1
MAAILMA MINUSSA
RUNOAJATUKSIA
PENTTI HARJUMAA
Lapin Maakuntapaino Ky
Rovaniemi 1999
Pienkustanne
ISBN 951-95510-8-5
2
Sinun ystävyytesi on
sinun rakkautesi on
minulle enemmän
kuin koko maailman
kirjallisuus
runous
taide
yhteensä
paperilla.
Pysähdyin kuuntelemaan
mieleni syvyydestä
nousevaa
mykkää huutoa
joku näkymätön
joku käsittämätön
joku kuvaamaton
huusi
lähestyi minua.
3
Minä luovutan ruumiini
rakkauteni
sinun käyttöösi
nahkoineen karvoineen
kaluineen,
siinä koko paketti
avattavaksi.
Kierrän maailmaa
ympäri
löytääkseni avaimen
itseeni
löytääkseni oven
itseeni.
4
Poissa sydämestä
poissa mielestä
poissa ajatuksista
poissa mielestä
niin yksinkertaista on
sinut unohtaa,
uhkailen
vaikka tiedän
teoria on teoriaa
helpommin sanottu
kuin saada sydän
unohtamaan.
Eikä kukaan uskalla
kohdata maailman
pahaa
silmästä silmään?
raivoan uhmakkaasti.
Satun vilkaisemaan
peiliin
vastaani tuijottaa vihainen
mies,
säikähdin
pelästyneen„ hyppäsin
pari askelta taaksepäin.
5
Tosi rakkautta odotellessa
annan ihastusten
valerakkauksien
yhdenyön juttujen
tulla ja mennä,
uskon yhä
Se Oikea
ilmestyy
jonakin päivänä eteeni
kuin enkeli.
Sinusta erossa
pyörin tyhjän päällä
ei ole mitään
mihin tarttua,
surussani pysähdyn
ikkunan äärelle
silmiini osuu kuu
rakas ystäväni kuu,
joka pyörii tyhjän päällä
lohduttaa
ilahdun.
6
Kuuntelin papin saarnaa,
miten sana sanalta
hän paljasti
oman tekojumalansa
tietämättömyyden.
Puolustan kiihkeästi
ihmisen oikeutta
olla sellainen
kuin hän on,
millainen hän on?
joku kysyi,
minä vaikenin.
Maailmankaikkeuden syvyyden
edessä
vapisen järkytyksen tilassa
enkä osaa muuta
kuin huutaa
p„in avaruutta huutaa
kukaan ei vastaa.
Miten kummassa olen
eksynyt tunturille?
jota ei ole
kartassa.
7
Pääsin sinusta eroon
en tiedä
mitä minä tällä
vapaudella teen?
pääsin sinusta eroon
en tiedä
mitä minä
viikonloppuna teen?
Kun sinä lähdit
luulin sydämeni pysähtyvän
maailmanlopun tulevan,
heräsin maanantaiaamuna
herätyskellon pirinään
vedin viikon suomalaisella
sisulla läpi
niin kuin ei mitään olisi
tapahtunut,
viikonvaihteessa minulla oli
uusi petikaveri
elämä kiitää vauhdilla
eteenpäin.
8
Rakkaani
olet liian etäällä
minua
sydäntäni ahdistaa.
Rakkaani
olet liian lähellä
minua
sydäntäni ahdistaa.
Pelkään naisia
pelkään pimeää
pelkään verokarhua
pelkään kirkon tekojumalia
pelkään itseäni
pelkään
koko maailmaa.
Jos ei ainakin kerran viikossa
elämä ota päähän
olet pystyyn kuollut
kävelevä luuranko,
jos ei ainakin kerran viikossa
sinua yllätä lihan himo
kroppasi hormoonien hyrräyksessä
on jotakin pielessä.
9
Yhdessä yössä
taivas puki tunturit
lumipukuisiksi
sisseiksi
taistelemaan
talven ylivaltaa
vastaan.
Yksinäisyys, voi ei
älä tule nyt
minulle on tulossa
ystäviäni
vierailulle.
Yksinäisyys, astu peremmälle
nyt minulla on aikaa
voin aivan hyvin viettää
iltaa kanssasi
kiireisen meluisan päivän
jälkeen.
10
Heräsin painajaisunesta
itkuuni
koirani huomasi
ahdistukseni
hän pani kyselemättä kaiken
rakkautensa likoon
hän nuoli hellästi
kyyneleeni pois.
Ehkä näin on parempi
en tunne sinua
etkä sinä minua
lähemmin
säikähtäisimme
pelot kasvaisivat
katoaisi se vähäinenkin
luottamus.
11
Sinä etsit onnea
tavallasi
min„ etsin onnea
tavallani,
sinä et löytänyt avainta
sydämeeni
minä en löytänyt avainta
sydämeesi,
jäimme suljettujen ovien
ulkopuolelle
itkemään.
Olenko minä syntynyt
väärälle planeetalle
väärään aikaan?
olenko minä elänyt
väärin?
kuolenko minä väärin?
kaikillako sama kohtalo
eksy„
kadota jäljettömiin.
12
Ei minulle oikeastaan
kuulu
yhtään mitään
olen alkanut ajankuluksi
riitelemään
itseni kanssa
jumalien ja pirujen
avustamana.
Minä ryntäilen sinne tänne
kuin sääskiä pakeneva
päätön poro,
minun on niin mielettömän
vaikea
sopeutua tällaiseen
maailmaan,
onko minussa jotain vikaa?
vai onko elämä
epäreilu
toisinajattelijalle?
13
Olen tuomittu
rakastamaan
väärää naista,
minulle oikea nainen
makaa
toisen miehen alla
uneksii
omasta oikeasta miehestä
joka makaa toisen naisen
päällä,
minua ei lohduta
hitustakaan
valerakkauksien loputon
ketju.
14
Katson tulevaan
en näe mitään,
katson menneeseen
joitakin hataria muistoja
kieppuu jossakin
aivojen lokeroissa,
minä tässä kahden olemattoman
välissä
makaan sivustavedettävässä
sängyssä
nousen ikkunan äärelle
tuijottamaan
suurta tulvivaa jokea
lokit ovat saapuneet
minun on niin ikävä
elämää.
Aivan kuin olisin päässyt
jyvälle
mitä elämä on,
istun hiljaa ikkunan
ääressä
yön sylissä
tuijottelen tähtiä
maailmankaikkeus aaltoilee
minun läpi
tunnen olemassaolon
pyhää iloa.
15
Peili näytti naamani
sellaisena kuin olen,
purskahdin vapauttavaan
nauruun
itselleni,
minähän olen kuin muutkin
otukset
maailman
häkissä.
Maailma luonto ei
tarvitse minua,
mutta minä tarvitsen
maailmaa
luontoa
maan jonka päällä
kulkea
elää.
16
Tunnen elämää
maailmaa
olemattoman vähän,
yhä useampaan kysymykseen
minun on vastattava:
en tiedä.
Mutta niin paljon olen
saanut selville:
maailmassa on mieletön määrä
turhuutta
josta minun ei tarvitsekaan
tietää.
Joku on kalustanut
maailmankaikkeuden
mieleisekseen
mitäpä minulla on siihen
sanomista.
Mutta tämän kämpän
olen kalustanut minä itse
omin käsin
eikä täällä muut
määräile.
17
Ihminen uskoo
mihin haluaa uskoa
minä en ole himouskovainen
minä en ole himohiihtäjä,
minä olen himouneksija
minä olen himohaikailija
rakkauden perään.
Sinä olet minun paras
vihannekseni:
porkkana, tomaatti, punajuuri,
peruna, kurkku, kurpitsa,
lehtikaali, sipuli.
Sinä olet minun paras
marjani:
mustikka, mansikka, ruusunmarja,
puolukka, hilla, vadelma,
mesimarja, karpalo, punaherukka.
18
Jostakin syystä minä
satuin silminnäkijksi
tälle likaiselle
vuosisadalle
kahdelle maailmansodalle,
kahlaamaan
Euroopan verilammikoiden
raunioiden läpi
tappajien talutusnuorassa,
joka ylistää ja kiittää
ihmisen aikaansaannoksia
tällä vuosisadalla
sen täytyy olla hullu,
elämän alennuksen vuosisata
tervemenoa helvettiin!
Tervetuloa
uusi vuosisata
näytä maailmalle
uusi toivo
uusi tie.
Talon aurinkoisella
seinällä
kärpänen
putsasi lentokuntoon
siipiään,
kesä ovella.
19
Ruumiinkieli on kuivunut
puheyhteys katkennut
edessä on
rakkauden hautajaiset,
täällä pakkasessa
eivät pöpöt elä.
Ajatella
maailmassa on puolet
naisia,
silti ei minulle
löydy
ainuttakaan sopivaa.
Ota huomioon luonteesi
oikullisuus:
voit ihastua rakastua
hetkessä,
toisena päivänä tunteesi voi
sammua
tai sinua alkaa inhottamaan
koko tyyppi.
Eri vapauksia ei ole
kenelläkään.
20
Arvioi oikein kuntosi
halusi
rakkauden markkinoilla,
tunne rajasi
rakkausmaasto on täynnä
yllätyksiä,
ota huomioon
oma tunteesi, ihastuksesi tunne
voivat kirkkain silmin
huijata pettää sinua,
arvaamatta huomaat olevasi
hyllyvällä pettävällä suolla
ilman kovaa maata
jalkojesi alla,
mutta älä menetä tiukassa
paikassakaan harkintakykyäsi
toivoa
pysy rauhallisena, ajattele:
elämäähän tämä vain on
rakkauden oppikurssi.
