Pentti Harjumaa
TYHJÄN
PÄÄLLÄ
runoajatuksia
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2002
Gummerus Kirjapaino Oy
ISBN 951-98988-2-4
2
Sisällys
I
Valittujen runojen osasto 7
II
Hylättyjen runojen osasto 121
3
I
Valittujen runojen osasto
Kahta puolen tyhjyyden
kuiluja,
aineen kapealla sillalla,
olen palaamassa takaisin syntymättömien
kotiin,
jossa ei alkua eikä loppua.
4
Löytyykö kuolevaista,
joka käsittäisi
autuaallisen tyhjyyden unta,
taivasta?
Tyhjyyden kauneutta,
tyhjyyden lumousta,
tyhjyyden armoa,
aineen ja olevan kahleista vapautunutta
tyhjyyden rakkauden syliä.
5
Ilman haaveita ja unelmia
elämäni
olisi tyhjääkin tyhjempi.
6
Onko sielu ainetta vai tyhjää?
salaisuus ei paljasta itseään.
7
Lännessä
tyhjä ei ole mitään,
tyhjäpäätä ei kannata noteerata.
Idässä tyhjä ei ole tyhjä,
kun pään tyhjentää tavaroiden roinasta,
mieli täyttyy autuaallisella
jollakin,
pyhällä rauhalla.
8
Tyhjä ei tee eroa
hyvän eikä pahan välillä,
ei oikean eikä väärän välillä,
ei jumalan eikä pirun välillä,
ei pimeän eikä valon välillä,
puolueeton tyhjä.
9
Kahden tyhjyyden välissä
minä rimpuilen
hämähäkin verkossa
kuin kärpänen.
10
Kirkko seisoo tyhjän
päällä
niin kuin kaikki muutkin.
11
Pappi kuvailee
tyhjää
tyhjässä kirkossa.
12
Tieteen mukaan maailmankaikkeus
syntyi tyhjästä
alkuräjähdyksessä 15 miljardia vuotta sitten.
Tyhjä siis paukahti,
vaikka kansanviisaus tietää,
tyhjä ei voi paukahtaa.
13
Mitä oli ennen alkuräjähdystä?
en tiedä,
mutta eipä sitä tiedä kukaan muukaan,
se lohduttaa minua.
14
Niin paljon olen päässyt
selville,
koko maapallo pyörii
tyhjän päällä,
elämä.
15
Täysikuu,
ihmeellistä, ihmeellistä,
pysyy tuolla ylhäällä
tyhjän päällä
eikä tipu niskaan.
16
Käsittämättömän tyhjyyden
edessä
älä hämmenny,
älä tee mitään,
älä sano mitään,
tekeydy näkymättömäksi.
Tarkkaile sivullisena, mihin henki
sinua ohjaa.
17
Minulla on ollut sata selitystä
tyhjälle,
tyhjälle tunteelle,
tyhjälle kokemukselle,
kaikki vääriä.
18
Olin mukana silminnäkijänä,
kun hänet laskettiin hautaan.
Eipä aikaakaan,
kun hauta kaivettiin auki,
se oli tyhjä.
19
Elämä täynnä suuria tyhjiä
lupauksia.
20
Miksi elämällä on pakko olla
jokin tarkoitus?
eikö riitä,
elämä vain on.
21
Kun jalkojen alla on kovaa
maata,
kokonainen maapallo,
ei huomaa seisovansa
tyhjän päällä.
22
Tyhjyys ja aine pitävät minua
vankina
tyhjän päällä.
Tuntematon painovoima pitää
jalkani maassa.
23
Miksi he eivät jo ole täällä?
jos heitä maailmankaikkeudessa
kuhisee
kuin muurahaisia joka puolella.
Ehkäpä meille on onneksi,
etteivät asu aivan nurkan takana.
Onhan täällä maapallollakin aivan
tarpeeksi hitlereitä ja stalineita,
kaulankatkaisijoita
omasta takaa.
Fanaattisen uskon ja totuuden
levittäjiä.
24
Ulkopuolellani ei ole
mitään,
sisäpuolellani ei ole
mitään,
silti kuitenkin minä olen olemassa,
hämmentävää.
Tyhjässä päässäni ei liiku
ainuttakaan ajatusta,
silti minä ajattelen kaikkea tätä,
hämmentävää.
Tyhjyys ei ole mitään,
silti se on täynnä jotakin,
hämmentävää.
25
Hänellä oli tyhjyys sylissä,
kaikki,
eikä mitään.
26
Maailmankaikkeuden keskus aina
siellä,
missä olemme.
27
Kaikki vauhdilla matkalla
tyhjän avaruuden yli
maahan,
jota ei ole.
28
Ääretön tyhjyys,
kantaa hartioillaan aineen
pienen pieniä saarekkeita,
tihentymiä
niin kuin minua ja sinua.
