1
PENTTI HARJUMAA
LUMESTA
KIRJE
SINULLE
proosarunoja
Pienkustanne
Rovaniemi 1974
Lapin Maakuntapaino
Rovaniemi 1974
2
Tällä tunturin laella olen antautunut sinulle.
Tätä valtakuntaa hallitsee lumi, miljoonien
miljoonien kidekansa.
Jos et ole lumen ystävä, pakene henkesi edestä.
Vaikka sinun yksinäisyytesi on rajaton, silti en
luonasi pelkää asua.
3
Sinun muotosi ja kukkulasi kiihottavat minua.
Olen tutkimusmatkailija.
Olet suloinen, toisinaan jäätävän kylmä, toisinaan
kuuma ja intohimoinen, toisinaan synkkä ja
pimeä, toisinaan säteilevän valoisa.
Olet jännittävä. Rakastan sinua.
Tämän suurempaa lumiaapaa en ole nähnyt
missään.
Myrskyn jälkeen tämän suurempaa rauhaa en ole
löytänyt mistään.
Nyt olen kotona. Lumi lämmittää sydäntäni.
4
Tunturin tällä puolen on toinen arvojärjestys.
On tutustuttava omaan itseensä, on tultava
toimeen oman itsensä kanssa.
Sinä annat ihailla itseäsi mielin määrin.
Olet oikeassa, ei ihailemisesta kulu.
Tämä ääretön lumilakeus, tunturien paljous,
kevätauringon kirkkaus.
Olen häikäistynyt sinuun.
Pimeyden lapsena en kestä sinua. Kaivan
takataskustani värilliset lasit silmilleni.
5
Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin elää ja kuolla.
Muuta vaihtoehtoa en näe kuin rakastaa ja vihata
sinua.
Sinusta kilpailevat pimeys ja valo, kylmyys ja
lämpö.
Sinun valtakuntasi on aina johonkin suuntaan
ylitodellinen.
Rakastat surrealismia.
En tahtoisi olla poro, en varis, en etelänvaris.
En tahtoisi olla jää, en lumi, en revontulet, en
kuu, en sääski, en kotka.
En edes laulujoutsen.
En tahtoisi olla kukaan ollakseni kaikkea täällä.
6
Korvet ja erämaat ylistävät sinun
lahjomattomuuttasi.
Vaikeina aikoinakaan et ole antautunut
mielistelijöille.
Olen Lapin vanki, sanovat. Mutta sanokoot vain
ilkeämieliset pilkkaajat.
Kenellä on suurempi vankikoppi kuin minulla,
kenellä on enemmän tuntureita, vaaroja, jokia,
sinisempi taivas, väkevämpi tuuli?
Vankikopin seiniä ei ole täällä kukaan nähnyt,
täällä on tilaa tähtiin asti.
7
Pienempi kuin piste iin päällä isolla puhtaalla
paperilla olet täällä.
Sinun metsissäsi, tunturikuruissasi on niin
turvallista ystävien tarpeiksi tiputtaa silloin
tällöin tilkkanen pontikkaa.
Tiedän suuripiirteisyytesi, et anna ilmi poikaasi.
Lunta, koko maailma täynnä lunta.
Kun panet lumet liikekannalle, hautaat vaikka
miten suuren armeijan.
Olet voittamaton.
8
Tunturipoluista rakkain on tämä polku. Se vie
minut siniseen laaksoon, siellä ystäväni.
Siellä on kaikki niin luonnollista, lähteminen ja
tuleminen.
Siellä minun rakastettuni kota.
Siellä tämän valtakunnan komeimmat porot,
raikkaimmat purot, mahtavimmat seidat.
Tätä salaista laaksoani eivät turistit löydä ja
hävitä.
Kun toiset tuijottavat silmät kipeiksi etelään,
minä etsin suojaa tästä tunturikurusta.
9
Ystävillesi olet aurinko, poistat yön pimeyden,
kypsytät makeat hillat soilla, kasvatat porot
herkuiksi, syksyllä muutat maailman väreiksi,
keväthanget säihkyviksi jalokivikentiksi.
Mutta vihollisesi niskaan lähetät verenhimoiset
sääskiparvesi kuin pommikoneet, päivättömän
yösi kuin pimeän ikuisuuden, raivosta kiehuvan
lumimyrskyn.
