1
Ensimmäinen painos julkaistu 1994, neljännen painoksen on kustantanut Lapin
yliopistokustannus 2008. Aiemmin teoksen julkaisijana toimi Pentti Harjumaan
oman pienkustantamo Revontulet.
AAVERIEKKOJA
LAPPILAISIA MYSTISIÄ TARINOITA
JA KUMMITUKSIA
PENTTI HARJUMAA
Pienkustantaja: Revontulet
Rovaniemi 2005
ISBN 951-95590-6-9
2
AAVERIEKKOJA
3.painos
Gummerus Kirjapaino Oy
Saarijärvi 2005
3
SISÄLLYS
ENNUSUNIA 9
HAAMUPOROJA 27
ENKELIEN SIIPIÄ, MYSTISIÄ LINTUJA 49
KARVASELÄN KÄMPÄLLÄ KUMMITTELEE 77
LUONNONHENKIEN LAPPI 99
ETIÄISIÄ JA MAAHISIA 127
SELVÄNÄKIJÖITÄ J TIETÄJIÄ 153
OUTOJA KULKIJOITA JA KULTAMIEHIÄ 179
TUONPUOLEINEN LAPPI 211
4
ESIPUHE
Lappi on mystisten ja myyttisten tarinoitten ja kummitusjuttujen luvattu maanääri.
Lapissa pimeän ja valon syntysijoilla asustaa monenlaisia tämän ja tuonpuoleisia
selittämättömiä olentoja, aaveita, etiäisiä, maahisia ja luonnonhenkiä.
Olen kerännyt tähän kokoelmaan lappilaisille sattuneita selittämättömiä
omakohtaisia kokemuksia ja perinteisiä kummitustarinoita.
Näihin outoihin yliluonnollisiin tapauksiin voi itse kukin uskoa tai olla uskomatta.
Ovatko koetut ja kerrotut tarinat harha-aistimuksia vai unia – tosia, ei ole oleellista.
Ensisijaisesti olen keruutyössä kiinnittänyt huomiota tarinoitten monipuolisuuteen
ja kiinnostavuuteen.
Hyviä ja kiehtovia tarinoita on nimittäin aina eri kulttuureissa ja yhteisöissä
arvostettu. Niitä on halukkaasti kuunneltu riippumatta siitä ovatko ne olleet tosia tai
vai mielikuvituksen tuotetta.
Salaperäisiä ja arvoituksellisia ilmiöitä on aina ollut ja on edelleenkin olemassa.
Maailmankaikkeus ja olevaisuus on tuntematon suuri mysteerio. Mitä ihminen
kaiken tämän edessä lopulta on kuin kasa luuloja ja uskomuksia ja unia.
Ihminen on erilaisten henkien ja voimien kohtauspaikka. Idän viisauden mukaan
maailman ja olemassaolon ilmiöitä ja kokemuksia ei voi edes lähestyä kuin myyttien
kautta.
Niinpä jo Goethe aikanaan huomasi kokonaisten kansakuntien kulttuurien ja
elämän riippuvan tarujen ja myyttien varassa.
Albert Einstein puolestaan näki mysteerien kokemisen avaavan tien kaiken
todellisen taiteen ja tieteen alkulähteille. Maailman ja olemassaolon ihmettelylle.
Mutta ennen kaikkea totisimmin ja kiihkeimmin ihminen on etsinyt selityksiä ja
yhteyksiä tuonpuoleiseen maailmaan ja yliluonnollisiin ihmeisiin uskonnoissa.
Maailmanuskontojen pyhien kirjojen tarut ja myytit ovat kautta aikojen olleet
taiteilijoille merkittäviä innostuksen lähteitä heidän kuvatessaan yliluonnollisen
maailman näkyjä ja olemassaoloa.
Pyhissä kirjoissa jumalien kaikki tärkeimmät sanomat ilmoitetaan ihmisille
enkelien ja unien välityksellä kuten maailman vapahtajan syntyminen.
5
Esimerkiksi Raamatussa enkeli on viestintuojana yli neljässäsadassa tapauksessa.
Ihminen on luonnostaan tuonpuoleinen ja hänellä on vaistomainen tunne
tuntemattoman yliluonnollisen maailman olemassaolosta.
Myös tiede myöntää elämänilmiön ja maailmankaikkeuden käyneen lisääntyneen
tiedon myötä yhä hämmentävämmäksi ja salaperäisemmäksi.
Ympärillämme tapahtuu kaiken aikaa jokaiselle asioita ja tapauksia, joita ei riitä
tavallinen terve järki selittämään.
Käsitys perinteisistä luonnonlaeista ei päde ja aika ei etenekään yksisuuntaisesti.
Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus voivat olla samanaikaisesti läsnä.
Niinpä ihminen voi määrätyissä olosuhteissa ylittää ajan ja paikan rajat ja kokea
ilmestyskirjaomaisia näkyjä ja tulevia tapahtumia.
Lappi on kautta vuosisatojen tunnettu erityisesti tietäjien ja selvänäkijöiden ja
etiäisten maanäärenä.
Lapissa on runsaasti ihmisiä, jotka ovat kokeneet ennakkoaavistuksia ja
selvänäköisyysilmiöitä valvetilassa tai unessa. Etenkin todentuvat ennusunet ovat
yleisiä. Yliluonnollisia tapauksia ihmisille sattuu eniten elämänsä käännetilanteissa
kuten syntymän ja rakkauden ja kuoleman kokemusten yhteydessä. Tarinoiden
keruutyössä olen pannut merkille Lapissa esiintyvän vähemmän pelottavia
räyhähenkiä kuin muualla.
Sen sijaan täällä on enemmän suojelevia aaveita ja luonnonhenkiä, jotka ilmestyvät
varoittamaan taikka suorastaan pelastamaan ihmisiä.
Tähän on varmaan oma selityksensä. Lapin eristäytyneissä ja karuissa olosuhteissa
ei olisi sukupolvesta toiseen pystytty elämään ja pysymään hengissä, jos täällä ei
olisi eletty sovussa luonnonhenkien kanssa ja luotettu niihin.
Elämä olisi käynyt sietämättömäksi, jos olisi saanut aina pelätä jokaisesta pimeästä
rotkosta ja loukosta pirun kahahtaen hyppäävän niskaan pahat mielessä.
Lappi ja arktiset alueet ovat vuosituhansia olleet mysteerioitten salaperäinen
Ultima Thule. Aivan erityisesti se on myyttisten henkien ja voimien ja aaveiden
asuma-aluetta.
Euroopan rintamailla jo 1200-luvulla tiedettiin äärimmäisessä pohjoisessa asuvan
kummallisia ihmisiä, joilla on runsaasti kummallisia yliluonnollisia kokemuksia ja
tarinoita.
Pohjoisen tarujen ja mystisten tarinoitten rikasta aarrevarastoa on Lapissa
toistaiseksi hyödynnetty aivan liian vähän taiteen ja matkailun piirissä.
6
Vasta viime vuosina tuntureille tuotua joulupukin myyttihahmoa tonttuineen on
alettu tosissaan markkinoida ja kehitellä matkailun valtiksi. Maahiset ja etiäiset ja
hyvät luonnonhenget ovat jääneet vähälle huomiolle ja odottavat tulemistaan.
Taiteen puolella kuitenkin löytyy tekijöitä kuten Andreas Alariesto ja Reidar
Särestöniemi, jotka oivalsivat Lapin rikkaan mytologian ja kuvasivat sitä
ansiokkaasti ja näyttävästi.
Pohjoisen tunnetuin ja kiehtovin kummituskämppä on Pokan ja Inarin tienvarrella
Karvaselän autiotupa. Sen salaperäinen tunnelma on saanut monien ihmisten
mielikuvituksen liikkeelle ja kokemaan outoja selittämättömiä ilmiöitä.
Arktisten kansojen kulttuureissa shamanismi edustaa tärkeää mytologian
perinnettä. Shamaanin perustehtävä oli toimia yhteisössä parantajana. Shamaanilla
oli kyky lähettää sielunsa vaikkapa riekon hahmossa etsimään tietoa tuonpuoleisesta
maailmasta.
Lapin tuntureilla pidetään riekkoa elämänlintuna. Riekkoparvessa voi meitä
vastaan lentää yllättäen hyvinkin salaperäisiä hyvän sanoman viestintuojia.
Aaveriekkoja.
Kirjan valikoiman tarinoitten aiheista olen kiitollinen kymmenille lappilaisille. He
ovat auliisti kertoneet omakohtaisista kokemuksistaan tai kuulemistaan
selittämättömistä tapauksista, näyistä ja unista arktisen luonnon keskellä.
Rovaniemellä syyskuussa 1995
Pentti Harjumaa
7
8
9
ENNUSUNIA
10
11
Ivalolainen nainen näki sunnuntaita vasten yöllä merkillisen unen.
Hän poikkesi unessa sunnuntaipäivänä kukkakauppaan ja mietti kukkia
ihaillessaan, että kenelle hän on kukkia ostamassa.
Tiskin takana oli myyjänä puolituttu sairaanhoitaja Ivalon terveyskeskuksesta.
Kun nainen yhä mietti, myyjä sanoi:
Ei sinun nyt kannata kukkia ostaa, koska ensi keskiviikkona saat niitä vaikka
kuinka paljon.
Miten niin, kysyi nainen ihmetellen.
Etkö tiedä, että silloin sinun äitisi kuolee.
Nainen säikähti myyjän tietoa niin että heräsi.
Naisen äiti oli unen näkemisen aikaan Ivalon terveyskeskuksessa tutkittavana ja
tarkkailtavana. Vaivat olivat kuitenkin vähäisiä ja lääkäri oli luvannut hänen
pääsevän sairaalasta lähipäivinä pois.
Uni vaivasi naista. Tiistai-iltana hän meni naapuriemännän kanssa katsomaan
äitiään sairaalaan. Äiti oli pirteänä ja kertoi lääkärin luvanneen hänet kotiin
keskiviikkona tai torstaina viimeistään.
Sitten tuli keskiviikon aamu ja naisella tuli yhdeksän aikaan outo ja ahdistava olo.
Hetken päästä soi puhelin ja sairaalasta ilmoitettiin äidin menehtyneen äkilliseen
sydänkohtaukseen.
Rovaniemen Narkauksen kylässä nainen näki sota-aikana unen, jossa hänen
rintamalla ollut veljensä lensi lentokoneella useita kertoja kotinsa yli.
Hän lensi niin matalalla, että hänen kasvonsa erottuivat selvästi ja hän huiskutti
kädellään pihalla seisovalle kotiväelleen.
Muutama viikko unen jälkeen rintamalta tuli viesti hänen kaatumisestaan.
12
Kesken Kemijoen ylitystä Pekkalan lossin lautalla rovaniemeläisen nuorenparin
rouvalle tuli äkillinen oksennuskohtaus. Nainen vähän ihmetteli sitä, koska hän ei
ollut syönyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa eikä myöskään odottanut vauvaa.
Nuoripari oli menossa rouvan äidin luokse kyläilemään Posiolle elokuun
viikonvaihteessa.
Nuoret hämmästyivät kun äiti ensi sanoikseen kysyi, että mitä siellä lossilla
tapahtui?
Tytär vastasi äidilleen ettei siellä tapahtunut sen kummempaa paitsi, että hän joutui
oksentamaan lossilla yli laidan.
Sitten äiti kertoi edellisenä yönä nähneensä painajaisunen, jossa nuorenparin
ylittäessä jokea oli lossi yhtäkkiä uponnut ja painunut pohjaan. Kaikki nauroivat
hullulle unelle ja eikä siihen kiinnitetty sen enempää huomiota.
Vierailusta muutaman viikon kuluttua todettiin nuorella rouvalla vatsasyöpä. Sen
ensimmäiset oireet olivat ilmenneet oksennuskohtauksena joen ylityksessä lossilla,
vaikka sitä ei silloin tiedetty.
Nuori rouva ei selvinnyt syövästä ja niin hänen elämänsä lossi upposi yllättäen
kesken kaiken.
Rovaniemeläiselle tunnetulle kunnallismiehelle oli monessa mukana olleena
kertynyt hyllyt täyteen eri yhdistyksien pienoislippuja. Osan lipuista hän oli vienyt
kesämökilleen.
Kunnallismiehen poika vietti perheineen heinäkuun viikonvaihdetta isänsä mökillä.
Aamulla herätessään hän huomasi kolmen pienoislipun pudonneen puolitankoon yön
aikana.
Poika ihmetteli tapahtunutta. Kaupunkiin tullessa hän sai kuulla isänsä saaneen
edellisenä yönä vaikean sydänkohtauksen.
Kolmen päivän kuluttua hänen isänsä kuoli.
13
Lapin läänin sosiaalitarkastaja osallistui kansainväliseen susijahtiin Käsivarressa
Norjan rajamaastossa 1960-luvun alkupuolella.
Meitä oli toistakymmentä miestä eri maista. Meidät yllätti kova lumimyrsky ja
porukka kaivautui lumen alle suojaan.
Siellä lumikiepissä maatessa näin yöllä unen, joka seuraavana päivänä toteutui
tarkasti juuri sellaisena kuin olin nähnytkin.
Tunturin kumpareen takana tapasimme makaamassa viiden suden lauman, jonka
johtajasusi lähti juoksemaan eri suuntaan. Sain haavoitettua sitä ja se nousi tunturiin,
jossa se saatiin ammutuksi.
Kemijärvellä oli perheenäiti yksin kotona. Hän lueskeli kaikessa rauhassa
sanomalehteä.
Piirongin päällä oli kuuden lapsen valokuvat, ylioppilaskuvia. Useimmat olivat jo
perustaneet oman elämänsä. Osa heistä oli muuttanut etelään asumaan.
Yhtäkkiä nuorimmaisen pojan valokuva lensi lattialle ja suojalasi särkyi
kappaleiksi.
Kaksi viikkoa tapauksen jälkeen soitettiin, että Helsingissä asunut poika oli kuollut
auto-onnettomuudessa.
Rovaniemeläinen opiskelijatyttö oli lähdössä Etelä-Amerikkaan.
Vähän ennen matkan alkamista tytön äiti näki unen, jossa lentokone muuttui
tulipalloksi, tippui maahan ja ihmisiä kuoli.
Tyttö säikähti unta ja peruutti matkan.
Hän huomasi vähän myöhemmin lehdestä matkustajakoneen tippuneen alas juuri
sillä reitillä ja päivänä, jolloin hänen piti matkustaa. Äidin uni pelasti tytön hengen.
14
Kittilän Molkojärvellä talollisen tyttö avioitui etelästä tulleen resuisen kulkujätkän
kanssa.
Vanhemmat eivät hyväksyneet tytön rakkautta ja ratkaisua mennä naimisiin köyhän
miehen kanssa.
Nuoripari haki sitten valtion asutustilaa ja sai sen Nilivaarasta. He rakensivat sinne
uuden talon.
Ensimmäisenä yönä uudessa talossa nuori isäntä näki unen, jossa kullankeltainen
poro tuli ovesta sisälle ja sanoi:
Älä lähde tästä talosta mihinkään, vaikka tulisi vastuksiakin.
Sinä nukut kultasuonen päällä.
Nyt vuosikymmenien kuluttua uni kävi toteen, sillä Nilivaarasta ja Kittilän
lähiseudun alueelta on paljastunut lupaavia kultaesiintymiä ja kaivoksia on avattu.
Enontekiöläinen opiskelijatyttö heräsi Rovaniemen asunnossa ja meni
kylpyhuoneeseen aamutoimille. Pesun jälkeen hän aloitti tukan kampaamisen peilin
edessä.
Tyttö hämmästyi perin juurin, kun peiliin ilmestyivät äidin huolestuneet kasvot.
Oudosta näystä oli kulunut tuskin tuntia, kun äiti soitti Enontekiöltä ja kehotti
tytärtään ehdottomasti jäämään autoretkeltä pois tulevana viikonvaihteena.
Tytär ihmetteli äidin moista kehotusta ja sanoi, ettei hänellä ole tiedossa mitään
autoretkeä.
Äiti kertoi nähneensä unen. Hän sanoi vaaran uhkaavan tytärtä auton muodossa.
No, sitten tuli lauantai. Tytön kaksi opiskelijatoveria pyysivät yllättäen häntä
mukaan Ouluun autoretkelle ja juhlimaan.
Tyttö lupasi ensi lähteä, mutta sitten hän muisti äitinsä unen ja jäi viime tipassa
autosta pois.
Oulun reissulla auto joutui pahaan kolariin. Toinen opiskelijoista kuoli ja toinen
loukkaantui vakavasti.
15
Rovaniemeläinen nainen ryhtyi yrittäjäksi kuolleen valokuvaliikkeen omistajan
kehotuksesta.
Nainen oli valokuvaliikkeessä myyjänä. Sen omistaja toivoi, että hänen kuoltuaan
myyjänä toiminut ostaisi liikkeen ja jatkaisi sen pitämistä.
Aika pian tämän puheen jälkeen hyvissä voimissa ollut liikkeenomistaja yllättäen
kuoli.
Varaton myyjä päätti luopua liikkeen ostamisesta itselleen liian suuren velan
vuoksi. Hän pelkäsi, ettei selviytyisi velasta.
Myyjälle sitten unessa kahtena yönä perätysten ilmestyi liikkeenomistaja, joka
kehotti ja suorastaan houkutteli häntä ostamaan kuvaamon itselleen. Entinen
omistaja sanoi:
Mitä sinä mietit. Olen varma, että selviät velasta ja et tule katumaan, jos ostat
liikkeen perikunnalta itselle.
Vainajan kehotuksesta myyjä uskaltautui ostamaan liikkeen ja hoiti sitä sitten
neljäkymmentä vuotta menestyksellä.
Rovaniemen maalaiskunnan Songassa ennen pääsiäistä kuoli mummo.
Hautajaiset pidettiin ennen pitkäperjantaita. Neljännelle hautausmaalle viedyn
mummon haudan päälle pantiin väliaikaisesti lava, johon seppeleet laskettiin.
Tarkoitus oli sitten pääsiäisen toisena pyhänä käydä hauta peittämässä.
Mutta mummo ilmestyi yöllä unessa poikansa vaimolle ja sanoi:
Näinkö te minut hautasitte kuin koiran, jätitte peittämättä.
Nainen kertoi aamulla unensa miehelleen, joka sanoi lähtevänsä peittämään
mummon haudan heti.
Niin me ajettiin kaupunkiin pitkäperjantaina peittämään mummo haudan lepoon.
16
1970-luvulla oli Ylä-Lapissa poroilla paha nälkätalvi. Silloin menehtyi paljon
poroja nälkään. Utsjokelaiselle poromiehelle tuli unessa vastaan Inarin kirkonkylällä
miehen isoisä, joka oli kuollut vuosia sitten.
Aikanaan tunnollisena poromiehenä tunnettu isoisä sanoi: - Kuule sie poika. Siellä
Paistunturin takana on iso tokka poroja nääntymässä nälkään. Niille pitäisi tehdä
jotakin. Kokoa poromiehiä ja viekää lisäruokaa sinne kiireesti, että selviävät talven
yli.
Unen perusteella mies sitten lähti Paistunturin toiselle puolen ja löysi nälkiintyneen
porotokan, jotka lisäruuan avulla saatiin pelastetuksi.
Kittilän Nilivaarassa asunut tunnettu karhunkaataja Pekka näki usein unessa
etukäteen tarkasti sen paikan, mihin karhu oli tehnyt talvipesänsä ja mistä sen sitten
löytää.
Pekka kaatoi elämänsä aikana yli neljäkymmentä karhua.
Hän kunnioitti karhua suuresti. kerran hän jopa nukkui karhun kanssa samassa
pesässä sulassa sovussa.
Rovaniemeläinen filosofian tohtori yöpyi Kemissä ja näki unta, jossa kaupungin
torilla tuli vastaan hänen kollegansa auringon paisteessa.
Aamulla herätessään hän vähän ihmetteli unta. Hän tiesi kaverin tulon torilla
vastaan olevan mahdoton, koska mies oli parhaillaan Etelä-Amerikassa vetämässä
jotakin koulutusprojektia.
Lappiin ja Rovaniemelle hän oli sanonut palaavansa vasta vuoden kuluttua.
Tohtori poikkesi keskipäivällä Kemin torille ja yllätys oli tavaton, kun häntä
vastaan asteli kollega juuri niin kuin hän unessa näki.
17
Talvisodassa Sallan suunnalla vartioon mennyt sotilas näki juoksuhaudan reunalla
lumikinoksessa istua kököttävän kaksi Ruotsin vallan aikaista sotilasta.
Sotilas oli lukenut historiaa ja tunsi 1700-luvun sotilaiden varusteet hyvin värejä
myöten.
Suomalaissoturi kertoi olleensa äärimmäisen väsynyt, kun moneen vuorokauteen ei
kovien taistelujen vuoksi ollut tilaisuutta nukkua.
Tajusin että se oli harhanäky, mutta se oli silti täysin todellinen.
Vartiosta takaisin tullessa ne ruotsinsoturit yhä istuivat siinä lumihangessa hyvin
elävän näköisinä.
Käännyin niiden puoleen ja vähän harmistuneena tokaisin: - Siinä te olette, ettekä
kuitenkaan ole. Ne vain istua kököttivät siinä, eivät puhuneet ja vastanneet mitään.
Ounasjokivarren Suopajärvelle muutti kylän ensimmäinen asukas unen perusteella.
Kulkujätkänä toimineelle miehelle ilmestyi unessa nuori kaunis nainen, joka
kehotti miestä menemään Suopajärvelle ja rakentamaan talon järvenrannalle.
Mies vastusti talon rakentamista tarpeettomana, koska ei ollut mitään tietoa kuka
tulisi akaksi. Siihen outo nainen vastasi: - Mene vain rakentamaan sitä taloa, minä
tulen perässä sinulle akaksi.
Unen perusteella mies sitten osti mökin paikan Suopajärven rannalta ja rakenteli
sinne pikkuhiljaa hirsitalon.
Kun hän oli saanut talonsa valmiiksi, ilmaantui emännäksi juuri se nainen jonka
mies oli nähnyt unessa ja patistellut taloa rakentamaan.
18
Sodankyläläinen pariskunta kolmenkymmenen vuoden jälkeen ajautui avioeroon.
Mies muutti Rovaniemelle asumaan ja nainen jäi entiselle paikkakunnalle.
He olivat useita vuosia asuneet erossa ja löytäneet molemmat uuden
elämänkumppaninsa.
Sitten eräänä helmikuun yönä molemmat näkivät samanaikaisesti merkillisen unen.
Unessa kumpikin makasi lumihaudassa yksin ja kylmissään.
Mies kömpi lumihaudasta ylös ja ehdotti entiselle aviovaimolle yhteisen laavun ja
tulen tekoa. Nainen suostui ilomielin.
Aamulla herätessä mies soitti entiselle aviovaimolle ja kertoi nähneensä
kummallisen unen. Mies ei ennättänyt kertoa unta loppuun kun nainen sanoi
tietävänsä lopun.
Niin he päättivät muuttaa jälleen yhteen asumaan ja samoille tulille onnellisina.
Ruotsin Luulajassa asuva nuori suomalainen voimisteluopettaja haki
saamelaistytön vaimokseen Inarista uninäyn perusteella.
Nuorelle miehelle näytettiin unessa nainen ja neuvottiin tarkasti kylä, mistä hänet
löytää. Myöskin hänelle ilmoitettiin tulevan puolison nimi.
Niinpä miehen ei tarvinnut muuta kuin käydä hakemassa Inarista itselleen kaunis
saamelaistyttö, joka oli odottamassa hakijaa.
Talvella huhtikuussa Tyyne oli kauppareissulla ja näki takaisin tullessa naapurinsa
Uunon niittämässä heinää, vaikka lunta oli vielä runsaasti maassa.
Hänen mentyään lähemmäksi mies hävisi. Kesällä heinäntekoaikaan Uuno kuoli.
19
Olin kaksitoista vuotias tyttö ja asuin Inarin koulun asuntolassa.
Meidän kotona oli kolme tyttöä, mutta ei ainuttakaan poikaa. Olin toivonut
hartaasti itselleni monta vuotta pikkuveljeä, mutta turhaan.
Sitten yhtenä talvi-iltana asuntolan pihalla tuli vastaan outo poika, jota en ollut
nähnyt koulussa enkä muuallakaan. Kysyin pojalta, että kuka sinä olet kun en tunne
sinua.
Poika vastasi: - Etkö tunne minua, olen sinun veljesi. Sen jälkeen se juoksi
metsänreunaan ja katosi.
Hämmästyin oudosta tapauksesta niin etten uskaltanut pitkään aikaan kertoa siitä
edes parhaalle tyttökaverillekaan.
Myöhemmin minulle selvisi, että sen näyn aikoihin minun pikkuveljeni oli pantu
alulle.
Harras toiveeni täyttyi ja pikkuveli ilmoitti ensimmäisenä minulle tulostaan tähän
maailmaan.
Rovaniemellä Koskenrannalla asuva opettaja näki unen, jossa hänen kuollut äitinsä
seisoi toisella puolen Kemijoen rantaa, huitoi käsiä ja huuteli: - Tule tänne, tule
tänne!
Joitakin päiviä unen jälkeen samassa rapussa asuvan tuttavan perheen koira jäi
auton alle ja kuoli.
Koko rapun lapsiperheille koiran kuolema aiheutti suuren surun.
Opettaja tulkitsi äitinsä unessa ilmestymisen varoitukseksi ottaa vastaan tämä ikävä
tapahtuma.
Ennen vanhaan oli tavallista, että läheiset vainajat unien välityksellä varoittivat
etukäteen omaisia ottamaan vastaan ikäviä surutapahtumia ja näin paremmin
kestämään eteen tulevan surun.
20
Rovaniemeläinen agronomi oli autollaan tulossa Sodankylästä myöhään talvi-
iltana.
Joku pysäytti hänen autonsa asumattomalle taipaleelle ja hänet ympäröi outo
selittämätön surumieli.
Hän nousi autosta ja katseli tähtitaivasta ja hiljaista tummaa metsänreunaa. Sitten
kyyneleet kuin itsestään alkoivat valtoimenaan valua pitkin poskipäitä.
Mies ei muistanut koska hän oli näin itkenyt, ei ainakaan vuosiin.
Hän ihmetteli outoa itkukohtaustaan, koska siihen ei pitänyt olla mitään syytä.
Seuraavana päivänä syy selvisi. Hänelle soitettiin hänen isänsä kuolleen yllättäen
juuri samaan aikaan, kun hänet valtasi selittämätön surumieli.
Ranualainen naisopettaja näki joitakin vuosia sitten unessa hänen veljeltään
lähteneen tukan kokonaan pois ja hirveästi letkuja pitkin ylävartaloa.
Hänen veljensä asui etelässä ja oli silloin lomamatkalla Saksassa täysin terveenä.
Puolta vuotta myöhemmin hänessä todettiin ruokatorven syöpä ja hänen
kohtalonaan oli sairaalassa maata letkuissa tukka pois lähteneenä moneen otteeseen
ennen menehtymistä sairauteensa.
Saarenkyläläinen mies putosi Pirttikosken voimalaitostyömaalla yhdeksän metrin
korkeudelta alas. Hän säilyi kuin ihmeen kautta hengissä.
Hänen alaraajansa halvaantuivat, mutta myöhemmin palautuivat niin paljon että
hän pystyi jälleen kävelemään.
Onnettomuuspäivän aamuna hänen vaimonsa kielsi hartaasti häntä lähtemästä
työmaalle. Hänelle oli unessa näytetty viikkoja ennen onnettomuus päivämääriä
myöten.
21
Rovaniemeläinen nainen näki unen, että hänen Ruotsin Göteborgin kaupungissa
asuva veljensä oli reikiä täynnä ja haisi mädäntyneelle lihalle.
Naisen veli piti Göteborgissa pientä kalastusvälineiden putiikkia ja hän eleli
yksikseen. Hän oli harvoin yhteydessä sisaruksiinsa ja sukulaisiin.
Kummallisen unen vuoksi nainen soitti velipojan puhelinnumeroon usean päivän
ajan saamatta kuitenkaan yhteyttä.
Sitten hän otti yhteyden poliisiin, joka ilmoitti ettei hänen veljeään löydy asunnosta
eikä myöskään putiikista työpaikalta.
Miestä etsittiin parin viikon ajan, kunnes huomattiin tarkistaa putiikin takavarasto.
Hän makasi kuolleena ja jo haisi pahasti.
Ylitorniolla asuvaan nuoreen perheeseen odotettiin ensimmäistä vauvaa. Odottava
äiti osti tulevalle lapselleen sydämenmuotoisen helistimen.
Kun lapsi sitten syntyi, hänen todettiin sairastavan sairastavan sydänvikaa, joka
vaati leikkausta.
Lapsi lennätettiin Helsinkiin sydänkirurgin leikattavaksi.
lapsen vanhemmat odottivat leikkauksen sujumista hotellihuoneessa. He
ihmettelivät kun mukana sängyn päällä ollut sydänhelistin helähti soimaan, vaikka
kukaan ei siihen koskenut.
Myöhemmin kävi ilmi, että lapsi kuoli juuri sillä hetkellä kun helistin voi. Hän ei
kestänyt vaikeaa sydänleikkausta.
Kittiläläinen nuori aviovaimo katseli unessa mustaa taulua, johon keskelle
ilmaantui reikiä jotka sitten muuttuivat hänen miehensä silmiksi.
Muutama kuukausi oudon unen jälkeen mies valitteli rintaa ja meni lääkäriin.
Miehestä otettiin röntgenkuvia.
Kuvien valmistuttua lääkäri kutsui miehen vastaanottohuoneeseen ja totesi miehen
sairastuneen keuhkosyöpään.
22
Siskoni näki puoli vuotta ennen isän kuolemaa unen.
Unessa isä vietti juhlia, jossa oli paljon mukana kyläläisiä. Juhlien päätteeksi hän
sitten johti talosta lähtevää pitkää kulkuetta ja lauloi onnellisena: - Minä olen
matkalla häihin iäisiin, ikuiseen kotiin.
Hautajaiskulkue noudatti täsmälleen samaa reittiä, minkä siskoni oli nähnyt unessa.
Sodankylän järvikylässä leskiemäntä näki unen, jossa hänen edesmennyt miehensä
tuli hakemaan Markku-poikaansa mukaan porometsälle.
Äiti vastusteli ja sanoi ettei Markku jouda mukaan, koska kotona tarvitaan
pikkupuiden tekijää ja kotitöiden auttajaa.
Markulla on vielä koulukin kesken.
Isä vastasi että Markkua tarvitaan siellä porometsässä.
Kun unesta oli kulunut vajaa kuukausi, Markku sairastui vakavasti syöpään ja kuoli
samana vuonna alle kuusitoistavuotiaana.
Kolarilainen mies oli kauhakuormaajalla kaivutöissä Kittilän Kaukosen kylässä.
Hän heräsi majoitustalossa siihen, kun joku piteli häntä molemmista ranteista
kiinni. Ketään ei näkynyt.
Mies meni viikonloppuna kotiin Kolariin. Hänen isänsä sai yllättäen
sydänkohtauksen sunnuntaina.
Poika tilasi ambulanssin ja lähti mukaan autoon. Sairaalamatkalla isä tuli tajuihinsa
ja otti poikaa samalla tavalla ranteista kiinni kuin joitakin päiviä sitten häneen oli
yöllä tartuttu.
Isälle se oli viimeinen matka.
Olin isäukon kalakämpällä viettämässä tyttöystävän kanssa joulua Inarinjärvellä
joitakin vuosia sitten.
Tyttöystäväni heräsi yöllä omaan itkuunsa ja huutoon. Heräsin siihen ja kysyin,
mikä hätänä? Tyttö kertoi nähneensä unta, jossa isoäitiä oli ajanut takaa outo iso
musta mies. Isoäiti oli yrittänyt paeta miestä, mutta sen jalat olivat juuttuneet
lumikinokseen kiinni.
Joitakin päiviä tapauksen jälkeen tyttö soitti kotiin Kuusamoon äidilleen ja kuuli
mummon halvaantuneen liikuntakyvyttömäksi juuri sinä yönä, jolloin tyttö näki sen
painajaisunen.
23
Savukoskelainen opiskelija oli unessa saattamassa isäänsä hautaan.
Pian sen jälkeen hänelle syntyi lapsi. Tyttö ihmetteli unta, sillä hänen isänsä oli
vasta nelikymppinen ja täysin terve. Tyttö opiskeli ja hänen ensisijaisena tavoitteena
oli saada opiskelut päätökseen ja vasta sen jälkeen solmia parisuhde.
Puolen vuoden kuluttua isä kuoli ja tyttö huomasi odottavansa lasta.
Lapin kullan etsinnässä ovat unet ja näyt johtaneet useissa tapauksissa
löytöpaikoille ja tulokseen.
Tankavaaran kulta-alueen löysi 1930-luvulla saamelainen Sauva-Aslak Peltovuoma
unen perusteella.
Aslakille ilmestyi unessa pieni valkopartainen äijä, joka neuvoi häntä menemään
Tankavaaran Hopiaojalle.
Aslak noudatti äijän neuvoa ja kaivoi turpeen alta esille keltaistakin keltaisempia
kiiltäviä kultahippuja.
Nyt alueella sijaitsee tunnettu kultamuseo, joka esittelee laajasti kultahihtoriaa.
Näytteillä on kultahippuja ja suurien hippujen jäljennöksiä Australiaa myöten.
Maailman suurin 71 kiloinen hippu on myös nähtävänä kokoelmissa.
Sodankylän Lokassa asuessani minulla katosi Ellu-kissa, joka oli tosi rakas
perheenjäsen.
Sitä etsittiin kaikista mahdollisista paikoista, mutta tuloksetta.
Siiten näin unen, jossa Ellu oli surkean näköinen ja pyysi päästä kotiin. Minä
sanoin, että sinua on kovasti etsitty ja me on uskottu sinun joutuneen surmansuuhun.
Ellu kertoi sotkeutuneensa ja jääneensä kiinni Lokan tekojärven rannalle jätettyyn
kalaverkkoon. Se sanoi olevansa kuolemaisillaan nälkään.
Se neuvoi tarkasti sen lahden pohjukan, missä oli vankina.
Kun heräsin painelin heti tarkistamaan paikkaa. Sieltähän se Ellu todella löytyi
nälkäkuoleman partaalta ja ilo oli molemmin puolin suuri.
24
Lapset olivat jo nukkumassa omassa huoneessa. Minä panin myös maata ja
nukahdin.
Sitten heräsin sikeästä unesta ja kuulin, kun joku kantoi olohuoneesta vanhan
seinäkellon sänkyni vierelle raksuttamaan.
Kantajaa en nähnyt, mutta siihen se kello ilmestyi. Heräsin mieheni ja näytin kelloa
ja sanoin: - Mitä tämä tarkoittaa?
No, ei sille seinäkellon kantelulle löytynyt selitystä.
Mutta viikko sen jälkeen meillä oli kyläilemässä miehiä. Vähän juhlittuaan syntyi
tappelu, jolloin yksi miehistä oli tappaa toisen puukolla.
Sain estettyä verilöylyn sieppaamalla hätäpäissäni seinäkellon käteeni ja
työntämällä sen tappelevien miesten väliin. Puukko osui seinäkelloon ja se särkyi,
mutta mies säästyi.
Kemijärven Vuostimossa meitä poikasia oli ongella Lehonojalla.
Ojan suusta sain parin kilon painoisen säynävän. Mato-ongelle ylipainava iso kala
oli päästä karkuun, mutta niin se kuitenkin saatiin jotenkin maalle.
Kun toin sen kalan kotiin ja annoin äidille perattavaksi, äiti katsoi minua pitkään ja
sanoi: - Tämä kala olisi pitänyt päästää takaisin jokeen.
Minä kysyin, miksi. Äiti vastasi, se tietää kuolemaa. En ymmärtänyt äidin
ennustusta.
Mutta niin sitten kävi, että parin viikon päästä saman joen lahteen hukkui minun
nuorempi veljeni 11-vuoden ikäisenä.
25
Lars Levi Laestadius kuoli 61-vuotiaana karhuntaljan päälle Pajalassa vuonna
1861.
Rovastin renkinä ja sittemmin väkevänä saarnamiehenä toiminut Erkki Antti
Juhopieti näki unessa pohjoisen herätysliikkeen johtajan kulkevan Abrahamin ja
profeettojen ja Jeesuksen opetuslasten perässä kirkastettuna valkeissa vaatteissa
tunturin rinnettä ylös taivaantiellä.
Ihmeellisen uninäyn perusteella Juhopieti oli varma Laestadiuksen pääsemisestä
taivaaseen, ja että hänen julistamansa usko oli oikea.
Keuhko- ja huulisyöpään kuolleen Laestadiuksen muumioinut ruumis on kaksi
kertaa kaivettu haudasta ylös, ja nyt hän lepää kolmannessa hautapaikassa Pajalassa.
Laestadius itse näki usein ihmeellisiä näkyjä. Hän uskoi vakaasti enkeleitten,
pirujen, luonnonhenkien ja maahisten olemassaoloon.
Pohjoisen profeetan perheeseen syntyi 15 lasta.
Torniolainen aviovaimo aamulla herätessään huomasi eteisen peilin yönaikana
pudonneen lattialle ja särkyneen sirpaleiksi.
Myöhemmin kävi selville, että toisessa kaupungissa koulutusseminaarissa mukana
ollut hänen miehensä oli juuri sinä yönä tehnyt syrjähypyn ja heidän parisuhteensa
alkoi siitä lähtien rakoilla.
Toisen naisen löytyminen johti heidät lopulta avioeroon.
Saarenkyläläisen naisen anoppi oli ollut sairaalahoidossa jo pidemmän aikaa.
Minut herätti joku kahtakymmentä vaille kaksi yöllä. Herätys oli niin raju, että
oikein hyppäsin istumaan ja valpastuin heti.
Ihmettelin että kuka minut näin kiskoi hereille. Aamulla kerroin oudosta
herätyksestä sitten miehelleni.
Samana aamuna kahdeksan aikaan sairaalasta soitettiin mummin siirtyneen rajan
toiselle puolen täsmälleen siihen aikaan, kun minut herätettiin.
26
Tenojokelainen porotyttö opiskeluaikana Lapin yliopistossa ihastui
rovaniemeläiseen tuomariksi valmistuvaan poikaan.
Seurustelusta syntyi vakavampi rakkausjuttu ja nuoret muuttivat yhteen asumaan.
Sitten poika lähti opintomatkalle Amerikkaan ja lasta odottava avovaimo meni
Tenojoelle kotiinsa.
New Yorkissa poika illalla loikoili sängyssä unen ja valvetilan rajamailla. Yhtäkkiä
hän kuuli selvästi porokellojen kilinää ja lapsen parkaisun.
Seuraavana päivänä koti-Suomeen soittaessaan hän sai kuulla tulleensa isäksi
edellisenä yönä.
Kittiläläisen koneurakoitsijan epäusko yliluonnollisiin tapauksiin ja ennusuniin
aiheutti miehelle kuuden miljoonan markan lottovoiton menetyksen.
Miehen luokse tuli unessa hänen kuollut isoisänsä, joka sanoi auttavansa poikaa
selviämään veloistaan ja konkurssiin joutumisesta.
Isoisä heitteli numeroituja lumipalloja konehuoneen seinään ja kehotti poikaa
painamaan numerot mieleen, niin rahapula ratkeaa kerralla.
Poika kuitenkin nauroi isoisän puheille ja sanoi, ettei lumipalloilla hänen
vaikeuksia selvitetä, kun töitä ei ole ja koneet seisovat. Isoisä vastasi:
- Minulla ei ole enempää lupa puhua, mutta missä numeroita tarvitaan käytä näitä.
Mies heräsi ja unohti unensa, koska ei uskonut unilla olevan sen kummempaa
merkitystä.
Joitakin viikkoja unen jälkeen mies oli jättämässä kioskille lottokuponkia sisään
viime tingassa. Pois lähtiessä ovella hän yhtäkkiä muisti isoisänsä lumipallojen
numerot. Hän palasi takaisin ja täytti uuden ruudukon, mutta sitä ei kuitenkaan
kioskinhoitaja voinut enää ottaa vastaan jättöajan mentyä hetki sitten umpeen.
Läsnäolijat kuulivat poistuvan miehen naama valjuna kiroilevan ja mutisevan:
- Tulipahan tehtyä elämäni suurin munaus, kun en uskonut ajoissa isoisäni vinkkiä.
27
HAAMUPOROJA
28
29
Rovaniemeläinen toimitusjohtaja oli talvi-iltana autolla menossa Kittilästä
Muonioon. Auton eteen juoksi äkkiarvaamatta tien oikealta puolen viiden poron
tokka.
Minulla oli ainakin sadan vauhti päällä enkä ehtinyt tehdä mitään. Ajatuksessa
välähti, että nyt käy pahasti. Auto törmäsi vauhdilla tokkaan, mutta se syöksyi
porojen läpi kuin tyhjää vaan.
Pysäytin autoni paniikin vallassa. Tarkastin auton eikä siinä näkynyt merkkiäkään
törmäysjäljestä. Auto oli täysin ehjä.
Puistelin päätäni, että olenko minä varmasti hereillä enkä näe unta. En ollut
päissäni enkä vähääkään väsynyt. Olin ihan virkeä. Olin varma, että auto törmäsi
porotokkaan. Siitä ei ollut epäilystäkään.
Säikähdin outoa tapausta niin, että lähdin ajelemaan eteenpäin hyvin hiljaista
vauhtia.
Eipä aikaakaan, kun muutaman kilometrin päässä tien oikealta puolen sitten
syöksyi autoni eteen täsmälleen samalla lailla oikea porotokka, jonka päälle ajosta
vältyin hiljaisen vauhdin ansiosta.
Mies uskoi vahvasti haamuporojen varoittaneen häntä ja pelastaneen hänet pahalta
kolarilta kenties hengen menolta.
Selväjärkisenä tunnettu mies kertoi, ettei hänelle aikaisemmin koko elämänsä
aikana ollut tapahtunut mitään vastaavanlaista yliluonnollista tapausta.
30
Utsjokelainen saamelaistyttö oli käymässä tansseissa ja rakastui turkulaiseen
turistipoikaan korviaan myöten.
Rakkaus oli syvä ja aito. Suhde kesti useampia vuosia, mutta sitten poika löysi
toisen naisen ja yhteys katkesi.
Toistakymmentä vuotta myöhemmin poika tuli Saariselälle hiihtelemään.
Pojan hiihdeltyä maaliskuun aamuvarhaisella Rumakurun kämpälle, hän pani
merkille kun kaunis valkoinen poro seurasi häntä.
Välillä poro katosi näkyvistä, mutta sitten se taas ilmaantui jostakin esiin ja juoksi
aivan rinnalla kahta puolen latua kilometritolkulla.
Poika meni etelään ja sai viikon päästä entiseltä rakastetultaan ihmeellisen kirjeen.
Siinä saamelaistyttö kertoi nähneensä hänet hiihtelemässä Saariselällä. - Seurasin
sinua valkoisen poron hahmossa.
Kemiläinen pariskunta käveli Inarin Pielpajärven autiolle erämaakirkolle valoisana
kesäyönä. He aukaisivat oven ja jättivät sen auki.
Kiertelimme kirkon sisällä ja tutkimme myös sakastin. Yhtäkkiä kirkon ovet
paiskautuivat kiinni, vaikka oli täysin tyyni kesäyö.
Hämmentyneinä tulimme kirkosta ulos. Paluumatkalla istahdimme polun reunalla
olevan kiven päälle syömään eväitämme.
Silloin alkoi tanner tömistä selkämme takana. Tuntui kuin ainakin tuhat poroa
tolvasi rinnettä alas.
Hyppäsimme ylös lähteäksemme karkuun villiintynyttä porotokkaa. Mutta mitään
ei näkynyt. Tokka paineli meidän läpi ja ohi nenämme alta.
Sitten taas erämaan hiljaisuus levisi ympärillemme. Valoisa tyyni kesäyö ja outo
salaperäinen tunnelma.
Pariskunta uskoi vahvasti kirkossa olleen näkymätöntä kirkkoväkeä koolla. Myös
heidän porojaan rynni pitkin kankaita.
31
Saariselän tuntureilla kuutamoyössä on nähty päätön moottorikelkkailija, joka
määrätyssä paikassa katoaa savuna ilmaan.
Outo kelkkailija ei jätä lumeen mitään jälkiä. Kelkan moottorin ääni vain kuuluu.
Haamukelkkailijan uskotaan olevan joitakin vuosia sitten tuntureille kadonnut
nuorukainen, joka oli kännipäissään avopäin lähtenyt yöllä kelkkailemaan maastoon.
Suuretsinnän jälkeen nuorukainen sitten löydettiin lumikinokseen hautautuneena ja
paleltuneena.
Enontekiön Nunnasen kylässä perheen pihalle ilmestyi aina outo poro vähän ennen
poromiehen kotiin tuloa erotuksista.
Etiäisporo toimi vuosia perheen suojelushenkenä ja ilmaantui varoittamaan, jos
joku vaara uhkasi lapsia ja muita.
Poromies uskoi etiäisporon olevan hänen isoisänsä, joka oli hukkunut Pöyrisjoen
heikkoihin jäihin vuosisadan alkupuolella.
Joulun aluspäivinä oli tunnettu poliitikko pilkillä Pelkosenniemen Pyhäjärvellä.
Hänen pilkkiin tarttui yllättäen iso hauki, jonka hän sai vedettyä sen jäälle.
Poliitikko ei uskonut silmiään, kun hauki parkaisi että minua et kyllä huijaa
katteettomilla lupauksilla. Saman tien hauki hyppäsi avantoon ja katosi.
Mies varoi kertomasta kenellekään oudosta kalareissusta.
32
Lapin keskussairaalaan tuotiin hoidettavaksi autokolarissa vaikeasti loukkaantunut
sodankyläläinen koulutyttö.
Onnistuneesta leikkauksesta huolimatta lääkärit eivät uskoneet hänen jäävän
henkiin.
Kriittisessä tilassa tajuttomana makaavan tytön vuoteen vieressä istuivat äiti ja isä.
Huoneessa kävi aina vähän väliä sama tuttu sairaanhoitaja, joka huolehti ja valvoi
että tiputuspullot ja toimenpiteet olivat kunnossa.
Sitten huoneeseen tuli outo sairaanhoitaja vitivalkoisessa puvussa ja katsoi
tutkivasti potilaan silmiä ja siveli kevyesti hänen otsaansa. Hän hymyili
lohduttavasti sängyn vieressä istujille vanhemmille ja meni pois. Mutta ei puhunut
mitään.
Jonkun ajan päästä poikkesi huoneeseen jälleen tuttu hoitaja katsomaan, että kaikki
on kunnossa. Äiti kertoi hoitajalle huoneessa käyneen juuri toisen sairaanhoitajan.
Hoitaja sanoi: - Hyvä että kävi. Se on täällä töissä ollut sairaanhoitaja, joka
menehtyi joku vuosi sitten autokolarissa. Nyt se on sellainen elämän viestintuoja.
Aina kun sen on nähty käyvän kriittisessä tilassa olevan potilaan luona, on
tapahtunut käänne parempaan suuntaan ja potilas on parantunut.
Niin tapahtui nytkin. Koulutyttö selviytyi.
Rovaniemeläisen erämiehen auton eteen syyspimeällä Missin tiellä ilmestyi
tuntematon mies, joka näytti hätääntyneenä käsillään pysähtymismerkkiä.
Autonajaja painoi jarrua ja sai autonsa pysäytettyä, samassa juna porhalsi täyttä
vauhtia keulan edestä ohitse.
Tiellä seissyttä miestä ei näkynyt missään.
33
Turkulainen turistiporukka oli tullut joulun viettoon Pallastunturille.
Tunturin rinteessä hiihtoporukkaa vastaan tuli outo poika poropulkkineen. Poikaa
kiersi merkillinen valokehä.
Poika tervehti iloisesti hiihtäjiä ja jatkoi matkaa tunturin huipulle päin.
Porukka tuli tunturista hotellille ja ihmetteli henkilökunnalle outoa näkyä.
He saivat kuulla olleensa hiihtelemässä talvipäivän seisauksen hämärässä vuoden
pimeimpänä päivänä.
Se on arktisen maanäären ilon päivä, sillä silloin alkaa jälleen päivä pidentyä.
Valoa säteilevä poika poroineen on tuttu talvipäivän seisauksen näky Pallaksella
vuosittain.
Se oli menossa tunturihuipulle odottamaan auringon ensisäteiden palaamista.
Inarilainen poromies oli tokkaa kokoamassa ja yöpyi laavulla Hammastunturin
kupeessa vähän ennen joulua.
Hän heräsi yöllä ja näki kun metsä hehkui täynnä kiiluvia porojen silmiä.
Sitten hän kuuli kahden lapinäijän keskustelevan saameksi:
- Lähemmä ajamaan porotokkaa erotuspaikalle.
Ketään ei näkynyt ja kiiluvat silmät myös hävisivät metsikköön.
Kolarilainen naisopettaja näki vuosia toistuvasti samanlaista unta, että taivaalta
laskeutui verkkoaidan toiselle puolen sikarinmuotoinen avaruusalus.
Aluksen ympärillä hääri ystävällisen näköisiä olioita. Nainen pyysi päästä joka
kerta alukselle, mutta sai aina saman vastauksen:
Ei vielä.
34
Muurolalainen erämies heräsi laavulla lokakuun yönä voimakkaaseen tunteeseen,
että yön pimeydestä joku tarkkaili häntä.
Hän kohenteli tulta ja metsä ympärillä oli tyyni ja hiljainen. Mitään ei näkynyt ja
kuulunut, mutta silti mielen täytti selittämätön pelko uhasta.
Järjellä mies tajusi pelon olevan järjetöntä, mutta silti se jäyti mieltä
sietämättömästi.
Hän yritti nukkua, mutta siitä ei tullut mitään.
Tapauksen jälkeen ennen niin rohkeana tunnettu erämies ei enää suostunut
yöpymään yksin laavulla.
En minä pelkää metsää ja luonnonhenkiä, ei siitä ole kysymys.
Omia demonejani ja pimeitä voimia pelkään, tunnustan.
Rovaniemen syyssumuisella Lappia-talon pihalla näyttelijää vastaan asteli vuosia
sitten kuollut näyttelijä.
Näyttelijä huolestui näystä ja kysyi tutulta lääkäriltä: - Voiko aaveen näkijä olla
hullu?
Lääkäri sanoi, ettei aaveiden näkeminen niin vaarallista ole.
Niitä näkevät kaikki muodossa taikka toisessa, mutta eivät tiedä näkevänsä.
Muurolalainen nainen oli talvi-illan hämärässä lenkillä ja palasi kotiin.
Hän näki takassa tulen ja ajatteli mielissään isännän tulleen kotiin ja sytyttäneen
valkean. Sisällä ei ollut kuitenkaan kestään.
Nainen otti hiilihangon ja ryhtyi kohentamaan tulta. Hämmästyksekseen takka oli
kylmä eikä siinä ollut lainkaan tulta.