29
Poliitikko julistamassa
maallista hyvää,
saarnamies taivaallista hyvää
tyhjille päille.
Päät täyttyvät tyhjillä lupauksilla,
niin sukupolvien uni jatkuu.
30
Me mätänemme jäljettömiin,
mutta mitä siitä,
ei kannata vaivata päätä
tyhjällä.
31
Laukaus, paukahdus,
luoti avaa oven tyhjyyteen,
tuntemattoman sotilaan kohtalo.
32
Jalat ristissä tyhjennän
mieltäni
taivaallisen autuuden tulla
sisälleni.
33
Mikä saa ihmisen uskomaan
tyhjään,
olemattomaan jumalaan?
Mikä saa ihmisen kynsin hampain
takertumaan tyhjään,
olemattomaan pelastukseen?
34
Kun pölyt on pyyhitty pois
kirjoista,
jäljelle jää kasa tyhjiä sanoja
hyllykön loukkoon.
35
Ei kymmenen rosvoakaan pysty
tyhjätaskulta
mitään ryöstämään.
36
Tyhjästä löytänyttä mielenrauhaa
eivät maailmanlopun julistajat pysty
järkyttämään.
Tyhjyyden taivaaseen mahtuvat kaikki.
37
Siellä missä ajatus pysähtyy,
ilmestyy tyhjyys paikalle kuin korppi.
38
Puheen ja teon välillä on monta tyhjää
sanaa,
kuilua.
39
Minä hullu vaihdoin elämäni
tyhjän odottamiseen.
Minä hullu,
yritin sanoilla tavoittaa olematonta
tyhjää.
40
Raamatun sivuilla kaikki voimainen
Herra leventelee:
- Minä heitän joka ikisen
epäuskoisen,
toisinajattelijan,
niskuroijan helvetin tuleen,
joka ei alistu anelemaan armoa,
kumartamaan, ylistämään
nimeäni.
41
Olemme ydinjätettä alusta loppuun
saakka,
tähtienpölyä,
tyhjästä syntyneitä maailmankaikkeuden
lapsia.
42
Tyhjien ajatusten porukka juhlii
kirjahyllykössä,
mitä teen?
43
Oman itseni edessä,
tyhjyyteni edessä,
kurkottauduin kohti taivaita.
44
Sadan vuoden kuluessa kuusi miljardia
ihmistä ilman ruumista,
Luojalla kiire
rakentaa
uusia taivaan- ja helvetin vastaanottokeskuksia
tulossa olevalle porukalle.
Helvetin puolellakaan ei voi enää sieluja
sijoittaa mihin läävään tahansa,
vaan sinne on rakennettava kunnolliset tilat
EU:n direktiivien määräysten mukaan.
45
Tässä painin pienen pienen
ongelman kanssa:
onko maailmankaikkeus suljettu,
vai avoin systeemi?
onko paikalleen jämähtänyt tyhjä
sydämessäni vain joutavaa kitinää ja kätinää?
46
Maailmankaikkeuden tyhjyys siellä
kohisee
oman tyhjän mieleni syvyydessä,
enkä tiedä mistä se tulee minne menee.
47
Raaka totuus aineen maailmassa:
tyhjä pääkin
tarvitsee ympärilleen lihaa, luuta, verta.
48
Kun rakennat unelmiesi linnan pilviin
tyhjän päälle,
sinun ei tarvitse pelätä rosvokoplia.
49
Joka tuutin täydeltä
tyhjää musiikin jumputusta,
tyhjää kumisevaa taidetta,
tyhjiä puheita, tyhjiä kuvia,
tyhjää istumista ja masennusta kaljalasin äärellä,
tyhjään avaruuteen huutamista,
tyhjänmielen ja tyhjänelämän pelkoa.
50
Vajoan avaruuden tyhjään syliin,
vajoan naisen tyhjään syliin,
annan luonnon tehdä tehtävänsä,
olen elämän soitin.
51
Karkota suru sydämestäsi,
ei tyhjää rakkautta kannata surra,
valerakkautta.
52
Tyhjyyden tuntureilla turvassa
ihmisiltä ja jumalilta,
nukun pitkää talviunta,
sydämessäni suuri mielenrauha.
53
Kaikista naisista kaunein olet sinä
tyhjä unelmanainen,
seuraat minua kuin varjo etkä koskaan
hylkää minua.
54
Meitä yhdistää pitkien etäisyyksien
välillä
toisiimme tyhjyys,
olemme tähtien poikia ja tyttäriä.
55
Kuulin kahinaa selkäni takana,
käännähdin,
mutta en nähnyt muuta kuin tyhjää,
tiesin että joku katsoi minua,
mutta en nähnyt muuta kuin tyhjää,
jotakin asiaa sillä oli minulle.
No, se selviää aikanaan.
56
Et voi paeta ainemaailmassa minnekään
vanhenevan ruumiisi kanssa,
jokaisella ovella ja portilla sinua odottaa
tyhjä
olemattomuus.
