1
Revontulien reunalla
Pentti Harjumaa
runoja
ISBN 951-99635-5-3
Pienkustanne
Rovaniemi 1985
2
revontulien
reunalla
saatteeksi:
Millään tunturilla
ei ollut
ketään vastassa.
Lapin Maakuntapaino Ky
Rovaniemi 1985
3
Äkkiarvaamatta sieppasin
sydämeni
kainaloon
hinaan sen tunturin laelle
näkemään
taivaan pilvet
näkemään
että maailma on kaunis.
Pilvet vyöryvät
kuin pommilaivueet
taivaankannen yli
maailma pimenee
vajoan
äkkiä valkosiipinen poro
ilmestyy
tarttuu käteeni
vetää minut ylös
mustasta aukosta
kesäaamun ihmeelliseen kirkkauteen
kaikkialla
vastapuhjenneita kukkia
lintujen laulua..
4
Tunturin pimeä syli
johdattaa minut
valoon
kirkasvetiset joet
virtaavat ylöspäin
minä elämältä pelastunut
onnellinen
palaan kotiin
taivaan oma lapsi.
Päivästä päivään
istuin loputtomissa
kokouksissa
minne elämä
katosi?
Varovasti nipistän
ihoani
olenko vielä
elossa.
Juuri kun olen
päässyt tietämään
en ole mitään
huomaankin
että olen
joku.
Sain vielä yhden päivän
aikaa
kasvattaa siipiä
nousta lentoon.
5
Ensimmäisen kerran
vuonna 1934
parkaisin
että mitä häh
minne minut heitetty
outoja naamoja ympärillä.
Äitini kohdusta
ryntäsin ulos
alkumeren vedet
pärskyen
nyt ikävöin
tästä saasteesta ulos
toiselle tähtimerelle.
Sellaista on elämäni
menneen talven
lumetkin
virkistävät
enemmän
kuin tämä päivä.
Olen matkalla
tunturille
jota ei ole.
En epäile tunturia
valehtelijaksi
autiota tyhjää on
katson minne katson
seison sydämeni kuilun
reunalla
neuvottomana
päätä huimaa
horjahdanko
6
putoanko?
Syntymättömäksi poroksi
ikävöin
näkymättömille
tuntureille.
Tuuli riepottaa
minua
kuin ilmapalloa
odotan tulevaisuutta
kuollakseni.
Aikansa kuuntelin
tunturilla
uskonmiesten mäkätystä
älä usko niin
älä usko näin
älä mene sinne
älä mene tänne
älä tee sitä
älä tee tätä
nyt en kumarra enää
kenenkään jumalankuvia.
Pilvien päällä
joku veisasi virsiä
minä vain seisoa toljotin
enkä ymmärtänyt
edes ihmetellä laulua
nyt jäljestä päin
en tiedä
oliko se totta vai unta.
7
Olen aina
menossa tunturille
tai tulossa
pois
revontulien paimenena
tyhjyyden reunalla
kotia en löydä
mistään.
Kaikessa rauhassa
etenin tunturipolkua
kesäillan
hiljaisuudessa
yht`äkkiä minä yllätin
itseni
hyppäsin eteeni
silmäsin itseäni tiukasti
silmiin
karjaisin täyttä kurkkua
niin että rotkojen seinämät
kaikuivat:
seis seis seis
mitä miehiä olet
minne matka?
Konttaan kivi kiveltä
tunturin yli
polvet ja kädet
verillä
käsittämättä
matkan tarkoitusta
lintujen ääniä.
8
Kun huomaan
sydämeni tyhjyyden
hapuilen narua
kaulaan
viime hetkessä
kuitenkin havahdun
mitä tyhjää
tappamaan.
Tunturin sylissä
sydämeni rauhoittuu
en pelkää pimeää
nukahdan tyynenä.
Sinkoan kiven
kohti korkeuksia
se kaartaa
kuin vesilintu
molskahtaa
tuppisuiseen tunturijärveen
tämä on
mielenosoitus
taivasta kohtaan
kun en saa
yhteenkään kysymykseen
reilua suoraa
vastausta.
Hiljaisuus huutaa
en kuule
sanojasi
kuilun yli
minä pelkään
putoamista.
9
Nyt riittää
minä lähden
maailma jääköön
demagogeille
ideologioille
televisiolle radiolle
lehdistölle
näille harhautuneille
susille.
Kirjoitan raporttia
mitään merkillistä
en ole nähnyt
muuta kuin
toisia syntyy
toisia kuolee
talvea seuraa kevät
kevättä kesäkuu
kesää syksy
jossakin rajojen ulkopuolella
asuu tuntemattomia
kansoja
outoja voimia
näkymättömissä.
En minä valinnut
näitä tuntureita
eivätkä tunturit
minua
nyt me vain tässä
toisiamme
toljotamme
napaa myöten lumessa
hiljaa kiroilemme
elämän kovuutta.
10
Revontulet viitat
hulmuten
taivaan laukkaavat
enkelit
ajavat taas jotakin
takaa
olisiko joku sielu
pimeyden turvin
päässyt karkuun?
Haukon henkeä
kuivalla maalla
haukena oleminen lopussa
tajuan
mutta eipä pyytäjälläkään
helppoa
ehdin vielä tajuta
kuolemalla merkitty
mies siinä touhuaa.
Ilman mitään järjellistä
syytä
nauran tyhjää
hulluttelen
kuin lapsena ennen
joka solulla
elän.
Aurinkotaivas
rävähtää auki
sukset jalassa
nousen lentoon
latu ei ole
sama latu
kuin ennen.
11
Ensin se kopeloi
sitten se vain
työntyi
sisälleni
ikävä.
Kuka minun
ruumiinkämpässä
asuu?
kummitushenki.
Tulen aina
tyhjemmäksi
hatarassa päässäni
ei pysy enää
mikään
en muista kohta
omaa nimeäni.
Niin monta kertaa
olen nähnyt
kevään muuttuvan kesäksi
kesän syksyksi
syksyn talveksi
elänyt ja kuollut
tuntureilla
porojen kanssa
en pyydä enempää
odottelen kotiin pääsyä.