35
Se oli hyvä porokoira, puhetta vaille ihminen. Se piti jämäkästi tokan koossa ja sai
menemään porot minne halusi.
Porot kunnioittivat sitä, niillä ei tullut mieleenkään asettua Saana-koiraa vastaan.
Se oli rakkaampi kuin perheen jäsen.
Kun koira sitten salaperäisellä tavalla katosi tunturille, se oli kova paikka. Se
epävarmuus, ampuiko sen joku.
Vasta sitten suru helpotti, kun Saana ilmestyi minulle unessa ja sanoi hänellä
olevan hyvä olla.
Se lupasi ilmestyä aavekoirana auttamaan porotokan kokoamista.
Hetta-Pallastunturien vaellusreitin välillä Tappurin autiotuvan seutuvilla asustaa
oudosti käyttäytyvän porohirvas.
Komeilla sarvillaan ja tähtisilmillään se lumoaa ja vikittelee nuoria kauniita
naisturisteja.
Ihastuneen naisen edessä hirvas kallistelee päätään ja tanssii pitkin jäkälämattoa,
että tanner jytisee.
Onpa se joillekin kuutamoyössä laulanut lumoavia serenadejakin.
Monet naiset ovat olleet lääpällään Pallaksen hulluun porohirvaaseen.
Muoniolainen naisopettaja lueskeli kirjaa maakuuhuoneessa ennen nukkumista.
Yhtäkkiä hän kuuli selvästi jonkun sanovan:
- Teille on puhelu täältä ylhäältä.
Eteisessä ollut puhelin pärähti samassa soimaan.
Nainen ryntäsi puhelimeen. Hän nosti luurin, mutta puhelin piippasi tyhjää.
36
Tervolalainen mies oli marraskuun hämärässä henkilöautolla menossa
Sodankylään.
Vuojärvellä auton eteen hyppäsi tielle yhtäkkiä neljä poroa. - En ehtinyt
jarruttamaan, vaan auto syöksyi keskelle tokkaa.
Ehdin ajatella, nyt käy huonosti. Sitten tapahtui hyvin outoa. Auto meni porojen
läpi kuin tyhjää vaan. Ei kuulunut tömähdystä.
Hämmentyneenä ajelin varovasti eteenpäin. Eipä aikaakaan, kun muutaman
kilometrin päässä tielle juoksi oikea porotokka. Liukkaasta kelistä huolimatta en
ajanut niiden päälle, koska haamuporojen vuoksi vauhti oli hiljainen.
Lapissa on kymmenittäin tapauksia, että suojelevat haamuporot ovat pelastaneet
ihmishenkiä ja turhia porojen tiekuolemia.
Ounasjoen Raattamassa talon vanhaisäntä istui maaliskuun aamuna keittiön tuolilla
kahvilla kuten tavallisesti.
Siinä kahvia juodessa hän katseli ikkunasta joelle ja sanoi tyttärelleen:
- Ketä tuo valkoinen poro odottaa joen jäällä?
Tytär katsoi ulos, mutta ei nähnyt mitään.
Kolmen viikon päästä porojen perässä ikänsä kairoja hiihtänyt vanhaisäntä siirtyi
rajan toiselle puolen.
37
Lapin myytteihin perustuvan elokuva Valkoinen peura herätti aikanaan suurta
kansainvälistä huomiota elokuvafestivaaleilla Cannesissa vuonna 1953.
Saamelaismytologiassa on aina ollut luonnollista muodonmuutokset ja ihmisten
seikkailut eläinten hahmossa.
Valkoisessa peurassa vahva ja eroottisesti vetoava kaunis nuori nainen Pirita on
päivisin Aslakille kunnon vaimo ja öisin hän muuttuu valkoiseksi villiksi peuraksi.
Naisen sitominen avioliitolla on kuin tunturien villin luonnon kahlitsemista ja
miehelle toivoton yritys.
Lapissa tunnetaan useita valkoisen peuran kaltaisia tapauksia. Sellainen sattui
vuonna 1993 enontekiöläiselle poromiehelle Käsivarren Syväjärven maastossa. Hän
lähti jäljittämään valkoista poroa moottorikelkalla. Pitkän takaa-ajon jälkeen hän
onnistui pääsemään lähelle poroa.
Yhtäkkiä tapahtui jotakin perin kummallista. Poro hävisi ja muuttui
reppuselkäiseksi hiihteleväksi kauniiksi naisturistiksi.
Poromies ei uskonut silmiään ja häkeltyneenä ajoi naisen rinnalle ja kysyi:
- Etkö sie ollut äsken porona, jota ajoin takaa?
Nainen katsoi ihmeissään poromiestä ja sanoi nauraen olevansa opiskelijatyttö ja
tulleensa lomailemaan tuntureille.
Poromies tarjosi kyytiä naiselle, joka muodostui hänen kohtalokseen.
38
Utsjokelainen poromies oli moottorikelkalla menossa Paistunturin maastoon
kokoamaan poroja erotusaitaan.
Tunturikurussa mies näki pitkän pulkilla jutaavan pororaidon liikkeellä.
Poromies ihmetteli näkyä, sillä Lapissa ei ole enää vuosiin liikuttu pulkkakyydillä.
Hän lähti jäljittämään raitoa. Lähestyessään sitä, se hävisi. Mies huomasi, ettei
pororaito jättänyt lumeen mitään jälkeä.
Enontekiön Markkina on ikivanha saamelaisten asumakenttä. Paikalla on aikanaan
toiminut kirkkokin.
Hautausmaa on ollut käytössä 1600-luvulta lähtien aina 1800-luvulle saakka.
Hautausmaan ulkopuolella on näkyvissä paikka, johon on haudattu Käsivarren
kolme mahtinoitaa 1700-luvulla.
Yksi näistä hautakuopista on nenättömänä Heikkinä tunnetun noidan hauta. Hänen
tiedetään aikanaan käyttäneen yliluonnollisia kykyjä enemmän hyvän kuin pahan
tekemiseen.
Hän ajeli näkymättömällä porolla pitkin palkisia ja karkotti porotokkia uhkaavia
susia ja porovarkaita tiehensä.
Paikalle pysähtyi kesällä etelän turistiseurue, joka pystytti teltan nenättömän Heikin
haudan päälle.
Hyväntahtoisena noitana tunnettu Heikki ei kuitenkaan tykännyt siitä ja niin teltan
yli alkoi laukata näkymättömiä läähättäviä porotokkia ja ulvovia susilaumoja.
Turistiseurue joutui lähtemään naamat valjuina yönselkään, sillä haudan päällä
nukkumisesta ei tullut mitään.
39
Inarin porojen kuninkuusajoissa kunniahimoinen poromies laukotti poroa säälittä,
nyki ja piiskasi armotta lisää vauhtia.
Silloin poro yhtäkkiä hyppäsi juoksuradalta sivuun ja katsoi miestä vihaisesti
isoilla silmillään ja huusi:
- Juokse perkele itte!
Sitten poro jatkoi epätoivoisesti. Mitä pahaa minä olen sinulle tehnyt, kun rääkkäät
minua joutavan ja typerän kunnian vuoksi.
Tapa minut kerralla.
Arvata saattaa, että poromies säikähti pahanpäiväisesti puhuvaa poroa ja lopetti sen
kiusaamisen.
Inarin Menesjärvellä isä ja äiti lähtivät poroerotukseen ja jättivät viisi lastaan kotiin
vanhimman kymmenvuotiaan tyttärensä peräänkatsojaksi.
Tyttö lähti naapurista hakemaan postia, pääsi tuli sillä aikaa talossa irti.
Poroerotuksessa mukana ollut Oula-koira alkoi kesken erotuksen vinkua ja aivan
kuin itkeä. Se hyppi ja yritti eri keinoin ilmaista isännälle, että on kiire. Se meni
moottorikelkan päälle odottamaan lähtemistä.
Isäntä luuli koiran tulleen hulluksi, mutta sitten oivalsi että jotakin sen hätä
tarkoittaa. Hän hyppäsi moottorikelkan selkään ja lähti koiran kanssa vauhdilla
ajamaan kotiin katsomaan, että onko siellä jotakin hämminkiä.
Kun hän ajoi pihaan, oli talo tulessa ja hän sai nuorimmaiset lapset viime hetkessä
pelastettua liekkien keskeltä. Talo paloi.
Toisella kerralla sama vartiokoira pelasti poromiehen hengen estämällä kelkkaa
ajamasta joen sulaan ja miestä hukkumasta.
40
Inarin kairassa metsuri oli työtoverinsa kanssa Hammastunturin kupeessa
kaatamassa tukkeja. He olivat näköetäisyydellä toisistaan.
Kesken työnteon hän kuuli kaverinsa parkaisun ja näki konkelossa olevan puun
kaatua rysähtävän miehen päälle. Hän lähti juoksemaan onnettomuuspaikalle
auttamaan kaveria.
Kun hän tuli kaverin luokse, mies veti viimeisiä henkäyksiä. Sitten tapahtui jotakin
outoa. Miehen kuolemankorahduksen aikana paikalle ilmestyi suuri valkoinen poro,
joka lähti juoksemaan ja katosi lumiseen metsään.
Tapauksen jälkeen metsuri uskoi todeksi savotoilla kiertäneen tarinan, että
kuollessaan lapinjätkä muuttuu poroksi.
Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten Lapin kylissä tapahtui runsaasti
kotisynnytyksiä.
Kätilö oli hälytetty Varejoelle kotisynnytykseen. Hätääntynyt isä soitti ja pyysi
kätilöä tulemaan paikalle niin nopeasti kuin ikinä ehtii. Hän pelkäsi synnytyksessä
tulevan jotakin hämminkiä ja lapsen ja äidin menehtymistä.
Niinpä kätilöä kuljettanut auto ajoi vaarallisen kovaa vauhtia sakeassa lumipyryssä
kohti taloa, jossa lapsi oli syntymässä.
Yhtäkkiä kätilön viereen takapenkille ilmestyi poikalapsi, joka sanoi: - Ei minulla
ole enää hätää. Minä odotan rauhassa sinua vetämään minut ulos.
Mutta hiljentäkää herran tähden vauhtia, sikiö aivan kuin parkaisi kätilön korvaan
ja hävisi.
Kätilö kehotti taksia ajamaan hiljempää. Juuri kun taksimies oli pudottanut vauhdin
enemmällä kuin puolella, ilmestyi keskellä tietä suoraan eteen sakean lumipyryn
keskeltä traktori heinäkuormineen.
Taksin pelasti autokolarilta ja hengen menolta syntymätön poikalapsi.
41
Jouni oli toisena joulupäivänä Lemmenjoen maastossa hiihtämässä kyläilemään
sukulaisten luo, mutta eksyi sään muututtua äkkiä sumuiseksi ja sitten sakeaksi
lumipyryksi.
Hän joutui yöpymään tulilla ja odottelemaan päivän tuloa. Hän teki tulet
tunturipuron varteen löydettyään hyvän tervaskannon.
Hänen ollessa vaipumassa uneen, hän kuuli suuren porotokan tulevan suoraan
asentopaikkaansa kohti.
-Hyppäsin ylös ja olin hyvillään, että saan poromiehiltä jotain syötävää ja samalla
selviää sijaintipaikkani ja eksyminen.
Tokan äänet lähestyivät, mutta mitään ei näkynyt. Porot juoksivat asentopaikan yli
tohinalla kuin tuulispää. Sitten taas minua ympäröi erämaan hiljaisuus.
Kittilän Levin laskettelurinteessä kotkalainen koulupoika katkaisi jalkansa ja ei
päässyt omin voimin liikkumaan mihinkään.
Oli iltamyöhä ja mäessä ei ollut enää muita laskettelijoita. Poika huusi apua, mutta
kukaan ei kuullut sitä.
Sitten paikalle ilmestyi reppuselkäinen pieni mies pystykorvakoiran kanssa. Se
rauhoitteli: - Älä sie poika hättäile. Kyllä tästä selvitään. Minä haen apua.
Mies lähti hiihtämään kovaa vauhtia hotellille päin. Poika pani merkille, että mies
hiihti vanhanmallisilla mäystinpuusuksilla ja hänellä oli ainoastaan yksi sauva.
Tuokion kuluttua saapui paikalle pelastuspartio moottorikelkalla. Kävi ilmi että
hälytyksen oli tehnyt outo pieni lapinäijä.
Se oli Levin outo suojeluhenki, joka ilmestyy vaaratilanteessa auttamaan ihmisiä
milloin missäkin hahmossa.
42
Enontekiön Palojoensuun koulun opettajan perheeseen ilmaantui 1960-luvulla outo
näkymätön asukki, josta vuosien varsilla tuli kuin yksi perheenjäsen.
Aika pian lapsetkin huomasivat sen hyväntahtoiseksi ja suojelevaksi
kotikummitukseksi, joka ei tehnyt pahaa kärpäsellekään.
Parikymmenen vuoden aikana näkymätön asukki kuitenkaan näyttäytynyt
kenellekään, vaikka jokainen tiesi sen touhuista.
Hyvin tavallista oli, että se aamuvarhaisella nousi keittiöön kolistelemaan ja keitteli
omat kahvinsa.
Sitten se painui ulos.
Toisinaan vieraatkin tunsivat ilmavirran, kun se mennä pyyhälsi läheltä ohi.
Pokan ja Inarin vöillä helmikuun iltana rovaniemeläisen papin kyytiin pyrki
lapinäijä.
Miehellä oli reppu ja sen päällä suopunkinaru, josta saattoi arvata hänen olleen
porometsässä.
Pappi pysäytti auton ja otti miehen takapenkille reppuineen.
Kun oli juteltu niitä näitä, lapinäijä kysyi yllättäen että uskoiko pappi seitoihin ja
shamaaneihin, jotka voivat muuttaa itsensä poroksi tai miksi eläinhahmoksi tahansa
niin halutessaan.
Pappi vastasi: - En minä kirkonmiehenä sellaiseen usko. Ennen kristinuskon tuloa
nämä pakanalliset uskomukset olivat kyllä vallalla lapissa. Mutta eihän niihin
nykyään enää kukaan tosissaan usko. Taruihin ja myytteihin.
Sitten pappi kääntyi vilkaisemaan takapenkille, miten lapinäijä hänen sanomiseensa
reagoi.
Hän säikähti ja hämmästyi perin juurin, kun takapenkillä istua kökötti iso valkoinen
riekko eikä lapinäijää näkynyt missään.
43
Ranuan Sääskisuvannon lossin lähellä oli maurunperäläisten nelihenkinen nuorten
porukka menossa Portimojärvelle tansseihin syyskuun lauantai-iltana.
Ennen lossin rantaa yhtäkkiä tielle ilmestyi vajaan metrin pituinen harmaa mies,
jolla oli mittaansa nähden isokokoinen pää.
Kaikki autossa olijat näkivät oudon miehen. Autoa ohjannut Toivo polki jarrua,
ettei ajanut sen päälle.
Pikkumies käveli auton valojen edessä toiselle puolen tietä kaikessa rauhassa ja
hävisi.
Jopa vanha lapinäijä hämmästyi, kun Lemmenjoen Maarestatunturin kupeessa tuli
vastaan iso tokka valkoisia ja mustia poroja.
Kun tällainen porotokka tulee vastaan, niitä saa katsoa ainoastaan puolella silmällä.
Muuten joutuu pahan silmän pauloihin ja ansaan.
Raittijärvellä penikkana saamelaisperheeseen hankitun koiran huomattiin
käyttäytyvän monissa asioissa aivan samalla tavalla kuin isoisän, joka oli kuollut jo
useita vuosia sitten.
Koira katseli pirtin ikkunasta ulos samasta paikasta kuin isoisä oli aikanaan tehnyt.
Kun koira aamulla nousi ylös, se meni pihalle kuselle juuri samaan aikaan ja
paikkaan kuin isoisällä oli ollut tapana.
Isoisä muistettiin ahkerana ja tunnelmallisena joikaajana. Sellainen oli myös Nilla-
koira.
Sille ei tarvinnut kuin vihjaista, kun se aloitti joikaamisen. Toisinaan joiku oli
iloista, toisinaan haikeaa kuin tunturituulen ikuinen kaipaus.
Kahdelle pororosvolle Haltiatunturin maastossa sattui merkillinen tapaus.
Rosvot tavoittivat tokan ja aloittivat porojen ampumisen lihoiksi.
Pian rosvot kuitenkin hämmästyksekseen huomasivat, ettei yksikään poro
pysähtynyt ja kaatunut, vaikka niitä ampui miten läheltä tahansa.
44
Pelkosenniemen Saunavaaran kylässä naapurikylän poika ei mennyt rakastamansa
köyhän tytön kanssa naimisiin, vaikka molemmat rakastivat suuresti toisiaan.
Poika nai samasta kylästä suuren talon tyttären, vaikka ei rakastanutkaan sitä.
Ensirakkauden tyttö surussaan hukuttautui Kemijokeen.
Vuosia myöhemmin mies oli uistelemassa joella ja näki hukkumispaikalla nuoren
tytön hahmon nousevan vedestä ylös ja muuttuvan valkoiseksi joutseneksi ja
lähtevän lentämään Pyhätunturille päin.
Sodankyläläinen nuorimies oli moottoripyörällään tulossa Rovaniemelle lokakuun
iltana.
Raudanjoen sillan kupeessa tielle eteen ilmestyi käsiä huitova mies, joka kertoi
autollaan suistuneensa jokeen ja hukkuneensa.
Moottoripyöräilijä sanoi, että sinähän olet kuollut jos kerran olet hukkunut.
Mies vastasi, niinhän minä olenkin ja samassa katosi.
Nuorimies ihmetteli kummallista tapausta ja teki siitä hälytyksen poliisille.
Naarauksissa todellakin paljastui jokeen suistuneen auton, jonka sisältä löytyi mies
hukkuneena.
Yllästunturin keväthangilla ovat monet laskettelijat nähneet rinteessä pujottelevan
valkopukuisen nuoren tytön.
Tyttö laskettelee muiden joukossa tukka hulmuten kovaa vauhtia ja kesken kaiken
häviää.
Toisinaan tyttö on kuin enkeli noussut siiville ja kadonnut taivaalle.
Monet ovat nähneet tytön ilmestyvän paikalle vaaratilanteissa ja pelastaneen
turisteja laskemasta puuhun tai kivikkoon pahki ja loukkaamasta itseään mäessä.
45
Enontekiön Vuontisjärven ja Ounasjoen välisen joen varren mökissä
rovaniemeläinen virkanainen heräsi marraskuun yönä ja näki koiransa katsovan
ikkunasta ulos ja murisevan.
- Kuulin aivan selvästi porotokan kapseen, mutta mitään ei näkynyt vaikka oli
kirkas kuutamoyö.
Joelta kuului myös veneen kolketta ja soutamista.
Torniolaisella naisella oli saksanpaimenkoira, jonka käyttäytyminen muutti
omituiseksi.
Koira hyökkäsi omakotitalon takaovea kohti, vaikka mitään ei kuulunut ja näkynyt.
Nainen ihmetteli koiran käyttäytymistä ja ryhtyi ottamaan asiasta selvää. Hän oli
muuttanut vasta paikkakunnalle ja ostanut hiljattain talon, jossa asui.
Hän kuuli naapurin vanhalta emännältä, että taloon oli takavuosina murtauduttu
takaoven kautta. Kaksi rosvoa oli varastamisen yhteydessä pahoinpidellyt talossa
asuvan vanhan pariskunnan henkihieveriin. Ryöstäjiä ei saatu kiinni.
Pari viikkoa myöhemmin koiran raivokohtauksesta talon takaovesta yritettiin
murtautua sisään, mutta valpas koira pysäytti rosvot.
Nainen hälytti paikalle poliisit ja kuulusteluissa kävi ilmi, että ne olivat samoja
aikaisemmin taloon murtautuneita rosvoja.
Ylitornion Lohijärven naapurin isäntä ihmetteli yksin taloa asustavalle
leskimiehelle Matille:
- Sinulla kulkee noita yövieraita. Viime yönäkin paloivat valot läpi yön.
Matti kummasteli kysymystä, koska sanoi menneensä illalla varhain nukkumaan.
Tiedät kyllä etten polta valoja yöllä koskaan, sen verran nuuka mies olen.
Kyläläiset näkivät talossa ylimääräistä väkeä tuon tuostakin. Toisinaan pihalla
nähtiin haamuporotokkakin. Talossa oli aikanaan asunut erikoislaatuinen lapinäijä,
noitien sukua.
46
Sompion kuulu pororuhtinas Mosku ja hänen kaverinsa Pyhä-Selmi olivat
varastaneet koltilta tokan poroja.
Tokka oli rauhaton ja käyttäytyi omituisesti. Mosku epäili pirun sotkeutuneen
hommaan. Selmi arveli Jaurun Mitrin panneen pirut varastettujen porojen perään.
Siitä Mosku säikähti niin, että päästi kaikki varastetut porot irti raidosta. Mitrin
tiedettiin noitakonsteilla tappaneen vihamiehiä jopa penikulmien päähän.
Inarin poromiehet ovat nähneet Hammastunturilla Kautokeinon porojen jutaamisen,
vaikka etäisyyttä kertyy välille runsas puolitoista sataa kilometriä.
Porojen jutaaminen näkyy pilvien kautta sopivissa sääolosuhteissa kevättalvisin
heijastuksena.
Kysymys on vastaavanlaisesta kangastusilmiöstä, joita nähdään merellä ja Saharan
hiekkaerämaassa.
Jotkut poromiehet uskovat taivaanrannalla jutaamien porotokkien olevan aitoja
haamuporoja, vaikka kysymyksessä ei ole tällaisissa tapauksissa mistään
yliluonnollisesta ilmiöstä vaan luonnon tuottamasta harvinaisesta näystä pilvien
kautta.
Meltauksen kylässä on Ounasjojoessa virtakohta, johon talvipimeänä hukkui
metsällä ollut mies ja koira.
Ennen hukkumista koira yritti pelastaa isäntänsä ja itsensä hengen kovalla
haukunnalla, mutta apu ennätti kuitenkin liian myöhään.
Vielä yhä vuosia myöhemmin on kuultu hukkumispaikalta hätääntynyttä koiran
haukuntaa. Kun on menty paikalle, mitään ei näy. Vain outo salaperäinen hiljaisuus
ympäröi seutua.
47
Ohjastin Inarin porokuninkuusajoissa voittajaporoa. Se oli tosi kova kaveri,
kultakello-ajojen moninkertainen voittaja.
Niissä ajoissa se kuitenkin rupesi jäämään, monta poroa paineli edelle. Aloin jo
pelätä, että kyllä nyt tämä peli on menetetty.
Mutta sitten ihmeekseni siihen rinnalle ilmaantui ylimääräinen lumivalkoinen outo
poro, joka kiritti poroni voittajaksi. Kukaan muu ei nähnyt sitä outoa poroa kuin
minä.
Vikajärven ja Kemijärven välillä entisen Hautalan kahvilan tienoilla makasi
keskellä tietä ainakin sadan porontokka.
Rovaniemeläinen autoilija huomasi porotokan aivan viime hetkellä ja parkaisi
mukana oleville: - Voi helevetti, nyt tulee paha porokolari.
Sitten tapahtui jotakin käsittämätöntä. Auto nousi vauhdissa aivan kuin jonkun
ilmatyynyn päälle ja liukui kevyesti porotokan yli.
Autolle eikä poroille tapahtunut mitään. Mies pysäytti autonsa ja kaikki autossa
olijat kävivät toteamassa, että porot makasivat tiellä edelleen täysin
vahingoittumattomina.
48
49
ENKELIEN SIIPIÄ, MYSTISIÄ LINTUJA
50
51
Rovaniemeläinen miesopettaja oli heinäkuun iltana kävelemässä kirkon ohitse ja
jonkun mielijohteen vetämänä poikkesi sisälle ihailemaan Lennart Segerstrålen
vaikuttavaa alttarifreskoa Elämän lähdettä.
Kirkko oli tyhjä ja miehen ympäröi syvä hiljaisuus. Hän istui penkkiin ja tuijotteli
tuntureilta lähestyvää kirkastettua Jeesus nasaretilaista.
Ihmeekseen hän huomasi freskossa viittaan puetulle Jeesukselle ilmestyvän aivan
tavalliset farkut jalkaan ja pusakan päälle. Sitten Jeesus käveli yli elämänähteen ja
alttarin kirkon keskikäytävälle ja pysähtyi opettajan eteen.
- Jeesus lähestyi minua hyvin ystävällisesti ja luonnollisesti. Hänestä säteili
ihmeellistä lämpöä.
Hän katsoi minua silmiin ja sanoi lempeästi: - Koeta kestää.
Sitten hän hävisi. Minä puistelin päätäni ja nipistin itseäni, että olinko nukahtanut
kirkon penkille ja nähnyt unta.
Mutta olin hereillä.
Tavallinen mitätön kansannainen Torniossa oli vakavasti sairas ja teki kuolemaa
sairaalan sivuhuoneessa.
Illan pimetessä sairaalan hoitohenkilökunta kuuli sivuhuoneesta taivaallisen
kaunista musiikkia.
Hoitaja meni naisen huoneeseen ja ihmetteli ihmeellisen ihanan musiikin
kuulumista.
Kuoleva nainen vastasi: - Ei se mitään mitä te kuulette, mutta mitä minä näen.
Vähän ajan kuluttua lestadiolaisessa uskossa ollut nainen nukkui pois.
Rovaniemellä pappien kokoukseen ilmestyi arkkienkeli Gabrielin, joka läksytti
kirkonmiehiä:
- Kuulkaa pojat, taivas on aivan toisenlainen millaiseksi te sitä ihmisille kuvailette.
Koettakaa käyttää edes vähän enemmän mielikuvitusta. Ei tämä pojat vetele.
Sen jälkeen sanansaattajana tunnettu arkkienkeli liiteli katon läpi ulos.
Epäuskoiset papit eivät uskoneet näkyä todeksi, vaikka he omin silmin näkivät
enkelin.
Suu kuitenkin papeilla näyn edessä loksahti auki.
52
Naispappeutta vastustanut piispa joutui hämmennyksen valtaan ollessaan
hiihtelemässä Saariselän tuntureilla.
Rumakurun kämpän ladulla häikäisevässä kevätauringossa piispaa vastaan hiihteli
nuori kaunis nainen siivet selässä.
Nainen pysähtyi juttelemaan piispan kanssa. Hän sanoi toimivansa naispappina
taivaassa.
Piispan tiedustellessa varovasti, että miten hänelle mahtaa käydä taivaanportilla?
Nainen vastasi: - Pimeyttä ja epätasa-arvoa levittäneet joutuvat taivaassa
ensitöikseen uudelleen koulutettavaksi.
Naisia syrjineiltä piispoilta rapsitaan kalut pois ja ne saavat maistaa miltä tuntuu
elää hameet päällä naispuolisena.
Nainen kesäiltana näki suurikokoisen mustiin pukeutuneen vanhemman miehen
menevän sisälle Alatornion kirkkoon.
Hetken päästä mies juoksi kirkosta ulos kovaa vauhtia ja sitä ajoi takaa valkoinen
olento siivet selässä jaa huusi:
- Taas sinä ryötäs yritit vikitellä enkelityttöjä.
Pysy loitolla täältä.
Kittilästä Sodankylään matkalla ollut erämies havahtui takapenkiltä kuuluneisiin
linnun ääniin.
Mies ei ollut uskoa silmiään, kun takapenkillä istua kökötti kaulat kenossa kolme
valkoista joutsenta. He heiluttelivat pyrstöjään ja päästelivät joutsenille ominaisia
kurkkuääniä.
Ennen kuin mies ennätti pysäyttää autonsa selvittääkseen outoa tilannetta, joutsenet
hävisivät katon läpi Tepsan kylän suunnalle.
Oudon tapauksen jälkeen vuoden sisällä seudulla kuoli kolme erämiestä, yksi
hirvimies ja kaksi linnustajaa kesällä hukkui.
Mies tunnettiin paikkakunnalla luotettavana ja selväjärkisenä miehenä, joka ei puhu
tyhjää.
53
Kun Inarin Kaamasessa Maret tuotiin kotiin ambulanssilla sairaalasta, istui
valkoinen riekko räystään alla viikon eikä liikkunut mihinkään pihasta.
Se valvo, että Maret alkoi parantua ennen kuin lensi tiehensä tunturille omille
teilleen.
Rovaniemellä 1980-luvun loppupuolella pidettiin kaupungin halki johtavalla
nelostiellä valtakunnallinen sotilasparaati.
Paraatin vastaanottajien kenraalin, maaherran ja piispan sekä tuhatpäisen yleisön
ohi vyöryi monenlaista rynnäkköjoukkoa, tykkiä ja tappoasetta.
Monet ihmiset oudostuivat ja jopa paheksuivat piispan läsnäoloa
väkivaltakoneiston edustajien seurassa näkyvästi paraatin vastaanottajana.
Paheksujien mielestä rauhan ja rakkauden sanomaa levittävän kristinuskon
edusmiehen paikka ei ole seisoa töröttää näyttävästi sotilasparaateissa.
Rovaniemeläinen nainen näki paraatin aikana piispan pään päällä istuvan mustan
korpin. Sitä pidettiin merkkinä, että piispa oli paholaisen asialla.
Enontekiön Näkkäläjoella saamelainen poromies veti uistinta elokuun iltana.
Veneen lähelle lensi suuri valkoinen joutsen.
Aluksi poromies luuli sitä aivan tavalliseksi joutseneksi, joka seurasi venettä.
Mutta sitten poromiehen suu loksahti hämmästyksestä auki, kun joutsen yhtäkkiä
sanoi selvällä saamenkielellä:
- Ei tämä joutsenena eläminenkään niin herkkua ole tällaisessa maailmassa.
Vähemmistönä. Muutama vuosikymmen sitten olivat tappaa meikäläiset
sukupuuttoon.
Sitten se nousi siivilleen ja lensi tiehensä.
54
Kuukkeli on onnenlintu. Jos se tulee marjaan lähtiessä vastaan, silloin marjoja
löytyy.
Mutta jos tulee vastaan tiainen, se merkitsee huonoa onnea.
Aakenuksen tunturissa pappi meni tiaisen tirskutuksesta huolimatta marjaan ja
poimi täyden sangollisen suuria komeita mustikoita.
Pappi lähti hyvillä mielin autolle. Eipä aikaakaan, hän kompastui ja lensi nurin.
Mustikat lensivät pitkin varvikkoa. Pappia enemmän kuin harmitti tapaus ja se
päästeli ärräpäitä tiaiselle.
Alma Pokka oli 1960-1980 luvuilla legendaarinen baarinpitäjä Kittilän Pokan
kylässä. Hänen erikoislaatuinen baarinsa tunnettiin laajasti koko valtakuntaa myöten.
Kuolinpäivän aamuna kävivät valkoiset joutsenet hyvästelemässä Alman
Kitisenjoen rannassa.
Rovaniemen Ylikylässä kesken jouluaterian lensi teeri ikkunalasin läpi lattialle.
Talosta kuoli joulun jälkeen tammikuussa talon nuori poika.
Vuotsolaiselle nuorelle naiselle tuli yllättäen kova päänsärky ja hän pani sohvalle
maata helpottaakseen oloaan.
Päänsärky kävi yhä sietämättömämmäksi ja hän piteli päätään käsien välissä.
Huoneen katonrajaan ilmestyi kolme isoa korppia, jotka lähestyivät häntä
uhkaavasti.
Nainen tajusi korpit kuoleman viestintuojiksi ja sai mustat linnut pakosalle
karjaisemalla: - Painukaa helvettiin siitä. Mitä pahaa minä olen tehnyt? Minuun ette
koske. Korpit säikähtivät ja hävisivät.
Kirkon seurakuntien lapsityönkeskus teetätti syksyllä 1993 heijastimia, joista
paljastui pimeässä enkelin kuva.
Samana syksynä Rovaniemen Rautiosaaressa sattui tapaus, jossa autoilijan eteen
pimeällä tiellä ilmestyi elävä enkeli, joka esti mummolaan matkalla olleen lapsen
yliajon.
55
Ylimuoniossa juhannuksen alla lestadiolaisten kesäseuroissa takapenkillä istui
kovasydämisiä kuulijoita, joihin ei tehonnut kauneinkaan ja armollisinkaan
sananjulistus.
Lapinmies näki kuulijoitten olkapäillä istuvan mustia korppeja, jotka nokkivat
korvista sanat sitä mukaa pois kuin niitä sinne tuli.
Kemijärven Luusuassa nuoripari istahti pitämään lepotaukoa järven rannassa
kumolleen käännetyn saavin päälle pääsiäisen alla.
Siinä istuessa he kuulivat ympärillään liekkien rätinää. Paikalle ilmaantui myös
korppi, joka kierteli naapuritalon yläpuolella.
Muutama viikko oudon tapauksen jälkeen paloi naapurin iso maalaistalo maan
tasalle.
Talvisodan aikana Sallan rintamalla sotilaat korsussa ihmettelivät, miksei nyt ryssä
hyökkää kun miehiä ei ole enää jäljellä kuin mies siellä toinen täällä.
Joku lappilainen uskovainen sotilas oli vartiossa samaan aikaan nähnyt
valkopukuisten enkelrivin rintamalinjojen välissä suojaamassa suomalaisia.
Kun vartiovuoron loputtua mies kertoi pojille merkillisestä näystä, korsussa tuli
hiljaista. Joku sitten sanoi:
- Tässä on selitys. Kun enkelrivi on suojaamassa, eipä siitä tulla läpi.
Rovaniemen seurakunnan pappi ja kanttori olivat hiihtämässä kinkerimatkalla
Niesistä Suopajärvelle.
He hiihtivät latua, jonka tuisku oli peittänyt suolla ja he eksyivät ladulta.
Jonkin aikaa harhailtuaan he kuulivat hevosen tiukujen helinää ja lähtivät
hiihtämään ääntä kohti.
Tiukujen äänen perusteella he löysivät jälleen ladun ja osuivat perille Suopajärvelle
kinkeritaloon.
Perillä he kertoivat hevosen tiukujen helinästä. Talonväki ihmetteli, kun sillä
suunnalla ei koko talvena oltu hevosilla liikuttu.
56
Kittilässä marttoja oli porukalla vierailulla Kemijärvellä juhannuksen alla.
Sunnuntaina he osallistuivat jumalanpalvelukseen ja kirkko oli täynnä väkeä.
Kesken jumalanpalveluksen kirkon sisälle lensi pääskynen. Se teki useita kierroksia
yhden kittiläläisen naisen pään yläpuolella ja lensi sitten pois.
Koko kirkkoväki näki tapauksen ja ihmetteli pääskysen määrätietoista
käyttäytymistä.
Naisen mies oli kuollut edellisenä talvena. Nainen oli varma, että hänen miehensä
pääskysen muodossa kävi häntä tervehtimässä.
Torniolainen Isomettän Janne oli elävästi lestadiolaisessa uskossa.
Hän kertoi nähneensä unta, että oli kaunis alkukesän aamu. Uskoa kantautui
musiikkia.
Janne meni alusvaatteisillaan pihalle ja katsoi, että mistä tämä ihmeellisen kaunis
musiikki kantautui.
Hän huomasi taivaan auenneen ja sieltä se musiikki tulvi. Samalla hän huomasi,
että yksi ja toinen kyläläinen nousi taivaan aukkoa kohti.
Sinne nousi Kunnarin Kerttu, Alaviuhkolan Riitta ja monta muuta uskovaista
tuttua.
Hän ajatteli, että herranen aika enkä minä pääsekään taivaaseen. Hän vain seisoo
pihalla maan päällä. Nyt ei kyllä Jannelle käy hyvin.
Mutta sitten hän tunsi, että hänenkin jalat alkoivat kohotan ja nousta kohti taivasta.
Voi sitä riemua ja iloa.
Lapin keskussairaalan synnytysosastolla lapsen synnyttänyt nainen heräsi yöllä
siihen, kun ikkunasta tuli huoneeseen valohahmo.
Hahmo liukui huoneessa odottavan naisen sängyn viereen ja hävisi. Viereisessä
sängyssä ollut nainen oli sairaalassa tarkkailtavana, kun lapsi oli vaarassa syntyä
ennenaikaisesti.
Kaksi päivää myöhemmin nainen synnytti lapsen keskosena, joka ei jäänyt henkiin.
57
Rovaniemeläiseen kotiin joulun alla oli kokoontunut pyhäkoululaisia. Täti jakeli
enkelien kiiltokuvia lapsille ja kuvaili niitä olevan ihan oikeasti olemassa.
Yhtäkkiä tapahtui jotakin outoa. Televisio rävähti itsestään auki ja joulupukki
ilmestyi kuvaruutuun. Se sanoi:
- Huhuu, onko täällä kilttejä lapsia? Minä ainakin olen oikeasti olemassa ja asun
Korvatunturilla.
Rovaniemen Pisalla uskovainen lestadiolainen mummo oli ostanut television.
Uskonveljet huolestuivat mummon sielun puolesta niin, että aamuvarhaisella
ryntäsivät vanhuksen mökille ja raahasivat uuden television pihanperälle puuvessan
taakse ja hakkasivat vimmalla synnillisen ”sontaluukun” kirveellä kappaleiksi.
Näin mummo pelastettiin pirun kynsistä.
Karigasniemessä vanhoillislestadiolaisiin seuroihin ilmestyi enkeli, joka nuhteli
saarnamiestä siitä että se oli joi´un saarnannut synniksi.
Enkeli ilmoitti joikaamalla voivan ylistää Jumalaa yhtä lailla kun virrenveisuulla,
kun se vain tapahtuu vilpittömällä mielellä.
Sitten enkeli joikui malliksi seuraväelle ja hävisi ikkunan kautta ulos.
58
Länsi-Lapin terveyskeskukseen tuotiin järvikylästä alle kouluikäinen tyttö kovan
kuumeen takia hoidettavaksi.
Tyttö tervehtyi muutamassa päivässä niin, että tytön vanhemmille ilmoitettiin
hänen hakemisesta kotiin. Sovittiin että vanhemmat tulevat seuraavana päivänä
hakemaan lapsensa kotiin.
Niinpä vanhemmat sitten tulivat iltapäivällä. Järkytys oli suuri, kun lääkäri ilmoitti
heidän lapsensa joitakin tunteja sitten selittämättömällä tavalla äkillisesti kuolleen.
Hoitaja oli aamulla mennyt tytön huoneeseen ja kuullut kun lapsi jutteli jonkun
kanssa. Lapsi oli kertonut silmät sädehtien iloisena hoitajalle, että enkeli istuu
vuoteen päässä ja on tullut hakemaan häntä mukaan. Hoitaja ei nähnyt mitään.
Lars Levi Laestadius oli Pajalan kirkonmäellä menossa pitämään tammikuussa
iltakirkkoa.
Hän näki taivaan aukenevan ja kirkonmäen valaistuvan hohtavan kirkkaaksi.
Pohjoisen herätysliikkeen synnyttäjä piti aivan erityisen vaikuttavan ja koskettavan
saarnan kirkossa ja ihmisiä tuli paljon uskoon.
Samana iltana Laestadiuksen kerrotaan nähneen myös korppeja istuvan
epäuskoisten hartioilla.
Korpit noukkivat sanat pois ihmisten korvista ja näin estivät ihmisiä kuulemasta
taivaallista sanomaa.
Sinetässä talonväki istui kevätaamuna keittiössä ja näki ikkunasta, kun kaksi teertä
lensi pihakoivuun istumaan. Mummo katseli toisten mukana teeriä ja sanoi:
- Lähtöpä näkkyy tulevan, mutta kuka on tuo toinen.
Mummo kuoli saman vuoden syksyllä ja talon kymmenvuotias tyttö keväällä
yllättäen.
59
Simojokivarressa kuoli emäntä, joka rakasti paljon kukkia.
Taloon jäi hänen jälkeensä ainoastaan miesväkeä. Joitakin kuukausia kuoleman
jälkeen sisälle ilmestyi tiainen, joka lensi ikkunalaudalle ja tutki kukat kukka kukalta
miten niitä oli hoidettu.
Suoritettuaan tarkastuskierroksen lintu sitten lensi avatusta ovesta tyytyväisen
näköisenä pois.
Talon pojat uskoivat vakaasti äidin linnun hahmossa tulleen tarkastamaan kukkia
miten niitä oli hoidettu.
Vanhoillislestadiolaisten suurissa suviseuroissa Ranualla 1970-luvun alkupuolella
näkivät sadat sanankuulijat oudon selittämättömän tapauksen.
Kesken saarnan lähti nuorenpuoleinen mies liikutuksen vallassa kiipeämään suuren
seurateltan kannatin pylvästä pitkin kohti katonrajaa ja taivasta.
Hänen kasvojaan valaisi ihmeellinen autuaallinen ilme.
Joku uskonveli tarttui pylväsmiehen takinliepeeseen kiinni ja veti hänet alas, koska
pelkäsi häneen putoavan ja loukkaantuvan.
Jotkut kuitenkin näkivät miehen kiipeävän teltanharjalle asti ja muuttuvan isoksi
valkoiseksi linnuksi, joka lähti lentämään kohti taivasta.
Tästä merkillisestä tapauksesta kirjoitettiin myös lehdissä.
Pohjoisen sairaalaan tuotiin kymmenvuotias tyttö. Muutaman päivän päästä tyttö
kuoli ja vietiin ruumishuoneelle kylmiöön.
Kun seuraavana päivänä mentiin tyttöä hakemaan ruumishuoneelta, hänet
löydettiin oven edestä käpertyneenä kuoliaaksi paleltuneena.
Järkytys oli suuri, kun huomattiin tapahtuneen inhimillinen kauhea erehdys.
Tyttö oli ollut ns. valekuollut ruumishuoneelle vietäessä ja herännyt siellä ja
yrittänyt ressukka pelastautua ulos, mutta ei ollut saanut raskasta isoa ovea auki.
Nyt ruumishuoneen ovelta kuuluu öisin epätoivoista lapsen itkua ja koputusta.
60
Ranuan Simojokivarressa talon isäntä meni talvi-iltana pihan perälle hakemaan
polttopuita takkaan.
Liiterin takana hän huomasi oudon valokäytävän ulottuvan metsänreunaan ja
puiden väliin asti.
Valokäytävän päästä hän kuuli selvästi pari kuukautta sitten kuolleen vaimonsa
tutun äänen ja kehotuksen:
- Tule tänne valoa päin!
Piispa lasketteli veneellä Muonionjokea alas mahtavana kuin omistaisi koko maan
ja taivaan.
Mutta antaapa olla, vene kaatui.
Piispalla ja hänen seuralaisella oli hätä paikka selvitä virran kuohuista kuivalle
maalle.
Piispalle näkymätön henki opetti nöyryyttä, että tunturien kätköissä on suurempia
voimia kuin tuomiokapitulin valta.
Kemiläinen mies oli jänismetsällä kaupungin takamaastossa marraskuun
loppupäivänä.
Koira oli saanut käyntiin hyvän ja tasaisen ajon. Hän näki jäniksen loikkivan
Saukkojängän laidassa koira perässä.
Sitten tapahtui jotakin hyvin outoa. Jänis muuttui miehen silmien alla suureksi
ukkometsoksi ja nousi siiville ja katosi metsän taakse.
Koira pysähtyi ällistyneenä sille paikalle, josta jänis oli metsona noussut ilmaan.
Metsämies ei uskaltanut kummallisesta tapauksesta pitkään aikaan kertoa
kenellekään, ettei hän tulisi leimatuksi hulluksi.
Mies tunnetaan luotettavana ja arvossa pidettynä kemiläisenä, joka ei puhu tyhjiä.
Elokuun aamuna Ranuantiellä rovaniemeläisen pariskunnan auton eteen ilmestyi
pieni pyöreä mummo, joka kantoi pärekorissa linnunpoikasia.
Myöhemmin pariskunta kuuli lähistössä vanhassa maalaistalossa kesäisin
asustaneen paljon pääskysiä.
Talossa hoidokkina ollut köyhä mummo oli juuri kuollut, ja hänen ainoita ystäviä
olivat olleet pääskyset joita hän oli rakastanut yli kaiken.
61
Pellolainen kolmikymppinen nainen näki taivaalle ilmestyneen hänen
kuusivuotiaan tyttärensä hymyilevät kasvot valoisien poutapilvien lomaan.
Hänen tyttärensä oli kuollut auto-onnettomuudessa joitakin kuukausia sitten.
Surusta murtunut äiti sai näyn jälkeen sisäisen varmuuden ja mielenrauhan, että
hänen lapsellaan oli taivaassa hyvä olla.
Lappilainen rakennusalan insinööri oli tulossa henkilöautollaan Pellosta
Rovaniemelle helmikuun iltana.
Raanujärven seutuvilla auton vasemmalle sivulle ilmestyi outo valolautanen, joka
seurasi autoa useita kilometrejä.
Välillä ufo tuli niin lähelle autoa, että autoilija pystyi erottamaan selvästi lentävän
lautasen sisällä istua kököttävän kaksi pikku-ukkoa.
Ne tuijottivat autoilijaa luonnottoman suurilla silmillään ja huiskauttivat kättä
tervehdykseksi. Sen jälkeen outo valoufo katosi vauhdilla yläilmoihin.
Rovaniemen Rautiosaaressa säästyi saksalaissodan hävitykseltä suuri maalaistalo.
Saksalaiset olivat sytyttäneet useimmat kylän taloista palamaan heittämällä tai
ampumalla niihin paloammuksia.
Myös säästyneeseen taloon oli ikkunan kautta heitetty pirttiin palopommi, joka ei
kuitenkaan räjähtänyt ja sytyttänyt taloa tuleen.
Kylällä sitä pidettiin ihmeenä. Oikein miehissä mietittiin, että mikä säästi talon
hävitykseltä. Talon isäntä oli vakaasti sitä mieltä, että talo säästyi tuholta siksi että
siellä oli ennen sotia pidetty paljon lestadiolaisia seuroja.
Taloon oli kertynyt niin paljon pyhää henkeä, joka esti taloa syntymästä tuleen ja
tuhoutumasta.
62
Joulupukki myyttisenä hahmona on yhä totta kuin enkelitkin.
Jouluna joulupukkeja suorastaan vilisee Lapin kylissä ja pitkin maailman raitteja.
Mutta missä asuu se oikea Joulupukki, joka voi yhtä hyvin näkyvällä ja
näkymättömällä porolla pulkkineen hetkessä kiittää vaikka toiselle puolen
maapalloa?
Tietysti Korvatunturilla.
Tämä oikea hyväntahtoinen ihmeellinen lahjojen tuoja voi ilmestyä aidosti ja
todesti vain lapsille niin kuin enkelitkin.
Torniossa vanhassa puutalossa iltaa viettänyt lestadiolainen vanhempi pariskunta
huomasi ihmeekseen pöydällä kynttilään ilmaantuvan itsestään liekin.
Muutama päivä myöhemmin perheen poika soitti toiselta paikkakunnalta ja kertoi
ilosanomana tulleensa uskoon. Se oli tapahtunut juuri sinä iltana, jolloin kynttilä
leimahti liekkiin.
Poika oli tuottanut vanhemmille paljon surua ja murhetta raikuli elämällään, jonka
hän sanoi nyt parantuvan uskon avulla.
Lestadiolaisessa herätysliikkeessä syvyyden säännöstely suuri tabu ja kauhea synti.
Saarnamies syyllistää naisia järkyttävillä kuvauksilla, miten kuolinvuoteen äärelle
ilmestyvät syntymättömät lapset syyttämään ja vaatimaan äitiä tilille:
- Miksi ette antaneet meidän syntyä?
63
Rovaniemeläinen autonasentaja oli appiukkonsa kanssa hakemassa joulukuusta
Ranuantien varrelta.
Miehet katsoivat metsästä hyvän näköisen kuusen ja lähtivät kantamaan sitä
autolle.
Vähän ennen tielle tuloa appiukko sai sydänkohtauksen. Vävypoikansa tukemana
hänen onnistui raahautua autolle.
Ennen tajuttomaksi menoa miehen huomio kiintyi ympärillä oleviin puihin. Hän
ihmetteli kahteen kertaan:
- Mitä varten puissa joka puolella istuu suuria valkoisia lintuja?
Vävypoika vakuutti, ettei hän näe ainuttakaan lintua.
Sen jälkeen appiukko meni tajuttomaksi. Vävypoika kuljetti miehen Lapin
keskussairaalaan, jossa voitiin vain todeta hänet kuolleeksi.
Läänin sosiaalitarkastaja oli lomaretkellä Pomokairassa. Turvekammille ilmestyi
outo lintu, joka kiersi kammin vastapäivään kolme kertaa ja käyttäytyi muutenkin
erikoisesti.
- Lappilaisten lintujen hyvästä tunnistamisesta huolimatta en tuntenut sitä lintua.
Kun palasin kairasta kotiin, kuulin hyvän ystäväni tunnetun rovaniemeläisen
kuolleen juuri sillä hetkellä kun outo lintu vieraili luonani.
Sonkalainen kahdeksanvuotias tyttö helmikuun pakkasaamuna yllättyi valkoisen
joutsenen lentämisestä päänsä yli koulumatkalla.
Kun tyttö tuli koulusta kotiin, isä kertoi hänelle syntyneen pikkuveljen.
Tytön veli oli syntynyt juuri sillä hetkellä, jolloin tyttö näki sen joutsenen lentävän.
64
Rovaniemeläinen nainen oli keittiössä laittamassa ruokaa, kun ovelle ilmestyi
hänen veljensä.
Sisko hämmästyi ja sanoi:
- Kuinka ne nyt jo päästivät sinut sairaalasta pois. Sinähän olit eilen vielä teholla
sen vakavan autokolarin takia. Kävimme sinua katsomassakin, olit edelleen tajuton.
Enempää ei sisko ennättänyt sanoa, kun velipoika hävisi ja oli poissa.
Vajaan tunnin kuluttua sairaalasta soitettiin, että veljeni oli menehtynyt
vammoihinsa.
Kirkkoherra oli ajamassa kapeaa Kutturan tietä helmikuun iltana, kun hänen
autonsa valokeilan eteen ilmestyi yllättäen porotokka. Auton vauhti oli aika kova ja
tietä reunustivat korkeat lumivallit.
Kirkkoherra hätääntyi, kun päälle ajoa ei näyttänyt voiva välttää millään.
Kun auto oli jo syöksymässä porojen päälle, siihen väliin ilmestyi iso parvi
valkoisia riekkoja. He heittivät porot kevyesti yksitellen paksun lumivallin taakse
pehmeään kinokseen pois tieltä.
Vasta tämän oudon kummallisen tapauksen jälkeen kirkkoherra uskoi
suojelusenkeleiden olemassaoloon.
Utsjokelainen poromies oli unessa Ailigaksen suuressa poroerotuksessa.
Kesken erotuksen aidalle lensi parvi mustia korppeja, jotka nokkivat poroja.
Kaksi korppia istui myös kahden tutun lapinmiehen olkapäälle. Ne yrittivät nokkia
miehiä, mutta miehet onnistuivat ajamaan korpit pakosalle.
