi kasvava nurmikenttä kerta

toisensa jälkeen matalaksi.

Jotain älytöntä tässä on. Kyniä pihapiiri putipuhtaak-

si. Jotta voisi sitten täsmälleen samanlaisella heinän-

sängellä köllötellä kuin naapurikin.

Eikä se heinän poikki hilaaminen tapahdu äänettä

hissun kissun. Joku päivä sitten rovaniemeläinen

omakotitalon pariskunta valitteli, ettei oman talon

pihanurmella köllöttelystä tahdo tulla mitään, kun

aina jossakin lähistöllä jollakin pihalla leikataan nur-

mea nurin ja moottorit ulvoo.

Ota siinä sitten aurinkoa oman talon pihalla sellai-

sessa melussa. Kesän idylli ja rauha on poissa.

Niin turhan turhasta pihojen ja puistojen kynimisistä

yksitotisiksi ja alastomiksi näkymiksi. On näistä

luonnonkukkien hävittämisvimmasta aikaisemminkin

ollut puhetta.

Näihin arkipäivän itsestään selvyyksiin on aihetta

palata yhä uudelleen ja ihmetellä. On piintyneitä asen-

teita ja näkemyksiä, jotka muuttuvat hyvin hitaasti tai

ei ehkä lainkaan. Surullista.

Kaavamainen paikalleen jämähtäneisyys näyttää

olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Kyvyttömyys

nähdä uudella tavalla aivan tavallisia arkipäivän asioi-

ta ja tilanteita.

Mistä kummasta ja milloin ihmisten korvien väliin

on iskostunut kivenlujat ja yksioikoiset asenteet ja

näkemykset pihapiirin ja puistojen kauneudesta. Että

ne ovat upeimmillaan muka silloin kun maasta törröt-

tää vain paljas heinän sänki. Lyhyt ja alaston.

Nämä yksioikoiset asenteet terrorisoivat jopa naapu-

ritalojen elämänmenoa. Eräs omakotitalon pariskunta

melkein itkien kertoi joutuneen naapurien silmätikuk-

si ja inhottavien naljausten kohteeksi, kun he olivat

jättäneet luonnonkukkia hehkuvan pihanurmen leik-

kaamatta. Tekivät ainoastaan kapeita polkuja kulku-

väyläksi.

Rovaniemen kaupungissa Kemijoen ranta siltojen

välissä on hyvä esimerkki pysähtyneiden asenteiden

voimasta ja sokeudesta.

Kun satojen metrien pituisella komealla rantatörmäl-

lä vähänkään moniväriset heleät ja ihanat luonnonku-

kat nostavat päätään, kaupungin rautaiset ja tunteet-

tomat viikatemiehet ilmestyvät kuin tyhjästä paikalle.

Ei muuta kuin törmä nurin. Voi sitä kauneuden hävi-

tyksen ja kesän typistämisen vimmaa. Pahaa tekee

nähdä.

Silti en ikinä suostu uskomaan, ettei mikään koskaan

muutu. Vaikka joskus siltä tuntuukin.

Ehkäpä sittenkin jonakin päivänä yhä useampien

silmät avautuvat näkemään luonnon monimuotoista

kauneutta ja maailmaa myös omassa pihapiirissä.

HILLA KESÄ

Sydänkesä on ohitettu ja näin puoli kesää on siirty-

nyt muistojen joukkoon.

Ainakin puolet ihmisten lomista on takana päin, au-

ringossa ja pilvessä kuluneita.

Mutta mitäpä tässä. Toinen puoli kesää on vielä jäl-

jellä ja lomakausi monilla jatkuu ja joillakin on vielä

edessä päinkin.

Kesän sato kypsyy ja marjastus edessä.

Eri puolilta Lappia kantautuneiden tietojen mukaan

metsämarjasadosta on tulossa hyvä.

Se on mieluinen tieto, sillä monille lappilaisille mar-

janpoiminta on tärkeä sivu toimeentulon antaja.

Lähimpien viikkojen aikana ihmisten mielet ja aja-

tukset täyttyvät hillasoista ja hilloista. Ensimmäisten

hillojen kypsymistä odotetaan enemmän kuin joulua.

Keltaisen marjan lumous pistää jalat, selän ja jopa

sydämen koville. Säryn, hien ja verenhimoisten sääs-

kien paukamien vastapainoksi hillasoilla rämpijän

kunto kohenee kohisten, löytyipä hilloja tai ei. Upot-

taville soille voi heittää osan liikaläskeistään.

Myös Ranuan hillamarkkinat lähestyvät ja saa ihmi-

set liikkeelle virkistyksen ja kaupanteon merkeissä.

Jos hillaa itse ei ole onnistunut löytämään, niin mark-

kinoilla sitä aina on tarjolla.

Hillastuksella on monia hyviä puolia, saaliit, luon-

nossa samoilu ja terveyttä edistävä puoli.

Hillastuksen aika on kesän kohokohtia. Se ulottuu

aina uniin asti. Olen kuullut monien näkevän jännittä-

viä unia onnistuneista ja vähemmän onnistuneista

hillaretkistä.

Myöskin heinä ja perunasadosta näyttää muodostu-

van hyvä.

Lomailijoiden mielestä pohjoisen aurinko on ollut

kuluvana kesänä kovin kitsaasti näkyvillä.

Lapin matkailukesästä odotetaan edellistä kesää

vilkkaampaa. Rovaniemen kaduilla näyttää turisteja

pyöriskelevän runsaasti, etenkin ulkomaalaisia on

kiitettävästi liikkeellä.

Niinpä. Kesän toinen puolisko jatkuu siis täysillä.

Kesällä on aina oma lumouksensa.

Runollisen ilmaisun mukaan kesällä on kaikki toisin.

Kesällä kehkeytyy myös eniten rakkaustarinoita, toi-

sinaan ikimuistettavia. Koko elämän suuntaa kääntä-

viä.

Nauttikaamme ja iloitkaamme kesästä. Kesä jatkuu,

kesä.

KUVIEN MAAILMA

Maailma on siirtymässä yhä enemmän kuvien aika-

kauteen. Niin kiehtovaa kuin se onkin, kuvien alle on

vaara hautautua konkreettinen todellisuus ja elämä.

Elämä nyt tässä hetkessä.

Lehdet ja erilaiset painotuotteet syytävät ihmisten

silmille pilvin pimein mainoskuvia. Sahoista ja kir-

veistä, minihameisista tytöistä, makkaroista ja por-

saan kyljyksistä.

Televisio ja kotivideot tuo eläviä kuvia kaikkien

ulottuville ja näkösälle. Pakoon ei pääse. Joka kodin

nurkissa vilisee kuvia omista tekemisistä ja matkoista,

ettei kohta tiedä, mikä on totta ja mikä mielikuvaa ja

unta.

Yhä useampi on kokenut, miten dramaattisten tun-

teiden ja ikävän pyörteissä voi katsella telkkarista ja

tietokoneelta kuvia lähiomaisista, pois menneistä.

Siinä he ovat kesäpäivässä kotimökin rannassa, nau-

ravat, puhuvat ja laskevat leikkiä.

He ovat haudan takaa palanneet takaisin kotiin.

Tuossa he touhuavat olohuoneen nurkassa, ohuen

lasiseinän takana ihan oikeasti, eivätkä kuitenkaan

ole.

Ennen kaikkea liikkuvien kuvien ja äänitallenteiden

myötä maailma on muuttumassa yhä kuvakeskei-

semmäksi. Kuvien maailmaksi.

Kuvaa on näihin päiviin saakka pidetty yhtenä tär-

keänä ja ehdottoman luotettavana dokumenttina, to-

dellisuuden osana ja näyttäjänä.

Mutta eipä ole enää. Omia silmiäkään ei voi enää

uskoa, pieleen ja harhaan menee. Digitaalisella uu-

della tekniikalla voidaan nimittäin kuvia muokata ja

vääristellä mihin suuntaan tahansa.

Kuva ei ole enää alkuperäinen kuva, vaan muokkaa-

jan mielikuva.

Kuvan ja sanan ongelmia viestinnässä on pohdittu

äidinkielen opettajien seminaarissa. Oltu huolissaan

mihin kuvien muokkaaminen lopulta vie ja mihin

uskoa.

Vaikeita kysymyksiä. Sekä kuvilla että sanoilla tele-

visiossa ja lehdissä voi johtaa yhä suuremmassa mää-

rin ihmisiä näkemään ja kokemaan asioiden vierestä.

Kylmän tietoisesti harhaan.

Itse asiassa kuvilla ja sanoilla estetään näkemästä.

Peitetään maailma.

On entistä hankalampi ja vaikeampi tietää, ymmär-

tää ja tajua, mitä todella tapahtuu. Millainen maailma

on ilma vääristelyä.

Esimerkiksi Irakin sodassa nyt viimeksi on peitelty

sodan verisiä raakuuksia. Kuvilla.

ELÄMÄ JOSSAKIN TOISAALLA?

Kesän mittaan kertyneitä lomakokemuksia ja muita-

kin muistoja itse kukin kelaa mielessään. Elää uudes-

taan ajatusmaailmassaan lomansa.

Juhannuksen alla tuli käytyä jälleen Jäämerellä,

kaikkien merien rannalla.

Ihmiset kantavat sisällään kaikenlaisia rituaaleja ja

myyttejä, kuten pyhiä kasteita.

Niinpä minunkin ohjelmaani sisältyi käsien pesu

rituaali Jäämeressä. Eräänlainen kaste, vaikka en ui-

nutkaan enkä upottanut itseäni umpisukkeloon.

Osallistuin Ruijan suomalaisten kulttuuripäiville

Altassa.

Päivillä kartoitettiin suomenkielisten vähemmistö-

kulttuurin asemaa meren rannikolla, jonne aikanaan

1800-luvun loppupuolella vaelsi runsaasti suomalaisia

nälkää pakoon ja kalastuksella pysymään hengissä.

Jäämeren rannoilla asuu yhä paljon suomalaisten

jälkeläisiä, kveenejä. Päivillä kuultiin liikuttavia kat-

sauksia elämänmenosta ja sopeutumisesta uusiin olo-

suhteisiin.

Selittämättömästä henkisestä ikävästä ja tunteesta,

että elämä on jossakin toisaalla. Vaikka toimeentulo

olikin kohtalaisesti turvattu.

Päivillä kävi niin kuin yleensä niillä käy. Pari sataa

koolla ollutta puhui etupäässä usealla kielellä toisten-

sa ohi.

Mutta aina kuitenkin jotain uutta tarttuu itse kunkin

korviin. Niin myös näilläkin päivillä syntyi aitoja ja

koskettavia kohtaamistuokioita. Ruumiit ainakin ra-

vittiin maukkaalla lohisopalla ja pullakahveilla.

Toisena päivänä käytiin porukalla ihmettelemässä

Jäämeren vuonon rannalla 6000-vuoden takaisia ih-

misen tekemiä kalliopiirroksia.

Tuhansien vuosien takainen viesti toi väkevästi mie-

leen ajatuksen, että elettiinpä sitä silloinkin. Var-

maankin olosuhteet nykyaikaan verrattuna olivat eri

maailmasta.

Itkettiin, naurettiin ja rakastettiin. Uneksittiin pa-

remmasta huomisesta.

Kuudentuhannen vuoden aikana on ehtinyt olla mon-

ta vaikeaa aikaa ja lamaa.

Tunteella että elämä on läsnä tässä omassa pihapii-

rissä tai jossakin toisaalla.

Mutta aina on selvitty eteenpäin ja elämä jatkuu!

KOIRAMAISTA ILOA

Ihmisen elämä ilman koiria ja kissoja ja ylipäätään

eläimiä olisi paljon köyhempää.

Tosiasiassa meidän koko elämämme ja olemassa-

olomme perustuu kasvien ja eläimien varaan.

Yksikseen omana lajina ei ihminen yksinkertaisesti

selviäisi ja pysyisi hengissä.

Kansainvälinen suuri koiranäyttely viikonvaihteessa

antoi rovaniemeläisille sykettä ja meininkiä enemmän

kuin joku köykäinen kulttuuritapahtuma.

Se ilahdutti. Tuhannen viidensadan koiran haukku

avasi ihmisten tunneväyliä mukavasti.

Niin että tässä roikutaan elämässä kiinni siinä missä

koiratkin. Oli rumempi tai kauniimpi. Tykätään

enemmän tai vähemmän.

Kaikki samoilla elämän perusoikeuksilla. Riippu-

matta siitä, että eriarvoisuus rehottaa niin ihmisten

kuin koirienkin maailmassa.

Ihmisellä on kummallinen halu luokitella koiratkin

huonompiin ja parempiin. Rupusakkiin ja valioihin.

Koirat joutuvat alistumaan ihmisen kaikenlaisiin

kotkotuksiin kuten koiranäyttelyihin ja hevoset ravi-

kilpailuihin.

Ikävistä puolista huolimatta koiranäyttelyn iloisesta

haukunnasta päätellen sekä koirilla että koiraihmisillä

näytti olevan mukavaa. Oli suuren juhlan tuntua ja

jännitystä.

Itsekin koiran kanssa kasvaneena Ranuan Simojoki-

varren salomökissä muistan, miten tosi tärkeä kaveri

ja ystävä lapsuudessani oli pystykorva koira. Itse asi-

assa se oli samanveroinen perheenjäsenen muiden

kanssa.

Etenkin lapselle koira voi olla kaikki kaikessa. Sen

kanssa voi jakaa niin ilot kuin surutkin. Aidosti sy-

dämen pohjasta asti.

Myös vanhukselle lemmikkieläin voi olla vahva side

elämään. Tarpeellinen. Koira lievittää yksinäisyyttä.

Se on uskollinen ja luotettava seuralainen ja ystävä.

Luonnonkansojen uskomusten mukaan koirilla ja

kaikilla muillakin eläimillä on itsestään selvästi sielu.

Jopa joka puulla ja kukalla on oma sielunsa.

Sen sijaan kristinusko yrittää selittää eläimet sielut-

tomiksi olennoiksi.

Ehkäpä lapsi on lähempänä luontoa ja elämän perus-

virtaa kuin aikuinen. Eräs 6-vuotias rovaniemeläistyt-

tö itki ja suri kuollutta koiraansa ja sanoi äidilleen

vakavissaan:

- Jos Ressu ei ole päässyt taivaaseen, en minäkään

sinne halua. Menen sinne minne minun rakkain ystä-

väni meni.

Niinpä. Sellainen taivas olisi harmaa ja autio missä

ei olisi koiria, kissoja, kurnuttavia sammakoita, kuk-

kien värien loistoa ja puita.

Emme voi kuvitella taivasta ilman luomakuntaa ja

tuntureita.

KULTTUURIN JA YRITTÄMISEN

YHTYMÄKOHTIA

Lapin kulttuurin ja talouselämän yhtymäkohtia ja

kehittämisen mahdollisuuksia olisi aika ryhtyä toden-

teolla kartoittamaan. Molemmin puoliseksi hyödyksi.

Kunkin maan ja alueellisen kulttuurin perinteen ja

yritystoiminnan välillä on enemmän tekemistä tois-

tensa kanssa kuin äkkipäätä voi huomatakaan.

Missä kansainvälistä kauppaa käydään, yrittäjän on

tärkeä tuntea alueen perinteitä, tapoja ja kulttuuria.

Ihmisten arvostuksia ja toiveita.

Näin myös Lapissa. Yrittäjä joka tuntee alueensa

perinnekulttuuria, taidetta ja kirjallisuutta, sillä on

selvästi parempia edellytyksiä menehtyä.

Etenkin matkailun piirissä alueen rikasta tarinastoa

ja perinnekulttuuria voi hyödyntää ja lisätä turistien

kiinnostusta ja vetovoimaa Kalotin alueen elämän-

menoon. Tästä on hyvänä esimerkkinä tunturien po-

ronhoitokulttuuri, joka monella tavalla rikastuttaa ja

kiehtoo matkailijoita.

Hyvinä esimerkkeinä taiteentekijän ja yrittämisen

yhtymäkohdista voi mainita Reidar Särestöniemen

taidemuseon ja Oiva Arvolan saagakotineen. He ovat

osanneet tuotteistaa oman henkisen toimintansa ja

lahjakkuutensa myös taloudelliseksi menestykseksi.

Käsityötaiteen piiristä Lapista löytyy kymmenittäin

mallikkaita tekijöitä ja yrittäjiä samassa persoonassa.

He saavat elantonsa siitä.

Entäpä lappilainen ruokakulttuuri, jonka kehittämi-

seksi Tapio Sointu on tehnyt merkittävän työn ja on-

nistunut sitä myös markkinoimaan ravintolayrittäjien

käyttöön ulkomaita myöten.

Myös pohjoisen kirjallisuudella ja rikkaalla tarinape-

rinteellä on annettavaa laajemminkin. Tunturien kät-

köissä on syntynyt vuosisatojen kuluessa ainutlaatui-

sen rikas uskomusperinne etiäisineen ja maahisineen,

aaveporoineen, riekkoineen, aaveineen eli sellaista

lappilaista mytologiaa, jota ei muualta löydy.

Pohjoisen suurilla erämaasavotoilla 1900-luvun al-

kupuolella syntyi myös kansainvälisestikin korkean

luokan huumoriin yltävää jätkäkulttuuria, tarujätkän

Nätti-Jussin tarinoitten muodossa.

Lapin kulttuurin aarreaitaksi Rovaniemellä on muo-

dostunut Lapin maakuntakirjaston Lapponica-osasto,

jossa on Kalotin alueen elämää valottavaa tieto- ja

kaunokirjallisuutta käytettävissä jo lähemmäksi sata-

tuhatta nimikettä.

Vastaavasti Lapin yliopiston Artikum Ounasjoen

rannalla yhdessä maakuntamuseon kanssa kertoo ja

näyttää arktisen alueen elämänmenosta tieteellistä

tutkittua tietoa ja perinnekulttuuria ansiokkaan moni-

puolisesti.

Yritystoiminta on parhaimmillaan kuin luovaa tai-

detta, joka ideoilla ja käytännön sovellutuksilla voi

hyödyntää alueen perinnekulttuuria missä se sitten

toimiikin.

Elävää henkeä.

LAPPI EI OLE LOPPU

Lappi on loppu.

Näitä Lapin pahan ilman lintuja ja lopun julistajia

ilmaantuu aina vähän väliä.

Ettei täällä arktisella maan äärellä voi asua eikä ole

elinmahdollisuuksia.

Lappi on ollut riiston kohteena kautta aikojen. Lapin

erämaita on surutta raiskattu. Nuoria pakenee pa-

remman toimeentulon toivossa maailmalle. Maakunta

tyhjenee.

Totta on, että eräkirjallisuuden klassikon A. E. Järvi-

sen herkästi ja lumoavasti kuvaamia erämaita ja erä-

maailmaa ei entisessä mielessä Lapissa enää ole. Mut-

ta silti erämaitakin kuitenkin yhä löytyy.

Totta on, että Lappi on joutunut Kuolan kaivostoi-

minnan saasteiden pelottelun kohteeksi. Että saasteet

tuhoavat myös Suomen puoleisia puhtaan luonnon

alueita.

Monen sortin liioiteltuja uhkakuvia Lapin luonnon

tuhoutumisesta ja elämisen vaaratekijöistä levitellään

tietämättömyyttään ja tahallisestikin.

Lapissa on kautta vuosituhansien eletty. Ja eletään

vastakin. Poro on eräs ainutlaatuinen elämän ylläpitä-

jä tunturien maassa.

Nyt mukaan on tullut matkailu leivän antajaksi.

Parasta on kuitenkin uskoa omia silmiä. Ei tarvitse

muuta kuin vilkaista ympärille ja nähdä, että metsä

viheriöi ja Lapissa menestyy satamäärin eri kasveja.

Ei Lappi ole loppu, kuten tunnettu kirjailija hiljattain

rintaäänellä julisti.

Mutta kuinka paljon ihmisiä kykenee kohtuullisen

hyvin lapinmaassa elämään, siinä peruskysymys. Siitä

ei kenelläkään ole kokonaistietoa.

