88
Pentti Harjumaan kahdeksas kirja
USKON KUVIA LUMESSA
Ihminen uskoo aina johonkin tai luulee ettei usko.
Maailmassa on lukematon määrä poliittisia ja
uskonnollisia suuntia ja ryhmiä, joille luonteenomaista
on olla ainoita oikeita.
Tämä yhdenlaisen ”Totuuden” löytämisen usko on
synnyttänyt kautta aikojen niin kristinuskon kuin
muiden uskontojen piirissä suvaitsemattomuutta,
syrjintää, verisiä uskonsotia toisin ajattelevia
kohtaan.
Uskonvarjolla tapahtuva kärsimysnäytelmä jatkuu,
toisen ihmisen nöyryyttäminen, pelottelu,
tuomitseminen kadotukseen ja helvettiin.
Uskon ennakkoluulojen muureihin törmäämme
joka puolella. Jumalat eivät kahlitse, vaan ihminen
itse luo omat häkkinsä ja vankilansa. Erilaisuutta
ei ymmärretä ja nähdä rikkautena.
Tässä mietekokoelmassa eivät päähenkilön Minät
suostu jäämään uskonympyröiden sisä- tai
ulkopuolelle. He kulkevat muurien läpi ja katsovat
maailmaa milloin mistäkin näkökulmasta maan ja
taivaan väliltä.
Minät ovat ristiriitaisia niin kuin ihminen on.
Toisena hetkenä he kokevat lujaa varmaa uskoa ja
samassa kaiken epäilyä, haparointia pimeässä,
tyhjyys vastassa.
Tämä kirja on tutkielma uskon vallasta
sydämissämme, ihmisen omista tekojumalista. Se on
kipeä ja koskettava tilitys. Varsinaisesti uskonnollinen