Sen talven keväällä kuoli paljon poroja nälkään korppien nokittavaksi Paistunturin
paliskunnassa. Myös kaksi poromiestä menehtyi onnettomuudessa.
65
Mies haravoi ja laittoi kuntoon äitinsä hautaa Rovaniemen neljännellä
hautausmaalla.
Hän sanoi ääneen siinä haravoidessaan, että voi äiti. Anna joku merkki, että olet
olemassa. Lennä vaikka lintuna tähän.
Mutta merkkiä ei kuulunut eikä näkynyt ja mies oli surullinen.
Seuraavana päivänä mies oli lähdössä kotipihaltaan polkupyörällä kaupungille, kun
pyörän tangolle lensi varpunen. Se katsoi miestä suoraan silmiin ja lauloi kuin
satakieli.
Mies ei hetkeäkään epäillyt, etteikö se ollut hänen äitinsä, joka linnun hahmossa
kävi poikaansa tervehtimässä.
Rovaniemellä melkein papiksi lukeneen miehen elämä sortui ryyppyremmeihin ja
lopulta sillan alle.
Koskikadun uittoremmiksi nimettyyn porukkaan oli vuosien varsilla sortunut
monen sortin ammattimiestä ja koulun käyneitäkin.
Papin lisäksi uittoremmissä pyöri metsänhoitajia, insinöörejä, tohtoreita,
toimittajia, opettajia, majureita, tukkijätkiä ja putkimiehiä.
Pappi oli pettynyt kirkkoon ja uskonnon sanomaan eikä edes sietänyt kuulla
höpötyksiä suojeluenkeleiden olemassaolosta.
Myöhäissyksyn kylmänä yönä pappi heräsi veneen alla ja näki tokan kissoja
kietoutuneen hänen ympärilleen. Kissat estivät lämmöllään häntä paleltumasta.
Sitten kissat yhtäkkiä hävisivät ja pappi kuuli äänen sanovan:
- Kun sinä pöhkö et usko ja siedä suojelusenkeleitä, minä lähetin kissat
suojelemaan sinua.
Oudon tapauksen jälkeen pappi uskoi suojelusenkeleihin ja ryhdistäytyi ja aloitti
uuden elämän.
66
Historian tiedon mukaan 1700-luvun alussa Kuusamon kirkkoherra Sakaris
Corpusen matkasi Kittilään pitämään kesäkirkkoa kaksi viikkoa juhannuksen
jälkeen.
Kittilässä eli silloin vielä kolme kuuluisaa ja väkevää noitaa. Noidat osallistuivat
kirkonmenoihin ja istuivat etupenkissä.
Papilla menivät jauhot suuhun ja saarnaamisesta ei tahtonut tulla mitään. Pappi
punehtui ja kauhtui noidille ja sanoi:
- Kun tulen seuraavana kesänä Kittilään kirkonmenoja toimittamaan, niin ette ole
enää irvistelemässä ja ilkkumassa siinä Jumalan sanalle.
Kaikki kolme mahtavaa noitaa kuolivat salaperäisellä tavalla seuraavana talvena.
Syyspäivänä meitä oli usean pojan porukka kulkemassa lappalaisten vanhan
kalmiston yli Kittilän Kelontekemänjärven rannalla.
Yksi pojista alkoi terävällä kepillä kaivella pehmeää hiekkaista maata, että tuleeko
sieltä näkyviin vainajan luita.
Kyllä meille pojille tuli äkkilähtö, kun paikan puihin ilmestyi kuin tyhjästä
yhtäkkiä iso parvi outoja mustia lintuja. Ne pitivät kaameaa meteliä.
Kittilässä Pöntsön Maijan mies makasi sängyssä sairaana.
Mökin ovi lennähti auki ja sisälle ilmestyi valohahmo, joka pysähtyi sängyn
yläpuolelle ja meni sitten ulos.
Emäntä meni ikkunaan katsomaan ja näki fosforivaloa säteilevän jäniksen
juoksevan vaaran rinnettä ylös ja häipyvän yön pimeyteen.
Seuraavana aamuna Maija mies kuoli.
67
Kommunistina ja toisaalta hartaana kristittynä tunnettu Lauri Lanjala toimi
Kemijärven kirkkoherrana vuosina 1921-1953.
Hän piti tavattoman kauniita ja runollisia siunaussaarnoja.
Kirkkoherralla oli pappilan olohuoneessa piirongin päällä suuri krusifiksi ja toisella
puolen isä Stalinin kuva.
Joku seurakuntalainen kysyi kerran kirkkoherralta, että kuinka nuo kuvat sopivat
yhteen? Kirkkoherra osoitti Stalinia ja sanoi:
- Minä suuresti kunnioitan toveri Stalinia, mutta Kristusta minä suorastaan palvon.
Kirkkoherra osallistui myös vappumarsseihn ja katujen varsilta huudettiin:
- Siinä on kirkkoherra joukkoineen matkalla helvettiin!
Kirkkoherran nuori vaimo kuoli pian Kemijärvelle muuton jälkeen. Ainakin
kymmenen vuoden ajan sisäkön piti kattaa ruokapöytään lautaset ja kahvikupit aina
myös kuollutta vaimoa varten, sillä kirkkoherra uskoi vakaasti hänen olevan aterialla
näkymättömästi läsnä.
Sallan Hautajärven kappelissa seurojen päätteeksi oli aina kahvitarjoilu.
Kun kaikki olivat lähteneet jäi Hilja-emäntä kappelin sivuhuoneeseen yksikseen
tiskaamaan astioita ja siivoamaan jälkiä.
Kappelin Sali oli pantu jo pimeäksi. Astioiden tiskauksen ollessa lopuillaan hän
havahtui siihen, kun kirkkosalista kuului ylimaallista laulua.
Hilja meni saliin ja näki enkelparven laulavan vanhan virsikirjan virttä 113. Enkelit
hehkuivat niin kuin fosforivalo pimeässä.
68
Kolarin erämaahan sota-aikana kätkeytyneiden metsäkaartilaisten ja
suojeluskuntalaisten välisissä kahinoissa sai useita venejärveläisiä miehiä surmansa.
Hengissä selvinneet toverit panivat yhden metsäkaartilaisen ruumiin umpisuolaan
mädäntymisen estämiseksi ja kätkivät väliaikaiseen hautaan.
Sitten sodan loputtua vuonna 1945 he kaivoivat ruumiin ylös ja järjestivät
toverilleen varsinaiset hautajaiset, jossa siunauspuheen piti Kemijärven kirkkoherra
Lauri Lanjala. Kommunistina tunnettu pappi otti lähtökohdaksi Raamatun sanat:
- Ketulla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta ihmisen pojalla ole paikkaa
mihin päänsä kallistaisi.
Sitten kirkkoherra aloitti puheensa sanoilla, että Kristus oli ensimmäinen
metsäkaartilainen. Jeesus oli rauhanmies ja toisinajattelija ja siksi hänet tapettiin.
Suomalaiset sanomalehdet vaikenivat täysin erikoislaatuisesta siunaustilaisuuden
selostamisesta. Kerrotaan että punaisia outoja lintuja parveili saattoväen ympärillä
haudalla, kun sodan hulluuden uhria saatettiin viimeiseen lepoonsa.
Lapin sodassa toisen maailmansodan aikana kolmisentuhatta kaatunutta saksalaista
sotilasta on haudattu Rovaniemen Norvajärven hautakappelin kellariin.
Saksalaiset ovat tuoneet kotimaansa vuoristosta ja istuttaneet hautapaikan maastoon
järven rannalle myös edelweissin valkokukkia, jotka olivat saksalaisten
alppijääkäreiden tunnuskukka.
Norvajärveläinen kesämökkiläinen poikkesi kesäiltana kappelille ja hautaristin
juurelta varasti joitakin edelweissin alppikukkia ja istutti ne kesäpaikkaansa järven
toiselle puolelle.
Aamulla mennessään katsomaan istuttamiaan taimia, hän ei hämmästyksekseen ei
löytänyt kukista jälkeäkään. Kappelin näkymätön väki oli yön aikana hakenut
kukkansa pois.
69
Metsähallituksen kasööri ennen sotia kuljetti palkkoja Lapin suurille
savottakämpille.
Toisinaan hänellä oli suuria summia rahaa laukussa ja vaarana oli, että yksinäisillä
pitkillä taipaleilla savotalta toiselle hänet ryöstetään.
Kerran hänet yritettiinkin ryöstää, mutta hän pelastui ihmeellisen suojelulinnun
avulla.
Kasöörin ollessa Inarin kairassa elokuun iltana kävelemässä savotalle, hänen
olkapäälle lensi kuukkeli. Hän ihmetteli linnun outoa käytöstä ja hätisteli sitä pois.
Lintu lensi muutaman metrin edessä ja aivan kuin houkutteli häntä syrjään
metsäpolulta.
Kun kasööri oli linnun perässä kävellyt joitakin kymmeniä metrejä polulta sivuun,
hän näki puun takaa polkua pitkin astelevan kaksi kulkumiestä. Hän kuuli miesten
puhelevan:
- Kun se kasööri tulee vastaan, niin tapetaan se ja jaetaan rahat.
Sodankylän Vuojärvellä uittomiehet näkivät törmällä seisovan maalaistalon katolla
aamuvarhaisella kävelevän valkoisiin vaatteisiin puetun miehen.
Miehet ihmettelivät näkyä.
Ennen kuin päivä oli illassa, uittomiehille kantautui tieto kuoleman vierailleen
talossa aamulla siihen aikaan, kun he näkivät joelta päin sen näyn.
Rovaniemeläinen miesopettaja oli Norvajärvellä heinäkuun iltana lämmittämässä
kesämökkinsä saunaa, kun tyynelle järvelle ilmestyi neljän metrin korkuinen
vesipatsas.
Tuokion kuluttua vesipatsas muuttui valkepukuiseksi mieheksi, joka kohosi ylös ja
katosi sinitaivaalle.
Samana kesänä syysmyrskyssä järveen hukkui siinä paikassa verkkoja kokemassa
ollut mies.
70
Eläissään leikkimielisenä ja huumorintajuisena tunnetun kallolaisen vanhan
emännän haudalla saattoväki lauloi vainajan toivomuksesta laulun:
- Ei ole minulla markkoja taskussa, mutta siitä minä viis välitän.
Jotkut pitivät laulua Jumalan pilkkana. Erikoisesta viimeisen matkan
laulutoivomuksesta huolimatta emäntä uskoi luonnonhenkiin ja rakasti lintuja.
Kun vainajan hautaa luotiin umpeen, paikalle lensi kuukkeli ja lauloi iloisesti.
Kuoksajärveläinen isäntä oli käynyt jouluostoksilla hevosella Tapionkylän
kaupassa.
Paluumatkalla kotikylään hevonen kahlasi väkisin sivuun tieltä umpiseen lumeen ja
pysähtyi. Isäntä ihmetteli, että sille tuli.
Sitten mies näki Kuoksajärveltä päin vastaan tulevan pitkän hautajaissaattueen
hevosineen.
Kun se oli mennyt ohi, hevonen suostui tulemaan jälleen tielle ja jatkoi matkaa
kotiin.
Pian joulun jälkeen Kuoksajärven kylässä kuoli nuori tyttö yllättäen.
Kuulun kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen hautajaisissa kesäkuussa 1981 näki
taiteilijan ystävänä tunnettu lääninlääkäri Kittilän kirkossa Reidarin ilmestyvän
leijailemaan arkun päälle juuri sillä hetkellä, kun pappi heitteli siunausmultia.
Aikakauslehdessä näystä kertonut selväjärkisenä tunnettu lääninlääkäri piti
luonnollisena, että kuvataiteilija oli läsnä omissa hautajaisissa. Reidar näytti
seuraavan hautajaisseremonioita hiukan hämmentyneenä ja huvittuneena.
71
Kemijärveläiselle maatilan isännälle ilmestyi ristiinnaulittu Kristus rankametsässä
puukuorman päähän.
- Hän ei puhunut mitään. Hänen kasvoistaan säteili sanomaton lempeys ja koko
ympäristö valaistui.
Isäntä kertoi näyn olleen harvinaisen selkeän ja todellisen.
Hänet tunnettiin kylällä pahapäisenä viinamiehenä ja räyhääjänä, jota pelättiin
naapurikyliä myöten.
Näky muodostui isännälle käänteentekeväksi. Hän lopetti ryyppäämisen siihen
paikkaan, hänestä tuli auttavainen ja säyseä harras uskovainen.
Pidetty lestadiolainen saarnamies Posti-Heikki eli Heikki Niilonpoika Unga hiihteli
Käsivarren lappalaiskylästä toiseen viime vuosisadan loppupuolella seuramatkoilla.
Hän kantoi rintansa päällä aina nahkalaukkua, jossa säilytti Raamattua.
Posti-Heikki oli matkalla hiihtäen seuroihin, kun hänet yllätti kuolema. Hänet
löydettiin ladulta kädet ristissä rinnalla ja raamattulaukku pääalusena hangella
makaamassa.
Poromiehet ovat nähneet aivan viime vuosinakin Käsivarren tuntureilla hiihtävän
kirkasta valoa säteilevän oudon miehen, jonka uskovat olevan Posti-Heikin matkalla
seurojen pitoon.
Kemijärven Javarusputaan asutusalueella oli sotien jälkeen talo, jonka emäntä ja
isäntä olivat hartaita lestadiolaisia uskovaisia.
Samanaikaisesti he uskoivat myös yhtä hartaasti kommunismiin.
Niinpä mökin seinällä olivat rinnatusten Laestadiuksen, Marxin ja Stalinin kuvat
sulassa sovussa. Lisäksi emäntä uskoi vakaasti myös kummitusten olemassaoloon ja
oli niitä nähnytkin aivan oikeasti.
72
Kittiläläiset uskovat vuosina 1829-1831 rakennetun kirkon säästyneen Lapin
sodassa saksalaisten polttamiselta pyhän Laurentiuksen suojelushengen avulla.
Saksalaiset olivat syksyllä 1944 ampuneet useita paloammuksia kirkontorniin.
Tornin ristit eivät fosforiosumista huolimatta kuitenkaan syttyneet tuleen ja niin
kirkko jäi tuhoutumatta.
Vuonna 1258 Roomassa roviolla poltettua Laurentiusta pidetään tulipaloja estävänä
suojeluspyhimyksenä.
Kittilän kirkkoon pyhä Laurentiuksen veistoskuva tuotiin veneellä saarnastuolin
mukana Pohjois-Suomen vanhimmasta Keminmaan kivikirkosta vuonna 1851.
Kittilän Lainion kuuluisiin Iriadamant-yhteisön elämäntapaintiaaneihin vuoden
1993 alussa kävi tutustumassa myös luterilaisen kirkon pappi Toivo Kulpakko.
Pappi istui useita tunteja talvipakkasiltana leiritulilla ja seurasi intiaanien
rituaalitansseja.
- Minulla alkoi palella käsiä, kun hongan päällä istuttiin. Silloin minulle annettiin
tulen nuotiosta kuuma nyrkinkokoinen kävi käsien lämmittämiseksi.
Illan mittaan minulle selvisi, että minun uskottiin luovuttavan voimani siihen
kiveen ja sen leviävän suojelevana vaikutuksena yhteisön yli.
Minulle ei selvinnyt, mihin he lopulta uskoivat. Mutta kun he kuin varjot tanssivat
nuotioiden loimussa metsän sisällä kaamoksen pimeydessä, niin jotain mystistä tässä
porukassa oli. Yliluonnollisten henkien läsnäoloon ne tuntuivat uskovan vankasti.
Myös sen huomasin, etteivät ne olleet kirkon kipeitä eivätkä papin vaivaisia.
73
Kristinuskon Suomen Lapin käännytystyön kehtona tunnettu Kemin
maaseurakunnan vanha kivikirkko valmistui vuosina 1519-1521.
Seurakunnan kirkkoherroina vaikutti useita voimallisia hengenmiehiä kuten vuonna
1629 kuollut Nikolaus Rungius.
Hänen kerrotaan saarnassaan sanoneen:
- Jos minun sanani eivät ole tosia, ruumiini mätänee. Mutta jos ne ovat tosia,
ruumiini säilyy siitä todistuksena.
Nyt lähes 400 vuotta myöhemmin Rungiuksen muumioitunut ruumis on yhä
nähtävillä vanhan kirkon kuorissa lasiarkussa, ja kuolleesta papista on muodostunut
Keminmaan tärkeä matkailunähtävyys.
Kesällä matkailija poikkesi myöhäisenä heinäkuun iltana tutustumaan kirkkoon.
Mutta kirkko on ehditty sulkea eikä paikalla ollut enää ketään.
Matkailija kiersi kirkon ympäri ja kurkisteli jykevien kiviseinien pienistä
ikkunoista sisään. Hän kuuli jonkun saarnaavan kirkossa.
Hetken kuluttua hän koki toisen ihmeen. Hän näki lasiarkussa makaavan muumion
nousevan ylös ja kävelevän saarnapaikasta ”Pyhä Pietari ja taivaan valtakunnan
avain” -maalauksen vierelle alttariseinän syvennykseen juttusille Pietarin kanssa.
Puheen aiheena oli lappalaisten pakko käännytystyö, ikivanhan kulttuurin ja
shamaanirumpujen hävittäminen kristinuskon tieltä.
74
Kittilän Alakylän uuden kappelin seiniä hakkaamaan ilmaantunut mystinen
palokärki aiheutti maanlaajuisen ja kansainvälisen kohun 1980-luvulla.
Raivokas palokärki hakkasi seiniin pään kokoisia reikiä ja vintin kurkihirttä poikki
niin, että kappelin katto oli vaarassa romahtaa.
Rauhoitetun palokärjen tappamiseen seurakunta haki ympäristöministeriöstä
erikoisluvan ja niin lintu ammuttiin.
Lintu pantiin muovipussiin ja pakastimeen toimitettavaksi yliopiston kokoelmiin.
Tapauksesta paisui radiossa, televisiossa ja lehdistössä tavaton kohu. Eteläläiset
syyttivät lapin seurakuntaväkeä raakalaisiksi, jotka tappavat pieniä kilttejä lintuja.
Kirkkoherralle virtasi ympäri Eurooppaa satoja sähkeitä ja kirjeitä ja
puhelinsoittoja palokärjen pelastamisen puolesta, vaikka lintu makasi jo
pakastimessa.
Monet uskoivat palokärjen olleen Alakylän kappelin hautausmaan jonkun vainajan
hengen, jolla oli jotakin hampaankolossa kirkkoa vastaan ja se halusi sen myös
näyttää.
Pellolainen mies oli tulossa talvi-iltana naapurista kotiin, kun hän näki Lars Levi
profeetan kävelevän tähtien ja revontulien seassa taivaankannella ja poimivan
ihmisiä kuin puolukoita valtavan suureen ruumisarkkuun.
Vähitellen arkku täyttyi ihmisistä ja sitten se valopilvenä katosi korkeuksiin.
Näyn nähnyt mies tunnettiin lestadiolaisen Korpela-liikkeen vakaana uskovaisena,
joka 1930-luvulla odotti muiden mukana Muodoslompolojärven jäällä monta päivää
hartaasti kristalliarkkia heitä noutamaan taivaankotiin.
75
Muoniolainen tunnettu kirkkotaiteilija Alfred Selim Töyrä on maalannut vuonna
1937 kotikyläänsä Ylimuonion rukoushuoneeseen alttaritaulun, joka esittää
kirkastettua Jeesusta Jordanin rannalla.
Toinen hänen maalauksensa vuodelta 1934 Antakaa lasten tulla minun tyköni on
sijoitettu Muonion kirkkoon. Tässä kuvassa Jeesuksella on kaksi päätä.
Töyrä on tehnyt maalauksensa uninäkyjen mukaan ja kuvien uskotaan edustavan
lestadiolaisen herätyksen keskeisintä pelastususkon näkemystä kirkastettuna.
Taiteilija on maalannut kuulun kuvan myös Lars Levin tunnetuimmasta
opetuslapsesta ja saarnamiehestä Juhani Raattamasta, jolla on ylimaallinen ilme
kasvoilla.
Alatorniolainen mies tapasi sanoa:
- En minä usko uskonnon enkä akkain höpötyksiin yliluonnollisista asioista.
Mies oli syyskuun iltana kävelemässä pitkin kylänraittia, kun häntä vastaan tuli
naapuritalon vanhan isäntä piipunnysä hampaissa.
Hän tervehti isäntää. Saamassa hän muisti vanhan isännän kuolleen
toistakymmentä vuotta sitten.
Tapaus muutti miehen käsitykset yliluonnollisiin asioihin perusteellisesti.
Kemiläisen perheen Emmi niminen kisaa jäi auton alle ja loukkaantui pahasti.
Perhe uhrasi kisaan hoitamiskuluihin tukun rahaa. Lopulta lääkäri määräsi sen
lopetettavaksi.
Kisaan kuolema toi suuren surun niin kuin rakkaan perheenjäsenen menetys
aiheuttaa.
Joitakin päiviä kisaan kuoleman jälkeen perheen tytär kuuli Emmin saapivan oven
takana kuten se oli aina tehnyt pyrkiessään sisälle.
Tyttö avasi oven, mutta siellä ei näkynyt ketään. Tyttö pani oven kiinni ja sanoi
ääneen:
- Voi Emmi rakas, ja taas hän kuuli oven takaa raapimista.
76
Kittilässä vaikutusvaltainen kihlakunnan tuomari kuoltuaan ilmestyi
hämmentyneelle saattoväelle.
Hautauksen jälkeen saattoväen tultua surutaloon ilmestyi vainaja valkoisessa
puvussa huoneeseen lakikirja kädessä ja alkoi lukea sitä kuuluvalla äänellä.
Tarjoilijat säikähtyneinä pudottivat tarjottimensa ja särkyneitä asioita lenteli pitkin
lattiaa.
Saattoväki aloitti papin ja kanttorin johtamana kovaäänisen virrenveisuun, jolloin
haamu katosi.
Kummallisesta tapauksesta on kerrottu sanomalehdissäkin.
Ranualainen kymmenvuotias poika meni lehmiä katsomaan laitumelle ja koki
merkillisen ruumiista poistumisilmiön.
- Ihmeekseni näin itseni istumassa muutaman kymmenenmetrin päässä kivellä ja
lehmiä märehti niityllä siinä lähellä syysauringossa.
Yhtäkkiä olin israelilaisessa pikkukylässä, jossa minun kerrottiin eläneen 2400-
vuotta sitten. Lähdin kulkemaan kylänraittia ja se tuntui hyvin tutulta. Löysin talon,
jossa oli asunut aikanaan.
Jonkun ajan kuluttua huomasin humauksessa tuleeni jälleen kotiniitylle ja
katselevani kivellä istuvaa ruumistani, johon jollakin tavalla pääsin takaisin.
Nyt työelämästä eläkkeelle siirtynyt mies sanoi lapsuudessa sattuneesta tapauksesta
uskaltaneensa kertoa vain harvoille, ettei olisi tullut leimatuksi hulluksi.
77
KARVASELÄN KÄMPÄLLÄ KUMMITTELEE
78
79
Kaksi rovaniemeläistä kaverusta oli kalaretkellä Ylä-Lapissa lähellä Norjan rajaa.
Miehet katsoivat kartalta yhden järven ja lähtivät kompassin avulla suunnistamaan
paikalle. Aikamoisen matkan käveltyään ja pahan kurun ylitettyään he löysivät
järven, jossa oli harvinaisen kaunis kallionniemeke.
Järven pinta suorastaan kihisi täynnä kalaparvia. Niinpä he kaivoivat virvelinsä
esille ja ryhtyivät heittelemään veteen. Joka heitolla kala nappasi kiinni, mutta siimat
menivät jostakin kummasta syystä aina saman tien poikki. Myös virvelikelat
sekaantuivat merkillisellä tavalla.
Paikka oli kuin noiduttu.
Miehet eivät onnistuneet saamaan järvestä ylös kalan kalaa. Pois lähtiessään he
huomasivat kallioniemekkäässä poronkalloja ja sarvia eriskummallisen ison kiven
päällä. Siitä he arvasivat osuneen lappalaisten ikivanhalle kalaseidan uhripaikalle.
Miehet joutuivat palaamaan teltalle kalastusvälineensä menettäneinä ja tyhjin
käsin. Seuraavana päivänä he päättivät käydä uudestaan samalla järvellä
kokeilemassa, että onko tosi ettei se luovuta turistikalastajille sintin sinttiä.
Sitkeästä etsimisestä huolimatta miehet eivät löytäneet koko järveä. Kalaseita oli
tehnyt järven näkymättömäksi.
80
Rovaniemeläistä rehvakasta miesporukkaa Karvaselän kämpän kummitus piti
hereillä koko yön. Nukkumisesta ei tullut mitään.
Kämppä tärisi ja heilui ilmassa. Ovi lensi auki ja tuhkat lattialle.
Kaminan takaa kuului kaamea naurun hörötystä. Karvainen lapinäijä ilmestyi
pöydän viereen ja julisti jollekin:
- Nytpä meillä on vieraana tosi porukka. Net ovat niin persoja viinalle, että voimme
juottaa niille vaikka poronkusta konjakkina eivätkä ne huomaa mitään.
Miehet olivat aamun valjettua hiljaisia poikia. Kummitukset olivat antaneet pienen
opetuksen rehvastelijoille, jotka olivat illalla nauraneet ja ilkkuneet tyhjille aaveille.
Sodankyläläinen kolmen lapsen perhe poikkesi heinäkuun iltana Karvaselän
kämpälle, jossa helsinkiläinen nuoripari keitteli kahvia.
Ilta kului rupatellessa myöhäiseksi ja niinpä perhe päätti yöpyä kämpässä. Samoin
nuoripari jäi sinne yöksi.
Nukkumaan mennessä laskimme leikkiä kummituksista, joita kämpässä kerrottiin
asustavan. Mutta ei me oltu koskaan uskottu mihinkään yliluonnollisiin ilmiöihin.
- Niin me pantiin maata ja lapset nukahtivat tuota pikaa. No, älä huoli kun ovi
aukesi. Minä hyppäsin ritsiltä alas katsomaan, että tuliko joku. Mutta mitään ei
näkynyt.
Meillä oli myös kissa mukana. Sekin huomasi jotakin outoa, kun karvat nousivat
pystyyn ja se tärisi.
Yöpyin Karvaselän kämpällä palatessani poroerotuksesta.
Olin tehnyt poronkäristyksen ja aloitin syömisen, kun oveen koputettiin. Sanoin:
- Sisälle vaan, ei täällä tarvitse koputella.
Silloin ovi lennähti auki ja kynnyksellä seisoi outo mies isot poronsarvet päässä.
Se kuitenkin saman tien hävisi yön pimeyteen.
Söin poronkäristyksen loppuun kaikessa rauhassa.
81
Karvaselän kummituskämpässä saa syödä ja nukkua rauhassa, jos on korttipakka
mukana ja lapinleuku.
Ristisotamieskortti on iskettävä leukulla läpi pöytään. Samalla on nostettava
repusta pöydälle jotain syötävää kummitukselle evääksi.
Sen jälkeen voi rauhassa panna laverille maata eikä kukaan häiritse.
Aamulla herätessä voi huomata eväiden hävinneen, mutta kortti on ehjä ja leuku
tallella.
Karvaselän autiotuvan kaminan lämmössä ja rätisevän tulen loimussa söimme
makoisasti eväitämme ja panimme sitten maata, kaksi sirpakkaa etelän tyttöä.
Kun olimme vaipumassa uneen, niin johan alkoi tapahtua. Kappas vaan, kaminan
vierelle ilmestyi kököttämään karvainen hyvännäköinen nuori poromies.
Houkuttelimme sen laverille siihen väliin, ja siitä tuli mukava ja mieliin painuva
yö.
Saamelainen Jouni yöpyi kolmen miehen portukassa karvaselän kämpällä
pyhäinpäivänä.
- Kun kämppä oli saatu lämpimäksi, kannoin rtisin alle aikamoisen läjän halkoja
aamun varalle.
Yöllä kahden aikaan kaikki heräsimme kovaääniseen virrenveisuuseen. - Mä että
täältä erkanen, sen katson voitokseni.
Aamulla joku miehistä huomasi ritsin alta halot kadonneeksi.
Poromies Niiles Antti Karvaselän kämpässä heräsi siihen, kun haassa ollut ovi
aukeni ja joku tuli sisälle.
Joku liikkui ja touhusi kämpässä, mutta mitään ei näkynyt. Huohotus kuului
selvästi. Sitten pöytä nousi ilmaan ja siinä olleet eväät lensivät pitkin lattioita.
Joku alkoi heitellä kirvestä seinään. Silloin minä suutuin, sieppasin kiväärin käteen
ja karjaisin:
- Piru vie, jos ei täältä ylimääräinen väki häivy heti eikä viidentoista päivä, kuulaa
alkaa lentää.
Sain sen jälkeen yön nukkua rauhassa.
82
Saamelainen poromies joutui Karvaselän kämpän lähellä karhun takaa-ajamaksi
kesäkuun alussa.
- Olin kävelemässä polkua pitkin, kun karhu syöksyi minua kohti. Lähdin
juoksemaan pakoon minkä kintuista lähti.
Se läähätti ja kita auki tuli päälle. Olin varma että se raatelee minut kuoliaaksi.
Sitten ällistyin perin juurin, kun karhu meni minun läpi ja hävisi.
Minulle ei tapahtunut mitään, mutta säikähdin kummituskarhua niin, että sydän
hakkasi ja oli haljeta
Etelän seurakuntanuorten porukka tunturiretkellä päätti yöpyä kuuluisalla
Karvaselän kummituskämpällä.
Kymmenkunta tyttöä ja poikaa hilpeällä mielellä asettuivat tupaan taloksi.
Paistoivat kaminan päällä räiskäleitä ja hyräilivät iloisia hengellisiä lauluja.
Sitten nuoret kömpivät makuupusseihinsa lavereille nukkumaan. Kun he olivat
pääsemässä uneen, silloin paikalle ilmaantui räyhähenkiä riehumaan.
Joku heitteli kiviä kämpän seinään. Ovi lensi auki.
Aivan kuin susi ulvoi kaameasti ja kaksipäinen sarvipää kurkisteli ikkunasta sisälle.
Kämpän pöydän ympärille ilmestyi karvainen korttisakki, jotka kiroilivat saatanaa
ja perkelettä.
Joku rupesi heittelemään puukkoja hirsiseinään laverien yläpuolelle.
Tunnelma kämpässä kävi yhä pelottavammaksi ja kaameammaksi.
Joku nuorista hätäpäissään tempasi repusta esiin Raamatun ja huusi:
- Jeesuksen Kristuksen herran nimessä pahat henget häipykää!
Ihme tapahtui. Yhtäkkiä tupaan levisi hiljaisuus ja nuoret saivat loppuyön nukkua
kaikessa rauhassa.
83
Rovaniemeläinen rakennusmestari Karvaselän kämpällä heräsi siihen, kun joku
keskellä yötä hakkasi seinustalla halkoja.
Aivan sietämätön mäiske. Hikihatussa se niitä hakkasi, kuului kova puuskutus,
mutta mitään ei näkynyt.
Oudon tapauksen jälkeen rakennusmestari kertoi olevansa pakko uskoa, että jotakin
outoa näkymätöntä porukkaa kämpässä majailee ja touhuaa.
Kolme rovaniemeläistä malminetsijägeologia ajeli Pokasta Inariin syyskuun alussa.
Illan hämärtyessä miehet poikkesivat Karvaselän kämpälle katsomaan, näkyykö
siellä kummituksia kun niin kerrotaan.
Miehet keittelivät kahvit ja pilaillen heittivät huulta:
- Näyttäkää nyt mitä temppuja osaatte, jos teitä täällä on.
Mitään ei kuitenkaan kuulunut eikä näkynyt.
Sitten geologit ajelivat Inarin hotelliin ja menivät ravintolaan iltaa istumaan.
Jossakin vaiheessa yksi miehistä soitti aikaisemmin kylälle tulleelle työkaverille ja
pyysi porukkaan mukaan ottamaan yhdet kaljat. Hän kuitenkin vastasi, ettei kannata
enää lähteä liikkeelle koska on niin myöhä ja kapakkahan kohta suljetaan.
Soittaja vilkaisi kelloa ja sanoi illan olevan vielä nuoren. Kellohan on vasta
kahdeksan.
Kaveri sanoi kellon näyttävän reilusti yli puoltayötä.
Geologi huomasi kellonsa pysähtyneen ja pyysi pöydässä istujia tarkistamaan
kellonsa.
Kaikilla kolmella geologilla olivat kellot pysähtyneet tasan kahdeksalta eli silloin,
kun he poikkesivat karvaselän kämpälle. Kummitus ilmaisi näin miehille
olemassaolonsa.
84
Karvaselän kämpässä on tapahtunut ainakin kaksi miestappoa. Toinen tapetuista oli
enontekiöläinen pororosvo, jonka kiukustuneet poromiehet kolkkasivat kirveellä ja
paloittelivat kuin poronruhon.
Toinen uhreista on ollut postimies, jonka rosvot tappoivat puukolla ja ryöstivät
postisäkin rahan toivossa.
Postimiehen on nähty ilmestyvän kämpän pöydän päälle lyyhistyneenä puukko
hartioiden välissä. Mies yrittää huutaa apua, joka kuitenkin päättyy kuolin
korahdukseen.
Kämpän laverin alta kuuluu rahojen kilahduksia, kun rosvot laskevat saalistaan.
Karvaselän autiokämpän kummitus on kekseliäs ja sillä on kyky esiintyä monessa
muodossa ja hahmossa.
Tässä eri ihmisten tekemiä havaintoja kämpän kummituksesta:
- Joku heitteli kiviä kämpän seinään. Koputuksia.
- Viheltelevä huivipäinen aave vilahteli piisin takana.
- Aave maiskutteli, piereskeli, nieleskeli, joku itki ja nauroi kuin hullu.
- Kun se ei muuta keksinyt, se rupesi heittelemään puukkoja seinään ritsille pääni
yläpuolelle.
- Heräsin siihen kun näkymättömät kädet kiskoivat henkiä jaloistani pois.
- Siihen oven suuhun ilmestyi karvainen lapinäijä, joka alkoi joikata niin että hirret
tärisivät. Sitten se yhtäkkiä hävisi.
- Joku voihki ja huokaili ritsillä siinä vieressä kuin olisi synnyttänyt lasta.
- Yhtenä yönä heräsin siihen, kun äijä pani naista joka voihki ja huokaili
äänekkäästi ja hoki: - Voi että on hyvää. Siinä ne ähelsivät, mutta mitään ei
näkynyt.
- Ovi aukeni ja sisälle tuli poro, joka samassa muuttui kauniiksi vietteleväksi
nuoreksi naiseksi. Mutta en minä uskaltanut koskea siihen, koska arvelin ettei se ole
oikea nainen.
- Joku kierteli kämppää, kuulin selvästi askeleita. Kun menin katsomaan, vasta
sataneessa lumessa ei näkynyt mitään jälkiä.
- Päätön mies leijui kämpän katonrajassa ja nauraa hohotti kaameasti.
- Joku hakkasi seinää kirveellä. Ovi tempaistiin auki. Olematon seinäkello raksutti
ja mittasi aikaa.
- Outo otus sarvet päässä kurkisteli ikkunasta sisälle.
85
Kalabiologi oli kalastaja Veikko-Matin kanssa suorittamassa koekalastusta
syyskuussa Repojoella ja päättivät yöpyä Karvaselän kämpällä.
- Veikko-Matti sanoi autiotuvassa kummittelevan, mutta minä nauroin hänen
puheille.
Kun oli keitetty teetä ja syöty eväitä, panimme nukkumaan laverille.
Aamupuolella yötä heräsin kahden ison hauen tappeluun puukkojen kanssa
pöydällä.
Ranuan Rahaselässä Tainijoen kämpässä oli joku hävittänyt tulisijan. Tein
asentopaikan ja tulet pihalle marraskuun iltana.
Yöllä heräsin siihen, kun mukana ollut koira haukkui hulluna kämppää. Sillä oli
karvat pystyssä ja se pelkäsi kovasti.
Minä nousin ja päätin mennä kämpän sisälle tutkimaan, että onko siellä joku.
Kompuroin säkkipimeässä ja tunnustelin käsillä paikkoja.
Sitten pumpulin pehmeä karvaläjä läimähti naamalle. Säikähdin mutta en lähtenyt
pakoon. Sain kaivettua taskusta tulitikut ja raapaisin valon.
Huomasin riippumassa olevan jäniksen raadon, jonka karvat olivat läimähtäneet
kasvoihini. Vaikka sillä kertaa tapahtuneelle löytyi luonnollinen selitys, minua jäi
kalvamaan tunne että kämpässä oli joku.
Panin merkille, ettei koira haukkunut sitä jäniksen raatoa, vaan jotain muuta.
Lokan tekojärven saaren autiokämpässä asustelee omituinen monitaitoinen
kummitus.
Syysiltana kalastajaporukka hiukan ryypiskeli ja rupesi pelaamaan korttia kämpän
pöydän ääressä. Yksi miehistä sanoi, eipä se kummitus osaa korttia pelata.
Eipä aikaakaan, kun seuraan tuli mukaan näkymätön pelaaja joka läiski kortteja
kuuluvasti pöytään.
Joku miehistä ilkkui, etpä osaa näyttäytyä.
Silloin kämppään pelmahti musta iso miehenroikale, joka sanoi: - Mitäpä pojat
meinaa, jos minä vähän uitan teitä jääkylmässä järvessä.
Porukka kalpeni hiljaiseksi.
86
Inarinjärven saaren autiokämpässä yöpyjille ilmestyy aina sama öykkäri kummitus.
Se ei anna nukkua, vaan kolistelee ja herättelee väsyneitä yöpyjiä keskellä yötä.
Kun siltä kysyy syytä siihen, niin se kertoo kämpän rakennetun hänen jalkojensa
päälle.
- Niin kauan tässä on pakko pitää meteliä, että siirrätte kämpän toiseen paikkaan.
Mutta kukaan ei ole vaivautunut siirtämään kämppää ja niin rauhattomuus siellä
jatkuu.
Sallalaisella miehellä syyskuun iltamyöhällä auto pysähtyi tielle ja vettä tuli kuin
aisaa.
Tienvarressa oli autiotalo, josta mies etsi suojaa ja asettui yöksi.
Mies heräsi siihen, kun uunista lensi tuhkaa lattialle. Hän arveli sen johtuvan
kovasta syystuulesta.
Hän jatkoi nukkumista, mutta siitä ei tullut mitään. Tuhkaa pölisi joka puolelle,
vaikka ikkunat ja ovi olivat varmasti kiinni.
Miehen ihmetellessä ilmiötä, hän näki lattialle ilmestyvän varpuluudan
lakaisemaan tuhkia kokoon. Lakaisijaa ei näkynyt, luuta liikkui itsestään.
Se oli miehelle liikaa. Hän paineli vesisateeseen tielle autoon istumaa ja
odottamaan aamua ja apua paikalle.
Kittilän Raattaman Hätäsen talossa vuonna 1905 puolankalainen tinuri tappoi
kolme ihmistä. Surmansa saivat talon poika, tytär ja emäntä.
Aikanaan verityö järkytti laajasti koko Lappia. Talo oli vuosia autiona ja sieltä
kuultiin öisin hätähuutoja ja veren tippumista.
Rakennus siirrettiin Enontekiön kotiseutumuseoksi 1990-luvun alussa.
87
Kuivaniemen Oijärven koulun oppilasasuntolassa asusteli koputteleva kummitus
syksyllä 1946.
Oijärven kummitus tuli laajemminkin tunnetuksi ja kuuluisaksi kohottua
sanomalehtien palstoille ja otsikoihin.
Näkymättömän kummituksen koputtelua kävi ihmettelemässä satamäärin kyläläisiä
ja kauempaakin tulleita uteliaita. Jopa poliisi todisti koulun tyttöjen asuntolassa
esiintyvän selittämätöntä koputtelua.
Kummitus vastasi kysymykseen asuneensa rakennuksessa kahdeksan vuotta.
Etupäässä se oli rauhallinen, mutta toisinaan tuli kovaääniseksi ja siirteli kolistellen
koululaisten sänkyjä paikasta toiseen.
Koputtelevalle kummitukselle ei löydetty järkevää selitystä.
Koivun uittokämpälle osui joulukuun iltana metsätyönjohtaja ja päätti yöpyä siinä.
Hän lämmitti kämpän ja keitteli teetä.
Hän pani pitkälleen ritsille ja oli nukahtamaisillaan, kun ovi lensi auki eikä ketään
näkynyt. Mies kuuli jonkun sanovan:
- Nousepas ylös siitä, tänne on tulossa porukkaa.
Mies päätti jatkaa nukkumista, mutta aina kun hän oli pääsemäisillään uneen, ääni
vaati häntä lähtemään.
Lopulta mies suuttui ja kirosi, että näytä mitä porukkaa täällä muka on. Minä en
näe muita kuin itseni.
Silloin kämppä tulvahti täyteen mustia pikkuäijiä, joilla silmät hehkuivat kuin
kekäleet ja sarvet sojottivat päässä.
Silloin työnjohtaja nappasi repun selkään ja lähti hiihtämään yönselkään.
Korkeamaanjoen varressa on Pihlajamatin heinäkämppä.
Juhannuksen jälkeen kolme koulupoikaa oli joella kalastamassa ja he poikkesivat
kämpälle keittämään kahvit ja syömään eväitä.
Pojilla oli kamera mukana. Pojat ottivat onkivapaa kädessä toisistaan valokuvia
kämpän edessä. Kaksi poikaa oli kerralla kuvassa ja yksi oli kameran takana
kuvanottajana.
Pojat veivät filmirullan kehitettäväksi valokuvaliikkeeseen. Kun he menivät
hakemaan valokuvia, huomasivat he ihmeekseen kuvien keskellä seisovan
kolmannen oudon miehen karvalakki korvilla.
88
Kontojärvellä oli takavuosina koululaisten tukikohtana vanha savottakämppä.
Kämpällä yöpynyt opettaja heräsi ja näki istuvan ritsin reunalla oudon miehen ja
voihkivan. Oikealla kädellä hän piteli kiinni vasemman käden olkapäästä, josta
suihkusi verta lattialle.
Opettaja kuuli miehen sanovan:
- Sinä kortto löit minua puukolla, senkin saatanan väärinpelaaja.
Sitten näky katosi, oli jälleen täysin hiljaista. Uni ei vain tullut loppuyönä enää
silmään.
Opettaja tutki kämpän historiaa, Paljastui että riitautuneen korttisakin yhteydessä
kämpässä oli tapettu mies.
Ranualainen mies keitteli syyspimeällä tiheässä kuusikossa pontikkaa.
Siinä keittopuuhissa hän kuuli selvästi vuosia sitten kuolleen ryyppykaverin
varoitusäänen:
- Varo sitä isoa kuusta!
No, mitä ihmettä, pontikankeittäjä aprikoi.
Kummittelemaanko ja pelottelemaanko se vanha kaveri on ryhtynyt.
Mies jatkoi puuhiaan, hän kuuli saman äänen uudestaan aivan vierestä. Sitten hän
siirtyi tulenloimusta ja keittopaikasta vähän kauemmaksi ja yritti tutkia kuusikkoa
minkä nyt pimeältä pystyi näkemään.
Samassa tuulenpuuska kaataa rojautti ison vanhan kuusen tulen ja pontikan
keittovälineiden päälle.
Niin mies pelastui haudantakaisen vanhan ryyppykaverinsa varoituksen ansiosta.
89
Kittilän Kiistalan Katajaselän kämpällä ei monikaan yövy, jos ei ole aivan pakko.
Kämpässä yöpyjille ilmestyy valittava verinen mies pitkä lapinleuku selässä.
Kerran kun taas kuului voihkimista ja vintiltä kävelyä, kaksi kittiläistä erämiestä
ryömi pienestä luukusta vintille tutkimaan onko siellä joku.
Välikaton turvekasasta löytyi miehen luuranko ja kylkiluiden välistä puukko.
Ranuan Rahaseljän autiokämpässä asuu pahansuopainen räyhähenki, joka ajaa
erämiehiä kylmästi yönselkään.
Joulun jälkeen kämpälle osui tavallista pelkäämättömämpi poromies, joka ei tyhjiä
henkiä säiky. Mies teki piisiin tulen ja söi eväitä ja pani ritsille maata.
Kun mies oli pääsemässä uneen, kummitus heitti kirveen hirsiseinään metrin
päähän jaloista.
Mies ei tästä hätkähtänyt, vaan lausahti lakonisesti:
- Huonopa kirveenheittäjä näyt olevan. Heitä tarkemmin.
Hän käänsi kylkeä ja jatkoi nukkumista. Sitten mies heräsi hätkähtäen, kun kirves
jysähti kovalla voimalla seinään kahvaa myöten niin lähelle päätä, että joitakin
hiuksia meni poikki.
Silloin mies hyppäsi ylös ja karjaisi:
- Saatanan kummitus, mikä piru sinua riivaa, kun et anna tavalliselle kulkijalle
yörauhaa.
Mies nakkasi repun olkapäille ja painui yönselkään pakkaseen. Tapauksen jälkeen
poromies tunnusti kämpässä asuvan niin pahan räyhähengen, ettei siellä pysty
yöpymään pirukaan.
Huttujärven seudulla oli savotta. Savottamies lähti maalikyliin. Hän oli hiihtämässä
järven selän yli, kun kauempana näkyi joku hiihtävän häntä vastaan.
Mies kumartui korjaamaan suksensidettä jatkaakseen sitten hiihtämistä. Kun hän
nosti silmänsä, edessä seisoi jättikokoinen musta miehenroikale.
Hän säikähti pahanpäiväisesti ja ehti ajatella, että miten tuon jättiläisen pystyisi
kiertämään. Niinpä hän puikahti sen haarojen välistä läpi eteenpäin.
Vähän matkaa hiihtäessään hän vilkaisi taakse. Hämmästys oli suuri, kun oudosta
jättiläismiehen roikaleesta ei näkynyt jälkeäkään.
90
Tervolan Vähäjoen Lintupirtti on toiminut aikanaan myös jääkärien
etappipaikkana.
Rovaniemeläinen erämies osui kämpälle ja päätti yöpyä. Hän teki tulet piisiin ja
alkoi syödä eväitä.
Sitten ovi aukeni ja joku kantoi pikkupuita piisin vierelle, vaikka siinä oli läjä puita
jo ennestäänkin.
Hän kuuli kun aina vähän väliä näkymätön puunkantaja rojautti lattialle halkosylin.
Puunkantamisesta ei tullut loppua ja nukkumisesta ei tullut mitään. Mies hermostui
ja sanoi kuivasti:
- Kanna perkele niitä puita vaikka tuomiopäivään asti, mutta minä lähen nyt.
Ranuan Simojärvellä toimi vuosikymmeniä pitkä postireitti.
Postinkantaja poikkesi huonolla kelillä ja pyryllä järven rannan autiokämppään
levähtämään.
Ritsillä maatessa hän kuuli, kun joku hiihti pihalle ja pani sukset seinää vasten.
Ovi aukeni ja outo mies kysyi, että vieläkö tänne sopii. Postimies vastasi, kyllä
vain tänne mahtuu ja käänsi kasvot seinään päin.
Kun hän hetken päästä kääntyi ja katsoi ympärille, outoa kulkijaa ei näkynyt
missään. Pöydälle oli ilmaantunut paperilappu, jossa luki:
- Olit väärä mies, jota etsin.
91
Meltausjoen Saittasuvannon kämpällä asui pahapäinen kummitus. Kämpällä oli
takavuosina tapettu hankalana tunnettu mies.
Tavallinen kummitus sammutti piisistä tulet ja heitteli tuhkat pitkin lattiaa. Tai
sitten se keksi jotakin muuta, rissasi ja möykkäsi niin että pakko sieltä oli lähteä
yönselkään hiihtämään toiselle kämpälle.
Kuoksajärveläinen poromies osui tammikuun iltana kämpälle ja päätti yöpyä
siellä. Mies heräsi yöllä kylmänväreisiin ja näki, kun piisin vieressä istua kökötti
haamu ja sammutteli tulta.
Poromies nousi istumaan ritsin reunalle ja sanoi:
- Kuulehan haamu, eihän meidän välillä pitäisi olla mitään? En ole mitään pahaa
tehnyt sinulle. Anna minun nukkua rauhassa, ettei tarvitse lähteä yönselkään
pakkasessa hiihtämään muualle. Äläkä sammuttele tuota piisin tulta, että tarkenen.
Sitten mies pani piisiin uudelleen tulen ja kellistyi ritsille maata. Hän sai nukkua
makeasti aamuun asti ilman häiriötä.
Muille poromies kertoi: - Kyllä kummituksenkin kanssa voi neuvotella ja sopia
kämpässä yöpymisestä.
Pasmajärvellä oli savusauna, jossa nähtiin talon vanhaisännän käyvän kylpemässä
vuosia kuolemansa jälkeen.
Savusauna oli käytössä ainoastaan kesäisin. Talvella se seisoi järven rannalla
kylmillään.
Talvella talonväki ja lähinaapurit näkivät vanhanisännän kävelevän lauantaisin
savusaunalle ja katoavan sisälle.
Savusaunasta kuului selvästi vastanläiske. Mutta kun ovi avattiin, sauna oli
kylmänä eikä siellä ollut ketään.
Vanhaisäntä oli eläissään innokas vastakäyttäjä ja kova löylymies, ja tykkäsi
saunomisesta yli kaiken.
92
Isäukko ei uskonut kummituksiin. Hän kehui nukkuneensa kummitustaloissa eikä
koskaan nähnyt ja kuullut mitään.
Sitten hänen hyvä metsästyskaverinsa yllättäen kuoli. Tapauksen jälkeen isäukko
meni Olkkajärven yhteismajalle samaan porukkaan kuuluvan kaverin kanssa
marraskuun lopussa.
He viettivät iltaa piisitulen loisteessa. Ulkona illan mittaan sateli runsaasti uutta
lunta. Ennen maata menoa he kuulivat ulko-oven käyvän. Eteisessä joku kopisteli
lunta kengistään.
Mutta ketään ei tullut sisälle. He ihmettelivät ja tutkivat eteisen ja ulkoportaat,
mutta mitään jälkiä ei näkynyt vasta sataneessa lumessa.
Tämän jälkeen isäukko sanoi olevansa pakko uskoa tapauksiin, joille ei löydy
järjellistä selitystä.
Yövyimme alkukesästä Inarinjärven Punaisentuvan autiokämpällä. Nukuimme
hyvin. Aamulla tavaroita kasatessamme jätin tulitikkurasian piisin reunalle
seuraavalle tulijalle, kun tikut olivat lopussa.
Aloin siivota kämppää. Kuulin kun ovi kävi. Ajattelin että isäntä tuli hakemaan
lisää tavaroita, joita se oli kantanut veneeseen. Mutta kun katsoin ympärille ei hän
tullutkaan.