21
Päiväohjelmani on aina sama:
aamulla puuro
hoitajat käyvät pesemässä
pukemassa
sitten lounas, päiväkahvi
illallinen
nukkumaan,
jos uni ei tule en voi muuta
kuin ikkunalasin läpi
tuijotella
yön pimeyteen
muistella mennyttä elämää
kuin unta,
aamulla alkaa taas sama
päiväohjelma
kiduttava odotus
tulisi joku tapaamaan
koskettaisi minua.
Elämässä ei kannata
puhua
muusta kuin syntymästä
rakkaudesta
kuolemasta,
kaikki muu on
joutavanpäiväistä
ajanhaaskausta.
22
Olen maailman hälinää paossa
erämaajärven rannalla
piilopirtissä
kirjojen kanssa,
vintissä seinät täynnä
tuhatvuotisia tarinoita
ihmiskunnan kohtaloista
uskosta, toivosta,
rakkaudesta,
täällä min„ uneksin
puut, kukat, muurahaiset, perhoset,
linnut, oravat,
kesäyönaurinko, tuuli
ystävinä,
kuhnailen sisällä ulkona
ajattelen mitä ajattelen
luen mitä luen
kuuntelen hiljaisuutta
kummastelen ihmeellistä
olemassaoloa
elämää.
23
Kolmen ikkunalasin läpi
minä näen lokkien
keinuvan
joen virtaa alas
jääpadolle asti,
kunnes ne riemusta kirkuen
syöksyvät kevyesti taivaalle
lentävät kappaleen matkaa
ylävirralle päin
kevätyössä
keinuvat joen virtaa alas
auringonnousuun asti.
24
Taas yksi elämänopettaja
kävi luennoimassa:
älä tyydy vain olemaan
elä
tunne, oivalla, kuuntele
toimi, matkusta maailman
ympäri
osallistu juokse.
Min„ sanoin kalpeanaamaiselle
ahdistuneen näköiselle opettajalle:
hyviä neuvoja vaatimuksia
mutta miksi ihmeessä elämästä
pitää repi„ kaikki mahdollinen
irti?
eikä tavallinen yksinkertainen
elämä riitä?
25
On niin mieltä rauhoittavaa
olla vain tällainen
tyhjäntoimittaja,
ihailla elämän kauneutta
lokin lennossa
ihmetellä miten se osaa
niin sulavasti lentää
korkealla,
minä opettelen tutustumaan
itseeni
paljastamaan itseni
itselleni.
Muistatko vielä kun siellä
tunturikämpässä
nait mut taivaisiin
nokipannulle keitetylle
aamukahville,
lumivalkoisessa puhtaassa
maailmassa
porojen taivaassa.
26
Kokonaisten kansakuntien
kohtaloita ohjaa
seksi,
seksi pyyhkii maailman
yli
kuin meren aallot
kuin uni,
rakkaudesta ei niin
väliä.
Aika ja paikka vaihtavat
paikkaa,
minä törmäilen rinnakkaisissa
maailmankaikkeuksissa
pörrönä
toisessa olen kuollut
toisessa elossa,
aina sinä outo
rakkaus
tunturi vastassa.
27
Niin monet kuvittelevat
elävänsä
täysillä kaljatuopin
äärellä,
toiset kirkon penkissä
kädet ristissä.
Eivät tiedä
elämä pakenee
pelkureita.
28
I I
29
30
Torjuin tyhjyyttäni
hikisellä juoksulenkillä
tulikuumalla saunalla
kämpän siivoamisella
astioita tiskaamalla,
tartuin kaksin käsin
kiinni
tavallistakin tavallisempaan
arkipäivään.
Eläköön elämä!
kuolemalle kuolema!
huh, mitä tuli
huudeltua,
ilman kuolemaa ei ole
elämää.
31
Olen hullu
muuten vain hullu
niin kuin muutkin
normaalit hullut,
turha täällä on
kertoa elämäntarinoita
kukaan ei kuuntele
jatka hälinääsi
hullu maailma,
paras paikka etsi„
hiljaisuutta
rakkautta
omasta sydämestä.
32
Lensin Aasian yli
lensin Amerikan yli
lensin Grönlantin yli
lensin Atlantin yli
lensin Tyynen valtameren yli,
paluulennolla poikkesin
ihmisen alkukodin
rauniolla
Afrikan savannilla,
Vatikaanin kivettyneillä
portailla
hyvästelin
Euroopan mädäntyneen
sydämen,
lensin, lensin tuli
hännän alla
enkä oppinut tuntemaan
maailmaa
enempää kuin poro.
33
Kun olin nuori
kaunis tyttö
naapurin poika piiritti
minua
torjuin hänet,
kun oli nuori
kaunis nainen
monta miestä piiritti
minua
torjuin kaikki,
nyt ei kukaan piirit„
minua.
Minua itkettää.
Tunturissa eteeni
ilmestyi
valkoinen poro,
kumpikaan meistä ei
teeskennellyt
miettivän suuria,
kumpikaan meistä ei
teeskennellyt
tuntevan toistemme ikävän
syvyyttä,
niin me ystävystyimme.
34
Kun synnyin
sinä keväänä lumet sulivat
ennenaikaisesti
sinä keväänä jäät lähtivät
ennenaikaisesti,
karhu vieraili pihapiirissä
söi koiran,
sinä keväänä valmisteltiin
kuumeisesti Euroopassa
toista maailmansotaa,
sinä keväänä minä
usein itkin.
Sosiaaliturvatunnuksen
takana
suuri elämänsalaisuus
ei paljastu.
35
Katson taakseni
pienet jäljet
mutta jäljet kuitenkin
lumessa
iloitsen,
katson kauemmaksi
taakseni
jälkeni peittyvät
lumeen
mutta se ei huoleta
minua.
Kesäromanssi meni
menojaan,
palaan luoksesi
sinä olet turvallisesti
puolioikea
minulle
väärien rakkauksien
tiellä.
36
Sinä siellä suljettujen
ovien takana
näkymättömissä,
min„ istun portailla
odottamassa
kuulen itkusi seinien
läpi,
mitä sinulle on
tapahtunut?
minulla on niin ikävä
yhteisiä menneitä
päiviä.
Tämän lumivalkoisen
aution paperin
edessä
vapisen,
kynäni haparoi tyhjää,
voi hyvä jumala
minä en ikinä pääse
lähelle taivasta
lähelle sinua
näillä sanoilla.
37
Tunturissa
pimeys ja valo
törmäyskurssilla,
minä näen hänet
valoenkelin
joka ilmansuunnalla
kaipaan kotiin.
Hiljaisuus huutaa
joku tuolla
lumivalkoinen aave
hiippailee
mitä sillä on
mielessä?
kännykkä pirisee keskellä
erämaata
onko tapahtunut jotain
maailmaa
mullistavaa?
Onhan t„m„ matka
erikoinen kokemus
mielenkiintoinen
linnunradan reunalla
nimettömien tuntureitten
yli
pimeän talven yli.
38
Joku hiippailee sydämeni
ympärillä,
pöydälle ilmestynyt kaksi
teekuppia
vaikka min„ asun
yksin,
jotakin outoa
tekeillä.
Täällä ei ole eri
vapauksia
kenelläkään,
jos se nyt jotakuta
lohduttaa.
39
Ajatukseni harhailevat
menneiden päivien
muistoissa
tulevien päivien
mielikuvissa,
eikä minua kukaan puistele
hereille
tähän päivään
ohitsekiitävien hetkien
lumoukseen
kesäkukkien kauneuden
syleilyyn.
Ikkunan takana raivoaa
syysmyrsky,
maa taiteilee
mustan valkoisen
välissä,
päivä pimenee
minä etsin ajatuksia
kirjasta
mutta en ymmärrä
sanoista
mitään.
40
Täällä on hyllymetreittäin
aikansa eläneitä
homehtuneita
sanoja,
siivoan ne
roskakoriin.
Toisessa hyllykössä lojuu
kasoittain
pintaliitäjä
hölynpölyn runoilijoiden
sanoja,
siivoan ne
roskakoriin.
Jos joillakin sanoilla
on valittamista
tulkoon puheilleni.
41
Mitä sinä ajattelet aamulla
noustessasi ylös?
en mitään.
Mitä sinä teet päivän
mittaan?
en mitään, olen työtön.
Mitä sinä ajattelet illalla
nukkumaan mennessä?
en mitään,
näetkö sinä unia?
en mitään.
Tunnetko sinä että olet
olemassa?
en tiedä.
Toiset näkivät
tunturiladulla
valkoisen poron
minä en,
surin omaa
arvottomuuttani
monta päivää
kunnes minulle
ilmestyi satapäinen
valkoinen porotokka
voi sitä
riemua.
42
Muistan kuin eilisen
sen illan
kun yllättäen sanoit:
kuinka sinä olet jättänyt
itsesi
niin yksin
heitteille,
minä purskahdin
itkuun.
Aloin pitää itseäni
silmällä,
kuuntelin vaivihkaa
sydämeni ääniä
rakkauden haaveita,
pengoin salaa
aivojeni pimeitä
loukkoja,
huomasin talooni pesiytyneen
ristiriitaisen
oudon olennon.
43
Tunturi kuiskaa
minulle
maailman melusta väsyneelle:
tule lämpimän lumen
syliin
hiljaisuuden syliin,
täällä sinun ei tarvitse
olla mitään,
täällä saat olla
sellainen kuin olet
elämän arvovieras.
Ei kukaan niin hullu ole
että jää hautansa pohjalle
ihmettelemään
ruumiinsa mätänemistä,
älä etsi minua sieltä
sytytä kynttilän
liekki
muistohaudalleni,
kutsu minut toisinaan
iltateelle
ihastelemaan täysikuuta
tähtiä.