12
Yllätin mustan pedon
itse teosta
teurastamassa
tunturia
sitten ruumiin päälle
taivas heitti
valkoisen lakanan
hyppäsin suksille
painelin pakoon
taakseni katsomatta.
Joka vuosi ikävöin
odotan lomaa
lasken päiviä
päästä tunturille
joka kerta tunturilla
jo päivän jälkeen
alan ikävöidä pois
joka vuosi sama peli
yhä kauemmas eksyn itsestäni.
Tyhjän kuoren sisällä
kuin kilpikonna
mietin sata vuotta
olenko olemassa?
Näin taas kävi
kesken kaiken
horjahdin
tyhjyyteen.
13
Hiihdän paperilla
kuin lumessa
eväsreppu tyhjänä
rannaton autius
ympärillä
eksyksissä
rohkaisen sieluani
kuin pientä lasta
että kyllä me tästä
selviämme
jos ei ihmisten ilmoille
niin taivaaseen.
Kiitos tunturi
että pysyit vaiti
sivullisena
kun selvittelin välejä
itseni kanssa
potkin kiviä alas rotkoon
huusin ja raivosin
kirosin maat ja taivaat
nyt vähän helpompi
olo.
Läskikerros kasvaa
ruumiintaloni
ympärillä
niin kuin kuka tahansa
vanki
uneksin
vapaudesta.
Tunturien tunturi
julistanut minulle
synnit anteeksi
olen nyt onnellisista
14
onnellisin.
Nyt minä hyvästelen teidät
rakkaat lapseni
ja menen
uskosta näkemiseen.
Toisella puolen
tunturia
ei ole mitään
mitään
mutta sieluni
ei suostu
uskomaan sitä
inttää itsepäisesti vastaan
hädissään väittää:
- jos ei muuta
niin valkoisia
enkeliriekkoja ainakin.
Nyt äiti
taivaassa
onkimassa minua
taas uuteen
maailmaan
voi äiti äiti
odota
tulen perässä
kun ehdin.
En tiedä
missä asuu rakkaus
tyhjyyden tunnen.
15
Joka on
tyhjien tunturien yli
hiihtänyt
jäätävässä viimassa
pimeässä
häntä ei voi aaveilla
pelotella.
Ei löydy
edes puunoksaa
hirttonarun sitomiseksi
kuunsirpin reuna
liian korkealla
ulvon kuin susi
julmaa kohtaloani.
Tunturin reunalta
aurinko
minne putosi?
minne minä
pimeässä osaisin?
Huutoa sekasortoa
sydämeni
erämaan yli
pyyhkinyt myrsky.
Pärjäilen niin kuin
mies pärjää
hengissä olen
ei muuta.
16
Kompuroin kivikossa
eteenpäin
saappaat resuisina
koivet verissä
hampaat irvessä
itsepintaisesti julistan:
elämä on hyvä!
Suljen kirjan
kohennan piisin hiiliä
käperryn orpona makuupussiin
kuin kohtuun
haluan nukkua pois
herätä vasta taivaassa.
Voi tunturi
en jaksa enää
yksin
ota minua kädestä kiinni
ja taluta.
Kaipaan kuolleitten
etuoikeutta
elää
kaikkialla
eikä missään
tarvitsematta enää
kuolla.
17
Kaikkialla ihmispetojen
kiiluvia
silmiä
vartioimassa minua
kukaan ei kuuntele
puheitani
näe hätääni.
Jonakin päivänä
saan armon
ei tarvitse enää
nousta erotusaidalle
golgatalle
ihmispetoja
pelätä.
18
II
Kun rakkautemme loppui
sinä päivänä
vyörytin suuren kiven
sydäntemme väliselle
polulle
hyvästelin sinut
kuolemalle.
Ruumiisi kadulla
kävelee
kuin aave
eikä sydämeni sano
enää mitään
nyt tiedän
ettei muuta kuolemaa
ole.
19
Ajatukseni eivät pääse
irti sinusta
rakastan ja vihaan sinua
yhtä aikaa
tappelen muistojen kanssa
joka rintamalla
sydämeni luulee yhä
sinua ainoaksi oikeaksi
naiseksi
maan päällä.
Onneton rakkaus
vasta opetti
näkemään
rakkautta on
todella olemassa.
Mitä minä
tällä ruumiilla
teen
jos en saa
sinua rakastaa?
Kaikki kuihtuu
katoaa
mutta rakkauteni
sinuun
ei.
Haikeana eroan sinusta
onnen unikuvat
pudonneet kuin lehdet
puista
voi rakas miten kärsin
sydämeni kipeä.
20
Kun muistan sinua
ajattelen
kevätauringossa nauravaa
tanssivaa
tunturia.
Kun välillämme ei ole
mitään enää
onkin kaikki
kaikki
rakkautemme
meissä
kuin auringon valo.
Kevätpäivän
auringossa
kuiskaan hiljaa:
yhä syvemmin rakastan
vain sinua
unien taivaassa.
En löydä enää
polkua
sydämeni tunturille
mitä sinulle on
tapahtunut?
koko maasto
kuin metsäpalon jäljiltä.
Kädet ojennettuina
yrität varoittaa
minua
silmissäsi hätä
samassa lumivyöry
romahtaa päällesi.
21
Julistan sinut
tuntureille
kadonneeksi
kuoleman omaksi
silti yhä vain
odotan sinua
kotiin.
Päivä päivältä
vajoat yhä syvemmälle
unohduksen
upottavaan lumeen
toisinaan unessa vielä
tapaamme
muistelemme rakkauttamme
sylikkäin haikeana
itkemme kohtaloamme
miten tässä näin kävi
emme enää löydä tietä
toistemme luo.
Rakkaudella houkuttelen
sinua
pimeästä kuorestasi
ulos
valoon
perhoseksi.
Onko kaikki
sattumaa
suurta väärinkäsitystä?
sinä luet tätä
minä haparoin pimeässä
kanssasi
voi kuinka sydämeni
kärsii.
22
Ylittämätön syvä rotko
meitä erottaa
mutta myös yhdistää
myönnä tämä tosiasia
en koskaan parane
sinusta.