Sitten isäntä tuli ja kysyi, muistitko sinä jättää niitä tulitikkuja. Minä sanoin:
- Tuohon piisin reunalle minä sen rasian äsken panin.
Kyllä minä hämmästyin, kun sitä rasiaa ei siinä enää ollutkaan.
Simolainen poromies oli Viantietä palaamassa syysiltana kirkonkylälle. Häntä
vastaan tuli outo mies poronsarvet päässä. Se meni ohi eikä puhunut mitään.
Myöhemmin hän kuuli, että tienvarren savottakämpällä oli samana iltana yllättäen
kuollut kulkujätkä.
93
Taipaleenkylässä kesäseurojen päädyttyä jäivät Saara ja Martta siivoamaan
seuratalon pirttiä.
Lähellä puolta yötä he pääsivät lähtemään kotiin ja olivat ylittämässä Myllypuroa,
kun näkivät sen varrella oudon ison kuokkamiehen.
Naiset yrittivät kiinnittää huomiota ja saada miehen reagoimaan, mutta se vain
kuokki maata valtavan isolla kuokalla katsomaan ympärilleen.
Seuraavana aamuna Martta lähti käymään kaupassa ja tarkisti auringon valossa
paikan. Siinä ei näkynyt minkäänlaisia kuokkimisen jälkiä. Ei edes heinän heinää
oltu paikassa katkaistu.
Kittilän kairassa jäi joitakin yksinäisiä miehiä viettämään joulua savottakämpälle.
Joulupäivänä aikansa kuluksi jätkät pelasivat korttia. Toiselta kämpältä oli paikalle
hiihtänyt outo mies, jota läsnäolijat eivät tunteneet.
Vieras mies pyysi saada liittyä mukaan kortinpeluuseen. Jätkät suostuivat siihen.
Aikansa pelin jatkuttua, joltakin putosi kortti pöydän alle. Hän kumartui sitä
nostamaan ja huomasi vieraalla miehellä hevosen karvaiset jalat ja kaviot.
Toiset ihmettelivät korttia lattialta nostaneen jätkän valjua naamaa, mikä sille tuli
kun se aivan tärisi.
Oikaraisessa Ollosen autiotalon kohdalla rahtia vetäneet hevoset pysähtyivät aina
kuin seinään.
Hevoset korskuivat ja nousivat pystyyn eivätkä suostuneet jatkamaan matkaa. Ne
selvästi näkivät ja pelkäsivät jotakin.
Vasta ajajan otettua hevosta päästä kiinni ja talutettua paikan ohi, pääsi matkaa
jatkamaan eteenpäin.
94
Koillis-Lapin tunnetuin kummitus Huttu-Ukko näyttäytyy milloin missäkin ja
takertuu asioihin ja pelästyttää ihmisiä.
Yhtenä lumisena talvena Pyhätunturin TV- ja radiomasto romahti kasaan. Monet
uskoivat Huttu-Ukon tehneen sen.
Poromies oli herännyt yöllä ja kuullut pirtistä puhetta, jossa outo mies kertoi
toiselle kuulleensa, että Huttu-Ukko oli suivaantunut huonoihin televisio-ohjelmiin
ja kaatanut teräksisen TV-maston nurin. Poromies meni kamarista pirttiin ottamaan
selvää, keitä siellä pirtissä oli. Mutta ei siellä ollut ketään.
Pelkosenniemeläinen vanhaemäntä kertoi:
- Se Huttu-Ukko on äreä äijä, se tekee kylissä sekä hyvää että pahaa. Sen kanssa
kyllä jää toiseksi, jos sen suututtaa.
Sodankyläläinen mies oli Sattasvaaran kairassa kalastelemassa syyskuussa. Hänet
yllätti hämärä ja hän päätti yöpyä laavulla.
Mies rakensi kuusenhavuista asentopaikan ja kaatoi pari honkaa tulentekotarpeiksi.
Hän pani maata ja heräsi siihen, kun joku sanoi:
- Siirry siitä pois, vanhus panee maata.
Hän vähän ihmetteli ääntä, mutta jatkoi nukkumista. Hetken päästä sama ääni
hoputti: - Nyt on kiire, vanhus ei enää odota.
Mies nousi ja rupesi tutkimaan ympäristöä. Kun hän oli kävellyt asentopaikalta
muutamia kymmeniä metrejä sivuun, tuulenpuuska kaataa rojautti vanhan suuren
petäjän makuupaikan päälle.
Kummitukset seuraavat aikaansa.
Rovaniemeläisen koulun tietokoneeseen oli kätkeytynyt outo olio, joka näyttäytyi
yllättäen kesken opetusharjoittelun.
Näyttöruudulle ilmestyi vanha äijänköriläs, ruma kuin kauhistus.
Toisella kerralla se tekeytyi komeaksi nuoreksi mieheksi ja yritti vikitellä koulun
tyttöjä.
95
Rovaniemen Marrasjärven kairan kalakämpässä patokoskelainen mies heräsi yöllä
ja näki vuosia sitten kuolleen tutun erakon istua kököttävän piisin ääressä ja
kohentelevan hiillosta.
Mies kysyi erakolta, miksi se yhä liikkuu maan päällä ja asustelee kalakämpässä.
Eikö siellä toisella puolen ole paremmat kalavedet?
Erakkohaamu vastasi:
- Siellä maan alla oli pimeää ja ylhäällä vastaavasti tylsää.
Maan päällä on sittenkin kaikista parasta. Varsinkin aurinkoisia kesäaamuja ei
voita mikään, soutaa verkoille.
Minä karkasin sieltä takaisin maan päälle.
Tervolan Korkiamaanjoen autiokämpän kautta oli aikoinaan kulkenut Kemistä
Rovaniemelle pirtureitti. Nyt kämppä oli pahasti ränsistynyt ja hajalla.
Tervolalainen mies teki kämpän pihalle tulet ja otti irtonaisen oven, jonka päälle
pani maata.
- Eipä aikaakaan, kun joku räyhähenki tempasi oven ilmaan ja minä pudota
jysähdin maahan.
Myönnettävä on, että en yrittänyt jatkaa nukkumista oven päällä enää.
Tervolan Lintupirtillä saunan edessä on avokota. Se on toiminut aikoinaan
pyykinpesupaikkana.
Koivulainen mies poikkesi elokuun iltana kämpälle ja näki naisen touhuavan
avokodan pyykkipadan äärellä.
- Kun lähestyin naista, se hävisi. Sitten kuulin saunasta vastanläiskettä.
Vetäisin oven auki ja suu loksahti auki, kun näin lauteella istuvan alastomia naisia
ja niiden välissä saksalaisia sotilaita kiväärit pystyssä haarojen välissä.
96
Rovaniemen neljännellä hautausmaalla helmikuun pakkasessa toikkaroi päissään
puliukkoremmi.
Jossakin vaiheessa yksi miehistä oli pudonnut avonaiseen hautaan eikä päässyt
omin voimin sieltä pois. Hän huusi apua hädissään:
- Auttakaa, minä palellun tänne!
Miehiä kömpi haudan reunalle ihmettelemään tapausta. Yksi miehistä nuhteli:
- Ei kumma jos paleltaa. Miksi sinä olet potkinut peitteet päältä.
Rovaniemeläinen opettaja oli Kittilän Molkojärven savotalla hartsuherran
apulaisena poikasena.
- Kaupan hoitaja lähti kotiin, minä jäin viikonlopuksi yksin kämpälle. Yöllä heräsin
ja kuulin, kun kaupanvaraston lautaseinästä kiskottiin nauloja ja lautoja irti.
Vedin housut jalkaan ja juoksin ulos katsomaan, että nyt joku yrittää murtautua
kauppaan. Kiersin varaston, mutta en nähnyt mitään. Metsä vain humisi ympärillä
hiljaisuutta.
Menin sisälle ja taas kuului sama ääni. Kyllä minä poikariepu pelkäsin sitä
omituista kummitusta ja valvoin koko yön.
Savukosken Sallan korpimailla synkän metsän kätköissä on Murhahaaran
autiokämppä. Sen vieraskirjaan oli joku väsynyt kulkija kirjoittanut monta sivua
vakavia varoituksia seuraaville kulkijoille:
- Älkää hyvät ihmiset majoittuko tähän kämppään, sillä joka yö pimeimpään aikaa
teidät herättää murhanhimoinen kauhea kummitus.
Seuraava yöpyjä ei säikähtänyt viestiä. Hän nukkui kämpässä makeasti yön yli
kaikessa rauhassa ja raapusti viestin:
- Seuraavan kerran kun osut kämpälle, lopeta hyvä mies ryyppääminen.
Kännipäissään sitä näkee kaikennäköisiä pikku-ukkoja.
97
Rovaniemen maalaiskunnan Misissä oli saksalaisilla sota-aikana tukikohta ja suuri
ammusvarasto.
Saksalaiset pitivät kylässä myös venäläistä sotavankileiriä, jossa oli satoja miehiä.
Eräänä yönä onnistui puolikymmentä sotavankia karata. Näistä kolme saksalaiset
saivat kiinni verikoirien avulla lähellä Kemijärveä ja toivat takaisin, ja hirttivät leirin
portinpieleen pelokkeeksi muille vangeille.
Hirtetyt riippuivat päiviä kahden ison männyn väliin kiinnitetyssä hirsipuussa.
Jänisjahdissa ollut rovaniemeläinen erämies kulki koirineen paikan ohi syysillan
hämärässä 1980-luvulla. Tietämättä sota-ajan traagisista tapauksista mitään, hän näki
ihmeekseen kolmen oudon miehen riippuvan hirsipuussa pitkäksi venyvine
kauloineen.
Myös ajokoirat havaitsivat näyn ja alkoivat peloissaan vimmatusti haukkua.
Kaksi sodankyläläistä miestä oli hiihtämässä Raudanjokivarressa vanhan autiotalon
ohitse.
He näkivät ihmeekseen talon ikkunoista loistavaa valoa.
Kun he hiihtivät lähemmäksi joentörmällä seisovaa taloa, he huomasivat oudon
miehen avannolla koukkivan vettä sankoon. Miehellä ei ollut toista kättä.
Miehet arvelivat jonkun kulkijan majoittuneen taloon. Mutta kun he tulivat talon
pihalle, mies ja valo hävisivät ja vasta sataneessa lumessa ei näkynyt mitään jälkiä.
98
99
LUONNONHENKIEN LAPPI
100
101
Lapissa on luonnonhenkiä, jotka voivat tehdä jonkin kohteen niin halutessaan
näkymättömäksi.
Näin kävi kahdella rovaniemeläiselle miehelle. He olivat helmikuussa hiihtämässä
lomailemaan Pomokairan kämpälle.
Miehet olivat käyneet kämpällä kymmeniä kertoja ja maasto oli heille hyvin tuttu.
Jostakin syystä he eivät löytäneet kämppää millään ja niin miehet joutuivat pimeän
tullen yöpymään tulilla.
Seuraavana päivänä miehet löysivät kämpän ja huomasivat hiihtäneensä edellisenä
päivänä metrin päästä kämpän nurkasta ohi näkemättä sitä.
Rovaniemeläinen erämies halusi maallisen jäännöksensä poltettavaksi j tuhkan
levitettäväksi Ounasjoen ja Raanujärven välille Mäntykivalon kairaan, aarniometsän
siimekseen.
- Siellä se nyt humisee tuulessa rakastamansa erämaan sylissä.
Toisinaan se polulla näyttäytyy kaverilleen porona tai jäniksenä tai nousee männyn
latvaan metsona.
Monesti hänen eräkaverinsa on nähnyt kasvot myös Mäntykivalon ylitse
purjehtivassa valopilvessä.
Siellä se onnellisena samoilee erämaan kätköissä.
Lapin tunturikeskuksissa tunnetaan tapauksia, joissa turistit ovat toivottomasti
rakastuneet haamuihin.
Ylläksen nousujen ja laskujen kausi alkoi kolmen hiihtäjänaisen vierailusta
tunturilla talvella 1933. Yksi naisista näki Ylläksen tunturirinteessä laskettelevan
oudon lapinpukuisen komean miehen, joka silmien edessä hävisi.
Nainen ihastui ja rakastui tulisesti salaperäiseen laskettelijaan.
Hän palasi joka ainut kevät kuolemaansa saakka hiihtelemään Ylläksen rinteille
nähdäkseen edes vilaukselta rakkausunelmiensa kohteen. Eikä hänen tarvinnut
pettyä.
102
Kemijärven tapionniemeläinen erämies oli linnustamassa Pyhätunturin maastossa
lokakuun alkupäivinä.
Pimeän yllätettyä hän päätti yöpyä poromiesten autiokämpässä, joka oli reitin
varrella. Hän lämmitti kämpän, keitteli kahvit ja syötyään eväitä pani sitten
nukkumaan.
Jonkin aikaa nukuttuaan hän heräsi kylmään. Kaminasta oli tuli sammumaisillaan.
Hän ei kuitenkaan ennättänyt nousta ritsiltä laittamaan kaminaan lisää puuta kun
ihmeekseen huomasi nurkasta ilmaantuvan pikkumiehen kohentamaan hiipuvaa tulta
ja lisäämään puita.
Hän kuuli oudon pikkumiehen mutisevan:
- Kas kun olin unohtaa lisätä kaminaan puita.
Sitten pikkumies hävisi. Erämies jatkoi nukkumaan lämpimässä kämpässä makeasti
aamuun asti.
Rovaniemelle 1990-luvun alussa valmistuneen Arktisen keskuksen Ounasjoen
törmällä ovat ottaneet ikivanhat esi-isien henget ilomielin asuinsijakseen.
Näyttelyssä on tuhansien vuosien takaisia pyyntikulttuurin ja luonnonuskonnon
shamanismin rituaaliesineistöä ja noitarumpuja.
Arktisen keskuksen käytävillä voi öisin kuulla aikamoisen suhinan ja menon, kun
alkuperäiskansojen olennot ja henget ovat joukolla liikkeellä ja noitarumpujen
päristessä laulavat villisti ja haikeasti unelmistaan ja kaipuustaan.
Keskuksen katossa pyrähtelee ja räkättää iloisesti 75 suuruinen valkoinen
riekkoparvi.
103
Alatorniolla asusteli hiljainen Rajala niminen mies, joka oli kova kalamies.
Kyläläiset panivat merkille, että kalat jostakin syystä menivät hänen pyydykseen.
Mies ei kuitenkaan koskaan kehunut kalaonneaan.
Kerran Torniojoelle meni sitten vetämään lohisiimaa Sandström. Pitkän päivän
soudettuaan vihdoin uistimeen nappasi kiinni iso kala.
Hän väsytti pitkään lohta, san sen veneeseen ja ryhtyi kapulalla kolkkaamaan.
Silloin tapahtui jotakin kummallista. Kala katsoa napotti miestä silmiin ja kysyi: -
Oletko sie Rajala?
Mies hämmästyi ja vastasi: - En, minä olen Sandström.
Kala sanoi, jaaha ja samassa hyppäsi veneestä yli laidan ja meni menojaan.
Kemiläinen vanhojen huonekalujen ja esineitten keräilijä oli juomassa asunnossaan
iltateetä. Oveen koputettiin. Mies meni avaamaan ja hämmästyi, kun oven takana oli
vanha merimatkakirstu eikä ketään ihmistä näkynyt.
Hämmästys oli vielä suurempi, kun hän kuuli kirstun sisältä äänen: - Tässä minä
olen maailman ympärysmatkalta tulossa, anna minulle yösija.
Kirstun lähempi tutkiminen osoitti sen yli kahden vuosisadan ikäiseksi.
Ylläksellä hiihtolomalla lähdin kevätaamuna kiertämään latulenkin.
Aamu oli lumoavan kaunis. Aurinko nousi tunturin takaa ja ilma oli täysin tyyni.
Pakkasta vajaa kymmenen astetta.
Nautin täysin siemauksin hiljakseen hiihtämisestä. Olin yksin, ketään ei näkynyt
ladulla. Siinä hiihdellessä sanoin puoliääneen: - Jos täällä on luonnonhenkiä,
ilmaiskaa jotenkin itsenne.
Samassa isoista kuusista paksut tykkylumet humahtivat rytinällä alas. Koko metsä
kohahti.
104
Ranuan Kellolammen kämpällä saukkojärveläinen perhe oli heinänteossa.
Heinäväki tuli päivän töistä illansuussa kämpälle ja rupesi laittamaan ruokaa.
Kesken kaiken kämppään ilmaantui kirkas pallo, joka pomppi ja pyöri lattialla ja
häipyi ovesta ulos.
Ihmisiin pallo ei koskenut, vaikka pomppi aivan jalkojen juuressa.
Perheen isä uskoi oudon pallon olevan ukkosen pallosalaman. Hän meni ulos,
mutta taivas oli täysin pilvetön eikä ukonilmaa ollut näköpiirissä.
Seuraavana päivänä perheen tyttö putosi suoniityllä hetteeseen ja oli vähällä
hukkua, mutta pelastui kun paikalle ilmaantui se outo kirkas pallo, joka kiskoi tytön
ylös pinteestä.
Neljä tyttöä oli heinäkuun hellepäivänä uimassa Kangosjärvessä.
Yksi tytöistä ui huomaamatta rannasta niin kauaksi, ettei jaksanut uida takaisin
vaan painui pinnan alle.
Puolitajuttomana tyttö kuitenkin onnistui jollakin konstilla uimaan rantaan.
Tyttö kertoi häneen tarttuneen oudon olennon, joka työnsi hänet järven pohjasta
ylös veden pinnalle ja raahasi rantaan.
Rovaniemeläisiä nuoria poikia oli Raanujärven itäpuolella kalastelemassa.
Takaisin palatessaan pojat löysivät puusta oravanpesän ja tiputtivat alas ja särkivät
sen. Kaksi pientä poikasta kuoli.
Sen jälkeen pojat kuulivat ympäri metsää kiertävän valittavan äänen:
- Voi pojat, voi pojat, mitä teitte! Mitä pahaa me olemme teille tehneet?
Sanat kiersivät ympäri poikia useita kertoja, mutta mitään ei näkynyt.
Pojat säikähtivät ja tulivat katumapäälle, mitä oli tullut tehtyä viattomille oraville.
105
Kittilän Tiurajärven rannalla on raittiusliitolla lomapaikkana vanha tukkikämppä,
Tiurahovi.
Tukkikämpällä toimi vuosia huolehtivainen ja tunnollinen talonmies Otto. Joitakin
vuosia sitten se kuoli.
Monien lomailijoiden yllätykseksi Otto majailee yhä kämpällä ja huolehtii
suojateistaan.
Kaksi rovaniemeläistä ammattiyhdistysnaista oli ensimmäistä kertaa lomailemassa
Tiurahovissa. He heräsivät yöllä siihen, että kämppä valaistui ja makuulaverilta
toiselle kulki outo mies, joka peitteli vilteillä nukkuvia.
Näky ei ollut yhtään pelottava vaan jotenkin liikuttava.
Naiset kertoivat oudosta näystä kämpässä aikaisemmin käyneille ja kuvasivat
miehen ulkonäköä. He tunnistivat sen heti Otoksi.
Maankuulun Ounasvaaran Isorakan kuntoladulla on hyväntahtoinen
perässähiihtäjä, joka seurailee rovaniemeläisten luonnossa samoilemista ja
tarvittaessa myös auttaa heitä.
Paikkakunnalla vuosia asunut naisopettaja ja ahkera Ounasvaaran luontopolulla
kuntoilija pitää itsestään selvänä, että siellä on joku perässähiihtäjä joka auttaa ja
antaa hyvää mieltä vaaralla liikkujille.
- Olen usein kuullut takana suksien ja sauvojen suihketta ja kääntynyt katsomaan,
että onko siellä joku pyrkimässä ohitse. Mutta ei siellä ketään ole näkynyt.
Joillekin tämä vaaralla asuva luonnonhenki on tullut niin tutuksi kaveriksi, että
hiihtämisen sivussa sille saatetaan kertoa päivän sattumuksia ja murheita.
Varsin tuttuja ovat vaaralla hiihtäjät, joiden kuullaan juttelevan vilkkaasti jollekin
vaikka näkyvissä on vain yksi hiihtäjä ladulla.
106
Inarin Solojärvellä äiti oli mennyt järven toiselle puolelle leikkaamaan
kenkäheinää. Olin toista kymmenen vuoden ikäinen pojan koltiainen.
Naapurin poromies katsoi kiikarilla järvelle ja sanoi, että nyt se äitis on tulossa.
Mutta sillä on mukana paljon outoa väkeä.
Se antoi minulle kiikarin, että mitä siellä järvellä näkyy.
Minä katsoin ja näin äidin veneessä istuvan monenlaista pikkuväkeä, osalla siivet
selässä ja toisilla oli joka puolella lautasen kokoisia silmiä.
Kun äiti tuli poromies kysyi, että mitä väkeä sinulla oli vene täynnä. Äiti vastasi:
- Net oli toisen puolen järven hyviä luonnonhenkiä, jotka tahtoivat saatella minua.
Sitten ei tapauksesta kukaan puhunut sen enempää.
Lapin yliopistosta opettajaksi valmistunut kemijärveläinen nainen kertoi
opiskeluaikana 1980-luvun puolivälissä kokeneensa merkillisen ruumiista
irtaantumisen.
- Asuin vuokralla omakotitalon yläkerrassa. Heräsin yöllä ja huomasin katselevani
vuoteessa makaavaa ruumistani katon rajasta.
Yritin palata takaisin ruumiiseeni, mutta se ei ottanut onnistuakseen. Säikähdin
tilannetta ja leijuin sähkökoskettimen luo sytyttääkseni valon huoneeseen.
Mutta kun yritin painaa sähkökosketinta, se vain särisi ja kipinöi. Lopulta sitten
onnistuin sytyttämään valon ja palaamaan takaisin ruumiiseeni.
Ennen tätä outoa tapausta en uskonut mihinkään yliluonnolliseen ilmiöön.
107
Eräänä talvi-iltana televisiossa selostettiin uutisten lopuksi huomisen sääkarttaa.
Meteorologi viittilöi, että koko maassa pohjoisen puoleista tuulta. Pilvistä tai
melkein pilvistä.
Mutta Lapissa selkeämpää, aurinkoista kevätsäätä. Luistava keli, selostaja latelee
tietävästi.
Sitten tapahtui jotain hyvin kummallista. Televisioruutuun ilmestyi koko kansan
nähtäväksi Pallastunturin luonnonhenki, joka sanoi kuivasti:
- Taas meni pieleen. Täällä on huomenna tosi kova lumipyräkkä.
Hammastunturin erämaassa on nimettömän tunturin rinne, jossa
moottorikelkkailijoita on lentänyt kymmeniä metrejä ilmassa salaperäisellä tavalla.
Onnettomuuteen joutuneet ovat kertoneet jonkun näkymättömän voiman
tempaisseen moottorikelkan ilmaan eikä sille ole mahtanut mitään. Monet ovat
loukkaantuneet ja joillakin on ollut mennä henki.
Kerran eräs moottorikelkkailija oli kuullut selittämättömän äänen sanovan:
- Niin kauan me nakkelemme niitä niskasta ilmaan, että lopettavat sen
jumalattoman pärräämisen täällä.
Tämä on meän väen pyhän hiljaisuuden paikka.
Pellon järvikylässä 8-vuotias koulutyttö oli joulun alla navetassa äidin mukana
lehmiä katsomassa.
Sitten hän lähti pirttiin. Pihapolulla tuli vastaan saman kokoinen tyttö valkoisessa
koltussa.
Koulutyttö kysyi, että kuka sinä olet kun en ole ennen nähnyt?
Outo tyttö vastasi:
- Etkö tunne minua. Olen sinun kaksoissisaresi, suojelushenki, joka valvon ettei
sinulle tapahdu mitään pahaa.
108
Enontekiöläinen riekonpyytäjä sai unen perusteella hyviä riekkosaaliita ja onnistui
näin perheensä elättämään talven yli.
Luontaistaloudesta elävällä miehellä oli ollut pitkälle talvea riekonpyynnissä ja
kalastuksessa huonoa onnea, vaikka pyydyksiä oli satamäärin.
Viisihenkinen perhe eli miltei nälkärajalla, kun riekkoja ei vain mennyt ansoihin ja
saalis jäi olemattomaksi.
Myös Hetan tärkein kalajärvi, Pöyrisjärvi antoi kitsaasti saalista.
Sitten eräänä yönä miehelle ilmestyi unessa seudun haltijaolento, joka sanoi
miehen vaikeaa toimeentuloa käsitellyn ylhäällä hätäavun neuvostossa.
- Olemme päättäneet kerätä riekkoja vähän laajemmalta alueelta perheellesi, ettei
nälkään tarvitse kuolla.
Mies sai unessa sitten tarkat ohjeet, mihin riekonansat piti virittää.
Ihmeekseen riekonpyytäjä sai lopputalvesta runsaita lintusaaliita, jopa niin että
naapurikateus heräsi.
Kylällä kuiskuteltiin miehen myyneen sielunsa pirulle, vaikka hän itse kertoo
suojeluhengen häntä auttaneen runsaiden saaliiden saannissa.
Enontekiön Kaaresuvannossa nuoripari muutti vasta valmistuneeseen
omakotitaloonsa.
Jo ensimmäisenä yönä he saivat huomata, että uuteen kotiin oli muuttanut heidän
lisäkseen joku muukin asukki.
Molemmat kuulivat aamulla, että joku kolisteli ja keitteli kahvia keittiössä.
Sitten joku kuki huoneissa ja painui ovesta ulos.
Ensi hämmennyksestään selvittyään nuoripari alkoi hieroa tuttavuutta
näkymättömän asukkaan kanssa, kun huomasivat, että se oli enemmänkin heidän
suojelushenki kuin kiusankappale.
Toisinaan juhlapyhinä nuoripari sai nousta valmiiseen kahvipöytään, joka oli
salaperäisesti katettu.
Kesällä suojelushenki johdatti heidät hyville hillasoille ja huonoina vuosinakin ne
löysivät aina hilloja.
109
Rovaniemen Ounasvaaran valaistulla hiihtoladulla joulukuun iltana hiihteli
kaupungin naisvaltuutettua vastaan outo mies vanhoilla puusuksilla ja asu poikkesi
suuresti nykyisistä ulkoiluasusteista.
Mies pysähtyi ja puhutteli naista ystävällisesti. Hän kysyi, oliko nainen
luonnonsuojelija.
Nainen myönsi haluavansa suojella luontoa.
Mies pyysi välittämään kaupungin päätöksentekijöille terveiset, että lopettaisivat
Ounasvaaran raiskaamisen.
- Jos Ounas-Ukko suuttuu, se tietää kaupungille murheita, outo mies sanoi.
Nainen kummasteli, että kuka se sellainen Ounas-Ukko on. En ole sellaisesta
aikaisemmin kuullut, vaikka olen vuosikymmeniä asunut paikkakunnalla.
Mies sanoi: - Se on vuosituhansia Ounasvaaralla asunut luonnonhenki.
Kaksi etelän nelikymppistä virkanaista oli ruskaretkellä Pallastunturin maastossa.
Naiset katselivat Pahankurun syövereihin ja nousivat sitten Taivaskerolle
ihailemaan ruskan väriloiston lumousta.
Sitten toinen naisista huomasi kauempana tunturilla miehen, joka käveli ilmassa
ainakin kymmenen metrin korkeudella maasta.
Mies käveli naisia kohti. Lähemmäksi tultuaan nainen tunnisti miehen entiseksi
rakastetuksi, joka oli viisitoista vuotta sitten kadonnut erämaan vaellusretkellä
Sompion kairassa. Mies oli yksin vaellusretkellä eikä häntä koskaan löydetty.
Miehen nähnyt nainen polvistui jäkälämatolle ja alkoi haikeasti ilosta itkeä. Nainen
ei ollut koskaan unohtanut rakastamaansa miestä ja ikävöinyt häntä vuodesta toiseen
mielettömästi.
Mukana ollut nainen ei nähnyt mitään. Hän luuli, että hänen toverinsa oli vain
liikuttunut väriloiston kauneuden edessä.
110
Rovaniemeläisen miesopettajan auto Kemijoen itäpuolen tiellä suistui liukkaalla
alkutalven kelillä iltamyöhällä maantien ojaan.
Auto meni romuksi ja tajuttomaksi mennyt mies heräsi siihen, kun joku nosti kiinni
juuttuneen autonoven pois paikoiltaan ja hän pääsi kömpimään siitä ulos.
Kun opettaja oli päässyt autosta ulos, leimahti auto tuleen.
Aluksi mies luuli jonkun ihmisen auttaneen hänet ulos autostaan, mutta kun katseli
ympärilleen ketään ei ollut paikalla.
Vasta muutaman kymmenen minuutin kuluttua onnettomuuspaikalle pysähtyi
henkilöauto, joka kuljetti loukkaantuneen sairaalaan tutkittavaksi ja hoidettavaksi.
Käsivarressa on Lapin parhaimpia kanoottireittejä Porojärvestä Poroenon ja
Lätäsenon joet, jotka laskevat Muonionjokeen Markkinassa.
Kanoottiretkeilyä harrastava rovaniemeläinen hammaslääkäri kertoi Lätäsenolla
seurueeseen liittyneen näkymättömän kanoottimiehen, joka opetti retkeilijöitä
selviytymään pahoistakin koskista kastumasta ja hengenvaarasta.
Kuohuvissa koskissa tämä outo kanoottimies antoi isällisiä ohjeita huutelemalla
varoituksia:
- Hei pojat, nyt on oltava tarkkana kuin porkkanat. Paha paikka edessä.
Kirjailija Annikki Kariniemi oli vierailemassa Kittilän Särestössä.
Antun kanssa kaikenlaista jutellessaan hän kysyi aivan luonnollisena asiana kuin
ohimennen, että onko viime aikoina näkynyt Reidaria ja muita tuonpuoleisia
liikkeellä.
Anttu vastasi: - Ei Reidaria ole vähään näkynyt, mutta joku vihreäpukuinen nainen
tässä on touhunnut ja lauleskellut, mukava tyyppi.
111
Simossa vanhassa maalaistalossa asunut kuvataiteilija päätti pirtin leveiden
lattialankkujen raoista putsata liat pois.
Niitä oli hankala paikoillaan puhdistaa. Kun lakut olivat irti, hän rupesi kantamaan
niitä ulos pihalle pesemistä varten.
Kun hän ensimmäistä lankkua kantoi ulos, ovelle ilmaantui outoa pikkuväkeä niin
paljon, ettei siitä sopinut menemään:
- En minä siitä hätkähtänyt, vaan sanoin niille. Älkää pelätkö. En minä tätä taloa
pura, vaan putsaan lankut pihalla ja kannan ne sitten takaisin paikoilleen.
Kun ne ymmärsivät tarkoitukseni, niin ne hävisivät ja sain rauhassa tehdä työni.
Kevon luonnonpuistossa Aslakkia ja hänen poikaansa Jounia helmikuun illassa ajeli
vastaan porolla outo mies, jonka silmät kiilsivät lautasen kokoisina.
Porolla oli kaksi päätä.
Poronpulkka ei jättänyt lumeen mitään jälkiä.
Jouni säikähti outoa kulkijaa ja uskoi siinä ajavan itse pirun. Isä-Aslakki ei
merkillisestä näystä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan sanoi:
- Emmä hättäile poika, katomma!
Se voipi olla, että se on se. Mutta se voipi olla ettei olekaan.
Voihan hyväkin henki ajella kaksipäisellä porolla.
Särestössä avattiin Reidar Särestöniemen muistonäyttely kevättalvella 1993 ”Maan
päällä ja taivaassa”.
Kesken kaiken kuului pieni kahaus ja avajaisyleisö näki ihmeekseen Reidarin
käyskentelevän joukossa niin kuin joskus eläissään hyvän tuulisena ja myhäilevänä.
112
Näkymätön suojeluhenki pelasti kahden lomalaisen hengen Saariselän
hiihtokeskuksessa joitakin vuosia sitten.
Mikkeliläinen koulutyttö oli luokkatoverinsa kanssa kevätaamun auringossa
hiihtelemässä Rumakurun päivätuvalle.
Tytöt poikkesivat ladulta jyrkkärinteiseen kuruun.
Yhtäkkiä tyttöjen eteen lumelle ilmestyi isoin kirjaimin sanat:
- Eivät ne enää odota!
Tyttöjen pysähtyessä ihmettelemään outoa viestiä, samassa hiihtäjien eteen
humahti rinteeltä alas iso lumivyöry.
Rovaniemeläinen pilkkimies oli kalastelemassa maaliskuun alkupuolella Ylä-Lapin
tunturijärvellä. Hän piti asentopaikkana Suivakkajärven autiokämppää.
Pilkittyään päivän pienellä lammella hän lähti hiihtelemään kämpälle. Iltapimeni ja
hän eksyi suunnasta.
Mies huomasi olevansa rättiväsynyt ja myös kova kuume iski häneen. Hän pani
suksien päälle maata ja ajatteli vähän vain levähtää, vaikka tiesi olevansa suuressa
vaarassa nukahtaa ja paleltua kuoliaaksi.
Niinpä hän huomaamatta nukahti. Hän havahtui siihen, kun joku suorastaan
kovakouraisesti kiskoi hänet hereille.
Hän näki sitten kirkkaan tähdenlennon luoteissuunnassa ja kuuli jonkun sanovan
selvästi, että hiihdä hyvä mies sille suunnalle.
Pilkkimies noudatti kehotusta, osui suoraan kämpälle ja pelastui.
113
Etelästä Lappiin muuttanut nainen kertoi ryhtyneensä kuvataidemaalariksi tunturin
luonnonhengen kehotuksesta.
Matkailukeskukseen töihin tullut nainen ei ollut koskaan maalannut mitään eikä
hän tiennyt omaavansa taiteellisia kykyjä.
Eräänä tammikuun iltana hän näki monenväriset revontulet ja seuraavana päivänä
taivaalle ilmestyi sateenkaaren värien kirjo.
Joku olantakaa sanoi: - Rupea maalaamaan, sinulla on silmää nähdä taivaan värejä.
Nainen ei aluksi noteerannut kehotusta miksikään. Mutta se näkymätön olento aina
vähän väliä muistutti maalaamisesta minua. Niinpä sitten hankin öljyvärit ja aloin
opetella maalaamista.
Naisesta vuosien varrella kehittyi tunnettu herkkävaistoinen lapinkuvaaja.
Sodankylän Unarin kylässä nuorimies päätti hirttää itsensä rakkaussurujensa takia.
Hän meni lokakuun pimeänä iltana kotitalonsa pellonreunalla seisovan vanhan ison
petäjän juurelle ja alkoi sitoa narua kiinni tukevaan puunoksaan.
Silloin hän kuuli männyn oksien seasta hämmästyksekseen kuolleen isoisänsä
äänen:
- Kuulehan poika, älä hävitä ruumistasi. Ilman ruumista ei elämisestä tule tolkkua.
Tällä puolen rajaa ei ruumista tarvita, mutta se on eri juttu. Kerkiät sinä tänne tulla
myöhemminkin.
Poika otti isoisänsä neuvosta vaarin ja jätti hirttäminen sikseen.
Syyskuun iltana vanha lapinmies oli laskemassa siikaverkkoja Jerisjärveen. Kesken
kaiken veneen vierelle ilmestyi outo mies ja sanoi:
- Sinun täytyy valmistautua elämään ilman ruumista. Se kertoi olevansa useita
satoja vuosia vanha kalastajahenki, joka oli jäänyt Keimiäniemen vanhoille
kalamajoille elelemään ilman ruumista:
- Toiset kalastajakaverit muuttivat jonnekin toisiin tähtiin, mutta minä kieltäydyin
lähtemästä täältä minnekään kun tämä Keimiöniemi on niin riivatun kaunis paikka.
Tämän sanottuaan se katosi.
114
Olin etsimässä poroja Lemmenjoen kultamaastossa. Yövyin tulilla ja lähdin
hiihtämään takaisin ihmisten ilmoille.
Sää oli yöllä muuttunut lauhaksi ja suksi luisti huonosti. Iltaa myöten voimat
alkoivat ehtyä ja hirveä väsynyt valtasi ruumiin.
Panin suksien päälle maata. Olin unenhorteessa, kun kuulin jonkun sanovaan
saamenkielellä:
- Ylös ja äkkiä, palellut siihen!
Nousin ylös ja kattelin ympärille, kuka minulle huusi. Mutta ketään ei näkynyt.
Ympärillä oli hiljaista. Tähtiä tuikki taivaalla.
Kompuroin suksille ja lähdin hiihtämään eteenpäin. Lopulta raahauduin Aslakin
talolle puolitajuttomana ja rojahdin pirtin lattialle pitkälleen ja nukahdin samantien.
Poromiehenä toimineelle Jounille on sattunut pari muutakin tapausta, joissa joku
yliluonnollinen suojeluhenki on pelastanut hänet varmalta kuolemalta.
Ylä-Lapin taivasta valaisi outo kirkas valoilmiö maanantaita vasten yöllä 25.1.
1993.
Merkillistä näkyä olivat todistamassa kansainvälinen revontulien tutkijaryhmä, joka
sattui olemaan suorittamassa revontulimittauksia Enontekiön Porojärvellä.
Tutkijoiden kertoman mukaan valoilmiö valaisi koko taivaan ja häikäisevämpi kuin
kirkkaimmatkaan revontulet.
Käsivarren poromiehet uskoivat yläkerran Poroisännän räpänneen isot valot päälle
ja tarkistaneen, oliko tuntureilla liikkeellä porovarkaita tai muita pirulaisia.
Kolarin Taapajärvellä vanhus katosi vuonna 1993 joulun aluspävinä.
Vanhusta etsittiin kylänväen voimin eikä löydetty. Avuksi pyydettiin Rovaniemeltä
helikopteri, joka lämpökameran avulla etsi kadonnutta kuitenkin ilman tulosta.
Helikopteri luopui etsinnöistä ja lähti lentämään pois. Silloin lentäjän korvaan kävi
joku näkymätön henki kuiskaamassa, että laskeudu vielä maahan tuohon paikkaan.
Lentäjä noudatti kehotusta ja laskeutui maahan. Lumi pölisi helikopterin ympärillä
ja kadonnut paljastui läsnäolijoiden hämmästykseksi lumen alta kuolleena juuri siltä
paikalta.
115
Enontekiön Hetan Ungelon torpassa tunnettu kirjailija Yrjö Kokko koki
monenlaisia outoja voimia.
Torpassa asusteli vuosia näkymätön olento. Kirjailija kuuli askeleita ja ääniä, joille
ei löytynyt luonnollista selitystä.
Kirjailijalle tämä näkymätön asukas oli suojeluhenki ja kaveri, joka eleli torpassa ja
touhusi toisella ulottuvuustasolla ja kirjailija eli omaa elämäänsä tämän puoleisessa
maailmassa.
Kokko kertoo teoksissaan, että tullessaan Lappiin hän ei uskonut mihinkään
yliluonnollisiin ilmiöihin. Mutta nyt on pakko uskoa.
Tunturien kasveilla on huomattu olevan salattua tietoisuutta ja tietoa, joiden avulla
ne tietävät hyvin ja pahojen henkien aikomukset ja tunnistavat vaaran.
Tieteellisen tutkimuksen mukaan mittarimadon tuholaisen iskeminen
tunturikoivuihin tuota pikaa tiedetään myös toisella puolen tunturia.
Salaperäisesti saadun tiedon perusteella koivut aloittavat kiirrellä vasta-aineen
tuottamisen, vaikka mittarimato on kaukana kymmenien kilometrien päässä vasta
tulossa aluetta kohti.
Rovaaniemen Sinetässä 1960-luvun loppupuolella suojeluolento pelasti
viisivuotiaan tytön hukkumasta Sinettäjokeen.
Anni-tyttö oli mennyt talvipäivänä kaupan kohdalla jokirannalle leikkimään. Joki
oli jäässä ainoastaan rannoilta ja keskivirta oli sulana.
Tyttö luiskahti jään reunalta jokeen ja painui matalaan pohjaan veden alle.
Paikalle osui kauppareissulle tullut naapurin lestadiolainen mummo, joka veti
tajuttoman punatakkisen tytön veden alta kuiville. Kiireesti Lapin keskussairaalaan
kiidätetty tyttö saatiin tekohengityksen avulla virkoamaan.
Varmalta kuolemalta tytön pelastaneen mummon johti paikalle salaperäinen
suojeluhenki. Se oli kehottamalla kehottanut mummoa lähtemään kiireesti jokivartta
myöten kaupalle, vaikka hän ei koskaan siihen aikaan päivästä tavannut käydä
kauppareissulla. Tytön pelastuminen oli minuuteista kiinni.
Pelastunut tyttö isona toimi pitkään Lapin radion toimittajana.
116
Lappilainen radiotoimittaja oli antamassa suoraa selostusta Pyhätunturin laelta
yöttömän yön auringosta juhannuksena.
Kuulijat hämmästelivät kun radioselostajan väliin joku salaperäinen ääni heitteli:
- Älä höpötä fraaseja. Ei luonnonkauneutta voi selostaa. Se on itse koettava ja
nähtävä niin kuin helvetti ja taivas.
Kun jäljestä päin selostusta kuunneltiin sitten tarkemmin nauhalta, huomattiin
ylimääräisen äänen kuuluvan rajan toiselta puolelle menneelle toimittajalle.
Rovaniemeläinen erämies oli toukokuussa pilkillä Pomokairassa.
- Hiihdin puronvartta sakeassa kuusikossa. Yhtäkkiä minulle tuli voimakas tunne,
että joku on lähellä ja seuraa minua. Otin vaistomaisesti pyssyn selästä esille.
Jatkoin hiihtämistä ja samassa suuren kuusen takaa minua kohti hyökkäsi
suurikokoinen karhu.
Ehdin juuri ja juuri ampua sen ennen kimppuuni käymistä.
Minut pelasti joku varoittava suojeluhenki.
Saamelaisen palvelukeskuksen kehittämiseen ja ylläpitoon oli lapinmiehiä
ministeriössä Helsingissä pyytämässä avustusrahoitusta.
Miehiä seurasivat lapinhenget, jotka ohjasivat lähetystöä sellaisten päättäjien
puheille, että asia otettiin etelässä vakavasti ja tuli kuntoon.
Utsjokilainen lapinmies kertoi matkasta:
- Sitten kun asia oli hoidettu kuntoon ja oltiin tulossa rautatieasemalle ja junaan
takaisin Lappiin, niin eikö mitä.
Yksi luonnonhenki karkasi kapakkaan ryypiskelemään.
Porukka nousi vasta seuraavana päivänä pohjoisen junaan.
Lapinmiesten lähetystön ja luonnonhenkien matka etelän herrojen puheille päättyi
loppujen hyvin ja rahat myönnettiin palvelukeskuksen rakentamiseen.
117
Saariselän ja Kiilopään valaistulla tunturiladulla ovat monet kuntohiihtäjät
huomanneet ilmaantuneen taakse salaperäisen perässähiihtäjän.
Suksien ja sauvojen suihke kuuluu selvästi, mutta kun pyörähtää katsomaan, että
onko joku pyrkimässä ohi ketään ei näy.
Pelottava henki se ei ole. Se on turistien suojeluhenki, joka innostaa hiihtäjiä
lisäämään vauhtia kunnon kohentamiseksi.
Kun Särestöön rakennettiin tietä, linjauksen kohdalle osui erikoislaatuinen vaalea
iso kallionlohkare.
Reidar toi kiven keskelle kotipihaa.
Taidemaalarin kuoltua vuonna 1981 ovat luonnonhenget sittemmin joka talvi
muotoilleet kiven pintaan ilmiselvästi Reidarin hymyilevät kasvot.
Ivalon Törmäsessä väkevä lestadiolaissaarnamies sai pirtillisen seuraväkeä
selittämättömän kiihkon ja hurmoksen valtaan.
Koko kylänväki teki parannusta synneistä, joukossa monia raavaita poromiehiäkin.
Ihmiset halasivat ja saarnasivat syntejään anteeksi toinen toisilleen.
Joukossa oli kuitenkin eräs pieni lapinäijä, joka ei yhtynyt hurmokseen. Tutut
kylänmiehet tahtoivat hänelle hyvää ja vetivät häntä pitkin lattiaa kuin räsymattoa ja
vannottivat kiihkossa:
- Tee hyvä mies parannus ja usko synnit anteeksi, niin pääset taivaanvaltakuntaan.
Mutta omapäinen luonnonhenkiä palvova lapinäijä ei taipunut hurmosmiesten
painostuksen edessä, vaikka oli hätää kärsimässä ja vaarassa jopa loukkaantua.
Silloin tapahtui ihme. Kuului kahahdus ja katonrajasta pirttiin ilmaantui valkoinen
luonnonhenki, joka karjaisi: - Jättäkää jumalantähden mies rauhaan tai muuten minä
heitän kaikki helvettiin.
118
Simojoella Ruonajoen haarassa tehtiin syksyllä 1993 tieoikaisua ja rakentaja kaivoi
syvän kanavan Suukoskenkummun läpi.
Lähellä asunut mökinväki oli kauhuissaan tienrakentajien luonnon raiskaamisesta,
koska tieparannus olisi voitu tehdä aivan hyvin entiselle paikalle pintatyönä.
Mökin Hannes kertoi panneensa merkille, etteivät turhan tiekanavan rakentamista
hyväksyneet kummun luonnonhengetkään muurahaisineen.
Kaivinkone salaperäisellä tavalla reistaili vähän väliä ja kaivutyöt edistyivät
kivuliaasti.
Myös muurahaiset omalla tavallaan yrittivät estää kummun kaivamisen
tunkeutumalla tuhatpäisenä joukkona kaivinkoneen moottoriin pysäyttääkseen sen.
Pari syksyä sitten paikallinen asukas oli Kemijokivarressa 10.000 vuoden ikäisten
hiidenkirnujen lähellä puolukassa. Hän näki yhtäkkiä tuntemattoman miehen ison
kiven edessä kontallaan kuin jotakin uhraamassa.
Nainen säikähti näkyä ja oli lähtemässä juoksemaan karkuun. Mies sanoi, ettei
häntä tarvitse pelätä.
Sitten mies jutteli kaikenlaisia outoja asioita. Sanoi kierrelleensä paljon maailmaa
ja nähneen, kun Egyptin pyramideja 4000 vuotta sitten rakennettiin.
- Satuin olemaan silloinkin siellä Lähi-idässä päin liikkeellä, kun se nasaretilainen
syntyi Betlehemissä. Niitä enkeleitä pyöriskeli siellä taivaalla kuin suuremmassakin
showssa.
Mutta aina minä olen niiltä reissuilta tänne hiidenkirnujen maisemiin palannut.
Syntymäsijoille. Hyvä ja rauhallinen seutu tämä on asustella, seurata maailman
menoa.
Sitten mies yhtäkkiä hävisi.
119
Utsjokelainen poromies osti Rovaniemeltä tietokoneen käyttöönsä.
- Aluksi käytöstä ei tahtonut tulla mitään. Se tuntui niin toivottoman
monimutkaiselta vekottimelta.
Mutta sitten sen kanssa värkkääminen alkoi sujua, kun kutsuin ikivanhat
lapinhenget avuksi.
Sanoin niille, että auttakaa hyvät henget ja näyttäkää miten tämä nykyaikainen
vehje toimii.
Ja ne auttoivat, ihme ja kumma. Näkymätön käsi ohjasi minua kuukausitolkulla
tietokoneen käyttämisessä.
Ounas-Pallastunturin välinen Suomen korkein tunturien selänne on maamme
suosituimpia retkeilyreittejä sekä kesällä että talvella.
Monilla reitin vaeltajilla on kokemuksia tämän ainutlaatuisen vaihtelevan ja
kauniin tunturijonon, kurujen ja huippujen opastavasta luonnonhengestä, joka on
auttanut vaaratilanteissa ja pelastanut ihmishenkiä menehtymästä tuntureille.
Eräs sellainen tapaus sattui joitakin talvia sitten. Etelästä Lappiin lomailemaan
tullut nuori pariskunta päätti huhtikuun iltana Nammalakurun kämpältä hiihtää yötä
vasten Pallakselle asti, koska oli hieno kuutamo ja kaunis tahtitaivas revontulineen.
Jonkin matkaa hiihdettyään sää kuitenkin yllättäen vaihtui pilviseksi ja tuli sakea
lumipyry.
Näkyvissä ollut latu peittyi ja pariskunta eksyi pimeässä suunnasta. Voimat
alkoivat ehtyä ja väsymys painoi päälle yhä kovemmin.
Nainen istahti suksien päälle ja alkoi itkeä epätoivoisena tilannetta. Silloin hän
ihmeekseen huomasi suksien kärkien eteen ilmaantuvan oudon valohahmon. Nainen
lähti seuraamaan sitä ja mies hiihti perässä.
Valohahmon opastamana pariskunta selvisi sitten viimeisillä voimillaan lopulta
aamuyöllä Pallastunturin hotelille ja turvaan.
120
Rovaniemeläinen nainen heräsi aamuyöllä siihen, kun valkoinen hahmo leijui
hänen sänkynsä yläpuolella.
Näky ei tuntunut lainkaan pelottavalta. Jotenkin se vaikutti suojeluhengeltä.
Seuraavana päivänä nainen joutui pahaan nokkakolariin, josta hän kuin ihmeen
kautta selvisi hengissä. Suojeluhenki ilmiselvästi pelasti hänen henkensä.
Lääkärit sairaalassa ihmettelivät hänen poikkeuksellisen nopeaa paranemista
vaikeista vammoista.
Kemiläinen kuvataiteilija vuokrasi Ala-Kemijokivarresta kesäpaikaksi vanhan
maalaistalon.
Ensimmäisenä yönä taiteilija heräsi siihen, kun kuistilta kuului hirveä kolina ja
ovea rynkytettiin.
Hän meni katsomaan, kuka siellä möykkää ja mikä on hätänä. Mutta siellä ei ollut
ketään.
Taiteilija sai tottua siihen, että hänen seuranaan talossa asusteli outoa väkeä. Mutta
ei hän pelännyt niitä. Päinvastoin kesän mittaan hän jopa ystävystyi tuonpuoleisten
henkien kanssa.
Joku kehittynyt henki auttoi häntä jopa maalaamisessa, tekemällä selän takana
kriittisiä huomautuksia väreistä ja tyylistä.
Simojokivarressa perhe pääsi muuttamaan vanhasta talosta uuteen omakotitaloon,
jossa olivat kaikki nykyajan mukavuudet juoksevine vesineen.
Tammikuun iltana emäntä tiskasi astioita keittiössä, kun olan taakse tuli joku ja
sanoi:
- Ota vettä hanasta muutama ympäri pöydälle talteen.
No, minä ajattelin että höpsistä. Uudet vesijohdot toimivat hienosti. Mutta eipä
aikaakaan, kun se outo joku huomautti uudelleen, että ota hyvänen aika vettä varalle
ettei sitä tarvitse ruveta kaivosta kantelemaan.
Kun se kolmannen kerran kehotti, niin minä otin vettä sankkoihin tiskipöydälle,
vaikka siinä ei näyttänyt olevan mitään järkeä.