57
Siinä on temppua kerrakseen:
lentää elävänä avaruuden tyhjyyden läpi
uudelle planeetalle,
herätä uudessa ruumiissa taivaalliseen
elämään.
58
Minua kiehtoo tunteikas tyhjä tila.
59
Kuolema raivaa tyhjää tilaa uusille
sieluille tulla.
60
Kun pudotamme naamiomme,
jäljelle jää tyhjää.
61
Taiteen hienostelevat pintaliitäjät,
häkkyrän edessä,
tyhjän taulun edessä,
tyhjän tynnyrin edessä,
tyhjien puheiden lomassa
ovat näkevinään korkeaa taidetta.
62
Eilinen tyhjä on vain muisto,
huominen tyhjä pelkkä mielikuva,
todellinen tyhjä nyt tässä ohitsekiitävässä
hetkessä
korvien välissä.
63
Tässä tyhjien ajatusten maassa
kenelläkään ei ole mitään sanottavaa
todellista mistään,
kaikki joutavia tyhjänpuhujia.
64
Olenko syvimmältään vain tyhjä
mielikuva harha?
65
Jos tyhjästä ei voi puhua muuta
kuin tyhjää,
siitä on vaiettava.
66
Ainemaailma ei tunnusta
tyhjyyttä,
tyhjyys ei tunnusta ainetta,
yhteentörmäystä ei voi välttää.
67
Elämä on pienestä kiinni,
jos tyhjä kuu kyllästyy olemaan maan nöyrä
seuralainen,
lähtee omille teilleen,
maa suistuu radaltaan tyhjyyteen
tuhontielle.
68
Autuaita tyhjäntoimittajat,
sillä heidän juttujaan ei kannata ottaa
tosissaan.
Autuaita tyhjänpuhujat,
sillä he tuovat piristystä ankean harmaaseen
arkipäivään.
69
Lyhytkin ikä riittää havaitsemaan:
elämme sisäisen ja ulkoisen tyhjyyden
kuoleman varjon maassa.
Aineplaneettamme syöksyy vauhdilla päin
pimeää tyhjyyttä,
olemattomuutta.
70
Tyhjän tilani, tyhjän mieleni
täyttää
rakkaus sinuun.
Voi, voi mitä nyt teen,
kun uusi rakkaus koputtaa ovelleni?
71
Olen aivan kuin toisetkin,
tyhjänpuhuja,
kukaan ei huomaa minun tyhjyyteni
syvyyttä.
72
Hetken loistan tähtenä,
silmäni häikäistyvät valosta,
hämmästelen atomeista kudottua
ihmeellistä nahkapussia
ympärilläni.
73
Haltin seudun tuntureilla elää
jääleinikki,
joka ilmaantuu kuin tyhjästä
lumen läpi,
puhjetakseen kukkaan heti,
kun auringonvalo sitä kutsuu.
74
Maailmassa on yhä tilaa tyhjälle
turhalle kauneudelle,
iloitsen.
75
Ihollani ja sisälläni elää joukko
tyhjästä ilmaantuneita pienen pieniä
otuksia,
joille kelpaan sellaisena kuin olen.
76
Kevennän sydämeni tyhjyyden
taakkaa,
ajattelemalla höyhenkevyesti.
77
Luettuani joukon tyhjiä,
mitään sanomattomia kirjoja,
aloin uskoa että tyhjän saa kiinni
lukemattakin.
78
Miljoona kaupunki tyhjää melua
täynnä.
79
Tartu tyhjyyttä
kaksin käsin niin kiinni,
ettei ote lipsu.
80
Suuren tavaratalon, hotellin ja kapakan
katolla kirkuva mainos
huutaa tyhjää.
81
Työnsin käteni sysimustaan
tyhjään,
jotakin selittämätöntä ei-mitään
tarttui sormiini,
mitään sanomattomia joutavia
muistoja
tyhjänpäiväisestä elämästäni.
82
Tunturissa löytyy yhä
ylimaallista
tyhjää tilaa
tyhjää aikaa
tyhjää kauneutta
tyhjää hiljaisuutta
nöyrälle tyhjänpyytäjälle.
83
Olemisen arvoitus lepää
tyhjän päällä.
84
Euroopan sydän märkii,
mätänee,
aatteet ja uskonnot tyhjentyneet
utopioista,
tulevaisuus avaa portit uudelle
tyhjälle,
tuntemattomalle laukata sisään.
Mutta rakkaus pysyy iäti
ei väisty
tyhjän edessä.
85
Niin moni pyörii tyhjän
päällä,
väärässä paikassa,
väärässä ajassa,
väärän porukan mukana,
väärässä maailmassa.
86
Iltapäivälehdessä tyhjä lööppi
huutaa,
kirkuu
kuin olisi suurikin uutinen,
kilon lihoneen missin
vaikea löytää poikakaveria.