Jääkaappisi lumet väännät –50 C-asteeseen,
päästät irti viluisen kuoleman.
Sinun maassasi ei kiireellä ole paikkaa asua.
10
Jos sanot tuntevasi Lapin, et tiedä miten
tietämätön olet.
Jos sanot valloittaneesi Lapin, paljastat
typeryytesi.
Kun se parasta on ollut, se ei sen kummempaa
olet ollut.
Olen elänyt näillä tuntureillani vaatimatonta
luonnonläheistä elämää.
Poro on antanut niukan mutta kuitenkin riittävän
toimeentuloni.
Mutta miten tästä eteenpäin?
11
II
12
Tässä otan vastaan maanhallituksen kaiken
unohtamisen, heittele jättämisen, maaperän
rikkauksien riiston, kunnes tämä kaikki on
mennyt ohi kuin painajaisuni.
Näinä aikoina on niin vaikeaa erottaa, ketkä ovat
ystäviä, ketkä vihollisia.
Rintamat ovat sekaisin tässä kaamoksessa.
Tämä aika on sellainen. Ole varuillasi. Niin
monet ystävistäsi ovat valmiita myymään sinut
etelän turistimassoille muutamasta kymmenestä
suomenmarkasta.
Niin monet ovat menettäneet sisäisen ryhtinsä ja
sortuneet vihollisen agenteiksi muutamasta
viinaryypystä ja päivällisestä.
13
Omat rotat keskuudessamme ovat vaarallisimpia.
Niitä ei tiedä varoa. Ne purevat kipeimmin.
En aio olla tämän läänin maaherralle, johtajille ja
päälliköille mieliksi.
Aion kertoa mitä kuulen ja näen tässä maassa.
Olen eräs tämän tunturimaan asukas.
Se mikä on tärkeää minulle on tärkeää myös
sinulle.
Huolen aiheenani on leivän riittäminen, porojen
menestyminen.
14
Aina he vain puhuvat Lapin kehittämisestä,
mitä olisi tehtävä.
Juuri niin, mitä olisi tehtävä.
Suurilla sanoilla he vakuuttavat ensi syksynä
kaikilla olevan työtä ja leipää yllin kyllin Kun
syksy on, he vakuuttavat ensi keväänä näin
tapahtuvan, ja keväällä sitten jälleen, että ensi
syksynä.
Mitä enemmän he vakuuttavat, sitä köyhemmäksi
kansa vain tulee.
Vaikka he taivaat lupaavat, sanan ei vain tule
lihaksi ja leiväksi..
15
Se on pelin henki, aina lähemmäksi erämaa
sydäntäsi he puhkovat maanteitä. Että kaikki
rahaksi muutettava olisi vaivattomampi rosvota ja
kuljettaa pois.
He tekevät sen kotimaisilla ja ulkoisilla jämerillä
koneilla. Suuri osa malmeistasi, metsistäsi,
poroistasi, hilloistasi myydään ulkomaille.
Ajatella, tavarasi kelpaa ihan ulkomaalaisille.
He yrittävät sinun vaatteesi kappale kappaleelta
varastella ja markkinoida etelän raharikkaille.
Sinun värikkäistä puvuistasi ja raanuistasi,
valokuvistasi maksetaan hyvin.
Sinun vaatteittesi taitavimpia varastelijoita
kutsutaan taiteilijoiksi.
16
Pyydän ettet olisi niin pitkämielinen.
Heitä nuo salakähmäiset pääsi parturoijat
helvettiin.
Ennen valtion ja verottajien tuloa Lappi oli rikas
maa, ihmiset onnellisia.
Luontoäiti antoi kaiken tarvittavan.
Oli silmän kantamattomat metsät. Jokainen sai
vapaasti hakata niin suuren pirtin hirret kuin
halusi.
Oli tuoretta lihaa ja kalaa. Metsät ja järvet
ehtymätön ruoka-aitta.
17
Vaikka miten vahva jää ja lumi on vastassa, silti
kaivan polkuni niin pitkälle kuin voimia riittää.