Pilvet vauhkoina
hyppivät
kuun ympärillä
susi ulvoo
repii sisuksiani
varjona
kiusaat minua.
Rakkautemme
hukkunut lumeen
kuinka selviämme
ihmisten ilmoille?
Tässä minä
annan rakkauteni
sinulle
tähtien alla.
23
Joka yö livahdan
unen portista
ohi vartioiden
sinun luoksesi
ja kerron päivän
pikku sattumukset
ilot ja surut
sinä omasi
yhdessä nauramme niille
toistemme sylissä
pörrötämme tukkamme sikin sokin
sitten hiukan itkemme
ikäväämme
täyttymättömiä toiveitamme
niin alkaakin aamun sarastaa
minun on kiiruhdettava
takaisin ruumiintalooni
ennen heräämistä.
Minun ihoni huutaa
kaiken puutetta
sillä on rakkauden nälkä
sillä on elämän nälkä
sillä on toisen ihmisen nälkä
sillä on oman itsensä nälkä.
Tiedän tiedän
turhaa haikailla
ikävöidä
sinua
pois mennyttä
kaikki katoavaa
harhaa.
24
Rakastua sinuun
oli yhtä
kuin rakastua
tyhjään
tunturiin.
Älä tule
luokseni enää
edes unessa
olen toipunut
erosta
pärjään jo
yksin.
Sinä et ollut
se oikea
vaikka rakkautemme
oli oikea.
Riisu rakas minut
hellästi
suutele
hiero
minut eloon.
En ajattele
sen kummemmin
rakastelen
kuin itsestään
yhdeksän kuukauden päästä
näemme kasvot
joita ei ennen
tässä maailmassa
nähty.
25
Rakkaus
onni vai tuho?
joka kevät
isot linnut
eivät kysele
mitä rakkaus on
vaan panevat
pikkulintuja alulle.
Aina saat rakkaudesta
maksaa täyden hinnan
korkoineen
mutta jos tahdot
elää
rakasta
muuta vaihtoehtoa ei ole.
Yhtenä päivänä
vastaan käveli
tunturi
joka puhui samaa kieltä
kuin sydämeni
tästä ilostuneena
uskoin taas
sinun rakkauteesi.
Kivien varjot
suuria dinosauruksia
maailma nurinpäin
veden alla
sinun kuvasi
salakuljetan toiselle
rannalle.
26
Sinun vertaistasi
en löydä
elävien maasta.
Yö putoaa
kylän päälle
vedän peitteen korville
ikävöin
lämmintä syliäsi
turhaan.
Tunturien lumeen
kirjoitettu
rakkauskirje
katosi jäljettömiin.
Ihanko totta
sinä muistat vielä
kun miljoona vuotta sitten
tunturin laella
kevätauringossa
ristimme kädet
toistemme ympäri kietoutuneina
luimme Herran siunauksen
ihmeellinen rauha
täytti mielemme.
He olivat
kähmijöitä
sinuun verrattuna
kuinka sinut
unohtaisin
olen sinua varten
tehty.
27
Sammuneita tulisijoja
menneitä muistoja
tunturien hautausmaita
pimeän sylissä
ei kukaan voi
sammuttaa rakkauttani
sinuun.
Rakkautemme kasvoi
kaikkia pilviä
suuremmaksi
aurinkoon asti
kiehui kuivui
jäljettömiin.
Rakkaudesta ei selviä
ilman kärsimystä
myönnän myönnän
mutta turhaa kärsimystä
inhoan.
Mitä minun on kerrottava
sydämelleni sinusta
valehdeltava
että olet kuollut
tai olet karannut
toisen miehen kanssa
tai olet löytänyt taivaan valtakunnan
ja hylännyt maailman
ja rakastettusi?
vai onko kerrottava
totuus
valjennut totuus
että aito rakkautemme oli
sittenkin harhaa?
28
Pyörähdät vielä
kerran pari viikossa
tervehtimässä minua
unessa
ja palaat aina
hautaasi
nyt meillä molemmilla
toinen elämä.
Riisun hellästi sinut
puhun ihoillani
ikävästä
pitkästä kaipauksesta
tosi rakkaus
siellä
missä ruumis ylitetään.
Mielimärkänä
etsin epätoivoisesti
sinua
huutelen nimeäsi
vaikka tiedän
sinun muuttaneen pois.
Kirkas olento
lähestyy minua
ojennan sairaan
sydämeni
tarjottimella
hänelle
rakkaudella parannettavaksi.
29
Varjoksiko minua luulet?
kuutamossa
pakkaslumella
ihan oikeana
riekkona
nauraa räkätän
rakastan yhä
sinua.
Kuka tietää
mitä todella tapahtuu
tunturissa
kuka kenenkin poro
kuka kenenkin lapsi
kuka rakastaa
ketäkin?
Annas kun sivelen
hellästi
paisuvaa sitä
oi miten
rakastan
sitä
elämän sauvaa.
Yhtenä yönä
minä vain yksinkertaisesti
piilouduin kohtuusi
aamulla et tiennyt
minun olemassaolostani
vielä mitään.
30
Koskaan emme
vaihtaneet sanaakaan
silti tunnen
sinun sydämesi
lähemmin
kuin kukaan toinen.
Tunturit ovat jälleen
tuntureita
joet ovat jälleen
jokia
porot ovat jälleen
poroja
kuinka ihmeellistä
kuinka salaperäistä
hiihtää taas ladulla
muistelen sinua rakas.
Rakkaudestamme
hataria muistoja
sieltä täältä
valoisista kesäöistä
veden pärskeestä
uit ja sukeltelit
kuin enkeli
nyt toisen miehen
enkelinä
missä liet?
sellaista on
elämä.
31
Yksi lysti
montako tunturia
olen valloittanut
yksi lysti
montako naista
olen rakastellut
sinua en unohda
niin kuin en ensimmäistä
omaa poroa.
Rakastuneita sanoja
kuin poroja
kiimassa
jäkälämatolla
yllättäen sydämeni
leimahtanut tuleen.
Nainen avaa portin
astua
toiseen maailmaan.