Seuraavana päivänä pakkanen yllättäen rikkoi vesijohdot ja sankoissa varalta ollut
vesi oli silloin tarpeen.
121
Pulavuosina Ranuan Maurussa Kettu-Eepi elätti isoa perhettä turkiseläinten ja
metsänriistan pyytämisellä.
Eepi kolui pyyntireissuillaan Rahaselän ja Ruonajoen välistä kairaa. Suurten
savottojen vuoksi kaira oli tyhjentynyt ketuista ja maalinnuista. Vain harvat
erämiehet onnistuivat alueelta vuosiin juuri mitään saamaan.
Monesti Eepin köyhässä perheessä ei ollut mitään syötävää eikä tietoa mitä
seuraavana päivänä lapsille keittäisi.
Mutta kun Eepi murheissaan hiihteli tyhjältä näyttävään kairaan, hän ihmetteli, kun
hänen eteensä ilmaantui kuin tyhjästä iso teeriparvi. Eepi sai ison saaliin.
Naapurin isäntä muisteli:
- Kerrankin Eepi vain käväisi metsällä, se toi ison repullisen lintuja ja niin päästiin
keittämään lihasoppaa.
Eepi oli hiljainen ja luontoa syvästi kunnioittava mies. Rahaselän hyvät
luonnonhenget auttoivat häntä riistan löytämisessä ja perheen pelastamisessa
nälkäkuolemalta.
Kittilän jokivarsikylässä vaativat hirvet yhdestä perheestä kaksi uhria.
Perheen isä kuoli hirvimetsällä vahingon laukaukseen lokakuussa.
Joitakin vuosia sen jälkeen Keski-Suomessa asunut saman perheen poika oli tulossa
käymään kotiseudulle, kun hirvi juoksi auton eteen ja hän menetti kolarissa
henkensä.
Perheen äiti uskoi pahojen henkien vainoavan perhettä hirvien hahmossa ja pelkäsi
jäljellä olevan poikansakin joutuvan hirvionnettomuuteen. Sillä ei kahta ilman
kolmatta.
122
Tavallisesti räyhähenget rissaavat ja säikyttelevät ihmisiä pakosalle.
Sodankylän Unarissa sattui kuitenkin toisenlainen tapaus. Talonväkeä vuosia
kiusannut räyhähenki joutui lähtemään pakoon, kun paikalle osui voimakastahtoinen
hyvähenki.
Talon poika kesäkuun valoisana yönä heräsi pirtissä omituiseen näytelmään. Hän
näki pirtin pöydän takana kaksi outoa miestä.
Mustahattuinen mies vähätteli ja pilkkasi valkohattuista miestä: - Mikä hyväntekijä
jeesus sinä luulet olevasi. Pysy poissa tästä kylästä ja talosta. Minä teen täällä mitä
haluan.
Siihen valkohattuinen mies vastasi: - Se on nyt kyllä niin, että rissaaminen ja
talonväen pelottelusi on loputtava tähän paikaan.
Sitten valkohattuinen mies tempasi esiin Raamatun, jota alkoi selata ja lukea
jumalansanaa.
Silloin mustahattuiselle miehelle tuli kiire pakoon eikä räyhähenkeä ole sen jälkeen
nähty talonväkeä kiusaamassa.
Kirjailija Annikki Kariniemi Kittilän kirjallisessa illassa kertoi hyvien
luonnonhenkien auttaneen häntä kirjoitustyössä.
Kirjoittaessaan teosta 1800-luvulla Lapissa vaikuttaneesta voimakashenkisestä
papista Jaakko Fellmannista, hänen rintojensa väliin puhkesi kolmas käsi joka
kirjoitti romaania hänen puolestaan.
- Ei siinä tarvinnut muuta kuin katsella ja ihmetellä, kun jälkeä tuli.
Kilpisjärven Saanatunturin juurella hiihti rajavartijaa vastaan outo lumipukuinen
mies.
Kun rajavartija ryhtyi väistämään ja hyppäsi ladulta sivuun, vastaantulija hävisi.
Saksalaissodan aikana samassa maastossa partioretkellä ollut suomalainen sotilas
katosi eikä ruumista löydetty.
123
Käsivarren tuntureilla helmikuun alussa miesturisti eksyi kovassa lumimyrskyssä.
Miestä etsimään hälytettiin moottorikelkkapartio.
Mies löydettiin vasta seuraavana päivänä. Hän kertoi pelastuneensa suojeluhengen
avulla.
Kun hän oli kylmän kangistama ja uupumuksesta puolitajuttomassa tilassa, vierelle
ilmestyi outo valkoinen olento ja alkoi kaivamaan lumeen kuoppaan aivan kuin
hautaa.
- Säikähdin. Mutta sitten ymmärsin, että se kaivoi minulle lumikieppiä
suojautumista varten. Niin minä selvisin kiepissä lämpimänä ja hengissä yön yli.
Isä muisteli salaperäisen suojeluhengen pelastaneen hänen ja perheensä
hukkumasta vuonna 1923 syksyllä.
Hän oli tulossa hevosella lapsenkastajaisista Ruonasta kotiin Simojoen syysjäätä
myöten marraskuun iltana.
Matkalla jää petti ja hevonen vajosi syvään virtaan. Isä ryhtyi jäiden seassa
temmeltävän ja korskuvan hevosen päätä pidättelemään suitsista veden pinnalla ja
huutamaan apua. Jään reunalle jäi keikkumaan reki, jossa oli kastettu Toivo-poika ja
Liinu-äiti.
Avun huutamisella ei kuitenkaan ollut mitään edellytyksiä tulla kuulluksi, koska
lähimpiin taloihin oli matkaa reilu kilometri.
Mutta ihme tapahtui. Hätähuuto oli salaperäisen näkymättömän hengen viestin
tuomana kantautunut kylänmiesten korviin, jotka kiirehtivät paikalle ja saivat
hevosen jäistä ylös sekä kylmän kangistamat vaimon ja lapsen turvaan.
Rovaniemellä Ounasvaaran kupeessa uuden omakotitalon pihalle lumien sulattua
ilmestyi käsillä pään ohimoita suojaava kyykkyasennolla kököttävä saksalaissotilas.
Kun talon omistaja lähestyi sotilasta, se yhtäkkiä hävisi. Hän ihmetteli näkyä ja
ryhtyi kaivamaan ilmestymispaikkaa, ja hämmästykseen löysi luita ja miehen
pääkallon, jossa ohimon kohdalla oli luodin reikä.
Sodan aikana saksalaisilla oli paikalla parakkeja. Alueella oli jonkun rikkeen takia
teloitettu saksalainen sotilas ampumalla sitä päähän. Uhri oli yrittänyt suojata päätä
käsillä ampumishetkellä.
124
Tervolalaiseen maalaistaloon oli nuorelle parille juhannuksen alla syntynyt
ensimmäinen lapsi, terve potra poika.
Joitakin päiviä sen jälkeen nuori isäntä yöllä heräsi kamarissa ja kuuli puhetta
pirtistä, jossa ei pitänyt olla ketään. Hän hiipi ovelle ja näki kaksi outoa miestä
istuvan pirtin pöydän takana edessään iso Elämänkirja, jota toinen selaili. Isäntä
kuuli keskustelun, toinen miehistä sanoi:
- Se on syntynyt poika tähän taloon. Niin on, vastasi toinen miehistä. Paljonko
annetaan pojalle ikää? No, merkitään sinne kirjaan kaksi vuotta, tasan. Miten lapsi
pannaan kuolemaan? Merkitse sinne, että putoaa kaivoon. Sitten isäntä näki miesten
häviävän ja pirtissä oli taas hiljaista, kuului vain seinäkellon raksutus.
Kun pojan kaksivuotispäivä lähestyi, isäntä muisti oudon näyn ja keskustelun. Hän
kulki kaivonkannen tiukasti raskailla kivillä. Mutta mikään ei auttanut. Terveenä
elänyt poika löydettiin syntymäpäivänsä iltana kaivonkannelta kuolleena eikä
lääkärikään saanut selville kuolinsyytä.
Ranuan Pohjaslahden kylän poikasakki oli kesäillan lauantaina menossa
naapurikylään lavatansseihin, kun he yhtäkkiä kuulivat päiden yläpuolella taivaalta
voimakasta virrenveisuuta. Kaikki kuulivat sen selvästi ja ihmettelivät sitä.
Takaisin tullessa sakin mukaan liittyi tyttö ja poika, sisarukset samasta talosta.
Samassa paikassa tietä jälleen kaikki kuulivat virren veisuuta taivaalta entistä
voimakkaampana.
Seuraavana päivänä sunnuntaina nousi raju ukonilma ja pallosalama tappoi kylästä
pirtissä istuneet poikasakin mukana olleet sisaren ja veljen. Nuoret kannettiin aittaan
ruumislaudalle.
Talon isäntä oli varma: - Sitä se virren veisuu edellisenä iltana tiesi.
Ennen vanhaan yksinäisen lapsen synnyttänyt nainen joutui hirvittävän yleisen
paheksunnan kohteeksi. Moni nainen ei jaksanut kantaa halveksunnan ja häpeän
taakkaa ja sortui epätoivoiseen tekoon.
Posiolainen piikatyttö synnytti salassa lapsen, tappoi sen ja kätki läheiseen suon
silmäkkeeseen.
Seuraavana talvena seudun poromiehet hiihtäessään suon yli kuulivat aina samasta
kohdasta surkeaa lapsenitkua. Kun itku aina vain toistui, poromiehet päättivät ottaa
oudosta tapauksesta selvää ja ryhtyivät kaivamaan suota itkun kuulumiskohdasta.
125
Paikalta löytyi vastasyntyneen lapsen luita, jotka vietiin hautausmaalle ja itku
loppui.
Kittilässä mökkiläinen Korte-Heikki uhkasi muuttua kuoltuaan sudeksi ja tappaa
kaikki Alakylän paliskunnan porot, koska poromiehet eivät suostuneet korvaamaan
hänelle porojen syömiä heiniä, jotka hän oli tehnyt suoniitylle.
Niinpä sitten Korte-Heikin kuoltua seudulle ilmestyi samana keväänä 1935 suuri
outo susi, joka teki suurta tuhoa porotokissa.
Poromiehet ajoivat sutta takaa viikkotolkulla, mutta se pääsi aina livahtamaan
saartorenkaan läpi karkuun. Ajojahtiin osallistui myös Korte-Heikin poika, joka sai
hyvälle hollille näkyville suden, mutta ei ampunut sitä. Toiset poromiehet moittivat
tästä poikaa, joka itkusilmässä vastasi:
- En minä omaa isääni voinut ampua.
Kaikkiaan tämä salaperäinen kummallinen susi ehti tapaa peräti lähes 600 poroa ja
vasaa, ennen kuin poromiehet saivat sen lopulta kellistettyä pois päiviltä.
Poronhoitoalueella ei ole tiedossa ainuttakaan muuta yksittäistä sutta, joka olisi
tappanut niin suuren määrän poroja.
Rovaniemeläinen rikas kauppias kuolemansa jälkeen palasi yhä uudelleen ja
uudelleen etsimään päivän myyntikassaa.
Rahaan kiintynyt kauppaneuvos oli antanut toivomuksen panna sen päivän kassa
rahoineen hautaan mukaan, kun hän kuolee. Ja että hautaus on suoritettava
pystyasentoon.
Kauppaneuvoksen kuoltua ei kuitenkaan hänen toivomustaan noudatettu. Niinpä
vainaja aloitti liiketiloissa vanhan torin reunalla kummittelun ja oli alituisesti
kilistelemässä rahoja myyntikassalla.
Sitten kaikessa hiljaisuudessa omaiset kuolinpäivänä kassaan kertyneen
rahamäärän pennilleen veivät hautaan ja arkku käännettiin pystyasentoon vainajan
toivomuksen mukaan.
Kummittelu loppui siihen paikkaan.
126
127
ETIÄISIÄ JA MAAHISIA
128
129
Niin monet poromiehet ovat nähneet presidentti Kekkosen hiihtelevän Käsivarren
tuntureilla Porojärven autiokämpän ympäristössä hänen kuolemansa jälkeen, että
pakko siihen on uskoa.
Presidenttikautensa aikana 1960-1970 luvuilla UKK tykästyi erityisesti Porojärven
maisemiin, jonne hän kerta toisensa jälkeen palasi hiihtelemään ja kalastelemaan ja
nauttimaan Tunturi-lapin luonnonkauneudesta.
Kuten muistetaan, presidentille suunniteltiin jopa muistomerkkiä Saivaaran
rinteille. Poromiehet kuitenkin torjuivat hankkeen, koska pelkäsivät patsaan aikaan
saaman turistitulvan vaikeuttavan poronhoitoa alueella.
Penistä kahnauksista huolimatta poromiehet olivat hyviä ystäviä presidentin
kanssa:
- Kyllä se eläissään hiihtoretkillä aina poikkesi kahvittelemaan poromiesten tulille,
muisteli poromies Pieti.
Presidenttiä ei hänen kuolemansa jälkeen moneen vuoteen näkynyt tuntureilla.
Sitten alkoi tapahtua kummia, presidentti yllättäen saattoi ilmestyä poromiesten
kahvitulille ja samassa hävisi.
Toiset näkivät Urkin hiihtävän siellä täällä tunturien rinteillä ja aina kun sitä
lähestyi, se yhtäkkiä katosi.
Saariselän tunturikeskuksessa on joitakin hotellien huoneita ja lomamökkejä
rakennettu tietämättä maahisten asumapaikkojen ja kulkureittien päälle.
Näissä huoneissa sattuu tämän tästä outoja yhteensattumia maahisväen ja turistien
kesken.
Illalla ravintolassa hiukan liikaa juhlinut miesturisti heräsi yöllä hotellihuoneessa
kaunis maahistyttö kainalossa. Kun hän alkoi kopeloida tyttöä, se hävisi.
Myöskin toisin päin on sattunut merkillisiä tapauksia. Naisturisti huomasi kerran
makaavansa maahisukon körilään vieressä eikä uljasta prinssiä näkynyt missään.
Näissä maahishuoneissa tiedetään syntyneen myös monta kaunista rakkausjuttua
maahiväen ja turistien kesken.
130
Kittilän Pokassa vanhaisäntä kuoli ja pojat kantoivat isänsä ruumiin aittaan.
Pojat päättivät vainajan kuljettaa hautaan, kun lunta tulee vähän enemmän.
Kului viikkoja ja välillä olleista lauhoista ilmoista johtuen korpit haistoivat ruumiin
ja alkoivat kierrellä aitan ympärillä.
Pappi lähetti pojille viestejä tuoda vainaja pikimmiten haudattavaksi, koska se oli
vaarassa mädäntyä.
Sitten toinen pojista lähti poroilla kuljettamaan isävainajaa kirkonkylälle.
Pororaitoa ohjasti poika ensimmäisessä pulkassa. Toinen poro veti vainajan pulkkaa
ja kolmas poro naapurin emäntää Hiljaa, joka oli lähtenyt saattajaksi.
Kun oli kuljettu useita kymmeniä kilometrejä, niin erään järven rannalle noustessa
takimmaisen poron vetohinna katkesi ja Hiljan pulkka jäi siihen paikkaan keskelle
erämaata.
Muu pororaito jatkoi menojaan eikä ensimmäisessä pulkassa ollut poika
huomannut tapausta ennen kuin monen penikulman päässä lähellä kirkonkylää
vainaja kävi kuiskaamassa poikansa korvaan:
- Hannes hoi, Hilja jäi!
Poika käänsi pororaidon ympäri ja palasi hakemaan Hiljaa, joka oli joutunut istua
kököttämään kylmissään pulkassa monta tuntia kaamoksen pimeässä ja pakkasessa.
Maahiset elelevät maan alla ja päällä näkymätöntä omaa elämäänsä ja ovat yleensä
harmitonta väkeä. Mutta jos heidän asuinpaikkansa tai kulkureittinsä tulevat
häirityksi, maahisista voi silloin tulla ihmisille hankalia ja kiusallisiakin kavereita.
Enontekiön Hettaan etelästä muuttanut nuoripari rakensi uuden omakotitalon
maahisten kulkureitin päälle, ei asumisesta tullut mitään.
Talo oli purettava ja siirrettävä toiseen paikkaan.
131
Pyhätunturin Huttujärvellä rupesi uusi isäntäpihapiiriinsä rakentamaan navettaa.
Vanha kyläläinen varoitti uutta tulokasta rakentamasta ikivanhan polun päälle, joka
sattui siinä olemaan.
Isäntä oli katsonut navetanpaikan valmiiksi ja sanoi, että on taikauskoa ruveta
entisiä polkuja väistelemään.
Niinpä hän rakensi navetan valmiiksi ja vei karjan sinne. Emäntä meni
navettatöille, lypsi lehmät ja rupesi lannan luontiin luukusta ulos.
Mutta lannan luonnista ei tullut mitään, sillä aina kun emäntä heitti lapiollisen
sontaa ulos, niin näkymätön Huttu-Ukko heitti sen takaisin.
Emäntä meni pirttiin ja sanoi, ettei siitä lehmien hoidosta tule mitään. Ne hukkuvat
paskaan, kun se äijän ryökäle heittelee sen sonnan takaisin navettaan.
Isännän ei auttanut muu kuin purkaa navetta ja siirtää se polun päältä pois toiseen
paikkaan.
Vasta sen jälkeen karjanhoito onnistui normaalisti.
Ranualainen sotaveteraani Toivo muisteli salaperäisen suojeluolennon pelastaneen
hänen henkensä.
- Olin vuonna 1944 maaliskuussa Karhumäen Pirunsaaressa lapioimassa lunta
juoksuhaudasta pois.
Vierelle tuli joku näkymätön, joka selvästi kehotti:
- Siirry äkkiä pois siitä!
Minä säikähdin ja heitin lapion ja lähdin juoksemaan pois. Kun pääsin
juoksuhaudassa mutkan taakse, niin lapioimispaikalle tulla jysähti
kranaatinheittimen ammus.
Pelastuminen oli sekunneista kiinni varmalta kuolemalta.
Koko sota-aikana ei vastaavanlaista muuta ihmeellistä pelastumistapausta sattunut
minulle.
132
Luoston Lampivaaran ametistikaivvoksen kupeeseen asustelevan maahisperheen
nuorimmat Milka ja Ilari olivat muiden maahisten mukana Lillehammarin
talviolympialaisten avajaisissa tanssimassa ja telmimässä ja ihmettelyn kohteena
sadoille miljoonille televisiokatsojille 12.2.1994.
Lampivaarasta 1980-luulla löydetystä ametistin korukivikaivoksesta on
muodostunut suosittu turistien retkikohde ja jotkut ovat onnistuneet myös näkemään
alueella asuvan maahisperheen.
Oululaiset opiskelijatytöt näkivät maahisnuoret Milkan ja Ilarin viime syksynä:
- Olimme tulilla nokisesta pannusta juomassa kahvia ja kuuntelimme erämaan
hiljaisuuden tarinointia. Hämmästyimme, kun yhtäkkiä kuulimme pienen kahauksen
ja kivien välissä näimme kahden pienen maahisolennon lypsävän poroja.
Lampivaara on merkillinen paikka, jossa asuu kahden kerroksen väkeä maan alla ja
päällä. Sieltä on löydetty maailman suurin ametistisikerö, joka painaa peräti 650
kiloa. Pari miljardia vuotta sitten syntyneiden ametistin korukivien olemassaolon
paljastivat ihmisille maahiset siinä toivossa, että ihmiset oppisivat tekemään hyvää
ja suojelemaan elämää.
Ametistiä pidetään nimittäin sielullisena korukivenä, joka sisältää paljon suojelevaa
energiaa ja tuo kantajalleen onnea ja viisautta.
Kilpisjärven matkailuhotellin henkilökunnan asuintalo on rakennettu maahisten
polun päälle.
Alkuvuosina näkymätön maahisväki oli vihainen asuintalon tuottamasta
hankaluudesta ja järjestivät kaikenlaisia pikku ilkeyksiä hotellin tarjoilijoille ja
työntekijöille.
Mutta sitten etelästä tilapäistöihin tullut opiskelijatyttö ja tosi luonnonystävä sai
sovittua maahisten kanssa, etteivät ne enää herättele kesken yöunta ja kiusaa
väsyneitä työntekijöitä.
133
Kirjailija Timo K. Mukalla oli tapana poiketa Rovaniemellä käydessään Oulan ja
Kirstin luona juttusilla ja kahvilla.
Marraskuun iltana Kirsti pistäytyi naapurissa ja oli palaamassa asunnolleen
Valtakadulla lääninhallituksen lähellä.
Hän näki Timo Mukan ilmielävänä pihalla menevän edellä kylään heille. Kirsti tuli
sisälle ja meni olohuoneeseen toivottaakseen Timon tervetulleeksi vierailulle.
Hän hämmästyi kun olohuoneessa ei ollut Timoa ja hän kiersi kaikki huoneet läpi
ja kysyi sitten Oulalta, että missä se kirjailija Timo on kun sitä ei näy.
Oula vastasi, ettei tänne ketään ole tullut.
Etiäisnäystä oli tuskin kulunut tuntia, kun Timo todellakin soitti ovikelloa ja tuli
heille yllätysvierailulle..
Kirsti oli niin varma Timon tulosta, että keitteli valmiiksi kahvin ja kaivoi kaapista
viinipullon pöytään.
Keski-ikäinen nainen kertoi Rovaniemen Viirinkankaalla alkukesän iltana olleensa
yksin kotona ja lueskelleen jotakin kirjaa sängyssä.
Yhtäkkiä katosta tippui sängynpeitteen päälle hillankukkia aivan valkoiseksi.
-Siitä tiesin, että Jukka minua taas muistaa.
En ruvennut itkemään kuten takavuosina, vaan tulin iloiseksi. Nukahdin
onnellisena Jukan lähettämiä tuoksuvia kauniita hillankukkia sylissä.
Jukka oli naisen nuoruuden rakastettu. He olivat monet kesät yhdessä hillastaneet
Lapin tunturien suurilla silla ja tienanneet opiskelurahoja marjastamalla.
Erään kerran Jukka oli yksin mennyt Lokan soille hillaan ja kadonnut salaperäisellä
tavalla jäljettömiin.
Sitkeästä etsimisestä huolimatta häntä ei löydetty. Hänen uskotaan vetelällä
rimpisuolla pudonneen pohjattomaan suonsilmään ja hukkuneen sammalien alle.
134
Kittilän kairassa oli autiotalo, jossa olin kortteeria. Sääskiä oli vietävästi ja kuuma.
Olin aamusta lähtien koonnut pöllejä kasaan.
Iltapäivällä soin eväitä ja panin höyläpenkin päälle ruokalevolle. Vedin puseron
pään päälle, etteivät sääsket häiritse nokosia.
Nukahdin mutta heräsin siihen, kun joku tuli ovesta sisälle pirttiin ja käveli vierelle
ja sanoi:
- Net tulevat!
Minä nousin ylös, mutta en nähnyt ketään. Panin uudelleen maata ja mutisin
puoliääneen:
- Kun ovat näkösillä, niin herätä sitten.
Kun olin saamassa unen päästä kiinni, niin se näkymätön eelusmies taas tuli lähelle
ja sanoi:
- Nyt net tulevat!
Sitten se veti toista jalkaani höyläpenkiltä alas. Minä nousin ja sanoin, että
uskonhan minä vähemmälläkin
No, eipä aikaakaan kun kuusi tuttua naapurinmiestä miestä tuli sisälle ja siinä
keiteltiin sitten kasvit. Net olivat menossa pöllintekoon joen toiselle puolen.
Enontekiön Kaaresuvannossa tehtiin ikivanhaan asumakenttään maakellaria
mäentöyrääseen.
Kaivamisen yhteydessä paljastui kaikenlaisia esineitä, erikoisen muotoisia pieniä
kiviä, poronsarvia, eläinten pääkalloja kalaruotoja ja lintujen siipiä.
Tällaisia esineitä käytettiin aikanaan ikivanhoihin uhrimenoihin ja näkymättömien
henkien valvontaan.
Osa esineistä kerättiin pihalla läjään ja poltettiin. Voimakalut sihisivät ja
paukkuivat omituisesti tulessa.
Yhtäkkiä läsnäolijat näkivät ison kotkan tulesta nousevan siivilleen rimpuileva
lapsi kynsissä.
135
Utsjokelainen poromies yöpyi ennen joulua autiokämpässä Ailigastunturin
takamailla lähellä Kevon luonnonpuistoa.
- Olin lämmittänyt kämpän ja piisissä loimotti mukavasti lämmin hiillos, kun panin
ristille maata.
Sitten kuulin hiihtämistä ja joku pani sukset seinustalle. Ajattelin että joku sieltä
tulee ja niin kuin tulikin, kun ovi kävi ja tulija heitti repun lattialle.
En sitä tulijaa puolipimeässä katsonut sen tarkemmin. Minulla oli myös kasvot
seinään päin. Odotin että se jutteli tai sanoisi jotakin.
Mutta se ei puhunut mitään. Se vaan touhusi siinä. Aloin ihmetellä, kun kuulin sen
rupeavan rahapussia penkomaan semmoisen kolinan ja kilinän kanssa.
Nousin ritsiltä ja katsoin tarkemmin ympärille.
Hämmästyin kauheasti, kun kämpässä kerta kaikkiaan ei ollut ketään muita kuin
minä.
Menin uloskin eikä suksia ollut seunustalla ja eikä näkynyt ketään, vaan oli
kaamoksen syvä hiljaisuus.
Kevättalvella oli kolmen miehen porukka lintuja tarkkailemassa Rovaniemen
seudulla.
He yöpyivät eräkämpässä. Yön aikana oli satanut uutta pehmeää lunta reilusti lisää.
Sitten yksi miehistä meni aamukuselle. Hän huomasi kämpän portailla pienen
lapsen jalanjäljet lumessa.
Miehet ihmettelivät sakilla jalanjälkiä.
Viikon parin päästä merkillisestä tapauksesta porukan yhden miehen vaimo ilmoitti
odottavansa vihdoinkin esikoislasta, jota oli hartaasti odotettu vuosia.
136
Inarinjärven Hoikkapetäjän saarella kaksi metsätieteen tohtoria, yksi metsänhoitaja
ja kirjailija majoittuivat metsähallituksen kämppään.
Siinä syysiltana lämmitettiin sauna. Mukana oli tunnettu luonnonhenkien tutkija
T.K. Hän sanoi lähtevänsä ennen saunomista tervehtimään jonkin matkan päähän
ison kiven juurelle toista metrin pituista luonnonhenkeä, jonka hän oli tavannut
edellisenä vuonna ja tullut tutuksi sen kanssa.
Lähtiessä hän pyysi, että jos sauna ennättää lämmitä kypemiskuntoon, odottakaa
minua niin mennään sitten kaikki yhdessä saunomaan. No, me luvattiin.
Sauna lämpeni kylpykuntoon eikä häntä kuulunut. Sitten eteisen ovin kävi ja kuului
kolinaa ja askelia. Kaikki me luultiin, että nyt T.K. tuli ja nyt lähdetään saunaan.
Mutta ketään ei tullut sisälle.
Vasta vähän ajan kuluttua hän sitten tuli ja kertoi muistaneensa luonnonhengen
kanssa jutellessa yhteisen saunaan meno sopimuksen ja lähteneen kävelemään
kiireesti kämpälle.
Hän selitti etiäisen ajatusenergian tiivistymäksi sen ennen hänen tuloa olevan
kolistelun. Tämä ajatus oli niin voimakas, että se sai aikaan odottajissa
kuulohavainnon.
Kittiläiset siskokset olivat avioituneet pitäjän kulmille.
Jos jompikumpi tuli vierailulle yllättäen toisen luon, niin etiäisriekko ilmaantui
aina pihalle kaivon kannelle tuntia ennen asianomaisen tuloa.
Siskosten ajatusmaailman ja telepatian yhteys sai heidät toisinaan hämmästymään.
He saivat ajatuksen voimalla toisensa soittamaan.
Usein he niin samanaikaisesti nostivat puhelinluurin korvalle soittaakseen toiselle,
että jäi epäselväksi kumpi joutuu maksamaan puhelinlaskun pitkästä rupattelusta.
137
Kaksi poromiestä oli menossa Enontekiön Pöyrisjärvelle jääkalankyyntiin.
Matkan varrella heillä oli riekonansoja, joita he kokivat pimeässä illassa
taskulampun valossa.
Jossakin vaiheessa miehet huomasivat heidän edellään jonkun kulkevan valon
kanssa pysähtyen aina ansalla.
Merkillistä oli ettei edellä kulkeva etiäinen jättänyt lumeen mitään jälkiä.
Pöyrisjärven kalatuvalla poromiehiä odotti iloinen yllätys. Siellä ollut kalastaja oli
keittänyt miehille kahvit valmiiksi.
Kalastaja kertoi etiäisen kolistelleen kämpälle reilut tuntia aikaisemmin. Siitä hän
oli arvannut, että vieraita on tulossa.
Etiäisistä on havaintoja monien sukupolvien ajoilta.
Viime vuosisadalla elänyt Lapin tunnettu kirkkoherra Jaakko Fellman kertoo
kirjassaan tapauksen vuodelta 1829, jolloin hän oli äitinsä hautajaisista palaamassa
Inarin seudulle epätavallista reittiä pitkin Venäjän Lapin kautta.
Eräällä järven saarella häntä oli vastassa lapinmies, joka kertoi koko päivän
odottaneensa kirkkoherran tuloa.
Lapinmies oli todistettavasti aamulla sanonut vaimolleen ja muille läsnä olleille
kirkkoherran poikkeavan kylään päivän aikana.
Kittilän kirkkoherra oli ensimmäistä kertaa vierailulla Särestössä ja tutustui Reidat
Särestöniemen kuvataiteeseen 1980-luvun alussa.
Reidar itse esitteli taidegallerian teoksia. Siinä kesken kaiken taidemaalari sanoi
kuin ohimennen kirkkoherralle aitassa olevan päiväunilla kolme metrin mittaista
maahista.
138
Rovaniemen maalaiskunnan Perunkajärvellä syysiltana kesämökilleen yllättäen
poikennut mies kuuli rakennuksen vintiltä puhetta, jonka hän tunnisti vuosia sitten
kuolleen isoisänsä ääneksi.
Hän kuuli selvästi isoisänsä rukoilevan äänen, joka pyysi: - Antakaa sen pojan elää.
Palakoon tämä mökki, mutta antakaa minun herättää poika, että hän ehtii
pelastautua liekkien keskeltä.
Tapauksesta kului muutama vuosi ja mies oli unohtanut kuulemansa oudon
keskustelun.
Mies sitten kerran metsästysaikaan lokakuussa yöpyi mökillään. Hän lämmitti
kylmän mökkinsä piisiä tavallista reilummin ja pani nukkumaan.
Mies heräsi siihen, kun unessa ilmestynyt isoisä hoputti: - Poika, äkkiä ylös nyt on
kiire!
Hän huomasi katon olevan ilmiliekeissä ja pääsi viime hetkellä pelastautumaan
ulos palavasta rakennuksesta.
Enontekiöläisen perheen toistakymmen vuoden ikäinen poika näki unta, jossa hän
leikki ja peuhasi kaksi vuotta sitten kuolleen Saana-koiransa kanssa onnellisena ja
iloisena.
Yhtäkkiä koira alkoi vinkua ja huusi hätääntyneenä pojalle: - Herää, herää,
keittiössä palaa!
Poika säikähti koiran käyttäytymistä ja heräsi puolitoista kerroksisen omakotitalon
vinttihuoneessa.
Hän tunsi savunhajua ja meni alakertaan, jossa keittiö oli ilmiliekeissä.
Poika puisteli alakerrassa nukkuneet vanhemmat ja pikkusiskon hereille, jotka
kaikki onnistuivat aivan viime tipassa pelastautumaan palavasta talosta.
139
Hannes oli Sallan suunnalla Vermajoella ensimmäisiä päiviä rintamalla
jatkosodassa 1941.
- Oli lokakuun alkupäiviä. Tilanne oli usean päivän ajan ollut sillä rintamalohkolla
hyvin rauhallinen.
Yhtenä päivänä olin useita tuntia ison kuusen juurella. Nojasin kuuseen ja
mietiskelin siinä kaikenlaista.
Sitten joku sanoi minulle selvästi:
- Hyppää äkkiä pois siitä!
Aikailin ja ihmettelin, että mistä se ääni tuli kun ketään ei näkynyt siinä lähellä.
Sitten kuulin taas sen äänen parin metrin päästä yläpuoleltani. Se hoputti, juokse,
juokse siitä pois hyvä mies.
Niin minä sitten hyppäsin ylös ja siirryin kolmeneljäkymmentä metriä sivulle päin
ison kiven juurelle.
Kun olin päässyt sinne, niin samassa kuustuumanen kranaatti jysähti siihen
kuuseen. Täysosumalla kuusi meni säpäleiksi ja ammus repi paikalle ison montun.
Se oli sotareissulla yliluonnollinen outo tapaus. Näkymätön suojeluhenki pelasti
henkeni.
Jouduin oikeudessa todistajaksi savotalla sattuneen tappelun vuoksi. Siinä
pahapäisenä tunnettu mies puukotti ryyppyporukassa naapurikylän miehen
kuoliaaksi.
Kerroin oikeudessa asian, miten näin sen.
Tästä pahapäinen mies kantoi minulle kaunaa ja uhkasi tapaa minutkin.
Menin talliin kuutamoiltana hevosta ruokkimaan. Hevonen käyttäytyi hyvin
poikkeavasti.
Se pani turvan olkapäälleni ja aivan kuin olisi itkenyt, nuoli minua. Sitten joku
sanoi minulle:
- Kun menet ulos, varo sitä miestä.
Kun tulin tallista ulos, se pahapäinen mies hyökkäsi puukko kädessä kimppuuni ja
yritti minut tappaa.
Mutta minä selvisin siitä tilanteesta, kun arvasin olla varuillani.
140
Sodankyläläinen nainen oli toimittamassa kotiaskareita ja avasi tiskipöydän kaapin
oven heittääkseen jätettä roskaämpäriin.
Sankoon aviomies oli kätkenyt puolityhjän viinapullon, josta lehahti ulos musta
hahmo joka muistutti hänen miestään. Samassa näky katosi. Vaimo säikähti näkyä ja
tajusi, että hänen miehensä on viinan takia kuolemanvaarassa.
Vaimo sai houkuteltua miehen hoitolaitokseen. Lääkäri totesi miehen hakeutuneen
hoitoon viime tipassa, sillä sen maksa oli hajoamassa ja edessä oli hauta
odottamassa.
Istuin keittiössä ja katselin ylös kylätielle Pelkosenniemen Kairalassa toukokuun
iltana.
Puolentoista kilometrin päässä naapurissa asui Lauri, joka hyvin harvoin poikkesi
kylässä.
Minä näin Laurin kävelevän tiellä meille päin ja sanoin siskolle: - Katoppa, kun
Lassekin on lähtenyt kyläilemään.
Se käveli pihan poikki, nousi rapuille ja aukaisi ulko-oven, mutta ei tullut sisälle.
No, minä lähin katsomaan kuistille, että minne se katosi. Mutta sitä ei näkynyt
missään.
Kun oli kulunut puolisen tuntia, niin taas Lasse käveli tiellä ja tuli sisälle pirttiin
ihan oikeasti.
Marraskoskella eläkeläispariskunta kuuli kun yöllisen tuiskun jälkeen aamulla
traktori tuli pihalle ja käänsi ja meni pois.
He ajattelivat, että hyvä kun auraustraktori oli liikkeellä niin varhain. Heillä oli
tarkoitus lähteä asioimaan pikapuoliin Rovaniemelle.
Hämmästys oli suuri, kun he menivät pihalle ja huomasivat, että yöllä satanut ja
tuiskunnut lumi oli aivan rikkumattomana paikallaan.
He saivat odotella iltapäivälle asti, ennen kuin auraustraktori ennätti avata pihan ja
tien.
141
Olin sota-aikana neljäntoista vuoden ikäinen koulupoika Rovaniemen
Narkauksessa.
Minulle tuli voimakas selittämätön tunne, että rintamalla ollut Erkki-veljeni on
tulossa lomalle ja on nälkäinen.
Olimme iltaseksi syöneet lihakeittoa ja äiti lähti loppua viemään kylmään porstuaan
säilöön seuraavaksi päiväksi.
Sanoin äidille, että jätä lihakeitto pöydälle. Aivan pain tulee Erkki lomalle ja sillä
on kova nälkä.
Äiti sanoi että höpsistä. Ei se ole ilmoittanut mitään lomalle pääsystä.
Mutta niin vain kävi, että vajaan tunnin päästä kuului pihalta lumen narsketta ja
Erkki tuli ovesta sisälle. Ja kyllä hänelle lihakeitto maistui.
Erkki kertoi saaneensa ylimääräisen rotanhännillä tienatun loman.
Kemiläinen pariskunta retkeili syyspuolella Inarinjärven saarilla. Tulomatkalla he
pystyttivät asennon Nitsjärven pohjukkaan.
Iltayöllä oli taivaalla iso revontulien myrsky, joka oli upeaa katseltavaa.
Mutta nukkumisesta ei tullut mitään. Paikalla oli koko yön outoa väkeä liikkeellä
- Emme tienneet, olivatko ne maahisia vai ketä. Outo suhina ja askeleet kopisivat
ympärillä, vaikka mitään ei näkynyt.
Lemmenjoen ja Maarestatunturin välissä ovat monet poromiehet nähneet
lumipyryn jälkeen liikkeellä maahisia valkoisilla poroilla.
Toisinaan ne ovat koonneet erotusaitaan isosarvisia mustia poroja.
142
Kätkäsuvantolainen poromies kertoi syvästä masennustilastaan hautoneen
itsemurhaa.
- Olin päättänyt seuraavana päivänä lähteä kairaan ja hirttäytyä, koska kaikki asiat
tuntuivat menevän pieleen.
Uskoin, että kuolemassa vapaudun tästä sietämättömästä kärsimyksestä.
Panin illalla levottomana maata. Yöllä näin selkeän unen, joka pelasti elämäni.
Olin unessa hiihtämässä Pallastunturin kapeaa pimeää kurua pitkin raskaalla
mielellä. Siiten näin ihmeekseni edessäpäin kirkasta valoa.
Hiihtelin valoa kohti. Siiten joku valo-olento pysäytti minut ja sanoi:
- Käänny hyvä mies takaisin, ei täällä ole sen kummempaa.
Keminmaan Laurilassa naimaton nuori naisopettaja havahtui yöllä siihen, kun joku
kömpi vuoteeseen hänen selkänsä taakse.
Opettaja kääntyi katsomaan, että kuka sinne tuli. Ihmeekseen hän näki
kolmivuoriaan tytöntyllerön, joka kuitenkin katosi.
Hän nipisti itseään, että oliko hän hereillä vai näkikö hän unta. Mutta valveilla hän
varmasti oli.
Outo tapaus selvisi aikanaan. Opettaja oli tietämättään ensimmäisellä kuulla
raskaana ja hän synnytti tyttölapsen.
Kolmivuotiaana tytöllä oli herätessään tapana omasta sängystä pienillä jaloilla tulle
hipsutella ja kömpiä äitinsä selän taakse.
143
Kemijärveläinen pariskunta yöpyi syksyllä farmariautossaan Ruijan Varangilla.
Jäämeren ranta oli puuton ja aukea. Siinä lähellä oli kalliokieleke ja ympärillä
maastossa lentokoneen osia ja romua.
- Arvelimme saksalaiskoneen sota-aikana pudonneen ja murskaantuneen kalliolle.
Olimme nukkumaisillaan, kun joku yhtäkkiä puisteli hirveästi autoamme. Mieheni
hyppäsi ulos ja kiersi auton ympäri, mutta ei nähnyt ketään.
Lopulta nukuimme ja aamulla heräsimme kauheaan lumimyrskyyn.
Luultavasti se salaperäinen auton heiluttaja oli saksalaiskoneen lentäjä, joka varoitti
meitä tulevasta kovasta lumimyrskystä.
Olimme syksyllä tulossa Norjasta ja jätimme auton Petsikkotuvan pihalle.
Nappasimme reput selkään ja lähdimme ihailemaan ruskaa tunturille.
Sitten rupesimme tunturikoivikossa kahvittelemaan. Siinä mättäällä istuessani
eteeni ilmestyi ilmielävänä mieheni sisar Anni. Näky kuitenkin samassa katosi.
Illan hämärtyessä tulimme takaisin autollemme. Yllätys oli suuri, kun paikalla
odotteli meitä Anni miehensä kanssa.
Emme tienneet toistemme matkasuunnitelmista mitään. Anni kertoi tunnistaneen
meidän automme. He olivat arvanneet meidän olevan patikoimassa tunturissa ja
jääneet odottamaan paluutamme.
Rovaniemeläinen lapsiperhe joulunaattona vei kukkia kesällä kuolleen koiransa
Pepitan haudalle.
Ounasjokivarrella sijaitsevalla koirien hautausmaalla he kokivat tosi yllätyksen.
Perhettä vastaan juoksi heidän rakas koiransa. Se hyppi ja pomppi ilosta ja syleili ja
nuoli lapsia hellästi.
Yhtäkkiä sitten koira hävisi.
144
Rovaniemen Tapionkylässä lapsia oli pirtissä liuta. Äiti oli navetassa ja isä
hevoseen kanssa savotassa.
Illalla kuulimme hevosen ajavan pihalle. Reen jalakset narisivat pakkaslumessa ja
tiuku kuului selvästi.
Vanhempia veljeni juoksi pihalle. Kaikki luulimme isän tulleen savotasta kotiin.
Mutta ei siellä pihalla näkynyt ketään. Sitten äiti tuli navettatöiltä ja kerroimme,
että hevonen tuli varmasti pihalle mutta ei sitten tullutkaan.
Äiti sanoi: - Isä on tulossa ja pani lihakeiton kiehumaan. Tuskin tuntia oli kulunut,
kun isä ajoi hevosen kanssa pihalle ja tuli yllättäen käymään kotona.
Ruuhijärven kämpän seutuvilla oli mäntyjärveläinen Oiva poroja kokoamassa
tapionkyläläisen Antin kanssa.
Poroja koottiin eri suunnilla ja minä sovin Antin kanssa, että yövytään siinä
kämpällä.
Minä menin sitten illalla kämpälle, laitoin piisiin tulet ja keittelin kahvit valmiiksi
Anttia odotellessani.
Mutta Anttia ei kuulunut. Istuin piisin vieressä, kun joku sanoi minulle: - Turhaan
sinä sitä Anttia odotat. Se on jäänyt Siurunmaan taloon yöksi ja tulee vasta aamulla.
Panin sitten rauhassa nukkumaan.
Niin Antti tuli aamulla. Minä sanoin, että vai olit siellä Siurunmaan talossa yötä.
Antti vähän ihmetteli, mistä tiesin.
Kuolinviesti tuli aina siltä suunnalta kylää, minne päin koira tuijotti ja ulvoi.
Muistan Simojokivarrelta tapauksen kun Vekku istui koppinsa päällä ja ulvoi
yhtämittaa kaksi vuorokautta alajuoksulle päin.
Koiran aloittaessa tavallisesta haukunnasta poikkeavan ulvomisen, äiti tuli aina
hyvin vakavaksi ja sanoi:
- Kenenkähän vuoro nyt on lähteä.
Tavallisesti muutaman päivän kuluttua koiran ulvomisesta kylältä kantautui
surusanoma.
145
Ranualaisen metsurin perässä käveli koko syksyn oudon kesy kettu. Se ilmaantui
miehen perään heti aamulla ja seurasi miestä päiväkausia ja tuli joskus muutaman
metrin päähän taukotulillakin
- Mutta kiinni se ei antanut ottaa. Kummallinen eläin se oli. Jotakin erikoista sillä
oli mielessä.
Ketun perässä seuraaminen selvisi sitten marraskuun lopulla. Sinä syksynä minulta
kuoli vaimo.
Songan kylässä äiti ja isä nukkuivat pirtissä. Vasta syntynyt tyttölapsi oli
muutaman metrin päässä kehdossa.
Vanhemmat heräsivät kesäyönä siihen, kun outo nainen musta huivi päässä katsoi
vauvaa. Samassa näky hävisi.
Myös toisessa talossa mustahuivinen nainen nähtiin liikkeellä samoihin aikoihin.
Siinä talossa oli myös lapsi, joka oli vähän isompi.
Ennen syksyä molemmat lapset kuolivat.
Lapin tunturien repiminen laskettelurinteiksi, metsien raiskaaminen ja maiden
hukuttaminen veden alle sekä tarpeettomien teiden rakentaminen sinne tänne viime
vuosikymmeninä herättivät maahiset ja luonnonhenget monenlaiseen vastarintaan.
Lapissa on tiedossa useita tapauksia, joissa salaperäiset henget ovat puuttuneet
vastustamaan järjetöntä luonnon raiskaamista.
Inarinjärven takaisten Kessin metsien tuhoamisen estämiseksi luonnonhenget
nousivat 1990-luvun alussa jyrkkään vastarintaan ja osittain myös onnistuivat siinä.
Parturoijat joutuivat metsätien rakentamisen keskeyttämään.
Myös Rauhalan tien rakentamistyössä jylläävät kaivinkoneet Keimiötunturin
kupeessa pysähtyivät moneen otteeseen.
Rovaniemellä nelostien rakentamista Koivusaaren ja Ounasjoen suiston yli
maahiset eivät hyväksyneet. Niinpä silta rakentamisvaiheessa selittämättömästi
romahti jokeen.
146
Rovaniemellä musiikinopettaja pariskunta odottivat ensimmäistä lastaan.
Paria viikkoa ennen synnytystä aamulla mies kuuli eteisessä laahaavia askelia.
Nousin ja menin katsomaan, että kuka siellä eteisessä on. Siellä oli mummo, minun
isäni äiti joka oli kuollut useita vuosia sitten.
Mummo katsoi minua ystävällisesti, mutta huolestuneen näköisenä. Sitten se
hävisi.
Jäljestä päin ymmärsin, miksi mummo oli niin huolestuneen näköinen. Meidän
perheen ensimmäisen lapsen maailmaan tulo oli erittäin vaikea.
Synnytyksessä oli menehtyä sekä äiti että lapsi.
Mellakoskelaiselle tytölle oli isoäiti eli ämmi kaikki kaikessa.
Kun ämmi teki kuolemaa hän piti erityisen tärkeänä että hänen rakas
lapsenlapsensa on läsnä haudalla, kun hänet kätketään maan poveen.
Sitten ämmi kuoli ja tyttö ei päässytkään hautajaissaattueeseen mukaan. Hänet
jätettiin surutaloon keittämään ruokaa ja kahvia ja odottamaan saattoväen paluuta
haudalta.
Kun tyttö kattoi pöytää hän näki oven avautuvan ja sisälle tuli ämmi, joka sanoi: -
Odotin sinua haudalleni kovasti. Sitten se hävisi.
Tyttö purskahti itkemään ja sanoi, en päässyt koska minut määrättiin laittamaan
saattoväelle ruokaa.
147
Inarilaisen poromiehen liiallisesta kapakasta istumisesta oli muodostumassa
ongelma. Vähäiset tulot pakkasivat kulua ryyppäämiseen.
Perhe eli nälkärajalla ja vaimo kärsi miehen venymisestä illat kapakassa.
Poromies oli jälleen kavereitten kanssa istumassa iltaa kirkonkylän kapakassa.
Yhtäkkiä hän huomasi vaimon kasvojen ilmestyvän ikkunan taakse ja tuijottavan
häntä.
Vaimo vakuutti miehelleen, ettei hän ole käynyt kapakan lähelläkään:
- Mutta tänä iltana kylläkin ajattelin kovasti sinua. Päätin, että jos se rellestäminen
ei lopu, otan sinusta eron. En jaksa enää.
Mies säikähti ja paransi tapansa.
Ylitornion Kaulinrannalla jatkosodan aikana vanhaemäntä poikkesi naapurin talon
nuoren enemmän juttusille ja kahville. Talon nuori isäntä oli rintamalla.
Siinä kahvia juodessa vanhaemäntä näki talon nuoren isännän sotilaspuvussa
tulevan ovesta sisälle. Hahmo pysähtyi ovensuuhun ja katsoi surumielisen näköisenä
vaimoaan ja sitten hävisi.
Nuori emäntä istui selin oveen päin eikä nähnyt tulijaa.
Vanhaemäntä ei uskaltanut paljastaa outoa näkyä nuorelle emännälle.
Muutamia päiviä tapauksen jälkeen saapui suruviesti talon isännän kaatumisesta.
Se oli tapahtunut juuri siihen aikaan, jolloin vanhaemäntä oli vierailulla naapurissa
ja näki näyn.
148
Sota-aikana pohjoisen rintamalla pelkosenniemeläisen saarnamiehen juoksuhautaan
osui kuusituumainen tykinammus.
Kranaatista kaatui kaksi poikaa ja kolme haavoittui. Saarnamies lensi
ilmanpaineesta useita metrejä ja menetti tajuntansa. Häneen ei kuitenkaan osunut
yhtään sirpaletta.
Lääkintämies oli vienyt miehen joukkosidontapaikalle, jossa hänet todettiin
kuolleeksi. Sitten mies oli pantu lautalaatikkoon odottamaan kuljetusta kaatuneen
kotipaikkakunnalle.
Lautalaatikossa mies virkosi ja rupesi koputtelemaan apua. Mutta kukaan ei
kuullut. Sitten miehen korvaan kuiskasi ääni: - Odota kärsivällisesti, sinun aikasi ei
ole vielä tullut.
Lopulta paikan ohi kulkenut sotilas kuuli ruumislaatikosta koputusta. Hän luuli sitä
kummituksen ääneksi. Sotilas kuitenkin päätti avata laatikonkannen ja katsoa
ruumista. Hämmästys oli suuri, kun hän näki miehen elävän.
Pappi oli juhannuksen alla seurojen pidossa Enontekiön Nunnasessa.
Takaisin palatessa kirkolle hän poikkesi eräälle purolle tammukoita narraamaan.
Taivas oli kirkas ja tyyni ja aurinko paistaa helotti täydeltä terältä kesäillassa.
Siinä perhosviehettä heitellessä hän kuuli yläpuoleltaan outoa puhetta. Ihmettely
muuttui järkytykseksi, kun hän kuuli keskustelun sisällön. Joku sanoi toiselle:
- Kyllä se kirkon tulo Lappiin oli tyypillistä kolonialismia.
Väkivallan voimalla se kirkon porukka tunkeutui tänne, hävitti ja tuhosi röyhkeästi
alkuperäiskansan vuosituhantisen kulttuurin ja uskonnon.
Kristinuskon varjolla ne hävittivät shamanismin rummutkin yhettömiin.
Mutta onneksi ne eivät kuitenkaan viidessäsadassa vuodessakaan onnistuneet
shamanismia kokonaan tuhoamaan, vaan se on elänyt piilossa tunturien alla.
Vasta viime aikoina on alettu nähdä eri uskonnot uudessa valossa ja rikkautena,
että luonnonuskoillakin on oma arvonsa.