Vaikka miten vahva jää ja lumi on vastassa, silti
en kehota ketään luopumaan ja antamaan periksi.
Kaivetaan kaikki yhdessä, kunnes jäät ja lumet
lähtevät ja kevät tulee.
Ja kesä.
Kaksi niin eri maailmaa; turistimaailma ja
poromiesten maailma eivät koskaan kohtaa
toisiaan.
18
Uuspirkkalaiset suunnittelevat Korvatunturinkin
rosvoamista Helsinkiin.
Sen he tekevät, jos hyöty on riittävän suuri.
Nyt vasta tajuan, miten huolissani olen sinun
kohtalostasi.
He ovat repineet sinua kuin susi poroa. Sinun
valtasuoniasi he ovat katkoneet
voimalaitoksillaan ja metsäturkkisi on revitty.
Sama hätä, sama kuolemanpelko ajaa takaa sinua
ja minua.
19
En voi muuta kuin salaisesti kuiskata korvaasi;
kestä vielä, ystäviesi joukko kasvaa kuin
lumivyöry.
Pian vihollisesi joutuvat tuomiolle.
On tullut aika ottaa itse itseään niskasta kiinni,
terästyä.
Asettua etelän tuulta vastaan.
Pohjoinen tuuli on voimakas ja voitokas,
tarvitaan vuoren varmaa uskoa.
On tullut aika vaihtaa pehmeät sanat koviin,
terästyä yhdeksi voimaksi.
20
Päiväkäsky n:o 1
Saadakseni läheisemmän luottamuksen
syntymään toiselta puolen leivän puolesta
taistelemaan nousseiden köyhien, toiselta puolen
kansan parasta ajattelevien virkamiesten ja
oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa ajavien
kesken, olen katsonut tarpeelliseksi suhtautua
kaikkiin samalla puolella oleviin
ymmärtäväisesti, mutta vihollisia vastaan tulen
hyökkäämään kaikilla rintamalohkoilla kaikilla
käytettävissä olevilla aseilla.
Toivon sinun suhtautuvan tähän toimenpiteeseen
tyydytyksellä ja innostuksella ja luottamuksella
yhteisen suuren asian hyväksi.
Lappi paremmaksi elää.
21
Päiväkäsky n:o 2
Tänne Lapin perukoille on urheitten äitien
kohduista tullut ulos joukko poikalapsia, jotka
ovat varttuneet miehiksi.
Nyt he ovat muodostaneet Sissipataljoonan, jonka
tarkoituksena on vihdoinkin ajaa täältä tiehensä
kaikki etelästä tulleet riistäjät ja rosvot ja
vapauttaa Lappi omaksi itsenäiseksi valtioksi.
Ihmisyyttä, tasa-arvoa ja oikeutta kunnioittavat
etelästä tulleet miehet ja naiset hyväksymme
ystäviksemme ja otamme heidät avosylin
riveihimme taistelemaan oikeuksiemme puolesta
puhtaan asian puolesta puhtain asein.
Tarvitsemme jokaista kipeästi riveihimme.
Nyt odottaa meitä kaikkia korkea, suuri tehtävä:
Heitämme riistäjät takaisin sinne, mistä he ovat
tulleet – helvettiin pirun apureiksi.
Uskon järkähtämättömästi, että tämä korkea
päämäärä yhdistetyillä voimilla ja
peräänantamattomalla sitkeydellä saavutetaan.
22
Päiväkäsky n:o 3
Täysin tietoisena ansiottomuudestani
tämänhetkisiin tuloksiin, ole saanut kuulla, että
Lapin kairojen köyhistä majoista, kaukaa
tunturien takaa, järvien ja purojen varsilta,
Rovaniemeltä, Kemistä, Torniosta ja
Kemijärveltä ja kirkonkylistä ovat lähes kaikki
kynnelle kykenevät astuneet Lapin Sissiarmeijan
riveihin puolustaakseen urheasti kaikkea, mikä
meille on kallista ja rakasta, oikeutta elää omalla
kotiseudullaan ja oikeutta oman maakunnan
luonnonvaroihin, metsiin, koskivoimaan,
malmeihin, kalavesiin ja riistaan.
Olen saanut kuulla, että monet teistä ovat
uhranneet voimansa, älynsä, tietonsa ja taitonsa
horjumatta Lapin väestön hyväksi.