44
Havaintoja elävästä
elämästä,
hän halusi kaikki
tai ei mitään,
hän ei saanut kumpaakaan
hänen oli tyytyminen
pikkusievään
poroporvarilliseen
elämään
harmaaseen arkipäivään.
Elämä on niin isoa
painavaa
selittämätöntä
uuvuttavaa
tyhjyyden edessä.
45
Täällä paistaa väärä
aurinko,
täällä kukkii väärä
kesä,
täällä liekehtii väärä
rakkaus,
täällä juhlii väärä
porukka
kuin viimeistä päivää,
missä oikea elämä?
missä oikea rakkaus?
Tänne on pesiytynyt
paljon
elämätöntä elämää
aurinkorannoille
tuntureille
matkailuväen laukut
täynnä
elämättömän elämän
unia.
46
Lopettakaa
tai erotkaa!
elämää paljon nähnyt
seinänaapuri huusi
postiluukusta
riitelevälle nuorelle parille,
yhtäkkiä tuli
hiljaista.
Tekeydyin poroksi
näin tunturit eri valossa,
tekeydyin joutseneksi
näin tunturit eri valossa,
tekeydyin sääskeksi
näin tunturit eri valossa,
tekeydyin hillankukaksi
näin tunturit eri valossa,
tekeydyin ihmiseksi
pirujen valta
kauhistutti minua.
47
Minä tyhjensin repullisen
elämäntaakkoja
tunturiin,
hiihtelin kevein mielin
iloisesti rallatellen
kämpille
revontulien loimussa.
Maailma repesi kahtia
jalkojeni alla,
seisoin kuilun päällä
toinen jalka toisella puolen
toinen jalka toisella puolen
maailmaa,
minussa taisteli
kaksi minää
toinen minä tahtoi kuolla
toinen minä tahtoi elää.
Niin kauan kuin
sodankoiria
palvotaan sankareina
ihmiseksi kasvaminen
todellinen
ihmisyys on
vain pelkkä haave
unelma.
48
Minä parkaisen avaruuden
yli
minä täällä
pimeässä maailmassa
niin yksin
niin yksin
että vituttaa.
Minä kannan laukussa
itsetuhon pommia,
vähemmän min„ maailmaa
pelkään
kuin omaa varjoani,
olen paras ystävä
itselleni,
olen pahin vihollinen
itselleni,
voi hyvä jumala pelasta
minut itseltäni
rukoilen.
49
Iltalenkillä
ilahduin,
näin silmilläni yhä
kuulin korvillani yhä
maku-, tunto- ja hajuaistit
pelasivat kuin rasvattu
erotin koiran paskan
kissan paskasta yhä
selkeästi,
elämälle kiitos.
Mies makaa sohvalla
sanomalehti valahtaneena
vatsan päälle
autuaallisesti kuorsaa,
min„ keittiössä laitan
pientä ateriaa
tiskaan astioita,
mies näkee
suuria unia
pohtii maailmanlaajuisia
kysymyksiä
ongelmia,
minä vain laitan
pientä ateriaa
hoidan lapsia.
50
En siedä pikkusievää
valjua
rakkautta,
älä lavertele minulle
lämpimiksesi
rakkaudesta,
puhu tosissasi
rakasta tosissasi
tartu kiinni tosissasi
rakastele tosissasi
vaikka rytinässä
sänky hajoaisi.
Sanonpa minä elämälle
kyllä tai ei
se menee menojaan,
sanonpa min„ maailmalle
kyllä tai ei
se menee menojaan,
sanonpa minä rakkaudelle
kyllä tai ei
se menee menojaan,
ottaa päähän tämä
meininki.
51
Suuren kaupungin kadulla
vilisee kasvoja,
jotka näen ensimmäistä
kertaa
jotka näen viimeistä
kertaa
sekunnissa kaikki ohi,
he katsovat ohi
he kulkevat ohi
enkä minä tiedä heidän
matkansa tarkoitusta
eivätkä he minun.
Rakastan kahta naista
yhtä aikaa,
sanovat, se ei ole
soveliasta
mutta minä vain
rakastan
niin luonnollisena.
Kerran rakastin kolmea naista
yhtä aikaa,
mutta puhti loppui
kesken.
52
Jokainen tervejärkinen
ymmärtää
elämältä ei pidä odottaa
liikoja,
jokainen tervejärkinen
ymmärtää
rakkaudelta ei pidä odottaa
liikoja,
sydämeni ei vain ymmärrä
järkeä
mitä se sotkeutuu
asioihin joita ei voi
järjellä mitata.
Maailmassa ei ole
mitään
niin kovin tärkeää
mihin kannattaisi takertua
verissä päin,
minä alan ylistää
elämän kaunista
turhuutta.
53
Rohkealla mielellä
päätin tutustua avoimesti
itseeni,
tempaisin sydämeni oven
auki
vastaani syöksähti
tulivuoren purkaus,
paiskasin oven hädissäni
kiinni
pelastaakseni nahkani,
aloin ihailla viileää
järkeä
En löytänyt tietä
sinun luoksesi
vaikka oppaana oli
itse Rakkaus,
en tiedä kuka
huijasi
minua.
54
Saunassa liotin itseäni
kuumassa vedessä
raavin jalkapohjista
kourallisen
ruumiistani
kuolleita soluja
roskapussiin,
näin kuolema hyväili
minua
kilpaa elämän kanssa
olin molempien
rakastettu.
Lähetin kukat
asialle
en tiedä
tavoittivatko ne sinua?
Meidän välillä oli sitä
jotakin
joka johti unelmien
tiellä
saman katon alle,
meidän välillä oli sitä
jotakin
joka arjen paineessa
kuihtui pois.
55
Kun ei tapahdu
mitään
ei tarvitse mitään
katua,
kun ei tapahdu
mitään
ei tarvitse mitään
tyhjänpäiväisiä risauksia
muistella
toisia ikävystyttää.
Olin saanut sattumalta
kuulla
sinulla oli toinen
nainen,
siitä lähtien vuoteessamme
meitä on ollut kolme:
minä, sinä, toisen naisen
varjo
joka on kiusannut minut
hermoromahduksen
partaalle.
56
Kun en enää jaksa
mennä eteenpäin,
elämä hälyttää
kännykällä paikalle
ystävänsä
kuoleman
kantamaan minut
kotiin,
tiedän
kaveria ei jätetä.
Missä se on suuri avara
maailma?
missä se on suuri avara
elämä?
minä en näe muuta
kuin pienen kaistaleen
kovaa katua
vastapäisen talon
betoniseinää
pölynharmaita ikkunoita.
57
Minut tavoitti
pieni suuri uutinen:
maan päälle oli
laskeutunut
uusi avaruusmies
jostakin linnunratojen
syvyydestä
taivaasta,
lähdin kiireesti
tervehtimään
uutta tulokasta
synnytyslaitokselle.
Seilaan suurella merellä
laivalla
joka on alkanut vanhuuttaan
vuotaa,
lähetän hätäsanoman
laivan
Rakentajalle:
valmistaudun jättämään
haaksirikkoutuneen
ruumislaivan.
58
II
59
60
Aukaisin silmäni
aukaisin korvani
maailma liekehti lumoavana
näkynä edessäni,
aukaisin suuren
suuni
ähkäisten nielaisin
koko maailman itseeni,
naama vääränä
makustelin
maailma minussa
outo
maailma.
61
Rakkaus on ikuinen
vain kohteet vaihtuvat,
lumen hiljaisuudessa
tuntematon muuttolintu,
tunturi ei ole paikka
vaan mielentila,
mielettömän vaikea sopeutua
tähän maailmaan,
pohjaton hiljaisuus
ikävä syvenee,
mielikuvien mielikuvia
uusi vuosi näyttää tietä,
pieni on suurta
henkinen yksinäisyys,
unilumi revontulien tuntureilla
matkalla ei minnekään,
tosi rakkautta odotellessa
olen hukassa niin kuin sinä
kirkastetuin silmin
tunteiden harharetki,
unelmien kauneus saa minut uskomaan
että elämä on elämisen arvoinen,
sinä nait mut taivaisiin
olen toisena naisena hyvä,
rakkauteen kuuluu että uskaltaa
päästää irti,
sinä nait mut taivaisiin,
olen toisena naisena hyvä,
62
kynttilän liekki tuulessa
elämän edessä ihmettely„
tuulien tuuli pyyhkii yli
runon alkioita
suljettujen ovien takana,
tulevaisuus on sääskien
jotka uskovat unelmiensa kauneuteen,
unilumi mitä olet nähnyt?
sinä olet antanut minulle elämän
ihmeitten ihme
olen olemassa.
Min„ en voi seurata sinua
tunturin toiselle puolen,
mutta ehkäpä jääkauden jälkeen
vielä tapaamme
uusin sydämin
uusin kirkastetuin silmin.
Ei minulta kysytty mitään
halusinko minä tulla
tänne,
haluanko kuolla?
joku oli saanut vain päähänsä
raahata minut tänne
helvetin näyttämölle.
63
Sydämeni pakahtuu tästä
kauneudesta
kaikki tämä elämän kauneus
ohitse kiitävässä hetkessä
ikuisuus,
sydämeni pakahtuu tästä
ilosta.
Minun ikuinen koti on
olemattomuus
taivaankoti
autuaallista tyhjyyttä
täynnä.
Minä olen minä
tyhjyyden reunalla
kuolemattomana silminnäkijänä,
maailman kokijana,
kauneuden ihastelijana,
joku peittelee minut
armahtavaan uneen
turvallisesti.