Jos jotain uskontoa pidetään taikauskona, silloin jokainen uskonto on sitä.
Sen enempää pappi ei jäänyt kuunteleman näkymättömiä keskustelijoita, vaan
ryntäsi kauhunvalassa pakoon.
149
Kaksi kittiläläisttä miestä meni pilkille erämaajärvelle, jonka rannalla on sijainnut
ikivanha saamelaisten asuntokenttä.
Miehet yöpyivät järven rannalla laavulla ja heräsivät siihen, kun ympärillä touhusi
outoa pienikokoista väkeä.
He kuulivat poroja paljastettavan pulkkien eteen jutaamista varten. Myös kattilan
kanneet helisivät, kun keittoastioita koottiin kasaan ja lastattiin pulkkiin.
Kuoksajärven kylän laidalle rakennettiin sotien jälkeen hirsitaloa.
Muutamien hirsikertojen jälkeen rupesi ilmaantumaan outoja vaikeuksia
rakennustöissä.
Kirvesmieheltä katosi sammalikkoon työkaluja omituisella tavalla. Niiden
etsiskelyssä kului kohtuuttomasti aikaa.
Sitten yön aikana alkoi hirsiä salaperäisesti putoilla seinästä alas.
Talon isäntä jäi juhannuksen alla piiloon vahtimaan, että kuka niitä hirsiä seinästä
oikein pudottelee. Hän näki pikkuisen maahisäijän olevan hirsien kimpussa.
Silloin isäntä luopui rakennuspaikasta, koska maahisten polun päällä asumisesta ei
kuitenkaan olisi tullut mitään.
Talo rakennettiin muutamia kymmeniä metrejä toiseen paikkaan ja siinä on saanut
asua rauhassa.
Ylitornion Pessalompolossa oli talo, jossa iltaisin tehtiin kaikenlaisia puhdetöitä
kuten pärekoppia ja rekiä.
Talon vanhaemäntä oli tarkka siitä, että pirtin lattia lakaistiin kertyneistä roskista
puhtaaksi aina ennen nukkumaan menoa.
Sitten vanhaemäntä kuoli ja nuoret eivät enää viitsineet joka ilta pirtin lattiaa
lakaista. Mutta sepä ei ollut vainajan mieleen.
Ei kulunut kuin joitakin viikkoja hautajaisten jälkeen, kun valojen sammuttua
mummo itse tarttui varpuluudan varteen ja alkoi lakaista roskia kasaan ja näytti
esimerkkiä nuorille.
150
Tulin töistä ja menin suoraan keittiöön, jossa vaimollani oli ruoka valmiina.
Olohuoneesta kuului kolinaa ja epäselvää puhetta. Kysyin että onko siellä vieraita.
Vaimo sanoi: - Ei siellä ketään ole.
En uskonut, vaan menin katsomaan. Ei siellä ollut tosiaan ketään.
Pari viikkoa oudon tapauksen jälkeen murtomiehet varastivat olohuoneesta
television ja erilaista arvoirtaimistoa.
1740-luvulla rakennettu Keminmaan keskimmäinen kivikirkko rupesi huonon
perustan vuoksi liikkumaan ja kävi käyttökelvottomaksi.
Kun kirkko rakennettiin, talonpojat pakotettiin väkisin rakennustyöhön ja tämän
vuoksi kirousten saattelemina perustuksesta tuli huono.
Uusi kivikirkko valmistui tilalle vuonna 1827. Sen jälkeen määrättiin vaaralliseksi
käynyt kirkko purettavaksi.
Jo ennen varsinaisen purkamisen alkamista isännät ottivat omin luvin kirkon kiviä
ja kolmen talon väki teki niistä navetan.
Mutta rakentamiseen liittynyt kirous seurasi kirkon kiviä myös navettojen seiniä.
Kirkon kivistä tehdyistä navetoissa lehmät kuolivat salaperäisellä tavalla ja talojen
vauraat isännät menivät konkurssiin.
Kirkon kivistä Akkunusjokeen rakennetulle sillalle kävi myös huonosti. Silta jäi
myöhemmin patoaltaan alle.
Juhannuksen alla rovaniemeläisen miehen omakotitalon pihapiiriin outo pikkulintu,
joka tuli huoneisiin sisälle ja seurasi miestä vaikka mihin meni.
Lintu lensi olkapäälle ja kun ojensi käden se istui kämmenelle. Kun mies lähti
autolla liikkeelle, lintu lensi perään.
Lintu seurasi miestä kolmen päivän ajan joka paikkaan ja sitten se äkkiä hävisi
näköpiiristä.
Neljännen päivän aamuna miehelle soitettiin hänen äitinsä kuolleen tapaturmaisesti
lomamatkalla Kanarian saarilla.
151
Kemijokivarren maalaistalossa kuoli emäntä ja karjanhoito jäi pojalle.
Pari kuukautta kuoleman jälkeen poika oli tammikuun iltana menossa lypsämään
karjaa.
Navettapolulla hän muisteli haikeana äitiään ja sanoi puoliääneen: - Voi äiti anna
joku merkki, jos olet olemassa.
Silloin taivas yllättäen valaistui ja aivan talon yläpuolelle ilmestyi harvinaisen
kirkas revontulipatsas.
Poika uskoi vakaasti äidin revontulien hahmossa tervehtineen häntä.
Monesti hirviporukan miehet olivat metsässä useita vuorokausia.
Aina minä etukäteen tiesin miehen kotia tulon. Sillä oli voimakas etiäinen tai mikä
lie.
Näin sen usein selvästi kävelevän pihan poikki ja kuulin kolinan porstuassa, mutta
sisälle ei tullut ketään.
Sitten vähän ajan kuluttua isäntä aivan samalla lailla asteli pihapolkua ja tuli
sisälle. Minulla oli ruoka valmiiksi keitettynä eikä tarvinnut muuta kuin nostaa
höyryävä kattila pöytään.
Savukosken suunnalla talvisodan aikana kaksi sotilasta oli tulossa partioreissulta
takaisin omalle puolelle.
Erään järven reunaa hiihtäessään he huomasivat järvellä lumipukuisen sotilaan. He
lähtivät jäljittämään miestä ja huomasivat, ettei se jättänyt latua jälkeensä lainkaan.
Sitten outo hiihtäjä hävisi. Miehet hiihtivät katoamispaikalle ja löysivät
lumihankeen tuupertuneen haavoittuneen suomalaisen sotilaan.
Miehet pelastivat haavoittuneen rintaman välimaastosta omalle puolelle turvaan.
152
153
SELVÄNÄKIJÖITÄ JA TIETÄJIÄ
154
155
Sinettäläinen vanhaemäntä Kreetta oli selvänäkijän sukua. Hän näki monta vuotta
ennen sotien syttymistä näyn Rovaniemen hävityksestä ja polttamisesta maan tasalle.
Vuonna 1934 hän oli syyskuun iltana tulossa navetasta lypsyltä pihan poikki
pirttiin. Yhtäkkiä taivaanranta Rovaniemen kauppalaan suunnalla leimusi tulessa.
Ihmeekseen Kreetta näki kuin kangastuksena pimeälle taivaalle kohonneita taloja
roihuavan tulen liekkien keskellä. Samalla hän kuuli kuin ukkosen jylinää, vaikka
pilviä ei ollut ja uskosta ilmassa.
Sitten näky katosi yhtä nopeasti kuin se oli ilmestynytkin.
Pitkään aikaan Kreetta ei uskaltanut puhua näystä kenellekään, ettei häntä
leimahtaisi hulluksi akan höperöksi.
Muutamaa vuotta ennen sotien syttymistä Kreetta kuitenkin kertoi todistettvasti
näystä usealle sinettäläiselle. Hän tiesi etukäteen sodan syttymisen ja Rovaniemen
polttamisen piippuniemeksi.
Rovaniemeläisen kuvataiteilijan vaimo ja seitsemän vuoden ikäinen poika olivat
leirillä Inarin koululla.
Yhtenä iltana vaimo soitti Rovaniemelle miehelleen hätääntyneenä ja itku
kurkussa, että Timo-poika on hävinnyt ja sitä ei löydy mistään.
Kuvataiteilija oli puhelimessa rauhallinen ja sanoi vaimolle: - Se on siellä
muutaman satametrin päässä savikuopassa juuttuneena jaloista kiinni. Ei siinä ole
muuta kuin käykää hakemassa pois. Poika voi hyvin.
Poika löytyi juuri sieltä missä isä selitti hänen olevan.
156
Inarinjärven selällä kohoaa jättiläisen selän kyttyrää muistuttava Ukonsaari, jota
esihistoriallisella ajalla on käytetty ukkosenjumalan uhripaikkana.
Ukolle on aikoinaan uhrattu eläimiä ja kaloja kenties ihmisiäkin.
Syysruskan aikaan etelän miesturistille Ukonsaarella ilmestyi nuori kaunis
naishaamu.
Nainen kertoi tulleensa uhratuksi ukolle kolmesataa vuotta sitten.
Mies ja haamu ihastuivat toisiinsa. Mutta syleilystä ei tullut mitään. Kun mies
kietoi käsivartensa naisen ympärille, hän huomasi pitelevänsä sylissään tyhjää
mielikuvaa.
Rovaniemeläinen nainen kertoi hänen anopillaan olevan yliluonnollisia voimia.
Joulun alla oli toisella paikkakunnalla asuva anoppi jostakin hänelle suutahtanut ja
toi sen puhelimessa voimallisesti julki. Se paiskasi puhelimen kiinni korvalle.
Eipä aikaakaan, kun nainen näki anopin hahmon touhuavan heidän
vastavalmistuneen omakotitalon katolla.
Vähän ajan kuluttua kaksi kattolevyä lensi alas, vaikka tuulta ei ollut juuri
nimeksikään joten tuuli niitä ei repinyt irti.
Rovaniemen Pöykkölän kotiseutumuseon pihalla oli Marjetanpäivän juhlissa
runsaasti paikallista väkeä ja myös ulkomaalaisia turisteja.
Keski-ikäinen nainen näki juhlissa mukana useita tuttuja vanhoja rovaniemeläisiä,
jotka olivat kuolleet vuosia sitten.
Nainen ensin säikähti näkyä, mutta sitten rauhoittui kun hänen läheinen mummonsa
ilmestyi hymyilevänä ja iloisena vierelle ja sanoi:
- Voi hyvä tyttö, älä ole noin säikähtäneen näköinen. Kaikki me olemme täällä,
vaikka tänne päin ei voi nähdä. Sinä nyt näet koska viime yönä nukkuessa
ikkunaverhot unohtuivat auki.
157
Rovaniemeläinen perheenäiti jutteli yhtenä iltana opiskelijatyttärensä kanssa
puhelimessa. Tyttö opiskeli Oulun yliopistossa.
Kesken puhelun äiti kuuli lapsenitkua ja kysyi tyttäreltä, että onko sinulla vieraana
joku lapsen kanssa.
Tyttö vakuutti, ettei hänen luona ole ketään eikä hän kuullut mitään ylimääräisiä
ääniä.
Kun tapauksesta oli kulunut yhdeksän kuukautta, tyttö synnytti niin sanotun
vahinkolapsen.
Puhelun aikaan tyttö oli jo raskaana hänen itsensä kuitenkaan siitä tietämättä.
Ruokatavarakauppaa pitänyt nainen kertoi: - Minulla oli huono mutta mielelläni
hyvä muisti.
Se muistutti minulle aina päivittäin, mitä kaikkia asioita piti muistaa hoitaa.
Sanoin miehelle, että jos sinä kuolet ennen minua, kuka minua sitten muistuttaa.
Se lupasi sieltä toiselta puolen rajaa sitten käyvän muistuttamassa minua.
Miehen kuoltua hän piti lupauksensa. Monen vuoden ajan mies kävi aina
muistuttamassa minua tärkeistä menoista ja asioista, jotka piti muistaa hoitaa.
Tavallisesti se soitti ovikelloa ja siitä muistin, mitkä asiat oli päivän aikana
kaupassa hoidettava.
Ei se miesvainajan ovikellon soitteleminen tuntunut yhtään pelottavalta, vaan
hyvältä ja turvalliselta kun yhteys edelleen toimi.
Sotien aikana Oikaraisen kylässä nukuin samassa kamarissa velipojan kanssa.
Velipoika oli päässyt rintamalta kotiin haavoittuneena, mutta oli jo paranemaan
päin.
Heräsin hämäränä kevätyönä siihen, kun valkoinen olento katonrajasta laskeutui
hiljaa veljeni vuoteen päälle. Säikähdin.
Jonkin ajan kuluttua velipoika sotavammoihin kuoli.
158
Yliopistomaailmassa ja tieteen piirissä ei kummituksille ole juuri sijaa eikä
yliluonnollisten henkien olemassaololle.
Mutta niin vain on, että Lapin yliopiston tiloihin on asettunut harhailemaan ikioma
kummitus.
Tästä näkymättömästä olennosta on monia kuulohavaintoja. Jotkut opiskelijat ovat
nähneet myös oudon haamun vaeltamassa öiseen aikaan yliopiston käytävillä ja
luentosaleissa.
Ensimmäiset havainnot omituisesta kummituksesta ja näkevästä silmästä sattui
yliopiston Fellman-juhlasalissa.
Yhtenä myöhäisenä syysiltana hiipi miesprofessori viehkeän opiskelijatytön kanssa
pimeään Fellman-saliin molemmilla mielessään pieni lemmentuokio.
Siinä pussaillessa he kuulivat selvästi ihmettelevän äänen: - Tällaistako se
tieteenharjoittaminen nykyään on?
Ensin he olivat vähän noloissaan. Mutta sitten päättivät ottaa selvää häiritsijästä ja
sytyttivät valon ja tutkivat salin tarkkaan, että oliko siellä joku. Mutta ei siellä ketään
ollut paitsi outo salaperäinen hiljaisuus.
Joidenkin mielestä haamuhenki on vuosina 1795-1875 elänyt Jaakko Fellman, jolle
on nimetty oma juhlasali Lapin yliopistoon. Hän oli Lapin merkillinen pappi ja
lahjakas tutkija.
Näkevänä silmänä ja katseena hän seuraa kiinnostuneena Lapin yliopiston kehitystä
ja nykyajan elämän meininkiä.
159
Savukosken poromiehillä oli parinsadan porotokka hukassa.
Toiset epäilivät tokan menneen yli rajan Venäjän puolelle, toiset joutuneen
varkaiden käsiin tai petojen suuhun.
Porotokkaa etsittiin viikkotolkulla, mutta niitä ei löytynyt mistään. Aivan kuin maa
olisi ne niellyt tai häipyneet savuna ilmaan.
Poroisäntä kääntyi sitten Martinkylässä asuvan vanhan mökinemännän puoleen,
joka tunnettiin selvänäkijänä. Monet eivät kuitenkaan uskoneet selvänäkemiseen ja
vähän naureskelivat hänen kyvyilleen.
Poroisäntä hiihteli mökille, sanoi emäntä ensimmäiseksi ennen kuin mies oli
ehtinyt sanoa asiaansa ja mitään: - Nytkö sitä tullaan vasta minulta apua hakemaan,
kun muu ei auta. Olisitte säästyneet viikkokausien turhalta etsimiseltä ja työltä, jos
olisit aikaisemmin tullut kysymään.
Siellähän se etsimänne porotokka on Hihnavaaran takana.
Poroisäntä epäili ettei se voi olla totta, koska Hihnavaaran takamaastokin oli
moneen kertaan haravoitu eikä poroja ole löydetty.
Emäntä vastasi: - Joku on pitänyt sitä tokkaa näkymättömänä metsänpeitossa.
Sitten hän antoi tarkat ohjeet miten porot saa jälleen näkyviksi.
Niin vain ne porot sitten löytyivät sieltä Hihnavaaran takaa selvänäkijäeukon
neuvomana.
Inarin Menesjärvellä on ikivanha polkujen risteys, jossa uudenvuoden yönä näkee
alkavan vuoden tapahtumat etukäteen.
Risteykseen menijän on istuttava paikalla hiljaa. Silloin näkee omat ja seudun
tulevat tapahtumat kuten syntymiset ja kuolemiset ja muut isommat jutut etukäteen.
1970-luvulla inarilainen poromies meni risteykseen uudenvuoden yönä istumaan,
mutta sillä petti hermot kun se näki, että hänen porovarkautensa tulee ilmi alkaneen
vuoden aikana.
160
Vanhat lappalaiset ovat aina tienneet revontulien olevan taivaalla juoksevia esi-
isien henkiä ja olentoja, joihin tuli suhtautua kunnioituksella.
Jos revontulia ryhtyi pilkkaamaan seurasi huono onni ja sairauksia. Taivaantulet
saattoivat pilkkaajan lyödä jopa kuoliaaksi.
Inarinjärven jäällä oli helsinkiläisiä koulupoikia kolmella moottorikelkalla ajelulla
helmikuun iltana.
Taivas oli tähtikirkas ja revontulet loimottivat pohjoisen taivaalla.
Hiihtolomalla ollut rehvakas poikasakki ryhtyi jossakin vaiheessa pelleilemään
revontulilla, jotka tulivat yhä lähemmäksi maan pintaa. Joku pojista rupesi
mollaamaan revontulia ja kehuskeli: - Mitä nämä muka ovat. Kyllä Helsingin
Aleksin sähkövalot aina nämä taivaantulet voittaa.
Silloin tapahtui hyvin outoa. Revontulien lieskat piirittivät moottorikelkan ja pojat
kuulivat ympärillään kummallista sihinää ja rätinää.
Sitten kelkan moottori paukahteli ja pysähtyi siihen paikkaan. Pojat säikähtivät ja
menivät totisiksi.
Poikien ei auttanut muu kuin toisilta kelkoilta pyytää vetoapua, että pääsivät
majapaikkaan.
Kuiri-äijän kuoltua häneltä jäi Marrasjärven kairaan poroja. Äijällä oli hyvä
kellokasporo.
Joku meinasi ottaa kellokkaan itselleen ja lähti sitä viemään. Silloin äijän kuollut
koira ilmestyi perään.
Varas joutui katselemaan sivusta, kun koira ajoi kellokasporon metsänpeittoon.
Tapauksen jälkeen ei äijän muitakaan poroja enää löytynyt mistään.
Monet uskoivat äijän hakeneen porot toiselle puolelle rajaa, kun se näki niiden
joutuvan varkaiden käsiin. Kuirin-äijä tunnettiin eläissään erityisen rehellisenä
poromiehenä.
161
Saamelaisnainen oli miehensä kanssa ennen sotia kokemassa siikaverkkoja
syyskuun iltana Palojärvellä.
Pohjoisella taivaanrannalla loimotti tavallista värikkäämpi iltarusko, jota
verkonkokijat samalla ihailivat.
Siinä venettä huovatessa nainen näki merkillisen näyn. Punaisena ruskottavien
pilvien sekaan tunturin silhuetin päälle ilmestyi yhtäkkiä suurikokoisena Enontekiön
kirkko.
Kirkon ääriviivat erottuivat selvästi ikkunoineen ja ovineen. Nainen näki hevosia
menevän kirkon ovesta sisälle.
Sitten kirkko leimahti tuleen ja häipyi punaisena liekehtivän ruskopilven sekaan.
Todistettavasti saamelaisnainen kertoi vuosia ennen sotia useille ihmisille, että
Enontekiön kirkosta tulee vielä hevostalli ja sitten se poltetaan.
Kuteen tiedetään, saksalaiset pitivät kirkkoa hevostallina ja polttivat sen sodan
loppuvaiheessa.
Vähän ennen talvisotaa Rovaniemen maalaiskunnan Tennilän kylässä olivat isä ja
14-vuotias poika ajamassa hevosella rankoja rantteelle polttopuiksi.
Puukuorman takapäässä istunut poika näki maasta irtoavan kolme valkoista
hahmoa, jotka kohosivat kuulakkaassa talvisäässä ylöspäin ja Soittajavaaran
yläpuolelle sitten katosivat näkyvistä taivaalle.
Muutama viikko näyn jälkeen talvisodan alkuvaiheessa kolme tenniläläistä miestä
tuotiin kaatuneina kotiseudun multiin.
162
Mäntyjärven kankaalla asusteli outo mies pienessä mökissä ilman akkaa. Kukaan ei
tiennyt mistä päin maailmaa ja kaukaa se oli siihen tullut.
Mies hoiteli yksin pientä porotokkaa koiransa kanssa muista poromiehistä erillään.
Miehen uskottiin olevan läheisessä kanssakäymisessä tuonpuoleisten voimien
kanssa.
Se oli semmoinen poromies, että yksin se vei porotkin aitaa. Sillä oli apuna
näkymättömiä apumiehiä.
Kerran oli joku yrittänyt varastaa mieheltä teurastetun poron, joka oli nyljetty ja
riippumassa ulkona talvipakkasessa.
Mutta varas oli tarttunut veriseen poronruhoon kiinni eikä päässyt siitä irti. Mies
antoi varkaan roikkua poronruhossa kiinni ja palella.
Oli sanonut, että antaapa varkaan vähän jähytellä ennen kuin päästi kohmeisen
varastajan ruhosta irti.
Joku toinen oli varastanut mieheltä poronlihaa ja ruvennut keittämään sitä. Mutta
keittämisestä ei tullut mitään. Liha pysyi aina vain punaisena eikä se kypsynyt,
vaikka varas keitti lihaa päivän kiehuvassa vedessä.
Lismankyläläinen lapinemäntä oli kevättalvella kylästelemässä sukulaisten luona
Nunnasessa.
Kun hän oli palaamassa takaisin Lismaan, matkalla hänelle näyttäytyi korppeja.
Niitä lenteli joka puolella ja sitten ne äkkiä katosivat jäljettömiin.
Myös ajoporo vaistosi oudot siivekkäät ja säikähti niitä.
Lähellä Lismaa hän näki tunturin rinnettä mennä viilettävän mustan otuksen, jolla
oli poron takaosa ja etuosa kuin iso korpin pää.
Lismaan tultuaan hän kuuli porovarkaana tunnetun vanhan lapinäijän juuri
kuolleen.
163
Iisakki Pistokoski oli myös selvänäkijä. Kun jostakin talosta katosi karjaa kesäisin
metsään tai hopeisia esineitä, niin Pistokoskelta käytiin kysymässä neuvoa mistä
kadonneet voitaisiin löytää. Myös Torniojokeen hukkuneiden löytöpaikkoa hän
kykeni näkemään.
Kivirannan kylässä eräästä talosta katosi arvokas hopeinen kalusto. Sitä haettiin
väellä ja voimalla eikä löydetty. Talonväki epäili, että hopeat oli varastettu.
Talon emäntä kääntyi Pistokosken puoleen kysymään neuvoa. Pistokoski katsoi
viinalasista ja sanoi, että hopeat löytyvät talon komeron hyllyköstä.
Hopeat olivat hautuneet suuressa kevätsiivouksessa vaatekasan taakse.
Iisakki Pistokoski oli sekä tietäjä että parantaja. Hän korjasi muun muassa
änkytysvikaisia.
Kerrankin hän otti nuoren alatorniolaisen pojan matkaan ja ajoi hevosella yhtenä
yönä kolmen kirkon läpi ja paransi sillä keinolla hänen pahan änkytysvikansa.
Alatornion, Karungin ja Haaparannan kirkkojen ovet lensivät auki, kun hän ajoi
käytävää pitkin sakastiin asti. Alttarin kohdalla Pistokoski puhutteli näkymätöntä
kirkonväkeä.
Kirkkojen läpi ajettu reissu säikäytti pojan ja paha änkytysvika lähti.
Kuoksajärvellä asui takavuosikymmeninä mökissä Molkoakka, jolla oli keinot ja
voima kääntyy pahat ukkospilvet kylän päältä sivuun.
Kun ukkospilvet lähestyivät kylää, niin Molkoakka veti hameet korville ja käänsi
pilven suuntaan paljaan takapuolensa. Samalla se varoitti salaisilla voimasanoilla
pilveä tulemasta kylän ylle.
Niin sitten ukkospilvi käänsi suuntaa eikä uskaltanut tulla riehumaan ja
salamoimaan kylän ylle.
Varsinkin heinäntekoaikaan pahojen sadepilvien kääntäminen kylän päältä muualle
auttoi kyläläisiä saamaan heinät kuivina latoon.
164
Pellon Puolamajärven kylässä Amalia oli navetasta tulossa pihan poikki pirttiin,
kun hän näki riihenkatolla kontallaan naapurikylän Aapi-isännän.
Sitten Aapi kaatui silmälleen ja katosi.
Seuraavana päivänä naapurikylän emäntä poikkesi taloon ja kertoi kuulumisia, että
Aapi oli edellisenä päivänä uitossa kaatunut kontalleen ja kuollut saman tien
sydänkohtaukseen.
Aapi oli kuollut juuri samaan aikaan, kun Amalia näki hänet riihenkatolla näkynä.
Kemijärveläinen tuomari oli toimistopöydän takana kirjoittamassa asiakirjaa, kun
hänen poikansa ilmestyi huoneeseen ja sanoi hätäisesti:
- Siinä kävi pahasti.
Samassa poika hävisi.
Tuomari soitti kotiin, jonne muutamaa minuuttia aikaisemmin oli poliisi soittanut
sattuneen pahan autokolarin ja siinä menehtyneen kaksi nuorta miestä.
Toinen menehtyneistä pojista oli tuomarin poika.
Torniolainen koulutyttö asui omakotitalon vinttihuoneessa.
Kevätiltana hänet valtasi kummallinen tunne. Joku sisäinen ääni sanoi hänen isänsä
kaksi tätiä Rovaniemellä kuolleen.
Tyttö juoksi alakertaan ja kysyi isältään, että milloin täit ovat kuolleet ja miksi
hänelle ei ole ilmoitettu mitään.
Isä vastasi, että mitä sinä höpötät. Olen tänään ollut viimeksi puhelinyhteydessä
täteihin ja ne ovat hyvissä voimissa ja terveinä.
Tapauksesta oli kulunut pari päivää, kun Rovaniemeltä ilmoitettiin tätien
menehtyneen äkilliseen sairauskohtaukseen.
165
Ivalolainen autonasentaja oli kaljakapakassa istumassa kavereitten kanssa
tammikuun iltaa.
Siinä oltiin jo tovin aikaa ryypiskelty, kun mieheltä sitten täysinäinen lasi pöydällä
räsähti rikki vaikka kukaan ei koskettanut sitä.
Mies ei kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota vaan tilasi uuden. Mutta kun
sama toistui kolme kertaa ja juomisesta ei tullut mitään, silloin mies hoksasi mistä
on kysymys. Se parkaisi:
- Akka perkele. Se on semmoinen lapinnoita, että se saa juomalasitkin särkymään
kilometrien päähän. Nyt ei juomisesta tule mitään.
Mies nakkasi lakin päähän ja paineli häntä koipien välissä kiireen vilkkaan kotiin.
Pari miestä poikkesi Iisakki Pistokosken taloon.
He näkivät Pistokosken istuvan uunin ääressä koukku kädessä. Toinen miehistä
kysyi, että mitä sinä siinä istut.
Pistokoski vastasi onkivansa uunista kaloja.
Miehet eivät nähneet mitään ja toinen vähän naureskeli onkimishommalle.
Siitä Pistokoski loukkaantui ja pani lattialle hyppimään miesten silmien eteen
puolentoistametrin pituisen hauen kitalaki auki.
Rovaniemen Marraskoskella asui erämies, joka tiesi etukäteen riistasaaliin tai jos ei
tullut mitään.
- Olin sen eräkaveri. Kyllä se kortto tiesi etukäteen, tuleeko pyyntireissulla saalista
vai ei.
Se oli hyvä hirvimies ja myös maalintujen ja jänisten saaja.
Mutta monesti jätin kokonaan kysymättä, sillä pyyntireissuiltalta meni maku pois,
kun saalis oli etukäteen tiedossa.
Metsästäminen on jännittävämpää, kun ei tiedä mitä pyyntireissu antaa tai antaako
mitään.
166
Kymmenkunta rovaniemeläistä ajeli moottorikelkoilla Nivankylässä Saagakodalta
Ounasjoen Lammassaareen kahvittelemaan rakotulille.
Paikalla oli pari kotaa ja poroja.
Oli kirkas aurinkoinen talvipäivä. Siinä kahvia juodessa selvänäkijänä tunnettu
kirjailija näki joen jäällä jutaavan pitkän pororaidon virran suuntaan. Sen takana
juoksi tuhatpäinen porotokka.
Sitten selvänäkijä sanoi, että katsotaanpa minkälaista väkeä kesällä joella liikkuu.
Hän kuvaili monenlaista väkeä soutavan jokea ylös ja alas.
Veneiden joukossa oli hautajais- ja hääsaattueita ja hyvin outoja kaukaa tulleita
kulkijoita vihollisia ja ystäviä.
Joessa kuhisi myös paljon lohia.
Sodankylän Sattasen kylässä maalaistaloon pesiytyi satamäärin hiiriä. Niitä vilisi
joka paikassa ja ne tekivät kaikenlaista tuhoa. Ne söivät krjan rehun ja lehmät
kammoksuivat niitä.
Kissojen hankkiminenkaan ei auttanut. Kissat pelkäsivät yliluonnollisia hiiriä,
eivätkä uskaltaneet pyydystää ja tappaa niitä.
Sitten isäntä keksi naapurikylästä hakea paikalle vanhan mummon, jolla tiedettiin
olevan yhteyksiä tuonpuoleiseen henkimaailmaan.
Mummo tuli ja käveli navetan ja pirtin väliä vähän aikaa. Kukaan ei nähnyt, mitä se
teki.
Mutta hiiret kokoontuivat valtavan pitkään jonoon ja painelivat suoraan läheiseen
järveen ja hukkuivat sinne.
Kittilän suuret taiteilijapojat Reidar ja Kalle ilmestyivät tammikuisena talvi-iltana
1993 kirkonkylän kuppilaan kaljatuopin äärelle.
Joku hämmästeli, että tehän olette kuolleet?
- Mutta kun ei olla, sanoivat pojat ja jatkoivat neuvonpitoa ylimaallisen
yhteysnäyttelyn pystyttämiseksi.
Monet kuulivat keskustelun, kun Kalle kysyi Reidarilta että kummassa paikassa se
näyttely ensimmäiset pidetään:
- Helvetissä vai taivaassa, kun molemmat ovat sitä kilpaa kinuamassa.
167
Kittilän järvikylässä eli vielä 1960-luvulla erittäin taitava metsästäjä, joka sai
metsoja ja teeriä ja muuta riistaa sellaisenakin aikana, jolloin niitä oli vähän ja muut
eivät saaneet.
Ennen kuolemaansa mies paljasti erätoverilleen hyvien saaliiden salaisuuden.
Miehen ollessa pikkupoika, hänen kaksoisveljensä traagisella tavalla hukkui
lintujen ansojen kokemusmatkalla. Pojat olivat aina samoilleet metsässä yhdessä.
Mies kertoi veljensä auttaneen toiselta puolen rajaa vuosikymmeniä hänen saamaan
hyviä riistasaaliita.
- Näkymättömänä henkenä se kulki mukana ja ilmoitti aina, milloin lintu tai muuta
riistää oli lähellä.
Serkun vaimo Pellon Puolamajärvellä oli sodan aikana elokuun aamuvarhaisella
kokemassa verkkoja, kun veneen viereen ilmestyi hänen miehensä kasvot.
Vaimo ei ennättänyt edes ihmetellä näkyä, kun se katosi.
Myöhemmin kävi ilmi, että juuri sinä aamuna hänen miehensä oli kaatunut
Karjalan kannaksella.
Kemijärven Oinaksen kylässä eräällä emännällä oli yhteyksiä tuonpuoleisiin
henkiin ja voimiin.
Kerran naapuri seurasi emännän touhuja. Hän näki kun emäntä otti kirnun
maatkaan ja meni metsälammen rannalle.
Emäntä otti lammesta vettä ja rupesi kirnuamaan.
Pusikosta seurannut naapuri huomasi, että emäntä kirnusi niin kauan että pikkulintu
lensi kirnun reunalle.
Sen jälkeen emäntä kyseli linnulta kaikenlaisia neuvoja elämän pulmakysymyksiin
ja ongelmiin.
Emäntä sai linnulta neuvoja sairauksien välttämiseksi ja pahojen henkien loitolla
pitämiseksi.
Emäntä tunnettiin kyllä hyvänä ja avuliaana ihmisenä ja se piti yhteyksiä
nimenomaan hyviin suojeluhenkiin.
168
Inarin Angelissa asui lapinäijä, joka pystyi muuttamaan itsensä moneksi hahmoksi.
Porotokkaa kootessa äijä nähtiin ottavan koiran hahmon, joka juoksi ja haukkui
porot koolle.
Myös korppina ja riekkona tiedetään äijän tunturissa lennelleen.
Rykimäaikaan syksyisin äijä muutti itsensä myös isoksi kuumaksi hirvaaksi, joka
sai vaatimia minkä ennätti.
Kerran äijä hirvashahmossa oli menettää henkensä, kun naarasporoja vahtinut iso
hirvasporo hyökkäsi mustasukkaisena hänen kimppuunsa.
Äijä pelastui tappelusta vain vaivoin. Sen jälkeen hän ei uskaltanut pitkään aikaan
tunturilla liikkua muuna kuin omassa hahmossa.
Rovaniemen maalaiskunnan Pekkalan kylässä sattui nuorelle tytölle
ruumiinpoistumisilmiö, joka oli vähällä koitua hengenmenoksi.
Tyttöön iski joulun jälkeen pahanlaatuinen flunssa, joka kaatoi hänet useiksi
päiviksi vuoteeseen ja hyvin heikkoon tilaan.
Yhtenä iltana hän huomasi katselevansa itseään katonrajasta. Hän näki oman
ruumiinsa makaavan vuoteessa täysin liikkumattomana.
Sitten hän näki ukin kumartuneena hänen ruumiinsa yli ja kuuli sen sanovan:
- Voi hyvänen aika! Tyttöhän on kuollut, ei siinä ole mitään elonmerkkejä. Kyllä se
on kannettava aittaan ruumislaudalle.
Tytön hengelle siellä katonrajassa tuli hirveä hätä, että nyt hänen ruumiinsa viedään
jääkylmään aittaan paleltumaan vaikka hän ei ole kuollut.
Tyttö päätti kaikin keinoin pyrkiä takaisin omaan ruumiiseen antamaan jotain
merkkiä siitä, että hän on elossa.
Niin hän sitten vaivoin pääsi takaisin omaan jo kylmenneeseen ruumiiseensa ja
rupesi epätoivoisesti räpyttämään silmiään elonmerkiksi, jonka ukki sitten huomasi.
169
Pelkosenniemen Arvospuolella Romsin taloon kokoontui joukko nuoria neitoja
pääsiäisen edellä yhteen katsomaan kynttiläkujan ja peilien avulla, että minkä
näköinen poika heitä tulee seuraavana kesänä kosimaan.
He sytyttivät leikkimielellä kynttiläkujan ja asettivat peilit kumpaankin päähän.
Isoäiti kertoi tytöille, että hän oli nähnyt kynttiläkujan ja peilien avulla nuoren
miehen soutavan veneellä Kemijoen poikki. Sitten näky hävisi.
Niin oli sitten käynyt, että seuraavana kesä oli sama poika soutanut juuri samalla
tavalla joen poikki ja kosinut isoäitiä, ja hän oli suostunut kosintaan.
Niinpä tytöt toivoivat myös näkevänsä etukäteen oman mielitiettynsä.
Rovaniemen Marraskoskella kesällä tehtiin Hirttiön talon remonttia.
- Olin asentamassa paikoilleen ovenkarmia. Sattui onnettomuus, karmi kaatui ja löi
päähäni ison kuhmun.
Minulla meni kädet ja jalat turraksi ja menetin tajuntani. Työtoveri oli kantanut
minut pihalle virkoamaan.
Olin tajuttomana vajaa kymmenen minuuttia, kun heräsin.
Tajuttomana ollessa irtaannuin ruumiistani ja olin yhtäkkiä taivaassa.
Siellä tuli vastaan ennen kuolleita tuttuja kyläläisiä. Oli kaunis kesäpäivä. Ne
tervehtivät minua iloisesti ja sanoivat:
- Kas vain. Nyt sitten sinäkin tulit tänne. Sehän mukavaa.
Taivaassa käynti on selkeä ja todellinen.
Minut vietiin lääkäriin, joka totesi minun saaneen aika pahan aivotärähdyksen.
170
Raattamalainen nuori poromies Iisakki ajeli tammikuun kuutamoiltana Ounasjoen
jäätä myöten poropulkalla hiljakkoin kihlaamaan lappalaistytön luokse. Revontulet
roihusivat pohjoisella taivaalla.
Yhtäkkiä hänet ympäröi iloinen lapsiparvi. Niitä tukkeutui syliin ja olkapäille joka
puolelle pulkkaa.
Kun ne eivät sopineet yhteen pulkkaan, toinen pulkka ilmaantui perään ja myös
siinä remusi nauravia lapsia. Lopulta lapsia oli neljätoista, joista kaksi valkoisena
riekkona pyrähti kesken kaiken lentämään.
Iisakki meni naimisiin sen lappalaistytön kanssa.
He saivat kaikkiaan neljätoista lasta, joista kaksi kuoli nuorena.
Iisakki näki omat lapsensa kuutamoiltana Ounasjoen jäällä ennen niiden
syntymistä. Koko sakin.
Kuoksajärveläinen vanhaemäntä näki sotien syttymisen monta vuotta ennen toisen
maailmansodan alkamista.
Hän näki tammikuun tähtikirkkaana pakkasyönä taivaalla tulenlieskojen keskellä
suuria sotajoukkoja, jotka tulivat idästä päin ja painoivat länttä kohti.
Emäntä ennusti sodan alkavan ja sanoi idästä tulevan voittajien.
Kun Saksa valloitti Venäjää ja oli voitolla, emäntä sanoi kyläläisille idästä tulevien
sotajoukkojen lopulta voittavan.
Kyläläiset nauroivat vanhalle emännälle ja hänen puheilleen. Mutta sitten hymyt
hyytyivät, kun sotaonni kääntyi ja idän joukot rynnivät ja vyöryivät länttä ja Saksaa
kohden ja valloittivat myös Suomea.
171
Rovaniemen Patokosken kylässä kolmivuotias tyttö kesken leikin aamupäivällä
kysyi äidiltään, miksei mummua mene kukaan auttamaan kun se makaa selällään
pihalla kylmässä lumessa.
Äiti sanoi tyttärelleen: - Älä höpsi. Mummuhan on lämpimässä pirtissä.
Tyttö kuitenkin itsepäisesti toisti ihmettelynsä ja touhusi äidilleen, että lähdetään
mummu viemään sisälle.
Mummu asui samassa kylässä noin kilometrin päässä omassa mökissään.
Tavallisesti he kävivät mummua katsomassa iltapäivällä.
Niin sitten äiti antoi tyttärelle periksi ja he lähtivät mummun mökille jo ennen
puolta päivää.
Ihmetys oli suuri. He löysivät kummun pihalle tuupertuneena ja puolitajuttomana
kylmästä ja toimittivat hänet kiireesti sairaalaan.
Näin suojeluhenki toimi pikkutytön kautta ja mummu pelastui.
Mikäs kansainvälinen kongressi siellä Lappia-talossa on taas menossa, kun liput
liehuvat, kyseli utelias rovaniemeläinen vanhempi nainen oudolta herrasmieheltä
kirjaston edessä.
Siellä on menossa joku haamukongressi.
Eri puolilta maailmaa on kuulemma kokoontunut satamäärin haamumiehiä ja
naisia, tonttuja, joulupukkeja, eelusmiehiä, maahisia, enkeleitä ja mitä lie väkeä
pohtimaan myyttisten tarinoitten alkuperää ja tulevaisuuden näkymiä.
Kongressissa käsitellään myös huijarihaamujen aiheuttamia ongelmia.
Kohta ei kukaan usko tässä maailmassa rehellisten haamujen olemassaoloon, jos ei
huijarihaamuja panna kuriin ja järjestykseen.
172
Vuonna 1967 huhtikuussa 17. päivänä Kemissä Kulmatie 4:ssä lapsuudenkodissani
heräsin aamulla viiden aikaan siihen, kun toisella puolella huonetta seisoi
rippikouluikäinen tyttö.
Tytöllä oli ruskeat kengät, harmaa hame, vihreä pusero, vaalea lyhyt tukka.
Tyttö katsoi minua ystävällisesti silmiin ja sitten se lähti kävelemään viereiseen
huoneeseen. Hameenhelmat vain heilahtivat.
Näyn nähdessäni minä olin varmasti hereillä, unta se ei ollut missään nimessä.
Kerroin näystä eräälle selvänäkijälle. Hän kertoi minun nähneen suojeluenkelini
sijaisen, joka hoiti tuuraustehtävää.
Sinetänkylän laidalla asui pienessä mökissä Molko ämmi. Hänellä oli tuonpuoleisia
kykyjä ja voimia hallussaan.
Erään talon kellarista varastettiin leipäjuusto. Emäntä lähti kysymään Mlko
ämmiltä, kuka juuston varastaja oli.
Emmi selvänäki varkaan ja pani sen saman tien tulemaan sovittamaan tekonsa.
Henkimaailman tuojat laukottivat varasta mökille sellaista kyytiä Sinettälammen yli,
etteivät edes varpaat ehtineet kastua.
Mökin nurkan hirrenreiästä alkoi kuulua ähkymistä, kun varas yritti porautua
sisälle. Siihen ämmi huusi, että ei tässä niin kiire ole. Kierrä toiselle puolen mökkiä
ja tule ovesta sisälle.
173
Rovaniemen markkinoill oli yhdessä teltassa pöytä, jossa oli auki iso Raamattu.
Pöydän takana istui mustiin pukeutunut mies. Sonkalainen mies kertoi kysyneensä
siltä mieheltä, että mitä tässä teltassa näytetään.
Se mies sanoi:
- Tämä on teltta, josta pääsee tuonpuoleiselle matkalle joka haluaa.
Jos teillä on omaisia ja tuttuja siellä, nyt voitte käydä niitä tervehtimässä.
Minä sanoin, että kyllä minulla on tuttuja siellä. Jos lähen niitä toiselle puolen
katsomaan, pääsenkö minä sieltä takaisin.
Se sanoi, että kyllä pääsette pois kun ette niitä vastaantulijoita mene koskemaan.
Puhua kyllä saatte.
Niinhän se mies pani minut matkalle ja kävin siellä. Monta tuttua sonkalaista näin
sillä reissulla.
Shmanismin on luultu kokonaan hävinneen Lapinmaasta. Näin ei kuitenkaan ole.
Yhä edelleen Ylä-Lapista löytyy saamelaisia, jotka etsivät voimaa luonnonjumalilta
eri muodossa.
Inarissa toimii yhä eläviä uhripaikkoja, joissa uhrataan seidoille poronvasojaa ja
siikoja. Niistä vain ei julkisesti puhuta.
Kirkko toi vieraan uskonnon Saamenmaahan joitakin satoja vuosia sitten raa´alla
väkivallalla. Lähetystyö on säälimätöntä. Jos kieltäytyi kasteesta, saattoi menettää
henkensä.
Käännytystyöhön liittyi alkuperäiskansan kulttuurin ja luonnonuskonnon
shamanismin hävittäminen. Shamaanit ja tietäjät tehtiin pahoiksi noidiksi ja monia
tapettiin.
Noitarummun pelkästä hallussa pidosta seurasi jopa kuolemanrangaistus.
Joikaamisesta tehtiin myös raskas synti ja sitä ei vieläkään hyväksytä kirkkoon.
Saamenmaassa noidalla oli aivan toisenlainen sisältö kuin Keski-Euroopassa.
Kirkko käytti noituutta tekosyynä ja lyömäaseena hävittäessään muita uskontoja.
Noidiksi nimettyjä naisia poltettiin tuhansittain roviolla eri maissa.
Lapissa noitia arvostettiin tietäjinä ja se oli hyväntekijä tilanteen mukaan. Se saattoi
käyttää yliluonnollisia voimia myös pahan tekemiseen tarvittaessa.
174
Raanujärvellä vanhaisäntä katseli pirtin ikkunasta ulos ja sanoi:
- Taasko se soutaa järvellä. Ketä se nyt on tullut hakemaan.
Muu talonväki ei nähnyt ketään liikkeellä järvellä.
Aina kun vanhaisäntä näki sen jonkun soutelemassa järvellä, ei mennyt kauan kun
joku kyläläisistä joutui lähtemään kuoleman matkaan.
Rovaniemeläinen insinööri oli aikeissa ostaa omakotitalon. Hän oli neuvotellut
kaupat valmiiksi.
Kauppakirjojen allekirjoittamista edellisenä yönä hän näki unen, jossa hänen
toistakymmenen ikäinen poikansa jäi polkupyörällä auton alle juuri sillä kadulla,
minkä varrella ostettava omakotitalo oli.
Samassa unessa hänen luokseen tuli hänen kuollut äitinsä, joka neuvoi:
- Älkää ostako sitä omakotitaloa. Silloin voitte välttää sen pojan onnettomuuden ja
hengenmenon.
Unen perusteella jätin sen omakotitalon ostamatta. Tästä merkillisestä unesta on
kulunut runsas toistakymmentä vuotta ja poika elää yhä.
175
Mäntyjärvellä vuosisadan vaihteessa asuneella Vettasen ämmillä oli yhteyksiä
henkimaailman voimiin ja väkeen. Se sai vainajia näkösälle milloin hyvänsä ja voi
kysellä niiltä neuvoja.
Hän asusteli miehensä äijin ja poikansa kanssa pienessä mökissä.
Sitten äiji kuoli ja haudattiin Rovaniemen kolmannelle hautausmaalle. Joku vuosi
äijin kuoleman jälkeen poika lähti poropulkalla käymään kirkonkylällä asioilla.
Ämmi pyysi poika saman tien käymään haudalla äijiltä kysymässä neuvoa. Hän
neuvoi pojalle avainsanat, millä äijin voi nostattaa haudasta ylös ja kysyä sitä asiaa.
Vastaavasti toisilla sanoilla äijin saa menemään takaisin hautaan.
No, poika ajoi porolla Rovaniemelle ja meni kolmannelle hautausmaalle. Hän sanoi
avainsanat ja samassa äiji pölähti haudasta ylös sellaisella vauhdilla, että mädäntyvät
lihariekaleet lentelivät ympäriinsä.
Poika säikähti niin, että unohti mitä piti kysyä eikä muistanut sanoja, millä äijin saa
takaisin hautaan..
Äiji näki poron ja hyppäsi pulkkaan, ja lähti laukottamaan poroa kohti Mäntyjärveä
semmoisella hopulla, että pulkka kiiti poron rinnalla.
Poikariepu jäi ihmettelemään tapausta hautausmaalle.
Ämmi selvänäkijänä huomasi tilanteen. Hän pisti hevosen aisoihin ja ajoi sillä äijiä
vastaan Sonkaan.
Äiji pian tulla pölähtikin porolla paikalle. Ämmi toppasi äijin siihen ja sanoi:
- Tässä on tapahtunut erheys. En minä voi ottaa sinua vainajana takaisin asumaan
Mäntyjärvelle kotia, niin hyvä elämä kuin meillä yhdessä olikin.
Ämmi sanoi palautussanat ja niin äiji kyyneleet silmissä joutui lähtemään ajamaan
porolla takaisin hautausmaalle.
Poika ei ollut hautausmaalta ennättänyt vielä lähteä mihinkään. Hän näki kun äiji
ajoi paikalle ja meni takaisin hautaan että kahahti. Haudalle ilmaantui sen jälkeen
rikkomaton lumi.
Poika sai näin takaisin poron ja pulkan ja ajeli sitten sillä Mäntyjärvelle vähän
nolona, kun ei pystynyt hallitsemaan tilannetta.
176
Sodankylän järvikylän talon isäntä osti perikunnan huutokaupasta vanhan puntarin.
Puntari oli ollut aikanaan kyläkauppiaalla, joka oli rikastunut huhujen mukaan
vähän kyseenalaisin keinoin.
Epäiltiin että kauppias oli käsitellyt puntarin painomittaa itselle edulliseen
suuntaan.
Talonväki huomasi ihmeekseen jykevälle hirsiseinälle asetetun puntarin silloin
tällöin itsekseen heiluvan.
Puntarin salaperäiseen heilumiseen etsittiin järkevää syytä, mutta sitä ei tuntunut
löytyvän.
Sitten se paljastui sattumalta. Pantiin merkille että aina kun seudun asukkailta
varastettiin poroja tai jotakin tavaraa, seinällä puntari heilui.
Kolarilainen kulubussi oli kuljettamassa oppilaita tammikuun aamuvarhaisella
kirkonkylälle kouluun.
Erään tienmutkan kohdalla lukiolainen tyttö näki edessä istuvan lukiolaispojan
pään ympärille ilmestyvän sädekehän, joka hetken oltuaan näkyvissä sitten hävisi.
Muut eivät sitä nähneet ja tyttö ei uskaltanut puhua oudosta näystä muille
tyttöystävilleen.
Muutama viikko näyn jälkeen samassa tienmutkassa ajoi henkilöauto pahan
kolarin, jossa mukana ollut lukiolaispoika kuoli.
Rovaniemen Oikaraisen kylässä jäi 1960-luvulla Rannan Jaani auton alle ja hänet
haudattiin erikoisluvalla yksityiseen hautaan Kemijoen Ketturannalle.
Kauppiaana ja hevosten välittäjänä toiminutta Jaania kyläläiset pitivät hyvin
salaperäisenä miehenä ja hänellä uskottiin olevan yhteyksiä tuonpuoleisiin voimiin.
Hänen kuolemansa jälkeen Ketturannan maantien suoralla jotkut kuulivat Jaanin
ajavan hevosella niin että tiu`ut helisivät.
177
Kittilän Alakylän nuorisoseuran näytelmäharjoituksista oli nuorten ryhmä
palaamassa kotia syysiltana vuonna 1939.
Pauli juoksi tiensivuun Pikkujängän kohdalla ja huuteli hätääntyneenä myös toisia
nuoria tulemaan pois tieltä.
Hän näki tiellä tulevan vastaan pitkän hautajaissaattueen.
Toiset nuoret katsoivat Paulia hölmistyneenä, että hulluksiko se tuli. He eivät
nähneet mitään.
Mukana ollut kertoja sanoi Paulille näytetyn etukäteen lähestyvän sotien pitkiä
hautajaissaattueita. Pauli itse kaatui talvisodassa ensimmäisten joukossa.
Kymmenvuotias sallalainen tyttö oli rakkaan isoäitinsä hautajaisissa.
Hautajaissaattueessa hän näki punaisista ruusuista tehdyn kukkalaitteen keskelle
ilmestyvän isoäitinsä lempeät hymyilevät kasvot.
Myös ruusut tuoksuivat isoäidiltä.
Tyttö oli sanomassa ääneen iloisena, että siinähän sinä mummi olet. Mutta mummi
pani käden huulilleen merkiksi, ettei tyttö paljastaisi häntä.