87
Puhu lyhyesti,
tämä porukka ei tyhjää jaarittelua
kauan kuuntele.
88
Jalat ristissä istun, silmät puoliummessa
tavoittelen tyhjää,
tyhjennän mieltäni kaiken maailman roinasta,
niin kauan kunnes valaistun,
näen tunturit tunturina,
porot poroina,
lumet lumena,
tyhjän tyhjänä,
aineen aineena,
itseni sellaisena kuin olen.
89
Seison sydämeni kivussa
tyhjyyden reunalla,
opasta minua lentämään kuilun yli.
90
Tyhjän merkitys voi avautua sinulle
aivan tavallisten jokapäiväisten askareiden
keskellä.
Et voi keittää mustikkasoppaa ilman tyhjää
kattilaa.
91
Minkä värinen on tyhjä mieli,
ajatus,
sielu?
Miksi maailma pyörii
tyhjän päällä?
yksikään selitys ei riitä.
92
Jolla ei ole grammaakaan tyhjää
hulluutta,
niin eipä hänestä löydy mitään muutakaan
mainitsemisen arvoista.
93
Matkitaan tyhjän tuulen suhinaa,
nyt on sanattoman laulun vuoro,
minulla ei ole kenellekään mitään
sanottavaa.
94
Olen ihan tavallinen tyhjä,
joka syleilen sinua lämpimästi.
En vaadi sinulta mitään,
kunhan tässä vain pörrään ympärilläsi.
95
Minä ymmärsin Hänen
kätkeytyneen
maailmankaikkeuden tyhjyyteen.
Tähdet ovat hänen kirjaimiaan,
joilla hän on kirjoittanut sanomansa
avaruuden tyhjään mustaan tauluun.
96
Älä repäise elämän verhoa
auki,
jos et kestä tyhjyyden taakkaa.
97
Tämä maa ei ole mittää,
Eurooppa ei ole mittää,
maailma ei ole mittää,
elämä ei ole mittää,
avaruuden tyhjyys ei ole mittää,
laulan kurkkusuorana,
kunnes yhtäkkiä säikähdän:
enkö minäkään ole mittää?
98
Joka ei ole päätänsä hakannut tyhjään
seinään,
ei tiedä todellisesta elämästä mitään.
99
Kun putosin tyhjän päälle,
en tiennyt miten pitkä matka oli
tyhjästä tyhjään.
100
Naisen ruumis on muokattu,
piinattu
henkihieveriin tyhjillä kauneuslupauksilla,
rakkaudella,
laihdutuskuureilla.
101
Tyhjä Joku kosketti minua,
miten ilmaista käsittämätön tyhjä?
102
Minua ilahduttaa, kun minulta ei
vaadita
sen kummemmin mitään sanottavaa,
saan olla niin tyhjä kuin olen,
vapaasti.
103
Vaikka minä kiertäisin maailman
tuhat kertaa ympäri,
juhlisin maailman joka kapakassa,
kaikki on yhtä tyhjän kanssa,
kun sinä olet poissa.
104
Hän julisti:
En pelkää tyhjää,
en mitään,
en ole vailla mitään,
olen vapaa.
Mutta eivätkö ne ole kuolleen
ajatuksia?
105
Parasta ensin elää,
katsotaan sitten millainen tyhjyys
vastassa.
106
Kuulen sisälläni kuiskauksia ja huutoja,
keskellä ei mitään.
Olen rakkauden koukussa
tyhjän päällä.
107
Minua ympäröi taivaallinen rauha,
hiljaisuus,
istun tunturikivellä väriloiston keskellä,
mieleni taakoista tyhjentyneenä,
vapaana,
ajattelen en mitään,
kuuntelen en mitään,
onnellisena ihmeellisestä olemassaoloni
lahjasta.
108
Törmäys todelliseen
tyhjään
muutti kaiken.
109
Jos ihminen ajattelee,
hänestä tulee vääjäämättä toisinajattelija,
tyhjänpuhujien kriitikko.
110
Vahvinkin maailmanvalta
voimaton
tyhjyyden edessä.
111
Ei sellaisesta ole täällä eläjäksi,
joka ei mitään sanomattomia,
tyhjiä päiviä kestä.
112
Niin moni pyörii
tyhjän päällä,
väärässä paikassa,
väärässä ajassa,
väärän porukan mukana,
väärässä maailmassa.
113
Toinen näkee vesilasin puoleksi
tyhjillään,
toinen puoleksi täynnä ainetta.
Molemmat puoleksi oikeassa,
puoleksi väärässä.
114
Tarvitaan paljon melua tyhjästä,
ennen kuin silmät avautuvat
näkemään
maailman tyhjyyden.
115
On niin monta maata vielä
näkemättä,
niin monta kirjaa lukematta,
sävellystä kuulematta,
niin monta rakkautta kokematta,
mutta ei niin väliä kaikkea
tyhjää
koluta läpi.