64
Jos luonto panee
hanat kiinni
maailma autioituu
sadassa vuodessa,
ongelmat ratkeavat
itsestään.
Euroopan
paskan seasta
konttaan tunturipurolle
käsien pesuun
aurinkoa ylistämään.
Olen kuin sinä
kuu
lainavalolla ratsastaja,
kuka voi vakuuttaa rintaäänellä:
minä ajattelen vain omilla
aivoillani,
min„ puhun vain omalla
äänelläni.
65
Syntymän edessä,
elämän edessä,
rakkauden edessä,
kuoleman edessä,
maailmankaikkeuden edessä,
syvyyden edessä
paljaana,
minä en voi paeta
minnekään.
Joku hipaisi minun
sisimpääni,
joku puisteli minua
hereille,
aurinko nousee
valo koputtaa ovelle.
Turha minun on kiertää
maailmaa ympäri
kuin tuli hännän alla,
näen minä sen sohvalla
maatessakin
televisiosta:
maailma luisuu päin
helvettiä
niin kaunis maailma
sääli.
66
Tekeydyn tyhmemmäksi
kuin olen,
tekeydyn viisaammaksi
kuin olen,
tilanteen mukaan
selviytyäkseni petolauman
joukossa tunturien yli.
Tavoittelen tavoittamatonta
minulla on pitkä matka
sinun luo
oman itseni luo,
min„ kuulen tuulen kohinan
jossakin kaukana
joku lähestyy minua.
Kenraali tekee
selväksi:
vihollinen on tuhottava
oli se oikeassa
tai väärässä.
67
Minä olen uni
porotokassa,
minä olen riekko
tunturin kevätpälvessä,
minä olen pilvi
tuulen kainalossa
matkalla suurelle
merelle.
Tämä pimeä ei lopu
koskaan,
valo mustassa aukossa
vankina,
tämä pimeä talvi ei lopu
koskaan
sisällä ja ulkona.
Tyhjyyden kehdossa
turvallista
keinua vuosituhansien yli
tietämättä maailman pahuudesta
mitään,
ennen alkua
lopun jälkeen
kaikki hyvin.
68
Älä tule liian lähelle,
älä jää liian kauaksi
minusta,
ettei vetovoima suista meitä
radaltamme pois
avaruuden pimeään
yksinäisyyteen.
Kaikella on merkityksensä
maailmassa
joka aivastuksella
joka vastaantulijalla.
Minä olen se joka olen
pimeästä tyhjästä
unesta herätetty
auringon valoon,
vahingossa herätetty
itämään pantu
elämänlapsi.
69
Tunturikämpässä kesäyön„
unen kynnyksellä minulle selvisi:
maailman vittumaisin otus on
sääski,
ne kiusasivat minut hermoromahduksen
partaalle
ne ryömivät näkymättömän pienestä
seinänraosta sisälle
mistään mitään välittämättä
kuin sissit kuolemaa uhmaten.
Nainen ja hämähäkki kohtasivat
sattumalta saunassa
yllättäen silmätysten
molemmat pelkäsivät toisiaan
yhtä paljon,
toisella kerralla taas hämähäkki
ilmestyi kuin tyhjästä
saunan lauteille
molemmat pelon sijasta hieroivat
ystävyyttä
rajojen yli,
kolmannella kerralla nainen ja h„m„h„kki
nauttivat löylystä yhdessä
kuin vanhat kaverit
täysin siemauksin
ystävinä.
70
Jumalanlasten telttakaupunki
erämaan sylissä
yöttömässä yössä
tavoittelemassa tavoittamatonta
pelastusta
usko pyyhkii yli
kuin kohiseva tuuli.
Uskon lapsenmielisesti yhä:
rakkaus on ikuinen
vain kohteet vaihtuvat
vain rakastajat vaihtuvat
tulevat ja menevät,
minä silmäpuolena kuurona
rampana
uskon lapsenmielisesti yhä:
maailmassa on enemmän rakkautta
kuin vihaa,
maailmassa on enemmän hyvää
kuin pahaa.
71
Minä en ymmärrä uskosta
sen kummempaa
mitään,
mutta ei sillä väliä,
minulle jokakesäiset suviseurat
ovat suurinta mitä maailmassa
voi tapahtua.
Voi minua, voi sinua
ikävämme
rakkautemme ei mahdu
minnekään,
voi minua, voi sinua
sydämemme huutaa
henkeä salpaavan elämän edessä:
niin kaunis on maa,
niin korkea on taivas,
niin suuri on
rakkautemme,
joka repii sydämemme
hajalle.
72
Todellinen joki virtaa
ikkunani ohi,
todellinen todellisuus virtaa
minun ohi,
todellinen rakkaus virtaa
sydämeni ohi,
en saa elämän syrjästä
kiinni
mistään kiinni,
maailma virtaa ohi.
Minä olen minä
turvassa ihmisiltä,
turvassa jumalilta,
turvassa itseltäni,
minä olen minä
kaukaa tullut
maailmanparantaja
vaihdan ruumistani
kuin paitaa.
73
Mitä me roikumme
toisissamme kiinni?
kun tästä ei kuitenkaan
tule mitään,
riitelyn jälkeen hieromme aina
sovintoa,
sanomme yhdestä suusta:
samahan se on
kenen kaulassa lopulta
roikkuu
kun toista ei voi kuitenkaan
ymmärtää
tavoittaa.
Joku lähettää minulle sähkeen
linnunradan toiselta puolen:
olen kuullut maasta,
jossa taivas ja helvetti
sijoitettu samalle
planeetalle,
jossa ihmiset tappavat
toisiaan,
onko perää?
74
Riekko ansassa odotti
kohtalonsa täyttymistä,
korppi istahti vierelle
mielessä makoisa ateria,
tunturin takaa oli nousemassa
täysikuu,
sinisessä hämärässä
lumivalkoinen hiljaisuus huusi:
nyt oli riekon vuoro
uhrata elämänsä
elämälle.
Pitkän pimeän jälkeen heräsin
aamuun
mieli tulvillaan elämäniloa,
päässäni kihisi suuria
ajatuksia,
aloitin päivän
väkevällä kahvilla
kurkistin ulos
aurinko hymyili minulle
leveästi
tästä on tulossa hyvä päivä.
75
Hiihdän syrjäisimmälle tunturille
olemaan rauhassa
lapinhullu,
viisas valaistunut suuri
ei-mitään,
maailman turhuuden markkinoilta
poissa.
Ei näitä ennakkoluulojen
muureja
voi millään sanoilla
räjäyttää hajalle,
tässä tarvitaan dynamiittia,
raivaustraktoria,
rakennetaan sitten tänne
yhdessä unelmiemme
linnake.
76
Olen kätkenyt joka toiseen
sanaan
rakkauden huumetta,
jolla min„ valloitan sinun
sydämesi,
jos se ei tehoa
seuraaviin sanoihin
kätken pommin,
jolla räjäytän suojamuurisi
taivaan tuuliin.
Helvetti on oikeasti
olemassa
maan päällä,
taivas jossakin
kaukana,kaukana.
Jos tunturi ei suostu
tulemaan minun luokse
minä menen tunturin luo
huutamaan
rähjäämään
miksi tunturi katsoo
minut niin vähäpätöiseksi?
77
Jokainen päivä on
pienoiselämä itsessään
viikko, kuukausi, vuosi,
olen elänyt monien päivien yli
yön varjojen yli
nyt tähän uuteen
päivään.
Kun en näe en näe,
vaikka minulla on
silmät päässä
koko maailma edessä
avoinna,
kaiken maailman kuvia kyllä
pyörii joka kanavalla,
mutta kun en näe en näe
todellista elämää.
78
Posti kiikutti uskollisesti
kirjettä paikasta toiseen,
joka oli lähetetty osoitteella:
Taivaan Isä
Paratiisinkatu 10
96200 Taivas,
eri puolilla maailmaa
seikkailevan kirjeen kulmaan
oli postinkantaja merkinnyt:
vaikea toimittaa perille.
Kun sinä hylkäsit minut
en jäänyt yksin murehtimaan
sängyn pohjalle,
joka yö sängyssäni jatkuu
iloinen vilske
kun tuhannet pölypunkit
nauttivat lämmöstäni
lohduttavat minua
peitteen alla,
olen iloinen
ainakin joillekin kelpaan.
79
Minua piirittävät
pienet ja suuret ajatukset,
minua piirittävät
alhaiset ja ylevät ajatukset,
minua piirittävät
pimeät ja valoisat ajatukset,
minua piirittävät
rumat ja kauniit ajatukset
etten nahoissani pysy.
Mahtipontinen kirjailija
antoi kirjalle nimen:
Riita maailman kanssa.
Kirja paljasti riidan
oman pienen itsensä kanssa,
riita koko maailmaa vastaan
ah, niin liikuttavaa
suuruuden hulluus.
80
Olen löytänyt mielenrauhan
itsestäni
antanut anteeksi
oman epätäydellisyyteni
vajavaisuuteni,
en ole maailmassa paras
missään asiassa,
mutta silti kaikilla oikeuksilla
täällä.
81
Hänellä viisaalla erakolla
oli sata sanaa
lumelle,
hänellä oli sata neuvoa
sydämelle
etsiä oikeaa rakkautta,
hänellä oli sata neuvoa
löytää yksinkertaisen elämän
onni,
mutta kukaan ei kuunnellut
häntä.
82
II
83
84
Tässä maailmassa on
kaikki
kauneus
mitään ei puutu
mitä ajatella voi,
jos jossakin on taivas
se on tämän maailman
kopio.