Enempää Lapin kuin muitakaan maailman asioita ei

kannata nähdä synkempänä ja mustempana kuin mitä

on. Pelätä ja suurennella synkkiä mielikuvia.

Elämä on aina vaatinut rohkeutta elää. Monenlaisia

ongelmia ja hankaluuksia aina ilmenee. Elämän luon-

ne on vain sellaista, epävarmaa. Siihen on vain pakko

sopeutua.

Mitä vielä. Lappi ei ole raiskausyrityksistä huolimat-

ta kuitenkaan lopu.

Joka sellaista väittää, eipä ymmärrä mitä puhuu.

Pieniä paikallisia vaurioita lukuun ottamatta koko

Lapin raikas luonto ympärillä huutaa:

Ei elämä tähän lopu!

SILLÄLAILLA

Aina on paikalleen juuttuneita uudistushankkeita,

ikuisia tuulenpesiä.

Esimerkiksi maakunnan itsehallinnon toteuttamises-

ta on puhuttu vuosi toisensa jälkeen. Vuosikymmeniä.

Se näyttää olevan ikuisuus kysymys.

Ministerit tulevat ja menevät. Jokainen ministeri

panee vuorollaan selvitystyöryhmän tutkimaan maa-

kunnan itsehallintokunnan kokeilun mahdollisuuksia.

Mutta valmista ei tule.

Tsaarivallan aikuisia asenteita ja systeemiä näyttää

olevan kovin ylivoimaista purkaa ja uudistaa.

Muualla Euroopassa useimmissa maissa maakunta-

hallinto on ollut luonnollisena osana jo vuosikymme-

niä.

Jo Goethe aikoinaan sanoi, että hyvä hallinto on sel-

lainen, joka opettaa meitä itse hallitsemaan itseämme.

Toisinaan kuitenkin tapahtuu ihmeitä. Suurakin asi-

oita äkkiarvaamatta. Ikuiseksi luultu Berliinin muuri

murtui rymisten ja samoin kansojen vankilan rakenta-

nut kommunistivaltio romahti kuin korttitalo. Seitse-

män vuosikymmentä terrorismilla ja valheella ihmisiä

hallinnut valtaklikki ajautui tiensä päähän yllättäen.

Mutta Suomessa ja Lapissa ihmisten asenteet ja ar-

vomaailma junnaavat paikallaan tai muuttuvat hitaas-

ti. Oli ne sitten kivettyneitä tai vääriä. Kun kerran

jotakin on iskostunut päähän, sitä ei hevillä saa tarkis-

tettua ja oikaistua.

Sellainen ikuisuuskysymys on Vuotos, jonka altaasta

voisi saada edullista saastumatonta energiaa käyttöön.

Pienen jääräpäisten klikin päähän ei mahdu, ettei vesi

itse asiassa luontoa vahingoita jos sitä siirrellään ko-

losta toiseen. Vaan pidemminkin veden puute aiheut-

taa luontoa tuhoavia erämaita.

Enemmänkin erämaametsien hakkaaminen sellupöl-

kyiksi puunkasvun rajamailla on tuhoisaa. Mutta vesi

ei.

Ihmetellä täytyy, miksi annetaan jäykkien asenteiden

ja byrokratian estää loputtomasti maakuntahallinnon

uudistamista, samoin kuin muitakin elämän toimintoja

avoimempaan suuntaan.

Muun muassa kirkko ja teatterilaitos ovat pahimpia

laitoksia, jotka ovat juuttuneet vanhakantaisiin asen-

teisiin ja arvostuksiin. Tyhjiin kuoriinsa ja elävä henki

on paennut ja kätkeytynyt jonnekin minne lie.

Ihmismielen on näköjään niin kovin vaikea muuttua

ja uudistua enempää paikallisesti, alueellisesti ja val-

takunnallisesti. Eikä myöskään maan rajojen yli.

Jossakin vaiheessa sitten pysähtyneillä maailmanku-

villa on taipumus patoutua ja räjähtää kumouksellises-

ti silmille.

Jälki on sen mukaista. Usein edessä on verinen hal-

litsematon kaaos.

Järkevä hallittu jatkuva muutos olisi toivottavaa.

MUSTIA AUKKOJA

Ilmaista asiansa ja ajatuksensa ytimekkään lyhyesti

ja selkeästi, ilman pitkiä jaarituksia, kas siinä pulma.

Ennen kaikkea kiinnostavasti. Elävästi.

Tämä ongelma ilmenee muillakin kuin leipätöikseen

kirjoittavilla ja puhuvilla. Itse asiassa kaikilla on ym-

märretyksi tulemisen huolia.

Joku ajattelija on todennut tulleensa koko elämänsä

ajan väärin ymmärretyksi ystäviä myöten. Jopa itse on

ymmärtänyt itseään etupäässä väärin.

Aikamoista puhetta. Mistä sellainen voi johtua? On

myös sanottu, että hämärästi ajateltu ei voi tuottaa

muuta kuin hämäriä ja sekavia ajatuksia.

Myös niinkin on sanottu, että jos ei parissa kolmessa

lauseessa kykene asiaansa esittämään ymmärretysti,

se ei onnistu kolmessa tuhannessakaan sivussa tekstiä

tai päivän mittaisessa puheessa.

Ehkä näissä lausahduksissa on jotakin perää, mutta

vain puoli totta.

On asioita, ettei niitä kerta kaikkiaan voi parissa

lauseessa ilmaista. Ei myöskään kirkkaimmankaan

ajattelun, järjen, puheen ja kielen avulla.

Kieli jättää välille. Sellaisia elämäntuntoja ja mys-

teerioita on.

Mysteerioiden edessä ihminen yrittää ja koettaa

hahmottaa maailmaa ja kokonaisuuksia sormituntu-

man avulla, intuitiivisesti. Alitajuisesti. Musta tuntuu

vain näin, osaamatta sanoa sen enempää.

Mutta elettävä vain on maailman sekamelskan kes-

kellä. Ihmisellä on oikeus ilmaista itseään vajavaise-

nakin. Hämäränäkin. Vaikka tulisi heikosti ymmärre-

tyksi.

Sillä täydellisyyden vaatimus missä asioissa tahansa

on suurta julmuutta.

Tosin tyhjien puheiden ja pitkien jaaritusten semi-

naarit ovat epämukavia ja raskaita, joka joutuu työnsä

puolesta niissä istumaan. Ne ovat kuin mustia aukko-

ja.

Ihmisten tulisi luottaa enemmän omaan intuitiiviseen

tunteeseensa ja hahmotuskykyynsä. Rohjeta sanoa,

nyt tässä kyllä jokin mättää ja jauhetaan tyhjää.

KANSANTORI

Monet muistavat vielä Rovaniemen vanhan torin

Lainaanrannassa.

Siellä oli sitä jotakin.

Rovaniemen maan kuuluilla markkinoilla oli menoa

ja meininkiä. Tunnettu taidemaalari Andreas Alariesto

kertoi aikanaan markkinoille tuoneensa ja myyneensä

yhdellä kertaa liki kolmesataa riekkoa.

Vanha tori oli aikanaan luonnollinen ja luonteva

rovaniemeläisten ja ylä- ja alamaista tulleiden kulki-

joiden kohtaamispaikka muulloinkin kuin markkinoi-

den aikaan.

Kahden suuren virran tuntumassa vanhalla torilla oli

pitkät perinteet sukupolvesta toiseen. Elävää arkipäi-

vän sykettä.

Sitten kävi niin kuin kävi. Kaupungin uusi virka-

mieskunta ja -valtuusto ymmärtämättä vanhan torin

arvoa ja luonnetta hävitti Rovaniemellä kertaheitolla

kuulun torinsa.

Puolivillaisessa uudistusinnossa päättäjät varasivat

ydinkeskustan ulkopuolelta jonkun maapläntin ja ju-

listivat kaupunkilaisille:

Tässä on teille uusi oivallinen suuri tori.

Uuden toripaikan kehittäminen jäi puolitiehen. Parin

vuosikymmenen aikana ei nimittäin paikalle ole saatu

aikaiseksi edes vessaa. Muista viihtyvyyttä lisäävistä

rakennelmista puhumattakaan.

Tässä Rovaniemen vanhan torin heittämisessä si-

vuun ja tuhoamisessa unohdettiin, että kaupungin tori

on paljon jotain muutakin kuin sorakenttä jossakin.

Torilla on oma sielunsa.

Tavallisesti torille kasvaa omaehtoinen sielu suku-

polvien saatossa ihmisten elämän mukana.

Keski-Euroopan vanhoissa kulttuurimaissa on kau-

punkien torin arvo ihmisten kohtaamis- ja sydänpaik-

kana ymmärretty kauan.

Niinpä siellä vaalitaankin toria kuin silmäterää, tai

niin kuin omaperäistä sielua konsanaan.

Surullista, että Rovaniemi hävitti torinsa.

Mutta toisaalta, mikään ei kuitenkaan ole tässä maa-

ilmassa lopullista niin kauan kuin elämää on.

Nyt kaupunkiin on kuin itsestään syntymässä pikku-

tori ydinkeskustaan Koskikadun ja Sampo-aukean

yhtymäkohtaan.

Ehkä siitä muotoutuu vähitellen jälleen tavallisten

kaupunkilaisten hyväksymä oma tori luontevaksi koh-

taamispaikaksi.

Elävä kansantori.

ELÄMÄ AURINGON VARASSA

Maan elämä on aikojen alusta lähtien ollut auringon

varassa.

Yksiselitteisesti aurinko on kaikille eläville Elämän-

antaja. Todellinen Jumala.

Aurinko on ehtymätön valon ja energian lähde. Suu-

ren suuri fuusioydinvoimalaitos, josta ei energia lopu.

Tiede tutkii, että voitaisiinko rakentaa auringon peri-

aatteen mukainen fuusioydinreaktori tuottamaan ih-

miskunnalle turvallista energiaa.

Ekokatastrofin välttämiseksi maailman tulisi kiirees-

ti päästä eroon luontoa saastuttavista ja samalla rajal-

lisista energiamuodoista kuten öljystä ja kivihiilestä.

Myös turpeesta.

Saastumaton luonnonvara vesivoima on edullista,

mutta rajallista ja riittämätöntä. Tuulivoima ja aurin-

gon paneelit tekevät tuloaan toistaiseksi kangerrellen.

Epäilemättä ihmiskunnan kohtalon kysymyksiä on

onnistua samaan käyttöönsä turvallisia ehtymättömiä

energianlähteitä mahdollisimman pian.

Kukaan ei tässä vaiheessa tiedä, ennättääkö nyt lu-

paavalta näyttävä saasteeton ydinfuusiovoima tulla

energiapulan ja maan päällisen elämän pelastajaksi.

Aika näyttää.

Lapissa näyttää siltä, että joitakin Vuotos-altaita on

pakko vielä rakentaa saastumattoman vesivoiman

lähteiksi, jos aiomme pysyä hengissä.

Ilman energiaa ei nimittäin elämä suju.

PIILOSTA NÄKÖSÄLLE

Niin muuttuu maailma. Kirkon synniksi tekemä

shamanismikin on palaamassa kiveliöitten kätköistä

piilosta näkösälle.

Alkuperäiskansojen piirissä vuosisatoja vaikuttaneen

shamanismin arvostus eri puolilla maailmaa on nou-

sussa. Myös Inarin opisto on ottanut ohjelmaansa

shamanismiin perehtymisen seminaarein.

Antropologian prof. Michael Harner Columbian yli-

opistosta on kirjoittanut shamanismista kirjankin.

Samoin prof. Juha Pentikäinen on tutkinut Siperian

alkuperäiskansojen shamanismia.

Kävin mielenkiintoisen keskustelun Pentikäisen

kanssa tämän päivän shamanismin esiintymisestä Ka-

lotin alueella. Hän sanoi shamanisteja voivan löytyä

yhä niin lestadiolaisten kuin korpikommunistienkin

joukosta.

Vaikka nimenä shamanismi on useimmille tuttu, silti

moni tuskin kuitenkaan tietää siitä mitään.

Harnerin kirjoittaman Shamaanin tie -kirjan mukaan

shamanisteilla on hallussaan merkittävä joukko iki-

vanhoja menetelmiä, joilla he voivat parantaa ihmisiä

ja lisätä yhteisön hyvinvointia.

Shamanismin avulla voi kasvattaa omaa henkistä

voimaa ja laajentaa tietämystä syvemmästä maailmas-

ta. Se edesauttaa löytämään uudestaan kadonneen

yhteyden luontoon ja koko universumiin.

Shamanisti voi liikkua tietoisuuden tilasta toiseen.

Tämä tavallinen todellisuus voi näyttää myytiltä ja

illuusiolta, harha kuvitelmalta.

Harner sanoo vasta nyt läntisen maailman ihmisten

hiljalleen ymmärtävän, miten merkittävällä tavalla

mielentila voi vaikuttaa ihmisen erilaisiin suorituk-

siin.

Shamanistista voi tulla yhteisönsä suuri tietäjä. Hän

voi näyttää toisille parantavan tien, käyttää voimaa,

mutta ei valtaa.

Harner sanoo , että shamanisteja on pyritty leimaa-

maan pahoiksi poppamiehiksi ja noitatohtoreiksi,

vaikka ne eivät sitä ole. Shamanistit eivät pyri hallit-

semaan ja alistamaan ihmisiä, vaan käyttämään voi-

maa toisten vapauttamiseen, parantamiseen ja tukemi-

seen.

Shamanistit käyttävät voimansa apuvälineinä rumpu-

ja ja helistimiä, jotka kirkko määritteli synnillisiksi

noitarummuksi ja pakotti Lapistakin hävitettäviksi..

Kirkko itse teki syntiä ja väärin hävittäessä Lapin

alkuperäiskulttuuria. Kirkon olisi aika korjata vir-

heensä ja vähintäänkin pyytää anteeksi.

AINA UUSI AIKA EDESSÄ

Mistä mahtanee johtua, kun Lapissa ei käydä julkista

keskustelua juuri mistään? Johtuisiko se henkisestä

laiskuudesta? Tai sitten täällä ei ole syntynyt ajatusten

vaihto perinnettä?

Tai julkinen sana ei suosi ajatusten vaihtoa? Ei aina-

kaan innosta keskusteluun.

Vai elääkö Lapissa henkisessä tyhjiössä?

Se mitä julkista keskustelua lehtien palstoilla näkyy,

se on juuttunut eipäs juupas inttämiseen. Esimerkiksi

pitäisikö Vuotoksen allas rakentaa vai ei.

Lapin matkailukeskukset elävät aivan eri maailmas-

sa kuin mitä paikallinen väestö.

Toisaalta kuitenkin yksittäistä keskustelua käydään

niin kuin muuallakin ja seurataan maailmanmenoa.

Kapakoissa on oma keskustelu kulttuurinsa. Uskon-

non piirissä omansa.

Luonnonsuojelu on nousemassa Lapissa yhä tärke-

ämpään asemaan.

Lappi on aina ollut äärimmäisten vastakohtien

maanääri.

Lappi kätkee sisälleen oman myyttisen maailmansa.

Lapissa voi yhtyä kuulun muinaisen roomalaisen filo-

sofin Senecan näkemykseen:

- Jokainen päivä on pienoiselämä itsessään.

Etelästä päin katsoen arktinen maanääri näyttää ju-

malan selän takaiselta periferialta, mutta maailman-

laajuisesti nähtynä Lapissa eletään maailman keskel-

lä.

Lappi onkin siis näköalapaikka maailman eri suun-

tiin.

Lapissa on aina uusi aika edessä.

HENKINEN NÄLKÄ

Elämme kummallista aikaa.

Media voi välittää maailmanlaajuisesti tietoa tapah-

tumista reaaliaikaisesti. Kuvat juoksevat ihmisten

olohuoneiden nurkkaan samanaikaisesti vaikka toisel-

ta puolen maapalloa, kun jotakin tapahtuu.

Mutta kuka valitsee ja mitä näytetään ja kerrotaan,

on aihetta ihmisten kysyä ja pohtia.

Välitetäänkö ihmisten elämänmenoa ja -tuntoja

koskettavaa ja kiinnostavaa vai täysin merkityksetön-

tä tietoa?

Maakunnallinen ja paikallinen media välittää lä-

hiympäristön ulkoiset ja konkreettiset tapahtumat

kiitettävän hyvin, kuten tulipalot, onnettomuudet,

valtuuston päätökset, teiden ja sähkölinjojen rakenta-

miset, matkailuseminaarit.

Siis konkreettisesti ymmärrettäviä näkyviä asioita.

Mutta päivän lehtiä lukiessa lukija jää kuitenkin kai-

paamaan jotakin muutakin. Jotakin sisäiseen elämän-

tuntoihin painottuvaa ja liittyvää.

Media ei kykene tyydyttämään ihmisten henkistä

nälkää. Voivatko tuhannet lukijat näin kokiessaan olla

väärässä? Hakoteillä?

Vai onko koko tiedonvälityskentässä ja -kulttuurissa

jotakin pahasti pielessä? Ettei media ole löytänyt tietä

ihmisten henkiseen ja sisäiseen maailmaan? Ihmis-

mielen ja ajatusten tuntoihin ulkoisen uutisvirran

ohella?

Arkipäivän elämänrytmin ohella ihminen tarvitsee

ulkoisten tapahtumien tiedon lisäksi myös ajatusvink-

kejä kuulosteluun ja setvimiseen, miltä elämä sisäi-

sesti tuntuu ja maistuu.

Tähän puoleen ei näytä media kykenevän vastaa-

maan tai ei halua pureutua ja ruokkia ihmisten henki-

siä tarpeita. Valitettavasti.

Näyttää siltä, että media tiedonvälityksessä ei ole

koskaan ymmärtänyt lähestyä kiinnostavasti ja tyy-

dyttää ihmisten henkisiä tarpeita. Kieltämättä näky-

mättömistä sisäisistä tunnoista kertominen on paljon

vaikeampaa kuin ulkoisten tapahtumien kuvaaminen.

Mutta silti, ihmisten maailmaahan tämä on sekä ul-

koisesti että sisäisesti, mitä oikeasti ihmisten mielissä

ja ajatuksissa liikkuu.

Vaikka tiedotusvälineitä kahlaisi läpi aamusta iltaan,

ei sieltä irtoa juurikaan aineksia, pohtimisia ja ana-

lyysejä, vinkkejä henkisen nälän tyydyttämiseen.

8.9.1983

RIKOLLISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ

Suomessa on pitkin kesää nimitelty siviilipalveluk-

seen hakeutuvia raukoiksi ja pelkureiksi. Nyt syksyn

tullen vastuuttomiksi.

Joku ajattelija on sanonut, että tosiasiassa ne ovat

raukkoja ja pelkureita, jotka eivät kuolemaa uskalla

kohdata muuten kuin ase kädessä.

Ja näitä pelkureita riittää joka puolella maailmaa.

Kun armeijoita ei vapaaehtoisesti saada kokoon, käy-

tetään raakaa pakkoa.

Niin sanotut asevelvollisuuslait ja sotilaslait eri

maissa takaavat, että kaikki kynnelle kykenevät nuo-

ret miehet raahataan opettelemaan tappamisen taitoa.

Ja joka kieltäytyy tottelemasta tätä ihmisyyden vas-

taista rikollista lainsäädäntöä, hänet kriminalisoidaan

ja suljetaan vankilaan. Joissakin maissa tapetaan.

Pikku-Suomi ei ole sen demokraattisempi ja kehit-

tyneempi muita maita. Maassamme asepalveluksesta

kieltäytyviä nuoria miehiä viruu vankilassa parhail-

laankin yli 200 – jehovantodistajia, rohkeita nuoru-

kaisia.

Ihmisen puolustaja, kirkko pysyy vaiti.

Ei tässä ole tarkoitus syytellä ketään, todeta vain että

pelkureita olemme.