116
Uskallan kellua jo tyhjän päällä,
luotan siihen,
elämä kantaa.
I
117
Hylättyjen runojen osasto
118
119
Aika ratkaisee,
kuka puhuu tyhjää
tästä ajasta.
Pitelin kädessäni
kirkastettua tyhjää,
minua ympäröi pyhä tyhjä kehä.
Joku ohjasi minua
kohti valoa,
maailman taakoista vapaana.
120
Sukupolvi toisensa jälkeen
ilmestyy
tyhjästä,
katoaa tyhjyyteen.
Eri vapauksia ei ole kenelläkään,
kaikilla sama kohtalo.
Minun sydämeni tyhjyys,
levoton mieleni on aika pieni
asia,
maailmankaikkeuden tyhjyyden
rinnalla.
121
Maailmankaikkeuden Luoja
asutko tyhjyydessä,
kun sinua ei aineen maailmassa näy?
Kesken kaiken kuulen jonkun
sanovan:
Voi sinua kyselijää:
Hänhän on läsnä kaikkialla,
poissaolevana.
Hei,
nyt sinulla aineen maailmassa on
elämäsi tilaisuus jättää
tunturipolulle jokin viesti,
että olit täällä.
Jos et muuta keksi, pane vaikka
kivi toisen kiven päälle merkiksi.
Se on pieni jälki, mutta jälki
kuitenkin enemmän kuin ei mitään.
122
Sinut on valittu ja kutsuttu
maailmankaikkeuden tyhjyyden
keskelle
pyörivälle aineen saarekkeelle,
silminnäkijäksi luomisen
suurelle näyttämölle.
Jos tuijotat kauan sydämesi
tyhjään nurkkaan,
sieltä nurkasta Joku alkaakin
tuijottamaan sinua.
123
Tyhjä syli ikävää täynnä.
Tapella oman proppansa kanssa
liikojen kilojen kanssa,
oman sydämeni tyhjyyden kanssa,
siinä on kylliksi elämän kohtaloa.
124
Hän luovutti minulle
kultasormuksen
merkiksi rakkaudesta,
sen sisällä oli vain tyhjää,
minä täytin sen omalla lihallani.
Lopulta sormuksen sisällä ei ollut
mitään,
ei-mitään.
Kaikkialta minä Häntä etsin,
tyhjyydestä ja aineen saarekkeilta,
pimeydestä ja valosta,
mutta hän ei ollut siellä eikä siellä.
Kuin vahingossa satuin vilkaisemaan
oman sydämeni pohjattomaan
tyhjyyteeni
siellä Hän oli.
125
Muistojen paratiisi on ainoa,
mistä meitä ei voida karkottaa,
niin minä uskoin,
mutta erehdyin.
En voi takertua tyhjyyteen,
en aineeseen,
en mihinkään
harhautumatta, hämmentymättä.
126
Minä ymmärsin,
ettei tyhjä eikä aine vie
perille.
Minä ymmärsin,
ettei kirjallisuus eikä taide vie
perille,
ole todellista tietämistä.
Tämän ajan pimeydessä
ei voi nähdä mitään
kirkkaasti.
Tyhjyyteni keskelle aukesi
ihmeekseni
musta aukko
toiseen maailmaan,
josta pilkotti valoa.
127
Maailma suurenmoinen
paikka
tyhjänpuhujalle.
Maailma petollinen paikka
rakkauden etsijälle.
Kun ystäväni soittaa, sanon aina
ensi töikseni:
puhutaanko tyhjyyden
ja yksinäisyyden taakasta
vai jostakin mukavammasta aiheesta?
maailman kauneudesta,
rakkauden ihanuudesta.
128
Aurinko paljasti
tyhjän huoneeni pölyhiukkasten
pesäksi,
käsillä suursiivouksen aika.
Mielen tyhjentymisen
päätteeksi
kirjoitan päiväkirjaan
runon,
ilman sanoja
autuaallisen tyhjyyden
taivaasta.
129
Miten saada tyhjä astia
tyhjennettyä niin,
että siihen mahtuisi uutta
tyhjää?
Tylsä tyhjä viikonvaihde
takana,
tylsä tyhjä arkipäivä vastassa,
valoa ei näy missään.
Mitä teen?
130
On vaikeaa kohdata
sydämeni tyhjyys paljaana.
Kukaan ei oikeasti kuuntele
ketään,
kukin omassa yksinäisyydessään
tyhjän päällä.
131
Torkun puoliunessa,
muistan olevani haihtuva
pölyhiukkanen tähtisumujen
loputtomuudessa
eikä se tunne tunnu yhtään
pahalta.
Minä osoitin sormella kuuta:
jos et usko tyhjän päällä
seilaamiseen,
katso kuuta.
132
Väisty tyhjyys sydämestäni,
ulvokoon maailma ja kohiskoon
ulkona,
en kaipaa muuta kuin aivan tavallista
arkielämää.