Kärpäsellä on sama alkuperä
kuin ihmisellä,
kärpänen on enemmän kuin kärpänen,
poro on enemmän kuin poro,
ihminen on enemmän kuin mitä
on,
kaikki suuren elämänhengen
auringonlapsia.
85
Tunturilla ilmestyi
eteeni
valkoinen poro,
minä kysyin häneltä
latua
taivaankotiin,
hän viittasi minua
hiihtämään
vain eteenpäin
kohti valoa.
Suuren hiljaisuuden
edessä
kysyin valkoiselta
tunturilta:
mitä täällä maksaa
elämä?
mitä täällä maksaa
kuolema?
Tuuli vastasi:
elämä ja kuolema eivät maksa
täällä mitään,
ei lahjaa voi ostaa.
86
Sydämeni niin levoton
tyhjä
metsästän ajatuksia
sanoja
ajan takaa
koirien ja kissojen kanssa.
Olen kaukana täällä
kaukana Pariisista
kaukana Tokiosta
kaukana New Yorkista
kaukana etelänavalta
kaukana sinun sydämestäsi
omassa maailmassani
sääskien kiusattavana
vankina.
87
Epäreilu elämä tarjoilee
tyhjiä lupauksia:
jokainen on oman onnensa
seppä,
jokainen voi luoda oman
rikkaan maailmansa.
Minä kaikesta osaton
raivostun valheista
huudan päin naamaa:
haista paska
elämä!
Jäätävän viiman
kourissa
pakkasessa
varpaat jäässä
kantapään kautta
minulle selvisi karmea
totuus:
luonnon kanssa ei
leikitellä.
88
Minä keräilen rakkauden
hylkyjä
kapakan baaritiskeiltä
uusiokäyttöön,
valan hylätyille
uutta uskoa ja toivoa
rakkautta.
Pimeys ja valo
törmäyskurssilla
tunturissa,
minä tässä päivän ja yön
rajalla
silminnäkijänä
revontulien lapsi.
Se joka rakastaa
kaikkia
ei rakasta ketään,
se joka hiihtää
joka tunturin päällä
ei ole nähnyt
yhdenkään tunturin
kauneutta.
89
Kirkastetuin silmin
minä näen
tunturin taivaallisen
kauneuden
ensi kertaa,
sydämeni puhkeaa
iloon.
Suru ja ilo
soittivat samanaikaisesti
ovikelloani,
jopa sattuikin
käykää peremmälle
maistuisiko kuppi teetä?
tarvitsen molempien
lohdutusta,
toinen nainen hylkäsi minut
minä hylkäsin sen toisen
naisen.
Aina kun odotan sinua
iltateelle,
päässäni kohisee
sydämeni hakkaa
vimmatusti.
90
Ei sillä väliä
missä ikävöin sinua,
elämä
rakkaus
maailma
pakenevat minua
kuin tuuli,
onhan minulla vielä
muistot
eräs tapaamisen muoto
ovi auki
sinun luoksesi.
Minun on niin vaikea
rakastaa
tyhjiä seiniä,
et ole koskaan
kotona.
Kiirehdin kaupungin torille
huutamaan:
herää maailma
elämä on nyt täällä
elävä elämä,
televisiolasin takana
varjoelämä
nukuttaa.
91
Kesken matkaa eksyn
yksi neuvoo tuonne
toinen tänne
polkuja risteilee
joka suunnalle,
kukaan ei osaa
neuvoa
minulle tietä
kotiin.
Minä hyvästelin sinut
uuteen maailmaan,
jonne minulla ei ole
pääsyä.
Minä hyvästelin sinut
uudelle oudolle
tielle.
Sinun laulusi kantautuu
järven yli,
minä kiirehdin rantaan
sinua vastaan
aurinko syleilee
lämpimästi
säteilee ihmeellistä
valoa.
92
Rakkaudessa ei mikään
ole selvää
ensimmäinen voi tulla
toiseksi
toinen ensimmäiseksi.
Rakkauden nälässä
mikä tahansa
läskimaha
kelpaa,
rakkauden nälässä
kaikki näyttävät
kauniilta.
Maailman hulluuden edessä
olen neuvoton,
oman hulluuteni edessä
olen neuvoton,
maailma on suuri
teurastamo
jokainen syö toisia
jumala huolehtii
että kaikki tulevat vuorollaan
tapetuksi.
93
Löysin unohdettujen sanojen
joukkohaudan,
löysin elettyjen päivien
joukkohaudan,
löysin kadotettujen rakkauksien
joukkohaudan,
löysin hukkaan roiskittujen siittiöiden
joukkohaudan,
kauhistuin elämän silmitöntä
tuhlausta.
En tiedä olenko koskaan
ollut oikeasti
rakastunut,
en tiedä olenko koskaan
ymmärtänyt elämästä
mitään,
en tiedä onko minulla koskaan
ollut mitään
sanottavaa,
mutta sen tiedän
olen vimmalla
jäljittänyt sanomatonta.
94
Mitä enemmän hän puhuu
sitä vähemmän hän sanoo
mitään,
tunnelma
selittämätön jokin
sanojen takana
piilossa.
Sinun alkuun lähtö
maailmaan tulo
oli pelkkä vahinko,
sattuma
sattumien joukossa
tunturissa.
Jos sinua ei tunturin
hiljaisuus pysähdytä
olemassaolo
järkytä,
et ymmärrä elämästä
mitään
et ole elävien
kirjoissa.
95
Sydämessäni
hiljaisuus
tulvii iloa,
minä valon
tunturissa
hiihtelen
kirkastetuin silmin
rakkauden syliäsi
kohti.
Tunturien erakko opetti
minulle viisautta
elämäntaitoa:
todellinen mestari hiihtää
ilman suksia,
todellinen rakastaja rakastaa
naista
ilman naista,
todellinen lentäjä lentää
maailman ympäri
ilman lentokonetta,
todellinen tietäjä tietää
tietämättömyytensä,
mikään ei ole tässä
maailmassa sitä
miltä näyttää.
96
Keltainen täysikuu
kurkisteli
metsän takaa,
minä pyyhälsin kiertelemään
kuun hiljaisuuden vuoria,
havahduin puhelimen
pirinään
nyyhkyttävä nainen kysyi:
voiko rakkauteen kuolla?
minä hätäännyin
en osannut sanoa
mitään.
Palvon kauneuttasi
koko sydämelläni,
silti tunturi ei ole
minua huomaavinakaan
pysyy kylmänä
pysyy hiljaa,
raivostun
alan hakata tunturia
seipäällä.
97
Kieltäydyn näkemästä
maailmaa
sellaisena kuin se on,
kun en tiedä onko se
oikea?
kieltäydyn uskomasta
että maailma
on niin paha
miltä näyttää,
kieltäydyn uskomasta
että maailma
on niin hyvä
miltä näyttää.
98
Elämästäni puuttuu
maku,
mitähän jos lähden
kapakkakierrokselle
isken tulisen naisen
joka kalauttaa
minua kaulimella päähän,
tartuttaa minuun jonkun
kamalan taudin,
tai jospa sittenkin
jäisin kämpille
keitän väkevän poronlihakeiton
heitän siihen kourallisen
pippuria
ryyppään päälle pirtua.
Miksi elämässä kaikki
kutistuu
niin pieneksi
niin vaatimattomaksi
niin tavalliseksi?
Vaikka ei pidä odottaa
liikoja,
ei tule tyytyä
niin vähäänkään
mitättömään.
99
Epäröinnin aika on
ohi
repäisen tajuntani ovet
auki
rakkaus palaa liekeissä
seison paljaana
elämän edessä
luotan kuin lapsi
elämä kantaa.
Jos unohdamme
kuoleman
unohdamme elämän
vastassa autio tyhjä
tunturi
paljas seinä.
Kun minulla on jäljellä
elinaikaa enää
puoli vuotta, kuukausi
yksi päivä
mitä teen?
sitä samaa
kuin ennenkin
ei sen kummempaa.
100
Hiihdän riekon varpaanjälkien
yli
vastasataneessa lumessa
päin sinistä iltaa,
pohjoisen taivaalle syttyvät
revontulet
pohjaton ikävä
sydämeeni kairaa
reikiä.
Tunturin hiljaisuudessa
osuu eteeni
sanoja,
joista kukin painaa
tonnin,
täällä ei kevyillä
sanoilla
pärjää.
Kohtalo on valinnut
minulle
sivusta
katsojan osan,
elämää suuremman
elämättömyyden
tyhjän taivaan
tien.
101
Minä kauppaan näitä
tuntureita
kevätauringon kirkkaudessa
lumitaivaana,
minä kauppaan näitä
tuntureita
kaamoksen pimeydessä
kylmänä
helvettinä,
taivas ja helvetti ovat
täällä,
tulkaa elämysmatkalle
kokemaan
neljä tonnia per viikko.
Miksi minun pitäisi
sääliä
tavallisia ihmisiä?
he juuri antavat stalineille
hitlereille
vallan
huijata
kouluttaa heistä aivan
tavallisia
tappajia.
102
Jos kuulette minun
jälleen rakastuneen,
läimäyttäkää minua
korville,
elämä on muutakin
kuin juosta henki
kurkussa
oikukkaan rakkauden
perässä.
Niin minä uskoin lujasti
tietäväni
mitä jumala ajattelee
mitä jumala tahtoo
minulta, sinulta
koko maailmalta
kunnes huomasin:
seisoin tietoni kanssa
tyhjän päällä.
103
Silmän kantamattoman
valkoisen tunturin edessä
ihmettelin:
miten pienen pienet
lumihiutaleet
luoneet
näin häikäisevän
suuren
kaunistakin kauniimman
taideteoksen
maailman laelle.