Vain harvoja todella rohkeita löytyy vastustamaan

yhteiskunnan ihmisyyden vastaisia lakeja omalla hau-

raalla ruumiillaan henkensä uhalla, aseettomana. Kes-

täen enemmistön halpamaisen terrorismin vankiloi-

neen ja kiduksineen.

Esimerkiksi minä pelkurina syyllistyin ihmisyyden

vastaiseen tekoon suorittamalla aikoinani asevelvolli-

suuden.

Vancouverissa Kanadassa äskettäin pidetty kirkko-

jen maailmanneuvoston yleiskokous totesi atomiaseen

ja niiden valmistuksen olevan rikos ihmisyyttä vas-

taan.

Näin on kaikkien aseiden ja siihen liittyvien lakien

laita, yhteisön rikosta, josta jokainen on omalta osal-

taan vastuussa.

Jotain hirveää meidän ”ihmisten” asenteissa on. Jo-

kainen ihminen vakuuttaa kannattavansa rauhaa ja

kuitenkin sotia syttyy. Johonkin kätkeytyy kauhea

tekopyhyys, valhe.

Muutama vuosikymmen sitten toisessa maailmanso-

dassa lahdattiin yli 55 miljoonaa ihmistä kuin eläimiä,

eikä sitä suinkaan yksin tehnyt Hitler.

Jokainen hoiti vain oman velvollisuutensa lain ni-

messä, tappoi ja tuli tapetuksi.

Ja opettiko ja muuttiko tämä kymmenien miljoonien

ihmisten teurastaminen mitään, hirvittävä turha kär-

simys?

Eikä lahdattuja ihmisruumiita edes syöty, vaan jätet-

tiin mätänemään. Järjetöntä tuhlausta. Eläimet sentään

teurastetaan syötäväksi.

Voi olla, että olen tässä hiukan järkyttänyt joidenkin

aseisiin perustuvaa turvallisuuden näkemystä. Jos tätä

tietä ei ole kuljettu vielä loppuun, mikäs siinä, jatke-

taan entiseen malliin.

Turvallisuuden nimessä voimme lisätä ponnistuksia

omassa maassa ja muualla niin, että kaikki maailman

miehet ja naiset tulisivat koulutetuiksi hyviksi sanka-

rillisiksi sotilaiksi.

Että joka hetki kotona ja työpaikoilla olisi jokaisella

sotilaspuku päällä ja automaattikivääri kainalossa.

Niin turvallisuus kasvaa.

Ja tarvittaessa tietysti jokainen tekee vain velvolli-

suutensa lakia tunnollisesti totellen isänmaan, järjes-

telmän, systeemin hyväksi – viis ihmisyydestä, rauk-

kojen ja pelkureiden höpötyksistä.

10.9.2009

KAKSIKYMMENTÄVIISI VUOTTA

MYÖHEMMIN

kolumnini kirjoittamisen jälkeen unelma ihmisyydestä

on edelleen kaukana. Ihmiskunnan rikoshistoria jat-

kuu yhä niin kuin se on jatkunut vuosituhansia. Eri

valtioissa laaditaan yhä rikollisia lakeja ihmisoikeuk-

sien loukkaamiseksi.

Valtioterrorismi ei ole sen hyväksyttävämpää kuin

yksityinenkään terrori ja murhaaminen.

Asevelvollisuuslakien ja sotilaslakien avulla omien

kansalaisten vapauden riisto ja pakottaminen rikko-

maan ihmisyyden ja elämänkunnioittamisen periaat-

teita on häikäilemätöntä sortoa. Pakottaa tappamaan

ja tulemaan tapetuksi.

Valtioterrorismi rikollisine lakeineen naamioituu ja

kätkeytyy ylevien aatteiden kuten vapauden, kodin,

uskonnon ja isänmaan valekaapujen suojaan. Maan-

puolustushenkeä ja tappamisen oikeutta vaalitaan

valheiden avulla. Sotasankarien palvonnalla.

Ei uskalleta nähdä ja tunnustaa rehellisesti valtio-

vallan perustuvan rikollisten lakien pohjalle toisia ja

omia kansalaisia vastaan.

Mutta toisaalta on myönnettävä ihmisen vaarallinen

petomaisuus joka ei kunnioita elämää. Sodissa rikok-

siin vastataan rikoksilla välittämättä mikä on oikein

tai väärin. Ilman moraalia ja eettisyyttä. Ihmis- ja

elämänoikeuksia poljetaan häikäilemättömästi ja ir-

vokkaasti tappamalla ja tuhoamalla elämää.

Mutta ehkäpä jonakin päivänä rikollisista laeista ja

valheista päästään ja ihmiskunta herää todelliseen

elämän kunnioittamiseen.

SYKÄHDYTTÄVÄ KIRJASTO

Jos et muualta niin kirjastosta ainakin löydät luotet-

tavia ystäviä – kirjoja, jotka ovat aina valmiina osal-

listumaan suruusi ja iloosi.

Kirjastoon voit mennä missä mielen tilassa tahansa,

tyhjänä, yksinäisenä, sydän kipeänä ja maailman mur-

jomana. Kirjat ottavat sinut avosylin vastaan eivätkä

potki päähän.

Melua pitämättä hiljaisina pitkissä hyllyköissä kirjat

ovat kätesi ulottuvilla valmiina viihdyttämään, jaka-

maan tietoa, avartamaan ajatuksiasi, tuottamaan uusia

elämyksiä.

Kirjastoon on koottuna ihmiskunnan kirkkaimmat

ajatukset, elämäntunnot ja historia tuhansien vuosien

takaa.

Kirjastossa on esimerkiksi löydettävissä maailman

uskontojen perusteet, mihin ihminen on ennen usko-

nut ja uskoo yhä edelleen. Samoilla hyllymetreillä on

liikuttavana sekamelskana erilaisia uskon näkemyk-

siä, joissa ihminen kurottautuu kohti taivaita, huutaa

ilmoille sielun ikävänsä ja kaipuunsa.

Kirjasto on tärkeä elämän opetuslaitos niin hyvässä

kuin pahassa. Kirjat valottavat ihmissydämen pienuut-

ta ja suuruutta, alhaisuutta ja ylevyyttä sukupolvien

saatossa.

Ihmiskunnan historia on täynnä verta, hikeä ja kyy-

neleitä. Ihminen on luonnolle ja toiselle ihmiselle

vaarallinen peto, julma kiduttaja.

Kirjaston hyllyköissä maailman historian nimimiehet

ajavat toisiaan takaa. Kansat kuin karjalaumat ajetaan

toistensa kimppuun, silpomaan ja tappamaan toisiaan.

Kokonaiset armeijat tuhoutuvat, maat poltetaan, ihmi-

set menehtyvät nälkään ja ruttoon. Oman hulluutensa

seurauksena.

Lopulta elämä aina voittaa, sovitaan ainakin joksikin

aikaa riidat ja aletaan toivorikkaana rakentamaan hä-

vityksen tilalle uusia kaupunkeja. Ja nähdään unia

rauhasta ja paremmasta maailmasta.

Sitten taas petomaisuus nostaa päätään, ilmaantuu

uusia hitlereitä. He lietsovat ja kylvävät vihaa ympä-

rilleen. Hyökkäävät toisten kansojen kimppuun, ryös-

tävät, rosvoavat, tuhoavat ja tappavat samaan lajiin

kuuluvia ihmisiä häpeämättä.

Mutta kaiken sotahistorian ja hulluuden keskellä

kirjaston hyllyköistä löytyy myös elämän kauneutta

ylistävää kirjallisuutta. Tarinoita halusta kasvaa ihmi-

syyttä kohti väkevänä.

Rovaniemen kaupungin kirjastosta kuin muistakin

voit löytää myös sykähdyttäviä rakkaustarinoita ja -

runoutta.

Elämä niin kuin aito rakkauskin on ikuinen. Kirjat

aukaisevat silmäsi sitä näkemään.

SANAN TAITAJIA HARVASSA

Sanoa lyhyesti on vaikea taito. Kyetä vetäisemään

sanalla parilla ovia auki uusiin maailmoihin, näkyihin

ja kysymyksiin on vieläkin vaikeampaa.

Käteeni osui Simo Sakarin nimellä julkaistu musta-

kantinen kirja Sivalluksia. Teokseen on kerätty vuosi-

en varrelta elämänviisauksia aforismien muodossa,

lyhyesti.

Kirjan ajatuksien mielenkiintoa lisää se, että Simo

Sakarin salanimen takaa on paljastunut edesmennyt

presidentti Urho Kekkonen. Hän keräsi mustakanti-

seen vihkoon muistamisen arvoisia ajatusväläyksiä

kirjallisuudesta, lehdistä ja kuultuna.

Kekkonen tunnettiin selkeänä puhujana ja kirjoitta-

jana. Hän osasi käyttää sanaa iskevän kirkkaasti ja

soveltaa tarvittaessa toisten ajatuksia pelkistetysti.

Kielen ja sanan käyttäminen ja soveltaminen ajan-

kohtaisiin asioihin ja elämäntilanteisiin on mahtava

taito. Mutta sellaisen taidon saavuttaminen ei tule

itsestään. Se on pitkällisen elämän kokemuksen ja

ymmärtämisen tulos.

Niinpä hyviä kirjoittajia ja puhujia on todella har-

vassa. Sen sijaan lavertelijoita ja löpisijöitä kurkiste-

lee joka oksalla. Asian vierestä selittäjiä.

Poimin tähän joitakin Urho Kekkosta innostaneita

ajatuksia ja sivalluksia:

- Valtiomiehen tuntee siitä, että hän pystyy erotta-

maan ensimmäisen luokan ongelman toisen luokan

ongelmasta.

- Hän ei koskaan sanonut mitään tyhmää eikä kos-

kaan tehnyt mitään viisasta.

- Kompromissi johtuu siitä vakaumuksesta, että yk-

sikään ihminen tai puolue ei voi olla absoluuttisesti

oikeassa.

100

- Mikään ei ole niin vaikeata kuin oikean miehen

oikealle paikalle paneminen.

- Kirjailijoita kannattaa aina palkita. Kansa luulee

silloin, että ministerit ovat sivistyneitä.

- Politiikassa puolustetaan monia linnoituksia, jotka

ovat jo luhistuneet.

- Kangistuminen on kai ainoa käyttökelpoinen muo-

to uskollisuudelle aatteita kohtaan.

- Historia on hirvittävä rikosten rekisteri.

- Ne jotka puhuvat paljon eivät koskaan sano mitään.

- Kaikki valittavat muistiaan, kukaan ei ymmärrys-

tään.

- Oppikaa ajattelemaan, ennen kuin kirjoitatte.

- Viisasta miestä ei tunne siitä että hän ei tee virhei-

tä, vaan siitä, että hän ei tee samaa virhettä uudestaan.

- Joskus on nautinnollista elää kuin viimeistä päivää.

- Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa vii-

saat jääräpäistä.

- Enimmät ihmiset näkevät vain sen, minkä odotta-

vat näkevänsä.

Voin lopettaa nämä ajatukset Goethen toivomukseen

päivän kulusta:

- Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi

kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen

maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä

sanoja.

101

MITÄ SAAMME AIKAAN?

Ihmisellä on taipumus kohdistaa arvostelu toiseen,

mutta ei juuri vahingossakaan itseensä.

Arvostelijoita löytyy joka lähtöön. Etenkin näin vaa-

lien alla tulituksen kohteena ovat kansanedustajaeh-

dokkaat.

Kärkkäimmät arvostelijat hokevat, ettei sitä eikä sitä

ehdokasta kannata äänestää, koska se ei saa kuiten-

kaan mitään aikaan.

Tämän sortin kritikoijat levittävät huomaamattaan

ajatusta, ettei kannata käyttää demokraattista äänioi-

keutta lainkaan. Koska ne eivät kerran kuitenkaan saa

mitään aikaan.

Mikään ei muutu, äänesti niin tai näin.

Niinpä sitten nukkuvien puolue onkin suurin ja muut

päättävät asiat sitten heidänkin puolestaan.

Yhteisten asioiden hoitaminen on vain sellaista, että

jonkun on päätöksiä tehtävä. Huonompia tai parem-

pia. Meni syteen tai saveen.

Siis ne eivät saa mitään aikaan, syytös kumpuaa niin

monen suusta näinä päivinä.

Tavallaan nämä ilmaan heitetyt syytökset ovat puoli

totta ja puoli valetta. Niin kuin kaikki täällä maan

päällä.

Mutta toisten arvostelu ja syyttely vaimenee kum-

masti, jos ihminen kykenee itsekritiikkiin. Voimme

huomata, kuka meistä pidemmänkään elämän aikana

on saanut kovin kummia aikaan. Oikeastaan ei juuri

mitään. Ilmestymme tänne ja katoamme kuin sääsket

syksyn tullen. Sama kohtalo kaikilla.

Tässä terveelliseksi muistutukseksi meille kaikille

erään ajattelijan päiväkirjasta. Hän miettii ihmisten

aikaansaannoksiaan tähän malliin:

- Mitä sinä olet saanut aikaan näinä vuosina? Et oi-

keastaan mitään.

102

Et kenellekään mitään. Et itsellesi mitään.

Sinussa ei ole hehkua, ei pontta. Olet vastaanottama-

ton, epäluuloinen, siinä sairautesi.

Olemassaolosi on lähes tarkoituksetonta, näivetty-

mistä. Ei mitään riskejä. Odottamista. Aloillaan py-

syttelemistä. Olet tuskin konkreettisempi kuin varjo.

Sinun elämäsi on surkeaa, tasaista, rajoittunutta.

Osaasi ilosta sinä et ole osannut käyttää. Et rohkene

kiintyä, antaa, kasvaa.

Et ole juuri mitään, ja on olemassa vaara, ettei sinus-

ta koskaan tulekaan mitään. Olet laiska, mitä sinä olet

lahjoillasi tehnyt?

Rohkeaa tilitystä. Tuntuuko tutulta? Kun tajuamme

itse kukin vajavaisuutemme ja rajoittuneisuutemme,

ymmärrys toisia ja myös itseään kohtaan kasvaa.

Voimme lähestyä enemmän toisiamme inhimillisinä

ihmisinä.

Vaikka emme olekaan paljon mitään, niin siinä vä-

hässä kuitenkin olemme paljon ja tärkeitä jokainen.

103

IHMISPEDON SYNTYMÄPÄIVÄNÄ

Alun toistasataa vuotta sitten huhtikuun 20 päivänä

syntyi aivan tavallinen poikavauva itävaltalaisessa

pikkukaupungissa.

Sittemmin aikakausi kasvatti tästä pojasta suurih-

mispedon, joka kiihko apureineen hukutti Euroopan

pohjoisen perukoita myöten veri- ja kyynelvirtoihin.

Kymmenien miljoonien ihmisten verilöylyssä samal-

la siinä sivussa kaasutettiin kuusi miljoonaa juutalais-

ta.

Ihmisen aiheuttamalla julmuudella toiselle ja kärsi-

myksellä ja tuskalla ei ollut määrää eikä mittaa.

Eikä tätä suinkaan tehnyt yksin Adolf Hitler. Maail-

man hulluus oli vain sellainen, että jokainen teki vain

oman velvollisuutensa.

Kussakin maassa itse kukin totteli nöyrästi järjestel-

mää. Noudatti rikollisia lakeja ja sokeasti tappoi ja

tuli tapetuksi.

Kaikki tämä on yhä lähellä kuin ohuiden verhojen

takana. Rovaniemelläkin Pohjanhovissa huudettiin

heil Hitleriä täyttä päätä. Kerrotaan että enimmillään

hotellin ravintolassa juhli yhtä aikaa 16 saksalaisken-

raalia konjakkilasien ääressä, ja punoivat juonia sota-

toimien ja teurastamisen tehostamiseksi itärajan

suunnalle.

Tänä päivänä sama peli ja hulluus jatkuu. Teurastuk-

set eri puolilla maailmaa vain jatkuvat hiukan pie-

nemmissä murhakoplissa.

Sotilaallisten tyhjiöiden muodostumista pelätään

napapiiriä myöten.

Kukaan ei vain pelkää älyllistä tyhjiötä.

Maailmankuulun lääkäri Albert Schweitzerin elämän

kunnioituksen tie kiinnostaa yhä edelleen kovin har-

voja.

104

Ihmisyyden taju näyttää yhä edelleen olevan maail-

massa hukassa, hämärän peitossa.

Kokonaanko sammumassa?

Näin toivoton tilanne ei maailmassa sentään ole.

Aina löytyy jostakin käsittämättömästä syystä ihmi-

siä, jotka eivät suostu myötäilemään yleisen ajattelun

ja arvotyhjiön pimeyttä.

Aina on eri aikakausina ilmaantunut sellaisia kuten

Jeesus, Martin Luther King ja Mahatma Gandhi ja

muitakin, jotka ovat panneet itsensä likoon oman

henkensä uhalla puolustaessaan elämää ja ihmisoike-

uksia. Väkivallan juurtumisesta syvälle ihmismieliin

kertoo se, että miltei laidasta lukien rauhanmiehet

ovat tulleet tapetuksi kesken elämäntyön.

Sellaisessa maailmassa ihmiskunta yhä elää. Pimey-

dessä petoina petojen joukossa.

On syytä muistaa, että maailma koostuu pienistä

ihmisistä. Kukaan ei pääse lopulta pakoon omaa vas-

tuutaan ja valintaan, millaisessa maailmassa elämme.

Ei edes täällä napapiirillä.

105

KENEN MAA?

Valtio omistaa valtaosan Lapin läänin pinta-alasta eli

peräti 68 prosenttia.

Vuonna 1859 perustettu metsähallitus alkoi vain

omistella suurinta osaa Lapin maita sen kummemmin

maksamatta kenelläkään korvausta. Kaikkiaan metsä-

hallituksen hallussa on maata 6 miljoonaa hehtaaria ja

vesiä 276.000 hehtaaria.

Vielä 140 vuotta sitten oli paikallisille asukkaille

kokolailla samantekevää, kuka omisteli Lapin erämai-

ta itselleen.

Valvonta oli olematonta. Tiettömät erämaat suojasi-

vat itse itsensä ja eläjänsä. Kun mökin paikka katsot-

tiin sopivaksi jonkun joen tai järven rannalle, hirret

kaadettiin lähimetsästä siitä keneltäkään sen kum-

memmin lupaa kysymättä.

Niin elämä sujui rohmun Ison Veljen valvovan sil-

män ulottumattomissa.

Mutta toista on nyt tänä päivänä. Tekniikka mahdol-

listaa helpon valvonnan miltei joka neliömetrille,

puulle ja kalalle.

Nyt valtiovalta on aikanaan itselleen nimeämistään

ja rohmuamistaan maista ruvennut paikallisilta asuk-

kailtakin ja kunnilta nylkemään liki markkinahintoja.

Mailla ja vesillä keinottelemaan.

Tähän sietämättömään tilanteeseen ovat lappilaiset

ruvenneet kiinnittämään yhä enemmän huomiota: Että

hetkinen, eikö ennen kenenkään omistamattomat maat

kuuluisi ensisijaisesti paikallisille kuntalaisille tuke-

maan alueellista elämänmenoa ja hyvinvointia.

Ei ole oikein, että metsien ja vesien hyöty valuu alu-

een ulkopuolelle, niin kuin siirtomaasysteemissä kon-

sanaan.

Lapissa syntyneillä ja tänne muuttaneilla asukkailla

on luonnon ankarissa olosuhteissa jo muutenkin elä-

106

minen vaikeaa, pysyä lämpimänä ja hengissä. Ei siinä

ulkopuolisia luonnonvarojen riistäjiä tarvita. Se on

väärin.

Lappilaisten olisi aika herätä entistä valppaammin

puolustamaan oikeuksia siirtomaavaltaa vastaan, niin

samaan valtioon kuin kuulutaankin

Valtiovallan aikanaan ryöstämät maat olisi oikeuden

nimessä palautettava kunkin paikallisen kunnan omis-

tukseen ja hallintaan.