Kun huitaiset ympärillesi kädellä
päin maailmaa,
huomaat, koko elämä,
kaikki pyörii tyhjän päällä.
133
Lopeta hyvä ystävä tuo
tyhjän jauhaminen,
pää siinä sekoaa.
Tietävätkö kuolleet sen paremmin
kuin elävätkään,
mitä todellinen tosi tyhjyys on?
134
Kaikki he ovat täällä tyhjyydessä
läsnä,
syntymättömät, elävät, kuolleet.
Kaikkialla heitä vilisee tyhjänpuhujien
ammattilaisia,
kirkossa, parlamentissa,
mediassa
syöttämässä kansalle tyhjiä mielikuvia.
135
Uskontojen tehtävä selittää
myyttisten tarinoitten avulla,
olematon
Jumalaksi,
joka pystyy tyhjästä paukauttelemaan
vaikka kokonaisia uusia
maailmankaikkeuksia.
Olet lähellä perimmäistä taivaallista
tyhjyyttä,
kun sinua tässä maailmassa ei enää
mikään paina.
136
Täällä pelattava aineen ja ruumiin
ehdoilla,
pelkkänä henkenä minua kukaan
kuuntele,
ota todesta.
Sydämeni pelkää
tyhjää,
elämätöntä elämää,
vaikka sata idän viisasta joogagurua
ylistää
perimmäistä tyhjyyttä autuaalliseksi
olotilaksi,
taivaan valtakunnaksi.
137
Miksi etsiä selityksiä tyhjyydestä
avaruuksien takaa?
kättä huitaisemalla ympärilläsi
tavoitat tyhjyyden.
Kansanviisaus on tiennyt aina:
- Tyhjän saa kiinni pyytämättäkin.
Autiokylässä on tilaa olla
joku,
ruuhkaisessa väenjoukossa ei
kukaan ole mitään.
138
Kun tyhjäntoimittaja lähti,
ei kukaan huomannut mitään.
Siinä on elämäntehtävää
kylliksi,
kun suojelet itseäsi
itseltäsi,
etkä juokse
tyhjän perässä.
139
Hän oli rohkea, ei pelännyt mitään.
Hän kuolemalla voitti myös tyhjän
kuoleman,
mutta siinä sivussa meni henki.
Kun vedät keuhkosi
täyteen
puhdasta tyhjää raikasta ilmaa,
koko maailma hymyilee.
140
Hän ei osannut ajoissa hypätä
sivuun,
jäi tyhjän politiikan vangiksi,
kuoli pois unelma vapaudesta.
Tyhjyyttä kumiseva pääni,
nolla mikä nolla,
mutta sitten itsetuntoni kohentui,
muistin että nolla on tärkeä numero,
nollien paljous muuttaa
maailman.
141
Tyhjä iloitsee
saadessaan palvella elämää.
Mitä suuremmat aivot, sitä enemmän
tyhjää.
142
Minä etsin elävää henkeä
tyhjän ruumiintalon pimeistä
sokkeloista.
Hänen tyhjä mielensä kohisi
kuin tuuli,
hän löysi polun
toisen tyhjän mielen pesälle.
He tunnistivat toisensa,
elivät onnellisina elämänsä loppuun
asti.
143
Kuljen missä kuljen,
tyhjä oma varjoni seuraa itsepintaisesti
perässä.
Kuuntelen muuttolintujen
pyhää kielillä puhumisen pulinaa,
laulua,
tunturin suurella tyhjällä suolla,
pälviä maassa,
kevätaurinko hymyilee lämpimästi.
144
Hän oli tullut yhdeksi ja samaksi
tyhjyytensä kanssa,
hän oli päässyt oikeaan kotiin.
Tyhjiä katseita
kaikkialla
oudon kaupungin
ihmisvilinässä.
Olin heille pelkkää ilmaa,
en mitään.
145
Ei yhden rakkauden,
ei yhden syrjähypyn,
ei muutaman valehtelemisen
tyhjänpuhumisen takia kannata
erota
neljänkymmenen vuoden
yhdessä asumisen jälkeen.
Tyhjästä ilmestyneet yön ja valon
lapset
eksyksissä aineplaneetalla.
146
Ei auta kuin tappaa
tyhjää aikaa,
lentokone lähtee vasta neljän tunnin
päästä,
toisella puolen maapalloa kelloja
rukattava kuusi tuntia taaksepäin.
Tässä on minulle sopivasti tyhjää
tilaa,
vuokraan sen,
vaikka hinta on liian korkea.
147
Tyhjä pimeä tunkee päälle
kuin paholainen,
ellen pian näe valoa ympärilläni,
en jaksa enää,
parkaisen.
Ehkä minua odottaa oikea
koti
tyhjyyden Luojan luona?