Opettajaksi valmistunut tyttö kertoi, ettei hän ole koskaan kokenut mitään
vastaavanlaista outoa näkyä ja hajuaistimusta.
Kemijärven Kostamon kylässä oli talo, jonka emäntä tunnettiin yhteyksistä
tuonpuoleisiin voimiin. Emäntä oli harras uskovainen.
Kun lehmä sairastui, emäntä vanhasta virsikirjasta selasi määrätyn virren ja pisti
tikulla sen lehden lehmän yläpuolelle kattoon.
Ja lehmä parani.
178
179
OUTOJA KULKIJOITA JA KULTAMIEHIÄ
180
181
Kemiläinen pariskunta syysruskan aikana retkeili Sotajoen varrella ja osui
Ivalojoella vanhaan Kultalaan.
- Kun oli ilta, päätimme yöpyä Kultalassa. Silloin oli vielä yhdessä huoneessa
lämmitettävä piisi.
Mieheni meni lämmittämään savusaunaa.
Minä jäin sisälle vahtimaan piisin tulta. Sitten kuulin, kun joku pirtissä käveli ja
kolisteli seinää.
Ajattelin, että mieheni siellä tutkii seinälle ripustettuja vanhoja kullankaivamiseen
käytettyjä esineitä.
Sitten mieheni tuli huoneeseen ja sanoi, että nyt lähdetään saunomaan. Sanoin
hänelle, että sinäpä tarkkaan siellä pirtin puolella niitä esineitä tutkit ja kävelit ja
kolistelit monella lailla.
Mieheni hämmästyi ja sanoi, ettei hän ollut käynyt lainkaan pirtissä. Lämmittelin
savusaunaa ja istuskelin koko ajan jokitörmällä ja kuvittelin, minkälaista vilskettä
täällä on mahtanut olla kultakuumeen ollessa korkeimmillaan.
Kemijärven yhteiskoulu oli sotien aikana saksalaisten sotilassairaalana.
Koulun ullakolla käymään mennyt koulupoika näki yllättäen kädettömän verisen
saksalaissotilaan hahmon, joka itkien pyysi lääkäriltä ettei hänen raajojaan
leikattaisi.
Sotilas vaikeroi surkeasti, ettei hän koskaan voi enää soittaa pianoa. Hän selitti
mieluummin kuolevansa kuin jos häneltä sormet viedään.
Sitten näky hävisi.
Mäntyjärven tien varressa oli Iikan talo.
Nuasjärveltä kulki aamuisin linja-auto Rovaniemen kaupunkiin.
Iikan talon kohdalla aamuisin outo mies pysäytti linja-auton.
Kun kuljettaja avasi oven, ketään ei tullut autoon.
Outo mies pyrki kyytiin koko talven ajan ja aina yhtäkkiä hävisi.
182
Peräpohjolan ja Torniolaakson erilaisia murheita on vaikea ymmärtää. Joskus ne
ovat aivan käsittämättömiä.
Murteiden vaikeutta osoittaa se, että piru kerran matkoillaan osui Torniolaakson
Kainuuseen ja poikkesi joissakin taloissa.
Hän kuunteli ihmisten puheita, mutta ei ymmärtänyt niistä mitään. Niinpä hän
sähkötti päämajaan, että tänne pitää lähettää tulkki:
- Täällä ei pärjää itse pirukaan.
Rovaniemen Korkalovaarassa kummitus oli ottanut tavaksi katsella leskimiehen
televisiota yöllä.
Mies toisinaan heräsi yöllä siihen, että televisio oli auki vaikka hän oli varmasti sen
sulkenut illalla.
Samalla hän näki sohvalla istuvan haamun, joka hengitti läähättäen. Jonkun
hupiohjelman ollessa menossa, kummituskatsoja nauraa hohotti vähän väliä kolkosti.
Silloin leskimies komensi kummitusta pitämään pienempää ääntä, että saa nukkua
rauhassa.
Inarin Peltotunturin kairassa kullankaivaja tulisteli ja nukkui yön eräällä vanhalla
asentopaikalla.
Hänen unensa oli onnellista, ja viereen ilmaantui nuori kaunis nainen. He
rakastelivat pitkään ja hellästi toisiaan.
Aamulla kahvia keitellessään hän huomasi vanhojen havujen seassa kondomin ja
arvasi, että siinä paikassa oli eletty ja koettu joskus aikaisemminkin kauniita
onnellisuuden hetkiä.
Asentopaikalle jäänyt rakkausenergia oli säteillyt hänen eroottiseen uneensa.
183
Rovaniemen Rovakadun ja Ainonkadun kulmassa rehvakkaasti liikkunutta ja
tappelun haluista poikajengiä vastaan käveli yhtenä iltana mustapukuinen outo mies,
joka mennä suhahti suoraan porukan läpi.
Pojat ennättivät nähdä miehen lautasenkokoiset tyhjät silmäkuopat. Jengi säikähti
outoa tapausta niin, että kukin paineli suoraan päätä kämpilleen.
Joitakin viikkoja sen jälkeen samalla paikalla jengien välisissä kahinoissa
ammuttiin haulikolla kaksikymppinen nuori mies kuoliaaksi.
Talvisodan jälkeisenä syksynä Anja oli puolukassa Narkauksen takamaastossa.
Hän oli jättänyt täysinäisen puolukkasangon polun päälle. Hän jatkoi puolukan
keräämistä ja näki sitten naapurikylän tutun miehen kävelevän polkua pitkin.
Hän rupesi huutamaan miehelle varoitusta puolukkasangosta, kun hän samassa
muisti miehen kaatuneen talvisodassa.
Joitakin vuosia sitten leskeksi jäänyt nainen laitteli Rovaniemen Korkalovaarassa
poronkäristystä keittiössä.
Hän kuuli korvan takaa selvästi kuolleen miehensä äänen, joka sanoi:
- Laita sitä nyt reilusti, että minullekin riittää. Eläissään miehellä oli tapana
käppäillä vaimonsa selän taakse katsomaan, mitä ruokaa oli tulossa.
Poromiehenä toiminut mies tykkäsi erikoisesti poronkäristyksestä. Se oli hänen
mieliruokansa.
184
Keminmaan Ketolanperällä oli jatkosodan aikana saksalaisilla parakkikylä, joiden
raunioita on vieläkin näkyvissä.
Mieheni oli yhtenä syysiltana kävelyllä seudun vanhaa tienpohjaa myöten. Hän tuli
hämmentyneenä kävelyreissulta ja ihmetteli kuulemaansa.
Hänen kävellessään oli viereltä kuulunut saksankielisiä komentosanoja. Ketään ei
näkynyt eikä liikkeellä tiellä.
En ottanut tosissani mieheni puhetta ja vähän naureskelin sille. Pari iltaa
myöhemmin olimme yhdessä kävelyllä samaa tienpohjaa pitkin.
Puhelimme siinä kävellessämme jotain. Äkkiä tunsin kuinka joku tarttui oikeaan
olkapäähäni ja kuulin saksankielistä puhetta. Säikähdin ja pistin juoksuksi.
Mieheni ällisteli, että mikä minulle tuli. Kyllä lopetin naureskelun yliluonnollisille
asioille.
Rovaniemeläinen nainen oli yksin kotona ja katseli kaikessa rauhassa telkkaria.
Yhtäkkiä naisen vieressä istui outo mies ja vilkuili television ruutuun päin. Siiten
se sanoi:
- Nämähän ovat vain kuvia. Joutavia tyhjänpäiväisiä kuvia. Eipä kiinnosta ja hävisi.
Kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei nainen ehtinyt edes pelästyä.
Rovaniemellä kaksi vanhaa savottamiestä oli alkukesästä 1993 kävelyllä Kemijoen
rannalla, kun he näkivät kymmeniä uiton veneitä tukkien perässä Jätkänkynttilän
sillan yläpuolella.
Miehet kummastelivat näkyä kun tiesivät Kemijoen uiton lopetetun vuosia sitten.
Jätkänpatsaan lähelle käveltyään he kuulivat selvästi patsaan tyytyväisenä sanovan:
- Kyllä ne pitävät huolen, että Kemijoen uitto vielä jatkuu.
185
Tornionjoen Armassaaren seuroissa sunnuntai-iltana palaamassa olleeseen
hevosrekeen kovassa lumipyryssä törmäsi linja-auto.
Reessä istuneet kaksi sisarusta Eeva ja Kaisa menehtyivät.
Samassa reessä istunut koulutyttö Hilkka sai ainoastaan vähäisiä vammoja ja
pelastui.
Myöhemmin sitten hän läksyjä lukiessa kotona näki, kun nojatuolin pääll kasatuista
reessä kohtalokkaana iltana olleista vilteistä erkani kaksi ihmishahmoa, jotka
kulkivat huoneen poikki ja katosivat. Hän tunnisti hahmot Eevaksi ja Kaisaksi.
Hilkka tunnettiin koulukavereitten keskuudessa erittäin realistisena ja rehellisenä
tyttönä, joka ei koskaan kuvitellut ja puhunut tyhjiä.
Ounasjokivarren Tolosenkylässä oli nuori emäntä tullessaan taloon istuttanut
ikkunan alle koivun taimen.
Suureksi puuksi kasvanut koivu katkesi rysähtäen samana yönä, kun puun
istuttanut vanhaemäntä kuoli kunnan vanhainkodin sairasosastolla.
Pari syksyä sitten Kultalassa yöpynyt naisturisti heräsi kultamiesten juhlien pitoon:
- Heräsin lattioiden kovaan tärinään. Kuulin kun gramofoni soi ja ympärillä kävi
mahoton tanssinjytke. Mutta mitään ei näkynyt. Sitten yhtäkkiä oli taas täysin
hiljaista.
Kultamiesten kanssa tanssi myös hollantilainen Sylvia Petronella, joka oli legenda
jo eläessään. Kultamiehet muistelivat häntä kaiholla.
Sevettijärven Kirakkajärvellä syyspimeällä rovaniemeläinen opettaja odotteli
kauppiasta järven toiselta puolen kylästelemään erämökilleen.
Hän näki kirkkaan valon ja veneen lipuvan rantaan ja lähti lyhty kädessä ottamaan
vierasta vastaan.
Kun opettaja meni järven rantaan, ei siellä ollut ketään.
Seuraavana päivänä kävi selville, ettei kauppias päässyt vierailulle eikä ollut illalla
liikkunut järvellä.
186
Rovaniemen Ounasvaaran vanhalla ampumaradalla urheiluopiston lähellä
virkanaista vastaan kävellä pällisteli aurinkoisena kesäpäivänä outo alaston
mieshaamu.
No, tämä kirkkovaltuustossa istuva tätinainen säikähti tilannetta. Haamu huomasi
sen ja vähän närkästyneenä opasti naista:
- Mitä pelkäämistä meissä oikeissa haamuissa on.
Aina jos jotain pahaa maan päällä tapahtuu, sen tekee toiselle konkreettinen
lihallinen ihminen.
Parasta varoa toisianne ja itseänne.
Sitten outo mies näytti ampumaradan betonimuuria ja sanoi, että tuota vasten ne
minut teloittivat kun ajattelin eri tavalla kuin he.
Sen jälkeen haamu hävisi.
Korhosella oli kultakaivaus lähellä Mobergin kämppää Sotajoella.
Hän kertoi olleen tulossa eräänä elokuun päivänä Lettojängän ohi kämpälle, kun
vuosikymmeniä sitten kuollut kuulu pororuhtinas Kaapin Jouni asteli vastaan.
Sen verran säikähdin näkyä, että kivääri putosi olkapäältäni.
Lappilainen kuvataiteilija oli vuokrannut Simosta maalaistalon. Hänen luokseen
poikkesi Lapin matkalla pari tuttua kaveria kahville, kirjailija ja taidemaalari.
Taiteilija lämmitti saunan ja he ottivat kelpo löylyt. Ensimmäiseksi tuli ulos
kirjailija jäähylle. Sitten taiteilija ja yritti istua samalle penkille seinän viereen. He
kuulivat molemmat ihmeekseen jonkun sanovan:
- Älä tule siihen, minä istun jo tässä.
Saunaan oli jäänyt taidemaalari. Vastan läiskeistä päätellen saunassa oli
kokonainen porukka kylpijöitä. Sitten hän tuli punaisena ulos. Toiset ihmettelivat
kovaa löylyn ottamista.
Taidemaalari vastasi: - Kun lähditte lauteilta, sinne ilmaantui pieni lapinäijä
läiskimään vastaa. Minä yritin ajaa sen ulos lisäämällä löylyä ja läiskiä kilpaa, minkä
nahkani kesti.
Mutta häviölle minä jäin, sinne lauteille se outo löylymies jäi.
187
Enontekiöläinen nainen kertoi nuorena tyttönä olleensa isänsä ja velipojan kanssa
Pöyrisjokivarressa heinäniityllä.
Paluumatkalla kotiin he yöpyivät vanhassa heinäladossa joen saaressa.
Yritin nukkua mutta en saanut unta, kun moottorin pärinää muistuttava ääni piti
hereillä. Siihen aikaan ei sillä seudulla ollut venemoottoreita eikä muitakaan koneita.
Ei sille kummitusmoottorin äänelle löytynyt mistään järjellistä selitystä.
Isä oli myös hereillä ja kysyin häneltä, mikä tuollainen ääni on. Näin, että isäkin
ihmetteli outoa ääntä. Hän vain rauhoitteli minua ja sanoi:
- On parempi kun ei jää kaikenlaisia outoja ääniä erämaan hiljaisuudessa
kuuntelemaan.
Eipä aikaankaan, kun ladon aukossa vilahti outo iso hahmo joka samassa hävisi.
Sillä oli isot sarvet ja yliluonnollisen suuren korpin siivet.
Inarin Lisman erämaakylässä sotien jälkeen kierteli kulkujätkä, joka esiintyi
Suomen hallituksen ministerinä ja huiputti kyläläisiltä rahaa.
Mies oli siististi pukeutunut ja osasi vakuuttavasti puhua.
Ministeri kertoi tulleensa tutustumaan saamelaisten elinolosuhteisiin voidakseen
niitä parantaa.
Yksi suuri epäkohta todettiin olevan tien puuttuminen kylään. Ministeri lupasi, että
tien rakentaminen kylälle pannaan heti käyntiin, kun hän palaa Helsinkiin. Mutta
kyläläisten on kuitenkin omalla pienellä osuudella osallistuttava tien
rakentamiskustannuksiin, ministeri selvitti.
Ministeri keräsi kyläläisten rahat mukaan tien rakentamisen jouduttamiseksi ja
katosi eikä hänestä ole kuulunut mitään.
Nyt kyläläiset ovat nähneet ministerin haamun liikkuvan kylänraitilla, mutta sisälle
se ei uskalla poiketa välttyäkseen pahemmilta seurauksilta. - Jos tämä
huijariministeri oikeasti näyttäytyy Lismassa, lapinäijä vannoi hänet lähettävänsä
pirun rengiksi.
188
Isäni oli alkukesästä yöpynyt Rovaniemen Narkauksessa.
Hänelle tehtiin peri isoon pirtiin sivusta vedettävään sänkyyn niin kuin siihen
aikaan oli tapana.
Hän heräsi siihen, kun joku hyppi pirtin orsilta lattialle. Sama toistui useita kertoja.
Hän kuuli selvästi tömähdyksen ja askelia, kun joku käveli lattialla ja askelten ääni
häipyi leivinmuurin taakse. Mutta ketään ei näkynyt.
Aamulla hän kahvipöydässä mainitsi oudosta orsilta hyppijästä talonväelle.
Pöytään tuli pitkä hiljaisuus.
Sitten talon vanhaisäntä sanoi:
- On se kumma, että se ei usko. Olen varoittanut sitä hyppimästä kun vieraita on.
Niesissä viisissäkymmenissä oleva pariskunta katseli tammikuun iltana kaikessa
rauhassa telkkaria.
Mies havahtui siihen, kun ikkunaan koputettiin voimakkaasti. Koputustoistui
kolme kertaa perätysten. Mies kuuli selvästi koputuksen, mutta vaimo ei.
Mies meni ulos katsomaan, jättikö koputtaja jälkiä. Lumi oli ikkunan aalla
kuitenkin rikkumaton.
Kun seuraavana aamuna vaimo heräsi, makasi mies vieressä vuoteella kuolleena.
Saarenkyläläinen nainen heräsi aamuyöllä kello 4 aikaan ovikellon soittoon, joka
soi pitkään ja selvästi.
Kun ovikellon soittaminen vain jatkui, hän meni katsomaan että kenellä tähän
aikaan yöstä sellainen hätä on ja mitä asiaa soittajalla on.
Mutta oven takana ei ollut ketään. Myöskään koko pihalla ei näkynyt ristinsielua.
parisen viikkoa tapauksen jälkeen nainen sai tietää Kuopiossa asuneen ystävänsä
kuolleen juuri samana päivänä, jolloin hänen kotinsa ovella oli käyty ovikelloa
soittamassa.
189
Viirinkylän Vuoksujärvellä oli isä kahden tyttärensä kanssa hevosella tulossa
huhtikuun päivänä merkittyä talvitietä myöten järven toiselta puolen mummilasta
kotiinsa.
Yhtäkkiä hevonen vauhkona koukkasi sivuun umpihankeen ja palasi sitten sieltä
kuljetulle rekitielle takaisin.
Hevonen selvästi väisti jotakin vastaantulijaa, vaikka reessä istujat eivät nähneet
tiellä ketään kulkijaa.
Sota-aikana Pohjanhovi oli suosittu saksalaisten upseerien juhlimispaikka.
Kapakka suorastaan vilisi saksalaisia korkeita upseereita. Yhtä aikaa Pohjanhovissa
oli kerran lounastamassa peräti neljätoista saksalaiskenraalia.
Myös pahamaineinen juutalaisten joukkotuhooja Himmler kävi Rovaniemellä ja
asui Pohjanhovissa.
Saksalaisjoukot pitivät paikkakunnalla myös sotilasparaateja.
Kolmekymmentä vuotta myöhemmin 1970-luvulla rovaniemeläinen nainen
juhannuksen alla näki ihmeekseen alppijääkärien joukko-osastojen marssivan pitkin
Valtakatua paraatissa ja laulavan suosittua sotilaslaulua Erika. Hän tunnisti paraatin
vastaanottajaksi kenraali Dietlin, joka sodan loppuvaiheessa sai surmansa lento-
onnettomuudessa.
Nainen säikähti näkyä niin, ettei pitkään aikaan uskaltanut siitä kertoa kenellekään.
Rovaniemeläinen viisikymppinen insinööri heräsi yöllä siihen, kun outo mies
mustat vaatteet päällä oli änkeämässä nukkumaan hänen viereensä.
Insinöörimies unenpöpperössä torjui vieraan miehen yrityksen ja sanoi:
- Mitä sinä siihen änkeät, ei tähän sänkyyn sovi kahta nukkumaan. painu hiiteen
siitä.
Outo mies lähti vastahakoisesti pois. Aamulla insinööri tunsi rinnassa kipua ja
meni lääkärille, joka totesi hänen saaneen aika pahan sydäninfarktin.
Silloin insinööri tajusi yöllisen oudon vieraan olleen kuoleman.
190
Lomamatkalla Lappiin helsinkiläinen nuoripari ajeli heinäkuun 4. päivänä
aamuyöllä kohti pohjoista. He pysähtyivät Saariselän Laaniojalla hiukan
jaloittelemaan ja ihailemaan kesäyön aurinkoa.
He nousivat tien kupeelle jäkäläkankaalle nähdäkseen tunturimaisemaa laajemmin.
Samalla mies kaivoi sepaluksen auki ja rupesi heittämään vettä.
Silloin maailma repesi ja he joutuivat dramaattisen ja kaamean näytelmän
silminnäkijöiksi.
Molemmat näkivät mäennyppylän takaa hiipivän esiin miehiä aseet kädessä ja
ryhtyvän silmittömästi tulittamaan maantielle pysähtynyttä postiautoa.
Autosta syöksyi ulos hätääntyneitä naisia, lapsia ja miehiä, jotka yrittivät suojautua
ja pelastautua kuka minnekin tien toiselle puolen.
Rytäkässä he erottivat piispan kaapuun pukeutuneen miehen yrittävän ryömiä
turvaan auton alle, kun siihen osui. he kuulivat hänen viimeisinä sanoina
rukousparahduksen:
- Herra, armahda!
Sitten näky hävisi ja ympärille levisi kesänyön hiljaisuus.
Nuoripari säikähtyneenä ja järkyttyneenä ihmetteli näkyä ja meteliä.
Vasta jälkeen päin he kuulivat, että samalla paikalla oli tapahtunut sodan aikana
1943 heinäkuun 4. päivän aamuyöllä kello 3 aikaan venäläisten partisaanien tuhoisa
hyökkäys Laaniojalla postiautoa vastaan.
Väijytyksessä kuoli useita ihmisiä muun muassa Oulun piispa Yrjö Aukusti
Wallinmaa hänen ollessaan menossa piispantarkastukseen Inariin.
Partisaanihyökkäyksen uhrien muistoksi paikalle on pystytetty ”Piispankivenä”
tunnettu patsas vuonna 1950.
191
Nuori opiskelijatyttö raahusti iso reppu selässä syysruskassa Lemmenjoen kairassa
ja etsi kullankaivajan turvekammia.
Hänellä ei ollut tarkempaa tietoa turvekammin sijainnista, mutta jossakin täälläpäin
sen piti olla.
Hänen mielessä oli vain yksi ajatus, löytää kullankaivaja, johon hän oli
toivottomasti rakastunut. Hän odotti tälle miehelle myös lasta.
Ilta alkoi hämärtyä. Tunturikoivikko alkoi tuntua uhkaavalta ja värit sammuivat
pimeään. Kivet nousivat ja heiluivat kuin kummitukset kahta puolen polkua.
Tyttö rupesi hätääntymään ja pelkäämään, vaikka hän olikin muutaman kerran
lapin tuntureilla kavereitten kanssa eräretkeillyt ja yöpynyt laavulla.
Sitten yhtäkkiä tyttö kuuli jonkun kävelevän hänen edellään, vaikka hän ei nähnyt
ketään. Tämä näkymätön eeluskulkija ei vaikuttanut mitenkään pelottavalta
hengeltä.
Tyttö seurasi eeluskulkijaa ja osui suoraan kullankaivajan turvekammiolle.
Kultamies yllättyi iloisesti tulijasta ja rakkaustarina jatkui onnellisena.
Simojokivarren törmällä on seisonut vuosikymmeniä tukevista hirsistä tehty
autiotalo, jossa ei ole päivääkään asuttu.
Naapurissa pienessä mökissä asunut mies oli ennustanut:
- Iso on talo. Kyllä siihen kartanolle nousee komea hirsipytinki, mutta kukaan siinä
ei pysty asumaan.
Hänen ennustuksensa on käynyt toteen.
Taloon ei ole koskaan tehty muuria ja tulisijaa.
Kuitenkin talvi-iltana moni on nähnyt pirtissä loimottavan piisitulen ja sen
ympärillä istuvan outoa väkeä.
192
Kemijärven Tapionniemen kylän eräässä talossa yöpyi merkillinen kulkumies.
Aamulla mies halusi maksaa reilusti emännälle yösijasta ja ruuasta.
Emäntä näki, että mies otti esiin virsikirjan ja sieltä välistä lappoi seteleitä ja pisti
pöydälle.
Se oli kelkan kanssa liikkeellä.
Pois lähtiessä se varoitti talonväkeä, ettei saa katsoa ikkunasta hänen menoaan.
No, Arttu-poika katsoi ikkunasta ulos ja näki miehen istuvan kelkkaan. Kelkan
eteen ilmestyi kaksi isokokoista sutta vetäjiksi. Sudet kuitenkin samassa hävisivät ja
kelkka ei lähtenyt liikkeelle.
Mies tuli takaisin sisälle ja sanoi, että kyllä täällä joku katsoi ikkunasta kun hän ei
päässytkään liikkeelle.
Arttu tunnusti. Mies sanoi, että muista nyt olla katsomatta kun lähden. Muuten
tapahtuu pahoja.
Jonkun ajan kuluttua poika katsoi ja näki miehen kelkan kiitävän pitkin Kemijoen
jäätä niin, että lumi pölisi.
Sitten emäntä rupesi laskemaan miehen jättämiä rahoja, jotka muuttuivat silmien
edessä virsikirjan lehdiksi.
Lapissa uskotaan tunturisopulien lähtemisen laumoina liikkeelle merkitsevän
maailmalla suuria mullistuksia.
1970-luvun alussa oli valtava sopulilaumojen vaellus Lapinmaassa pohjoisesta
etelän suuntaan. Vesistöjä ylistäessään niitä hukkui tuhansittain.
Kittiläläiset sopulien nahkoilla hankkivat Kittilän seurakunnalle uudet urut.
Sopulien nahkoja myytiin sadoittain Helsingissäkin ”Operaatio sopulit” nimellä.
Kittiläläisten urut narisevat samalla tavalla kuin sopulit kirskuttavat hampaitaan ja
outoja sopuleita juosta vilistää pitkin kirkonkäytäviä öisin.
193
Oululainen eräretkeilijä Simojärven kairassa hiihteli eräälle autiokämpälle.
Lähestyessään kämppää mies ilahtui, kun huomasi tulen loimottavan ikkunasta.
Hän päätteli, että siellä on joku ja hän pääsee ja on mukava mennä lämpimään
kämppään.
Mies aukaisi oven ja näki piisissä palavan tulen, mutta silti kämppä oli aivan
kylmä. Hän huomasi laverilla nukkuvan ison mustan miehen jalat paljaina.
Kämpän pöydällä oli aukinainen kartta ja ristillä merkittyjä asuntojen osoitteita
päivämäärineen.
Mies näki myös oman talonsa osoitteen. Hän painoi hiljaa kämpän oven kiinni ja
lähti hiihtämään toiselle kämpälle säikähtyneenä.
Kaksi kuukautta myöhemmin miehen poika kuoli autokolarissa.
Miesporukka oli syyskuun loppupuolella Lemmenjokivarressa risusavotassa. He
olivat majoitettuna Kultalaan.
Syyssateet olivat alkaneet. Vähän ennen puolta yötä ovi aukeni ja vesisateesta asteli
sisälle kullankaivaja, sillä oli iso nahkareppu olalla.
Miehet katsoivat yöpuulta tulijaa, joka heitti repun keskelle lattiaa että jysähti.
Reppu aukesi ja sieltä lensi karhunpaisti lattialle.
Kullankaivaja kysyi miehiltä, että haluaako joku lämmintä karhunlihaa?
Porukassa sattui olemaan virkaintoinen metsänvartija, joka ryhtyi kuulustelemaan
kullankaivajaa:
- Oletko ampunut luvattomaan aikaan karhun?
Siihen kullankaivaja sanoi, että katoppa tarkemmin mitä lihaa se on.
Metsänvartija meni tutkimaan lähemmin karhunlihaa ja reppua.
Miesporukan silmien edessä karhunliha, reppu ja mies katosivat ja koko porukka
meni hämmennyksestä hiljaiseksi.
Ulkona syyspimeässä ropisi kattoon sade.
194
Rovaniemen neljännellä hautausmaalla Viirinkankaalla elokuussa 1964 sattui
selittämätön tapaus, jossa Juho Vihtori Nättiä eli Lapin kuuluisinta legendaarista
jätkää Nätti-Jussia haudattiin.
Kun metsäneuvos Jarl Sundqvist piti muistopuhetta ennen multien heittämistä
arkulle, yhtäkkiä haudan reunalle ilmestyi mustiin pukeutunut mies viulu kainalossa.
Kukaan ei tuntenut eikä ollut ennen koskaan nähnyt soittajaa.
Kun mies alkoi soittaa, peittyi taivas äkkiä mustiin ukkospilviin. Ne olivat niin
mustia, ettei kukaan ollut ikinä nähnyt sellaisia pilviä ennen. Sitten alkoi hirveä
salamointi ja jyrinä ja rankkasade.
Haudalla olleet Nätti-Jussin saattajat katselivat likomärkänä kummissaan toisiaan.
Silloin joku jätkistä sanoi:
- Pitihän se arvatakin. Se oli Nätti-Jussi joka siirtyi semmoisella rytinällä Suuren
Pilkotuksen toiselle puolen.
Simojokivarressa oli lämpiämässä lauantaisauna kevätiltana.
Talon isäntä teki rantteella pikkupuita saunan lämpiämistä odotellessa.
Paikalle hiihteli outo mies, joka pysähtyi isännän kanssa juttelemaan kaikenlaista.
Isäntä sitten pyysi vierasta jäämään saunomaan ja voi talossa yötäkin olla, kun ilta
on näin pitkällä.
Outo mies kiitteli tarjousta ja sanoi:
- Tässä on vähän kiire, ettei ehdi jäämään.
Olen iltapäivällä lähtenyt hiihtämään Kemijärven Luusuasta. Poikkesin
Auttikönkäällä kylpemässä.
Tänä iltana on vielä ehdittävä Oulun Kempeleeseen.
Sitten mies jatkoi matkaa. Isäntä katsoi miehen perään ja näki, ettei lumeen jäänyt
mitään latua ja toisessa jalassa törrötti hevosen jalka kavioineen.
Myöhemmin kävi ilmi, että samana lauantai-iltana oli Luusuassa ja Kempeleessä
tapettu mies.
Auttikönkään syvä rotko ja vesiputous sijaitsee Auttijoessa, joka kovilla
pakkasillakin pysyy auki.
195
Rovaniemeläinen kolmen miehen porukka oli juhannuksen jälkeisellä viikolla
retkeilemässä ja katselemassa kultakaivannon paikkaa Inarin Tolosjoen latvoilla. He
panivat laavun pystyyn joen rantatörmälle ja rupesivat keittelemään iltateetä.
Pian paikalle ilmaantui vanha hirvasporo. Se kierteli laavua ja tiiraili miehiä. Sen
silmistä näki, että se oli aivan kuin puhetta vaille.
- Minä sanoin kavereille, että tuo poro ei ole oikea poro. Sillä on pojat jotakin asiaa
meille.
Niin me lähdettiin seuraamaan sitä ja se vei meidät sorakuopalle ja pani maata
siihen.
Tutkimme tarkemmin sitä kuoppaa, joka osoittautui yllättäen vanhaksi
kultakaivannoksi. Sammaleiden alta löytyi kottikärryn, rännin ja rislojen jäännöksiä.
Teimme valtauksen paikasta ja kaivannosta on monena kesänä löytynyt mukavasti
kultaa.
Tervolan Louejoen sillankorvassa pyrki kyytiin kevättalven iltahämärässä usean
viikon aikana kesämekkoon, huiviin ja valkoisiin sukkiin pukeutunut nuori
liftarityttö 1980-luvun alkupuolella.
Aina kun auto pysähtyi, tyttö hävisi silmien edessä kuin ilmaan. Toisinaan tyttö
juoksi sillanalle ja kun meni katsomaan lumihangessa ei näkynyt mitään jalanjälkiä.
Outo tapaus on herättänyt laajasti huomiota ja siitä on kirjoitettu
sanomalehdissäkin. Katoavaa liftarityttöä ajoi paikalle katsomaan uteliaita ihmisiä
Haaparantaa ja Oulua myöten, mutta aave näyttäytyi vain harvoille.
Louejoen sillan salaperäisen liftarin autoon pyrkimiset jotkut ihmiset ovat
kytkeneet rovaniemeläiseen nuoreen tyttöön, joka muutamaa vuotta aikaisemmin
katosi liftausmatkalla Rovaniemen ja Kemin välillä jäljettömiin. Hänen epäillään
joutuneen väkivallan uhriksi eikä häntä ole löydetty.
196
Vuotoksen alueella takavuosina pelkosenniemeläinen poromies hiihteli
talonpaikkaa katselemassa. Samalla hän haeskeli porotokkaa.
Metsässä tuli vastaan outo lantalainen mies, joka ei ollut paikkakuntalaisia. Tämä
tuntematon mies pysähtyi juttelemaan.
Mies tuntui tietävän hänen talonrakennusaikeestaan ja sanoi:
- Kyllä ne antavat sinulle maata ja kehottavat sinua rakentamaan, mutta tähän
nousee vesi. Älä hyvä mies rakenna veden alle.
Sitten mies yhtäkkiä hävisi.
Poromies ihmetteli tapausta ja oudon miehen puheita.
Silloin ei vielä Vuotoksen altaan rakennussuunnitelmista tiedetty ja puhuttu mitään.
Sitten muutamaa vuotta myöhemmin poromies oli Rovaniemen
maanlohkomistoimistossa järjestelemässä lupa-asioita kuntoon tilan rakentamiseksi
Vuotoksen alueelle.
Ihmeekseen hän näki pöydän takana istuvan saman lantalaisen miehen, joka oli
hiihtänyt hän vastaan kairassa. Hän mainitsi tästä hänelle.
Mies kuitenkin kiisti poromiestä koskaan aikaisemmin nähneensä. Hän sanoi
tulleensa virkaan vasta joitakin viikkoja sitten Etelä-Suomesta eikä koskaan
käyneensä ennemmin Lapissa.
Kolmekymmenluvulla Tainijoen savotalla hevosmiehet näkivät jäätiellä
tuntemattoman ajurin. Se ajoi edellä hyvää vauhtia ja eikä sitä takaa tullut
tavoittanut koskaan.
Sitten muuan hevosmies purettuaan tukkikuormansa lanssille ja paluutiellä jäi
sivusta seuraamaan jäätien liikennettä.
Jonkun ajan kuluttua hän näki tuntemattoman ajurin tukkikuorman saapuvan. Hän
hämmästyi kun kuorman edessä ei ollut hevosta lainkaan, vaan sitä kiskoi hampaat
irvessä uupunut edesmennyt savottamies.
Silloin hevosmies ymmärsi, että eläissään julmana hevospiiskurina tunnetun
savottamiehen henki oli pantu kokemaan hevosten kärsimyksiä ja sovittamaan
tekoaan.
197
Inarin Kuivaojan latvoilla oli puolenkymmentä rovaniemeläistä muutama kesä
sitten lomailemassa ja kultaa kaivamassa.
Heinäkuun yönä teltassa oltiin panemassa nukkumaan. Kaikki olivat vielä hereillä.
Teltan ulkopuolella rupesi kuulumaan askelia.
Sitä kävelyä vain jatkui. Yksi teltassa olleista miehistä sanoi:
- Kuka piru siellä kävelee. Tuossa on oviaukko, tule sisälle.
Eipä aikaankaan, kun teltan oviaukosta työntyi näkösälle surullisen ja itkettyneen
näköiset nuoren naisen kasvot, jotka samassa hävisivät.
Telttaan tuli hiljaista. Joku miehistä kysyi, että tunsiko kukaan naista.
Yksi miehistä tunnusti, että ne kuuluivat hänen entiselle heilalleen.
Rakkausjutun päättymisen jälkeen nainen oli mennyt sekaisin ja kadonnut
jäljettömiin Inarin erämaihin.
Kullankaivaja oli Hammastunturin liepeillä kalareissulla.
Hän teki asentopaikan Syväjärven rannalle syyskuun alun iltana. Järvi oli peilityyni
ja aurinko laski tunturin taa.
- Minulla oli onnellinen olo ja miehenrauha.
Näin selkeää, kuulakasta ja lämmintä unta koko yön. Tunsin kuinka maaäiti piti
minua sylissä, helli ja paijasi kuin pientä lasta.
Aamulla mietin, että mikä kumma sai minut siinä asentopaikassa tuntemaan minut
poikkeuksellisen harmoniseksi ja onnelliseksi.
Sitten huomasin, että sillä paikalla oli ikivanha saamelaisten asumiskenttä, jossa
varmaan oli asunut hyviä ja onnellisia ihmisiä ja henkiä.
198
Hohtavien keväthankien aikaa Kekkonen nähdään yhä hiihtelevän milloin missäkin
Lapin tuntureilla.
UKK eläissään tapasi sanoa, ettei kevät ole mitään ilman hiihto- ja pilkkiretkeä
Lappiin.
Tämän vuoden keväällä taas Kekkonen hiihteli Saariselän Rumakurun ladulla
vastaan erästä suomalaista ministeriä.
Ministeri ihmetteli, että miten sinä täällä hiihtelet? Sinähän olet kuollut jo aikoja
sitten. Kekkonen vastasi:
- Ei siellä taivaassa ole Lapin hohtavien keväthankien veroisia hiihtotuntureita.
Sieltä taivaasta on kyllä vaikea päästä mihinkään. Mutta minä löysin yllättäen
taivaasta reiän, jonka kautta voin salaa piipahdella keväisin hiihtelemään tänne
Lapin tuntureille.
Sen sanottuaan Kekkonen jatkoi rivakasti hiihtämistään kuin joskus nuorena ennen
ja hävisi tunturikeron taakse.
Kullankaivajaksi ryhtynyt yliopiston tutkija oli Inarin Sotajoella päivän
uurastuksen jälkeen lepäämässä losokodassa.
Mies makasi laverilla ja lueskeli jotakin. Hän oli repun ripustanut naulaan
vastakkaiselle puolen kotaa.
Lueskellessa hänen huomionsa kiinnittyi siihen, kun joku penkoi reppua ja kuuli
vanhan lapinäijän äänen sanovan:
- Täällähän tämä minun kuksa on, jota olen etsinyt kauan.
Miehellä tosiaan oli repussa ikivanha kahvikuksa, jonka hän oli joitakin vuosia
sitten ostanut Inarin markkinoilta käytettyjen tavaroiden myyntipöydältä.
Mies ihmetteli repun aukeamista itsestään ja sanoja. Hän nousi ja meni repulle ja
totesi kuksan hävinneeksi.
199
Inarissa kullankaivajana toimineen Pellisen rauhattoman haamun ovat monet
nähneet liikkeellä Saariselän matkailukeskuksen maisemassa tai Kutturantiellä.
Kullankaivaja Kohonen kertoi Jukan tulleen vastaan Laanihovin edessä Luttojoen
rannalla muutamia vuosia sitten syysiltana.
- Mutta en ruvennut sen kanssa juttusille. Se käveli muina miehinä ohi niin kuin
minäkin.
Etelästä aikanaan Lappiin kullankaivajaksi tulleella Pellisellä oli surkea kohtalo. Se
oli laatuisa ja hyvä mies, mutta 1950-luvun puolivälissä sen pää sekosi.
Hulluksi tullut kullankaivaja tappoi Ivalossa matkustajakodin johtajan, pakeni
metsäkämpälle ja teki toisen surmatyön siellä.
Rajavartiopartio lähetettiin miehen perään. Takaa-ajossa tuli Pellinen ammutuksi,
kun partio ei saanut sitä muuten kiinni.
Inarissa on kullankaivajilla oma yhteinen hautapaikka.
Kullankaivajan hautaan saattamista ei saa valokuvata. Se on ehdoton kielto.
Kun kullankaivajat ovat näin sopineet, se myös pitää.
Joitakin vuosia sitten kullankaivajan hautaamista eräs rovaniemeläinen mies
kiellosta välittämättä yritti valokuvata.
Mutta valokuvauksen esti rajan toiselle puolelle mennyt kullankaivaja.
Kameramiestä lähellä olleet olivat nähneet miehen niskaan tarttuneen kuolleen
kultamiehen.
Kameramies säikähtyneenä luikki pakoon ja kuvat jäi ottamatta.
200
Nuuppaan ja Ranuan kirkonkylän välillä on iso suo. Ranualainen mies kertoi talvi-
iltana suota yli hiihtäessään aina ilmaantuneen kannoille oudon näkymättömän
hiihtäjän, jonka hiihtämisen ja hengityksen hän kuuli selvästi.
Vaikka mies hiihti kuinka lujaa, kummitus myös paransi vauhtia ja pysyi perässä.
Aina kun hän pyörähti katsomaan taakseen, mitään ei näkynyt.
Mies alkoi yhä enemmän pelätä suon ylittämistä. Hänen oli kuitenkin metsätöiden
vuoksi hiihdettävä siitä aamuisin ja iltaisin.
Kerran kuutamoiltana hän kuitenkin rohkaisi luontonsa, pyörähti taaksepäin ja
karjaisi:
- Mitä sinä jahtaat minua. Jos sinulla on jotakin mielessä, tule näkyville ja puhutaan
asiat selviksi.
Sen jälkeen mies sai hiihtää suon poikki kaikessa rauhassa.
Saarenkyläläinen lukiolaispoika lenkkireissulla koko oudon tapauksen.
Syyskuun iltana poika lenkillä ollessaan pysähtyi Ounasjoen rantatörmällä
sijaitsevan vanhan tyhjän heinäladon seinustalle hengähtämään.
Hän kurkisti ladon sisälle. Mitään ei näkynyt, lato oli tyhjä. Mutta kun poika oli
kääntymässä ladolta pois lähteäkseen jatkamaan matkaa, hän kuuli jonkun sanovan:
- Nytpä ollaan kahestaan.
Poika säikähti ja lähti juoksemaan kotia päin minkä kintuista pääsi.
Lähelle kotipihaa päästyään, poika kuuli äänen sanovan: - Tultiinpa lujaa.
Kotona poika henkihieverissä selitti outoa kummitusääntä.
201
Toistakymmentä sonkalaista evakkoa oli majoitettu saksalaissodan aikana
Tornionjoen varrella Ruotsin puolella isoon autioon maalaistaloon.
Perikunnan hallussa oleva talo oli ollut ennen evakkojen majoitusta ruotsalaisten
sotilaiden tukikohtana.
Pojat löysivät korkkimaton alta pirtistä maakellariluukun ja väänsivät sen auki. No,
ei sieltä löytynyt mitään kummempaa.
Mutta kellariluukun avaamisen jälkeen alkoi talossa tapahtua outoja asioita.
Näkymätön kulkija veti ovia auki, kolisteli ja käveli porstuassa ja vintillä.
Myös sähkövaloja se räpsytteli päälle pirtissä ja kamareissa. Kaikki evakot sen
kuulivat.
Naispuoliset evakot alkoivat pelätä ja valittivat kummituksesta leirin päällikölle. Se
hankki paikalle kylältä vanhan miehen, joka Raamattu kainalossa meni kellariin.
Kun vanha mies tuli pois kellarista, se oli yltä päältä hiessä. Sitten se varoitti, ettei
missään tapauksessa saa enää avata kellaria.
Kummitukset loppuivat siihen paikkaan.
Myöhemmin evakot kuulivat, että ruotsalaiset sotilaat olivat takavuosina tappaneet
toverinsa ja kätkeneet sen kellariin.
Lukiolainen tyttö Kemissä meni käymään omakotitalon vintillä, jossa ei pitänyt
olla ketään. Siellä istui sängyn laidalla outo mies musta hattu päässä.
Mies sanoi tytölle: - Minä otan sinut!
Tyttö paiskasi oven kiinni ja juoksi alakertaan ja kertoi mitä näki ja kuuli.
Tytön isä ja aikamiesveli lähtivät vintille katsomaan, että rosvoko sinne oli
kätkeytynyt. Mutta siellä ei ollut ketään.
Pari viikkoa oudon tapauksen jälkeen lukiolaistyttö joutui autokolariin, josta hän
kuitenkin selvisi kuin ihmeen kautta pienin mustelmin.
Sen sijaan hänen luokkatoverinsa autokolarissa kuoli.
202
1940-luvun alkupuolella oli suuri maaottelumarssi Suomen ja Ruotsin välillä.
Myös Sodankylän Vuojärvellä kyläläiset marssivat aikamoisen lenkin pitkin
maantietä.
Eräästä talosta lähti marssille myös vanhaisäntä nuoremman kaverin kanssa.
Kun miehet olivat palaamassa lenkiltä ja lähestymässä maalia, tuloksenottajat
näkivät miesten seuraan liittyneen kävelemään kolmannen mustaliivisen miehen.
Lähellä maalia kolmas mies hävisi ja ne kaksi tulivat perille.
Marssin päätteeksi vanhaisäntä istui ojanpietareen reunan kivelle lepuuttamaan
jalkojaan. Muutaman minuutin kuluttua hän sai sydänkohtauksen ja lyyhistyi
kuolleena maahan.
Sodankylän Vuojärvellä oli tapana takavuosina viedä kylän hevoset järven taakse
kesälaitumelle.
Heti kohta kuljettamisen jälkeen yhden talon hevonen ui järven yli takaisin kotiin.
Talon vanhaemäntä näki hevosen uimisen ja tulon pihapiiriin. Hän tuli pirttiin
ja sanoi tyttärelleen:
- Voisitko etsiä minulle valmiiksi kirkkohuivin. Minulla on pitkä matka edessä.
Tytär vähän ihmetteli, mutta haki kirkkohuivin ja vesi sen mummolle kamariin.
Kun seuraavana aamuna tytär meni herättämään mummoa kahville, oli hän yön
aikana muuttanut taivaan kotiin.
Ranuan Pohjasperällä naapuriin talvi-iltana kyläilemään mennyt poika näki ladun
poikki hiihtävän oudon miehen, joka säteili sinertävää valoa. Kun poika saapui
kohtaan, josta mies hiihti, umpihanki oli täysin koskematon eikä siinä näkynyt latua.
Naapurissa poika kertoi kummallisesta hiihtäjästä, joka ei jättänyt mitään jälkeä.
Talon vanhaisäntä sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen silmälasien takaa:
- Taasko se siellä hiihteli.
203
Ivalojoen varteen suuren kultaryntäyksen aikana rakennettiin keskuspaikaksi
Kultala keväällä 1870.
Kultalan päärakennus on toistasadan vuoden aikana Lapin erämaassa nähnyt kulta-
ajan loiston ja monensortin isäntiä.
Lapin Kultala Säätiön vuonna 1972 entisöimän päärakennuksen historiaan sisältyy
myös järkyttäviä ihmiskohtaloita.
Kultalaan talveksi jätetyistä vartijoista jotkut eivät kestäneet pitkää pimeää
kaamosta ja talvea, yksinäisyyttä ja tulivat hulluiksi. Rakennuksessa sattui useita
veritekoon johtaneita tekoja.
Kultalassa on haaveiltu naisista ja rakkaudesta. Nähty unia mahtavista
kultalöydöistä ja utopioita äkkiä rikastumisesta.
Jossakin vaiheessa Kultalaan ilmestyi myös oma kummitus, joka joillekin
rakennuksessa yöpyjille ilmaisee itsensä lattialautoja täristyttämällä ja kolinalla.
Vuonna 1993 elokuussa kolmelle miehelle kummitus näytti kykyjä menemällä
kahahtaen oven läpi, ja sen jälkeen lattia narahteli. Miehet tunsivat selvästi jonkun
olevan läsnä, vaikka eivät nähneet sitä.
Sitten se kopautteli ja paukutteli sängynpohjia niin rajusti, että yhdeltä mieheltä pää
hypähti ilmaan.
Miehet yrittivät nukkua, mutta siitä ei tullut mitään.
Kainuunkylässä kaksi sisarusta tulivat veljensä hautajaisiin. Sisarukset yöpyivät
velivainajansa kotona.
Iltamyöhällä he kuulivat eteisessä jonkun kävelevän ja menivät katsomaan.
Hämmästys oli suuri, kun kuollut velipoika seisoi keskellä eteisen lattiaa.
Sisarukset nähdessään se yritti jotakin sanoa ja aukaisi jo suunsa, mutta samassa
hävisi näkymättömiin.
Näky ei ollut lainkaan pelottava. Sisarukset tunsivat olonsa surumielisen haikeaksi,
sillä heillä oli ollut kiinteä ja lämmin yhteys velipoikaansa.
204
Rovaniemeläinen lääkäri kertoi 1960-luvulla rakentaneensa Ounasjoen törmälle
Nivakylään kesämökin.
Naapurin Roosa-emäntä sanoi, että siinä metsänlaidassa kummittelee. Siellä on
ratsumies ja hevonen, jotka ovat monet nähneet.
Sitten paikalla suoritettiin Oulun yliopiston toimesta arkeologisia kaivauksia
muinaisasutuksesta. Kaivauksissa löydettiin sekä Nivankylästä että Ylikylästä
runsaasti esineistöä vuosituhantisesta asumisesta seudulla.
Lääkäri meni sitten kuuntelemaan kaivauksia johtaneen arkeologin esitelmää
löydöksestä. Hän sanoi arkeologille:
- Meilläpä on Nivankylässä metsänreunalla oma ratsumieskummitus.
Arkeologi vastasi, että ei ole enää. Se on kaivettu pois ja viety museoon.
Myös arkeologi oli kuullut kummituksesta ja mennyt jututtamaan Roosa-emäntää,
joka oli näyttänyt paikan missä ratsumies oli nähty.
Paikalla suoritettiin kaivauksia ja sieltä todella löydettiin ratsumiehen varusteita,
ihmisen ja hevosen luita.
Löydöksen jälkeen ratsumiehen haamua ratsuineen ei ole enää nähty.
Kemijokivarren Pekkalan kylässä isäni kuoleman jälkeen hävitettiin lehmät, kun ei
ollut enää karjanhoitajaa.
Vuosi sitten isän kuoleman jälkeen oli lauantaina vaimoni kanssa navetan päätyyn
rakennetussa saunassa kylpemässä.
Tyhjästä navetasta kuului työntouhua ja selvästi puhetta.
Hyppäsin lauteilta ja painui navettaan katsomaan, että onko siellä ketään. Panin
valot päälle, mutta ei siellä ketään ollut.
Kun tulin takaisin lauteille, vaimo kertoi minun isäni siellä navetassa touhuavan.
Hän oli hänet nähnytkin, mutta ei ollut uskaltanut kertoa siitä minulle.
Isä ei tykännyt kun hävitimme lehmät pois.
205
Kittilän Kaukosen kylä oli vuosikymmeniä tunnettu marxismi-leninismin aatteen
vankkumattomista kannattajista. Niinpä kommunistivaltioiden ja koko
maailmankuva romahdus oli monelle kyläläiselle erityisen raskas ja kipeä asia 1990-
luvun alussa.
Talvi-iltana yksi kylän isännistä oli kutsunut pirttiinsä kyläilemään entisiä
aatetovereita. Illan aikana isäntä haki peräkammarista vuosia sitten hankkimansa ja
pyhänä pitämänsä marxismi-leninismin moniosaisen kirjasarjan, ja vikasi ne
piisituleen.
Kylänmiehet tuijottivat totisina kirjojen palamista piisissä. Sitten tapahtui kummia.
Palavien kirjojen seasta ilmestyivät Marxin ja Leninin vihaiset hahmot ja hävisivät
katonrajasta ulos. Kaikki paikalla olleet miehet näkivät, kun nämä kymmeniä
miljoonia ihmisiä villinneet mahtimiehet luikkivat Lapin yöhön pakoon ja tiehensä.
Torniolainen kauppias laman kourissa ajautui konkurssiin ja päätti päivänsä.
Samalla hetkellä kun kuolema tapahtui, pysähtyivät kaikki perheen kellot.
Kun kauppiaan hallussa ollut vanha perintöseinäkello vietiin korjattavaksi,
kelloseppä ilmoitti ettei siitä tule enää kelloa:
- Se on kävellyt loppuun.