Monet teistä ovat valmiita vuodattamaan vaikka
verensä Lapin puolesta. Lausun mitä sulimmat
kiitokseni siitä, että olette valmiita menemään
näin pitkälle. Toivon kuitenkin, ettei kukaan
luovuttaisi henkeään liian vähäisestä hinnasta,
sillä kuolleina teistä ei ole hyötyä tämän ylevän ja
kunniakkaan päämäärän saavuttamiseksi.
Teidän uhrimielenne tulee säilymään loistavana
muistona historiassa.
23
Päiväkäsky n:o 4
Aivan juuri minulle ilmoitettiin, että hyvin
koulutettuja ja ovelia Lapin tunturien alla
asustavia maahisia vapaaehtoisia parhaillaan
kokoontuu omaksi prikaatiksi, ja he ovat pian
taisteleva riveissämme pyhän asian
puolesta.
Näillä maahisilla on aivan oma salainen
aseistuksensa, tehokas ja tappava.
Ilolla lausun nämä maanalaiset ystävämme
tervetulleiksi, varmana siitä, että vähäiset
porokarjojen varastelemiset eivät ole esteenä
lujan aseveljeyden syntymiselle eivätkä estä
suotuisten suhteitten kehittymistä vapaitten Lapin
ihmisten ja maahisten välillä.
Olen vakuutettu siitä, että maahisten
uhrautuvaisuus ja henkensä antaminen Lapin
vapauden puolesta on kauan säilyvä kansamme
kiitollisessa muistissa.
24
Päiväkäsky n:o 5
Hyvän hengen ylläpitämiseksi ja yhteistunteen
vahvistamiseksi oikeutan kaikkia Lapin todellisia
puolustajia nimittämään itseään Lapinsisseiksi.
Paskan puhujia ja muka Lapin puolesta taistelevia
harhauttajia ja yhtenäisten rivien hajoittajia
kiellän jyrkästi käyttämästä tätä kunniakasta
Lapinsissin arvonimeä.
25
Päiväkäsky n:o 6
Meidän kaikkien Sissipataljoonien pyynnöstä on
myös Lapin ikiaikojen mahtava Seita luvannut
auttaa meitä karkottamaan alueeltamme kaikki
riistäjät ja heidän kätyrikoplansa.
Seidan mahtava voima kohottaa arvaamattomasti
Lapinsissien taistelutahtoa.
Seidan varjeleva tuki on vievä meitä voitosta
voittoon.
Toivon hartaasti, että jokainen Lapinsissi
käytöksellään osoittaa, että hän ymmärtää antaa
arvoa Seidan suopeudelle antaa apua ja tukea
puhtaan asian viemiseksi lopulliseen voittoon.
26
Päiväkäsky n:o 7
Kiitän teitä menneitten sukupolvien, nyt elävien
ja syntymättömien sukupolvien puolesta siitä
verrattomasta urhollisuudesta ja kestävyydestä,
jota olette osoittaneet kaikissa tilanteissa.
Sen suurena ja loistavana loppunäytöksenä on
huomattu, että myös Lapissa asuu ihmisiä, jotka
tarvitsevat pysyäkseen hengissä syödä ja
lämmintä vaatetta ylle.
Tämä oikeuksien puolesta taistelu on nyt suurin
ja voimia kysyvin, mitä koskaan on pohjoisessa
käyty.
Tämä taistelu on vaatinut suunnattomasti sanoja,
ja monet sanat ovat menehtyneet taistelussa.
Paljon sanoja on pysyvästi vammautunut. Mutta
mikään maakunta ei saa oikeutta lahjaksi. Mutta
uhraukset eivät ole olleet turhia.
Lapin urhokas Sissiarmeija, minä tervehdin teitä
tänään ja onnittelen sydäntuskalla ja
uskomattomilla uhrauksilla saatua voittoa ja lujaa
uskoa parempaan huomiseen.
Kauan eläköön vilua ja nälkää kokenut ja nyt
oikeuksiaan puolustamaan ja valvomaan herännyt
urhokas Lapin ikiaikojen kansa.