148
Ihanaa että olet olemassa,
yksinäisyyteni tyhjä taakka
keventyi,
kun sinä olet sitä puolittamassa.
Mitä minä tekisin tiedollani,
että maailmankaikkeus kuhisee täynnä
elämää,
muuttaisiko se minua mitenkään?
täällä kaksijalkaisten ötököiden porukassa.
149
Älä anna masennuksen nujertaa,
lamauttaa itseäsi,
älä jää toivottomana sängyn pohjalle
tuleen makaamaan,
nouse ylös, tee jotakin repäisevää,
raivaa kämppääsi tyhjää tilaa
heittämällä turhat kamat pihalle.
Jos maailma on sinulle sietämätön paikka
asua ja elää,
lennä kuuhun niin tiedät mitä on tyhjä
autio kylmä erämaa.
150
Minä potkaisin isoa kiveä
todistaakseni miten tyhjää aine on,
kaikki universumissa tyhjää,
mutta kun varvas paisui ja kipu yltyi,
menin hiljaiseksi.
Pitkin hampain myönsin,
tässä maailmassa on
jotakin.
Luulitko minua tyhjäksi
aaveeksi?
etkö näe, minua ympäröi ruumis,
olen vähän vanha ja raihnainen,
mutta sisälläni asuu elävä henki,
ikuinen pieni poika.
151
Minun jalkani osuu tyhjän päälle,
lennän silmälleni,
näen tähtiä.
Sydäntemme tyhjyys
yhdistää meitä,
autiossa tunturissa
jumalan selän takana.
152
Olen helisemässä tämän
tyhjän
vetovoiman kanssa sinuun.
Mitä sinussa on sellaista,
mitä ei olisi muissakin naisissa?
Elämä on satunnainen ilmiö,
seikkailu,
tyhjä kuolema pysyvä.
153
Minä en oppinut tyhjistä sanomalehdistä
mitään.
Minä en oppinut tyhjistä kirjoista mitään.
Minä en oppinut tyhjästä elämästä
mitään.
Opinkohan minä tyhjästä kuolemastakaan
mitään?
Joutsenet ja kurjet saapuivat
tunturien
suurille tyhjille soille,
voi mitä jälleen näkemisen iloa,
riemua.
154
Etkö huomaa,
sinulla on jäänyt tyhjä levy päälle.
Vaihda hyvä ystävä levyä.
Kun tyhjä täyttyi päättömällä
rakkaudella,
järki tuli hulluksi,
sydän repesi,
koko maailma hajosi.
155
Säpsähdin hereille,
tyhjä hyökkäsi ovista ja ikkunoista
sisälleni,
hän oli jättänyt minut lopullisesti eilen,
itkin.
Tunturin hiihtoladulla poikani kysyi:
- Jos maailma nyt meidän jalkojen välissä
halkeaa kahtia,
kummalle puolen kuilua hyppäät isä?
Minä kiirehdin vastaamaan:
- Samalle puolelle kuin sinä.
156
Puolet minusta on tehty tyhjästä,
puolet aineen atomihiukkasista.
Minulla on tyhjä kolo sinun tulla
rakkaudella,
se on sinua varten tehty
rakkaudella.
Raivaa pääkoppaasi tyhjää
tilaa,
näet maailman uusin silmin.
157
Olenko minä maailman sisäpuolella
vai ulkopuolella?
Minä kannan hartioillani koko maailman
tyhjyyden taakkaa,
eipä naurata.
158
Huumehörhöt,
uskonhörhöt,
ufohörhöt,
tieteenhörhöt, älynhörhöt
yllättyvät housut kintuissa,
elämän edessä, oman itsensä
edessä,
sormi suussa,
tyhjyyden reunalla,
avuttomina.
Illan saalis telkkarista
tyhjää.
159
Älä takerru tyhjään,
älä takerru tavaroihin,
älä takerru mihinkään,
niin olet vapaa maailman kahleista.
Tyhjä eväsreppu selässä
minä hiihtelen viimeisen tunturin
yli.
160
Sydämeni kurkottautuu avaruuden
tyhjyyden yli
ikuisuuden ihanalle rannalle turvaan.
Maailma menee menojaan,
mutta tyhjyys pysyy iäti
Aika menee menojaan,
mutta tyhjyys pysyy iäti.
Tähdet ja galaksit syntyvät ja menevät
menojaan,
mutta tyhjyys pysyy iäti..
Minä olen autuaallisen tyhjyyden,
ikuisuuden lapsi.
161
Kun vain vilkaisenkin mieleni tyhjään
syvyyteen,
pyörryttää.
Henki se on joka eläväksi tekee,
vaikka tyhjän aaveen.
162
Maailma täynnä tyhjiä lupauksia
vapaudesta,
tasa-arvosta,
veljeydestä,
ikuisesta rakkaudesta,
tyhjän päällä.
Kosketin unelmiani,
jotka leijuivat tyhjän päällä.