Kaikkina aikoina vanhat
jääräpäät ovat huijanneet
miljoonia nuoria
uhraamaan henkensä
kodin, uskonnon, isänmaan
nimessä,
vaikka kysymys on
ollut aivan jostakin
muusta.
104
Kautta aikojen
kaiken maailman
rauhanenkelit on
pysäytetty
sotilaallisin keinoin,
sodanenkelit on
pysäytetty
sotilaallisin keinoin,
niin kuin lapsen
tekij”itä
sotilaita tarvitaan
aina.
Olen ottanut huimapäisen
riskin
lupaamalla elää
ihmisiksi,
sodankoirat odottavat
irtipääsyä
repiäkseen minut
kappaleiksi
aseettoman.
105
Kun todellinen
todellisuus
totuus
pysyy piilossa,
etsin aitoa valetta
aitoa harhaa
aitoa teeskentelyä,
en tyydy
puolinaiseen.
Vain meissä itsessämme
tulevaisuus,
jokainen on tärkeä
elämälle
jokainen on tärkeä
kuolemalle
ketään ei unohdeta
elämme suurta
aikaa.
106
Kaikki porot, riekot,
sääsket,
minä ja sinä
mahdumme kahden sanan
sisälle:
elämään
kuolemaan.
Alussa oli sana,
jolla koko maailma
käynnistyi.
Minä ihailin palvoin
yli kaiken
tiedettä ja taidetta,
mutta en löytänyt
mielenrauhaa.
Sitten käännyin uskoon:
kumarsin viisi kertaa itään
kumarsin viisi kertaa länteen
kumarsin viisi kertaa etelään
kumarsin viisi kertaa pohjoiseen
sata kertaa taivaalle,
polttelin hartaana kynttilöitä
uskoin löytäneen oikean
uskon,
jokin esti minua näkemästä
olin yhä hukassa.
107
Minä en halua olla
kenenkään yläpuolella
mutta en alapuolellakaan,
olen valmis kohtaamaan
jokaisen vastaantulijan tasavertaisena
olentona,
minä elämän ihmeenä
minä en halua olla
enempää kuin olen
mutta en vähempääkään.
Suuri uutinen televisiossa
leviää
koko maailmalle
media haastattelee,
pääaiheeksi nousee
suksien voitelu
luisto
voitto ja kulta,
kukaan ei kysy syntymästä
rakkaudesta
kuolemasta
mitään.
108
Saman peitteen alla
eri maailmoissa
selät vastakkain
sydämemme itkee hiljaa
yksin
muistohaudoissamme lepää
nuoruutemme rakkaus.
Minun elämäni on
tavallista
asun aivan tavallisten
ihmisten keskellä,
joka päivä vastaani tulee
aivan tavallisia
teeskentelijöitä, öykkäreitä,
vaimonsa hakkaajia,
valehtelijoita, kieroilijoita,
varkaita,
kaunistelijoita, onnenonkijoita,
jeesustelijoita,
yleisiä naisia ja miehiä,
elämän sievistelijöitä,
aivan tavallisia
langenneita
enkeleitä.
109
Olen maailman
reunalla
hulinasta pois,
minulla on nyt aikaa
loikoilla aamulla
pitkään,
ajella rauhassa parta
ulkoiluttaa koiraa
puhuttaa ihmisiä,
miettiä
ei yhtään mitään.
110
Mitä minä teen
torahampailleni?
kaljuuntuvalle tukalle?
silmien aluspusseille?
rypyille?
peräpukamille?
verenpaineelle, kolesterolille?
suonikohjuille?
minussa ei ole mikään
kohdallaan.
Sinä tulit ja sanoit:
- hulluko sinä olet
maailmassa on tärkeämpääkin
mietittävää
kuin omaan napaan
tuijottaminen.
Sinun sanasi käänsivät
maailmani
ylösalaisin,
nyt elän rohkeasti
sellaisena kuin olen.
111
Minä, minä, minä
olen tuskastunut
minään,
joka on takertunut minuun
kuin iilimato,
en osaa puhua päivän mittaan
muusta kuin minästä:
minä teen sitä
minä teen tätä
minä menen sinne
minä menen tuonne
minä olen rakastunut
minä olen sellainen
minä, minä, minä
minä takertuja.
Se tapahtui mikä tapahtui
suuren alkuräjähdyksen jälkeen
minä vain ilmestyin
maailmaan,
en minä ollut itse
päättämässä tänne tuloa
mutta en jää ruikuttamaan
kohtaloani,
yksi sielu enemmän
tai vähemmän
ei hetkauta maailmaa
sinne eikä tänne.
112
Suuren tietämättömyyden
edessä
ei jumalista
ei piruista
ei poroista
ei riekoista
tiennäyttäjiksi,
jokaisella edessä
umpihanki
salaisuus toisella puolen
tunturia.
113
Minulla ei ole mitään
paljastettavaa
maailmasta enempää
kuin historiankirjoittajilla,
jotka keräävät läjän käsityksiä
aikaisemmista käsityksistä.
Todellinen maailma
jossakin
näkymättömissä kohisee
kuin tuuli
vartioiden ohi
huomaamatta.
Viisas osaa sentään
ihmetellä
nauraa,
kun ihmiset rämpivät
tekojumaliensa talutusnuorassa
korviaan myöten
suossa.
114
Hän lähti
häntä muistamaan
kaipaamaan
ei jäänyt ketään.
Hän lähti
häntä muistamaan
kaipaamaan jäi
ainakin sata surijaa.
Entä sitten?
he katosivat
jäljettömiin.
Hän oli elämänsä varrella
saanut kerätyksi
maailman kunniaa
kenkälaatikollisen
kaksi kiloa
kultaisia, hopeisia
kunniamerkkejä, prenikoita.
Hän oli elämänsä varrella
kävellyt monen ruumiin
yli.
115
Toisella puolen tunturia
viheltelee
lirkuttelee
minulle enkeli,
toisella puolen tunturia
viheltelee
lirkuttelee
minulle piru,
molemmat ilmiselvästi
kosiskelevat minua,
olenko minä heille arvokaskin
herkkupala?
jonka takia kannattaa
nähdä
niin paljon vaivaa.
116
II
117
118
Otan lakin päästä
menneisyyden edessä,
otan lakin päästä
tulevaisuuden edessä,
kukaan ei tiedä
auttaako se mitään.
Metsänhakkuun työmaalla
poikkeuksellinen päivä.
Miksi sinä tyttöriepu
olet kiivennyt sinne
puunlatvaan
istua kököttämään?
- Paremman maailman
puolesta!
Minä en osannut sanoa
siihen mitään.
Olen yksinäisyyden taidossa
maailmanmestari,
olen rakkauden taidossa
maailmanmestari,
olen naisen ymmärtämisen taidossa
maailmanmestari,
silti kukaan ei huomaa
taitojani.
119
Hänen silmiään ei enää tarvittu,
hänen korviaan ei enää tarvittu,
hänen rakkauttaan ei enää tarvittu.
Luonto antoi hänen paikkansa
uudelle tulijalle.
Kumpi on arvokkaampi
ruumis vai sielu?
Ruumis on vain vähän aikaa
käyttökunnossa
sen arvo piilee
ainutkertaisessa hetkellisyydessä
se maatuu vaivatta
uusiokäyttöön
luonnon kiertokulussa.
Mutta kuolematon sielu
ongelmajäte,
niitä lojuu taivaassa ja helvetissä
kaikki nurkat täynnä
niistä ei pääse eroon
jumala eikä piru.
Tällä valontiellä
minulla on opittavaa
joka vastaantulijalta.
120
Syöksyn vauhdilla eteenpäin
linnunratojen syvyydessä
minulla on vain menolippu
suureen
tuntemattomaan.
Tässä minä rimpuilen
pätkätöiden
pätkärakkauksien
välissä,
menneisyyden
tulevaisuuden välissä
ohitse kiitävässä hetkessä
oudossa maassa.
Täällä elämän suuressa
uninäytelmässä
taivaan ja helvetin
välissä
ei kenelläkään kovaa
maata
jalkojen alla,
päivät liukuvat ohi
unessa.
121
Koko talven odotin
kevättä,
koko kevään odotin
kesää,
koko kesän odotin
syksyä,
niin elämä meni.
Kaksi yksinäistä sielua
tunturissa osui
samalle ladulle
katkenneesta sauvasta
riitti puhetta
loputtomasti,
illalla ja yötä myöten
jatkettiin yksinäisyyden
setvimistä
joka tuntui niin suloiselta.
Eräänä aamuna
kahvipöydässämme istui
vieras nainen.
Eräänä aamuna
kahvipöydässämme istui
vieras mies.
Hämmentyneinä ihmettelimme
tilannetta.
122
Oi kuulkaa, oi nähkää
tunturien porot
tunturien riekot
revontulet
koko taivas
minä olen tullut juuri minä
uudessa hahmossa
seitsemän tunturin yli
minä
maailmankaikkeuden lapsi.
Ž lä intoile
mitä elämä on
mitä kuolema on
tiedät niistä yhtä vähän
tai paljon
kuin muurahainen.
123
Niin järkevää
muotia
kierrättää kaikkia
säästää luontoa
uusiokäyttää
paperia, särkyneitä lasipulloja
kierrättää naisia
kierrättää miehiä
uusioperheissä
kierrättää rakkautta.
Unelmilla lastattu
maailma
pyörii
auringon ympäri
tyhjän päällä,
minä täällä
tunturissa odotan
valoa
sinulta kirjettä
minun tapani on puhua
suoraan asiat
ohi.