27
III
28
Lasten elämänläheiset kujertavat äänet ovat
lentäneet kauaksi Etelä-Ruotsiin.
Aavekylät hukkuvat hiljaisuuteen, ikkunat
peitetty laudoilla, sisällä asuu mykkä pimeys, ovi
naulattu tiukasti kiinni.
Talot kietoutuneet valkoiseen vaippaansa, tuuli
pyryttänyt jäljet umpeen, aaveiden kuutamotanssi
manaa menneitten henget juhlaan mukaan.
Aaveet, aaveet ovat jääneet, he eivät elä leivästä.
Mutta heillä on ikävä Ruotsiin paenneita.
29
Siellä me Ruotsin maalla, autotehtaissa,
jääkaappitehtaissa, kenkä- ja vaatetehtaissa
teimme aamusta iltaan työtä
Ja muistelimme sinua, Lappia, synnyinsijojamme
Parakeissa pitkinä iltoina itkimme koti-
ikäväämme.
Ripustimme seinille valokuvia kotikylästämme,
niistä mökeistä, joissa meidät oli siitetty, niistä
pihakivistä ja puista, joiden juurella olimme
lapsena leikkineet.
Siellä työnantajamme vaativat meiltä iloista
mieltä ja laulun rallatuksia, että unohtaisimme
työtehoa haittaavan koti-ikävämme, juuremme ja
olisimme entistä ahkerampia ja tuottavampia
työntekijöitä, mutterinvääntäjiä.
Mutta kuinka me voimme olla iloisia ja onnellisia
vieraalla maalla, vaikka miten korkea elintaso
ympäröisi meitä, vaikka miten paljon saisimme
palkkaa, vaikka miten komean auton voisimme
ostaa?
30
Äiti-Lappi, ymmärrän sinua nyt paremmin. Sinun
lumi- ja jääviittasi alla sykkii sula sydän.
Tahdon kirjoittaa sinulle rakkauskirjeen.
Eniten nyt ikävöin sinun jänkiäsi ja soitasi. Vain
rohkeimmille paljastat niiden salaisuuden.
Suolla näet maan ja taivaan samalla mättäällä
hillastamassa.
31
Juuri tänään olen tehnyt päätökseni. Jätän teidän
likaiset tekonne ja ajatuksenne, noen, iänikuisen
melun, kyynärpäänne, hien hajunne.
Palaan tuntureille omieni luo.
Kun täältä kaupungin saasteesta ja melusta
pääsen sinun tunturillesi, otan ilosta kunnon
kännin.
Näin puhdistaudun pakasta ja aloitan sinun
kanssasi kaiken alusta, puhtaasti.
32
Tuossa on tunturi ja lapsuuteni polku ylös laelle.
Olen Ruotsista tullut ja seison syntymäkotini
pihalla, keltaisia kulleroita kaikkialla.
Hengitän kiihtyneesti kesää ja ajattelen; olen
kotona, olen kotona.
Tuossa on pihan kivi, lapsena se oli suuri kuin
vuori. Tuossa kaivonvintti, joka oli niin korkea,
ulottui kuin Jaakobin tikapuut taivaaseen.
Oli hyvä ettei tullut myytyä tätä kotimökkiä
paetessani Ruotsiin leivän hakuun. Nyt olen tullut
takaisin.
Vaikka miten muodostuisi leipä kapeaksi täällä,
nyt aion taistella omalla maaperälläni, olen
hakenut sen tiedon meren tuolta puolen.
Onnea tulvillaan avaan ränsistyneen oven ja astun
sisälle – kotiini.
33
IV
34
Ei sellaista paratiisia maan päällä, ettei
puutteitakin.
Sinun erämaakylistäsi ovat nuoret naiset kuin
villiporot juosseet tuntureille jäljettömiin.
Poromiehiä uhkaa kato. Nyt on tavarasta puute.
Mihin katosi kesän perhonen, kuka ryösti valon?
Pimeässä sataa lunta.
Kaamos kuin tiejyrä puristaa eteen sattuvan
yhdeksi massaksi.
Kaamos ei säästä ketään.
Tämä kaamos ja tunturi kaatuvat päälleni.
Litistyn.
35
Minä karhu. Tällä sohvalla kaamosta nukun.