Myöskin muista Lapin hyödynnetyistä luonnonva-

roista kuten vesivoimasta ja malmeista kuuluisi pai-

kallisille asukkaille ensisijaisesti suurempi osuus tu-

kemaan hengissä pysymistä ja elämänmenoa.

107

TOTTELEMISEN ONGELMIA

Suo siellä vetelä täällä.

Tämä ikivanha suomalainen kansanviisaus pätee

moneen asiaan.

Myös tottelevaisuuteen.

Kautta aikojen tottelevaisuuteen kasvattamista on

pidetty kotona ja koulussa arvokkaana kulmakivenä.

Yhteiskunnan ja systeemin kannalta parhaimpia ja

mallikelpoisimpia kansalaisia ovat ne, jotka ovat kuu-

liaisia esivallalle ja tottelevat lain määräyksiä mu-

kisematta. Sokeasti.

Täyttävät velvollisuutensa tinkimättä, olipa laki ja

annettu käsky kuinka hullu tahansa. Järjen ja ihmi-

syyden vastainen.

Totta on, että ilman yhteisön sopimaa lakien noudat-

tamista ei järjestäytyneen yhteiskunnan elämästä tulisi

mitään. Se johtaisi kaaokseen ja sekasortoon. Se on

selvää.

Mutta myös sokea totteleminen ja laillisen esivallan

lakien ja käskyjen noudattaminen voi johtaa hirvittä-

vyyksiin ja kokonaisten kansakuntien joukkotuhoon.

Se nähtiin toisessa maailmansodassa. Sama toistuu

sodissa ja systeemeissä.

Elämä on tässäkin kummallinen paradoksi.

Toisaalta on kasvatettava ihmisiä noudattamaan la-

keja ja yhteisiä pelisääntöjä, kuuliaisuuteen ja tottele-

vaisuuteen.

Toisaalta vastaavasti tulisi opettaa ja antaa eväitä

myös kansalaistottelemattomuuteen määrätyissä olo-

suhteissa. Kuten esimerkiksi ympäristön tuhoamisen

estämisessä.

Elämä ja kuolema on se raja, jonka yli ei ole ihmi-

sellä oikeutta kävellä. Toisen ihmisen tappamisessa

törmätään väistämättä eettisiin ongelmiin, mikä on

oikein mikä väärin.

108

Toisen tappamisessa yksinteoin esivallan käskystä

syyllistytään rikokseen elämää ja ihmisyyttä vastaan.

Siinä ihminen ei voi paeta omaa vastuutaan minkään

systeemin tai selityksen taakse. Että oli pakko totella

ja tein vain velvollisuuteni.

Liiasta tottelevaisuudesta syntyviä ongelmia on vä-

hätelty ja väistetty. Vaiettu.

Mustavalkoisia äärilaitoja ja kantoja on opittava ka-

vahtamaan. Ne johtavat niin monessa kärsimyksen ja

tuhon tielle.

Kuten sokea totteleminen ja sokea tottelemattomuus.

109

KIRJAILIJAN VIERAANA

Puolipäivää ajatusten vaihtoa Bengt Pohjasen kanssa

Överkalixissa räjäytti mielikuvituksen liikkeelle.

Torniolaakso on saanut tästä filosofian tohtorista ja

papista kirjailijan, josta on kuultu ja tullaan kuule-

maan yhä enemmän.

Bengt Pohjanen on porautunut kaivelemaan pohjoi-

sen ihmisen sielunmaisemaa pohjamutia myöten –

poikkeuksellisen kiinnostavasti.

Torniolaakso on valon ja pimeyden kolkka maantie-

teellisesti katsoen Euroopan reunalla. Kirjallisessa

mielessä se ei kuitenkaan ole syrjäinen kolkka.

Päinvastoin Torniolaakso on sukupolvia ollut taval-

lista suurempien ristiriitojen kohtaamispaikka, jossa

taiteilijalla on hedelmällistä elää ja tehdä työtä.

Jokivarren kahta puolen on ihmisten mieliä sekoitta-

nut pyörremyrskyn tavoin hurja korpikommunismi ja

lestadiolaisuus. Niiden tämän ja tuon puoleisuuden

näyt ja visiot ovat olleet ihmismielessä lähempänä

toisiaan kuin on uskallettu nähdä.

Nyt Bengt Pohjanen on ryhtynyt kirjailijana selvit-

tämään näitä sielunmaiseman ristiriitaisuuksia ja us-

komuksia. Yhdenmukaisuuksia ja vastakohtia.

Hän on tarttunut taiteilijan herkkyydellä Torniolaak-

son arkaan aiheeseen - korpelalaisuuteen, josta vuosi-

kymmeniä on vaiettu ja haluttu unohtaa tämä lestadio-

laisuuden 1930-luvun eräs erikoinen eroottissävyinen

uskon ilmiö.

Lyhyen ajan sisällä häneltä on ilmestynyt korpelalai-

suudesta jo pari teosta Kristalliarkku ja Kolmen kyy-

närän jumalat. Trilogian kolmas kirja Korpelan enke-

lit ilmestyy lähiaikana.

Pajalassa suomalaisista vanhemmista syntynyt Bengt

Pohjanen on aloittanut myös Torniolaakson meän

kielen elvyttämisen oikein tosissaan.

110

Ihmisen identiteetin kannalta kieli on tärkeämpi vä-

line kuin tajutaankaan. Jos kieli joutuu eristykseen ja

pakastetaan, se ei kehity.

Pohjanen näkee kaikkien kielien olevan itse asiassa

sekakieliä. Esimerkiksi ruotsin kieli sisältää paljon

saksaa ja kaiken maailman kielten sekoituksia. Niin

myös suomen kieli.

Eivätkä kielet ole koskaan kehittyneet professorien

toimesta, vaan ruohonjuuri tasolla omien lakiensa ja

elävän elämän tarpeitten mukaan.

Mutta elintilansa kieli tarvitsee elääkseen.

Päivällä paistoi aurinko, kun lääkäri Matti Juneksen

kanssa ajelimme kirjailijan vieraaksi. Iltamyöhällä

pysähdyimme ihmettelemään tähtikirkasta syystaivas-

ta ja harvinaisen villisti roihuavia revontulia.

Siinä muistui mieleen erään tunnetun tiedemiehen

vahva usko:

- Emme ole ainoita eläviä olentoja täällä miljardien

galaksien merellä, olevaisuudessa.

Maailmankaikkeus suorastaan kuhisee täynnä elä-

mää.

Varmaa tietoa siitä ei toistaiseksi ole. Mutta näin

uskotaan.

Nyt me kuitenkin olemme täällä. Siinä on enemmän

kuin kerrakseen ihmettelemistä.

111

ELOKEHÄ VAARASSA

Pentti Linkola sanoo olevan kauheaa ja tuskallista

seurata sokeiden ja kuurojen tuhoutuvaa laumaa.

On raskasta nähdä ja ennustaa elokehän tuhon tie,

yksinäinen kirous olla oikeassa, tilittää tuntojaan

tuomiopäivää julistava profeetta kirjassaan Johdatus

1990-luvun ajatteluun.

- Toivon etten koskaan lakkaisi tuomitsemasta vääriä

ja vahingollisia asioita ja ihmisiä.

Hän ei vain ehdottomassa oikeassa näkemisessä

huomaa, että hän myös itse kuuluu vahingollisiin ih-

misiin. Ei vain ne toiset. Ja on tuomion alainen. Eri

vapauksia ei ole kenelläkään.

Pentti Linkola sanoo julistavansa elämän rakkauden

viestiä. Elokehän säilyminen on luomakunnan ja ih-

miskunnan eloon jäämisen perusehto.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin julistaa armo-

tonta oppia ja menettelyä. - Kun pelastusvene on

täynnä, ne jotka rakastavat ja kunnioittavat elämää,

lyövät laivakirveellä partaisiin takertuneet liiat kädet

armotta poikki.

Se on Pentti Linkolan elämän rakkautta.

Eipä ole uutta. Niin moni hirveyksien kannattaja ja

tekijä on kautta aikojen samaan tapaan kätkeytynyt

rakkauden viitan kaapuun puolustellessaan tekemisi-

ään.

Hän ei puhu mitään sellaisesta rakkaudesta, joka

todella panee myös oman henkensä alttiiksi toisen

puolesta.

Hän ei puhu mitään, että jos hän itse sattuisi istu-

maan pelastusveneessä, hyppäisikö hän ensimmäisenä

itse mereen ja luovuttaisi oman paikkansa jollekin

toiselle.

Sen sijaan hän kehottaa kirveellä napsimaan toisten

kädet poikki, rakkauden nimessä.

112

Pentti Linkola kuvittelee tavoittaneensa ehdottoman

oikeat eväät maailman pelastamiseksi, niin kuin pro-

feetat yleensä.

Omia harhoja hän ei näe. Hän kuvittelee olevansa

erehtymätön.

Näitä erehtymättömiä maailman parantajia ja pelas-

tajia, hitlereitä ja stalineita on esiintynyt kautta aiko-

jen. Jos ne ovat onnistuneet saamaan valtaa, jälki on

”erehtymättömyydessään” sen mukaista, hirvittävän

rumaa. Vaikka se on tapahtunut rakkauden nimessä

isänmaata, kansaa, elämää kohtaan.

Pentti Linkola on erehtyväinen näkijä siinä kuin

muutkin, valitettavasti. Hänen lääkkeensä elokehän

pelastamiseksi ovat vääriä, satojen miljoonien ihmis-

ten julma joukko teurastaminen.

Tavallisen järjen mukaan parempi keino on synty-

vyyden ehkäisy. Jos se toteutetaan perusteellisesti,

niin sadan vuoden päästä luonnollisen poistuman

kautta maan päällä ei montakaan ihmistä enää käppäi-

le.

Hirveistä ajatuksista huolimatta Pentti Linkola on

kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä huutavan ääni

korvessa elokehän pelastamiseksi. Aikakautemme

terävimpiä näkijöitä.

Ihmiskunnan kokonaissuunta on tuhoisa. Liikakan-

soitus ja elämä on tosiasia. Maailma on kovaa vauhtia

syöksymässä päin rotkoa, jos syntyvyyden säännöste-

lyn kautta ei väkiluvun kasvua pysäytetä.

Aikaa on vähän.

113

ELÄMYS

Hämmentävä ihminen. Näkyjen ja tuulien perässä

juoksija.

Rauhaton sielu. Aina eksyksissä jossakin.

Kadottanut aidon ilon.

Ei mihinkään tyytyväinen, vaikka saisi kuun taivaal-

ta.

Ongelmia ei näytä ratkaisevan sekään, vaikka löytäi-

si oman itsensä.

Se vasta rohkeutta vaatiikin, kohdata oman sisim-

pänsä ja katsoa suoraa itseään peilistä silmästä sil-

mään.

Kohdata oma tyhjyys ja uskaltaa tunnustaa, ettei näe

mitään.

Tällaisia ajatuksia ja tuntoja nousi tajunnan piiriin

Lapin ylioppilasteatterin esityksen Kortiston siivittä-

mänä jokunen päivä sitten.

Elävällä teatterilla on yhä edelleen paikkansa ih-

mismielen rikastuttajana, vaikka välillä pakkaakin

usko loppumaan.

Hengettömän teatterin unohtaa siinä paikassa ja sitä

alkaa vältellä, niin kuin kuollutta uskoakin.

Lapin ylioppilasteatteri on jo kymmenkunta vuotta

tuoreella nuoruuden innolla ja sykkeellä rikastuttanut

Rovaniemen henkistä elämänmenoa.

Näkyy olevan niin, että elävä henki on jopa ammatti-

taitoakin tärkeämpi niin taiteessa kuin muussakin ih-

mismielen liikauttajana ja sytyttäjänä.

Elävää henkeä ja ammattitaitoa ei kuitenkaan pidä

asettaa mielivaltaisesti vastakkain.

Jos löytyy sytyttävää henkeä ja ammattitaitoa, se saa

mielen nousemaan siiville kohti taivaita.

Lapin ylioppilasteatteri voi toimia tuoreudessa ja

nuoren veren kohinassa ja innossa tiennäyttäjänä.

114

Palavassa harrastuksessa, vaikka ammattitaidossa

ilmeneekin puutteita.

Puolalaisen kirjoittajan Tadeusz Rozewiczin Kortis-

tossa näytelmän sankari sanoo pitkän harhailun jäl-

keen löytäneen oman itsensä.

- No, miltä siellä näyttää? Mitä siellä on?, toinen

kysyy ja saa vastauksen:

- Ei mitään. Kaikki on ulkopuolella. Ja siellä on joi-

takin kasvoja, puita, pilviä ja kuolleita.

Kaikki vain virtaa lävitseni.

Parhaiten näen sulkiessani silmäni.

Niinpä. Paradoksaalista. Joskus voimme silmät kiin-

ni nähdä paremmin kauneuden ja rakkauden, ravan ja

lian keskellä.

Tämän ihmeellisen maailman ja elämän salaperäisen

liekin.

115

ONKO ELÄMÄLLÄ TARKOITUSTA?

Elämällä ei tarvitse olla sen kummempaa tarkoitusta.

Se on sellaisenaan käsittämättömän upea juttu. Näin

mietiskeli tri Olavi Moilanen Rovaniemen kansalais-

opiston luentosarjassa.

Monet kyselevät läpi elämänsä tarkoitusta ja jäävät

vastausta vaille.

Idän vuosituhantisen viisauden mukaan ihmisellä ei

tarvitse olla egoa eli omaa itseyttä.

Ihmisen ei tarvitse olla mitään. Sitä parempi ettei ole

mitään.

Ihmisenä oleminen on vain olemista. Olla vain. Ko-

kea iloa elämän lahjasta.

Nykypäivän länsimaisen hallintakulttuurin pakko-

paita vääristää elämän ja todellisen olemisen ahdista-

vaksi.

Ei ymmärretä avarampaa ihmiskuvaa. Elämä on jo-

tain läpivirtaavaa, jota ei väkisin pitäisi pyrkiä hallit-

semaan.

Kilpailuun perustuva yhteiskunta on ihmiselle armo-

ton ja tuhoisa. Tämä on susien maailma.

Hallitsemiseen käpristynyt yhteiskunta on mieletön.

Miksi ei pyritä toisenlaiseen elämänmuotoon, jossa

ihmiset voisivat elää todemmin?

Idän viisauden mukaan ihmisen minuus voi olla rau-

hassa tyhjä. Kun ei pyri olemaan mitään, onkin kaik-

ki.

Kun ei ole mitään, sellaista ihmistä ei voi hallita.

Miten tyhjää voi hallita?

Itseään toteuttava ja kilpailuun perustuva ihminen on

pelottava kauhistus. Tästä kaikesta sitten seuraa, että

meidän kunnon kansalaisten takia on rakennettava

vankiloita ja mielisairaaloita.

Ihminen rakentaa ympärilleen eristäviä muureja ja

omatekoisia vankiloita. Hän ei uskalla olla avoin,

116

vaan kätkeytyy valhenaamioiden taakse ja sinne huk-

kuu.

Ihminen ei uskalla antautua mukaan elämänseikkai-

luun.

Ettei tarvitse olla mitään, ei kuitenkaan merkitse

tiedostamatonta ja tunteetonta olotilaa.

Ei tarvitse puolustella itseään ja olemassaoloa. Elää

vain.

Olla vain.

- Paras kulkija kulkee jälkiä jättämättä!

117

KADONNUTTA ELÄMÄN KAUNEUTTA

Kadonneen elämänmuodon ja eletyn elämänkauneus

olivat siinä toistasataa vuotta vanhassa pirtissä läsnä.

Elokuun ilta-auringossa muistelivat iäkkäät sisaruk-

set Tyyne ja Kaisa entisajan elämänmenoa Rovanie-

men Narkauksen kylässä.

Kylän järvenniemeen sukupolvia sitten rakennetussa

pihapiirissä he olivat syntyneet jykevistä hirsistä teh-

dyssä pirtissä.

Siinä pirtissä oli sukupolvien aikana tapahtunut

kaikki inhimillisen elämän toiminnat:

Oli rakastettu ja pantu alulle ihmisiä, syntynyt ihmi-

siä, kuollut sivusta vedettävän sängyn pohjalle ihmi-

siä.

Pirtti toimi myös kylän läpikulkijoiden yöpymis-

paikkana. Sisarukset muistelivat tapauksia, että aa-

mulla pirtinlattialla makasi kymmenittäin poro- ja

kulkumiehiä, jotka olivat yöllä vain ilmaantuneet sii-

hen kun ovet olivat auki.

Narkauksen pirtti tunnettiin myös ruokapaikkana.

Päivän aikana saatettiin ruokkia useita kulkumiehiä

myös ilmaiseksi, jos ei ollut rahaa. Se maksoi jotakin

jolla sattui olemaan rahaa.

Äiti oli hyväsydäminen ihminen. Hän ruokki nälkäi-

sen rahattoman kulkumiehen siinä kuin muutkin.

Ajatellaanpa kuka yksityisperhe tänä päivänä noin

vain ruokkisi tuntemattomia kulkureita ilmaiseksi?

Se vaati todellista uhrimieltä. Siihen aikaan oli leipä

tiukassa. Raskaan raadannan kautta itse kasvatettu ja

riihessä hikisenä puitu leipä ja liha olivat talon anti-

mia.

Nyt hiljentyneessä pihapiirissä ja viereisessä talossa

enimmillään telmi kolmatta kymmentä lasta. Siinä

kävi vilske ja huiske.

118

Pihapiiri sykki täyttä elämän toimintaa ja meininkiä.

Yhteishenki oli tiivis. Kesän tullen pihalla lenteli

kymmenittäin pääskysiä.

Voi sitä pääskysten sirkutusta kesäaamun auringos-

sa. Ilman laulun sanojakin voi kuvitella:

- Voiko ihanammin päivä alkaa.

Tyyne ja Kaisa opastivat minut tuokioksi kadonneen

elämänmuodon kauneuden lähteille.

Näin voi tapahtua tänäkin päivänä. Elämänkauneus

voi olla jossakin toisessa muodossa. Kysymys on sen

huomaamisesta ja kokemisesta. Siinäpä se.

119

LINTUNA LAPISSA

Elämää suojelevissa piireissä on alettu keskustella

myös eläinten oikeuksista.

Radiossa oli äskettäin ohjelma eläimenä Suomessa.

Se pani mielikuvituksen liikkeelle.

Mitä on tänä päivänä elää lintuna Lapissa?

Mitä on elää koirana, kissana, porona, jäniksenä,

hirvenä, lehmänä, sutena, karhuna, sopulina, sääske-

nä, riekkona, joutsenena?

Entäpä kasvina, tunturikoivuna ja hentona kukkana

kivikkoisella rinteellä?

Ihmisenä Lapissa?

Ajat ovat rajusti muuttumassa.

Lintujen ja tunturikoivujen tuhoutumisuhan edessä

alamme käsittää elämän suuren yhteyden ja yhteisen

kohtalomme.

Nyt ei enää riitä, että puolustamme vain ihmisen

elämänoikeuksia Lapissa.

Kysymys on tullut eteen dramaattisella tavalla koko

elollisen luonnon oikeudesta elämään myös täällä

tunturien maassa.

Pimeyden ja hulluuden maailmassa ja luonnon tu-

houtumisen keskellä ei ole kuitenkaan varaa menettää

toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

On uskottava, että tiukan paikan tullen ihminen sit-

tenkin ymmärtää koko elokehän suojelemisen tarpeen

tosissaan.

Kasvaa ihmiseksi.

Että Lapissakin voi edelleen elellä vaikka lintuna.

Vaikka outona lintuna!

120

SITÄ JOTAKIN

Tuhansia vuosia ihmismieli on valittanut elämän

kovuutta ja selittämätöntä kärsimystä. Rypenyt syvis-

sä kuiluissa.

Pelon aiheita on riittänyt kautta maailman sivun. On

se niin sekamelska, elämä.

Maailmanlopun tunnelmissa elämä lamaantuu. La-

pissakin on värkätty laulukin, että mikään ei kannata.