Minussa asuu
kaiken kaipaus
auringon ikävä
kuinkaan hellästi sinulle
samassa päälle raivoan
huudan:
paskaa paskaa paskaa
ei tästä mitään
tule.
32
Makaa vain toisen sylissä
vaikka tuomiopäivään asti
etsi onnesi
vaikka helvetistä
mutta läskisoosin käristäminen
sinulle
loppu nyt
hermot ne on minullakin
valehtelua inhoan.
Vuosi sinne tai tänne
samantekevää
mitä tapahtuu
koko elämäni odotin
sinua
turhaan.
Lumessa
katsot minua
lasittunein silmin
kuin teurastettu poro
erotusaidalla
kaikki oli
kylmyyden syytä
rakkautemme kuolema.
33
Olen neuvoton
mitä ajatella
mitä sanoa
mitä tehdä elämällä?
pyörin pienessä kehässä
kuin noiduttuna
äkkiä sinä ilmestyt
kuin tuulispää
sekoitat kaiken
julistat suureen ääneen:
- jokainen voi rakastaa
tehdä jotain
murtaa rajansa
vaihtoehtoja aina on.
Ihan hiljaa
huomaamatta hellästi
minä täytän sinut
ilman turhia lemmen lurinoita
rajaton mielihyvä
tulvii
kaiken yli.
Varpaista huiksiin asti
aurinko
hieroi minua
taivaallinen elämys
nyt odotan lasta sinulle.
Joka ilta
odotan sinua
hunaja tee
kuumana
yömyöhälle asti.
34
Kyllä tässä maailmassa
pelkäämistä riittää
lopetan itkemisen
alan miettiä
jäähyväiskirjettä
en pidättele sinua enää
mene mene
löydä onnesi.
Kaikki mitä
kylmyydestäsi
on kirjoitettu
on totta
hampaat kalisten
vihaan sinua.
Revin sydämeni
sinusta irti
niin että veri roiskuu.
On nyt
sydämeni löytänyt
ikuisen rauhan?
en odota enää
ketään
en kaipaa enää
mitään
en pelkää enää
sinun menettämistä.
35
Ryntään suoraan
syvimpään rotkoon
pää edellä
mielihyvästä ähkyen
menköön
tai tulkoon henki
en välitä mistään muusta.
Hulluna vakuutan
ikuista rakkautta
sinulle
tunturi
lupaan palata
joka ainut kevät
vaikka hautakiven alta
aaveena.
Oi niitä nuoruuden
aikoja
väsymättä jaksoi
rakastella
aamuun asti
nyt yksi aivastus
huojuttaa ruumista
kuin tuuli
lahonnutta puuta.
Nainen jonka luona
asun
ei tunnu oikealta
mitä tehdä?
36
III
En osaa
muusta puhua
kuin tuntureista
silloinkin kysymys
aina jostakin muusta.
Voitte puhutella minua
miksi haluatte
yksinäistä tuntematonta
sielua
tunturissa
olen Suuri Henki
olen Suuri Pieni Henki
olen Pieni Henki
olen Hyttysen paska
eli yhtä kuin ei kukaan
olen kaikkea tätä.
37
Tulin puhutelleeksi yhtä
tunturin kiveä
kuin ihmistä
äkkiä ympärilläni oli lauma kiviä
itkeviä kiviä
nauravia kiviä
huutavia kiviä
ikävöiviä kiviä
rakastavia kiviä
särmikkäitä kiviä
pyöreitä kiviä
löyhkääviä kiviä
puhtaita kiviä
vilpittömiä kiviä
röyhkeitä kiviä
salajuonisia kiviä
laulavia kiviä
uhkaavia kiviä
juopottelevia kiviä
pimeitä kiviä
valoisia kiviä
syntyviä kiviä
kuolevia kiviä
suuria ja pieniä kiviä.
38
Tunturi kertoo
kaikkien kivien
suurten ja pienten kivien
palaavan jonakin päivänä
alkuun
äitinsä luo
olemattomuuteen
minä silitän kivien sammaleisia
päitä
kuin omia lapsiani.
Hiihtäjät häviävät
mutta tuntureita
ei vie kuolema.
Kun ne myivät
tunturini
lypsylehmäksi
turistien kaatopaikaksi
minusta tuli sissi
kuutamossa hiihtävä
kylmäverinen aave.
Olen satunnainen hairahdus
pikarakkauden
elävä muistomerkki
tunturikylässä
niin tavallinen tarina.
Toikkaroin tunturissa
kevätpälvellä
poronvasana
enkä osaa muuta
kuin ihmetellä
maailman suuruutta.
39
Minne nuoruuteni katosi
sinä suloinen
punaposkinen tyttö?
nyt kaksi vanhaa
pöllöä
hämärtyvin silmin
ei kenenkään maalla.
Juttelin vanhalle
saunalle
muuton edessä
en tiedä
onko taivaassa saunaa
jos on epäilen
onko näin hyvää
ikävä sinua tulee.
Mitä pidemmälle etenen
ajatuksella
tähtisumuihin
linnunradasta toiseen
päätäni alkaa
huimata.
Voi tätä työtä
ja tuskaa
hampaat irvissä
runoilen väkipakolla
niin monen
runoilijan
pää kumisee
tyhjien sanojen sekamelskaa
puhuvaa autiutta.
40
Kun kukaan
ei ole mitään
maailma ja minä
näytämme
suuremmalta
kuin koskaan.
Kevättä rinnassa
tyttö ei pane
pahakseen
kun kylvän hänen
kasvumaahansa
siemeniä.
Pääskynen
nappasi sulavasti lennosta
kiinni sääskiä
raahasi niitä
poikasilleen
sääsket parkuivat surkeasti
minä vain nautin
kesäillan
näytelmästä.
Kuolema kantapäillä
hiiviskelee
toisinaan karjahtelee
synnyn ja katoan
lakkaamatta
tunturien kiertokulussa
porona juoksen.
41
Sekupahan täällä vain
hiihtelen
sauvalla työntelen naisia
autan eläväisiä
eteenpäin
ihan vain huvikseni.