Keväällä herään..
Tämä sumu peittää nämä kiviset polut,
erotusaidan.
Kivien välissä on veri hyytynyttä ja mustaa.
Välttämättömyyden tuntevat vain teurastajat.
Missä on sinun jalanjälkesi? Ovatko nämä
tunturit takamaitasi, mihin voi pimeyttä ja
kylmyyttä varastoida mielin määrin?
En kestä sinun unohdustasi.
36
Sinä sidot ja ahdistat minua, sinun tunturisi ja
vaarasi ja virtasi, kylmyytesi, sääskesi tekevät
minut hulluksi.
Olet tyly ja kova, välinpitämätön. Miksi piinaat
minua?
Mitkä taikasanat vapauttaisivat minut sinusta?
Myönnän kyllä perustelusi; muualla viihtyisin
vielä huonommin.
Elämässä on aina valittava pienempi paha, se on
realismia.
37
Tämä pimeä tie, pitkä tie. Ruumiini on kaupan
tiskillä tarjolla kuin lihamöykky.
En käsitä tästä matkasta mitään. Joka aamu
jostain käsittämättömästä syystä nousen ylös,
puen vaatteet ylleni, harjaan hampaani, kampaan
tukkani, juon aamukahvini.
Ja raahaan päivän iltaan
En edes tiedä, mille hautausmaalle minut
viedään.
En käsitä tästä matkasta mitään.
Toisinaan olet pelottava raivoava jättiläinen.
Tuuli vinkuu kynsissäsi, porot laukkaavat
henkensä edestä syvälle kuruun piiloon.
Uhkaat kaataa tunturit nurin.
Silloin toivon sinut helvettiin heitettäväksi.
38
Tänään olet niin kaukana. Tänään olet
kaamoksen kylmässä sylissä.
Sinulla ei ole vaihtoehtoa.
Tiedän sinun kipeän kesän ikäväsi.
Pimeän kuvaputkelle on ilmestynyt valopiste.
Päivä alkaa pidetä, aurinko kiivetä tunturin
rinnettä ylös lenkille.
Pakkas-Herra vähin äänin kokoaa
kidutusvälineensä ja pakenee.
39
V
40
Pitkä jutaaminen on takana päin. Tällä tunturin
rinteellä on jäkälää vielä. Porotokkani on
syöntipuuhissa kevätpälvissä.
Kota on pystyssä. Ennen makuulle panoa keitän
väkevät kahvit ja tiedän että silti uni tulee.
Aamulla aion nukkua kauan ja makeasti
lämpimien taljojen alla.
Nyt on taas kaikki hyvin.
En muuta toivo kuin rauhaa ja onnellista
teerenpeliä naiseni kanssa.
Katselen näitä tuntureita, vaaroja, virtoja,
laaksoja älyn kautta, tunteen kautta, lihan kautta.
Näillä tavoittelen tuulta ja taivasta.
41
Sinun maasi tytöt ovat kauneimmat, heidän
naurunsa villoin puron raikasta solinaa
Sinun maasi tyttöjen syli lämmin, tuore ja
kiihottava.
Sinun maasi tytöt rakastavat luonnollisesti.
Sinun maasi tytöt ovat luotettavia ja uskollisia.
Tunturikämpän takassa hehkuu lämmin hiillos.
Joka puolella levollinen hiljaisuus ja rauha.
Silloin naistani rakastan, silloin naiseni liha
makein, silloin kaikki niin yksinkertaisen
luonnollista..
42
Miten lujasti olenkaan kiinni sinussa. Miten syvä
olet. Miten täynnä olen kiihkoa ja halua, täynnä
elämännesteitä.
Synnytän suihkulähteeni sinuun.
Oi rakastettuni, miten hyvä on miehen ja naisen
liha, kun ne ikävässä ja kaipauksessa toisensa
kohtaavat.
Missä olisi ihanampi ja suloisempi taivas kuin
rakastettuni sylissä, miehisessä sateessa, rajussa
patojen murtumisessa.
Missä olisi ollut parempi tulla siitetyksi, uinua
äidin turvallisessa kohdussa kuin tässä
maisemassa.