Laulu onneksi päättyy sanoihin, että ehkä sittenkin

kannattaa, kun vain reistaa yhä uudelleen.

Elävät ajatukset ja sanat eivät vanhene. Silmiini sat-

tui äskettäin satojen vuosien takaisia ajatuksia ihmi-

sen elämänmenosta. Poimin tähän joitakin näytteeksi.

Niissä on yhä sitä jotakin:

- Hulluudessani olen ryntäillyt yli kaiken kauniin.

Tiedän vain sen, että olen rutiköyhä ilman sinua.

Mikä tahansa rikkaus ilman sinua on pelkkää parku-

vaa köyhyyttä.

Sinä et vanhene aikakausien vanhetessa. Sinua ei voi

sanoilla pettää. Sinun edessäsi jokainen sydän on alas-

ton. Sinulta ei salaisinkaan ajatus pysy kätkössä.

Miten hauraita sinun ihmisesi ovatkaan.

Kauneus katoaa. Väkevimmätkin voimat raukeavat

tyhjiin, kaikki on haihtuvaa savua.

Sinun läsnäolosi kuolleet esineetkin havaitsevat.

Sinä olet ainoa jota ei voi kutsua nimeltä, sinulla on

kaikki nimet.

Sinä tulit minun luokseni kuin tuoksu tuulessa, minä

siemaisin sinut henkeeni ja nyt kaipaan sinua.

Sinä kosketit minua ja nyt palan tulenlieskana.

Laulut ovat palanneet maan päälle.

Tämä sanomaton hiljaisuus parkuu sydämessäni.

121

NIIN ÄKKIÄ KESÄ OHI

Great Torringtonin hautausmaalla Devonissa on hau-

takivi, jossa on muistokirjoitus:

- Tässä lepää James Horne, mies, jonka salama sur-

masi.

Hän kuoli juuri kun kaikki näytti kirkastuvan.

Puhutteleva ja sattuva teksti, joka kolahtaa silmään

osuessaan.

Sellaista on tämä arvoituksellinen elämä.

Juuri kun kaikki näyttää kirkastuvan, onkin pois läh-

dön aika. Useimmiten yllättäen. Kaikki ohi.

Jostakin kumman syystä tämän maailman luonne on

sellainen, ettei kukaan näytä pääsevän perille elämän

arvoituksesta.

Juuri kun kaikki näyttää kirkastuvan, salama surmaa.

Kirkkaus katoaa yön pimeyteen.

Juuri kun kesä näyttää meille kirkastuvan, alkaakin

päivä lyhentyä.

Ja niin äkkiä kesä on ohi.

Mutta haikeuden ja kesän haikailun ohessa on paras-

ta kuitenkin katse suunnata eteenpäin. Vuosikierto

etenee luonnonlakien mukaan.

Kesänkin jälkeen on elämää.

Kaikki vuoden ajat ovat itse asiassa hyviä, elämisen

ja kokemisen arvoisia, vaikka kesä onkin odotetuin

aika.

Syksy on ihan kiva vuoden aika.

Koulut alkavat ja yhteiskunnan eri sektoreilla uusi

työkausi ja touhu antaa sykettä ja meininkiä elämän-

menolle, niin politiikassa, talouselämässä kuin kult-

tuurissakin.

Niin että tervetuloa syksy!

Tunturien värien hehku ja lumous raikkaan kirpeän

luonnon keskellä punaposkisten puolukoiden seassa.

122

KUKAT KAIKKI HEIDÄN

KAUNEUTENSA

Omituinen ja ristiriitainen olento, ihminen. Kukin

meistä.

Ja yleisen mielipiteen vanki.

Mielikuvitukseltaan köyhä ja yksioikoinen, vaikka

toisinkin voisi olla.

Tarkastellaan vaikkapa esteettistä käsitystä, mitä

pidämme kauniina ja rumana.

Toisaalta ihminen kasvattaa esimerkiksi pihoillaan

hanakasti kukkia ja tykkää niistä. Ja toisaalta ei siedä

niitä, kutsumatta ilmestyneiden luonnonkukkien kau-

neutta ja paljoutta.

Tämä on havaittavissa ihmisten kyniessä pihapiirit ja

yleiset puistot putipuhtaiksi luonnonkasveista ja -

kukista, joita heloittaisi pihamme piirissä runsaasti

itsestään jos vain antaisimme niiden vapaasti kasvaa.

Mutta ei. Yleisen mielipiteen pelosta tai kapeutu-

neen kauneuskäsityksen riivaamana pihat jyrsitään

lyhyt tynkäisiksi ja yksioikoisen autioksi nurmiken-

tiksi..

Sitten jokunen oma istutettu kukkapenkki killuu pi-

hapiirin jossakin nurkassa. Vain se on monien mieles-

tä kaunista, niin sööttiä.

Vaikka pihapiirin ruohon leikkaaminen aiheuttaa

paljon turhaa työtä ja jopa muodostuu joillekin paina-

jaiseksi operaatioksi aina vähän väliä, niin harvoilla

on silti uskallusta jättää pihaansa luonnontilaan ylei-

sen mielipiteen pelossa.

Luonnontilaisen pihapiirin omakotitalon asukas tulee

nimittäin naapureiden taholta helposti leimatuksi lais-

kaksi ihmiseksi. Tai muuten omituiseksi, kun sillä on

niin törkyinen hoitamaton pihakin.

123

Siis kaikkien kukkien suosija ja kauneusromantikko

tulee leimatuksi kovin helposti epäilyttäväksi kansa-

laiseksi.

No, onhan aikoihin eletty, kun pihapiirin ruohon

leikkaamatta jättäminenkin nykyään vaatii tietynlaista

rohkeutta.

Luonnonkukat eivät pyydä muuta kuin saada kasvaa

rauhassa, ja levittää hehkuvat terälehtensä ylistyksek-

si kesän auringolle ja elämälle.

Jos ette satu tietämään, napapiirin korkeudella kas-

vaa peräti yli 1000 luonnonkasvien ja -kukkien paljo-

us. Pihapiirissäkin viihtyy runsaat 300 lajia, jos niille

annetaan tilaisuus kasvaa.

Ainakin osa julkisia puistoja voitaisiin antaa myös

rehottaa ja loistaa värien hehkua ja kauneutta luon-

nontilassa.

Samalla kunnat ja kaupungit säästäisivät aikamoisen

määrän euroja niin kuin tavallinen omakotitalon asu-

kaskin.

Kävelin eilen kesäillassa Kemijoen rantaa Jätkän-

kynttilän ja kirkon välillä. Jostakin syystä ruohon

leikkuukone ei ollut ennättänyt niittää joen rantatör-

män luonnonkukkien paljoutta matalaksi.

Mikä upea näky. Mikä värien hehku.

Tässä kukkien viesti ja pyyntö ihmisille:

- Antakaa meidän kaikkien kukkien kukkia!

Kaikkien elävien olentojen iloksi.

124

EHDOTONTA TOTUUTTA EI OLE

Jouduin hiljattain alustajaksi Rovaniemen seurakun-

nan tilaisuuteen, jossa pohdin ihmisen sielunmaise-

man näkyjä ja elämäntuntoja.

Olen lännen kulttuurin ohella tutkiskellut myös vuo-

sia idän vuosituhantista viisautta ja maailmanuskonto-

jen eri puolia.

Sellaisia havaintoja on jäänyt mielenpohjalle, ettei

kukaan enempää lännessä kuin idässäkään näytä tie-

tävän lopullista varmaa totuutta, mistään.

Eivät sitä ole löytäneet maailman filosofit, tieteen

tutkijat, runoilijat, papit ja piispat eikä paavi, eivät

kuninkaat eivätkä keisarit.

Yhtä varmaa totuutta ja uskoa ei näytä olevan ke-

nenkään halussa.

Kaksi ja puolituhatta vuotta sitten elänyt suuri filo-

sofi ja ajattelija Laotse sanoo ihmisen saavuttaneen

korkeimman tietämyksen ja ymmärryksen silloin, jos

hän tajuaa ettei tajua ja ymmärrä ja tiedä juuri mitään.

Vaikka ei totuutta ja varmuutta näytä löytyvän mis-

tään, silti ihmisen tulisi sitä etsiä ja pyrkiä ihmisyyttä

ja elämänkunnioitusta kohti.

Pyrkiä lisäämään omaa itsetuntemustaan ja ymmär-

tämään maailmaa ja elämänmenoa.

Maailman luonne näyttää olevan ja lepäävän vasta-

kohtien varassa. Idän viisauden mukaan elämää ei voi

kuvata ja lähestyä kuin vastakohtien kautta, välillises-

ti ja epäsuorasti.

Kun on voima, on vastavoimakin. Kun on hyvä, on

myös paha, pimeä ja valo.

Kirkko ei voi tulla toimeen ilman pirua. Piru on kir-

kolle yhtä tärkeä kuin jumalakin. Jos helvetti katoaa,

katoaa näkyvistä taivaskin.

Maailma ja olevaisuus on selittämätön mysteerion

mysteeri. Se vain on.

125

MINÄ SE VAIN

Ihmiseen kätkeytyy monenlaisia tunteita. Yksi sel-

lainen on mitättömyyden ja suuruuden tunne.

Toisinaan tunnemme olevamme tähtien poikia ja

tyttäriä. Jotakin suurta ja suurta kokonaisuuden osaa

maailman kaikkeudessa.

Toisena hetkenä meitä vaivaa sietämätön mitättö-

myyden tunne. Itsetunnon puute. Emme tunne ole-

vamme mitään tai aivan kuin maan tomu hiukkanen.

Olisiko se yhteydessä siihen, että planeetathan ovat

tieteen mukaan syntyneet räjähtäneiden tähtien aine-

hiukkasista. Siis maan tomusta on koostunut myös

ihminen.

Kuin vuosituhantisesta unesta olemme heränneet

elävien olentojen piiriin. Hetkeksi.

Varsinkin lappilaisten itsetuntoa on kynitty ja yritet-

ty vähätellä niin kulttuurin kuin muunkin elämisen

osalta kautta aikojen.

Tässä on paljolti onnistuttukin.

Niinpä lappilaiset kovin usein huomaamattaan vä-

hättelevät itseään ja tuntevat mitättömyyden tunteita.

Nämä ajatukset tulivat mieleen, kun joku päivä sitten

tuttu maakunnan mies soitteli ja aloitti puhelin sanoil-

la:

- Timo se vain täällä!

Kiinnitin huomion alakuloiseen ”vain” sanan paino-

tukseen ja sävyyn. Sanoin että jätä ja unohda hyvä

mies se vain sana pois.

Aloita reilun itsetuntoisesti. Timo se täällä. Minä

itse.

Kovin usein ihmisen arvoa mitataan suhteettomasti

hänen ammattinsa mukaan. Kuitenkin ihminen on

yhtä arvokas, tekipä hän mitä hommaa tahansa.

Ihmisarvo on luovuttamaton oikeus kaikille. Sitä ei

voi kukaan keneltäkään riistää, mitätöidä.

126

Ihmisarvon suhteen tulisi olla tarkkana ja herkkätun-

toinen toisiimme ja myös itseemme nähden.

Tunnettu kirjailija Hermann Hesse sanoo ihmisen

olevan itse pahin oman itsetunnon riistäjä. Hänen mu-

kaansa:

- Kauheinta mitä ihmiselle voi tapahtua, jos hän itse

hylkää oman itsensä.

Pahimmassa tapauksessa sellainen johtaa itsetuhoon.

Meidän lappilaisten on siis itse pidettävä huolta itse-

tunnostamme ja arvostamme.

127

HALLITSEMATONTA ILMASSA?

Pohjoisessa on lääniä parkaista tyhjyyteen.

Erään lappilaisen kirjailijan havainto, ettei täällä

edes kaiku vastaa on totta.

Elämme aikaa, ettei kukaan kuuntele ketään, tosis-

saan.

Vaikuttaako Lapissa tällä hetkellä itse asiassa ainut-

takaan virkamiestä, pappia, taiteilijaa, poliitikkoa,

lehtimiestä, jolla olisi jotain syvempää sanottavaa ja

näkemystä pohjoisen maakunnan elämänmenosta ja

tulevaisuuden näkymistä.

Kukin tahollaan askartelee sirpaletiedon ja päivän

pintakaman varassa ilman vakavampaa pohdiskelua

elämisen ehdoista ja olemassaolon perusteista.

Mitä uutta täällä on kukaan lausahtanut vuosiin?

Toisinaan kyllä toisinajattelijoiden ääniä ja parkaisu-

ja silloin tällöin kuuluu, mutta ne hukkuvat näennäi-

sen uutiskaman virtaan ja jäävät huomiotta.

Esimerkiksi Lapin turvallisuus ymmärretään yhä

hirvittävän yksipuolisesti. Sotilaallista tyhjiötä pelä-

tään.

Elämän turvallisuus totisesti sisältää paljon enem-

män muuta kuin militaristien uhkakuvien ylläpitämis-

tä ja hokemista.

Ihmisiä valmistetaan rakennemuutokseen, mutta

mihin? Kenelläkään ei tunnu olevan tietoa ja näke-

mystä.

Jotain hallitsematonta leijuu ilmassa. Toivottavasti

maailmanmeno tästä kirkastuu.

128

OUNASVAARAA UHKAA

RAISKAAMINEN

On vaikea uskoa, että Rovaniemen juppipiiri voi

suunnitella mitä pimeyksiä hyvänsä ilman, että ihmi-

set heräisivät ajoissa katsomaan tekemisten perään.

Kaupungissa on tapahtumassa vuosikymmenien suu-

rimpia virheitä, jos kaupungin sydämeen ulottuva

Ounasvaaran helmenä tunnettu luonnonpuisto revi-

tään ja uhrataan asuntojen alle.

Kaupungin keskustaan Kemijoen yli näkyvää lou-

naisrinteen raikasta metsikköä pidetään suorastaan

Rovaniemen keuhkona.

Nyt tälle keuhkolle on vaara käydä huonosti.

Koko maassa tuskin löytyy kaupunkia, jossa kaistale

erämaata sattuu työntymään suoraan kaupungin ydin-

keskustaan kaikkien näkyville ja ihailtavaksi.

Nyt tämä luonnon helmi joutaisi joidenkin päättäjien

mielestä pyyhkäistä pois silmistä. Raiskata.

Rovaniemeä on totuttu pitämään erämaan ja vaaro-

jen sylissä sykkivänä pikkukaupunkina, jossa kuiten-

kin on löydettävissä monipuolinen ja hyvätasoinen

palveluvarustus yliopistoa myöten.

Rovaniemellä on juuri erämaaläheisyyden ja napa-

piirin sekä korkeatasoisten palvelujensa vuoksi huike-

at mahdollisuudet kehittyä kiinnostavana matkailu-

kaupunkina. Toistaiseksi kaupunki on näitä valtteja

osannut hyödyntää valitettavan heikosti. Kai siksi,

kun on pärjännyt muutenkin.

Ydinkeskustaan ulottuvan Ounasvaaran luonnon-

metsikön repimistä asuntojen alle ei voi ymmärtää

muuna kuin hämmästyttävänä sokeutena. Jos rais-

kaaminen pääsee tapahtumaan, sitä tullaan katumaan

vuosikymmenien kuluttuakin.

129

Nyt on ymmärtävillä rovaniemeläisillä todellinen

taistelun paikka pelastaa luonnonpuisto helmi sokeilta

tuholaisilta.

Tässä on selvästi torjuttava ajatus, että kysymykses-

sä olisi kaupungin kehityksen jarruttaminen ja estä-

minen. Uusia asuntoja tarvitaan ja rakennusmaata

riittää täällä kaupungin ympäristöstä vaikka millä

mitalla.

Mutta joku tolkku ja järki tulee olla siinä, miten tätä

kaupunkia rakennetaan.

Kapeaan yksisilmäisyyteen ei ole varaa.

130

HÄMMENTÄVIÄ PARADOKSEJA

Tuskin kukaan ajatteleva ihminen voi olla panematta

merkille ja näkemättä lähellä ja kaukana maailman-

menossa hämmentäviä vastakohtaisuuksia. Paradok-

seja.

Moni pyrkimys näkyy kääntyvän vastakohdakseen,

mitä selitetään.

Kun tavoitellaan oikeutta, tuloksena onkin vääryy-

den vahvistuminen. Kemijoen rakentamisen korvaus-

ten oikeusprosessin vitkuttelu 30-vuoden pituiseksi

esimerkiksi tulee jäämään häpeätahraksi oikeuslaitok-

sen historiaan.

Kun kansojen kesken tavoitellaan asein turvallisuut-

ta, tuloksena onkin turvattomuuden lisääntyminen.

Kirkko julistaa varmana totuutena asioita, joista ku-

kaan ei tiedä lopullista varmaa. Näin totuuden julis-

taminen muuttuu tahtomattaan uskomusten selittelyk-

si ja valheiksi. Satujen kertomiseksi.

Kun tavoitellaan hyvää elämää, vastassa onkin aivan

jotain muuta.

Kun kansoja vapautetaan, tosiasiassa niitä sidotaan

kahleisiin ja sorretaan.

Kun vakuutetaan kannettavan vastuuta, niin päädy-

täänkin vastuuttomuuteen ja mielivaltaan.

Kun tavoitellaan valoa, vastassa onkin pimeys.

Kun tavoitellaan ja vaaditaan ihmisiä äärimmäiseen

tottelevaisuuteen, kuriin ja järjestykseen, vastassa on

suuri epäjärjestys. Sota, hävitys ja kuolema.

Missä on tottelevaisuuden raja, kun valtiovalta vaatii

isänmaan nimessä tappamaan? Tekemään vain velvol-

lisuutensa murhatöissä.

Ihminen ei voi loputtomasti paeta omaa vastuutaan

toisten selän taakse.

131

KESÄÄ ODOTELLESSA

Tässä kesää odotellessa silmääni osuu lause, jossa

kysellään:

- Joko tiedät niin paljon tästä maailmasta, että uskal-

lat tunnustaa. En tiedä.

Se vaatii rohkeutta myöntää, ettei ymmärrä ja tiedä

juuri paljon mitään.

Mutta silti elettävä on.

Maailma on täynnä oppeja ja uskoja, jotka luulevat

olevan ehdottoman oikeassa. Että vain he ovat oikeas-

sa. Muut väärässä. Epäilylle ei ole sijaa.

Voi heitä oikeassa olijoita. Joku ajattelija on sano-

nut, että jos vastaasi tulee henkilö, joka julistaa löytä-

neensä varman oikean totuuden, kavahda häntä. Sillä

sellainen elää vieläkin suuremman harhan vallassa

kuin tietämättömyytensä myöntävä ihminen.

Elävässä elämässä voimme huomata, että useimmat

nämä varmat totuuden julistajat eivät kestä ja siedä

vapaata kyselemistä ja ajattelemista.

Mutta se on ainakin totta, että kevät on ryminällä

saapumassa.

Rovaniemen kohdalla Kemijoen jäähän on ilmaan-

tunut virran pyörteitä. Jään yli ei kävellä enää.

Maamme mahtavin virta ja jokiäiti valmistautuu

jälleen synnyttämään uuden kesän.

Lapissa elää yhä ihmisiä, joilla on voimakas yhteys

luontoon.

Kesän lähestyminen tekee mielen runolliseksi. On

sanottu, että runo on enemmän kuin runo, jos se on

tosi. Jos se kolauttaa mielen hereille.

Hyvä runo on enemmän kuin sanat, se on liekehtivä

elämys ja uusi näky.

Joka saa hiljaisuuden mahtumaan runoon, se on ru-

noilija.

132

LAPPIKO ÄLYLLINEN TYHJIÖ?

Onko niin, että Lappi on älymystöstä autio ja tyhjä,

ja vain pimeys lepää tunturien yllä?

Tämä tuli mieleeni, kun lueskelin pääkaupungin

lehden tekemää intellektuellikyselyä.

Kyselyyn vastanneista oli valtaosa helsinkiläisiä.

Arvata saattaa, että myös maamme kaikki älymystön

edustajat löytyivät Helsingin seudulta ja etelästä.