Ajattelen kaunista tunturin
takapuolta
mieli kiihtyneenä
sauva pystyssä
sojottaen
sinne hiihdän
satakoon tai paistakoon
olkoon vaikka
sata urosturistia
ennättänyt ennen minua.
Etsin
naiselta sielua
löysin tyhjän
paikan
lämpimän kolon
kasvaa suureksi
mieheksi.
Töikseni teurastan poroja
viiltelen kurkkuja
auki
nostelen sydämiä kuivumaan
näillä hommilla
minun on pennut elätettävä
ei tässä sen kummemmasta
kysymys
elämää tämä vain on.
42
Keittelen aamukahvia
mieli kirkkaana
yht`äkkiä näen selvästi
tuhat vuotta sitten
olin täällä
saman auringon nousun
silminnäkijänä
porotokka tuolla
kivenheiton päässä.
Tunturien tyhjyys
rauhoittaa
tyhjää sieluani
on suurta olla
ei mitään
kaiken ulkopuolella.
Voi vietävän vietävä
valkonaama
tunturi
tyhjä kauneutesi
ärsyttää minua
eikö tuo lumi
ikinä älyä lähteä
kylmetät sydämeni.
Olkoon olkoon
vaikka olisit
maailman kaunein
puhtain tunturi
minua yököttää
sinun
välinpitämättömyytesi
kylmyytesi.
43
Mitä sanot tunturi
maailman menosta?
helvetistä taivaasta
pirusta jumalasta
aaveista turisteista
atomipommista
mitä sanot mitä?
pysyt hiljaa
et ota kantaa mihinkään
ei ihme jos maailma
tämän näköinen.
Joku juoksee jeesuksen perässä
joku juoksee politiikan perässä
joku juoksee rahan perässä
joku juoksee naisen perässä
minä juoksen porona
tunturissa
saparo pystyssä.
Tunturi vetäisi
kolahtaen oven
kiinni
nenäni edestä
pitkällä matkalla
en nähnyt muuta
kuin valkoisia
suljettuja ovia
hukkareissu.
Olet iso paska
tunturi
huudan raivona
et ikinä vastaa
kun kysyn
et ikinä kuuntele
44
kun haluan puhua.
Voi tunturi
älä katso minua noin
kuin halpaa lenkkimakkaraa
vanhaa ystävääsi
rakastettuasi
olen vuosikymmeniä ollut
uskollinen sinulle
hiihtänyt täällä
joka kevät
myönnän toki ylimääräiset kiloni
ryppyjen ilmaantumisen
sutjakkaan viehkeän työtönvartaloni
kadonneeksi
voi tunturi
älä katso minua noin
kuin halpaa lenkkimakkaraa
tai – siitä vaan katso vaan
en rukoile sinua
olet samanlainen pölkkypää
vittupää
kuin muutkin miehet
nuoria naisia vain vilkuilet
flirttailet
yhä julkeammin.
45
IV
Tunturit heräävät
silminnäkijöiksi
porot
tanssivat
kuin mielipuolet
aaveiden kanssa
kuutamossa
pilvet pelaavat
polkupalloa
vitilumi pölisee.
Tunturi opettaa
vaihtamaan
väriä
vähän väliä
Tunturi seuraa
muotia
juhlii valkoisella
juhlii vihreällä
juhlii punaisella
matolla hurmiossa
silmät nurin päässä
joka vuosi nuortuu.
46
Tunturilla
tuhat silmää
näkemässä tyhjää
tuhat korvaa
kuulemassa tyhjää
tuhat siitintä
siementämässä tyhjää.
Tunturi
syksyn edessä
kuin lentoon
lähdössä
Kanarian saarelleko
mieli
talvea pakoon?
Pilvet kylvettämässä
tunturia
ei koirakaan
tällä ilmalla
lähde ulos.
Tunturi selittää:
- en tarvitse
vapautta
vaimoa, rakastajatarta
kotia
taivasta
aurinkoa
kaiken ulkopuolella
mielenrauha säilyy.
47
Kauniin tunturin
raaka teko
eksytti palellutti
miehen lumeen
korppien avulla
löydettiin
silmäkuopat tyhjinä.
Se on tunturien tapa
tiedottaa
olemassaolosta
pysyä hiljaa
kuoleman edessäkin
vaieta.
Tuntureita
niskat kenossa
tuijottamassa
taivaalle
odottamassa ilmestystä
vuodesta toiseen
miljoonia vuosia.
Tunturi raiskattuna
tuulessa
valittaa hiljaa
sysimusta yö
maata rojottaa
päällä
kuin raaka kylmä
löyhkäävä mies.
4
8
Väsynyt tunturi
miljoona vuotta nähnyt
saman karusellin
hölynpölyn hömpötyksen
katoavan kiiman
katoavan syntymän
rakkauden
kuoleman
jotain repäisevää
tunturi ikävöi
maapallon napojen
keikahtamista nurin.
Tunturit
saivat raivarin
ulvoivat
kuin sudet
hermostuivat
tunturien mäkättävään
ääneen
tyhjän molotukseen
rauha rikkojiin.
Tunturi syö
rauhoituspillereitä
asettaa tulpat korviinsa
että kestäisi
turistien metelin
aikoihin on eletty.
Höhlä tunturi
kun talven kanssa
alat muhinoida
etkö tiedä
se on
laulujoutsenten karkottaja
49
kesän tappaja.
Tunturi kateudesta
vihreänä
silmät vesissä
tiirailee
kun pilvet naivat
auringossa
sateenkaaren värit
tanssivat.
Selitä minulle
tämä omituinen näky:
laumoittain mekastavia
tuntureita
ympäripäissään
juhannusyötä juhlimassa
kuin viimeistä päivää.
Nuori nainen
ja tunturi
nauttivat silmin nähden
iltaruskosta
kuin rakastunut pari
hiivin hiljaa
tieltä pois
nuoruuden muistoihin.
50
Tunturi haistoi
kevättä ilmassa
riemuissaan kiljui
kuin lapsi
vanha varis raakkui
nuortuneena
porot nauroivat kippurassa
elämänilosta.