124
Minä outo ihminen
minä outo sääski
minä outo toisinajattelija
minä outo yksinäinen susi
minä outo pörrö
minä outo kummajainen täällä
päin
ilmestys
mätämuna
minä puhun suoraan
kohti.
Tunturille on samantekevää
olenko täällä
hiihtämässä
tai olemassakaan
tiedän, tiedän,
silti minä itsepintaisesti
vain ilmestyn tänne
joka kevättalvi
annan itse itselleni
merkityksen
olen maailmannapa.
125
Minä katsoin poroa
silmiin
poro ohi,
poro katsoi minua
silmiin
minä ohi,
katseemme sinkoilivat
ristiin
toistemme ohi
eri maailmoissa.
Olen tavallistakin tavallisempi
kaikkien tilastojen keskiverto,
minä nain keskimäärin
kaksi kertaa viikossa,
minulla on kaksi lasta
tyttö ja poika,
olen 170 sm pitkä, painan 65 kiloa,
olen mukava ja kiltti,
en ole julkkis, käyn lenkillä, pilkillä,
toisinaan vieraissa naisissa,
kiroilen joskus,
vaimo näkee minun olevan niin tavallinen
suomalainen mies,
että olen melkein
epätavallinen.
126
Olen naimaton,
nainut, eronnut,
leski,
laulan, viheltelen,
piereskelen,
teen mitä päähäni
pälkähtää
huvikseni
sydän kipeänä.
Heräsin,
ulko-ovellani vastassa
kylmäkourainen pakkasherra
aamutuimaan
esitteli minulle innolla
uutuustuotetta -45 C,
joka tappaa kivuttomasti
epämiellyttävät sänkykaverit
kuten pölypunkit
isommatkin siipiveikot,
minä kiitin päivän
tarjouksesta
ja kannoin patjat ulos.
127
Väärälle planeetalle
eksyneenä
minä orpolintu
suurella suolla
huudon takana.
Minun on vaikea
tuntea itseäni
jos en tunne muita,
minun on vaikea
tuntea muita
jos en tunne itseäni,
miten päin toimia?
Täällä Euroopan katolla
lumoavana tammikuun iltana,
minä ja täysikuu katselemme
toisiamme
sillä silmällä
rakkaus voi leimahtaa
hetkellä
millä tahansa
lumivalkeassa hiljaisuudessa
revontulien näyttämöllä.
128
Yritin minä sitä vaimoa
opettaa
mutta se kävi vain yhä
hullummaksi,
erehdys maksoi
puoli omakotitaloa, auton,
elatusmaksuja pankkitilin,
sydämeni alkoi reistailla,
en uskaltanut uuteen naiseen
kajota
kymmeneen vuoteen.
Mutta sitten se uusi
rakkaus
tupsahti vastaani tunturiladulla
kevätauringossa,
ei kylläkään täydellinen
mutta sen opin
kantapään kautta
opettamaan en häntä kyllä
erehdy,
olkoon sellainen kuin on.
129
Niin monen naisen
unelma
oikeasta miehestä,
joka koskaan ei sattunut
kohdalle
oikeaan aikaan.
Niin elämä meni ohi
odottamisessa
väärien miesten sylissä
tyhjien päivien
ikävässä.
Revontulien takanako
salaisuus?
kaukana, kaukana
sydämeni ikävässä
etsin,
yhtäkkiä kuutamoyön hiljaisuudessa
kuulen äänen:
salaisuus on lähempänä
kuin arvaatkaan
itsessäsi
käden ulottuvilla.
130
Pohjoisesta tuulee
kylmästi,
idästä tuulee
kylmästi,
lännestä tuulee
kylmästi,
etelästä tuulee
kylmästi
taivas ei armahda
kaivaudun yhä syvemmälle
maan syliin
turvaan.
Joka puolella silmiä
vartioi minua,
joka puolella korvia
vartioi sanojani,
elän ehdonalaisessa
vapaudessa.
131
Minä tuijotan
hämmentyneenä
lumivalkeaa tunturia
kuin ilmestystä
silmästä silmään,
en osaa muuta
kuin päivitellä:
tyhjää
kylmää
kauneutta
jumalanselän takana.
Moneen kuukauteen en ole
lukenut
ainuttakaan kirjaa
sanomalehtiä
kuunnellut radiota
katsellut televisiota,
pärjään niin kuin
ennenkin
porukan mukana
matkalla tuntemattomille
tuntureille.
132
Kyllä sinä teit parhaasi
neuvoessasi tietä
luoksesi,
lähetit sydämestäsi
kartankin.
Mutta en minä silti
l”ytänyt tietä
luoksesi.
Minä kuvittelin
rakastelua
ennen rakastelua,
minä kuvittelin
rakastelua
rakastelun jälkeen
enkä kyennyt erottamaan
mikä oli
todellista.
133
Tunturipurojen vedet eivät
riittäneet
sammuttamaan minun
elämänjanoani,
tunturien tuulet eivät
riittäneet
puhaltamaan sydämestäni pois
ikävääni,
tunturien kauneus ei saanut
minua nousemaan
siiville.
134
II
135
136
Tämä on valtavan laaja
kysymys,
tämä on helvetin vakava
kysymys,
tämä on selittämätön
kysymys,
pysyykö maailma pystyssä
ilman minua?
Tunturin hiljaisuus
opettaa
porot opettaa
revontulet tähtitaivas opettaa
lumi opettaa
sydämeni läpi kohisee tuuli,
joka mennen tullen opettaa
minä pörrö vain en ymmärrä
mistä on kysymys
elämässä.
137
Elämän sylissä
ihana kuoleman autuus
ihana ei-olemisen autuus,
joka on ollut valmistettuna minulle
aikojen alusta asti,
sinne on väsyneen suloista palata
oikeaan kotiin,
siellä eivät sydämeni kipeys
alituinen ikävä ja kaipaus
maailman julmuudet paina
ajan toisella puolen
olemattomuuden taivaassa.
138
Miksi en ole
onnellinen?
vaikka minulla on jokinäköala,
sininen taivas yllä,
aurinko, kuu, revontulet,
tähtien meri,
kämppä on lämmin,
leipää on,
taivaallista hiljaisuutta on,
en tiedä mikä minua riivaa
pääsinhän minä sinusta eroon
eikö siinä ole onnea
kylliksi?
mielenrauhaa,
mutta silti sydämeni on levoton
olen hukassa.
139
Minulla on ikävä sinua
odotan kirjettäsi
kuin nousevaa kuuta,
osoitteeni on Tunturi
kolmas iso kivi itään
neljäs pieni kukkiva kivi länteen,
sen alla sydämen muotoinen
lämmin pesä,
minulla on ikävä sinua
odotan kirjettäsi,
tule itse perässä
pesemään minulle pyykkiä ja astioita,
siivoamaan pyyhkimään pölyjä,
yhdessä ikävöimään kaipaamaan
tuijottelemaan revontulia ja tähtiä,
sillä tulevaisuus on niiden
jotka uskovat unelmiensa kauneuteen
aivan tavallisen arkipäivän
kauneuteen.
140
Minä olen sellainen nautiskelija
en kehtaa oikein sanoakaan:
tuntuu niin hyvältä
kun naapurilla menee
nyt huonommin
kuin minulla,
se ei ole koskaan pitänyt minua
penninkään arvoisena.
Sydämeni yksin
ikävissään,
pää sekaisin
eikö kesä ikinä tule?
enkö minä ikinä pääse irti
sinusta?
Elämää otsikoiden takana,
elämää mielikuvien takana,
elämää ovien takana,
elämää repivän rakkauden takana,
elämää rahan takana,
elämää pimeän talven takana,
elämätöntä elämää lähellä,
elämätöntä elämää kaukana,
tuntematonta elämää ovien takana
tähtien takana
linnunratojen syvyyksissä.
141
Oi, katso luojan poroa,
joka ottaa pois
tunturien hiihtäjän nälän.
Oi, katso luojan poroa,
jonka varassa elämä
tunturien maassa.
Oi, katso luojan suurta suota,
joka keltaisena hehkuu
mehukkaita herkullisia hilloja.
Oi, katso luojan erämaajärveä,
jossa ui siikaparvia yhä.
Eikö muka miehellä ole iloa
elämässä?
hänellä on vaimo ja kaksi
suloista lasta,
nuori kaunis rakastajatar
ja uskollinen ajokoira,
hänellä on hyvä virka,
hänellä on rotariveljet
olutkerho.
142
Mistä löydän sisältöä
arkipäivään?
kun en ole työmuurahainen,
eikö täällä ole ainuttakaan
sielunkaveria
pohtimaan elämän suuria
kysymyksiä,
syntymää, rakkautta, kuolemaa
peräpukaman vaivoja.
Mitä kiihkeämmin ajan takaa
elämää
sitä nopeammin se pakenee minua,
mitä kiihkeämmin ajan takaa
rakkautta
sitä nopeammin se pakenee minua,
jotakin outoa tässä
maailmassa on.
En minä jaksa
odottaa
tulevaa elämää,
minä tahdon taivaan
nyt heti,
minä tahdon auringon
tunturille
nyt heti.
143
Se oli aivan tavallinen
päivä,
kun hän syntyi.
Se oli aivan tavallinen
päivä,
kun hän kuoli.
Se oli aivan tavallinen
päivä,
kun minä näin ensimmäisen
kerran sinut,
joka muutit koko elämäni
hetkessä päälaelleen.
Kesä tuli rytinällä,
naurulokit kirkuivat iloa
väsymättä
läpi valoisan yön,
tunturien pälville ilmestyi
pieniä sieviä poronvasoja,
tulvivan puron varrella
jossakin lähellä vaani
nälkäinen karhu,
minä kesän unelmia
täynnä.