Niin että piiri pieni pyörii.

Mutta eipä silti, kärkikolmikoksi tulleet G.H.von

Wright, Paavo Haavikko ja Johannes Salminen ovat-

kin maamme eturivin ajattelijoita. Sen voi mielihyvin

myöntää myös täältä tuntureilta käsin.

Kenet sitten voidaan intellektuelliksi tunnistaa ja

määritellä ihmisyhteisön silmissä? Siihen ei ole yhtä

selkeää vastausta.

G.H.Wrightin mielestä älymystöön kuuluvan tehtävä

on esittää mielipiteitä arvoasioista. Arvot ovat asioita,

joissa ei ole olemassa varsinaista asiantuntemusta.

- Intellektuelli on arvomaailman ravistelija. Hän

asettaa kyseenalaiseksi yleisiä ajattelutapoja ja laajen-

taa perspektiiviä ajallisesti tai maantieteellisesti.

Miten on, asuuko Lapissa yhden yhtäkään älymys-

töön kuuluvaa henkilöä sanan vaativassa mielessä?

Eikö niitä löydy ainuttakaan lappilaisten virkamies-

ten, opettajien, toimittajien, kirjailijoitten ja taiteili-

joitten, erakkojen, maanviljelijöiden, tuomareitten,

lääkäreitten joukosta?

Ylipäätään ketään 180.000 aivojen porukasta?

Onko luonto synnyttänyt tai tuonut tänne kiveliöitten

kätköihin ja provinssiin jumalan selän taakse aivotto-

mien rupusakin, joka ei ajattele ja pohdi maailman-

menoa pätkääkään?

Sitä en kyllä usko.

133

Kysymys on aina siitä, kuka määrittelee mitäkin. Ja

myös mitkä ajatukset pääsevät julki.

Kyllä Lapissa on ajattelijoita. Kyllä täällä pohditaan

kriittisesti arvomaailmoja ja elämänmenoa. Mutta

kieltämättä, lappilaiset aivot voisivat paljon hana-

kammin ja näyttävämmin tulla esiin ja näkösälle.

Tunturin kupeelta päin katsottuna moni arvomaail-

man asia näyttäytyy toisesta näkökulmasta kuin ete-

län valtakeskuksissa.

Niin monessa maailma on menossa hulluun suuntaan

ja tuhoa kohti.

Luutuneita asenteita ja arvoja on aihetta ravistella

perusteellisesti. Muuten koko maapallon porukka on

vaarassa kerralla tipahtaa mustaan aukkoon.

134

LAPIN HENGEN TULKKEJA

Nouse tunturille huutamaan, että saisit näyn. Yhtey-

den henkiin.

Ennen eläneillä ihmisillä on ollut läheisempi yhteys

luonnon henkiin.

Elinympäristössä nähtiin omat elämää ohjaavat hen-

kensä maamerkkejä, järviä ja puroja, metsiä, kiviä ja

jopa yksittäisiä puita myöten.

Ihmiset näkivät, että elävillä ja koko luonnolla on

oma salaperäinen henkensä, voimahahmonsa, joiden

kanssa on pyrittävä elämään sovussa.

Niin tänä päivänäkin. Toiset tuntevat ja aistivat her-

kemmin luonnonhenkien läsnäolon.

Selvimmin tunturien henki ilmaisee itsensä lapsen-

mielisille ja herkille ihmisille kuten luoville taiteente-

kijöille.

Lapin hengen mittavia tulkkeja ovat olleet mm. An-

dereas Alariesto, Reidar Särestöniemi, Annikki Kari-

niemi, Timo K. Mukka, A.E. Järvinen ja Samuli Pau-

laharju. Tässä vain muutamia, luetteloa voisi jatkaa

pitkän rivin lisää.

Luovan taiteen osuus henkien esiintuomisessa nä-

kösälle on aina ollut tärkeä.

Mitä Lappi olisi ilman hengen paloa?

135

NÄE ROVANIEMI UUSIN SILMIN

Rovaniemeläisillä on aihetta löytää kaupunki ja sen

lähiseutu uudelleen, nähdä uusin silmin.

Arkipäivän touhujen ja kiireenkin keskellä monet

eivät tule ajatelleeksi ja katsoneeksi tarkemmin, miten

kauniissa ja upeassa kaupungissa ja luonnon keskellä

heillä on onni asua.

Rovaniemi on kasvanut ja kehittynyt vuosikymme-

nien saatossa Lapin kahden valtavirran yhtymäkoh-

taan.

Kaupunkia reunustavat Ounasvaaran helmen lisäksi

useat vaarat metsineen, katsoi minne katsoi.

Kemijoen jäältä päin katsottuna kevätauringossa

kaupunki välkkyy ja loistaa rantatörmällä kuin kaunis

helminauha.

Mutta ei vain keväällä, joka vuodenajan luonnolla on

oma kauneutensa ja viehättävyytensä täällä napapiiril-

lä.

Talven kaamoksen pimeydessä ja pakkasessakin on

oma nautintonsa ulkoillessa, kun on muistanut kun-

nolla pukeutua lämpimästi.

Kevät sitten huikaisevalla valolla ja hohtavilla han-

gilla korvaa ruhtinaallisesti pimeiden päivien rasituk-

sen.

Kesän tullessa kaupungin halki soljuu Ounas- ja

Kemijoki iloisena ja kirkassilmäisenä.

Ja kukat ja turistit ja poutapilvet kuuluvat kuvaan.

Syksy hehkuu kylläisenä väreissä ja raikkaana.

Rovaniemi lepää erämaan ja luonnon sylissä puhtaa-

na kaupunkina.

Kohtuullisen hyvin toimeentulevana maakunnan

keskuksena.

Kaupunki kannattaa nähdä aina uudelleen ja uudel-

leen uusin silmin, nauttia ja iloita näkemisestä.

136

KAAMOKSEN SALAPERÄISTÄ

HÄMYÄ

Kaamos on käsitteenä monille epäselvä, mitä sana

tarkoittaa.

Tietosanakirjan mukaan se merkitsee auringotonta

aikaa.

Nyt eletään napapiirin pohjoispuolella kaamosta.

Aurinko on painunut Kanarian saarille lomailemaan.

Meitä ympäröi napayö.

Kaamos on pimeä, ankara, kylmä vuodenaika.

Ihmismielen ja sydämen kylmyyteen ja pimeyteen

yhdistyneenä kaamoksen aika voi ottaa koville. Se voi

muodostua sietämättömäksi piinaksi.

Kaamos on totta, mutta paradoksaalista kyllä, sekin

on vain puoli totta niin kuin kaikki tässä maailmassa.

Niin auringoton aika kuin kaamos onkin, Lapin

kaamoksessa on kuitenkin valoa ja monivivahteisia

värejä.

Itse asiassa kaamos on enemmän siellä, missä sitä ei

sanota juuri olevan. Etelässä.

Lapin kaamoksen taivaalta voi kuulakkaina talvipäi-

vinä poimia sinistä, violettia, punaista, mitä moninai-

simpia hohtavia värivävyjä.

Vitivalkoinen lumi ja pakkashuurut ja revontulet

luovat loistokkaan mystisen avaran maailman, joka

ulottuu linnunratojen kosmiseen syvyyteen, tähtien

valoon asti.

Kaamos luo ympärilleen myös hämyisän ja pehmeän

pilvilinnan, pesän, jossa mieli voi levätä. Voi olla

vain, ilman ajatuksia, maailmasta sivussa.

Syvintä kaamoksen aikaa, Tuomaan ja joulun välistä

aikaa vanha kansa nimittääkin pesäpäiviksi. Silloin

aurinko pysyy pesässään.

Kaksi päivää ennen joulun aattoa kaamoksen syve-

neminen seisahtuu, talven pimeys taittuu.

137

Silloin pannaan valonlapsi alulle.

Tapaninpäivänä on päivä kukon askelen verran pi-

dempi.

Sitten tammikuun 18 päivään mennessä aurinko pa-

laa etelän lomalta Lapin kaukaisimpienkin tunturin

kupeelle. Valo etenee melutta ja niin painellaan vauh-

dilla kohti hohtavia keväthankia.

Silloin miljoonat tähdet lumikiteissä tervehtivät ih-

mislasta.

Valon taivasten valtakunta on tullut lähelle.

138

KÄYTTÄKÄÄ AIVOJANNE

Lapin ylioppilaslehden uusi päätoimittaja patistelee

nuoria opiskelijoita käyttämään aivoja.

- Teillä on aivot, ajatelkaa. Teillä on suu, puhukaa.

Teillä on kynä, kirjoittakaa.

Hän on harmissaan porukalle, joka valittaa ja valit-

taa, mutta tiukan paikan tullen ei saa suutaan auki.

Jokainen voisi käyttää luonnon antamaa ja tarjoamaa

valtavaa rikkautta enemmän hyödykseen. Aivoja.

Ilman ajatuksia elämä on päätöntä menoa ja touhua,

vailla mieltä.

Kansanviisaus sanoo, että hyvin ajateltu on puoleksi

tehty.

Joka ajattelee vähän, erehtyy usein.

Vähän ajatteleva tulee helposti petetyksi ja johdetuk-

si harhaan.

Aivojen käyttämisen esteeksi voi nousta ainainen

kiire, joka vaivaa etenkin poliitikkoja.

Ketkä sitten tässä yhteiskunnassa käyttävät aivojaan,

jos kansanedustajatkaan eivät ehdi ajatella ja syventyä

juuri mihinkään?

Eivät toimittajatkaan sen kummemmin mietiskele,

vaan välittävät kiireen tohinalla päätöksiä ja tapahtu-

mia. Uutisia.

Virkamiehet eivät juuri pohdi ja ajattele, vaan hoita-

vat virkaa säännösten ja pykälien mukaan. Kääntele-

vät byrokratian synnyttämiä lomakkeita pöydillään.

Opettajat opettavat oppikirjojen mukaan, vaikka

toisarvoista tiedonroinaa. Ajattelematta.

Papit omalla sektorillaan höpeltävät aina samoja

liturgioitaan piiruakaan muuttamatta. Ajattelematta.

Väkivaltakoneiston eli armeijan upseerien ei vastaa-

vasti kärsi ajatella arvomaailman kysymyksiä, inhi-

millisiä ja eettisiä puolia tulematta hulluksi.

139

Liikemiehet käyttävät koko energiansa yrityksensä

pyörittämiseen.

Runoilijat, kirjailijat ja taiteilijat liitelevät omissa

maailmoissaan. Heidän aivoituksensa ovat usein vie-

raita tämän päivän ongelmille ja todellisuudelle.

Mutta hyvä ihme, eivätkö täällä sitten ketkään ja

mikään taho käytä ja hyödynnä järkevällä tavalla ai-

vojaan? Ajattele. Mietiskele.

Vaikka uusien ajatusten ja mielikuvien kehittely ei

ole rahasta kiinni, maksa mitään.

Miksi ihmiset niin puolinaisesti luonnon antamia

aivojaan ja rikkauksiaan hyödyntävät elämän avarta-

miseksi?

Eikö ajattelua osata arvostaa?

140

JOUKOLLA NAPAA TUIJOTTAMAAN

Taide- ja kulttuurikeskustelussa olisi aika edetä pin-

taa syvemmälle.

Pintapuolisten ja ymmärtämättömien kriitikoiden

tyypillinen hokema ja klisee on syytellä ihmisiä nurk-

kakuntalaisuudesta ja omaan napaan tuijottamisesta.

Tämä on yksi keino vähätellä taiteentekijöitä.

Nämä kulttuurin asiantuntijat kehottavat kieltämään

oman elinympäristönsä ja itsensä, olemaan jotain

muuta.

Heiltä jää vain huomaamatta eräs elämän perustei-

siin liittyvä seikka, että kaikkein vähiten ongelmat

selviävät juoksemalla karkuun itseään, pakenemalla.

Oikotietä laajempaan näkemiseen ja taiteen tekemi-

seen niin Lapissa kuin muuallakaan ns. suuressa maa-

ilmassa ei ole, vaikka niin kuvitellaan.

Sama kummallinen maailma ja todellisuus ovat läsnä

niin Pariisissa kuin Lontoossa ja Lapissa, paikallinen

elinympäristö ja nurkkakuntalaisuus, provinssi vastas-

sa ja voitettavana.

Niin hullulta kuin se saattaa kuulostaakin, lappilais-

ten ongelma on pikemminkin omaan napaan tuijotta-

misen sietämätön pinnallisuus kuin väite sen haitalli-

suudesta luovalle ja kehitykselle. Syvemmän itsetun-

temuksen puute.

Jo Laotse 2500 vuotta sitten oivalsi, että kun oppii

tuntemaan oman itsensä, niin tuntee ihmisen ja maa-

ilman.

Siis ikkunoiden räväyttäminen kunnolla auki sisään-

päin Lapissa on ensimmäinen edellytys nähdä myös

muu suuri maailma.

Kun tarpeeksi sinnikkäästi ja intensiivisesti tuijottaa

syvälle omaan napaansa, niin kas kummaa, sieltä al-

kaakin pilkottaa uudenlainen maailma, oma itse, jota

ei pääse pakoon.

141

Silloin voi käynnistyä myös todellinen luova kehi-

tysprosessi meissä, jos edellytyksiä on.

Silloin voimme huomata, että täällä reunaksi väite-

tyllä alueella lappilainen on samalla tavalla maailman

keskellä kuin kuka tahansa missä tahansa maapallon

kolkalla.

Laajemmin nähtynä, koko maapallo on pienen pieni

nurkkakunta ja provinssi linnunradan nurkassa.

Niin että täällä pohjoisen provinssissa ovat läsnä siis

kaikki ns. suuren maailman elementit silmiemme

edessä. Ettei sen puolesta täällä puutu mitään.

Täällä osataan naida, syntyä, kuolla niin kuin muual-

lakin.

Täällä napapiirin sisällä ovat omat helvetit ja taivaat.

Täällä ovat omat pimeydet ja valot, surut ja ilot.

Täällä ovat omat näyt, unelmat ja visiot.

Täällä ovat omat hirviöt, kummitukset, pirut ja enke-

lit.

Oikotietä ihmiseksi ja maailmankansalaiseksi ei va-

litettavasti ole täällä eikä muualla.

Vain oman napamme ja olemassaolomme kautta

voimme tavoitella sisä- ja ulkoavaruuksia, tähtiä.

Taide on lähellä ja kaukana avoimena rannattomana

maailmana silmiemme edessä.

Siispä joukolla omaa napaamme tuijottamaan, että

näkisimme ja ymmärtäisimme hiukan enemmän ava-

raa maailmaa.

Ei omaa napaa pohjoisten taiteilijoiden tarvitse pelä-

tä, vaikka sitä pinnalliset kriitikot vähättelisivätkin

eivätkä ymmärtäisi.

142

LISÄÄ SOTAHARJOITUKSIA!

Länsimaisen demokratian olemukseen kuuluu, että

myös arkaluontoisista ja vaikeistakin asioista voi esit-

tää erilaisia näkökohtia.

Ja silloin kun on vielä mahdollisuus sanoa, on sanot-

tava.

Monien merkittävien arvo ajattelijoiden mukaan sota

on aina rikos ihmisyyttä ja elämää vastaan.

Toisen maailmansodan kauhujen keskeltä nousi hä-

tähuutona YK:n ihmisoikeuksien julistus, että kaikki

olennot syntyvät vapaina rotuun ja väriin katsomatta.

Julistukseen on kirjattuna unelma ihmisyydestä ja

rauhasta.

Mutta kun ihmiskunnan historia on yhtä rikosrekiste-

riä ja yhä valtaroistokoplien, yritä siinä sitten tätä

unelmaa toteuttaa. Niin kutsutut realistit sanovat, ettei

onnistu.

Ja myönnettävä on ettei onnistukaan, jos ihmismie-

len väärää ajattelupohjaa ei nähdä ja tarkisteta.

Sillä kaikki ohjusten, tykkien, kiväärien lau-

kaisualustat nousevat ihmismielestä ja saavat konk-

reettisen ilmiasunsa aseina.

Historia osoittaa että syitä aseiden käyttämiseen riit-

tää aina, loputtomasti.

Jos entinen vanhan mallinen ihmismielen pohja ja

arvoajattelu hyväksytään, niin sotaharjoitusten huolel-

linen suunnittelu ja käytännön harjoittelu maastossa

on järkevää ja mielekästä puuhaa. Kuten nyt meneil-

lään oleva iso sotaharjoitus Lapissa.

Tositilanteessa vihollisen tehokas tappaminen ja

tuhoaminen on myös kunniakasta ja sankarillista vel-

vollisuuden täyttämistä.

Mutta jos mielen ja arvoajatuksen pohjaksi hyväksy-

tään todella ihmisyyden ja elämän tinkimätön kunni-

oittaminen, silloin kaikki näyttääkin aivan toiselta.

143

Silloin sotaharjoitukset ja sodat muuttuvatkin rikos-

koplien touhuiksi. Samantekevää tapahtuuko se missä

tarkoituksessa tahansa, hyökkäyksenä tai puolustami-

sena:

Sillä rikokseen vastataan rikoksella, murhaan mur-

halla, väkivaltaan väkivallalla.

Näin ollen elämän perusteiden moraalisia ja eettisiä

ongelmia emme pääse pakoon yhdenkään sotaharjoi-

tuksen yhteydessä, vaikka niistä vaietaankin. Emme

pohjoisessa eikä etelässä, idässä eikä lännessä.

Ihmismielen vääristymästä nousevia kestämättömiä

ja moraalittomia asioita emme voi myöskään peittää

ja kätkeä kauniilta kuulostavien isänmaan ja vapauden

sanojen taakse.

Sillä heräämisen jälkeen kukaan ei voi paeta ihmi-

syyden tajua ja tietoisuutta, vastuuta.

Vähintä on että asioista olisi voitava puhua oikeilla

nimillä. Valheet paljastuvat ennen pitkää aina.

Jos kerran hyväksymme ratkaisumalleiksi entisen

arvoajattelupohjan, niin sotaharjoitukset ovat perus-

teltuja ja järkeviä. Kun tarvitaan, on osattava tuhota ja

tappaa ammattitaidolla tehokkaasti ja kunnolla.

Niin että sen kun lisää sotaharjoituksia ja kunnon

tappoaseita!

144

TILAA KYLÄHULLUILLE

Joku ajattelija on sanonut: Sinulle voidaan opettaa

lukemista ja kirjoitustaitoa, ynnä ja vähennyslaskua,

mutta valoa ei voi opettaa.

Tajun ja tietoisuuden valoa ei voi toiselle opettaa ja

kaataa kenenkään korvien väliin.

Totta ainakin toinen puoli. Valon huomaamiseksi

luonto on antanut keskimäärin kaikille ihmisolennoil-

le viisi pääaistia.

Myönnettävä on, että näkemisessä ja näkemisessä on

eroja. Toiset näkevät selvemmin ja tarkemmin. Josta-

kin syystä. Ovat valovoimaisempia.

Taiteilijoilla on usein tavallista suurempi valon ikä-

vä. Siksi he etsivät sitä sinnikkäästi ja intohimoisesti

ja onnistuvat valoa näkemään ja löytämään sieltäkin,

missä toiset eivät huomaa mitään.

Jos ei tiedä suurempaa valoa olevan olemassa, ei sitä

tiedä kaivatakaan.

Kaikilla ovat kuitenkin edellytykset sisäisen valon

etsimiseen ja löytämiseen, vaikka toinen ei voi sitä

toiselle opettaakaan.

Äskettäin Rovaniemellä pidetyssä kirjailijamatineas-

sa pohdittiin lappilaisten taiteilijoitten valon löytämi-

sen edellytyksiä. Kysyttiin, että jos joku onnistuu sitä

näkemään niin havaitseeko ympäristö sitä?

Näin kävi muun muassa Timo K. Mukalle, paikalli-

nen ympäristö ei sitä nähnyt eikä tukenut kirjailijan

lahjakkuutta millään tavoin. Päinvastoin, kohteli Ti-

moa sietämättömän tekopyhästi ja ahdasmielisesti

silloin kun hän olisi tarvinnut kaikin puolista tukea

hätäänsä.