Siinä se
tunturi räpyttelee silmiään
toisena päivänä enkelinä
toisen päivänä paholaisena
kuin oikutteleva
nainen.
51
V
Tuijotan kohti Eurooppaa
kiroilen ärtyneenä:
etkö sinä
kahden maailmansodan
verilammikot
läpikahlannut
mistään opi mitään?
taas hurrataan
kypäräpäisille miehille
enkelinkuvilla maalattuja
ohjuksia
palvotaan
kuin jumalia
kahta puolen rajaa.
Haisevien
ajatushautojen
äärellä yhä
kunniavartiossa
kirkko
ja armeija.
52
Eivät ne anna levätä
rauhassa
sankarihaudassakaan
kiväärimiehiä vartiossa
vähän väliä
seppelenauhoja kasapäin
meidän nimissä
alituisia valepuheita
vapaudesta.
Eihän näitä
tuntureita
omista kukaan
kenen asialla nuo kypäräpäät?
pyssyt olalla
hiippailevat
kuin rosvot
idässä ja lännessä.
Kenraali uhoaa:
nuo tunturit
sikin sokin
kuritonta joukkoa
pistettävä ojennukseen
riviin
opetettava kivipäät
maanpuolustajiksi.
Kova jätkä
tuo tunturi
ihailen
vaikka minkä näköistä pirua
sotakonetta
hyökyy yli
se ei korvaansa
lotkauta.
53
Kaikenmaailman ihramahat
kenraalit
luulevat
voittavansa
maailman
nappia painamalla.
Sanan
levittäjät
kirkonmäellä
kuin korppilauma
kaatopaikalla.
Kirkon pölyttyneissä
hämähäkin verkoissa
haisevia
kärpäsraatoja
lasittunein
silmin
tuijottelemassa
ihmisten tekemiä
jumalankuvia.
Kirkko ja armeija
paljastuu
valossa
pimeyden apureiksi.
Kaiken maailman
henget ja aaveet
jeesukset ja hitlerit
sotasankarit
mitä pirua
tänne tunturille
änkeätte väenväkisin
54
rauhaa
rikkomaan.
Kämpän nurkassa
radio jauhaa totisena
uutiskamaa
mitä nyt lännessä
yksi presidentti-äijä
mitä nyt idässä
yksi puoluepääsihteeri-äijä
ovat juonineet
Euroopan pään menoksi
minä raivoan poroille
pimeyttä.
Ihanaa
sataa lunta lunta
aivan vain lunta
tulee jääkausi
Euroopan yli
ohjukset peittyvät
kilometrin vahvuisen jään alle
kenraalit itkevät
kuin lapset avuttomina.
Aikoihin on eletty
kenraaleita
jonottamassa
työttömyyskortistoon.
Korppi huolissaan
sotilaallisesta
tyhjiöstä
tuntureilla
mutta viisas pöllö
näkee toisin
tietää
turvallisinta tyhjä
sillä tyhjä ei paukahda.
55
Autiot tunturit
pelottavat
armeijakuntia
aseettomat tunturit
pelottavat
armeijakuntia
sietämätön sotilastyhjiö
täytettävä
maksoi mitä maksoi.
Tunturi neuvoo
tuulta:
- jos ei muu auta
ihmispedoille
ruuvaa pyörremyrskyllä
niiltä pää irti
ja heitä persuuksista
raadot
alas rotkoon
kunnon eläimille
ruuaksi.
Nuoren kauniin naisen
nahan alla
kasvaa
tietämättä
raakaa veristä lihaa
uusia sotilaita
tappamaan
ja tulemaan tapetuksi
näin yksinkertaista se on:
sotia on aina ollut ja tulee
aina olemaan.
56
Teurastan poroja
lihoiksi
enkä se tunnu
miltään
armeijassa ammun
ihmisen kuvia
eikä se tunnu
miltään
sodassa ammun
oikeita ihmisiä
eikä se tunnu
miltään
vaikka sankariksi sanovat.
Niin minä elin
kuolin pois
näkemättä mitään.
Tällä menolla
maailma loppuu
kun jokainen
tekee
van velvollisuutensa.
Pappi hiihtää tunturilla
uskoo lapsenmielisesti
että tunturi uskoo
Jumalaan
ateisti hiihtää tunturilla
uskoo lapsenmielisesti
että tunturi ei usko
Jumalaan
tunturi hymyilee molemmille
aurinkoisesti.
57
Mitä vielä
onhan sillä
kirkolla
tehtävä:
säilyttää kiillottaa
homehtuneita
mätäneviä sanoja
pyhittää pelastaa.
Kaloja ja poroja
en epäile
mutta kypäräpäisiä
pappeja epäilen
valehtelijoiksi.
Tunturit tunturit
liikettä kinttuihin
pakoon
näkymättömiksi pilviin
ihmispedot
liikkeellä.
Ainakin tuhat vuotta
vielä sodittava poikani
puolustettava isänmaata
ase kädessä
tapettava
pahat pois
että jäljelle jäävät
hyvät
voisivat elää rauhassa
ainakin tuhat vuotta vielä poikani
tapettava
pahat pois
yhettömiin
vaikka jäljelle ei jäisi
58
ainuttakaan elävää
maan päälle.
Näen kalojen nousseen
puiden oksille
soittamaan
kuoleman viulua
atominpommin sylissä
istuvaa Jumalaa
pilven reunalla
ei kukaan käsitä.
Vapaassa maassa
eivät kaiken maailman
räkänokat juhli
kalliisti lunastetussa
isänmaassa
toimii vielä
laki ja järjestys.
Et sinä ymmärrä
millainen taakka
tunturina oleminen
seurata silminnäkijänä
ihmispetojen
rehvastelua
päivästä päivään
pysyä hiljaa.
Voi tätä vankien määrää
mielipidevankeja
sotavankeja
työvankeja
uskonvankeja
pirunvankeja
jumalanvankeja
puolueenvankeja
muodinvankeja
ennakkoluulojen vankeja
59
ajatusvankeja
vapauden harhan vankeja.