Lapin valkeat kesäyöt, pimeät pitkät talvet ovat
aina olleet minussa, en ole jättänyt heitä. Naiseni
synnyttävät minut aina uudeksi minäksi omille
tuntureilleni.
Oi rakastettuni, miten hyvä on miehen ja naisen
liha, miten ikuisesti se on synnyttävä minut,
miten suloinen on elämä, miten juovuttava tämä
yksinkertainen ja karu tunturien taivas.
43
Kaiken muun kyllä kestän, en sinun
hylkäämistäsi.
Jos käännät selkäsi, olen hukassa.
Tiedätkö lämpöisistä päivistä mitään? Tiedätkö
mitä tunturin toisella puolen?
Tiedätkö rakkaudesta, joka sulattaa
vahvimmankin jään?
44
Kolmekymmentä virtaa, sata puroa ja kurua,
jänkiä ja soita, porotokkia näen tämän tunturin
laelta.
Tuuli paimentaa kesäpäivää lempeästi. Joka
ilmansuunta valoa tulvillaan. Jotkut linnut ovat jo
tulleet, ovat pesäntekopuuhissa ja rallattelevat ja
rakastelevat estottomasti.
Vedän keuhkoni täyteen raitista ilmaa ja ajattelen
onneani olla olemassa.
45
VI
46
Kun koiranne haukkuen lähestyvät maisemaani,
olen jossakin muualla kaukana.
Monet ovat nähneet vain postikortti-Lapin.
Rauhattomana palaan joka heinäkuun neljästoista
päivä samalle tunturikämpälle, muistelen sinua.
Arvailen, tiedätköhän lapsestamme, sinulla on iso
poika.
47
Olet nähnyt maassasi monenlaisia sotakirveen
heiluttajia.
Eräs sellainen oli 1940-luvulla Hitlerin 200.000
päinen armeijakunta.
Mahtavien kenraalien valloitussuunnitelmat
häiritsivät sinua yhtä vähän kuin sääskiparven
ininä erämaassasi.
Mutta kiusan tekemisessä nämä kalikkakengät
olivat mestareita. Tuhannet pirtit, navetat, ladot,
heinäseipäät he osasivat polttaa, sillat räjäyttää.
48
Lapissa on yhtä monta ihmistä ja poroa.
Kaksisataatuhatta.
Lapissa on yhtä monta ihmis- ja porokohtaloa,
200.000.
1973 ilmestyi tuntureille 3700 taivaallista
olentoa.
1100 lapselle ei annettu mahdollisuutta edes
yrittää tulla vierailulle tälle planeetalle, heidät
kaivettiin äitinsä kohdusta likaviemäriin.
Saman verran kuoli vanhuksia, veritulppaan,
syöpään, autokolareihin.
Naimisen aloitti 1400 paria, heidän kommenttinsa
- mukavaa.
49
Olet nähnyt myös uskonvirtojen tulvan kuin
väkevän kevään kohinan.
Lars Levi Laestadius sytytti lumen tuleen.
Porovarkaille ja viinamiehille tuli kiire palavassa
lumessa hiihtää sopimaan naapuria vastaan
tekemiään rikkomuksia.
Synti poltti kuin helvetin tuli.
Helvetin tulen piinaan löytyi lääke taivaaseen asti
ulottuvasta armonvirrasta.
Saarna kantautuu yhä yli vaarojen ja tunturien:
- Jeesuksen nimessä ja veressä kaikki synnit
anteeksi rauhaan, iloon ja vapauteen asti.
Sinun maassasi olen päässyt Jumalan jäljille. Se
on kallisarvoisin löytöni.
Mistään hinnasta en halua eksyä näiltä jäljiltä.
50
Minulla on ahdistava tunne, ettet välitä minusta.
Suurimman osan päivistä olet kylmä minulle.
Tiedäthän sinä sen, en voi noin vain lähteä ja
jättää sinua. Olen riippuvainen sinusta.
Olet kasvattanut minut ristiriitaiseksi, en hallitse
itseäni, minä vihaan ja rakastan sinua yhtä aikaa.
Ei minulla ole missään paikkaa, jossa olisi
kotona.
Salainen toiveeni on kiivetä korkeimmalle
tunturien laelle ja sieltä nousta siiville
taivaankotiin.