Toivottavasti pohjoisen henkisessä ilmapiirissä on

tapahtunut kehitystä avarampaan suuntaan lahjakkaita

poikkeavia taiteentekijöitä kohtaan.

145

Minua kalvaa kuitenkin paha epäilys, että tuskin

paljoakaan on. Toivottavasti ole väärässä. Pimeää on

edelleen.

Lapin kairoilla ja kylissä on yhä edelleen paljon pii-

levää luovuutta tulematta esille ja näkösille. Ei olisi

yhtään hullumpi ajatus, että yritettäisiin raivata tilaa

uuden aikaisille luoville kylähulluille.

Oikeutta ajatella ja nähdä hyvinkin poikkeavasti,

silti leimaamatta heitä ja sulkematta ahdasmielisyy-

den häkkiin.

Vaan kokea kylähullut elämää rikastuttavana voima-

varana, joilla voisi olla matkailullekin jotakin erikois-

ta annettavaa.

146

JÄHMETTYNEITÄ MUUTKIN KUIN

TEATTERI

Teatteri on yhtä jähmettynyt instituutio siinä kuin

kirkkokin.

Itseriittoinen vuodesta toiseen etupäässä samoja iki-

vanhoja näytelmiä pyörittävä laitos.

Jähmettyneisyydestä ja itseriittoisuudesta ei kuiten-

kaan voi yksin antaa kunniaa vain teatterille ja kirkol-

le. Ihmistä ja ihmisen henkeä on puristamassa häkkiin

sen seitsemän ja kymmenen instituutiota, byrokratian

laitosta ja puolueen kuppikuntaa.

Kuitenkin: Eri laitokset ovat alun perin perustettu

ihmistä varten. Helpottamaan ja palvelemaan hänen

jokapäiväistä elämäänsä ja asioiden hoitoa. Henkisen

ravinnon saantia.

Mutta toisin näyttää käyneen, ihminen on alistettu

henkihieverissä palvelemaan näitä tunteettomia insti-

tuutioita.

Vapaata ja luovaa, huumorinpitoista ja iloista henkeä

eri tahoilla tapaa yhä harvemmin.

Totisia torvensoittajia riittää sen sijaan vähän siellä

sun täällä. Myös teatterin ja taiteen piirissä yhä

enemmän kevyttä hömppää.

Lämpimästi ja luottavaisesti toiseen ihmiseen suh-

tautuvalle naureskellaan, pöljäkö sinä olet, lapselli-

nen.

Ei ihme, jos maailma on monille ruvennut tuntu-

maan mielettömältä, kurjalta ja kylmältä paikalta,

ahdistavalta.

Tavalliselle yksilölliselle elämälle ei näytetä antavan

mitään arvoa.

Aina pitäisi jollekin instituutiolle ja kuppikunnalle

kumartaa asioiden hoitamiseksi ja tulemalla huomioi-

duksi.

147

Mutta on sitä ihmistä alistettu ennenkin. Jo viisas

Saarnaaja aikanaan totesi eri laitosten hengettömyy-

den ja jähmettyneisyyden, vääryyden ja sorron kuulu-

van maailman menoon

Ironisesti Saarnaaja laukoo:

- Jos näet köyhää sorrettavan älä ihmettele. Virka-

miehet valvovat toisia ja ylemmät toisia.

Minä näin oikeuspaikan ja tuomioistuimen ja siellä-

kin pesi vääryys.

Kaikesta huolimatta Saarnaaja julistaa rohkeutta elää

ja kestää:

Elämä on sittenkin parempi kuin kuolema, niin kuin

elävä koira on parempi kuin kuollut koira. Lapissa

sopii sanoa poro.

Elämä on elämisen arvoinen kokemus, niin ilossa

kuin surussa.

Toivottavasti elävä henki löytää jälleen tiensä takai-

sin jähmettyneisiin ja pysähtyneisiin instituutioihin ja

laitoksiin.

148

AIKA MENNÄ ITSEENSÄ

Monet viisaat ajattelijat ovat sanoneet, että ihmisen

todellinen voima ja lujuus kasvaa omasta itsetunte-

muksesta.

Miten on, onko Lapilla uskallusta lisätä omaa itse-

tuntemusta, rehellisesti? Tarvetta on.

Joka taholla on aika mennä itseensä.

On totta, että on vaikea löytää ja myöntää itsessään

olevan korjaamisen sijaa, vikoja ja puutteita. Kukapa

niitä mielellään kaivelisi.

Ilman halua ja rohkeutta ei itsetuntemus kasva. La-

pissa on tilaa kasvaa omaksi itsekseen, ei se siitä ole

kiinni.

Lapissa voimme tuntea itsemme suuriksi, mutta

myös pieniksi.

Ellei Lappi itse puolusta oikeutta kasvaa omaksi

itsekseen, kuka muukaan puolustaa?

Lapin vahvin turva on toinen ihminen lähellä, luot-

tamus ja myötätunto.

Lappi auta itse itseäsi. Käytä järkeäsi, omia tunteita-

si ja voimiasi.

Luota omaan kykyysi joka tilanteessa. Älä koskaan

ajattele, ettei kannata. Aina kannattaa, älä lannistu.

On sanottu, että mahtavin on se, joka hallitsee itse

itseään.

Lapin on viisasta kuunnella ja totella vain itseään.

Ei merkitse mitään, mitä ihminen täällä tekee, vaan

se mitä hänen sydämensä tuntee.

149

KANSANTAITEEN VÄHÄTTELY

YMMÄRTÄMÄTTÖMYYTTÄ

Pidemmälle ehtineet ammattitaiteilijat ja harrastaja-

taiteilijat eivät suinkaan ole toistensa vastakohtia niin

kuin usein valitettavasti näytetään ymmärtävän.

Usein aihetta siihen antavat myös ammattitaiteilijat

vähättelemällä harrastajia, vaikka itsekin ovat alkutai-

paleella joskus olleet niitä.

Luovan toiminnan ja kansantaiteen perusteiden vää-

rin ymmärtäminen näyttää olevan yllättävän yleistä

myös taidekulttuuria seuraavienkin piireissä.

Myös täällä Lapissa esiintyy ”taideasiantuntijoita”,

jotka kuvittelevat tietävänsä ja pystyvänsä tarkoin

määrittelemään, mikä on hyvää taidetta mikä huonoa.

Sanoa paukasipa äskettäin eräs näkyvä kulttuurihen-

kilö aivan tosissaan niinkin:

- On vain hyvää taidetta ja huonoa taidetta.

Jos samaa ajatusmallia jatketaan, yhtä hyvin voidaan

nähdä ja päätellä:

- On vain hyviä ihmisiä ja huonoja ihmisiä.

Mutta onneksi elämä ei ole näin yksioikoinen ja

mustavalkoinen niin kuin ei taidekaan.

Elävää henkeä ei voida kuitenkaan määritellä joko

hyväksi tai huonoksi, sulkea häkkiin, nitistää ja tap-

paa.

Ymmärtämättömillä asenteilla ja kritiikillä voidaan

tietysti kansantaiteen harrastus saada näyttämään mi-

tättömältä näpertelyltä ja arvottomalta, huonolta tai-

teelta ja roskalta.

Kysymys ei ole siitä, etteikö kansantaidetta ja har-

rastustoimintaa voi myös kritikoida, mutta missä hen-

gessä ja sävyssä se tehdään? Eihän kritiikin tehtävänä

ole harrastajan virinnyttä itsetuntoa yrittää heti al-

kuunsa lamauttaa.

150

Lapissa mukavasti alulle päässyttä laajaa ja monella

tasolla etenevää taiteen harrastustoimintaa tulisi kai-

kin tavoin rohkaista ja tukea, eikä vähätellä.

Luovan henkisen toiminnan alueella kaivataan itse-

tuntoa rohkaisevaa, kohottavaa, innostavaa ja myön-

teistä ilmapiiriä kaikkien rikkaudeksi.

151

MESTARI PUHUU

Hyvät ja osuvat sanat tavoittavat meidät, samanteke-

vää missä ja milloin ne on ajateltu ja sanottu.

Näin esimerkiksi Kahlil Gibran kohdalla, Libanonis-

sa syntynyt kuulu runoilija, taidemaalari ja mystikko.

Hän on yhä ajankohtainen. Häntä lukee mielellään.

Profeetta teoksessa hän puhuu monista elämän pe-

rustunnoista, joita uskon ajateltavan myös Lapissa.

Häin Mestari puhuu lapsista:

- Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne. He ovat

elämän kaipuun tyttäriä ja poikia. Ja vaikka he asuvat

luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Mestari puhuu rakkaudesta:

- Kun rakkaus kutsuu teitä, niin seuratkaa häntä.

Rakkaus ei omista mitään eikä kukaan voi sitä omis-

taa.

Mestari puhuu antamisesta:

- Ainoastaan silloin kun annatte jotain omasta itses-

tänne te tosiaankin annatte.

Mestari puhuu ilosta ja surusta:

- Sama lähde mistä teidän naurunne solisee, on usein

täynnä teidän kyyneleitänne. Se mikä tuottaa sinulle

surua, antaa sinulle myös iloa.

Mestari puhuu vaatteista:

- Teidän vaatteenne peittävät paljon kauneudestanne

eivätkä kuitenkaan verhoa sitä, mikä ei ole kaunista.

Mestari puhuu rikoksesta:

- Teette vääryyttä muille ja siksi myös itsellenne.

Paljon teissä on ihmistä ja paljon teissä on sellaista,

mikä ei ole vielä tullut ihmiseksi.

Mestari puhuu järjestä ja intohimosta:

- Teidän sielunne on usein taistelukenttänä, kun jär-

kenne ja harkitsemiskykynne ovat sotajalalla intohi-

mojanne ja halujanne vastaan.

152

Teidän sielunne vaeltaa kaikilla poluilla, se aukeaa

lukemattomin terälehdin.

Mestari puhuu opettamisesta:

- Kukaan ei voi ilmaista teille muuta kuin sellaista,

mikä jo uinuu teidän tietoisuutenne aamunkoitossa.

Mestari puhuu ystävyydestä:

- Ystäväsi on peltosi, jonka kylvät rakkaudella ja

korjaat kiitoksella. Sinun ystäväsi tyydyttää puutteesi.

Aseta hengen syventäminen ystävyyden päämääräksi.

Mestari puhuu ajasta:

- Ajaton teissä on tietoinen elämän ajattomuudesta.

Ja henkenne tietää, että eilinen päivä on ainoastaan

tämän päivän muisto ja että huomen on tämän päivän

unelma.

Mestari puhuu rukoilemisesta:

- Mitä on rukous muuta kuin sisimpänne avartumista

kohti elävää avaruutta.

Mestari puhuu uskonnosta:

- Eivätkö kaikki teot ja kaikki mietiskely ole uskon-

toa?

Mestari puhuu kuolemasta:

- Te haluaisitte tietää kuoleman salaisuuden. Mutta

miten te voisitte sen löytää ellette hae sitä elämän

sydämestä?

Mestari puhuu kauneudesta:

- Kauneus on elämää, kauneus on ikuisuutta.

153

KEMIJOEN JÄÄLTÄ NÄHTYÄ

KAUPUNKIA

Aurinkoisina kevätpäivinä rovaniemeläisillä on ta-

pana hiihdellä ja kävelläkin Kemijoen jäällä. Tähyillä

kaupunkia joelta käsin.

Hiihtäminen suuren joen jäällä on tosiaankin elämys.

Sykkivä ja touhuava kaupunki törmällä silmien edes-

sä.

Annoin sukseni liukua Ounaskosken sillan alta kir-

kon ohi Kirkonjyrhämälle ja eteenpäin.

Aurinko paistoi ja lumikiteissä tuhannet auringot

tulvivat joka puolella valoa.

Ihmisiä, kaikenikäisiä kymmenittäin jäällä omine

mietteineen ja unelmineen.

Nuori nainen oli istahtanut keskelle joen jäätä pari-

vuotias lapsi sylissä. Pienen pieni koiranpentu leikki

lähellä, täynnä elämisen riemua ja iloa.

Kaunis näky teki runolliseksi. Nyt he elämässä täällä

Suomen pisimmän ja mahtavimman virran jäällä.

Löydetyn hirvenpään perusteella tiedetään Kemijoen

rantatörmillä olleen elämää ainakin 8000 vuotta.

Mikä vuosien paljous. Tätä taustaa vasten katsottuna

nasarettilainenkin tuntuu syntyneen aivan äskettäin.

Elämän syvyyttä on.

Mitä yhden ihmisen elämä on? Lyhyt väläys ajan

kulussa. Vanhuus yllättää nopeammin kuin aavis-

tammekaan. Sitten onkin pois lähdön aika.

Miten kulutamme päivämme, mitä odotamme, mitä

etsimme?

Miten tässä kaupungissa ihmiset ymmärtävät toisi-

aan, suvaitsevat toisiaan, rakastavat toisiaan, mietin.

Miten paljon ahtaat ajatukset, puoluerajat, uskonnol-

liset ja kaiken maailman rajat ovatkaan riistäneet ja

sammuttaneet ihmisten aitoa elämän iloa. Vapautta?

154

Rovaniemeläisillä on kaikesta huolimatta peräänan-

tamatonta ja sitkeää elämänhalua.

Uskallusta ja rohkeutta nähdä ja elää. Nousihan kau-

punki sodan hävityksestä ennätysajassa jälleen näyt-

täväksi ja kukoistavaksi kaupungiksi.

Nyt on elämänlaadun parantamisen aika. Toisen

ihmisen kohtaamisen ja välittämisen aika. Ymmärtä-

misen ja rakkauden aika.

Hiihtelen vielä Lainaanselälle, katson kaupunkia,

joka helmenä kylpee kevätauringon kirkkaudessa.

Niinpä. Elämämme on ihmeellinen unelma, päi-

viemme kimallus.

155

NIMIRUNOELMAN MIELIKUVIA

LAPIN LUONNOSTA

Ensimmäinen kosketus johonkin uuteen tapahtuu

tavallisesti nimen ja nimien kautta.

Aluksi kuulemme jonkun maan, alueen, paikan, il-

miön, ihmisen nimen.

Usein pelkkä nimi sysää mielikuvia liikkeelle ja he-

rättää kysymyksen, mitä kaikkea nimen taakse kät-

keytyy.

Nimet ovat eräänlaisia portteja kokonaisiin uusiin

maailmoihin.

Esimerkiksi Lapin nimen takaa löytyy noin 180.000

ihmisolentoa iloineen, suruineen, toiveineen. Lisäksi

vuoden ajasta riippuen suunnaton määrä muita eläviä

olentoja, sääskiä unohtamatta.

Tässä joitakin näytteitä Lapin luontoon liittyvästä

nimirunoelmasta. Toivottavasti ne herättävät jotain

mielikuvia, miten kummallisessa ja mystisessä tuntu-

rien maassa asummekaan.

Suuri Tunturin Tuntematon Henki. Suuri Tunturin

katse.

Suuri Tunturin Vartija. Suuri Lumen Hurmio.

Suuri Tunturin Pimeys. Suuri Tunturin Uni.

Suuri Laulava Ahven. Suuri Huutava Sääski.

Suuri Tanssiva Kivi. Suuri Herkkuliha.

Suuri Kulleroniitty. Suuri Vaaniva Kettu.

Suuri Suon Salattu Syli. Suuri Valon Parkaisu.

Suuri Pieni Henki. Suuri Joutilas Tunturi.

Suuri Mielen Sekoittaja. Suuri Kysyjä.

Suuri Tunturin Hullu. Suuri Ei Kukaan.

Suuri Harha Näky. Suuri Valon Saarnaaja.

Suuri Viestin Tuoja. Suuri Tietämätön.

Suuri Kohdussa Lekottelija. Suuri Tuuleen Huutaja.

Suuri Tyhjänpuhuja. Suuri Silmien Aukaisija.

Suuri Lihan Herkuttelija. Suuri Pallaksen Rakastaja.

156

Suuri Lars Levin Perässähiihtäjä. Suuri Hukuttava

Tekoallas.

Suuri Ikuinen Uneksija. Suuri Heräämätön Karhu.

Suuri Rannaton Autius. Suuri Sisääntulija.

Suuri Kaikkialla Läsnäolija. Suuri Elämätön Sielu.

Suuri Valon Ikävä. Suuri Poissa Olija.

Suuri Ikuinen Valittaja. Suuri Tunturia Ylittävä

Muurahainen.

Suuri Epäusko. Suuri Tunturin Harhaoppinen.

Suuri Tunturin Toisinajattelija. Suuri Hullu Turisti.

Suuri Susien Ystävä. Suuri Tyhjään Uskoja.

Suuri Luulosairas. Suuri Taivaaseen Kurkottaja.

Suuri Parkuva Paska. Suuri Karjuva Lintu.

Suuri Tunturin Helvetti. Suuri Tunturin Taivas.

Suuri Unissakävelijä. Suuri Porolla Ratsastaja.

Suuri Oman Itsensä Vanki. Suuri Tyhjänlehden Lu-

kija.

Suuri Kiitoksen Kipeä Pikkusielu. Suuri Onnen Ohi-

kulkija.

Suuri Kapinoiva Sielu. Suuri Haamujen Paljastaja.

Suuri Minä Itse.

157

HYVIÄ SAARNAMIEHIÄ HARVASSA

Täällä Lapin airoillakin vaikuttaa monenlaisia saar-

namiehiä.

On vakuuttavia sananselittäjiä ja on tyhjänpuhujia.

Uskonnon piirissä hyvä saarnamies on suuressa ar-

vossa. Hän on pyhä mies, kaiken arvostelun yläpuo-

lella.

Hyvällä saarnamiehellä on paljon kuulijoita. Uskol-

linen kannattaja- ja ihailijajoukko, joka on valmis

hänen puolestaan antamaan vaikka pään pantiksi.

Sama pätee politiikan piirissä. Taitava sananselittäjä

osaa liturgiansa ja saa kuulijat uskomaan sanomaansa.

Ilma epäilyksiä.

Uskonnon ja politiikan taitavat saarnamiehet ovat

mahtimiehiä, ihmismielen ja sielun hyvän ja pahan

tuntijoita.

Hyvä saarnamies on hyvä saarnamies, tavoiteltu

kunnianimi.

Näin koetaan kaikissa piireissä, paitsi taidekulttuu-

rissa ja kirjallisuudessa saarnaajalla on huono kaiku.

Se on suorastaan kirosana.

Taidekriitikko saattaa nimittäin viimeisenä valtti-

naan singota kirjailijalle ja taiteilijalle näin silmiä:

- Hän saarnaa.

Tämä merkitsee sitä, että häntä ei kannata ottaa va-

kavasti. Hänen tekstinsä tai työnsä ovat laadultaan

ala-arvoisia ja ikävystävän surkeita.

Kriitikon mielestä luovan taiteentekijän on kyettävä

tuomaan esille jotain uutta, yllättävää, ennen kokema-

tonta ja näkemätöntä.

Ei saarnaamaan iänikuisia jaarituksia, kuluneiden

fraasien tulvaa. Kliseitä.

Tottahan se kriitikko puhuu. Valtaosa saarnamiesten

puheista ei kriittistä tarkastelua kestä. Niin karmeita ja

158

harhaisia kuvauksia ne saattavat olla ja irti tästä maa-

ilmasta ja elämästä.

Varsinkin uskonnon piirissä jostakin syystä saarna-

mies löytää kuulijansa. Ehkä siksi, ettei esitä mitään

uutta vaan tuttua ja varmaa iänikuista vanhaa.

Tietysti on helppoa vaatia sitä ja tätä. Mutta totuttu-

jen roolien ja ajatushäkkien murtaminen on jokaiselle

hyvin vaikeaa.

Mielikuvitus on köyhä ja siksi jääkin, ellei ole uskal-

lusta edes silloin tällöin aivojen nappeja avata, tuulet-

taa.