144
Hermostun itseeni,
rakastun aina vääriin
tyyppeihin,
mistään ei tule mitään
eilispäivän ja huomispäivän
välissä
tässä hetkessä luistelen
sinun ohi
itseni ohi
hukassa.
Katson sääskiä,
minkä varassa ne lentävät?
katson porotokkaa,
minkä varassa ne selviytyvät
kesän kiusojen ja talven
pakkasten yli?
Katson itseäni peilistä,
minkä varassa tässä
seison?
minkä varassa otan vastaan
tuntemattoman uuden päivän?
salaisuus ei ratkea.
145
Äitiin kytketyt laitteet oli
irrotettu,
äiti oli pesty ja puettu
valkoiseen
pitkähihaiseen paitaan,
äidin suu ja silmät oli
suljettu,
äiti nukkui rauhallisen näköisenä,
äidin jalat oli löyhästi
kiedottu sideharsolla yhteen
harsoon oli kiinnitetty lappu,
jossa oli äidin nimi
kuolinpäivä
ja lähin omainen minä,
istuin viileässä huoneessa
äidin vieressä
silitin hänen otsaansa
sytytin kynttilään valon,
kiitos elämästä, äiti!
146
Uneton yö piiritti minua,
kääntelin tyynyä
lakana kiertyi käärmeeksi
ympärilleni,
ajatukset myllersivät aivoissa
laukkasivat päättömästi ympäri
maailmaa,
vieläköhän sinä mahdat
rakastaa minua?
Nukahdin ja heräsin saman tien,
kello oli vasta kolme aamuyöllä
päätäni särki,
selittämätön pelko hiipi
huoneen nurkissa,
ramppasin vessassa joka tunti,
heitin peitteen päältä
nousin ylös
katsoin ikkunasta ulos
pimeään yöhön
kuu ja tähdet pysyivät piilossa
olin aivan yksin
koko maailmassa.
147
Minä en osaa kuvitella
elämää,
vaikka se on niin lähellä.
Minä en osaa kuvitella
kuolemaa,
vaikka se on niin lähellä.
Olen arjessa kiinni,
työssä niin kiirettä
ei minulla ole aikaa
ajatella
kuvitella tyhjää.
Heräsin aamulla
aivan kuten ennenkin,
satuin vilkaisemaan peiliin:
minua tuijotti vieras
mies,
säikähdin
kahvi meni väärään
kurkkuun.
148
Täällä on näkökyvyn
köyhyyttä,
sisäistä köyhyyttä,
ajatuksien köyhyyttä,
rakkauden köyhyyttä,
tunteiden köyhyyttä,
uskon köyhyyttä,
paikkakunnalle poikkesi kulkuri
joka neuvoi:
köyhä saa olla
mutta ei neuvoton.
Hän oli tämän päivän
kasvatti
hyvin koulutettu,
hän sanoi edustavansa
vaikka itse pirua
jos vain hinnasta
sovitaan.
Täällä on itse
päätettävä
oma arvonsa
olla joku.
149
On raskasta olla aina
väärässä,
on raskasta olla aina
oikeassa,
on raskasta yrittää olla
ihminen,
tästä lähtien olen
oma itseni.
Sydämeni varomattomuuttaan astui
rakkauden ansaan,
nyt se parkuu sydäntä särkevästi
apua,
repivä rakkaus ei anna
armoa,
olen kidutuksen uhri.
Nyt minä täällä
rakkauden ruumisarkussa
mätänen,
enkeli otti ja lähti
toisen perään.
150
Tunnetulla naisten miehellä on
kaunis uskollinen vaimo,
ja hänen toinen nainen on uskollinen,
ja hänen kolmas nainen on uskollinen,
ja hänen neljäs nainen on uskollinen,
mutta hänen viides nainen ei ole
uskollinen,
mies on kauhuissaan
mihin tämä maailma on
menossa?
Kaahaanko kiireessä itseni
hautaan?
ylensyönkö itseni hautaan?
raadanko rahan perässä itseni
hautaan?
elänkö väärän naisen kanssa
hautaan?
niin vaikeita päivänselviä
kysymyksiä.
Minä havahdun unesta
näen pohjoisen suunnalla
tuntureita,
selittämätön mielenrauha
ympäröi minua
mikään ei paina.
151
Tänään minut tavoitti
luja usko:
yksikään elämä ei ole
turha
kaikilla on oma
tehtävänsä,
edessä aina uusi
maailma
toivoa täynnä.
Täällä maan päällä
henki
ei pärjää ilman
ruumista
eikä ruumis pärjää ilman
henkeä,
ilman toista ei ole
toistakaan.
Mitä sinä latelet
itsestään selvyyksiä?
voi sinua typerys.
152
Luonto on opettanut kullekin
lajille
omat taitonsa pettää
huijata,
naamioitumaan mitä merkillisimmiksi
hahmoiksi
vaeltaviksi kepeiksi
puiden lehdiksi
väreiksi
peittääkseen oikean minänsä
harhauttaakseen vihollisensa
saadakseen ansaan saaliin,
kaikki huijaavat kaikkia
pysyäkseen hengissä
minä itseäni.
Ž lä jää hangelle pakkaseen
makaamaan,
älä jää purevan tuulen
alle,
älä päästä sydäntäsi
kylmettymään,
pysy rauhallisena
hiihtele eteenpäin
pidä itsesi lämpimänä
älä menetä harkintakykyäsi
toivoa.
153
Minä kysyin tuntureilta
tietä,
minä kysyin poroilta
tietä,
minä kysyin pilviltä
tietä,
minä kysyin revontulilta
tietä,
jokainen osoitti eri suunnalle.
Kaksi maailman kauneinta
tunturia
rakastuneina
syleilevät toisiaan
syysillassa
peilityynen erämaajärven yli,
minä hehkuvalla värimatolla
haaveilen yksin.
154
Lumoava lauantai-ilta
koko maailma saunoo
koko maailma tanssii
koko maailma ryyppää
koko maailma nai,
minä poltan kynttilää
seurustelen kutsumattoman vieraan
herra Yksinäisyyden kanssa
vastahakoisesti.
Olet piilossa
suljettujen ovien takana,
minä istun talosi portailla
odottamassa
turhaan,
sisällä ja ulkona pimeys
vain syvenee
joka puolella itkevää
lunta.
155
Ruumiini on rakastanut
ruumistani on rakastettu
ruumiini on minun
kotini
täällä maan päällä,
kuinka minä voisin olla
niin julma että alkaisin
vihata omaa ruumistani?
vaikka läskiä on kertynyt
vähän sinne tänne
vatsani pömpöttää
takapuoli levenee
rintani roikkuvat litteänä,
minä olen oppinut antamaan
anteeksi itselleni
kiedon hellästi käteni
oman ruumiini ympärille
paijaan hyväilen sitä
kuin omaa lastani.
Maailma makaa päälläni
ahistaa.
156
Sinä löysit minut
miljoonien joukosta
ihmeitten ihme,
kohtalo
selittämätön rakkaus
mikä lie
johti meidät yhteen
tähän onneen
ihmeitten ihme.
Mitä sinä siellä
ikävöit
tunturin takana
hyppää moottorikelkan selkään
aja tuhatta ja sataa
syliini,
pannaan uusiksi
koko maailma
kerta panolla.
157
Tuolta hän tulee
tunturirinnettä alas
uljaasti juoksee
minun hirvaani,
tuolta hän tulee
tunturirinnettä alas
uljaasti juoksee
minun hirvaani,
hänelle minä annan
rakkauteni
punaisella liekehtivällä
matolla
rakkauteni.
Lehtien kuolinuutisissa
minä näen
professorien, opettajien,
insinöörien, johtajien, päälliköiden
kuvia ja luetteloita
aikaansaannoksista
minä näen
ensimmäistä ja viimeistä
kertaa
silmäni liukuvat hetkessä
seuraaville sivuille.
158
Täällä varastajien
mummon potkijoiden
huijareitten
valehtelijoiden
ryöstäjien
isänmaan nimeen tappajien
maailmassa minä
itsepintaisesti kuulutan:
maailma on hyvä
olemme tähtien poikia ja tyttäriä.
Luonnon ainoa moraali on
turvata
elämän jatkuminen
keinoista piittaamatta,
luonnossa pahuus on
hyve
luonnossa hyvyys on
pahe.
159
Sinulla on oma
maailmasi
minulla ei ole sinne pääsyä.
Minulla on oma
maailmani
sinulla ei ole sinne pääsyä,
olemme toisillemme tuntemattomia
suuruuksia.
Olen tyhjääkin tyhjempi
no, hyvä
sittenpä minussa on
tilaa
koko maailmalle.
Tähän mennessä täällä
ei ole osunut silmääni
ainuttakaan ihmistä,
kaikki toisiaan syöviä
eläimiä.
160
takakannen teksti
MAAILMA MINUSSA
i
Rovaniemeläisen Pentti Harjumaan
neljästoista runokokoelma
Maailma minussa lähestyy
runouden ja taiteen yhteisiä unia
hiljaisin ajatuksin
syvyyden huutona.
Hän peilaa ihmismielen sisäisiä
minän maailmoita
aivan tavallisen arkipäivän
kokemusten, tuntojen ja todellisuuden kautta.
Samalla hän kuitenkin etsii
ja avaa ovia toiseen maailmaan - selittämättömän
elämän näkyihin.
Hän tavoittelee tavoittamatonta,
ihmisen ikuisen ikävän ja rakkauden
janon läpäisemänä.