163
Ihminen joutuu viimeiset vuotensa
asumaan ränsistyvässä ruumiintalossa,
jossa katto vuotaa,
seinät romahtavat tyhjän päälle.
Tässä valon ja pimeyden
puristuksessa,
aineen ja tyhjän puristuksessa
minä rukoilen anteeksiantoa,
armoa,
mutta kukaan ei kuule.
164
Pidä tiukasti kaksin käsin
arkipäivän narusta kiinni,
niin voit välttyä suistumasta
pohjattomaan
tyhjyyteen.
Jos olet autuaallisessa tyhjyyden
mielentilassa,
älä paljasta sitä ymmärtämättömille,
kellä onni on,
se onnen kätkeköön.
165
Hän ei ollut koskaan tyhjentänyt
aivojaan,
siivonnut jälkiään.
Hän oli täynnä itseään kuin piripintainen
vesisanko,
tyhjää,
häneen ei mahtunut mitään.
Hengitän sisään hapellista tyhjää
ilmaa,
työnnän ulos hapetonta tyhjää
ilmaa,
näin pysyttelen elävien kirjoissa.
166
Missä olivat ajatuksesi kymmenen
minuuttia sitten,
kymmenen vuotta sitten?
Ovatko ne kiertäneet samaa rataa
kuin autio kuu
tyhjän päällä?
Hän sai atomeista kootun uuden
ruumiin,
väliaikaiseksi Minän vuokrakämpäksi.
Kaikki edelliset ruumiit olivat mädäntyneet
aikoja sitten
olemattomuuteen.
167
Aika näyttää, missä asuissa nousemme
ylös haudoistamme,
nousevatko muinaiset roomalaiset tooga
harteillaan,
tämän ajan miehet solmio kaulassa
vai alastomina?
No, eipä sillä väliä, missä asuissa nousemme,
kunhan vain nousemme
kukkivan kesän kauneuteen,
tunturien yöttömään yön kirkkauteen,
uuden rakkauden juovuttavaan syliin.
Hän, rakastettuni tyhjän takaa
valopilvessä kutsui
minua:
Tule, tule!
minut valtasi sanoin kuvaamaton
ikävä.
168
Kunpa viisitoista miljardia vuotta
sitten ei olisi tapahtunut alkuräjähdystä,
tyhjä paukahtanut omia aikojaan,
ei täällä nyt nahisteltaisi,
kaiken maailman huijarit leventelisi.
Elämä täynnä harhahipaisuja
tyhjyyden reunalla,
sydämen ikävässä ja kaipauksessa,
yksinäisenä,
kodittomana,
kaikesta sivullisena.
169
Hänen päänsä on päältä kaunis,
mutta sisältä tyhjä.
Tyhjyydessä alkaa matka
ei mihinkään,
jokin uusi vaihe ikuisuuden
tiellä
ilman ruumista.
170
Minun ja sinun korvien välissä
enemmän kuin reilusti pelkkää
tyhjää,
tieteen mukaan
päämme miljoonien atomien sisällä
protonit ja neutronit sääsken kokoisiksi
suurennettuina voivat lennellä
Helsingin ja Utsjoen väliä atomin laitaan
kolahtamatta.
Tyhjistä ajatuksista ei synny mitään
tekoa,
tyhjästä rakkaudesta ei synny mitään
tekoa.
171
Ilman mitään järjellistä syytä nauran
tyhjälle,
hulluttelen.
Selittämätön ilo ympäröi minua
kuin lapsena ennen.
Tässä on kaikki,
mitä tyhjyydestä tiedän,
en mitään.
172
Aivan kuin tyhjästä itsekseen ne
ajatukset kypsyivät,
ei tämä ole oikeaa elämää,
varjojen maailmassa.
Tyhjä elämä edessä,
naimisiinmeno viimeinen
epätoivoinen teko ennen rakkauden
kuolemaa.
173
Minä palasin tyhjin käsin
kotiin,
äiti ja isä vastassa,
mummokin odotti minua.
Pane pääsi sisällä omat ajatuksesi
järjestykseen,
huomaat, niitä ei ole paljon,
mutta tyhjyyttä sitäkin enemmän.
174
Pian koittaa aika,
maailman on pärjättävä ilman minua.
Voi, voi pääni tyhjää ikävää
täynnä,
minä en koskaan parane sinusta.
175
Täällä riittää kaikille tyhjää,
lunta, unta,
revontulia, unelmia, haaveita.
Täällä riittää kaikille pimeää tyhjää,
valoisaa tyhjää.
Pesen itseni sisältä ja ulkoa
puhtaaksi,
annan mieleni purjehtia
vapaasti
alas syvyyteen,
ylös korkeuksiin,
höyhenkevyesti tuulessa,
en ole mistään tullut,
en minnekään menossa,
annan autuaallisen tyhjän tulla
sydämeeni
tässä ikuisessa hetkessä.