Elkeet
kuin pedoilla
pistimet paljaina
rajavartijat
penkovat
nuuskivat
ihmisten kasseja
se on sitä
kansojen ystävyyttä.
Sairas maailma
odottamassa
viimeistä armoniskua.
Puhelimessa tuntematon
miesääni
kiroillen käskee:
muuta hyvän sään aikana
taivaaseen
tai helvettiin
samantekevää
reservinupseerit eivät voi
loputtomasti sietää
tuollaisia rauhanlietsojia
isänmaan päällä.
Runoilija näkee
sääskilaumojen ryömivän
lumihangessa
pyssyt selässä
päin helvettiä.
60
Televisioruudussa yllättäen
välähtää
vallankäytön jälkiä
veressä uivia ruumiita
sikin sokin kaduilla
maahan lyyhistyneitä
itkeviä naisia ja lapsia
nälän kaluamia eläviä luurankoja
kärpästen piirittämiä
maailmankartalla.
Maailma mennyt
sille mallille
hankin
pitkäteräisen lapinpuukon
turvakseni
niitä ohjuksia
vastaan.
61
Silmieni edessä
vapaa maailma
kauempana kuin koskaan
mahdoton paeta
kömpelön ruumiini kanssa
ilman enkelin siipiä.
Turha pelätä
sama kohtalo kaikilla
tuntureilla
olemattoman syliin
putoavat voitetut ja voittajat
huijareitten kirkko
myy unelmia
taivaasta.
62
VI
Aikansa elänyttä
runokirjaa
pölyttyneitä sanoja
ei pelasta
elämälle
kirjailijan kuuluisa
nimi ja maine
ei Piru eikä Jumala.
Aina paljastuu
sama totuus
tyhjä pää
tulee
vetäjän käteen.
Porotokka höyryää
erotusaidalla
yhdellä viillolla
kurkku aukeaa
verisuihku
maalaa vitivalkoiselle
lumelle
jäljen
katoavasta elämästä
totuuden elämästä.
63
Kuoleman edessä
ei muuta tietä
kuin syntyä
taukoamatta
uudestaan.
Jos et opi imemään
verta
niin kuin muutkin
kuolet
opettaa äiti-sääski
lastaan.
Jos et opi
kätkeytymään
anna kasvaa jäkälää
päälakesi suojaksi
ihmiset tulevat
ja hakkaavat sinut
hautakiveksi
opettaa äiti-kivi lastaan.
Jos et opi
suostu jäämään pieneksi
männyksi
tunturinrinteeseen
ihmiset tulevat
he hakkaavat sinut
ratapölkyksi
tai uittavat sinut
haisevan tehtaansa
massakattilaan keitettäväksi
opettaa äiti-mänty lastaan.
Ihmisen näköisiä
hirviöitä
pyssyt selässä hiihtää
metsänväki
kaivautuu näkymättömäksi
64
lumeen.
Kiimahuudot
rikkovat kevätillan
rauhan
jotain hurjaa
tekeillä.
Siittiösolu ui
räjähtävä vallankumous
päässä
pimeiden tunnelien
läpi
päin uutta maailmaa.
Jokainen nai
tavallaan
syntyy ja kuolee
ajallaan
sellaisena se tulee
elämä ottaa
luonnollisena
erämaan yliopiston
käynyt poromies filosofoi.
Kaikki mitä
jäänyt jäljelle
kaluttu poronruho
kalanruotoja
kesän vaihtuminen
syksyksi
suuri ikävä.
65
Etkö muista
kymmenentuhatta vuotta sitten
kokoilimme poroja yhdessä
näillä sanoilla palkisilla
silloin oli vasta
jääkausi
mennyt menojaan
se oli iso tapaus
siitä riitti puheenaihetta
etkö muista?
Taivaalla pakenevia
tähtiä
kuin porotokkia
matkalla jonnekin.
Elämä ja kuolema
yhtä
yksi ja sama mysteerio
alusta loppuun
alkuun.
Jäätävän tuulen paljaaksi
nuolema kivi
tunturin laella
tammikuussa
näkee unta
auringosta
kivilapsista
rakastetusta.
66
Erotusaidalla
huutoja kuiskauksia
laukauksia
puukon pistoja
sydämiin
kuoleman korahduksia
veren roiskumista
vitivalkoiselle hangelle
kiiluvia silmiä
höyryäviä ruhoja
pimeässä pakkasessa
kasoittain lihaa
lihaa lihaa lihaa
elämää varten
evästä.
Ei rajaa
toden ja unen välillä
kaikki on
ihmettä
tai ei mitään
sen kummempaa.
Jäkäläkivi
tunturin kupeessa
kyselee porolta:
- kumpi tässä
elävämpi
untako tämä
kaikki on?
Mitäs nyt runoilija?
sanat lakossa
tunturit pilvessä
yö vastassa.
67
Eivät ne täällä
metrisessä lumessa
pitkälle pötki
etelän pöhöttyneet
sanat
paleltuvat kuin
russakat
tunturin viimassa.
Etkö käsitä
tästä on leikki kaukana
kevääseen
pitkä hiihtäminen
lumen läpi
pakkasen läpi
pimeän läpi.
Joka kirjassa
tyhjiä runoja
kuin autioita tuntureita
lumessa.
Valkoinen poro
siivet selässä
laulaa
haikeaa laulua
silmissä linnunratojen
ikävä.
Vastassa loputon
yksinäisyys
tyhjyyden taakka.
68
Mene niin kauaksi
tuntureille
että näet ihmeen
vesien virtaavan
ylöspäin.
Lapsi kasvaa
pimeän läpi
valoon.
Pelkkiä tunturien
kuvia
minne oikeat tunturit
kätkeytyneet?
Kukaan ei tiedä
olinpaikkaasi
vaikka joka kirkossa
ammattiselittäjiä.
Mitä itua siinä on
ikävöidä
uutta maata
uutta taivasta
kun tämä entinenkin
yhä tuntematon.
69
Sinä se olit pahus
joka kerroit ihmeellisistä
tuntureista
Ultima Thulesta
nyt elämäni yhtä haikailua
unikuvia
paeta sinne.