Kun kauppiaasta loppui elämä, särkyi myös kello lopullisesti.
206
Anoppi lähti kylästelemään toiselle paikkakunnalle tyttärensä luokse ja minä
lupasin mennä sen taloa lämmittämään Lampsijärvellä.
No, minä menin sinne tyhjään taloon ja laitoin tulet leivinuuniin.
Istahdin siinä sitten pirtin penkille ja kuulin kolinaa ja askelia talon vintiltä, jossa ei
pitänyt olla ketään.
Ensin minä meinasin lähteä juoksemaan pakoon koko talosta, mutta sitten päätin
että jos siellä vintillä on joku niin näen kun se tulee alas. Mutta ei sieltä ketään tullut
enkä minä uskaltanut mennä vintille katsomaan, onko siellä joku.
Kun anoppi tuli kyläreissulta takaisin, kerroin hänelle vintiltä kuuluneista askelista.
Anoppi tuli hiljaiseksi ja kumman näköiseksi ja vastasi:
- Taasko se siellä käveli. Luulin jo, että se on muuttanut sieltä pois, kun pariin
vuoteen ei ole siitä kuulunut mitään.
Ylitornion järvikylässä poikkesi emäntä heinäkuun iltana naapurin pihapiiriin, jossa
taloa yksin asunut nelikymppinen poika oli edellisenä kesänä tehnyt itsemurhan.
Emäntä istui aution pihapiirin kaivonkannelle. Hetken kuluttua hän näki pihaan
ajavan punaisen auton, joka oli ollut kuolleen pojan hallussa.
Emäntä lähti kävelemään autolle, koska luuli itsemurhan tehneen veljen tulleen
käymään talossa. Kuoleman jälkeen auto oli siirtynyt veljensä haltuun, joka asui
toisessa kylässä omassa talossaan.
Hämmästys oli suuri, kun emäntä lähestyi autoa, se hävisi.
207
Meltosjärvellä olin syysiltana menossa kotiin kärrytietä, niin yhtäkkiä alkoi
peltoaukean takaa metsänreunasta kuulua lapsen itkua.
Itku tuli minua lähemmäksi ja lähemmäksi ja veret hyytyivät säikähdyksestä, sillä
odotin silloin ensimmäistä vauvaa nuorikkona.
Sitten synkän kuusikon suunnalta ilmestyivät näkyville vaalea hahmo, joka
itkevänä suhahti tien poikki vajaa viidenkymmenen metrin päästä minusta.
Jotenkin minä sitten vain sain jatkettua matkaa ja pääsin kotiin.
Toisen maailmansodan päätyttyä Kolarin Venejärven kyläläiset päättivät päästä
eroon kuolleen diktaattorin verisestä haamusta järjestämällä Hitlerin hautajaiset
vuonna 1945 kesällä.
Joku kyläläisistä teki puusta Hitlerin ruumiin nääveleineen kaikkineen.
Sitten Hitlerin ruumisarkkua kannettiin pitkässä hautajaissaattuessa läpi kyläraitin
metsänreunaan kaivettuun hautaan.
Haudan reunalla ”siunauspuheen” piti lujatahtoisena kommunistina ja
jumalankieltäjänä tunnettu Eemeli L. omatekoiset papinliperit kaulassa. Kun hän
heitteli arkun päälle multaa, hänen kuultiin lausuvan:
- Nyt minä kiroan sinut teurastaja fasistin ja perkeleitten perkeleen, että et koskaan
enää nouse haudasta villitsemään kansoja ja tuottamaan hirvittävää tuhoa ja
kärsimystä ihmisille.
Lapin eräässä seurakunnassa toimi sotien jälkeen pitkään kirkkoherrana
hengenmies, joka perheensä kanssa joutui vanhassa pappilassa tekemisiin outojen
ilmiöiden kanssa.
Ollessaan iltateellä pappi näki vaimonsa kanssa keittiön ikkunasta pappilan
koivukujalla marraskuun kirkkaassa kuutamossa oudon miehen kiertävän koivua.
Ensin he ajattelivat, että mies on hukannut koivun juurelle jotakin ja etsii sitä.
Mutta kun sitä kiertämistä jatkui ja jatkui, pappi meni ulos ja lähti puhuttamaan
mustiin pukeutunutta kummasti käyttäytyvää miestä.
Kun hän meni lähemmäksi, mies silmien edessä katosi ja mitään jälkiä ei näkynyt
lumessa.
208
Vuonna 1942 kesällä kaatunut sotilas oli mukana omissa hautajaisissa Rovaniemen
Yläkemijokivarren kylässä.
Pohjoisen rintamalla ollut sotilas ilmestyi elokuun alkupäivinä tuttujen
naapurikylän poikien telttaan. Miehet ihmettelivät hänen tuloaan sinne, koska
tiesivät naapurikyläläisten miesten sijoitetuksi toiseen joukko-osastoon parinsadan
kilometrin päähän.
Siihen hän vastasi:
- Poikkesin vain tervehtimään teitä tässä matkan varrella. Olen tulossa omista
hautajaisistani.
Kyllä se morsiameni rakasti minua. Siellä se hautajaisissani itki haikeasti ja pitkään
niiden tikapuiden alla ison pihlajan juurella.
Tämän jälkeen sotilas hävisi ja teltassa olleet kymmenkunta miestä katselivat
hölmistyneinä ja kummissaan toisiaan.
Kun joku miehistä pääsi sitten lomalle, hän kuuli sillä reissulla naapurikylän pojan
kaatuneen ja hautajaisista, jossa hänen morsiamensa oli itkenyt epätoivoisesti
tuntikausia maalaistalon katolle johtavien tikapuiden alla juuri niin kuin kaatunut oli
kertonut heille.
Rovaniemeläinen toimittaja meni Nuorajärvelle syysiltana koiran kanssa
kesämökilleen.
Saunan lämpiämistä odotellessa hän lähti kokemaan paria siikaverkkoaan.
Hän meni rantaan ja kuuli järveltä airojen kolketta. Hän näki kolmen lapinäijän
soutavan veneellä lähelle rantaa, missä hän seisoi.
Hän kuuli yhden miehistä sanovan:
- Kyllä tältä järveltä on parasta muuttaa pohjoisemmaksi. Saaliit ovat käyneet
vähiin. Toista oli ennen, kun siikoja tuli niin, että vene meinasi upota.
Sitten oudot miehet hävisivät ja ympärille levisi erämaajärven hiljaisuus.
Koirakin vaistosi outojen miesten liikkumisen ja murisi.
209
Helmikuun 28. päivän sunnuntaina 1993 Rovaniemellä Konttisen kentällä oli
satamäärin yleisöä seuraamassa kansainvälistä lumenveistokilpailua.
Kilpailijoita oli kymmenkunta eri maasta. Yleisön suosikki oli Iso-Britannian
taidemaalari Sarah Osbornen ja keraamikon Will Barretin hurmaava jättikaktus
”Kangastus”.
Tuomaristo antoi ensimmäisen palkinnon Joiun synty –nimiselle veistokselle.
Toisen palkinnon sai Kaktus.
Väki ihasteli Napapiirin lumesta muotoiltua jättikaktusta, joka on polttavan
auringon alla viihtyvä kasvi.
Yhtäkkiä tapahtui jotain kummallista. Lähellä kaktusta seisoneet ihmiset kuulivat
selvästi lumiveistoksen huokaavan ja sanovan:
- Täällä on kylmä. Minä haluan lentää lämpimän auringon maahan.
Eipä aikaankaan, kun ihmiset huomasivat kaktuksen Konttisen kentällä
salaperäisellä tavalla hävinneen.
Ranuan saukkojärvellä oli syyskuun iltana 17-vuotias tyttö kävelemässä naapurin
kylään.
Kylän hautausmaata ohittaessa hänen rinnalleen tuli näkymätön kulkija.
Tyttö kuuli selvästi kun oudon kävelijän kengissä lompsui ja litisi vesi. Hän pani
myös merkille kulkijan raskaan hengityksen.
Joitakin kuukausia oudon kävelijän jälkeen tyttö kuoli äkilliseen pahaan sairauteen.
Ylitornion Pekanpään Rousunvaarassa oli kaksi koulutyttöä mustikassa heinäkuun
lopussa.
Metsässä heitä vastaan tuli outo nainen, joka oli pukeutunut pitkään hameeseen ja
villatakkiin. Hänellä oli myös huivi päässä.
Tytöt kuvasivat kotona marjassa kohtaamansa naisen. Vanhemmat tunnistivat sen
vuosia sitten kuolleeksi Eevaksi, jolla oli aikanaan tapana marjastaa
Rousunvaarassa.
210
Raanujärvellä on piilukirveellä rakennettu hirsitalo.
Talon ostanut nuori-isäntä syysyönä heräsi siihen, kun nurkalla joku hakkasi
nurkansalvoksia.
Mies kuuli rakennustyön touhun, mutta ei nähnyt ketään. Hetken päästä kuului
nurkalta kuin kuolemankorahdus ja sitten äkkiä pirtissä oli taas täysin hiljaista.
Mies otti selvää vanhantalon historiasta ja kuuli, että rakentamisen aikana nurkan
salvamistyössä mukana ollut kulkumies oli kuollut hämärissä olosuhteissa.
Jätkänkynttilän sillalta ja läheisen ravintolan ikkunasta ovat rovaniemeläiset
nähneet talvi-iltoina Kemijoen sulassa uivan suurikokoisen mustan miehen, joka ei
pakkasesta eikä kylmästä vedestä tunnu piittaavan.
Outo mies ui pitkin vedoin Pohjanhovin rantaa kohti ja häviää jään reunalla
jonnekin.
Mustan miehen nähdään joessa uivan ja kylpevän aina silloin, kun paikkakunnalla
tapahtuu veritekoja.
Rovaniemeläisen kirjakaupan tiloja iltasella siivonnut nainen näki erään väkivaltaa
ihannoivan sotakirjan hyppäävän myyntitiskille ja karjuvan:
- Täällä eivät kaikenmaailman hipit ja pasifistit juhli.
Jos yksikin rauhaa ja sopuilua ylistävä kirja aukoo päätään, minä ammun.
Sen jälkeen outo näky katosi ja nainen jatkoi siivoamista hämmentyneenä.
211
TUONPUOLEINEN LAPPI
212
213
Lapista löytyy ainakin yksi järvi, johon ei tarvitse pelätä hukkumista.
Rovaniemen maalaiskunnan Nuasjärvellä asui aikanaan lappalaisperhe.
Perimätiedon mukaan perheen nuori tyttö hukkui järveen.
Tuonpuoleisia voimia omaava isä uskoi ainoan tyttärensä hukkumisen olleen
pahojen henkien aikaan saannosta.
Niinpä isä sai hyviltä hengiltä lupauksen Nuasjärven erityissuojeluksesta ja
valvonnasta, ettei järveen pääse kukaan enää hukkumaan.
Lappalaistytön hukkumisen jälkeen ei tiedetä kenenkään hukkuneen Nuasjärveen,
vaikka vaarallisia tilanteita on ollut useita.
Joitakin vuosia sitten Nuasjärven jäihin putosi moottorikelkkailija. kelkka painui
pohjaan, mutta järven suojeluhenki suorastaan heittämällä heitti ajajan rannalle ja
turvaan.
Kerran samalla järvellä souteli ryyppysakki ja yksi miehistä horjahti yli laidan.
Paikalla oli ainakin kymmenen metrin syvänne. Mies oli uimataidoton ja painui
veden alle. Miehet katsoivat pudonneen hukkuneen ja soutivat rantaan.
Ihmetys oli suuri, kun porukka löysi miehen rantahietikolta likomärkänä ja elävänä.
Toisella puolen järveä asunut erakkomies Akseli luisteli potkukelkalla syksyisin
selänteen yli ilman putoamista, vaikka jäätä oli tuskin riitettä enempää.
- Se on semmoinen järvi, ettei siihen huku vaikka yrittämällä yrittäisi hukuttautua.
Aina joku heittää kuiville.
214
Rovaniemeläinen virkamies kaupungin keskustan virastossa meni toimittamaan
kiireissään asiaa toiselle osastolle.
Osaston aulassa miestä tuli vastaan pitkäaikainen työkaveri.
- Tervehdin häntä moikkaamalla, hei!
Minusta oli tavallisuudesta poikkeavaa, että työkaverini ei reagoinut
tervehdykseeni, vaikka katsoikin minuun. Hän jatkoi pysähtymättä matkaa kadulle.
Kaverini ei ehtinyt ottaa montakaan askelta takanani, kun pysähdyin kuin puulla
päähän lyötynä. Muistin siinä samassa, että työkaverini oli aivan äskettäin kuollut
tapaturmaisesti.
Katsoin molempiin suuntiin kadulle, mutta hän ei näkynyt missään.
Pisavaaran luonnonpuistoalueella tervolalainen mies jäi syyskuun loppupuolella
laavulle yöksi.
Kahvinkeiton ja evässyönnin jälkeen hän makoili nuotiolla ja koira toisella puolen.
Sitten koira karvat pystyssä katsoi nuotioon ja rupesi ärisemään.
- Sanoin koiralle, että älä siinä tyhjää ärise. Eihän nuotiossa mitään outoa ole.
Silloin nuotiosta pelmahti esiin kivikautinen pieni nuijamies, joka ärtyneenä kiroili:
- Kuka piru minun päälle on nuotion tehnyt.
Äijä vilkaisi säikähtyneenä ympärille aivan kuin olisi eksynyt väärään maailmaan,
ja samassa katosi takaisin tulenlieskojen sekaan.
Raanujärveläinen mies kertoi, että naapurin isäntä oli ahne pyytämään riekkoja
ansoilla.
Se kuoli ja hautajaisten jälkeen lähdin hakemaan kolmen kilometrin päästä postia
kuten tavallisesti. Kyllä minä säikähdin, kun ladulla hiihteli vastaan naapurin isäntä
riekonansoja kaulassa.
Siihen se postinhakureissu sillä kertaa jäi.
215
Isäni kuoli 1960-luvulla Kemijokivarren Pekkalassa. Kuolemansa jälkeen isäukko
jatkoi elämäänsä pihapiirissä vielä ainakin kolme vuotta.
Isällä oli tapana määrätyllä tavalla talvipakkasöinä lisätä puita pirtinuuniin, jonka
vieressä hän myös nukkui.
Isä ruukasi myös hikoilla voimakkaasti.
Heräsin usein siihen, kun kuulin että puita lisättiin uuniin ja isän hien haju leijui
selvästi pirtissä.
Siitä tiesin, että se oli isäni, kun hänen kuolemansa jälkeen sama jatkui.
Ruotsiin muuttanut mies oli lomailemassa syntymäkodissaan Marrasjärvellä.
Hän nukkui kamarissa ja meni yöllä juomaan vettä pirttiin.
- Hämmästyi kun pirtissä oli valot päällä ja keinutuolissa istui vanha nainen huivi
päässä.
Tunnistin hänet edesmenneeksi isoäidikseni.
En ennättänyt kysyä häneltä mitään, kun se hävisi. Valot samassa sammuivat ja
pirttiin levisi elokuun yön hämärä.
Lehtojärvellä useita satoja vuosia vanhassa aitassa asuu tuonpuoleista väkeä.
Aikaisemmin aitta sijaitsi mäen kupeessa aivan kylätien varrella.
Hevoset aitan kohdalla kavahtivat pystyyn eivätkä tahtoneet millään jatkaa matkaa.
Vasta kun ajaja meni ja talutti hevosen suitsista eteenpäin, onnistui aitan
sivuuttamaan.
Paikan omistaja syysiltana täyden kuun aikana kuuli aitasta omituisia kolahduksia
ja aivan kuin lapsen itkua.
Aitta oli aikanaan toiminut viljan säilyttämisen ohessa myös ruumiiden
säilytyspaikkana.
216
Ylä-Kemijoen Pekkalan kylässä musta kissa juoksi aivan auton edestä tien poikki.
Vaimoni ja poika huolestuivat mustan kisaan näkemisestä ja varoittelivat ajamaan
hiljaa ja varovasti, ettei vain mitään ikävää satu.
Minä nauroin heidän taikauskolleen. Sanoin, että höpsistä. Sehän on vain ikivanha
yleinen uskomus, että mustan kisaan näkeminen tietää jotain ikävää.
Mutta niin vain kävi, että ennen Rovaniemeä poro hyppäsi auton eteen ja auto
vaurioitui aika pahasti. Poro kuoli, mutta me selvisimme mustelmilla.
Taipaleenkylässä kuollut talonisäntä vietiin aittaan ruumislaudalle odottamaan
hautajaisten pitoa.
Emäntä meni käymään rakennuksen toisen pään tuvassa, jota käytettiin
vierashuoneena.
Hän näki isännän istuvan tuvan pöydän ääressä valkeissa vaatteissa.
Vainaja olisi halunnut sanoa jotakin, mutta emäntä ei uskaltanut jäädä
kuuntelemaan viestiä toiselta puolen rajaa.
Vuotson yläpuolella Nattastunturien lähellä saksalaiset sodan aikana pitivät
venäläistä vankileiriä.
Kyläläiset näkivät saksalaisten kohtelevan vankeja kurjasti. Ne veddättivät
kivirekiä ja hakkasivat vankeja kiväärinperillä ja pitkillä piiskoilla, jos nälkäiseet
vangit eivät jaksaneet vetää. Myös vankeja teloitettiin.
Kaksi rovaniemeläistä erämiestä sattui jokin kesä sitten yöpymään vankileirin
paikan lähellä.
He keittelivät laavulla teetä. Molemmat miehet kuulivat selvästi ääniä aivan kuin
kivirekiä olisi vedetty ja piiskansivalluksia sekä valitusta ja voihkinaa.
Miehet eivät ennestään olleet kuulleet mitään vankileirin olemassaolosta. He
kertoivat vuotsolaiselle miehelle kuulemistaan oudoista äänistä ja vasta silloin saivat
tietää sodanaikaisen vankileirin traagisista tapahtumista.
217
Simossa 1600-luvun alussa rakennetun vanhan maalaistalon vuokrasi takavuosina
käyttöönsä tunnettu lappilainen kuvataiteilija.
Vähän aikaa muuton jälkeen hän kumartui ottamaan kahvikuppia tiskipöydän
päällä olevasta kaapista.
Samalla hetkellä katosta pudota jysähti alas iso raskas lamppu, joka meni ohi
takaraivoa hipoen.
- Silloin arvasin, että jaaha. Täällä asuu muitakin.
Aluksi ne yrittivät pelotella ja häätää minut talosta pois. Ääniä ja koputuksia kuului
öisin sieltä ja täältä.
Mutta en minä niitä pelännyt. Niinpä me elelimme lopulta sovussa puolin ja toisin.
ne antoivat minun maalailla kaikessa rauhassa.
1990-luvun alussa Suomessa levisivät suuren maailman malliin treffilinja-
puhelinpalvelut Lappia myöten. Helsingissä näitä kuumia kiihkeiden tyttöjen
puhelinnumeroita oli runsaasti ja mainostettiin miehille, että uskallatko soittaa.
Eräänä yönä seksipuhelimeen soitti Enontekiön järvikylästä poromies.
Puhelun vastaanottanut tyttö läähätti tavanomaisesti miehelle lemmensanoja: - Olen
halukas, ota minut nyt.
Siihen tuonpuolisia voimia omannut poromies sanoi: - Sepä hyvä. Minä tulen nyt
heti paikalla sinua naimaan puhelinlinjoja pitkin.
Tyttö kujerteli vain, tule vain, tule vain.
Samassa puhelinluurissa kahahti ja mikrofonista työntyi näkösälle poropeski päällä
lapinäijä, ruma kuin mikä.
Tyttö pakeni huoneesta kauhuissaan.
Tornionjoen Kainuunkylän Nautapuodin talon riihessä pidettiin salatansseja.
Syyskesän lauantai-iltana naapurikylän pari tyttöä poikkesi katsomaan, olisiko
kylän nuoria kokoontunut riihelle tanssimaan.
Riihtä lähestyessään he kuulivat sisältä soittoa ja tanssin jytkettä.
Kun he astuivat sisälle riiheen, tyttöjä kohtasi outo näky. Grammari soi ja lattialla
pyöri kolisevia luurankopareja.
218
Inarin Kutturassa on talo, jossa piharakennuksessa ollut saunan oven haka ei
pysynyt kiinni. Tuuli riepotteli ovea ja lunta tuiskutti sisälle.
Vaikka oven laittoi varmasti säppiin, niin kohta oli haka pois päältä ja ovi auki.
Sitten isä neuvotteli näkymättömän kiusanhengen kanssa ja sanoi tiukasti:
- Kuka lienetkin, saat sinä sitä saunaa käyttää ja kylpeä siellä, mutta ovi pitää
sulkea.
Sen jälkeen saunan ovessa pysyi haka paikallaan eikä ovi repsottanut koskaan enää
auki.
Lapin kylissä on perinteisesti aina näihin päiviin saakka talojen ovet olleet
lukitsematta myös öisin.
Sisälle on kulkija voinut tulla vapaasti mihin vuorokauden aikaan tahansa. Vieraita
on pidetty luonnostaan rehellisinä ja heihin on luotettu.
Jokivarren ja järvikylien taloissa saatettiin aamulla herätä siihen, kun pirtin lattialla
nukkui kymmenmäärin uitonjätkiä tai savotta- ja poromiehiä. Ne olivat yön aikana
vain ilmaantuneet siihen.
Aina kuitenkin oli myös taloja, joissa ovet tarkkaan lukittiin ja siltikään ei koettu
olevan turvassa.
Näissä taloissa pelättiin pahoja henkiä. usein tämä pelko osoittautui kummallisella
tavalla todeksi.
Lukittujen talojen ympärillä kierteli outoja kiusanhenkiä, jotka koputtelivat
ikkunoihin ja pitivät talonväkeä pelon vallassa.
Avoimet talot nämä räyhähenget kiersivät ja jättivät rauhaan.
219
Kolarin kunnan järkikylässä perikunnan haltuun tulleen vanhan aution maalaistalon
myymisen estivät kummitukset.
Talo sijaitsee erittäin luonnonkauniilla paikalla järven rantatörmällä.
- Olimme kovasti talosta kiinnostuneita, kun se sijaitsi niin kauniilla paikalla ja
rakennus oli tehty vuosisadan vaihteessa komeista isoista hirsistä.
Mutta ei siitä kaupasta tullut mitään. Lapset olivat sitä mieltä, etteivät lähde
asumaan taloon, jossa kummittelee.
Niin tekeillä ollut kauppa piti perua.
Kylällä kerrotaan talossa asustelevan vanhan rauhattoman naisen, joka touhuaa ja
koluaa huoneissa ja erityisesti pirtissä alituisesti etsii jotakin eikä anna kenellekään
yörauhaa.
Liikunnan ystävänä tunnettu rovaniemeläinen pankinjohtaja oli tavanomaisella
siltojen lenkillä eräänä marraskuun iltana.
Ounaskosken sillalta Valtakadulle tultua ja Lapin lääninhallituksen virastotalon
kohdalle hölkättyään hänen huomionsa kiinnittyi yli kolmimetriseen mieheen, joka
tarkasteli uteliaana seitsemän metrin korkuista Äitti-Lappi veistosta.
Hölkkääjä hidasti vauhtia ja kuuli jalkakäytävälle miehen ihmettelevän ja sanovan
patsaalle: - Olen luullut, että olen kaupungin pisin haamu. Mutta kappas vaan, sinä
helekutin laiha ruippana olet ainakin kaksi kertaa minua pidempi.
Eihän tässä ole mitään tolkkua.
Veistos vastasi samalla mitalla: - Mitä kummastelua siinä on. Sinä olet vain haamu.
Mutta minut on pronssista valettu ja tässä seison tukevasti jalat maassa.
ja sitä paitsi minä olen korkeatasoinen taideteos. Mutta mitäpä kummitushaamu
taiteesta ja myyteistä mitään ymmärtäisi, nakkeli Äiti-Lappi patsas.
Haamu luikki nolona näkymättömiin, mutta veistos jäi ylväänä kököttämään
paikalleen.
220
Sinetässä sattui tapaus, jossa mies joutui tappelemaan valkoisen haamun kanssa.
Mies oli kuljettamassa rahtikuormaa Sinetästä Tapionkylään. Rahtia ajamassa oli
useita hevosia. Hän oli jonon hännillä.
Suvannontalon väki näki miehen tappelevan valkoisen haamun kanssa. Aina kun
haamu yritti nousta rekikuorman kannoille, hevonen vauhkona hyppi pystyyn.
Mies huitoi haamua pois reestä suitsenperillä.
Ylikylässä miestä vastaan tuli hautajaissaattue. Mies oli sylkäissyt perään ja
sanonut: - Hyi, kun on ruma ruumis.
Sen jälkeen miehen kimpussa oli näkymätön henki, joka ei antanut hänelle päivän
ja yön rauhaa. Mies pääsi haamusta eroon vasta, kun kävi hautausmaalla sopimassa
asian.
Rovaniemen kauppaoppilaitoksen vanhoissa tiloissa Rovakadun varrella asusteli
vuosia ikioma kummitus.
Kummitus paljastui eräänä talvi-iltana sattumalta, kun koulun rehtori lähti
ulkoiluttamaan kahta koiraansa ja kulki ala-aulan läpi lemmikkiensä kanssa.
Herkkävaistoiset koirat yllättivät aulan ruukkukasvien sekaan piiloutuneen
aavehengen, joka koirien murinan säikäyttämänä pyrähti leijailemaan ja hävisi katon
läpi.
Siitä lähtien monet koulun oppilaat ja opettajat näkivät rauhattoman nuoren
naishahmon vilahtelevan milloin missäkin.
Koulun rakentamisen yhteydessä oli tontilta löydetty hämärissä olosuhteissa
kuollut nuori nainen, jonka hengen epäillään asustavan oppilaitoksen tiloissa ja
etsivän jotakin.
Ala-Kemijokivarrella on ainakin sata vuotta vanha savusauna. Talvi-iltana naapurin
poika poikkesi taloon kylään ja ihmetteli, että kuka teillä keskellä viikkoa kylpee.
Hiihdin savusaunan ohi ja sieltä kuului kova vastanläiske.
Talonväki tuli hiljaiseksi. Sitten vanhaisäntä sanoi: - Taasko se siellä kylpee.
221
Kittiläläisiä nuoria tyttöjä oli lehtikerppuja tekemässä poroille Sotkajärven
pohjoispäässä lappalaisten vanhan kalmiston lähellä Nilivaarassa heinäkuun päivänä.
Tyttöjä varoitettiin lähtiessä, että ikivanhan kalmiston vainajille on annettava
rauha. Mutta tytöt unohtivat varoitukset.
Kun he olivat tehneet lehtikerppuja, niin he ryhtyivät kalmiston päällä nauraa
kikattelemaan ja pitämään kovaäänistä melua.
Sitten joku tytöistä piloillaan kehotti:
- Nouskaapa tekin ristimättömän kansan vainajat katsomaan kristittyjen
elämänmenoa.
Silloin tapahtui jotakin hyvin kummallista. Raju tuulispää humahti yli. Hautapaikat
alkoivat kohoilla ja luurankoja rupesi työntymään puiden seasta näkyville.
Tytöt säikähtivät niin, että joillakin menivät märät housuihin. Kyllä he saivat jalat
alleen.
Rovaniemeläinen isä oli kahden poikansa kanssa joulukuusta etsimässä itäpuolen
tienvarrelta.
Mies ja pojat näkivät puiden seassa liikkuvan ison sinertävää valoa heijastavan
oudon kulkijan.
Isä huusi sille: - Tuleppa lähemmäksi, oletko sinä oikea kulkija vai mikä.
No, se outo kulkija lähti tulemaan isää ja poikia kohti sellaisin harppauksin, ettei
siihen tavallinen ihminen pysty.
Kuusenhakijat säikähtivät ja juoksivat autolle. Joulukuusi jäi sillä reissulla
hankkimatta.
222
Peltotunturilla ovat monet poromiehet nähneet lumivalkoisen poronpeskiin puetun
pienen lappalaispojan ja tytön istuvan laavulla ja itkevän surkeasti.
Kun näkyä menee lähemmäksi, se häviää.
Ylä-Lapin poromiehet uskovat tunturilla vaeltavien lapsien olevan Ellenin ja
Jounin, jotka oma isä tappoi ja söi 1700-luvulla.
Historiallisen tiedon mukaan lappalainen Oula Uulanpoika oli kevättalvella kahden
lapsensa kanssa tulossa poropulkalla Norjasta Inariin.
Tunturien ja kairojen poikki vaeltavan poromiehen yllätti kuitenkin ksken kaiken
harvinaisen paha ja viikkoja jatkunut uppolumi. Poro ei pystynyt yli metrisessä
upottavassa lumessa liikkumaan mihinkään.
Ruuan loputtua he söivät ensiksi ainoan vetoporonsa nälkäänsä. Kun poro oli syöty
edessä oli nälkäkuolema. Vähentääkseen lastensa kärsimyksiä isä tappoi lapsensa ja
söi ne.
Oula tunnusti erämaassa tapahtuneen kauheat surmat ja ihmissyöntinsä ja hänet
tuomittiin Sodankylän käräjillä vankilaan.
Lemmenjokilainen saamelaispoika oli Inarin kirkonkylässä koulussa.
Äiti tuli hakemaan minua porolla joululomalle kotiin. Kun illansuussa ajettiin kohti
kotia, poro pysähtyi eräässä tunturikurussa eikä suostunut jatkamaan matkaa.
Huomasin, että äiti hermostui. Se teki ohjaushihnaan silmukan ja kiristi sitä ja
samalla saameksi karjaisi:
- Pois siitä tien päältä!
Niin poro lähti taas nulkkaamaan eteenpäin.
Minä en nähnyt tiellä ketään. Minä kysyin äidiltä, että kuka sen poron pysäytti.
Mutta äiti ei suostunut puhumaan tapauksesta mitään.
223
Ranuan Simojokivarrella Kumpuperän vanhaisäntä oli evakossa Ruotsissa muiden
mukana.
Hän sairastui siellä ja pyysi ennen kuolemaansa päästä kotiseutunsa multiin.
Omaiset lupasivat täyttää hänen viimeisen toivomuksensa.
Kevättalvella evakkoväki sitten pääsi palaamaan takaisin kotikonnuille. Omaiset
päättivät vanhaisännän tuoda sitten sulamaan aikana Ranuan hautausmaalle.
Kesällä omaiset ryhtyivät sitten järjestämään vainajan kuljetusta Ruotsista
Suomeen, mutta luopuivat siitä kalleuden vuoksi. Ilman tiivistä lyijyarkkua ei
ruumista saa kuljettaa maasta toiseen ja se maksaa.
Silloin talossa alkoi tapahtua outoja asioita. Talonväki näki vanhaisännän liikkuvan
saunapolulla ja pihapiirissä se tuli vastaan surullisen näköisenä.
Vasta kun talonväki täytti lupauksensa ja vainajan maalliset jäännökset tuotiin
kotipitäjän hautausmaalle, kummittelu loppui talossa siihen paikkaan.
Kuoksajärvellä Torpan talon emäntä Anna joutui sairaalaan. Hän asui taloa yksin.
Kun talossa oli kaksi lehmää, tätini meni niitä hoitamaan. Kyläläiset uskoivat
talossa kummittelevan ja asuvan ylimääräistä väkeä.
Täti ei uskonut sellaisiin puheisiin.
Hän jäi taloon yöksi. Kun hän oli nukahtamaisillaan, alkoi pirtissä kuulua kävelyä
ja ovi aukeni. Myös kamarissa joku touhusi. Mutta mitään ei näkynyt.
Täti ei siitä välittänyt ja yritti nukkua. Mutta sitten sängyn peitteet lensivät lattialle.
Täti kimmastui tästä ja sanoi: - Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun ette anna minua
nukkua.
Sitten hän kokosi kimpsut ja kampsut ja souti järven toiselle puolen kotitaloonsa.
224
Rovaniemen Nivankylässä jouduin tekemisiin kummituksen kanssa. Sen näkivät
myös koira ja hevonen.
Olin toistakymmenen vuoden ikäinen poikanen, kun isä lähetti minut hevosella
hakemaan Ylikylästä jotakin tavaraa tammikuun iltana.
Oli kaunis kuutamoilta. Reessä oli mukava vällyn alla istua ja koira juosta
hipsutteli hevosen edellä.
Sitten erään niittyaukion reunalla koira alkoi ärhäkästi haukkua talvitietä vastaan
hiihtänyttä pitkää miestä. Ihmettelin sitä kun koira ei tavallisesti haukkunut vastaan
tulevia kun oltiin reissussa.
Koira pelkäsi lähestyvää miestä ja perääntyi hätääntyneenä hevosen jalkoihin. Kun
mies ohitti myös hevonen hyppäsi pystyyn kahdelle jalalle ja korskui.
Katsoin sitten taakse ja näin sen yhtäkkiä häviävän niittyladolle.
Myöhemmin kuulin, että latoon oli hirttäytynyt pitkä kulkurimies.
Lokan tekoaltaalla hanhenmetsästäjä syyskuussa laavulla yöpyessään joutui
kummallisen kaupanhieronnan silminnäkijäksi.
Metsästäjä kahvittelun ja syömisen jälkeen kohenteli tulta ja pani pitkälleen.
Mukana oli myös koira.
Hän heräsi siihen, kun koira karvat pystyssä murisi ja peloissaan pakkautui hänen
kylkeensä turvaan.
Mies näki tulenloimussa lapinäijän hierovan kauppaa karvaiseen pirun kanssa
läheisen tuuhean kuusen juurella.
Pirulla törrötti otsassa kaksi pitkää sarvea ja sillä oli siivet selässä. Näky muistutti
paljolti Andreas Alarieston maalaamaa tunnettua lapin kuvaa.
Siiten näky katosi ja koirakin rauhoittui.
Lujahermoinen hanhenmetsästäjä jatkoi nukkumista.
225
Ylitornion Koirajärven erämaatalossa kuoli vanhaisäntä ja hänet kannettiin
puotirakennukseen ruumislaudalle odottamaan arkun tekoa.
Yöllä minun äiti oli kuullut kuistilla askeleita ja nähnyt oven aukeavan, mutta
ketään ei näkynyt.
Sitten se näkymätön tulija oli mennyt leivinmuurin päälle kolinan kanssa. Äiti oli
arvannut oudon liikkujan kuolleeksi isäkseen ja sanonut: - Mitä sinä isä sieltä
muurin päältä tulit hakemaan?
Isä ei vastannut mitään. Hetken päästä se oli lähtenyt takaisin ulos ja palannut
puotirakennukseen ruumislaudalle.
Poikaviikarit päättivät pelotella haudankaivajaa Rovaniemen hautausmaalla.
Pimeänä syysiltana pari poikaa meni valkoisiin lakanoihin kääriytyneinä haamuina
huhuilemaan haudan reunalle, kun haudankaivaja heitteli multaa montusta ylös.
Mutta lujahermoinen haudankaivaja ei reagoinut millään lailla haamujen
liehumiseen ympärillä ja jatkoi kaivamista.
Mutta sitten kun pojat lakanat selässä olivat liukumassa portista ulos, multaiset
kourat tarttuivat poikia niskasta kiinni ja he kuulivat äänen:
- Se on sellainen meininki täällä hautausmaalla, jalotella saa, mutta ei poistua.
Lokaan altaan alle jääneessä Rieston kylässä oli talo, jota purettaessa löytyi pirtin
muurin alta lapsen luita.
Monet yöpyjät olivat pirtissä heränneet yöllä surkeaan lapsinitkuun, joka kuului
muurin alta. Jotkut näkivät myös pikkutytön touhuavan lattialla, joka hävisi heti jos
siltä yritti jotakin kysyä.
226
Louella Palokosken myllyllä oli nuori poika jauhattamassa ohraa.
Mylläri meni käymään asioilla ja pyysi poikaa jäämään vahtimaan myllyn
toimintaa.
Pojan jäätyä yksin, hän huomasi myllyrakennuksen pihalle tulevan hevosmiehen
jyväkuormineen.
Kun sisälle ei kuulunut ketään, meni poika katsomaan pihalle että mihin se
jauhokuorman tuoja jäi. Mutta siellä ei ollut ketään.
Myllärin palattua asioilta, poika kertoi peloissaan oudosta hevosmiehestä
viljakuormineen.
Mylläri sanoi vain: - Se on sellainen joka talvinen jyvien jauhattaja. Ei sitä tarvitse
pelätä.
Lehtojärvelle kesäpaikan rakentanut rovaniemeläinen opettaja näki heinäsaroilla
ison porotokan, jota paimensi kirkkaassa lapinpuvussa pienikokoinen lappalaisäijä.
Mies kummasteli näkyä ja lähti kävelemään lähemmäksi tokkaa ottaakseen selvää,
mistä tässä on oikein kysymys.
Hänen päästyään noin sadan metrin päähän tokasta ja lappalaisesta, näky äkkiä
hävisi.
Opettaja kiinnostui oudosta näystä ja otti selvää kylän historiasta ja kuuli, että
Lehtojärven tienoilla saamelaisilla oli aikanaan satoja vuosia sitten isoja porotokkia.
Pelkosenniemen Saunavaaran kylän koulun alapuolella on vanha talo, johon oli
hirttäytynyt nuori ylioppilaspoika.
Kun olin poikanen, kyläläiset kertoivat talon heinäladossa kummittelevan
päättömän miehen.
Varsinkin syyspimeällä me pojat tosissaan pelättiin ja aina juoksemalla ohitettiin se
lato.
Koskaan me ei uskallettu mennä pimeällä lähemmin sitä latoa tutkimaan.
227
Rovaniemeläinen opettaja oli Inarin Sotajoella retkeilemässä ja kalastelemassa.
Hän oli tehnyt joentörmälle nuotion ja keitteli syysillan hämärtyessä kaikessa
rauhassa kahvia, ja nautti ympärillä olevien tunturien hiljaisuudesta.
Sitten tapahtui jotakin kummallista. Opettaja näki tulenlieskojen keskeltä tulevan
esiin lapinpukuisen miehen, joka sanoi nimekseen Sammelin Matti.
Mies kertoi kauan sitten paikalla paimentaneen poroja. Sitten mies äkkiä hävisi.
Opettajaa askarrutti merkillinen tapaus ja hän meni tutkimaan Inarin vanhoja
kirkonkirjoja. Hän löysi merkinnän, että Sotajoella oli tosiaan aikanaan asunut
Sammelin Matti niminen lappalainen.
Raudanjokivarren talossa kummitus oli mieltynyt toistasataa vuotta vanhaan
keinutuoliin.
Monet ovat yöllä nähneet vanhan lapinpukuisen naisen keinuttelevan tuolissa.
Kun valot on pantu päälle, nainen aina äkkiä häviää. Sen sijaan keinutuoli keinuu
kuin itsestään.
keinutuoli on aikanaan ostettu taloon Ylä-Lapin järvikylästä huutokaupasta.
Kukaan ei tiedä mystisen tuolin alkuhistoriaa.
228
Saariselän Pääsiäiskurussa ovat monet kuulleet avunhuutoja.
Kun on menty paikalle siellä ei ollut ketään.
Pääsiäiskurun ja Vellinsärpimän autiotuvan seudulla on sattunut useita
murhenäytelmiä.
Muun muassa vuonna 1994 helmikuun alussa tuntureille kovassa pakkasessa
eksynyt sveitsiläispariskunta löydettiin menehtyneinä Pääsiäiskurusta.
Menestyneet olivat hautautuneet lumeen ja etsijät löysivät pariskunnan pystyyn
jääneen suksisauvan perusteella.
Voimakkaana persoonana tunnettu rovaniemeläinen metsäneuvos näyttäytyi ja
touhusi kotitalossaan useita kuukausia kuolemansa jälkeen 1960-luun lopulla.
Metsäneuvoksen hengen jäämisestä maan päälle teki havaintoja hänen
metsänhoitajapoikansa ja talon remonttimiehet, jotka näkivät ovien itsestään
aukeilevan ja kuulivat selvästi jonkun huoneissa liikuskelevan.
Kun poika meni käymään talossa, hän tunsi isänsä tuoreen hienhajun ja läsnäolon
vaikka hän ei nähnyt isäänsä.
Useat henkilöt kuulivat auton ajavan pihaan, mutta ketään ei näkynyt. Kerran poika
näki isänsä istuvan työhuoneessa pöydän takana harmaa puku päällä.
Rovaniemen torille jälleenrakennuskauden aikana oli kulkeutunut kenttäsairaalassa
käytettyjä huopia myyntiin.
Huovat menivät kaupaksi kuin kuumille kiville, kun sotien jälkeen kaikesta oli
kova pula.
Torille sattunut Kemijokivarressa asuva maalaistalon emäntä onnistui myös
ostamaan muutaman käytetyn huovan.
Seuraavana päivänä hän joen rantatörmällä viritti pyykkipadan aalle tulen ja ryhtyi
keittämään likapyykkiä pesua varten.
Pyykin sekaan emäntä oli laittanut myös torilta ostamansa huovan, jossa oli
näkyvissä kuivuneita veritahroja.
Kun vesi pyykkipadassa alkoi lämmetä, emäntä näki ihmeekseen huovasta irtoavan
kärsiväilmeisen sotilaan hahmon, joka lähti leijailemaan taivaalle ja katosi.
229
Ylitornion Törmäsjärvellä kylän laidalla pienessä mökissä asui yksin vanha
leskinainen.
Joulunaaton iltana hän istui keinutuolissa ja odotteli, että edes joku hänen neljästä
lapsestaan piipahtaisi myös tänä jouluna äitiään tervehtimässä.
Mutta ketään ei kuulunut, vaikka kaksi tyttöä ja kaksi poikaa hän oli
yksinhuoltajana kasvattanut maailmalle. Vuosikymmeniä sitten oli hänen miehensä
Erkki ja heidän kaksi pikku tyttöä hukkuneet kotijärven syysjäihin.
Sitten kuului kuistilta askelia ja ovi aukeni. Sisään tuli Erkki pienet tytöt
kainalossa.
Nainen ensi hämmästyi tulijoita, mutta sitten naisen sydän hypähti riemusta. Erkki
asteli nuorena ja elinvoimaisena niin kuin silloin ennen hänen luokseen tyttöjen
kanssa, ja he syleilivät toisiaan onnellisina. Myös nainen tunsi itsensä nuoreksi ja
vereväksi.
Erkki kysyi, että eikö kukaan muista lapsista ole tullut jouluksi kotiin?
Joulupäivän aamuna naapurin emäntä löysi leskinaisen siirtyneen keinutuolissa
ikuiseen joulun viettoon.
Kilpisjärven matkailuhotellissa on huone, jossa kummittelee.
Monet turistit ovat huoneessa yöpyessään nähneet liikkuvan läpinäkyvän surullisen
keski-ikäisen naisen, jolla tuntuu olevan jotakin asiaa.
Mutta aina kun nainen yrittää ruveta selittämään, ilmestyy ison miehenroikaleen
käsi naisen suulle ja tukahduttaa puheen. Samassa näky häviää.
Kerrotaan, että takavuosina oli huoneessa asunut keski-ikäinen saksalainen
pariskunta, joka oli hiihtelemässä Kilpisjärven aurinkoisilla keväthangilla.
Loma kuitenkin päättyi surullisesti. Kesken loman miehen vaimo salaperäisellä
tavalla kuoli.
230
Enontekiön Leppäjärvellä oli kummitus pesiytynyt vanhaan lapintaloon.
talon vanhapoika poromies oli tottunut asustelemaan talossa kummituksensa kanssa
kaikessa sovussa.
Se oli sellainen hyvätapainen haamu. Etupäässä se pysyi näkymättömissä ja touhusi
omia touhujaan. Toisinaan se vilahti näkyvillä ja samassa hävisi.
Joskus kuitenkin poromies hikeentyi haamuun, kun se yökaudet kolisteli ja haittasi
nukkumista.
Kerran poromies uhkasi ajaa kummituksen koko talosta pois. Haamu vastasi: - Ei
onnistu. Met tuonpuoleinen väkiä pysymmä täällä aina.
Mutta te ootte ja elätte siinä muodossa vain tuokion. Ootte ohimenevä ilmiö.
Nuori pariskunta oli muuttanut vasta Kemiin ja vuokrannut kaupungin keskustasta
kaksion.
Uudessa paikassa poika meni yöllä käymään asioilla vessassa. Palattuaan takaisin
vuoteelle hän näki tyttöystävänsä vieressä makaavan oudon hehkuvan hahmon.
Hän raapi päätä kummallisen näy edessä ja herätti sitten tytön. Hän kuiskasi sille,
että näkeekö hän vieressä jotakin outoa. Tyttö havaitsi myös hahmon ja säikähti.
Poika meni ja räpsäytti huoneeseen valon, mutta lamppu paloi. Ennen kuin he
saivat valon hämärään huoneeseen, oli hahmo hävinnyt.
Myöhemmin pariskunta kuuli, että asunnossa oli aikaisemmin yksinäinen
opiskelijapoika päättänyt päivänsä oman käden kautta.
231
Savukoskelainen poromies heräsi valoisana kesäyönä ja näki oudon naisen pirtin
pöydän ääressä olevan leipomispuuhissa.
Ainakin kymmenkunta isoa rieskaa oli odottamassa laudalla paistamista ja nainen
teki niitä kovalla touhulla lisää.
Mies hieraisi silmiään toisenkin kerran ja sanoi: - No, helevetti. Kuka sinä olet kun
minä en ole koskaan sinua nähnyt?
Outo nainen ei vastannut mitään, vaan vilkaisi ihmettelijää ja hävisi.
Selitystä oudolle leipojalle ei löytynyt, mutta poromies sitten muisti isoisänsä
kertoneen talossa tarjotun nälkävuosina aina vieraille ja kulkujätkille ruokaa,
vastaleivottua rieskaa olipa heillä rahaa tai ei.
Ehkä outo leipoja halusi muistuttaa anteliaisuuden siunauksesta, mikä nykyisellä
sukupolvella on päässyt unohtumaan.
Sinettäläinen emäntä osti Rovaniemen markkinoilta sotien jälkeen jalan poljettavan
vanhan ompelukoneen.
Kone oli käyttökelpoinen ja emäntä ompeli sillä hameita ja housuja.
Yöllä emäntä heräsi ja näki pirtissä ompelukoneen pyörivän ja rätisevän
vimmatusti.
Joku konetta polki ja pyöritti ja ompeli touhulla keskellä yötä.
Ennen talvisodan alkamista Tornionjokivarressa talonemäntä oli tyttärensä kanssa
tulossa naapurista, kun tiellä hiihti vastaan tuttu kylänmies lumipuvussa.
Miehellä oli konepistooli selässä ja se oli surullisen näköinen.
Ennen kuin he ennättivät kysyä mitään, mies hävisi silmien edessä.
Pian tämän jälkeen alkoi talvisota. Lumipuvussa vastaan tullut mies katosi sodassa
eikä hänen ruumistaan koskaan ole saatu kotiseutunsa multiin.
232
Ylä-Lapin Ailakkajärven autiotuvassa asustelee kummitus, jolta on reetkeilijän
parasta kysyä lupa, jos aikoo asettua yöksi ja nukkua rauhassa.
kerrotaan, että asukki on hyvin tarkka siitä, missä mielessä kämpälle tulee.
Jos tupaan menee sisälle lupaa kysymättä ja ylimielisenä, yöpyjä saa varautua
monenlaiseen vastukseen ja hankaluuteen.
Kämpän piisin puita ei tahdo saada millään syttymään ja yöllä tuli sammuu
salaperäisellä tavalla. Yöpyjä joutuu heräämään hirveään kylmyyteen kesälläkin
kuin olisi jääkellarissa.
Mutta jos kämpälle menijä jo ovella hyvin kunnioittavassa sävyssä kysyy: - Miten
on, saako tässä siivo kulkija yöpyä?
Pian kohta laatuisa ja sopuisa kummitus osoittaa vieraanvaraisuuttaan.
Kämppä lämpiää talvellakin kuin leikiten joutuisasti ja huoneeseen leviää kotoinen
ja ihanan rauhallinen tunnelma.
Mäntyjärven takaisessa kairassa poromies päätti tehdä puronvarrelle asuntopaikan
yöpymistä varten.
Hän oli hakkaamassa tulentekopuuta kun toiselta puolen puroa alkoi myös kuulua
hakkausta. Mies huusi: - Tule vain tänne. Kyllä minun tulille sopii yöksi. Ei kannata
kahta asentopaikkaa näin lähekkäin rakentaa.
Mutta äkkiä hakkaus salaperäisesti sitten loppui eikä näkynyt ja kuulunut mitään,
paitsi erämaan tuulen huminaa.
Poromies joi kahvit ja pani maata ja nukahti. Yöllä hän heräsi siihen, kun toisella
puolen tulia oli nainen jalat levällään.
Poromies otti kahvinkeitin vinkkakepin ja koitti sillä naisen tavaraa sievästi, että
onko se oikea. Ei ollut.
Tämän tapauksen jälkeen puroa alettu kutsua Vittuojaksi ja kumpua
Vittukummuksi, jotka nimet löytyvät myös alueen kartasta.
233
Työkaverini oli takavuosina lappilaisessa kirkonkylässä työmatkalla ja yöpyi
tuttavaperheessä.
Töiden päätyttyä hän meni ruokabaariin syömään. Samalla hän joi tuttavamiehen
kanssa parit oluet ennen kuin lähtivät kävelemään hänen kotiinsa, joka sijaitsi kylän
laidalla.
He rupattelivat iloisesti matkalla kaikenlaista.
Heitä vastaan tuli nuorenpuoleinen mies. Kun se oli mennyt ohitse, tuttavamiehen
puhe katkesi kuin seinään ja hän tuli aivan hiljaiseksi.
Työkaveri kysyi, että minkä sinulle tuli?
Oliko tuossa vastaan tulijassa jotakin outoa, kun katsoit sitä vielä taaksepäinkin.
Silloin tämä tuttavamies sanoi:
- Se oli naapurin poika, joka oli lentäjä. Joitakin vuosia sitten hän putosi
harjoituslennolla alas ja kuoli.
Kolme kemiläistä miestä oli kalareissulla Käsivarren Lapin Somasjärvellä
heinäkuun puolivälin jälkeen.
Miehet heräsivät laavulla ja keittelivät kahvia ja ihailivat aamutunturin näkymiä.
Kivenheiton päässä oli lampi. He näkivät lammen toisella puolen kävelevän
mustiin housuihin ja anorakkiin pukeutuneen miehen.
Ensin he ajattelivat, että se on kalastaja. Mutta sillä ei näkynyt kuitenkaan mitään
kalastusvälineitä.
Sitten outo mies rantahiesikolla katosi kolmen miehen silmien alla.
Miehet lähtivät rannalle katsomaan, että mihin se katosi. Oliko se huomannut
miehet ja pujahtanut johonkin piiloon.
He menivät rantaan. Miesten hämmästys oli suuri, kun hiekassa ei näkynyt
minkäänlaisia jälkiä eikä miestä löytynyt mistään.