51
Pentti Harjumaa:
Kyselen kulkijoilta
proosarunoja 1972
Kokoelman lehtiarvosteluita
”Hän kirjoittaa iskevää, poleemista proosarunoa.
Aiheet ovat monet: Harjumaa käsittelee elämän
pysähtyneisyyttä, ihmisten kylmyyttä ja
tunteettomuutta, kaupallisuutta, lehdistön
vapauden ongelmaa, sodan problematiikkaa,
köyhyyttä, rakkautta, ns. menevän miehen elämää
ym. Hänen tärkeimpiä keinojaan on hiljainen,
pistävä ironia. Harjumaan tekstit ovat omassa
tekniikassaan varsin valmiin tuntuisia.
Harjumaa kilpailee lajissaan varsin hyvin eräiden
kaupallisten kustantajien myllyn läpi tulleiden
vastaavien tuotteiden kanssa.”
OJ Turun ylioppilaslehti
”Pentti Harjumaa on huutavan ääni
kehitysalueelta… Hän on humanismin julistaja
pohjan perukoilta.”
LS Omamarkka
”Teksti on vain tiivistynyt, ote parantunut
päiväkirjaomaisiksi merkinnöiksi, jotka tulevat
luontevasti, itsestään ja pakottamatta.”
UT Etelä-Saimaa
52
”Kyselen kulkijoilta on sävyltään eloisampi ja
kieleltään iskevämpi kuin molemmat
aikaisemmat julkaisut… Elementeissä on
ainutkertaisuuden ja aitouden tuntua.”
OA Lapin Kansa
”Uutta Harjumaata. Ongelmat ovat
selväpiirteisempiä. Uutta on myös pieni
elämänläheinen huumori ja tyylin
selkeytyminen.”
LK Oulun Ylioppilaslehti
”Runoissa on usein askeettinen muoto, mutta
puhutteleva ja inhimillinen sisältö. Harjumaa on
erinomainen vieraantuneisuuden, pettyneen
rakkauden, Lapin riiston ja pasifismin tulkitsija.”
EIJ Pohjolan Sanomat
”Harjumaa kirjoittaa meistä meille… Jokaisella
sanalla on oma funktionsa.”
AS Keskisuomalainen
”Pentti Harjumaa on pessimisti, ja hän haluaa
tältä pohjalta herättää lukijansa havaitsemaan
tapahtunut ja tapahtuva… Hänen tapansa kysellä
on persoonallinen ja samalla yleisinhimillinen.”
LS Suomenmaa
53
”Teknisesti Harjumaan runoltaminen on
melkoisen vaistomaista mutta varmaa.”
KS Suomen Sosialidemokraatti
”Niin täsmällistä ja oikeaa kieltä kuin Harjumaa
kirjoittaakin, häiritsee joitakin runoja
osoittelevaisuus. Toisaalta kokoelmassa on
muutama täysosuma... Harjumaan kaltaisia
kyselijöitä, elämänkohtaloiden kirjaajia
tarvittaisiin yhä enemmän.”
MS Kirjastolehti
54
Pentti Harjumaan neljäs teos
Lumesta kirje sinulle
Lumesta kirje sinulle on lämmin ja aito
rakkaudentunnustus Lapille ja elämisen
oikeuden puolesta taistelevalle lumikansalle.
Pentti Harjumaa on tässä kirjassa entistä
selkeämmin ja varvemmin äänen painoin
pessimistisyyden kautta optimisti:
- Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin uskoa ja
taistella elämän ja elämän laadun
parantamisen puolesta toivottomiltakin
näyttävissä olosuhteissa.
Lapilla on aihetta olla varuillaan sekä
etelässä että täällä keskuudessamme oleviin
riistäjiin nähden.
”Näinä aikoina on niin vaikea erottaa, ketkä
ovat ystäviä, ketkä vihollisia.
Rintamat ovat sekaisin tässä kaamoksessa.
Nyt vasta tajuan, miten huolissani olen sinun
kohtalostasi.
Mutta kestä vielä, ystäviesi joukko kasvaa
kuin lumivyöry. Tarvitaan uskoa, terästymistä
yhdeksi voimaksi. Silloin – pohjoisesta tuulee.”
55