Kaikki tietävät
postikortti-Lappia
ei ole
olemassakaan
silti turistit lähettävät
miljoonia postikortteja
joka vuosi
ystävilleen
todistuskappaleiksi
matkasta maassa
jota ei ole.
Tunturille mennä
tahdon
sinne menee kaikki
lapinhullut
unohtamaan kurjaa
maailmaa.
Urhea sääski lensi
tunturin huipulle
joutui tuulen
vangiksi
katosi jäljettömiin.
70
Ei täällä
mitään
kiinni pitämisen
arvoista.
Laumoittain
poroja
tyhjyyden portilla.
Mitä siitä tuntureilla
hiihtämisestä
jäänyt käteen?
epäselviä muistoja
vitivalkoisista laduista
epäselviä illanistujaisia
epäselviä joutavia hoilotuksia
epäselviä rakkaustarinoita
joka talvi
iänikuista odottamista
tyhjän perässä hiihtämistä.
Kyllä tänne ääntä
mahtuu
tunturille
tuulta
ja suuria sanoja
ja tyhjyyttä
ja ikävää
ja kaipausta
ja yksinäisyyttä
ja kyyneleitä.
71
Sanoja
ei tarvita
tunturilla
muista pitää
turpasi kiinni
anna hiljaisuuden
puhua
voit löytää
läskisi alta
toisen ihmisen.
Porotokka kuutamossa
hölkkäämässä
viimeiseen erotukseen
koirat haukkuvat
moottorikelkkojen valoaaveet
poukkoilevat sinne tänne
pitkin tunturinrinnettä
kylmän kohmettamat miehet
kiroilevat
talven kovuutta
hampaat irvissä
periksi ei anneta
kenellekään.
Täysi-ikäiset porot
met teurastanme
mutta vasat
säästämme elämälle
kasvamaan
näin joka syksy
lihojen kanssa
selviämme
talven yli.
72
Mikä vuoden aika
tuntureilla
parasta
utelet
- muuta en osaa sanoa
mutta yhtä hyviä
ainakin nuoren poron
ja nuoren naisen
liha
oli minkä vuoden aika
tahansa.
Ennen niin
valoisa
tunturi
nyt pimeyden pesä.
Sanojen takana
kokonaisia
helvetin ja taivaan
valtakuntia.
Jokainen syntyessään
allekirjoittaa
oman kuoleman
tuomionsa.
Lapset ja vanhukset
lähimpänä
olemattomuuden
reunaa.
73
Ei tänne niin vain tulla
näkyväksi ilmestytä
tyhjästä
tarvitaan kaksi
kiimaa
todellinen pano
alulle.
Etkö huomaa
sydämesi tavarasi
yhä paketissa
vuodet kuluvat
syntymättömät lapsesi
kiroilevat
saamattomuuttasi.
Niin vaikea
myöntää
että tältä suunnalta
ei löydy
muuta kuin
tyhjää.
Sinulle voidaan
opettaa
kaiken maailman
asioita
mutta valoa sinulle ei voi
opettaa.
74
Tätäkö se on
elämä?
päivästä päivään
tunturissa rämpimistä
kevään odotusta
kesän odotusta
syksyn odotusta
talven odotusta
jonkun odotusta odotusta.
Ennenaikaista surra
lintujen lähtöä
eiväthän ne ole
vielä tulleetkaan
kevät edessä.
Mitä muuta
todellista
tunturilla
kuin kivien paljous
tyhjyyden taakka
suuri ikävä.
Voi hyvä jumala
eikö tämä tyhjän
ikävöiminen
ikinä lopu?
Kyllä siellä
tunturilla
tunnelmaa on
mene mene vain
haikailemaan
mutta pane
paljon vaatetta päälle.
75
On kiire
sanoa
jotakin tärkeää
mutta mitä?
sormi suussa
mietin.
Tunturin tyhjyys
paljastuu
taivaan kodiksi.
Tunturi makaa
valkoisen
lakanan alla
taivaan
ruumishuoneella
kuolleista
heräämisen ihme
tapahtuu
joka kevät.
Suomalaisen miehen
sana
miehen sanaa vastaan
tunturikapakassa:
periksi ei anneta tuumaakaan
kaulatusten vakuutetaan
iltaa myöten
toinen kysyy:
niin mistä periksi ei
anneta?
76
Vastasyntynyt poronvasa
kevätpälvessä
oudossa maailmassa
ihmettelee
äitiporon ja kotkan
ottelua
isokyntisen linnun
syöksähtelyä
aivan kuin se tahtoisi
heti paikalla
siepata minut
miksi?
Kasoittain paleltuneita
sanoja
tunturissa.
Se vielä eli
kun aloittivat
nahan nylkemisen.
Nyt yksi ja toinen
vanhan polun
kulkijoista
ymmällä.
Peilityyni järvi
hämyisessä kesäyössä
kukkien paljous
herättää kauhua
kauneudellaan
taivas silmien edessä
katoavana.
77
Kala ikävöi
aurinkoa
hypähtää taivaalle
toteaa pettyneenä:
tämä on kuolleitten
valtakunta
järven rannalla
poro
säikähtää näkyä.
Kun muurahainen
kiipesi
sinnikkäästi
kohti tunturin lakea
örisevät sääsket
pilkkasivat häntä
siivetöntä.
Aaveet soittavat
revontulilla rockia
sopulilaumalle
porot ennustavat
myrskyä.
Älä kysy missä
taivas
älä kysy missä
helvetti
tässä ympärillä kiehuu
koko paska
saatana-jumala.
78
Vain hullu
rikasta elämää
ajaa takaa
viisas pääsee
vähemmällä
rakastelee
viheltelee
omissa oloissaan
silloin tällöin töllöttelee
telkkaria.
Kaljuuntuneita tunturipäitä
kuin komiteoissa miehiä
ikänsä unohtaneita
istumassa
miettimässä
tyhjää.
Tyhjäntoimittajia
tyhjänrunoilijoita
tyhjäneläjiä
joka tunturilla
vallan petojen
juoksupoikia.
Puheista ja kartan luvusta
päätellen
he ajavat takaa
jotakin
jäämerelle asti.