Todellisia uuden etsijöitä ja oivaltajia on vähän. Uut-

ta henkeä edustavia ja uusia ovia avaavia hyviä saar-

namiehiä ei löydy hakemallakaan.

Jos löytyy, ne ovat harvinaisia helmiä.

159

AJATUSHELMIÄ

Ajatushelmistä sydän puhkeaa iloon. Muutaman

sanan pituinen ajatus saattaa joskus valon tavoin au-

kaista kiilan pimeyteen.

Tunnen kaverin, joka mielellään kerää lyhyitä kirk-

kaita ajatuskiteitä sattuivatpa ne silmään sitten luettu-

na tai korvaan kuultuna.

Jokin hyvä ajatuskide voi laukaista kimpun liikkeelle

uusia ajatuskuvioita, panna mielikuvituksen lentä-

mään.

Aforismin eli ajatelman kanssa ei ensinkään tarvitse

olla samaa mieltä, silti se viehättää. Kiteytettyä aja-

tusta vastaan voi väitellä, jopa tapella, yrittää kumota

se toisella ajatuksella.

Poimin tähän näytteeksi sikermän tunnettujen ja tun-

temattomien ajattelijoiden erilaisia käsityksiä ihmises-

tä, maailmasta ja elämästä.

- Se joka tietää ei puhu, se joka puhuu ei tiedä.

- Jos sinä kirjastosi lisäksi omistat puutarhan, ei si-

nulta puutu mitään.

- Ihmiset toivovat itselleen ikuista elämää. Samaan

aikaan he valittavat, etteivät tiedä miten saisivat lau-

antain ja sunnuntain kulumaan.

- Mitä enemmän lakeja ja säädöksiä, sitä enemmän

varkaita ja rosvoja.

- Ihminen ei aina tarvitse kaltereita häkkiinsä. Aja-

tukset voivat olla häkkejä.

- Mitä korkeammalle kohoamme, sitä pienemmiltä

näytämme niistä, jotka eivät osaa lentää.

160

- Vanhat uskovat kaiken, keski-ikäiset epäilevät

kaikkea, nuoret tietävät kaiken.

- Missä ei ole oikeutta, siellä ei ole vapautta. Missä

ei ole vapautta, siellä ei ole oikeutta.

- Kun kenkäni puristaa, mitä minua silloin auttaa,

että maailma on avara.

- Älä menetä unelmiasi, jos niin käy, voit olla ole-

massa mutta lakkaat elämästä.

- Huhu ja panettelu vahingoittavat kolmea yhtä ai-

kaa: sitä joka panettelee, sitä joka kuuntelee ja sitä

johon se kohdistuu.

- Ei ole raskaampaa taakkaa kuin elämän tyhjyyden

taakka.

- Puolue on yhdeltä puolen yritys, jonka äfäärit eivät

paljon eroa mafian puuhista.

- Maailman paras mahtuu kahden käden väliin.

- En ole syntynyt ketään komentelemaan enkä ke-

nenkään komenneltavaksi.

161

LAPPI HERÄÄMÄSSÄ TAISTELEMAAN

OIKEUKSISTAAN

Hitaasti mutta varmasti Lappi on tulossa yhä enem-

män tietoiseksi omasta menneisyydestään ja kulttuu-

ristaan, itsestään.

Pimeys on väistymässä, silmät avautumassa.

Ollaan heräämässä puolustamaan oikeuksia ja val-

miita tappelemaan niiden puolesta.

Tähän antoi uskoa ja toivoa 1980-luvun alussa Hel-

sinkiin vallan puheille matkannut lappilainen suuri ns.

karvalakkilähetystö, joka vaati selvittämään Kemijoen

valjastamisen yhteydessä tapahtuneita vääryyksiä ja

rikoksia.

Rajansa vääryydelläkin.

Kemijoen voimalaitosten rakentamisen yhteydessä

on paikalliselle väestölle tapahtunut vallankäyttäjien

taholta sellaisia vääryyksiä, jotka eivät totisesti ole

kunniaksi oikeusvaltiolle.

Valtiovallan sallima siirtomaan kaltainen riisto lap-

pilaisia kohtaan on häpeäksi oikeuslaitokselle, ehkä

härskeimpiä näyttöjä sen korruptiosta valtaryhmien

kanssa.

Kemijoen valjastamisesta syntyneet vähäiset riisto-

korvaukset jumiutuivat oikeuslaitoksen rattaisiin yli

30 vuodeksi eli sukupolvien yli. Kuka tahansa voi

nähdä, ettei oikeuslaitos ole ollut tehtäviensä tasalla ja

se on syyllistynyt vääryyksien ylläpitämiseen ja pit-

kittämiseen.

Riippumaton oikeuslaitos ei ole ollut riippumaton ja

oikeus ja kohtuus ei ole toteutunut, vaan härski piit-

taamattomuus ja törkeys.

Tämä kuuluisa karvalakkilähetystö lähti vaatimaan

korvauksia ja panemaan tilille vallankäyttäjiä. Lappi-

laiset tiesivät olevansa oikeassa, siitä lähetystön voi-

ma.

162

Ydinkysymyksiä on Lapin uusiutuvien luonnonvaro-

jen järkevä hyödyntäminen ja oikeudenmukainen ja-

kaminen paikallisen väestön ja valtakunnan muiden

alueiden kesken.

Tähän vallankäyttäjien Suomen lainsäädäntö ei ole

kyennyt tai halunnut toteuttaa oikeuden mukaisuutta

kansalaisiaan kohtaan.

Kemijoen vesistön ja metsien riisto on vain yksi osa

Lappia kohtaan harjoitetusta siirtomaa systeemistä.

Valtakunnan vallankäyttäjille ei näytä riittävän La-

pin nykyisyyden ja tulevaisuuden riistäminen, vaan ne

haluavat omia menneisyydenkin.

Helsinkiin on nimittäin ryövätty Lehtojärveltä löyty-

nyt 8000 vuotta vanha hirvenpääveistos ja kaikki

muutkin arvokkaat löydökset, vaikka lappilaisten oi-

keustajun mukaan alkuperäiset kuuluisivat itsestään

selvinä paikalliseen museoon. Kansallismuseo tyyty-

köön vastaavasti jäljennöksiin.

Mitä muuta se on kuin röyhkeyttä ja vääryyttä viedä

alueella aikanaan eläneiden ihmisten alkuperäiset

taide-esineet tuhansien kilometrien päähän.

Lappilaiset ovat alkaneet ymmärtää oman arvonsa ja

oikeutensa ja nähdä, että ei ole pakko suostua ja sietää

mitä kohtelua ja vääryyksiä tahansa. .

Voi olla, että Kemijoen valjastamisen yhteydessä

tapahtuneita vääryyksiä ei suinkaan ole vielä loppuun

käsitelty.

Tulevien sukupolvien tutkijat osoittavat maamme

vallankäyttäjien korruption levinneisyyden Kemijoen

riiston tapauksessa oikeuslaitosta myöten. Se on räi-

keimpiä esimerkkejä ryöstämisen ja vääryyksien ja

suoranaisten rikosten sallimisesta kansalaisia kohtaan

valtiovallan hiljaisella suostumuksella.

163

PALIKKAKULTTUURIA

Nykypäivän kaupunkikuvassa kunnon harjakattoiset

talot ovat poikkeuksia.

Silmäilen Rovaniemeä. Kahden valtavirran yhtymä-

kohtaan jälleenrakennettua vireää kaupunkia.

Uusi kaupunki.

Voi, minkä näköinen se on ja minkälainen se voisi

olla, ajattelen allapäin.

Nyt suurempia ja pienempiä laatikoita katujen varsil-

la ilman harjaa, palikoita pitkin ja poikin.

Laatikoiden julkisivut yksitotisen harmaita ilman

yksilöllisiä piirteitä, väriläikkien iloisuutta.

Arkkitehtuurin ja tämän ajan mielikuvituksen köy-

hyys pistää silmään myös lättänä omakotitaloissa.

Kauniin ja luonnollisen sopusoinnun tavoittaminen

ei ole rahasta kiinni. Samalla rahalla olisi yhtä hyvin

voitu rakentaa kauniimpi ja kiehtovampi kaupunki.

Rovaniemi ei ole rakentamisessa poikkeus tapaus,

vaan yhtäläinen palikkakulttuuri on levinnyt kaupun-

geista kirkonkyliin ja maaseudulle. Lättänöitä lättä-

nöiden perään meni mille paikkakunnalle tahansa eri

puolilla Suomea.

Myös hautausmaille saakka ulottuu sama luonnoton

ilmiö, kivipalikoiden mielikuvitukseton näky. Van-

hoilla hautausmailla on enemmän vaihtelua hauta-

muistomerkeissä kuin uusissa.

Luonnonkivet sellaisenaan olisivat paljon luonte-

vampia ja vaihtelevampia muistokiviä. Ja halvempia-

kin. Tosin viime aikoina on alkanut hautausmaille

ilmaantua myös yhä useammin luonnonkiviä.

Sellainen on ihminen. Muotivirtausten perässä juok-

seva laumaeläin.

Yksilöllistä ja persoonallista siviilirohkeutta tarvit-

taisiin täällä nykyistä huomattavasti enemmän alalla

kuin alalla.

164

Orjallinen yhdenmukainen ja kaavamainen raken-

nuskulttuuri latistaa ja köyhdyttää, erilaisuus rikastut-

taa.

Se on lopulta meistä kiinni. Jos ihmiset alkavat vaa-

tia monipuolisempaa ja kiehtovampaa rakentamista,

niin rakennuslupa byrokratian on pakko antaa myö-

ten.

165

GETSEMANESTA PILVILINNAAN

Ikivanha havainto on totta yhä tänäkin päivänä, ei

kukaan ole profeetta omalla maallaan. Valitettavasti.

Näin oli myös kittiläläisen Kalervo Palsan kohdalla.

Hänen taiteen mittavuutta ja visioita ei hänen elinai-

kanaan paikkakunnalla ymmärretty.

Kalervo Palsan näkemykset ja maailman kuvaamis-

tapa poikkesivat liiaksi rajoittuneista ja kaavamaisista

ajatuskuvioista. Mikä on sopivaa ja mikä ei.

Hän paljasti maalauksissaan armotta ihmisen raadol-

lisia ja pimeitä puolia, pelottomasti. Tinkimättä ja

sievistelemättä hulluksi leimatuksi tulemisen uhalla-

kin.

Paikallisilta huomaamatta jäänyt Kittilän omalaatui-

nen ja tavallisesta kaunomaalailusta hurjasti poikkea-

va taiteilija-nero tulee aikanaan mitä ilmeisimmin

jatkamaan elämäänsä kansainvälisten taidekirjojen

sivuilla ja gallerioissa.

Kalervo Palsasta onkin tehty jo pari kirjaa.

Äiti-maan syliin hänet peitettiin nelikymppisenä.

Lahjakkaan taiteilijan osa oli kulkea raskas getsema-

nen tie nuorena loppuun.

Palsa nimitti pienen pientä taidegalleriaansa Getse-

maneksi, kylmä lautahökkeli.

Nyt Kalervo Palsa on päässyt getsemanestaan ikä-

vöimäänsä pilvilinnaan. Suurille valokentille, jossa ei

yksinäisyys ja ahdistus paina.

166

MIETTEITÄ ELÄMÄSTÄ

Ihmiset ovat ilman rakkautta elämän kovaosaisia.

Ilman tunteita käveleviä ruumiita. Ilman sydäntä eivät

osaa rakastaa eikä vihata.

On sanottu, että ainoastaan sydämellä näkee parhai-

ten. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

Kun koemme onnea, meidän on usein vaikea tajuta

sitä onneksi. Mutta kun se on mennyt ohi, vasta sitten

yllättäen huomaamme kuinka onnellisia itse asiassa

olimmekin.

Onni on olla oma itsensä. Onni on omalla pihallam-

me asustava kotilintu.

Tien onneen voi löytää se, joka osaa antaa omastaan

itsestään toiselle.

Kirjat ovat paljon enemmän kuin harrastus, ne ovat

seurustelua ihmiskunnan sielujen ja mielten kanssa.

Hyvät kirjat vastaavat parhainta yliopistoa.

Kirjallisuus ja runous rakentuu taukoamattomalle

hyvän ja pahan kamppailulle, joka ihmismielessä rie-

huu.

Siellä ei ole suurta taidetta, missä ei ole rakkautta.

Ihmisen koti ei ole siellä, missä hänen asuntonsa on,

vaan siellä missä häntä ymmärretään.

Ihminen on koe, siirtymisilmiö, kapea ja häilyvä

silta luonnon ja hengen välillä.

On alettava läheltä, jotta päästäisiin kauas.

Kaiken kauniin ja suuren tässä maailmassa on luonut

ajatus ja tunne ihmisen mielensyvyydessä.

Ihminen on syntynyt elämään joka hetki, ei vain

valmistautumaan elämää varten.

Ystävä on henkilö, jonka seurassa voin olla oma

itseni. Ajatella ääneen hänen läsnäollessa.

Oman itsensä hylkääminen on kauheinta, mitä ihmi-

selle voi tapahtua.

167

RUNOUS TÄHTÄÄ YTIMEEN

Joidenkin mielestä runous on sitä, mitä ei voi muu-

ten sanoa.

Marcel Proust määrittelee runouden merkityksillä

ladatuksi äärimmäisen pelkistetyksi kieleksi ja sano-

maksi.

Octavio Pazin näkemyksen mukaan runoudella ei ole

mitään määriteltävää ja sopimuksenvaraista olemas-

saoloa. Runous on ajatuksen ja kielen avulla kamppai-

lua rajallisuutta ja rajoittuneisuutta vastaan

Runous on läsnä siellä, missä sanat ylitetään niin

kuin eroottinen rakkaus siellä, missä ruumis ylitetään.

Joku toinen näkee koskettavimman runouden synty-

vän rehellisyydestä elämää kohtaan ilman rajoittavia

esteitä.

Tosi runous tähtää kaiken sovinnaisviisauden toisel-

le puolelle, ytimeen.

Jotkut pitävät kirjallisuutta ja ennen kaikkea runoutta

kaikista taidemuodoista merkittävimpänä, kaikkien

elämäntuntojen äitinä.

Ytimeen osuvaa runoutta vastaan hyökätään sekä

oikealta että vasemmalta puolen, pidetään vaarallise-

na.

Myös Lappi odottaa kipeästi uusia innoittavia runoi-

lijoita avartamaan elämää ja maailmaa.

168

Sisällys

Viisas tuntee itsensä……………………………..5

Sietämätön keveys……………………………….8

Pysähtynyt henki…………………………………10

Runous siellä missä sanat ylitetään……………..12

Ajatuksia rakkaudesta…………………………..14

Ajatuksia ihmisoikeuksista……………………...16

Elämäntaito………………………………………18

Kulttuurin puolesta metakkaa…………………..20

Mysteerioita………………………………………22

Huumori kunniaan……………………………… 24

Ei valta vaan pelko turmelee……………………26

Mitä mätää?……………………………………...28

Koskettaako se?………………………………….30

Sielunmaisemamme paljastaja………………….32

Legenda jo eläessään…………………………….34

Kohti valoa……………………………………….36

Lumihysteriaa……………………………………38

Minkälaisia henki touhuaa Lapissa…………….40

Pikkusielut asialla………………………………..42

Kuunnella luonnon puhetta……………………..44

Lestadiolaisesta uskosta irti rimpuilleen

mietteitä…………………………………………..46

Pirut ja enkelit täällä…………………………….48

Ylimaallista valoa tuntureilla……………………50

Omaehtoinen henki ja taide……………………..51

Enemmän kuin kullan arvoisia………………….53

Tyhjentyneet utopiat……………………………..55

Teräsportti jonnekin……………………………..57

Kasvupaikka iduille……………………………...59

Metsiköitä ikkunoiden alle………………………61

Pohjolan ikuinen kierto………………………….62

Monien jumalien aika……………………………63

Rovaniemen aamun tunnelmia………………….65

169

Ei syvästä kaivosta vesi lopu……………………67

Kauneuden hävityksen vimmaa………………...69

Hilla kesä…………………………………………71

Kuvien maailma………………………………….73

Elämä jossakin toisaalla?………………………..75

Koiramaista iloa………………………………….77

Kulttuurin ja yrittämisen yhtymäkohtia……….79

Lappi on loppu……………………………………81

Sillälailla…………………………………………..83

Mustia aukkoja…………………………………...85

Kansantori………………………………………...87

Elämä auringon varassa…………………………89

Piilosta näkösälle…………………………………90

Aina uusi aika edessä…………………………….92

Henkinen nälkä…………………………………...93

8.9.1983 rikollista lainsäädäntöä………………...95

Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin………97

Sykähdyttävä kirjasto……………………………98

Sanan taitajia harvassa………………………….100

Mitä saamme aikaan?…………………………...102

Ihmispedon syntymäpäivänä…….. ……………104

Kenen maa……………………………………….106

Tottelemisen ongelmia…………………………..108

Kirjailijan vieraana……………. ………………110

Elokehä vaarassa………………………………..112

Elämys……………………………………………114

Onko elämällä tarkoitusta………………………116

Kadonnutta elämän kauneutta…………………118

Lintuna Lapissa…………………………………120

Sitä jotakin………………………………………121

Niin äkkiä kesä ohi……………………………...122

Kukat kaikki heidän kauneutensa……………..123

Ehdotonta totuutta ei ole……………………….125

Minä se vain……………………………………..126

Hallitsematonta ilmassa?……………………….128

Ounasvaaraa uhkaa raiskaaminen…………….129

170

Hämmentäviä paradokseja…………………….131

Kesää odotellessa……………………………….132

Lappiko älyllinen tyhjiö………………………...133

Lapin hengen tulkkeja………………………….135

Näe Rovaniemi uusin silmin……………………136

Kaamoksen salaperäistä hämyä………………..137

Käyttäkää aivojanne……………………………139

Joukolla napaa tuijottamaan…………………...141

Lisää sotaharjoituksia…………………………..143

Tilaa kylähulluille……………………………….145

Jähmettyneitä muutkin kuin teatteri…………..147

Aika mennä itseensä…………………………….149

Kansantaiteen vähättely ymmärtämättömyyttä150

Mestari puhuu…………………………………...152

Kemijoen jäältä nähtyä kaupunkia…………….154

Nimirunoelman mielikuvia Lapin luonnosta….156

Hyviä saarnamiehiä harvassa………………….158

Ajatushelmiä…………………………………….160

Lappi heräämässä taistelemaan oikeuksistaan..162

Palikkakulttuuria………………………………..164

Getsemanesta pilvilinnaan……………………...166

Mietteitä elämästä……………………………….167

Runous tähtää ytimeen…………………………168

171

Ranualla korpikuusen juurella syntynyt ja kasvanut

Pentti Harjumaa on suorittanut elämäntyönsä sano-

malehtimiehenä Pohjolan Sanomain aluetoimitukses-

sa 1954-1992 Rovaniemellä.

Työnsä ohella hän on julkaissut kolmattakymmentä

miete- ja runokokoelmaa.

Tämän lisäksi hän on kerännyt jätkäkulttuurin perin-

nettä toimittamalla kolme valikoitua kokoelmaa Nätti-

Jussin tarinoita.

Hän on myös koonnut ja julkaissut monipuolisen ja

laajan lappilaista mytologiaa käsittelevän kirjan Aave-

riekkoja lappilaisia mystisiä tarinoita ja kummituksia.

Pentti Harjumaa tunnetaan persoonallisena ja puhut-

televana elämänarvoja ja perusteita tutkivana ajatus-

runoilijana – filosofina.

Realistisena mystikkona ja humanismin julistajana

sekä luovaa kulttuuria edistävänä kirjoittajana tunne-

tun Harjumaan ajatukset tulevat esille monipuolisesti

myös Pohjolan Sanomissa 1980-90 luvuilla julkais-

tuissa editoiduissa kolumneissa, joista monet ovat yhä

ajankohtaisia. Omaperäistä toisinajattelua.